32002H0178

Neuvoston suositus,

annettu 18 päivänä helmikuuta 2002,

jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan toteuttamisesta

(2002/178/EY)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 128 artiklan 4 kohdan,

ottaa huomioon 12 päivänä syyskuuta 2001 annetun komission suosituksen,

ottaa huomioon työllisyyskomitean ja talouspoliittisen komitean yhteisen lausunnon,

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Neuvosto hyväksyi vuoden 2001 työllisyyden suuntaviivat 19 päivänä tammikuuta 2001 tekemällään päätöksellä(1).

(2) Lissabonissa 23 ja 24 päivänä maaliskuuta 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto sopi työllisyyttä, talousuudistuksia ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevasta kattavasta strategiasta ja sitoutui luomaan edellytykset täystyöllisyydelle. Tämän mukaisesti asetettiin vuoteen 2010 mennessä saavutettavat työllisyystavoitteet, joita Tukholmassa 23 ja 24 päivänä maaliskuuta 2001 kokoontunut Eurooppa-neuvosto täydensi asettamalla välitavoitteet vuodeksi 2005 sekä uuden tavoitteen, joka koskee ikääntyneiden naisten ja miesten työllisyysasteen nostamista vuoteen 2010 mennessä.

(3) Nizzassa 7, 8 ja 9 päivänä joulukuuta 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi Euroopan sosiaalisen toimintaohjelman, jossa todetaan, että täystyöllisyyteen palaaminen edellyttää kunnianhimoista politiikkaa työllisyysasteen nostamiseksi, alueellisten erojen pienentämiseksi, eriarvoisuuden vähentämiseksi sekä työn laadun parantamiseksi.

(4) Neuvosto antoi 15 päivänä kesäkuuta 2001 suosituksen talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista, ja Amsterdamissa 16 ja 17 päivänä kesäkuuta 1997 kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi vakaus- ja kasvusopimusta koskevan päätöslauselman, jossa asetettiin sitoumuksia jäsenvaltioille.

(5) Jäsenvaltioiden olisi pantava tämä suositus täytäntöön noudattaen talouspolitiikan laajoja suuntaviivoja ja varsinkin niiden työmarkkinoita koskevaa osuutta.

(6) Yhdessä komission kanssa laaditussa vuoden 2001 yhteisessä työllisyysraportissa kuvataan työllisyystilannetta yhteisössä ja tarkastellaan jäsenvaltioiden toimia, joilla ne toteuttavat työllisyyspolitiikkaansa työllisyyden suuntaviivojen ja jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan täytäntöönpanosta 19 päivänä tammikuuta 2001 annetun neuvoston suosituksen(2) mukaisesti.

(7) Tarkasteltuaan jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan toteuttamista neuvosto katsoo aiheelliseksi antaa suosituksia. Tällaisia suosituksia olisi käytettävä harkiten, niissä olisi keskityttävä ensisijaisiin aiheisiin, ja niiden olisi perustuttava perusteellisiin ja täsmällisiin analyyseihin.

(8) Jäsenvaltioiden toimivalta olisi otettava huomioon täydennettäessä jäsenvaltioiden toteuttamia toimia, joilla pyritään saavuttamaan täystyöllisyys.

(9) Neuvosto toteaa, että jäsenvaltiot ovat jo toteuttaneet merkittäviä toimia työllisyyden suuntaviivojen ja 19 päivänä tammikuuta 2001 annetun suosituksen täytäntöönpanemiseksi. Jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan vaikutusten arvioinnissa olisi otettava huomioon työllisyyden suuntaviivojen monivuotinen ulottuvuus.

(10) Jäsenvaltioiden olisi vastattava suuntaviivoihin kaikissa neljässä pilarissa yhtenäisellä kokonaisstrategialla, jossa tavoitteena on saavuttaa täystyöllisyys, tunnustaa jäsenvaltioiden erilaiset lähtökohdat, kehittää ja panna täytäntöön kattava ja yhtenäinen elinikäistä oppimista koskeva strategia sekä laaja-alainen yhteistyö työmarkkinaosapuolten kanssa. Asianmukaista huomiota on kiinnitettävä naisten ja miesten tasa-arvon valtavirtaistamiseen sekä tarpeeseen kaventaa alueellisia eroja ja arvioida indikaattorien avulla edistymistä kaikkien neljän pilarin osalta.

(11) Jotta voidaan vaikuttaa nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyden suuntauksiin, kaikkien nuorten olisi päästävä työelämään ennen kuin he ovat olleet työttöminä kuusi kuukautta ja kaikille aikuisille työttömille olisi tarjottava uusi mahdollisuus ennen kuin he ovat olleet työttöminä kaksitoista kuukautta.

(12) Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä nykyaikaistamaan julkisia työvoimapalvelujaan.

(13) On tärkeää vähentää vero- ja etuusjärjestelmiin sisältyviä työllistymistä jarruttavia tekijöitä, jotta voidaan lisätä naisten ja ikääntyneiden työntekijöiden osallistumista työmarkkinoille.

(14) Kun tavoitteena on kilpailukykyinen ja dynaaminen tietoon perustuva yhteiskunta, on ehdottoman tärkeää kehittää ja toteuttaa elinikäistä oppimista siten, että kehitetään perus-, keski- ja korkea-asteen koulutuksen, täydennyskoulutuksen sekä ammatillisen koulutuksen järjestelmiä ja asetetaan asiaa koskevat kansalliset tavoitteet. Tämä edellyttää kaikkien asianomaisten toimijoiden, myös viranomaisten, työmarkkinaosapuolten ja yksityishenkilöiden aktiivista sitoutumista sekä kansalaisyhteiskunnan tarkoituksenmukaista osallistumista.

(15) Tarvitaan yhtenäistä politiikkaa, jolla edistetään sosiaalista osallisuutta tukemalla heikommassa asemassa olevien ryhmien ja henkilöiden integroitumista työelämään ja torjutaan työnsaannissa ja työpaikoilla ilmenevää syrjintää.

(16) Yritysten toimintaympäristöä on parannettava ja ihmisille on annettava paremmat valmiudet ryhtyä yrittäjäksi, jotta yhä useampien, entistä dynaamisempien yritysten avulla saadaan luotua uusia työpaikkoja. On luotava toimintaympäristö, jonka avulla voidaan hyödyntää työllisyyskasvun mahdollisuudet palvelualalla.

(17) Uusien työpaikkojen kestävä luominen edellyttää työllisyyden kannalta suotuisampia verotusjärjestelmiä, joissa nykyisestä työn raskaasta verottamisesta siirrytään hyödyntämään muita verolähteitä, kuten energia- ja ympäristöveroa.

(18) Työllisyyttä edistävä paikallinen toiminta edesauttaa merkittävästi Euroopan työllisyysstrategian tavoitteiden saavuttamista.

(19) Kaikilla asianmukaisilla tasoilla muodostettavat kumppanuudet ovat avainasemassa nykyaikaistettaessa työn organisointia ja edistettäessä yritysten ja niiden työntekijöiden sopeutumiskykyä.

(20) Työmarkkinoilla vallitsevat sukupuolierot, jotka vaikuttavat erityisesti työllisyyteen, työttömyyteen ja palkkaan sekä työmarkkinoiden jakautumiseen sukupuolen mukaan ala- ja ammattikohtaisesti, edellyttävät kattavaa valtavirtaistamisstrategiaa ja toimenpiteitä, joilla parannetaan työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista,

ANTAA eri jäsenvaltioille liitteessä olevat suositukset.

