21.1.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 19/53

---

NEUVOSTON PÄÄTÖS,

tehty 7 päivänä joulukuuta 2004,

säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta annetussa neuvoston direktiivissä 2003/48/EY säädettyjä toimenpiteitä vastaavia toimenpiteitä koskevan Euroopan yhteisön ja Monacon ruhtinaskunnan välisen sopimuksen allekirjoittamisesta sekä sen liitteenä olevan aiejulistuksen allekirjoittamisesta

(2005/35/EY)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 94 artiklan yhdessä 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan kanssa,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvosto valtuutti 16 päivänä lokakuuta 2001 komission neuvottelemaan Monacon ruhtinaskunnan kanssa sopimuksen, jolla voidaan varmistaa, että mainittu valtio ottaa käyttöön vastaavat toimenpiteet kuin ne, joita on sovellettava yhteisössä tarkoituksena varmistaa säästöjen tuottamien korkotulojen tosiasiallinen verotus.

(2)	Neuvottelujen tuloksena syntynyt sopimusteksti on neuvoston antamien neuvotteluohjeiden mukainen. Tekstin liitteenä on Euroopan yhteisön ja Monacon ruhtinaskunnan välinen aiejulistus.

(3)	Edellyttäen, että myöhemmin tehdään päätös sopimuksen tekemisestä, on suotavaa allekirjoittaa molemmat 1 päivänä heinäkuuta 2004 parafoidut asiakirjat ja saada neuvostolta vahvistus aiejulistuksen hyväksynnästä,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

Edellyttäen, että myöhemmin tehdään päätös säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta annetussa neuvoston direktiivissä 2003/48/EY (1) säädettyjä toimenpiteitä vastaavia toimenpiteitä koskevan Euroopan yhteisön ja Monacon ruhtinaskunnan välisen sopimuksen tekemisestä, neuvoston puheenjohtaja oikeutetaan nimeämään henkilöt, joilla on valtuudet allekirjoittaa sopimus ja siihen liittyvä aiejulistus sekä kirjeet, jotka on vaihdettava sopimuksen 21 artiklan 2 kohdan ja aiejulistuksen mukaisesti Euroopan yhteisön suostumuksen ilmaisemiseksi.

Neuvosto hyväksyy aiejulistuksen.

Sopimuksen ja sen liitteenä olevan aiejulistuksen tekstit ovat tämän päätöksen liitteenä.

2 artikla

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EUVL L 157, 26.6.2003, s. 38.

---

Euroopan yhteisön ja Monacon ruhtinaskunnan välinen

SOPIMUS

säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta 3 päivänä kesäkuuta 2003 annetussa neuvoston direktiivissä 2003/48/EY säädettyjä toimenpiteitä vastaavista toimenpiteistä

EUROOPAN YHTEISÖ

ja

MONACON RUHTINASKUNTA,

jäljempänä tapauksen mukaan joko ’sopimuspuoli’ tai ’sopimuspuolet’,

joiden tarkoituksena on sopia säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta 3 päivänä kesäkuuta 2003 annetussa neuvoston direktiivissä 2003/48/EY, jäljempänä ’direktiivi’, säädettyjä toimenpiteitä vastaavista toimenpiteistä,

OVAT SOPINEET SEURAAVAA:

1 artikla

Kohde

1.   Jotta voitaisiin mahdollistaa säästöistä kertyvien, Monacon ruhtinaskunnan alueella luonnollisille henkilöille, jotka ovat 2 artiklassa tarkoitettuja tosiasiallisia edunsaajia ja joiden asuinpaikka on Euroopan yhteisön jäsenvaltiossa, maksettujen korkotulojen tosiasiallinen verotus kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, Monacon ruhtinaskunnan alueelle sijoittautuneiden maksuasiamiesten on pidätettävä lähdeveroa mainituista korkotuloista tämän sopimuksen 7 ja 8 artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti ottaen kuitenkin huomioon tämän sopimuksen 9 artiklassa määrätyt vapaaehtoista ilmoittamista koskevat toimenpiteet.

2.   Monacon ruhtinaskunta toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että sen alueelle sijoittautuneet maksuasiamiehet suorittavat tämän sopimuksen täytäntöön panemisen edellyttämät tehtävät riippumatta koron perustana olevan velkasitoumuksen antajan sijoittautumispaikasta.

2 artikla

Tosiasiallisen edunsaajan määritelmä

1.   Tässä sopimuksessa ’tosiasiallisella edunsaajalla’ tarkoitetaan luonnollista henkilöä, jolle tai jonka hyväksi korkoja maksetaan, jollei henkilö pysty osoittamaan, että maksua ei ole maksettu hänelle tai hänen omaksi hyväkseen eli että hän

a)	toimii 4 artiklassa tarkoitettuna maksuasiamiehenä;

b)

toimii oikeushenkilön, 19 päivänä maaliskuuta 1964 annetun Ordonnance Souveraine -määräyksen nro 3152 säännösten mukaisesti voitoistaan veroa maksavan yhteisön, yhteissijoitusyrityksen, yhteissijoitusyritystä vastaavan yrityksen, joka on sijoittautunut Monacon ruhtinaskunnan alueelle säästöjen investointia varten, lukuun;

c)	toimii toisen luonnollisen henkilön eli tosiasiallisen edunsaajan lukuun ja ilmoittaa tosiasiallisen edunsaajan henkilöllisyyden ja asuinpaikan maksuasiamiehelle 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

2.   Jos maksuasiamiehellä on hallussaan tietoja, joiden perusteella on syytä olettaa, että luonnollinen henkilö, jolle tai jonka hyväksi korkoja maksetaan, ei ole tosiasiallinen edunsaaja ja jos tähän luonnolliseen henkilöön ei sovelleta 1 kohdan a alakohtaa eikä 1 kohdan b alakohtaa, maksuasiamiehen on toteutettava kohtuulliset toimenpiteet tosiasiallisen edunsaajan henkilöllisyyden selvittämiseksi 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Jos maksuasiamies ei kykene selvittämään tosiasiallisen edunsaajan henkilöllisyyttä, maksuasiamiehen on pidettävä kyseistä luonnollista henkilöä, jolle tai jonka hyväksi korkoja maksetaan, tosiasiallisena edunsaajana.

3 artikla

Tosiasiallisen edunsaajan henkilöllisyys ja asuinpaikka

1.   Monacon ruhtinaskunta ottaa käyttöön tarvittavat menettelyt, joiden avulla maksuasiamiehen on mahdollista selvittää tosiasiallisten edunsaajien henkilöllisyys ja heidän asuinpaikkansa tämän sopimuksen soveltamista varten, ja varmistaa näiden menettelyjen soveltaminen.

