EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 31996L0002

Komission direktiivi 96/2/EY, annettu 16 päivänä tammikuuta 1996, direktiivin 90/388/ETY muuttamisesta matkaviestinnän ja henkilökohtaisen viestinnän osalta

OJ L 20, 26.1.1996, p. 59–66 (ES, DA, DE, EL, EN, FR, IT, NL, PT, FI, SV)

No longer in force, Date of end of validity: 24/07/2003

ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/1996/2/oj

31996L0002

Komission direktiivi 96/2/EY, annettu 16 päivänä tammikuuta 1996, direktiivin 90/388/ETY muuttamisesta matkaviestinnän ja henkilökohtaisen viestinnän osalta

Virallinen lehti nro L 020 , 26/01/1996 s. 0059 - 0066


KOMISSION DIREKTIIVI 96/2/EY,

annettu 16 päivänä tammikuuta 1996,

direktiivin 90/388/ETY muuttamisesta matkaviestinnän ja henkilökohtaisen viestinnän osalta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 90 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo, että

(1) matka- ja henkilökohtaista viestintää koskevan vihreän kirjan huomioon ottamisesta 23 päivänä marraskuuta 1994 antamassaan tiedonannossa komissio esitti tärkeimmät toimet, joita vaaditaan tulevaisuudessa sääntelyltä näiden tietoliikenteen muotojen tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämisen kannalta. Komissio korosti sitä, että kaikki jäljellä olevat tätä alaa koskevat yksin- ja erityisoikeudet on poistettava mahdollisimman pian soveltamalla täydellisesti yhteisön kilpailusääntöjä ja muuttamalla kilpailusta telepalvelumarkkinoilla 28 päivänä kesäkuuta 1990 annettua komission direktiiviä 90/388/ETY (1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 95/51/EY (2), tarvittavilta osin. Lisäksi tiedonannossa tarkasteltiin mahdollisuutta poistaa rajoitukset, jotka koskevat matkaviestinverkkojen operaattoreiden verkkojensa käyttöön ja kehittämiseen käyttämien toiminteiden vapaata valintaa niille myönnetyissä toimiluvissa ja muissa luvissa sallittuja palveluja varten. Tällaista toimenpidettä pidettiin olennaisen tärkeänä rehellisen kilpailun nykyisten vääristymien poistamiseksi ja erityisesti sen vuoksi, että operaattorit voisivat hallita omaa kustannuspohjaansa,

(2) matkaviestintää ja henkilökohtaista viestintää koskevan vihreän kirjan huomioon ottamisessa 23 päivänä marraskuuta 1994 annetussa komission tiedonannossa edellytettyjä toimenpiteitä kannatettiin matka- ja henkilökohtaisen viestinnän uusista kehitysnäkymistä Euroopan unionissa 29 päivänä kesäkuuta 1995 annetussa neuvoston päätöslauselmassa (3), jossa todettiin yksin- tai erityisoikeuksien poistamisen tällä alalla olevan yksi tärkeimmistä tavoitteista,

(3) luonnoksesta komission direktiiviksi direktiivin 90/388/ETY muuttamisesta matkaviestinnän ja henkilökohtaisen viestinnän osalta 14 päivänä joulukuuta 1995 antamassaan päätöslauselmassa (4) Euroopan parlamentti oli tyytyväinen tähän direktiiviin sekä sen periaatteiden että sen tavoitteiden osalta,

(4) useat jäsenvaltiot ovat jo avanneet tietyt matkaviestinpalvelut kilpailulle ja ottaneet käyttöön toimilupajärjestelmiä näitä palveluja varten. Toimilupien määrä on kuitenkin rajoitettu monissa jäsenvaltioissa, mikä perustuu harkintavaltaan tai operaattorien kilpaillessa teleorganisaatioiden kanssa teknisiin rajoituksiin kuten muiden kuin teleorganisaatioiden järjestämän infrastruktuurin käyttöön. Useat jäsenvaltiot eivät ole vielä myöntäneet toimilupia esimerkiksi DCS 1800 -matkapuhelinliikenteelle.

Lisäksi eräät jäsenvaltiot ovat säilyttäneet kansallisille teleorganisaatioille myönnetyt tietyt matkaviestinpalveluiden ja henkilökohtaisten viestinpalveluiden välittämistä koskevat yksinoikeudet,

(5) direktiivissä 90/388/ETY säädetään jäsenvaltioiden telepalveluiden välittämiseen myöntämien erityis- tai yksinoikeuksien poistamisesta. Matkaviestinpalvelut eivät kuitenkaan vielä sisälly direktiivin soveltamisalaan,