Tehty Brysselissä 18 päivänä helmikuuta 2002.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

M. Arias Cañete

(1) EYVL L 22, 24.1.2001, s. 18.

(2) EYVL L 22, 24.1.2001, s. 27.

LIITE

I BELGIA

Työllisyyteen liittyvät ongelmat

Belgian työmarkkinat kohenivat vuonna 2000: työllisyysaste kohosi 60,5 prosenttiin, mikä on edelleen huomattavasti alle Lissabonissa asetetun tavoitteen (70 prosenttia). Työttömyys laski edelleen 7 prosenttiin (alle yhteisön keskiarvon, joka on 8,2 prosenttia) ja työllisyyden kasvu ylti yhteisön keskiarvon tasolle (1,8 prosenttia). Pitkäaikaiset ongelmat korjaantuvat kuitenkin vain vähitellen.

- Työttömyys muuttuu usein pitkäaikaistyöttömyydeksi, ja vaikka pitkäaikaistyöttömien määrä - 3,8 prosenttia työvoimasta vuonna 2000 - jatkoi laskuaan, se ylittää yhteisön keskiarvon.

- Ikääntyneiden työntekijöiden osallistuminen työelämään on edelleen alhaisinta Euroopan unionissa (26,3 prosenttia eli 11,4 prosenttiyksikköä alle yhteisön keskiarvon), ja naisten osallistumisaste (51,5 prosenttia) on alle yhteisön keskitason.

- Työhön kohdistuva verorasite on yksi yhteisön korkeimmista.

- Työvoimapula ja osaamisvaje ovat ilmeisiä, eikä vielä ole käytössä täysin kattavaa ja yhtenäistä elinikäisen oppimisen strategiaa.

- Alueelliset työllisyyserot ovat huomattavia ja viittaavat työvoiman riittämättömään liikkuvuuteen.

Asianmukaisen tarkastelun jälkeen vaikuttaa siltä, että työllisyyden suuntaviivojen ja suositusten noudattaminen edellyttää lisätoimia seuraavien seikkojen osalta: varsinkin aikuisia koskevan ennaltaehkäisevän politiikan täytäntöönpano, ikääntyneiden työntekijöiden ja naisten työllisyysasteen nostaminen, työhön kohdistuvan verorasitteen keventäminen, elinikäisen oppimisen kehittäminen ja työvoiman alueellisen liikkuvuuden lisääminen.

Belgialle suositellaan näin ollen seuraavia toimenpiteitä:

1) Olisi ehkäistävä työttömyyden muuttumista pitkäaikaistyöttömyydeksi ryhtymällä päättäväisesti toteuttamaan asianmukaista järjestelmää, jolla puututaan varhaisessa vaiheessa aikuisten työttömyyteen, ja tutkittava uuden yksilöllisen lähestymistavan vaikutusta kaikkiin työttömiin nuoriin.

2) Tehokkaammin toimenpitein on nostettava yleistä työllisyysastetta, etenkin naisten ja ikääntyneiden työntekijöiden osalta. Olisi erityisesti tutkittava viimeaikaisten toimien vaikutusta ja harkittava lisätoimenpiteitä, joiden tarkoituksena on estää työntekijöiden varhainen vetäytyminen työmarkkinoilta. Lisäksi olisi harkittava kannustimia, jotka tukevat ikääntyneiden työntekijöiden mahdollisuuksia pysyä pidempään työelämässä.

3) Lisätoimin olisi kevennettävä työhön kohdistuvaa verorasitetta. Tavoitteena on kannustaa työntekijöitä ottamaan työtä vastaan ja työnantajia luomaan uusia työpaikkoja. Olisi seurattava tiiviisti, mitä on saatu aikaan jo toteutetuilla, myös sosiaaliturvamaksujen alentamiseen liittyvillä toimilla.

4) Yhteistyössä kaikkien asianomaisten toimijoiden kanssa olisi parannettava elinikäistä oppimista koskevan kattavan strategian kehittämistä ja täytäntöönpanoa. Tavoitteena on ehkäistä osaamisvajetta, lisätä teknisen ja ammatillisen koulutuksen houkuttelevuutta ja varmistaa vankempi perusta tietoon perustuvaa taloutta ja yhteiskuntaa varten.

5) Yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa olisi edelleen pyrittävä yhdistämään paremmin turvallisuus ja työmarkkinoiden suurempi joustavuus, ja työvoiman alueellista liikkuvuutta olisi lisättävä yhteistoimin tarjoamalla tietoja työmarkkinoista ja parantamalla edelleen työmarkkinapolitiikan koordinointia.

II TANSKA

Työllisyyteen liittyvät ongelmat

Työmarkkinatilanne on edelleen erittäin suotuisa. Naisten työllisyysaste Tanskassa on Euroopan yhteisön korkein (71,6 prosenttia) ja miesten yksi korkeimmista (80,8 prosenttia), ja maan työttömyysaste on yksi matalimmista (4,7 prosenttia). Tanska ylittää Lissabonissa asetetut tavoitteet, ja sen haasteista tärkeimpiä ovat seuraavat:

- Vaikka yleinen verorasite on laskusuunnassa, se on edelleen korkea. Etuuksien ja alhaisten palkkojen väliset vähäiset erot ovat toistaiseksi rajoittaneet verouudistusten vaikutusta matalapalkkaisten ryhmien kannustamiseksi työhön.

- Työmarkkinat kiristyivät vuonna 2000. Huomattava osa työikäisistä on varhaiseläkkeellä tai nauttii sosiaalietuuksia, ja siirtotyöläisten työllisyysaste on edelleen alhainen.

Asianmukaisen tarkastelun jälkeen vaikuttaa siltä, että työllisyyden suuntaviivojen ja suositusten noudattaminen edellyttää lisätoimia seuraavien seikkojen osalta: työhön kohdistuvan verorasitteen keventäminen ja työmarkkinoille osallistumisen lisääminen.

Tanskalle suositellaan näin ollen seuraavia toimenpiteitä:

1) Olisi jatkettava ja seurattava tarkasti työhön kohdistuvan yleisen verorasitteen keventämistä koskevien uudistusten täytäntöönpanoa ja erityisesti alennettava korkeita efektiivisiä marginaaliveroasteita, jotka kohdistuvat pieni- ja keskituloisiin.

2) Kannustinten avulla olisi rohkaistava yhä useampia työntekijöitä ottamaan työtä vastaan varsinkin kehittämällä edelleen osallisuutta edistäviä työmarkkinoita ja jatkamalla siirtotyöläisten integroitumista edistäviä toimia.

III SAKSA

Työllisyyteen liittyvät ongelmat

Viime vuosien myönteiset yleistä työllisyyttä ja työttömyyttä koskevat suuntaukset jatkuivat vuonna 2000. Kokonaistyöllisyysaste 65,3 prosenttia ylittää Euroopan yhteisön keskiarvon, mutta on silti 5 prosenttiyksikköä alle Lissabonin tavoitteen. Saksan työmarkkinoiden tärkeimpiä haasteita ovat seuraavat:

- Pitkäaikaistyöttömyys on laskenut suhteellisen hitaasti ja pitkäaikaistyöttömiä on edelleenkin 4 prosenttia työvoimasta. Etenkin työttömyyslukujen alueelliset erot ovat sitkeässä, niin että työttömyys on keskittynyt erityisesti uusien osavaltioiden alueille. Vaikka aktiivisella työvoimapolitiikalla on pystytty lieventämään muutosten vaikutuksia, politiikan tulokset maan itäisessä osassa ovat vaihtelevia.