2.   Menettelyihin sisältyy seuraavaa:

a)

ennen 1 päivää tammikuuta 2004 syntyneiden sopimussuhteiden osalta maksuasiamiehen on selvitettävä 2 artiklassa tarkoitetun tosiasiallisen edunsaajan henkilöllisyys ja hänen asuinpaikkansa niiden tietojen mukaan, jotka maksuasiamiehellä on hallussaan ja jotka se on saanut tietoonsa virallisen henkilöasiakirjan tai muun todistusvoimaisen asiakirjan eli virallisen asiakirjan, jossa on tosiasiallisen edunsaajan valokuva, perusteella;

b)

1 päivän tammikuuta 2004 jälkeen syntyneiden sopimussuhteiden tai toteutuneiden liiketoimien osalta, jos sopimussuhdetta ei ole, 2 artiklassa tarkoitetun tosiasiallisen edunsaajan henkilöllisyys ja hänen asuinpaikkansa selvitetään tosiasiallisen edunsaajan esittämän passin, virallisen henkilökortin tai muun todistusvoimaisen asiakirjan perusteella. Luonnollisen henkilön, joka esittää Euroopan yhteisön jonkin jäsenvaltion myöntämän passin tai virallisen henkilökortin ja ilmoittaa asuinpaikakseen jonkin muun maan kuin jäsenvaltion tai Monacon ruhtinaskunnan, asuinpaikka määritetään verotuksellista asuinpaikkaa koskevalla todistuksella, jonka on antanut asianomaisen henkilön asuinpaikakseen ilmoittaman maan toimivaltainen viranomainen. Jos tällaista todistusta ei esitetä, asuinpaikaksi katsotaan Euroopan yhteisön jäsenvaltio, joka on myöntänyt passin tai muun virallisen henkilöasiakirjan.

4 artikla

Maksuasiamiehen määritelmä

Tässä sopimuksessa ’maksuasiamiehellä’ tarkoitetaan Monacon ruhtinaskunnassa pankkeja, luonnollisia henkilöitä ja oikeushenkilöitä, henkilöyhtiöitä ja ulkomaisten yritysten tytäryhtiöitä, jotka liiketoiminnassaan hyväksyvät, pitävät hallussaan, sijoittavat tai siirtävät kolmansien osapuolten varoja tai vaikka vain satunnaisesti maksavat korkoa tosiasialliselle edunsaajalle tai hänen hyväkseen.

5 artikla

Toimivaltaisen viranomaisen määritelmä

Tässä sopimuksessa sopimuspuolten toimivaltaisilla viranomaisilla tarkoitetaan liitteessä I lueteltuja viranomaisia.

Kolmansien maiden osalta toimivaltainen viranomainen on se, jolla on toimivalta antaa todistus verotuksellisesta asuinpaikasta.

6 artikla

Koronmaksun määritelmä

1.   Tässä sopimuksessa ’koronmaksulla’ tarkoitetaan:

a)

maksettuja tai tilille kirjattuja korkoja, jotka liittyvät velkasitoumuksiin tai asiakkaiden talletuksiin riippumatta siitä, onko niiden vakuutena kiinnitys tai liittyykö niihin oikeus osuuteen velallisen voitosta, ja erityisesti valtion liikkeeseen laskemien arvopapereiden ja joukkovelkakirjojen tuottoa mukaan luettuina niihin liittyvät emissiovoitot ja palkkiot. Maksun viivästymisestä maksettavia sakkomaksuja ei pidetä koronmaksuna. Koronmaksuun ei kuitenkaan lueta korkoja, jotka johtuvat luonnollisten henkilöiden harjoittaman liiketoiminnan ulkopuolella yksityishenkilöinä sopimista lainoista;

b)	edellä a alakohdassa tarkoitettujen velkasitoumusten myynnin, takaisinoston tai lunastuksen yhteydessä kertyneitä tai pääomitettuja korkoja;

c)

korkotuloja, joita jakavat joko suoraan tai direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun Euroopan yhteisön johonkin jäsenvaltioon sijoittautuneen yhteisön välityksellä i) yhteissijoitusyritykset, jotka ovat sijoittautuneet johonkin Euroopan yhteisön jäsenvaltioon tai Monacon ruhtinaskuntaan; ii) yhteisöt, joiden kotipaikka on jossakin Euroopan yhteisön jäsenvaltiossa ja jotka soveltavat direktiivin 4 artiklan 3 kohdan mukaista vaihtoehtoa ja ilmoittavat tästä maksuasiamiehelle; ja iii) jäljempänä 19 artiklassa tarkoitetun alueen ulkopuolelle sijoittautuneet yhteissijoitusyritykset;

d)

jäljempänä mainittujen yritysten tai yhteisöjen osakkeiden tai osuuksien myynnin, takaisinoston tai lunastuksen yhteydessä realisoituneita tuloja, jos kyseiset yritykset tai yhteisöt sijoittavat suoraan tai muiden jäljempänä mainittujen yhteissijoitusyritysten tai yhteisöjen välityksellä yli 40 prosenttia varoistaan a alakohdassa tarkoitettuihin velkasitoumuksiin: i) yhteissijoitusyritykset, jotka ovat sijoittautuneet johonkin Euroopan yhteisön jäsenvaltioon tai Monacon ruhtinaskuntaan; ii) yhteisöt, joiden kotipaikka on jossakin Euroopan yhteisön jäsenvaltiossa ja jotka soveltavat direktiivin 4 artiklan 3 kohdan mukaista vaihtoehtoa ja ilmoittavat tästä maksuasiamiehelle; ja iii) jäljempänä 19 artiklassa tarkoitetun alueen ulkopuolelle sijoittautuneet yhteissijoitusyritykset.

2.   Jos maksuasiamiehellä ei ole 1 kohdan c alakohdan osalta tietoa siitä, mikä osa tuloista kertyy koron maksusta, tulot katsotaan kokonaisuudessaan koron maksuksi.

3.   Jos maksuasiamiehellä ei 1 kohdan d alakohdan osalta ole tietoa siitä, mikä prosenttiosuus varoista on sijoitettu velkasitoumuksiin tai mainitussa alakohdassa määriteltyihin osakkeisiin tai osuuksiin, tämän osuuden katsotaan olevan yli 40 prosenttia.

Jos maksuasiamies ei pysty määrittämään tosiasiallisen edunsaajan saaman tulon määrää, tulon katsotaan vastaavan osakkeiden tai osuuksien myynnistä, takaisinostosta tai lunastuksesta kertynyttä tuottoa.

4.   Varoistaan enintään 15 prosenttia 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin velkasitoumuksiin sijoittaneisiin yrityksiin tai yhteisöihin liittyvää tuloa ei katsota 1 kohdan c ja d alakohdan mukaiseksi koronmaksuksi.

5.   Edellä 1 kohdan d alakohdassa ja 3 kohdassa mainittu prosenttiosuus on 31 päivän joulukuuta 2010 jälkeen 25 prosenttia.

6.   Edellä 1 kohdan d alakohdassa ja 5 kohdassa tarkoitettu prosenttiosuus määritetään rahaston säännöissä tai kyseisen yrityksen tai yhteisön yhtiöjärjestyksessä vahvistetun sijoitusohjelman perusteella tai tällaisten sääntöjen puuttuessa kyseisen yrityksen tai yhteisön varojen todellisen koostumuksen perusteella.