- 55-64-vuotiaiden työllisyysaste (37,3 prosenttia) laski hieman alle yhteisön keskiarvon.

- Työn organisointia on nykyaikaistettava ja elinikäistä oppimista on tehostettava edelleen huomattavasti osaamisvajeiden poistamiseksi ja työvoiman yleisen pätevyystason nostamiseksi.

- Työhön kohdistuva yleinen verorasite on Saksassa edelleen korkea huolimatta käynnissä olevista uudistuksista.

- Sukupuolten väliset palkkaerot ovat saatavilla olevien tietojen mukaan suuret, ja lastenhoitopalveluja on tarjolla suhteellisen niukasti.

Asianmukaisen tarkastelun jälkeen vaikuttaa siltä, että työllisyyden suuntaviivojen ja suositusten noudattaminen edellyttää lisätoimia seuraavia seikkojen osalta: ennaltaehkäisevä politiikka, ikääntyneiden työntekijöiden työmarkkinoille osallistumisen lisääminen, elinikäinen oppiminen, työhön kohdistuvan verorasitteen keventäminen ja yhtäläiset mahdollisuudet.

Saksalle suositellaan näin ollen seuraavia toimenpiteitä:

1) Jotta pitkäaikaistyöttömyyttä voidaan ratkaisevasti vähentää, olisi tehostetusti ehkäistävä työttömyyden muuttumista pitkäaikaistyöttömyydeksi varsinkin maan itäosassa sekä etnisten vähemmistöjen ja siirtotyöläisten parissa. Aktiivisia työvoimapoliittisia toimia olisi tehostettava.

2) Olisi edelleen poistettava esteitä ja rajoitteita, jotka saattavat jarruttaa iäkkäiden työntekijöiden ja muiden riskiryhmien osallistumista työmarkkinoille. Olisi tutkittava ja selostettava hyväksyttyjen ja käynnistettyjen toimien tehokkuutta ja parannettava lisätoimenpitein yli 55-vuotiaiden työllistyvyyttä.

3) Tarvittaessa olisi ryhdyttävä Bündnis für Arbeit -kampanjan yhteydessä toimiin työsopimusten ja työn organisoinnin joustavoittamiseksi entisestään. Jotta voitaisiin ehkäistä osaamisvajeita työmarkkinoilla, olisi pantava täytäntöön ammatillista perus- ja täydennyskoulutusta koskevat sovitut parannukset ja kehitettävä edelleen elinikäisen oppimisen kattavaa strategiaa, jota laadulliset ja määrälliset tavoitteet tukevat. Työmarkkinaosapuolten ja hallituksen toivotaan oman toimivaltansa osalta pyrkivän tehokkaammin parantamaan ammatillisen täydennyskoulutuksen laatua sekä luomaan virallisen ja epävirallisen oppimisen hyväksymis- ja tunnustamisjärjestelmät.

4) Verorasitetta ja sosiaalimaksuja olisi kevennettävä palkkataulukon alapäässä, jotta lisättäisiin työn kannattavuutta ja vahvistettaisiin toteuttamiskelpoisia ja hyväksyttäviä työmahdollisuuksia. Olisi tutkittava ja selostettava toteutettujen toimenpiteiden vaikutusta.

5) Naisten ja miesten välisten palkkaerojen pienentämistä olisi jatkettava ja huomiota olisi kiinnitettävä vero- ja etuusjärjestelmien vaikutukseen naisten työllisyyteen. Olisi edistettävä lastenhoitopalvelujen saatavuutta sekä parannettava niiden yhteensopivuutta työaikojen ja koulujen työskentelyaikojen kanssa. Kaikkien asiaan kuuluvien toimijoiden olisi pantava tämä politiikka täytäntöön eri tasoilla, ja täytäntöönpanoa olisi seurattava asianmukaisten, todennettavissa olevien indikaattorien ja tavoitteiden avulla.

IV KREIKKA

Työllisyyteen liittyvät ongelmat

Kreikan työllisyysaste on edelleen Euroopan yhteisön alhaisimpia (kokonaistyöllisyysaste 55,6 prosenttia ja naisten työllisyysaste 40,9 prosenttia, mikä on huomattavasti alle Lissabonin tavoitteiden). Työttömyys on nyt vakiintunut 11 prosenttiin - selvästi yli yhteisön keskiarvon - mutta työllisyyden kasvu ei ole niin merkittävää kuin työvoiman rakenteellinen lisäys pitemmän ajan kuluessa. Pitkäaikaistyöttömyys on laskenut 6,2 prosenttiin mutta on edelleen huomattavasti korkeampi kuin yhteisön keskiarvo. Tilanteesta käyvät ilmi työmarkkinoiden rakenteelliset ongelmat:

- Työllisyysaste on alhainen, vaikka pieniin ja keskisuuriin yrityksiin sekä palveluihin perustuvalla taloudella on käyttämättömiä mahdollisuuksia luoda työpaikkoja.

- Runsaasta nuorten ja naisten työttömyydestä sekä pitkäaikaistyöttömyydestä huolimatta julkiset työvoimapalvelut eivät toimi ennaltaehkäisevästi ja yksilölähtöisesti. Vaikka työttömyyden kehitystä on pyritty seuraamaan tilastojen avulla, kattavaa järjestelmää ei vielä ole.

- Koska työllisyysaste on alhainen, verotusjärjestelmää ja eläkeoikeutta koskevia sääntöjä olisi tarkistettava työvoimatarjonnan lisäämiseksi.

- Koulutusuudistuksiin sisältyy toimia, joilla pyritään kehittämään elinikäistä oppimista, mutta tätä koskevaa selvää yleisstrategiaa ei ole. Yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen järjestelmiä olisi vielä kehitettävä.

- Vaikka viimeaikaiset työmarkkinauudistukset ovat merkittävästi edistäneet työn nykyaikaistamista, parantamisen varaa on edelleen. Onnistuminen edellyttää työmarkkinaosapuolten aktiivista osallistumista.

- Työllisyys- ja työttömyysasteissa on laajoja sukupuolieroja, joita voitaisiin kaventaa muun muassa lisäämällä lastenhoitopalvelujen tarjontaa.

Asianmukaisen tarkastelun jälkeen vaikuttaa siltä, että työllisyyden suuntaviivojen ja suositusten noudattaminen edellyttää lisätoimia seuraavien seikkojen osalta: yleinen politiikka, työttömyyden ennaltaehkäisy, vero- ja etuusjärjestelmien uudistus, elinikäinen oppiminen, työn organisoinnin nykyaikaistaminen ja tasa-arvon valtavirtaistaminen.

Kreikalle suositellaan näin ollen seuraavia toimenpiteitä:

1) Olisi parannettava strategisia puitteita kehittämällä koordinoitua ja tasapainoista politiikkaa työllisyyden suuntaviivojen kaikkien neljän pilarin panemiseksi täytäntöön. Tavoitteena on etenkin naisten ja nuorten työllisyysasteen kohottaminen.

2) Julkisten työvoimapalvelujen rakenneuudistusta olisi vauhditettava ja olisi ryhdyttävä päättäväisiin ja johdonmukaisiin toimiin sen estämiseksi, että nuoret ja aikuiset työttömät ajautuvat pitkäaikaistyöttömyyteen. Tästä syystä olisi välittömästi otettava käyttöön yksilölähtöinen toimintatapa. Olisi edelleen päivitettävä tilastointijärjestelmää, jotta ennaltaehkäisyä ja aktivointia koskevat indikaattorit olisivat ajoissa saatavilla ja edistystä voitaisiin seurata tehokkaasti.

3) Olisi tutkittava ja karsittava vääristymiä, joita työn verotus ja eläkeoikeudet aiheuttavat; näin edistettäisiin työnteon kannustimia.

4) Olisi kehitettävä edelleen ja pantava täytäntöön elinikäistä oppimista koskeva kattava strategia, johon sisältyy tavoitteiden asettaminen. Jotta voitaisiin kohottaa työvoiman ammattitaitoa ja vastata työmarkkinoiden tarpeisiin, olisi edelleen panostettava yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen järjestelmien sekä oppisopimuskoulutuksen parantamiseen.

5) Tuore työmarkkinauudistus olisi toteutettava täysimääräisesti läheisessä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa. Tässä yhteydessä työmarkkinaosapuolten olisi sitouduttava lujemmin työn organisoinnin nykyaikaistamiseen. Pyrkimyksenä on samalla saavuttaa asianmukainen joustavuuden ja turvallisuuden tasapaino.

6) Tehokkain ja kokonaisvaltaisin toimenpitein olisi kavennettava työllisyys- ja työttömyyseroja naisten ja miesten välillä. Tätä varten olisi lisättävä lasten ja muiden huollettavien hoitopalveluja.

V ESPANJA

Työllisyyteen liittyvät ongelmat

Espanjan talous- ja työllisyyskasvu on ollut vakaata ja positiivista viime vuosina, mutta jäljellä on edelleen vaativia haasteita:

- Työttömyysaste on edelleen hyvin korkea (14,1 prosenttia), vaikka se onkin laskenut huomattavasti vuodesta 1996. Myös pitkäaikaistyöttömyys on vähentynyt, mutta työttömyys koskee erityisesti naisia.

- Työllisyysaste (55 prosenttia) - vaikka onkin kohoamassa - on yksi Euroopan yhteisön alhaisimmista ja kaukana Lissabonin tavoitteesta. Vaikka naisten työllisyysaste (40,3 prosenttia) on noussut tasaisesti, se on edelleen yhteisön alimpia. Naisten ja miesten väliset erot sekä työllisyys- että työttömyysasteissa (29,6 ja 10,8 prosenttiyksikköä) ovat yhteisön suurimpia.

- Koulutustaso on alhainen ja täydennyskoulutukseen osallistuminen vähäistä; täysin kattavaa ja yhtenäistä elinikäisen oppimisen strategiaa ei vielä ole.

- Määräaikaisten työsuhteiden osuus on korkea, useimmat niistä ovat lyhytkestoisia ja niissä työskentelee enimmäkseen naisia ja nuoria.

- Alueelliset erot ovat suuria, ja maantieteellinen liikkuvuus hyvin vähäistä.

Asianmukaisen tarkastelun jälkeen vaikuttaa siltä, että työllisyyden suuntaviivojen ja suositusten noudattaminen edellyttää lisätoimia seuraavien seikkojen osalta: ennaltaehkäisevä ja aktivoiva politiikka, naisten ja miesten tasa-arvon valtavirtaistaminen, elinikäinen oppiminen, sopeutumiskyky ja alueelliset erot.

Espanjalle suositellaan näin ollen seuraavia toimenpiteitä:

1) Julkisten työvoimapalvelujen nykyaikaistaminen olisi saatettava päätökseen, jotta niiden tehokkuus paranisi, ja olisi tehostettava varsinkin aikuistyöttömyyden ennaltaehkäisyä, jotta toimet kohdistuisivat kaikkiin mahdollisiin edunsaajiin. Näihin toimiin olisi sisällyttävä tilastollisen seurantajärjestelmän valmiiksi saaminen.

2) Tehokkain ja kokonaisvaltaisin toimenpitein olisi nostettava yleistä työllisyysastetta ja kavennettava sukupuolten välisiä eroja työllisyydessä ja työttömyydessä. Tasa-arvon valtavirtaistamiseksi olisi asetettava ja toteutettava tavoitteet hoitopalvelujen tarjoamiseksi lapsille ja muille huollettaville.

3) Ammatillista koulutusta koskevat uudistukset olisi ripeästi saatettava päätökseen. Tähän olisi kuuluttava kattava ja yhtenäinen elinikäistä oppimista koskeva strategia, jossa asetetaan todennettavia tavoitteita. Tarkoituksena on kohottaa koulutustasoa, lisätä aikuisten osallistumista yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen, kohentaa ammattitaidon alhaista tasoa ja kehittää epävirallista oppimista.

4) Työmarkkinoita ja työn organisaatiota olisi edelleen nykyaikaistettava työmarkkinaosapuolten aktiivisella tuella. Tavoitteena on vähentää määräaikaisten sopimusten suurta osuutta ja lisätä osa-aikaisten työsopimusten käyttöä.

5) Työpaikkojen luomisen edellytyksiä olisi parannettava kehityksessä jälkeen jääneillä alueilla, ja työvoiman liikkuvuuden esteitä olisi poistettava työllisyyden ja työttömyyden alueellisten erojen kaventamiseksi.

VI RANSKA

Työllisyyteen liittyvät ongelmat

Ranskan työllisyystilanne kohenee edelleen. Kokonaistyöllisyysaste (62,2 prosenttia) lähenee Euroopan yhteisön keskiarvoa, ja naisten työllisyysaste on sen jo ylittänyt.

Jäljellä on kuitenkin merkittäviä rakenteellisia ongelmia:

- Vuonna 2000 55-64-vuotiaiden työllisyysaste kohosi 29,7 prosenttiin, mutta se on edelleen huomattavasti alle yhteisön keskiarvon (37,7 prosenttia).

- Edistyksestä huolimatta efektiivinen marginaaliveroaste on edelleen suhteellisen korkea.

- Edelleenkin yhteisön keskiarvoa (8,2 prosenttia) korkeampi työttömyysaste (9,5 prosenttia) edellyttää, että ennaltaehkäisevän lähestymistavan täytäntöönpano-ohjelmia jatketaan ja arvioidaan.

- Työn organisoinnin nykyaikaistamista on jatkettava. Työaikalainsäädännön täytäntöönpano on merkittävä uusi haaste pienille yrityksille.

- On edistettävä elinikäistä oppimista ja tehostettava sitä koskevaa sosiaalista vuoropuhelua.

Asianmukaisen tarkastelun jälkeen vaikuttaa siltä, että työllisyyden suuntaviivojen ja suositusten noudattaminen edellyttää lisätoimia seuraavien seikkojen osalta: ikääntyneiden työntekijöiden suurempi osallistuminen työmarkkinoille, työhön kohdistuvan verorasitteen keventäminen, työttömyyden ennaltaehkäisy, 35-tuntista työviikkoa koskevan lainsäädännön täytäntöönpano ja elinikäinen oppiminen.

Ranskalle suositellaan näin ollen seuraavia toimenpiteitä:

1) Olisi vahvistettava toimia, joilla ikääntyneet työntekijät saataisiin pysymään kauemmin työelämässä, kehittämällä kattavampi lähestymistapa aktiivisena ikääntymiseen ja ottamalla työmarkkinaosapuolet mukaan toimintaan.

2) Vastikään tehtyjen vero- ja etuusjärjestelmien uudistusten pohjalta olisi edelleen toteutettava työntekijöitä työnhakuun ja työpaikassa pysymiseen rohkaisevia toimintamalleja ja seurattava niiden vaikutusta. Erityishuomiota olisi kiinnitettävä toimenpiteisiin, joiden vaikutus kohdistuu heikon ammattitaidon omaaviin ja matalapalkkaisiin työntekijöihin.