7 artikla

Lähdevero

1.   Jos tosiasiallinen edunsaaja asuu jossakin Euroopan yhteisön jäsenvaltiossa, Monacon ruhtinaskunta pidättää 17 artiklassa tarkoitetusta päivästä alkaen kolmena ensimmäisenä vuonna 15 prosentin lähdeveron, jollei 14 artiklan 2 kohdan soveltamisesta muuta johdu, kolmena seuraavana vuonna 20 prosentin lähdeveron ja tämän jälkeen 35 prosentin lähdeveron.

2.   Maksuasiamiehen on pidätettävä lähdevero seuraavia menettelyjä noudattaen:

a)	mikäli koron maksu on tapahtunut 6 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti: maksetun tai tilille kirjatun koron määrästä;

b)	mikäli koron maksu on tapahtunut 6 artiklan 1 kohdan b tai d alakohdan mukaisesti: joko mainituissa alakohdissa tarkoitettujen korkojen tai tulojen määrästä tai pidättämällä tosiasiallisen edunsaajan maksettava vaikutuksiltaan vastaava vero myynnin, takaisinoston tai lunastuksen koko tuotosta;

c)	mikäli koronmaksu on tapahtunut 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti: mainitussa alakohdassa tarkoitettujen tulojen määrästä.

3.   Sovellettaessa 2 kohdan a, b ja c alakohtaa lähdevero pidätetään suhteessa siihen aikaan, jonka velkasitoumus taikka osakkeet tai osuudet, joista on saatu tuloja, ovat olleet tosiasiallisen edunsaajan hallussa. Jos maksuasiamies ei kykene määrittämään tätä aikaa käytettävissään olevien tietojen perusteella, se katsoo, että velkasitoumus taikka osakkeet tai osuudet ovat olleet tosiasiallisella edunsaajalla niiden koko olemassaolon ajan, jollei tosiasiallinen edunsaaja esitä näyttöä hankintapäivästä.

4.   Koronmaksuun tässä sopimuksessa määrätyn lähdeveron lisäksi sovellettavat muut verot, maksut ja pidätykset vähennetään tämän artiklan mukaisesti lasketusta verosta.

5.   Monacon ruhtinaskuntaan sijoittautuneen maksuasiamiehen pidättämä lähdevero ei estä tosiasiallisen edunsaajan verotuksellisena asuinpaikkana olevaa Euroopan yhteisön jäsenvaltiota verottamasta tuloa kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti. Jos verovelvollinen ilmoittaa Monacon ruhtinaskuntaan sijoittautuneelta maksuasiamieheltä saamansa korkotulot asuinpaikkanaan olevan Euroopan yhteisön jäsenvaltion veroviranomaisille, kyseisiin korkotuloihin sovelletaan tässä jäsenvaltiossa sovellettavaa verotusta samoilla verokannoilla ja samoin yleisin edellytyksin, joita sovelletaan kyseisestä jäsenvaltiosta saatuihin tuloihin.

8 artikla

Lähdeveron jakaminen

1.   Monacon ruhtinaskunta pitää 7 artiklassa määrätyin edellytyksin pidätetystä lähdeverosta kertyneistä tuloista itsellään 25 prosenttia ja siirtää niistä 75 prosenttia sille Euroopan yhteisön jäsenvaltiolle, jossa tosiasiallinen edunsaaja asuu 3 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.

2.   Kunkin verovuoden osalta varat siirretään Euroopan yhteisön jäsenvaltiolle yhdessä erässä kuuden kuukauden kuluessa Monacon ruhtinaskunnan verovuoden päättymisestä.

3.   Monacon ruhtinaskunta toteuttaa tarvittavat toimenpiteet verotulojen jakamisjärjestelmän moitteettoman toiminnan varmistamiseksi.

Tässä tarkoituksessa Monacon ruhtinaskunta siirtää kyseisen jäsenvaltion hyväksi tulevat tulot tämän sopimuksen liitteessä I nimetylle toimivaltaiselle viranomaiselle.

9 artikla

Tietojen ilmoittaminen vapaaehtoisesti

1.   Monacon ruhtinaskunnan on vahvistettava menettely, jolla 2 artiklassa määritelty tosiasiallinen edunsaaja välttyy 7 artiklassa määrätyn lähdeveron pidättämiseltä valtuuttamalla nimenomaisesti Monacon ruhtinaskuntaan sijoittautuneen maksuasiamiehensä ilmoittamaan maksetut korot Monacon ruhtinaskunnan toimivaltaiselle viranomaiselle. Valtuutus koskee kaikkia kyseisen maksuasiamiehen tosiasialliselle edunsaajalle maksamia korkoja.

2.   Tosiasialliselta edunsaajalta nimenomaisen valtuutuksen saaneen maksuasiamiehen on ilmoitettava vähintään seuraavat tiedot:

a)	tosiasiallisen edunsaajan henkilöllisyys ja asuinpaikka, jotka on todettu tämän sopimuksen 3 artiklan mukaisesti;

b)	maksuasiamiehen nimi ja osoite;

c)	tosiasiallisen edunsaajan tilinumero tai koronmaksuun oikeuttavan velkasitoumuksen tunnistetiedot;

d)	maksetun koron määrä tämän sopimuksen 6 artiklan mukaisesti.

3.   Monacon ruhtinaskunnan toimivaltainen viranomainen ilmoittaa 2 kohdassa tarkoitetut tiedot sen Euroopan yhteisön jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa tosiasiallinen edunsaaja asuu. Tiedot on ilmoitettava vähintään kerran vuodessa kuuden kuukauden kuluessa Monacon ruhtinaskunnan verovuoden päättymisestä kaikkien kyseisen vuoden aikana maksettujen korkojen osalta.

10 artikla

Kaksinkertaisen verotuksen estäminen ja/tai lähdeveron palauttaminen

1.   Euroopan yhteisön jäsenvaltion, jossa tosiasiallisen edunsaajan verotuksellinen asuinpaikka sijaitsee, on huolehdittava 7 artiklassa tarkoitetun lähdeveron pidättämisestä mahdollisesti aiheutuvan kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta 2 ja 3 kohdan määräysten mukaisesti.

2.   Jos Monacon ruhtinaskuntaan sijoittautunut maksuasiamies on pidättänyt tosiasialliselle edunsaajalle maksetuista koroista 7 artiklan mukaisen lähdeveron, Euroopan yhteisön jäsenvaltion, jossa tosiasiallisen edunsaajan verotuksellinen asuinpaikka sijaitsee, on myönnettävä tälle maksetun lähdeveron suuruinen verohyvitys. Jos hyvitettävä määrä on suurempi kuin lähdeverotetusta korosta kansallisen lainsäädännön mukaisesti maksettava vero, Euroopan yhteisön jäsenvaltion, jossa tosiasiallisen edunsaajan verotuksellisen asuinpaikka sijaitsee, on palautettava tosiasialliselle edunsaajalle erotusta vastaava määrä hyvitysmekanismista tai erilaisesta hallintokäytännöstä riippumatta.