3) Olisi jatkettava työttömien henkilökohtaisiin tarpeisiin perustuvia ja varhaisessa vaiheessa toteutettavia toimia sekä tutkittava uutta mahdollisuutta koskevien yksilöllisten toimintasuunnitelmien tehokkuutta ja selostettava niiden toteutusta. Olisi arvioitava sellaisten käynnissä olevien toimien keskipitkän aikavälin vaikutusta, joilla on pyritty luomaan nuorille uusia työtilaisuuksia.

4) Olisi tehostettava työn organisoinnin nykyaikaistamista siten, että yhdistetään paremmin turvallisuus suurempaan joustavuuteen edistettäessä työhön pääsyä. Olisi seurattava tarkasti 35-tuntista työviikkoa koskevan lainsäädännön nettovaikutuksia etenkin pieniin yrityksiin.

5) Sosiaalisen vuoropuhelun puitteissa olisi tehostettava täydennyskoulutusjärjestelmän toimintaa ja edistettävä elinikäistä oppimista koskevaa kattavaa strategiaa.

VII IRLANTI

Työllisyyteen liittyvät ongelmat

Irlannin talouden ja työllisyyden kehitys on ollut erittäin hyvää. Vuonna 2000 kokonaistyöllisyysaste (65,1 prosenttia) ylitti jo toistamiseen yhteisön keskiarvon, ja kaikkien ryhmien ennestäänkin alhainen työttömyysaste jatkoi laskuaan. Nämä suuntaukset viittaavat työmarkkinoiden kiristymiseen jatkossakin. Edelleen on muutamia rakenteellisia ongelmia:

- Vaikka työvoimapula on kasvanut viime vuosina ja lisännyt palkankorotuspaineita, naisten työllisyysaste on viimeaikaisesta noususta huolimatta vasta yltänyt yhteisön keskiarvoon (54 prosenttia), ja työllisyyden erot naisten ja miesten välillä ovat edelleen suuret.

- Tässä tilanteessa on pyrittävä lisäämään varsinkin työllisten osallistumista täydennyskoulutukseen.

- Huomattavat alueelliset erot - työllisyys- ja työttömyysasteessa mutta myös koulutustasossa ja palkoissa - vaarantavat kestävän ja tasapainoisen kehityksen.

Asianmukaisen tarkastelun jälkeen vaikuttaa siltä, että työllisyyden suuntaviivojen ja suositusten noudattaminen edellyttää lisätoimia seuraavien seikkojen osalta: erityisesti naisten työvoimaosuuden vahvistaminen, elinikäinen oppiminen (varsinkin yrityksissä tapahtuva koulutus) ja alueelliset erot.

Irlannille suositellaan näin ollen seuraavia toimenpiteitä:

1) Kokonaisvaltaista strategiaa olisi jatkettava työvoiman tarjonnan lisäämiseksi ja työllisyysasteen kohottamiseksi. Työelämän ulkopuolella olevat henkilöt ja varsinkin naiset olisi saatava osallistumaan työmarkkinoille kiinteämmin poistamalla veroesteitä, lisäämällä kohtuuhintaisia lastenhoitomahdollisuuksia ja pyrkimällä kaventamaan naisten ja miesten välisiä palkkaeroja.

2) Olisi jatkettava toimia, joilla tuetaan tuottavuuden lisäämistä ja työvoiman ammattitaidon ja pätevyyden kehittämistä. Tässä olisi korostettava enemmän yrityksissä tapahtuvaa koulutusta ja elinikäisen oppimisen kehittämistä kokonaistavoitteiden asettaminen mukaan lukien. Työmarkkinaosapuolten olisi osallistuttava aktiivisesti vaurauden ja oikeudenmukaisuuden edistämistä koskevan ohjelman toteuttamiseen.

3) Aluepolitiikassa olisi poistettava työllisyyteen ja työttömyyteen, uusien työpaikkojen luomiseen ja inhimilliseen pääomaan tehtäviin investointeihin liittyviä alueellisia eroja.

VIII ITALIA

Työllisyyteen liittyvät ongelmat

Edellisen vuoden tavoin työllisyys kasvoi ja työttömyys väheni vuonna 2000. Parannukset jättivät Italian työmarkkinoiden rakenteelliset ongelmat kuitenkin ennalleen:

- Työllisyysaste on alhainen (53,5 prosenttia), mikä on noin 10 prosenttiyksikköä alle yhteisön keskiarvon ja kaukana Lissabonin tavoitteesta. Naisten työllisyysaste (39,6 prosenttia) on Euroopan yhteisön alin ja ikääntyneiden työllisyysaste (27,8 prosenttia) yksi yhteisön alimmista.

- Työn organisointia on edelleen nykyaikaistettava. Suunniteltua sosiaalietuusjärjestelmän yleisuudistusta on lykätty toistamiseen.

- Työttömyys putosi 10,5 prosenttiin mutta on edelleen lähes kaksi prosenttiyksikköä yli yhteisön keskiarvon. Alueelliset erot ovat edelleen huomattavia, ja työttömyys vaihtelee alle 5 prosentista yli 20 prosenttiin, vaikkakin kasvu on viime aikoina ollut nopeampaa maan eteläosassa.

- Varsinkin etelässä työmarkkinoille ovat ominaisia suuret sukupuolierot työllisyydessä - noin 27,9 prosenttiyksikköä - ja naisten korkea työttömyysaste (14,4 prosenttia), joka on lähes kaksinkertainen miesten työttömyysasteeseen (8,0 prosenttia) nähden.

- Koska koulutustaso on alhainen ja täydennyskoulutukseen osallistuminen vähäistä, on edistettävä elinikäistä oppimista myös työllisten osalta.

Asianmukaisen tarkastelun jälkeen vaikuttaa siltä, että työllisyyden suuntaviivojen ja suositusten noudattaminen edellyttää lisätoimia seuraavien seikkojen osalta: käyttökelpoiset toimintamallien yhdistelmät, joilla edistetään työllisyyden kasvua, pienennetään alueellisia eroja ja torjutaan pimeätä työtä, vero- ja etuusjärjestelmät, työttömyyttä ennaltaehkäisevä ja aktivoiva politiikka, tasa-arvon valtavirtaistaminen ja sukupuolten väliset työllisyyserot sekä elinikäinen oppiminen.

Italialle suositellaan näin ollen seuraavia toimenpiteitä:

1) Olisi toteutettava etenkin naisten ja ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysasteen kasvua tukevia uudistuksia. Uudistusten tarkoituksena on poistaa alueellista epäsuhtaa vahvistamalla entisestään työllistyvyyttä edistävää politiikkaa ja edistämällä työpaikkojen luomista sekä ehkäisemällä pimeää työtä yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa.

2) Edelleen olisi lisättävä työmarkkinoitten joustavuutta siten, että yhdistetään paremmin turvallisuus suurempaan joustavuuteen työmarkkinoille pääsyn edistämiseksi. Olisi jatkettava eläkejärjestelmän uudistuksen täytäntöönpanoa toteuttamalla vuodeksi 2001 suunniteltu tarkistus, ja olisi käynnistettävä muiden etuusjärjestelmien suunniteltu tarkistus, jotta vähennettäisiin työvoiman siirtymistä pois työmarkkinoilta. Erityisesti matalapalkkaisten ja heikon ammattitaidon omaavien työntekijöiden verorasitteen keventämistä olisi jatkettava.