3.   Jos tosiasialliselle edunsaajalle maksetuista koroista on 7 artiklassa tarkoitetun lähdeveron lisäksi peritty muuta lähdeveroa ja verotuksellisena asuinpaikkana toimiva Euroopan yhteisön jäsenvaltio myöntää tai myöntäisi tällaisista lähdeveroista verohyvitystä kansallisen lainsäädäntönsä tai kaksinkertaista verotusta koskevien verosopimusten perusteella, tällainen muu lähdevero on hyvitettävä ennen 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista.

4.   Euroopan yhteisön jäsenvaltio, jossa tosiasiallisen edunsaajan verotuksellinen asuinpaikka sijaitsee, voi 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun veronhyvitysjärjestelmän käytön asemesta palauttaa 7 artiklassa tarkoitetun lähdeveron suoraan ja kokonaisuudessaan.

11 artikla

Siirtokelpoiset velkakirjalainat

1.   Jollei tämän sopimuksen 14 artiklan 2 kohdan soveltamisesta muuta johdu, 17 artiklassa tarkoitetusta päivämäärästä alkaen ja niin kauan kuin Monacon ruhtinaskunta pidättää 7 artiklassa määrättyä lähdeveroa ja vähintään yksi Euroopan yhteisön jäsenvaltio soveltaa samanlaisia määräyksiä, ja viimeistään 31 päivään joulukuuta 2010 asti, ei kotimaisia ja kansainvälisiä obligaatioita ja muita siirtokelpoisia velkakirjalainoja, jotka on laskettu ensimmäisen kerran liikkeeseen ennen 1 päivää maaliskuuta 2001 tai joiden alkuperäisen tarjousesitteen toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet ennen mainittua päivää, katsota 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuiksi velkasitoumuksiksi edellyttäen, ettei 1 päivänä maaliskuuta 2002 tai sen jälkeen toteuteta kyseisten siirtokelpoisten velkakirjalainojen uusia liikkeeseenlaskuja.

Tämän artiklan määräyksiä sovelletaan siirtokelpoisiin velkakirjalainoihin kuitenkin myös 31 päivän joulukuuta 2010 jälkeen niin kauan kuin yksikin Euroopan yhteisön jäsenvaltio soveltaa samanlaisia määräyksiä, jos

—	niissä on gross-up- ja ennenaikaista lunastusta koskevat lausekkeet, ja

—	4 artiklassa määritelty maksuasiamies on sijoittautunut Monacon ruhtinaskuntaan, ja

—	kyseinen maksuasiamies maksaa koron suoraan Euroopan yhteisön jossakin jäsenvaltiossa asuvalle tosiasialliselle edunsaajalle tai hänen välittömäksi hyväkseen.

Jos ja kun kaikki Euroopan yhteisön jäsenvaltiot lakkaavat soveltamasta tämän sopimuksen 7 artiklan määräyksiä vastaavia määräyksiä, tämän artiklan määräyksiä sovelletaan siirrettäviin velkakirjalainoihin vain, jos

—	niissä on gross-up- ja ennenaikaista lunastusta koskevat lausekkeet, ja

—	liikkeeseenlaskijan maksuasiamies on sijoittautunut Monacon ruhtinaskuntaan, ja

—	kyseinen maksuasiamies maksaa koron suoraan Euroopan yhteisön jossakin jäsenvaltiossa asuvalle tosiasialliselle edunsaajalle tai hänen välittömäksi hyväkseen.

Jos edellä mainittuja valtion tai viranomaisena toimivan tai jossakin kansainvälisessä sopimuksessa tunnustetun liitteessä II määritellyn yhteisön liikkeeseen laskemia siirtokelpoisia velkakirjalainoja lasketaan uudelleen liikkeeseen 1 päivänä maaliskuuta 2002 tai sen jälkeen, koko liikkeeseenlasku, sekä alkuperäinen että myöhempi, katsotaan 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuksi velkasitoumukseksi.

Jos muu kuin edellisessä virkkeessä tarkoitettu liikkeeseenlaskija laskee uudelleen liikkeeseen edellä mainittuja siirtokelpoisia velkakirjalainoja 1 päivänä maaliskuuta 2002 tai sen jälkeen, tällainen uusi liikkeeseenlasku katsotaan 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuksi velkasitoumukseksi.

2.   Tämän artiklan määräykset eivät estä Euroopan yhteisön jäsenvaltiota verottamasta 1 kohdassa tarkoitettuihin siirtokelpoisiin velkakirjalainoihin perustuvia tuloja kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti.

12 artikla

Tietojen toimittaminen pyydettäessä

1.   Monacon ruhtinaskunnan ja Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset vaihtavat tietoja teoista, jotka ovat säästöjen tuottamia korkotuloja koskevia veropetoksia pyynnön vastaanottavan valtion kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Kun Monacon ruhtinaskunta on pyynnön vastaanottava valtio, säästöjen tuottamia korkotuloja koskevana veropetoksena pidetään seuraavia toimia:

—

väärän, väärennetyn tai harhaanjohtavaa tietoa sisältävän asiakirjan käyttäminen tarkoituksena välttää tai pyrkiä välttämään säästöjen tuottamien korkotulojen verotus kokonaan tai osittain; teosta voidaan rangaista Monacon rikoslain 26 artiklan 4 momentissa määrätyllä sakolla, jonka määrä voi olla nelinkertainen kierrettyyn veroon verrattuna, ja kahdeksasta päivästä kahteen vuoteen kestävällä vankeusrangaistuksella tai vain jommallakummalla mainituista rangaistuksista,

—

säästöjen tuottamasta tulosta pidätetyn veron saaminen vilpillisesti takaisin kokonaan tai osittain; teosta voidaan rangaista Monacon rikoslain 26 artiklan 4 momentissa määrätyllä sakolla, jonka määrä voi olla nelinkertainen aiheettomasti palautettuun summaan verrattuna, ja kahdeksasta päivästä kahteen kuukauteen kestävällä vankeusrangaistuksella tai vain jommallakummalla mainituista rangaistuksista,

—	sitä, että kuka tahansa, jonka tehtävänä on pidättää veroa säästöjen tuottamasta tulosta, jättää tahallisesti veron pidättämättä kokonaan tai osittain; teosta voidaan rangaista sakolla, jonka määrä määrätään Monacon rikoslain 26 artiklan 4 momentissa,

—	sitä, että kuka tahansa, jonka tehtävänä on pidättää veroa säästöjen tuottamasta tulosta, kavaltaa tahallisesti pidätetyt määrät omaksi hyväkseen tai kolmannen osapuolen hyväksi; teosta voidaan rangaista sakolla, jonka määrä määrätään Monacon rikoslain 26 artiklan 4 momentissa.