3) Työllistettävyyden lisäämiseksi olisi lisätoimin estettävä nuorten ja aikuisten työttömien ajautuminen pitkäaikaistyöttömyyteen. Koko maassa olisi kattavasti pantava toimeen julkisten työvoimapalvelujen uudistus ja otettava viivytyksittä käyttöön työllisyyttä koskeva tiedotusjärjestelmä. Olisi tehostettava tilastollisen seurantajärjestelmän saattamista ajan tasalle.

4) Aktiivisia työvoimapoliittisia toimia olisi tehostettava, ja naisten ja miesten välisiä suuria työllisyys- ja työttömyyseroja olisi kavennettava erityistoimenpitein tavoitteena naisten ja miesten tasa-arvon valtavirtaistaminen ja erityisesti asettamalla tavoitteita hoitopalvelujen tarjoamiseksi lapsille ja muille huollettaville.

5) Olisi kehitettävä edelleen ja pantava täytäntöön elinikäistä oppimista koskeva yhtenäinen strategia, johon sisältyy kansallisten tavoitteiden asettaminen. Työmarkkinaosapuolten olisi tehostettava toimintaansa työvoimalle tarjottavien koulutusmahdollisuuksien lisäämiseksi.

IX LUXEMBURG

Työllisyyteen liittyvät ongelmat

Luxemburgin työmarkkinatilanne on suotuisa, ja sitä tukevat vahva talouskasvu (8,5 prosenttia) ja työllisyyskasvu (5,5 prosenttia). Työttömyysaste on edelleen Euroopan yhteisön alhaisin (2,4 prosenttia). Jäljellä on kuitenkin muutamia rakenteellisia ongelmia:

- Huolimatta erittäin hyvästä työllisyystilanteesta työllisyysaste (62,9 prosenttia) alittaa edelleen yhteiset tavoitteet. Tämä johtuu kuitenkin suureksi osaksi runsaasta rajatyöntekijöiden määrästä. Osallistumisaste on erityisen alhainen ikääntyneiden työntekijöiden (27,4 prosenttia) ja naisten (50,3 prosenttia) osalta, vaikkakin molemmat luvut ovat nousseet vuodesta 1996.

- Sukupuolten välinen ero työllisyydessä on yksi yhteisön korkeimpia (24,8 prosenttiyksikköä).

- On panostettava täydennyskoulutukseen, jos halutaan vastata nykyaikaisen ja dynaamisen talouden tarpeisiin.

Asianmukaisen tarkastelun jälkeen vaikuttaa siltä, että työllisyyden suuntaviivojen ja suositusten noudattaminen edellyttää lisätoimia seuraavien seikkojen osalta: ikääntyneiden työntekijöiden ja naisten suurempi osallistuminen työmarkkinoille sekä elinikäistä oppimista koskevan politiikan johdonmukaisuus.

Luxemburgille suositellaan näin ollen seuraavia toimenpiteitä:

1) Tarkistamalla varhaiseläke- ja työkyvyttömyyseläkejärjestelmiä olisi tehostettava toimia, joilla yli 55-vuotiaiden osallistuminen työmarkkinoille kasvaisi tuntuvasti.

2) Olisi pyrittävä vahvistamaan naisten osallistumista työmarkkinoille parantamalla palveluja, jotka helpottavat työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista. Naisia olisi kannustettava palaamaan työhön pitkien poissaolojen jälkeen edistämällä miesten ja naisten tasa-arvoa ja erityisesti kaventamalla sukupuolten välisiä palkkaeroja.

3) Ammatillista täydennyskoulutusta koskeva puitelainsäädäntö olisi pantava tehokkaasti täytäntöön, ja työmarkkinaosapuolten olisi osallistuttava tähän aktiivisesti. Olisi torjuttava koulun keskeyttämistä ja kartoitettava koko koulutusjärjestelmä tavoitteena yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen osa-alueiden parempi yhtenäisyys.

X ALANKOMAAT

Työllisyyteen liittyvät ongelmat

Alankomaiden työllisyys kasvoi vuonna 2000, ja työllisyysasteet (kokonaistyöllisyys 73,2 prosenttia ja naisten työllisyysaste 63,7 prosenttia) ylittävät selvästi sekä yhteisön keskiarvon että Lissabonissa asetetut tavoitteet. Virallinen työttömyysaste laski edelleen vuonna 2000 ja putosi alle 3 prosentin, mikä on huomattavasti alle yhteisön keskiarvon. Työmarkkinoilla on kuitenkin selvä rakenteellinen epätasapaino:

- Huolimatta työmarkkinoilla ilmenevästä työvoimapulasta työvoimaa rajoittaa työkyvyttömyys-, työttömyys- ja sosiaalietuuksia saavien työikäisten henkilöiden suuri osuus.

Asianmukaisen tarkastelun jälkeen vaikuttaa siltä, että työllisyyden suuntaviivojen ja suositusten noudattaminen edellyttää lisätoimia seuraavien seikkojen osalta: työvoiman tarjonta ja etuusjärjestelmien uudistus.

Alankomaille suositellaan näin ollen seuraavia toimenpiteitä:

1) Olisi vähennettävä siirtymistä elämään työkyvyttömyysetuuksien varassa ja kehitettävä tehokkaita toimintamalleja, joilla etuuksia saavat ohjataan töihin, joissa otetaan huomioon heidän alentunut työkykynsä.

2) Jotta pystytään hyödyntämään koko työvoimapotentiaalia ja vähentämään työmarkkinoiden ulkopuolelle jäämistä, olisi puututtava etuuksien kasaantumiseen, myös matalapalkkaisten paikallisiin toimeentulotukiin.

XI ITÄVALTA

Työllisyyteen liittyvät ongelmat

Itävallan työmarkkinoiden tilanne koheni viime vuonna, ja kokonaistyöllisyysaste oli 68,3 prosenttia (naisten osalta 59,4 prosenttia), mikä on lähellä Lissabonissa asetettuja tavoitteita ja selvästi yhteisön keskiarvon yläpuolella. Vuonna 2000 kokonaistyöttömyysaste aleni 3,7 prosenttiin ja on nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyden tavoin edelleen Euroopan yhteisön alimpien joukossa. Hyvästä yleistilanteesta huolimatta työmarkkinoilla on edelleen rakenteellisia ongelmia:

- Jotta työvoiman tarjonta vastaisi kiristyvien työmarkkinoiden tarpeita, on varaa lisätä ikääntyneiden ja matalapalkkaisten työntekijöiden sekä etnisten vähemmistöjen ja siirtotyöläisten osuutta.

- Työllisyys jakaantuu edelleen naisten ja miesten kesken epätasaisesti, ja sukupuolten väliset palkkaerot ovat yhteisön suurimpia. Tämä edellyttää uusia toimia työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi. Lastenhoitopalvelujen tarjonta on heikoimpia yhteisössä, ja sitä on lisättävä.

- Jatkokoulutusta käsittelevällä Zukunftsforum Weiterbildung-foorumilla pyritään määrittelemään kattava ja yhtenäinen elinikäisen oppimisen strategia, jossa ovat mukana kaikki alan toimijat ja jonka avulla kehitetään määrällisiä rahoitus- ja osallistumistavoitteita kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Asianmukaisen tarkastelun jälkeen vaikuttaa siltä, että työllisyyden suuntaviivojen ja suositusten noudattaminen edellyttää lisätoimia seuraavien seikkojen osalta: työmarkkinoille osallistumisen lisääminen, naisten ja miesten väliset erot ja lastenhoitopalvelujen tarjonta sekä elinikäinen oppiminen.