Jos 13 artiklan 3 kohdassa määritellyt edellytykset täyttyvät tosiasiallisesti, tässä artiklassa määriteltyjä tietojenvaihdon periaatteita sovelletaan rikkomuksiin, jotka vakavuudeltaan vastaavat pyynnön vastaanottavan valtion lainsäädännön mukaista veropetosta, sellaisena kuin se on edellä määritelty.

Vastauksena 3 kohdan mukaiseen asianmukaisesti perusteltuun pyyntöön sen vastaanottanut valtio toimittaa tiedot seikoista, jotka ovat pyynnön esittäneen valtion vireille paneman, edellä tarkoitettuja tekoja koskevan hallinnollisen taikka siviili- tai rikosoikeudellisen menettelyn kohteena ja jotka liittyvät vain edellä mainitussa valtiossa verotettaviin säästöjen tuottamiin tuloihin.

Siirrettävissä olevina pidetään tämän sopimuksen 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tietoja.

2.   Määrittääkseen, onko esitetyn pyynnön vuoksi toimitettava tietoja, pyynnön vastaanottanut valtio soveltaa pyynnön esittäneen valtion vanhentumista koskevia sääntöjä eikä omaa sääntöjään. Tietoja ei kuitenkaan toimiteta ennen 1 päivää heinäkuuta 2005 tapahtuneista rikkomuksista.

3.   Pyynnön asianmukaisuuden toteamiseksi pyynnön esittävän osapuolen toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava seuraavat tiedot pyynnön vastaanottaneen valtion virallisella kielellä:

a)	pyynnön esittävän viranomaisen nimi;

b)	luonnollisen henkilön, josta tietoja pyydetään, henkilöllisyys, osoitus siitä, että hänen verotuksellinen asuinpaikkansa sijaitsee pyynnön esittävässä valtiossa, sekä kaikki asiakirjat, kyseiseltä luonnolliselta henkilöltä saadut lausumat ja muut aihetodisteet, johon pyyntö perustuu;

c)	perusteet sille, että pyydetyt tiedot ovat pyynnön vastaanottavan osapuolen hallussa taikka tämän alueella olevan henkilön hallussa tai määräysvallassa;

d)	ilmoitus siitä, että pyyntö on pyynnön esittävän osapuolen lainsäädännön mukainen ja erityisesti että se on hyväksyttävissä vanhentumista koskevien määräaikojen perusteella;

e)	ilmoitus siitä, että pyynnön esittävä osapuoli on tiedot saadakseen käyttänyt kaikkia omalla alueellaan käytettävissä olevia ja/tai omassa lainsäädännössään säädettyjä keinoja paitsi sellaisia, jotka johtaisivat vaikeuksiin;

f)	ilmoitus siitä, että pyynnön esittävän osapuolen tiedossa olevat tosiseikat ovat sellaisia, että niitä voidaan pitää tämän osapuolen lainsäädännön perusteella olennaisina ja ristiriidattomina epäilyinä 1 kohdassa määritellystä veropetoksesta tai vastaavasta rikkomuksesta.

4.   Pyynnön vastaanottanut osapuoli voi kieltäytyä toimittamasta pyydettyjä tietoja, jos pyyntö ei ole tämän sopimuksen määräysten mukainen.

Kaikkia tällä tavalla vaihdettuja tietoja on pidettävä luottamuksellisina, ja ne saa luovuttaa ainoastaan sen sopimuspuolen toimivaltaisille henkilöille tai viranomaisille, joiden on oltava perillä 1 artiklassa tarkoitettujen koronmaksujen verotuksesta. Mainitut henkilöt tai viranomaiset voivat antaa selvityksen tällä tavoin saamistaan tiedoista ainoastaan pyynnön esittäneessä valtiossa suoritettavissa julkisissa kuulemisissa tai tuomioissa, joissa kyseistä veroasiaa käsitellään.

Tietoja ei saa antaa muille henkilöille tai viranomaisille, ellei tiedot toimittaneen sopimuspuolen toimivaltainen viranomainen ole antanut siihen edeltäkäsin kirjallista lupaa.

13 artikla

Neuvottelumenettely ja uudelleentarkastelu

1.   Jos tämän sopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta syntyy erimielisyyttä Monacon ruhtinaskunnan toimivaltaisten viranomaisten ja tämän sopimuksen 5 artiklassa tarkoitetun yhden tai useamman muun Euroopan yhteisön jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen välillä, näiden viranomaisten on pyrittävä ratkaisemaan erimielisyys yhteisymmärryksessä. Neuvottelujen tuloksesta on ilmoitettava viipymättä Euroopan komissiolle ja muiden Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille.

Tulkintaan liittyvissä kysymyksissä Euroopan komissio voi osallistua neuvotteluihin jonkin toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä.

2.   Sen estämättä, mitä edellä olevassa 1 kohdassa määrätään, sopimuspuolet käyvät keskinäisiä neuvotteluja vähintään kolmen vuoden välein tai sopimuspuolen pyynnöstä tutkiakseen ja – jos sopimuspuolet katsovat tarpeelliseksi – parantaakseen sopimuksen teknistä toimivuutta.

Sopimuspuolet tunnustavat joka tapauksessa kansainvälisen kehityksen merkityksen tämän sopimuksen soveltamisalalla ja käyvät tarpeen mukaan tässä kohdassa tarkoitettuja neuvotteluja tarkastellakseen, onko sopimusta tarpeen muuttaa kansainvälisen kehityksen perusteella.

3.   Harkitessaan jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden, joihin sovelletaan samoja velvoitteita kuin Monacon ruhtinaskuntaan, välisten kahdenvälisten sopimusten tekemistä säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksen alalla Monacon ruhtinaskunta tarkastelee 12 artiklassa määriteltyjen periaatteiden soveltamisalaa ja täytäntöönpanoedellytyksiä, kun kyseessä ovat mainitussa artiklassa määritellyt veropetosta vakavuudeltaan vastaavat rikkomukset. Monacon ruhtinaskunta aloittaa tässä tarkoituksessa neuvottelut Euroopan komission kanssa.

4.   Neuvottelut on aloitettava yhden kuukauden kuluessa pyynnön esittämisestä tai kiireellisissä tapauksissa mahdollisimman pian.

5.   Edellä tarkoitettujen neuvottelujen yhteydessä kumpikin sopimuspuoli ilmoittaa toiselle sopimuspuolelle mahdollisista muutoksista, jotka voivat vaikuttaa sopimuksen moitteettomaan toimivuuteen. Tähän voivat sisältyä myös toisen sopimuspuolen ja jonkin kolmannen maan väliset sopimukset.

14 artikla

Soveltaminen ja soveltamisen keskeytys

1.   Tämän sopimuksen soveltaminen edellyttää, että taloudellisia ja verotuksellisia kysymyksiä käsittelevän neuvoston Santa Maria de Feirassa 19 ja 20 päivänä kesäkuuta 2000 kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle antamassa kertomuksessa tarkoitetut Euroopan yhteisön jäsenvaltioista riippuvaiset tai niihin assosioituneet alueet sekä Amerikan yhdysvallat, Andorra, Liechtenstein, Sveitsi ja San Marino hyväksyvät säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta 3 päivänä kesäkuuta 2003 annetussa neuvoston direktiivissä 2003/48/EY tai tässä sopimuksessa esitettyjen toimenpiteiden mukaiset tai niitä vastaavat toimenpiteet ja panevat ne täytäntöön samaan aikaan.

2.   Sopimuspuolet päättävät yhteisellä sopimuksella vähintään kuusi kuukautta ennen 17 artiklassa tarkoitettua päivää, täyttyvätkö 1 kohdassa asetetut edellytykset asianmukaisten toimenpiteiden voimaantulopäivien osalta Euroopan yhteisön jäsenvaltioissa, kolmansissa maissa ja jäsenvaltioista riippuvaisilla tai niihin assosioituneilla alueilla. Jos sopimuspuolet eivät katso, että edellytykset täyttyvät, niiden on yhteisellä sopimuksella vahvistettava uusi päivämäärä 17 artiklan määräysten soveltamista varten. Tässä tarkoituksessa Euroopan yhteisö ilmoittaa Monacon ruhtinaskunnalle, että Euroopan yhteisön jäsenvaltiot, niistä riippuvaiset tai niihin assosioituneet alueet ja kyseiset kolmannet maat ovat panneet tosiasiallisesti täytäntöön tämän sopimuksen mukaiset tai niitä vastaavat toimenpiteet.

3.   Monacon ruhtinaskunta panee tämän sopimuksen täytäntöön 17 artiklassa tarkoitetusta päivästä ja ilmoittaa tästä toimenpiteestä Euroopan yhteisölle institutionaalisista järjestelyistään riippumatta ja jollei edellä esitetystä muuta johdu.

4.   Sopimuspuoli voi keskeyttää tämän sopimuksen tai sen tiettyjen osien soveltamisen välittömästi ilmoittamalla siitä muille sopimuspuolille, jos säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta 3 päivänä kesäkuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/48/EY tai sen vastaavien osien soveltaminen keskeytetään joko tilapäisesti tai pysyvästi Euroopan unionin lainsäädännön mukaisesti tai jos jokin Euroopan unionin jäsenvaltio keskeyttää omien täytäntöönpanotoimenpiteidensä soveltamisen.

5.   Sopimuspuoli voi myös keskeyttää tämän sopimuksen soveltamisen ilmoittamalla siitä muille sopimuspuolille, jos jokin viidestä edellä mainitusta kolmannesta maasta (Amerikan yhdysvallat, Andorra, Liechtenstein, San Marino ja Sveitsi) tai jokin edellä 2 kohdassa tarkoitetuista Euroopan unionin jäsenvaltioista riippuvaisista tai niihin assosioituneista alueista lopettaa myöhemmin säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta 3 päivänä kesäkuuta 2003 annetussa neuvoston direktiivissä 2003/48/EY säädettyjen tai niitä vastaavien toimenpiteiden soveltamisen. Soveltamisen keskeyttäminen tulee voimaan aikaisintaan kahden kuukauden kuluttua ilmoituksesta. Sopimuksen soveltamista on jatkettava heti, kun toimenpiteet on otettu uudelleen käyttöön.

15 artikla

Muut rahoituskeskukset/aasialaiset rahoituskeskukset

Euroopan yhteisö aloittaa säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta 3 päivänä kesäkuuta 2003 annetussa neuvoston direktiivissä 2003/48/EY säädetyn siirtymäkauden aikana keskustelut muiden keskeisten rahoituskeskusten kanssa, jotta kyseisillä oikeudenkäyttöalueilla otettaisiin käyttöön yhteisössä sovellettavia toimenpiteitä vastaavat toimenpiteet ja pantaisiin ne tehokkaasti täytäntöön.

16 artikla

Allekirjoitus, voimaantulo ja irtisanominen

1.   Tämän sopimuksen tekeminen edellyttää sopimuspuolten omien menettelyjen mukaista ratifiointia tai hyväksymistä. Sopimuspuolet ilmoittavat toisilleen näiden menettelyjen loppuunsaattamisesta. Tämä sopimus tulee voimaan sitä kuukautta seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona viimeinen ilmoitus on tehty.

2.   Sopimus on voimassa siihen asti, kun toinen sopimuspuoli irtisanoo sen.

3.   Kumpikin sopimuspuoli voi irtisanoa tämän sopimuksen ilmoittamalla tästä toiselle sopimuspuolelle. Tällöin sopimuksen voimassaolo päättyy kahdentoista kuukauden kuluttua ilmoituksen antamisesta.

17 artikla

Täytäntöönpanoasetus

Sopimuspuolet panevat täytäntöön tämän sopimuksen noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset 1 päivästä heinäkuuta 2005 alkaen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 14 artiklan määräysten soveltamista.

18 artikla

Vaateet ja loppusäännös

1.   Jos tämä sopimus irtisanotaan tai jos sen soveltaminen keskeytetään kokonaan tai osittain, 10 artiklan mukaiset kolmansien osapuolten vaateet säilyvät ennallaan.

2.   Tässä tapauksessa Monacon ruhtinaskunta vahvistaa lopputilityksen määrän sopimuksen soveltamisen päättymiseen mennessä ja suorittaa loppumaksun kullekin Euroopan yhteisön jäsenvaltiolle.

19 artikla

Alueellinen soveltamisala

Tätä sopimusta sovelletaan alueella, jolla sovelletaan Euroopan yhteisön perustamissopimusta siinä mainituin edellytyksin, ja Monacon ruhtinaskunnan alueella.

20 artikla

Liitteet

1.   Molemmat liitteet ovat olennainen osa tätä sopimusta.

2.   Liitteessä I olevaa luetteloa toimivaltaisista viranomaisista voidaan muuttaa siten, että Monacon ruhtinaskunta ilmoittaa toiselle sopimuspuolelle liitteessä olevassa a kohdassa tarkoitetuista viranomaisista ja Euroopan yhteisö muista viranomaisista.

Liitteessä II olevaa luetteloa yhteisöistä voidaan muuttaa yhteisellä sopimuksella.

21 artikla

Kielet

1.   Tämä sopimus on laadittu kahtena kappaleena englannin, espanjan, hollannin, italian, kreikan, latvian, liettuan, portugalin, puolan, ranskan, ruotsin, saksan, slovakin, sloveenin, suomen, tanskan, tšekin, unkarin ja viron kielellä, ja kaikki kielitoisinnot ovat yhtä todistusvoimaisia.

2.   Sopimuspuolet vahvistavat maltankielisen toisinnon kirjeenvaihtona. Se on yhtä todistusvoimainen kuin 1 kohdassa tarkoitetut tekstit.