Itävallalle suositellaan näin ollen seuraavia toimenpiteitä:

1) Olisi kehitettävä politiikkaa riittävän työvoimatarjonnan varmistamiseksi tulevaisuudessa. Vero- ja etuusjärjestelmien uudistamista olisi jatkettava ja laajennettava, jotta ikääntyneiden työntekijöiden, heikon ammattitaidon omaavien sekä matalapalkkaisten työntekijöiden osuus työmarkkinoilla kasvaisi. Olisi parannettava etnisten vähemmistöjen ja siirtotyöläisten yhtäläisiä mahdollisuuksia työmarkkinoilla.

2) Yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa olisi kehitettävä tavoitteisiin perustuva strategia naisten ja miesten välisten palkkaerojen kaventamiseksi. Kaikilla tasoilla olisi pyrittävä kaventamaan naisten ja miesten välisiä työllisyyseroja lisäämällä lastenhoitopalveluja ja edistämällä toimintamalleja, jotka helpottavat työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista.

3) Yhteistyössä kaikkien alan toimijoiden kanssa olisi hyväksyttävä ja pantava täytäntöön elinikäistä oppimista koskeva kattava ja yhtenäinen strategia, johon sisältyy indikaattoreita ja määrällisiä rahoitus- ja osallistumistavoitteita kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Strategialla olisi vahvistettava oppivelvollisuuskoulutuksen ja korkea-asteen koulutuksen, ammatillisen perus- ja täydennyskoulutuksen sekä aikuiskoulutuksen välisiä yhteyksiä.

XII PORTUGALI

Työllisyyteen liittyvät ongelmat

Portugalin työllisyystilanne on parantunut edelleen, ja kokonaistyöllisyysaste (68,3 prosenttia) lähenee Lissabonin tavoitetta. Työttömyysaste (4,2 prosenttia) on Euroopan yhteisön matalimpia, ja pitkäaikaistyöttömyys on vähäistä (2,7 prosenttia). Työmarkkinat kärsivät kuitenkin rakenteellisista heikkouksista, jotka vaativat toimia:

- Koska koulutustaso on alhainen, täydennyskoulutukseen osallistuminen vähäistä ja koulun keskeyttämisluvut (huolimatta laskusta) yhä korkeimmat yhteisössä (43,1 prosenttia), on tehostettava elinikäistä oppimista.

- Työmarkkinaosapuolten aktiivinen osallistuminen on edelleen välttämätöntä Portugalin työmarkkinoiden tärkeimpien haasteiden voittamiseksi. Näitä haasteita ovat erityisesti ammattitaidon alhainen taso, työn organisoinnin nykyaikaistaminen ja työmarkkinaosapuolten väliset suhteet.

- Portugalissa naisten työllisyysaste on hyvä, ja se on nyt saavuttanut Lissabonin kokouksessa asetetun 60 prosentin tavoitteen. Kuitenkin Portugalin työmarkkinoilla naisten ja miesten välinen tasapaino sektorikohtaisesti työllisyyden osalta on yhteisön heikoimpia.

Asianmukaisen tarkastelun jälkeen vaikuttaa siltä, että työllisyyden suuntaviivojen ja suositusten noudattaminen edellyttää lisätoimia seuraavien seikkojen osalta: elinikäinen oppiminen ja ammattitaito, yhteistyökumppanuuden kehittäminen ja naisten ja miesten epätasapainoinen edustus työmarkkinoilla.

Portugalille suositellaan näin ollen seuraavia toimenpiteitä:

1) Olisi kehitettävä elinikäisen oppimisen strategiaa parantamalla yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen järjestelmiä. Tavoitteena on poistaa ammattitaidon puutteita ja lisätä ammattitaitoisen työvoiman tarjontaa. Näin edistetään keski- ja korkeatasoista ammattitaitoa vaativien työpaikkojen luomista ja kohotetaan työn tuottavuutta.

2) Olisi jatkettava yhteistyöhön perustuvan lähestymistavan täytäntöönpanoa ja edistettävä työmarkkinaosapuolten konkreettista sitoutumista varsinkin työn organisoinnin nykyaikaistamisessa sekä työsuhteiden ja työlainsäädännön mukauttamisessa. Hallituksen ja työmarkkinaosapuolten jo allekirjoittamien sopimusten täytäntöönpanoa olisi seurattava tarkasti.

3) Olisi toteutettava toimia työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi laajentamalla lastenhoitopalveluita ja tarkasteltava uusia tapoja estää alojen sukupuolittaista eriytymistä.

XIII SUOMI

Työllisyyteen liittyvät ongelmat

Työllisyyden kasvu on jatkunut Suomessa voimakkaana viiden viimeksi kuluneen vuoden aikana. Kokonaistyöllisyysaste (67,5 prosenttia) on jo lähellä Lissabonin tavoitetta, ja naisten työllisyysaste (64,4 prosenttia) ylittää sekä yhteisön keskiarvon että Lissabonin tavoitteen. Jäljellä on kuitenkin huomattavia rakenteellisia ongelmia.

- Kokonaistyöttömyysaste on edelleen korkea (9,8 prosenttia), ja erityisen huolestuttavia ovat nuorten korkea työttömyysaste ja ikääntyneiden työntekijöiden korkea pitkäaikaistyöttömyys. Myös työttömyyden alueelliset erot ovat merkittäviä.

- Suomessa naisten työllisyysaste on korkea ja tasa-arvopolitiikka hyvin kehittynyttä. Naisten ja miesten välinen ammatti- ja alakohtainen epätasapaino työmarkkinoilla on kuitenkin yksi Euroopan yhteisön suurimmista. Samoin naisten ja miesten väliset palkkaerot ovat huomattavat.

- Suomessa on puutetta ammattitaitoisesta työvoimasta useilla aloilla (sekä korkeaa ammattitaitoa että vähäistä ammattitaitoa vaativissa töissä) ja joillakin alueilla. Aktiivisten työmarkkinaohjelmien vaikutukset pysyvään sijoittumiseen työmarkkinoille ovat vaihtelevia.

Asianmukaisen tarkastelun jälkeen vaikuttaa siltä, että työllisyyden suuntaviivojen ja suositusten noudattaminen edellyttää lisätoimia seuraavien seikkojen osalta: työmarkkinoille osallistumista lisäävät vero- ja etuuskannustimet, naisten ja miesten epätasapainoinen edustus työmarkkinoilla sekä alueelliset erot.

Suomelle suositellaan näin ollen seuraavia toimenpiteitä:

1) Vero- ja etuusjärjestelmiä olisi tarkistettava edelleen, jotta kannustettaisiin työmarkkinoille osallistumista ja varmistettaisiin työvoiman saatavuus. Varsinkin olisi pyrittävä alentamaan korkeita efektiivisiä marginaaliveroasteita erityisesti matalapalkkaisten osalta sekä kehitettävä etuusjärjestelmiä, etenkin eläkejärjestelmiä, niin että ne kannustaisivat ottamaan vastaan työpaikan ja pysymään työmarkkinoilla.

2) Naisten ja miesten tasa-arvon valtavirtaistamisen yhteydessä olisi tarvittavin toimin kavennettava naisten ja miesten välisiä palkkaeroja ja pyrittävä edelleen parantamaan miesten ja naisten tasapainoista edustusta eri aloilla ja eri ammateissa.