LIITE I

LUETTELO SOPIMUSPUOLTEN TOIMIVALTAISISTA VIRANOMAISISTA

Jäljempänä luetellut viranomaiset ovat tässä sopimuksessa tarkoitettuja sopimuspuolten ”toimivaltaisia viranomaisia”:

a)	Monacon ruhtinaskunta: le Conseiller de Gouvernement pour les Finances et l'Economie tai valtuutettu edustaja,

b)	Belgian kuningaskunta: De Minister van Financiën / Le Ministre des Finances tai valtuutettu edustaja,

c)	Tšekki: Ministr financí tai valtuutettu edustaja,

d)	Tanskan kuningaskunta: Skatteministeren tai valtuutettu edustaja,

e)	Saksan liittotasavalta: Der Bundesminister der Finanzen tai valtuutettu edustaja,

f)	Viron tasavalta: Rahandusminister tai valtuutettu edustaja,

g)	Helleenien tasavalta: Ο Υπουργός Οικονομίας και Οικονομικών tai valtuutettu edustaja,

h)	Espanjan kuningaskunta: El Ministro de Economía y Hacienda tai valtuutettu edustaja,

i)	Ranskan tasavalta: Le Ministre chargé du budget tai valtuutettu edustaja,

j)	Irlanti: The Revenue Commissioners tai näiden valtuutettu edustaja,

k)	Italian tasavalta: Il Capo del Dipartimento per le Politiche Fiscali tai valtuutettu edustaja,

l)	Kyproksen tasavalta: Υπουργός Οικονομικών tai valtuutettu edustaja,

m)	Latvian tasavalta: Finanšu ministrs tai valtuutettu edustaja,

n)	Liettuan tasavalta: Finansų ministras tai valtuutettu edustaja,

o)	Luxemburgin suurherttuakunta: Le Ministre des Finances tai valtuutettu edustaja; 12 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa toimivaltainen viranomainen on kuitenkin le Procureur Général d’Etat luxembourgeois,

p)	Unkarin tasavalta: A pénzügyminiszter tai valtuutettu edustaja,

q)	Maltan tasavalta: Il-Ministru responsabbli għall-Finanzi tai valtuutettu edustaja,

r)	Alankomaiden kuningaskunta: De Minister van Financiën tai valtuutettu edustaja,

s)	Itävallan tasavalta: Der Bundesminister für Finanzen tai valtuutettu edustaja,

t)	Puolan tasavalta: Minister Finansów tai valtuutettu edustaja,

u)	Portugalin tasavalta: O Ministro das Finanças tai valtuutettu edustaja,

v)	Slovenian tasavalta: Minister za financií tai valtuutettu edustaja,

w)	Slovakian tasavalta: Minister financií tai valtuutettu edustaja,

x)	Suomen tasavalta: Valtiovarainministeriö/Finansministeriet tai valtuutettu edustaja,

y)	Ruotsin kuningaskunta: Finansdepartementet tai valtuutettu edustaja,

z)

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta sekä Euroopan alueet, joiden ulkosuhteista Yhdistynyt kuningaskunta vastaa: The Commissioners of Inland Revenue tai näiden valtuutettu edustaja sekä Gibraltarin toimivaltainen viranomainen. Yhdistynyt kuningaskunta nimeää tämän viranomaisen noudattaen Gibraltarin viranomaisten osalta sovittuja järjestelyjä, jotka koskettavat Euroopan unionin ja Euroopan yhteisön välineitä ja niihin liittyviä Euroopan unionin jäsenvaltioille ja toimielimille 19 päivänä huhtikuuta 2000 tiedoksi annettuja sopimuksia, joista Euroopan unionin pääsihteeristö toimittaa jäljennöksen Monacon ruhtinaskunnalle, ja tämä viranomainen vastaa tämän sopimuksen soveltamisesta.

LIITE II

LUETTELO YHTEISÖISTÄ

Sopimuksen 11 artiklaa sovellettaessa seuraavia yhteisöjä pidetään ”viranomaisena toimivina tai jossakin kansainvälisessä sopimuksessa tunnustettuina yhteisöinä”.

EUROOPAN UNIONIN ALUEELLA SIJAITSEVAT YHTEISÖT:   Belgia — Vlaams Gewest (Flanderin alue) — Région wallonne (Vallonian alue) — Région de Bruxelles Capitale (Brussels Hoofdstedelijk Gewest) (Brysselin alue) — Communauté française (ranskankielinen kieliyhteisö) — Vlaamse Gemeenschap (hollanninkielinen kieliyhteisö) — Deutschsprachige Gemeinschaft (saksankielinen kieliyhteisö)   Espanja — Xunta de Galicia (Galician aluehallitus) — Junta de Andalucía (Andalusian aluehallitus) — Junta de Extremadura (Extremaduran aluehallitus) — Junta de Castilla-La Mancha (Kastilia-La Manchan aluehallitus) — Junta de Castilla-León (Kastilian ja Leónin aluehallitus) — Gobierno Foral de Navarra (Navarran aluehallitus) — Govern de les Illes Balears (Baleaarien aluehallitus) — Generalitat de Catalunya (Katalonian aluehallitus) — Generalitat de Valencia (Valencian aluehallitus) — Diputación General de Aragón (Aragonian aluehallitus) — Gobierno de las Islas Canarias (Kanariansaarten aluehallitus) — Gobierno de Murcia (Murcian aluehallitus) — Gobierno de Madrid (Madridin aluehallitus) — Gobierno de la Comunidad Autónoma del País Vasco/Euzkadi (Baskimaan aluehallitus) — Diputación Foral de Guipúzcoa (Guipúzcoan alueneuvosto) — Diputación Foral de Vizcaya/Bizkaia (Vizcayan alueneuvosto) — Diputación Foral de Alava (Alavan alueneuvosto) — Ayuntamiento de Madrid (Madridin kaupunki) — Ayuntamiento de Barcelona (Barcelonan kaupunki) — Cabildo Insular de Gran Canaria (Gran Canarian paikallisneuvosto) — Cabildo Insular de Tenerife (Teneriffan paikallisneuvosto) — Instituto de Crédito Oficial (virallinen luottolaitos) — Instituto Catalán de Finanzas (Katalonian rahoituslaitos) — Instituto Valenciano de Finanzas (Valencian rahoituslaitos)   Kreikka — Оργανισμός Тηλεπικοινωνιών Ελλάδος (Kreikan televiestintälaitos) — Оργανισμός Σιδηροδρόμων Ελλάδος (Kreikan rautatielaitos) — Δημόσια Επιχείρηση Ηλεκτρισμού (Julkinen sähkölaitos)   Ranska — La Caisse d'amortissement de la dette sociale (CADES) (Sosiaaliturvamaksujen lyhennyskassa) — L'Agence française de développement (AFD) (Ranskan kehitysvirasto) — Réseau Ferré de France (RFF) (Ranskan rautatiet) — Caisse Nationale des Autoroutes (CNA) (Moottoriteiden valtionkassa) — Assistance publique Hôpitaux de Paris (APHP) (Pariisin sairaaloiden julkinen tuki) — Charbonnages de France (CDF) (Ranskan kivihiilikaivokset) — Entreprise minière et chimique (EMC) (Kaivostoiminnan ja kemian alan yritys)   Italia — Regions (alueet) — Provinces (läänit) — Municipalities (kunnat) — Cassa Depositi e Prestiti (Talletus- ja lainakassa)   Latvia — Pašvaldības (paikallishallinto)   Puola — gminy (kunnat) — powiaty (hallintopiirit) — województwa (läänit) — związki gmin (kuntaliitot) — związki powiatów (hallintopiirien liitot) — związki województw (lääniliitot) — miasto stołeczne Warszawa (pääkaupunki Varsova) — Agencja Restrukturyzacji i Modernizacji Rolnictwa (Maatalouden rakenneuudistus- ja nykyaikaistamisvirasto) — Agencja Nieruchomości Rolnych (Maatalouskiinteistövirasto)   Portugali — Região Autónoma da Madeira (Madeiran autonominen alue) — Região Autónoma dos Açores (Azorien autonominen alue) — Kunnat   Slovakia — mestá a obce (kunnat) — Železnice Slovenskej republiky (Slovakian rautatieyhtiö) — Štátny fond cestného hospodárstva (valtion tiehallintorahasto) — Slovenské elektrárne (Slovakian voimalaitokset) — Vodohospodárska výstavba (vesitalousyhtiö)

KANSAINVÄLISET YHTEISÖT JA YRITYKSET: — Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki — Euroopan investointipankki — Asian Development Bank (Aasian kehityspankki) — African Development Bank (Afrikan kehityspankki) — World Bank/IBRD/IMF (Maailmanpankki/IBRD/IMF) — International Finance Corporation (Kansainvälinen rahoitusyhtiö) — Inter-American Development Bank (Latinalaisen Amerikan kehityspankki) — Euroopan neuvoston sosiaalisen kehityksen rahasto — Euratom — Euroopan yhteisö — Corporation Andina de Fomento (CAF) (Andien kehitysyhtiö) — Eurofima (Rautateiden liikkuvan kaluston eurooppalainen rahoitusyhtiö) Sopimuksen 11 artiklan määräykset eivät rajoita kansainvälisiä velvoitteita, joihin sopimuspuolet ovat edellä mainittujen kansainvälisten yhteisöjen osalta kenties sitoutuneet.

KOLMANSIIN MAIHIN SIJOITTAUTUNEET YHTEISÖT:   Seuraavat vaatimukset täyttävät yhteisöt: 1. yhteisön katsotaan olevan julkisyhteisö kansallisten perusteiden mukaisesti; 2. tällainen julkisyhteisö on voittoa tuottamaton yhteisö, joka maan hallituksen tosiasiallisessa valvonnassa hallinnoi ja rahoittaa erilaisia toimintoja tuottaen pääasiassa yhteisön hyväksi tarkoitettuja ei-kaupallisia tavaroita ja palveluja; 3. tällainen julkisyhteisö laskee liikkeeseen säännöllisesti huomattavia velkakirjalainoja; 4. asianomainen valtio kykenee takaamaan, että kyseinen julkisyhteisö ei lunasta lainaa ennenaikaisesti, kun on kyse gross-up-lausekkeesta.

---

Euroopan yhteisön ja Monacon ruhtinaskunnan välinen

AIEJULISTUS

Tehdessään sopimuksen, jossa määrätään säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta 3 päivänä kesäkuuta 2003 annetussa neuvoston direktiivissä 2003/48/EY, jäljempänä 'direktiivi', säädettyjä toimenpiteitä vastaavista toimenpiteistä, Euroopan yhteisö ja Monacon ruhtinaskunta ovat samalla allekirjoittaneet tämän kyseistä sopimusta täydentävän aiejulistuksen.

Jos jompikumpi sopimuspuolista toteaa, että huomattavat eroavaisuudet vaikuttavat tietojenvaihdon täytäntöönpanoon siten, että sopimusta ei selvästikään sovelleta tasapainoisella tavalla, sopimuspuolet neuvottelevat viipymättä keskenään tasa-arvoisen kohtelun aikaansaamiseksi tarvittavien yksityiskohtaisten sääntöjen määrittelemiseksi. Euroopan komissio raportoi neuvotteluista viipymättä neuvostolle ja tekee ehdotuksen tasa-arvoisen kohtelun palauttamiseksi tarvittavista toimenpiteistä. Tähän tarkoitukseen tarvittavan ajanjakson aikana tämän sopimuksen 12 artiklan mukaisia tietojenvaihtoa koskevia uusia pyyntöjä, jotka ovat luonteeltaan samanlaisia kuin pyynnöt, joiden vuoksi tätä kohtaa sovelletaan, käsitellään näissä neuvotteluissa.

Jos 3 päivänä kesäkuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/48/EY ja tämän sopimuksen, erityisesti sen 4 ja 6 artiklan osalta, soveltamisalassa todetaan merkittäviä eroja, sopimuspuolet aloittavat viipymättä neuvottelut sopimuksen 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti varmistaakseen, että vastaavuus tässä sopimuksessa määrättyjen toimenpiteiden kanssa säilyy.

Tämän aiejulistuksen allekirjoittajat julistavat pitävänsä 1 kohdassa tarkoitettua sopimusta ja tätä julistusta hyväksyttävänä ja tasapainoisena järjestelynä, jonka voidaan katsoa turvaavan osapuolten edut. Tämän vuoksi ne toteuttavat sovitut toimenpiteet vilpittömässä mielessä eivätkä yksipuolisilla toimenpiteillä heikennä tätä järjestelyä ilman perusteltua syytä.

Euroopan yhteisö on valmis tarkastelemaan Monacon ruhtinaskunnan hallituksen kanssa edellytyksiä lujittaa tiettyjen rahoitusvälineiden ja vakuutuspalvelujen kauppaa Monacon ja yhteisön välillä sen jälkeen kun on todettu, että sovellettavat vakavaraisuussäännöt ja asianomaisiin monacolaisiin toimijoihin sovellettavat valvontatoimenpiteet takaavat sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan säilymisen kyseisillä aloilla. Tästä syystä ja vastaavien pyyntöjen kohdalla aikaisemmin noudatetun yhteisön ulkopolitiikan mukaisesti olisi mahdollisen sopimuksen perustuttava siihen, että Monacon ruhtinaskunta saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöään ja panee täytäntöön kyseisillä toimialoilla olemassa olevan ja tulevan yhteisön säännöstön. Niin ikään on määrättävä, että Monacon ruhtinaskunnan olisi pantava täytäntöön olemassa olevat ja tulevat kyseisten alojen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta olennaiset muut säännöt esimerkiksi kilpailun ja verotuksen aloilla.

Tämän julistuksen allekirjoittajat panevat merkille, että veropetoksen määritelmä koskee ainoastaan säästöjen verotustarpeita direktiivissä säädettyjä toimenpiteitä vastaavista toimenpiteistä tehdyn Euroopan yhteisön ja Monacon ruhtinaskunnan välisen sopimuksen puitteissa.

---