3) Olisi varmistettava aktiivisten työmarkkinaohjelmien tehokkuus työttömyyden torjumiseksi sekä alueellisten erojen ja työmarkkinoiden pullonkaulojen vähentämiseksi keskittyen pitkäaikaistyöttömien ja nuorten työttömien tarpeisiin.

XIV RUOTSI

Työllisyyteen liittyvät ongelmat

Ruotsin kokonaistyöllisyysaste (73 prosenttia) ja naisten työllisyysaste (71 prosenttia) ylittävät Lissabonin tavoitteet ja kuuluvat Euroopan yhteisön korkeimpiin. Vuonna 2000 kokonaistyöttömyys laski 5,9 prosenttiin. Työmarkkinoilla on kuitenkin joitakin rakenteellisia ongelmia:

- Ruotsi on toteuttanut joitakin toimenpiteitä etuuksia saavan väestön määrän vähentämiseksi. Työnteon vero- ja etuuskannustimia voitaisiin kuitenkin vielä vahvistaa työllisyyden suuntaviivojen mukaisesti. Työhön kohdistuva verotus on edelleen raskasta.

- Ruotsissa naisten työllisyysaste on korkea, ja tasa-arvopolitiikka on hyvin kehittynyttä. Naisten ja miesten välinen ammatti- ja alakohtainen epätasapaino työmarkkinoilla on yksi yhteisön suurimmista.

- Joitakin alueellisia työttömyyseroja on vielä jäljellä, ja etnisten vähemmistöjen ja siirtotyöläisten työmarkkinatilannetta voitaisiin parantaa. Erilaisten aktiivisen työvoimapolitiikan toimien tehokkuus vaihtelee.

Asianmukaisen tarkastelun jälkeen vaikuttaa siltä, että työllisyyden suuntaviivojen ja suositusten noudattaminen edellyttää lisätoimia seuraavien seikkojen osalta: työhön kohdistuva verorasite ja työnteon vero- ja etuuskannustimet, naisten ja miesten välinen epätasapaino ja aktiivisen työvoimapolitiikan toimien tehokkuus.

Ruotsille suositellaan näin ollen seuraavia toimenpiteitä:

1) Olisi toteutettava uudistuksia esimerkiksi asettamalla tavoitteet, joissa otetaan maan tilanne huomioon, jotta saadaan kevennetyksi työhön kohdistuvaa verorasitetta erityisesti matalapalkkaisten työntekijöiden osalta. Vero- ja etuusjärjestelmiä olisi edelleen uudistettava, niin että vahvistetaan työnteon kannustimia.

2) Osana vuonna 1999 aloitettua naisten ja miesten tasa-arvon valtavirtaistamisen uudistusta olisi jatkettava toimia, joilla puututaan nykyiseen työmarkkinoiden ammatti- ja alakohtaiseen epätasapainoon miesten ja naisten edustuksessa.

3) Olisi varmistettava aktiivisten työmarkkinaohjelmien tehokkuus etenkin pitkäaikaistyöttömyyden poistamiseksi. Erityishuomiota on kiinnitettävä etnisten vähemmistöjen ja siirtotyöläisten tarpeisiin.

XV YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Työllisyyteen liittyvät ongelmat

Yhdistyneen kuningaskunnan työllisyys kasvoi vuonna 2000, ja miesten ja naisten työllisyysasteet (77,8 prosenttia ja 64,6 prosenttia) ovat selvästi korkeampia kuin yhteisön keskiarvo ja Lissabonissa asetetut tavoitteet. Työttömyysaste laski edelleen vuonna 2000 ja putosi 5,5 prosenttiin, mikä on alle yhteisön keskiarvon. Jäljellä on kuitenkin merkittäviä rakenteellisia ongelmia:

- Vaikka työmarkkinaosapuolten asema on voimistunut ja ne ovat näkyvämmin esillä, ne eivät toimi kattavasti kansallisella tasolla, ja niiden osuus rajoittuu sen vuoksi vain joihinkin erityiskysymyksiin.

- Naisten ja miesten väliset palkkaerot ovat kaventuneet, mutta ne ovat edelleen suuria verrattuna yhteisön keskiarvoon. Samoin naisten ja miesten välinen ammatti- ja alakohtainen epätasapaino työmarkkinoilla on edelleen suuri verrattuna yhteisön keskiarvoon. Vaikka tilanne on alkanut kohentua, on tärkeää tarjota lisää kohtuuhintaisia lastenhoitopalveluja.

- Pitkäaikaistyöttömyyteen ajautui vuonna 2000 nuorista työttömistä 16 prosenttia ja aikuisista 10 prosenttia; kehitys hidastui vain hieman, ja määrät ovat edelleen melko suuria. Työmarkkinoiden ulkopuolelle jääminen, pitkäaikaistyöttömyys ja alhainen työllisyysaste keskittyvät kotitalouksiin, joissa ei ole yhtään työssäkäyvää, joillekin alueille ja erityisen heikossa asemassa oleviin ryhmiin (yksinhuoltajiin, tiettyihin etnisiin vähemmistöihin, ikääntyneisiin miehiin, vajaakuntoisiin ja työntekijöihin, joilla on heikko ammattitaito).

- Työvoiman perustaitojen alhainen taso aiheuttaa osaamisvajeita ja alentaa työn tuottavuutta, joka on edelleen alhainen huolimatta tuoreista parannuksista.

Asianmukaisen tarkastelun jälkeen vaikuttaa siltä, että työllisyyden suuntaviivojen ja suositusten noudattaminen edellyttää lisätoimia seuraavien seikkojen osalta: työmarkkinaosapuolten osallistuminen, naisten ja miesten välinen epätasapaino, aktivoiva politiikka, joka kohdistuu varsinkin aikuisiin ja heikommassa asemassa oleviin ryhmiin, ja työssä tapahtuva koulutus osaamisvajeiden poistamiseksi.

Yhdistyneelle kuningaskunnalle suositellaan näin ollen seuraavia toimenpiteitä:

1) Olisi edelleen kehitettävä kansallisen tason työmarkkinayhteistyötä erityisesti tuottavuuden ja ammattitaidon parantamiseksi sekä työelämän nykyaikaistamista.

2) Olisi tarmokkaammin pyrittävä vähentämään naisten ja miesten välisiä palkkaeroja ja parantamaan tasapainoa miesten ja naisten edustuksessa sekä ammatti- että alakohtaisesti. Kaikkien asiaan kuuluvien toimijoiden, myös työmarkkinaosapuolten, olisi oltava mukana, ja tuloksia olisi voitava seurata asianmukaisten, todennettavien indikaattorien ja tavoitteiden avulla. Olisi edelleen parannettava kohtuuhintaisten lastenhoitopalvelujen tarjontaa ja seurattava toteutettujen toimien vaikutusta.

3) Aikuisiin työttömiin kohdistuvia aktiivisen työvoimapolitiikan toimia olisi tehostettava ennen kuin työttömyys on kestänyt 12 kuukautta, jotta voidaan täydentää työnhakijan etuusjärjestelmästä (Jobseekers' Allowance) ja työnhaun tehostamisjärjestelmistä annettavaa tukea. Enemmän huomiota olisi kiinnitettävä ryhmiin, joilla on erityisongelmia työmarkkinoilla.

4) Olisi edelleen lisättävä ja kehitettävä työssä tapahtuvaa koulutusta työvoiman yhä suuremman osaamisvajeen korjaamiseksi ja heikkojen perustaitojen parantamiseksi.