(6) jäsenvaltiot rajoittavat matkaviestinnän ja henkilökohtaisen viestinnän välittämiseen valtuutettujen yritysten lukumäärää erityisoikeuksilla ja jopa yksinoikeuksilla; nämä rajoitukset voivat olla ristiriidassa 90 artiklan kanssa kyseistä artiklaa sovellettaessa samanaikaisesti perustamissopimuksen 59 artiklan kanssa, kun erityiset perustamissopimuksen määräykset tai olennaiset vaatimukset eivät oikeuta tällaista rajoittamista, koska mainitut oikeudet estävät muita yrityksiä tarjoamasta kyseisiä palveluita toisiin jäsenvaltioihin ja toisista jäsenvaltioista. Matkaviestinnän ja henkilökohtaisen viestinnän verkkojen ja palvelujen osalta sovellettaviin olennaisiin vaatimuksiin kuuluu taajuusalueen tehokas käyttö ja radioliikenteeseen, satelliittiviestintään tai maa-asemiin perustuvien teknisten järjestelmien välillä esiintyvien haitallisten häiriöiden välttäminen. Jos palvelujen tarjoamiseen käytettävä laitteisto täyttää myös nämä olennaiset vaatimukset, nykyiset matkaviestinpalvelujen tarjoamisen erityisoikeudet ja jopa yksinoikeudet eivät ole oikeutettuja ja sen vuoksi niitä olisi kohdeltava samalla tavalla kuin muita direktiivissä 90/388/ETY tarkoitettuja telepalveluita. Tuon direktiivin soveltamisalaa olisi vastaavasti laajennettava matkaviestinnän ja henkilökohtaisen viestinnän sisällyttämiseksi siihen,

(7) avatessaan matkaviestinnän ja henkilökohtaisen viestinnän markkinoita kilpailulle jäsenvaltioiden olisi suosittava yleiseurooppalaisten standardien, kuten GSM, DCS 1800, DECT ja ERMES, käyttöä matkaviestinpalveluiden ja henkilökohtaisten viestinpalveluiden kehittämiseksi ja niiden välittämiseksi rajojen yli,

(8) eräät jäsenvaltiot ovat äskettäin myöntäneet toimilupia digitaalisille radioliikennettä hyväksi käyttäville matkaviestinpalveluille, jotka käyttävät 1700-1900 megahertsin taajuuskaistaa DCS 1800 -standardin mukaisesti. Komission 23 päivänä marraskuuta 1994 antaman tiedonannon mukaan DCS 1800 -järjestelmää on pidettävä GSM-järjestelmään kuuluvana. Muut jäsenvaltiot eivät ole antaneet lupaa tällaisille palveluille kyseisellä taajuuskaistalla vapaina olevista taajuuksista huolimatta, mikä estää näiden palvelujen välittämisen rajojen yli. Tämä on myös ristiriidassa perustamissopimuksen 90 artiklan kanssa kyseistä artiklaa sovellettaessa samanaikaisesti 59 artiklan kanssa. Tilanteen korjaamiseksi niiden jäsenvaltioiden, jotka eivät ole vielä ottaneet käyttöön menettelyä tällaisten toimilupien myöntämiseksi, olisi tehtävä näin kohtuullisen ajan kuluessa. Tässä yhteydessä olisi otettava huomioon näiden alojen uusien yrittäjien sijoitustoiminnan edistäminen. Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus olla myöntämättä toimilupia nykyisille operaattoreille, esimerkiksi alueellaan jo olemassa olevilla GSM-järjestelmän operaattoreille, jos voidaan osoittaa, että tämä poistaisi tehokkaan kilpailun erityisesti laajentamalla niiden määräävää markkina-asemaa. Erityisesti jos jäsenvaltio myöntää tai on jo myöntänyt DCS 1800 -järjestelmän toimilupia, uusia tai lisätoimilupia nykyisille GSM- tai DCS 1800 -järjestelmän operaattoreille voidaan myöntää ainoastaan, jos varmistetaan tehokas kilpailu,

(9) digitaalinen eurooppalainen langaton televiestintä (DECT) on tärkeä tekijä kehityksessä kohti henkilökohtaista viestintää. DECT on vaihtoehto yleisen kytkentäisen puhelinverkon nykyiselle tilaajaliittymälle. Neuvosto määräsi antamallaan direktiivillä 91/287/ETY 3 päivänä kesäkuuta 1991 DECT-palveluihin tarvittavat taajuuskaistat otettaviksi käyttöön yhteisön alueella viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1991 (5). Eräät jäsenvaltiot kuitenkin estävät näiden taajuuksien käytön kyseisiin palveluihin myöntämättä toimilupia yhtiöille, jotka aikovat aloittaa DECT-palveluiden tarjoamisen. Koska teleorganisaatioille on myönnetty yksinoikeudet yleisen kytkentäisen puhelinverkon perustamiseen, tällaiset kiellot vahvistavat kyseisten organisaatioiden määräävää markkina-asemaa ja viivästyttävät henkilökohtaisten viestintäpalveluiden esiin tulemista ja siten rajoittavat teknistä edistystä käyttäjien kustannuksella perustamissopimuksen 90 artiklan vastaisesti kyseistä artiklaa sovellettaessa samanaikaisesti 86 artiklan toisen kohdan b alakohdan kanssa. Tämän tilanteen korjaamiseksi niiden jäsenvaltioiden, jotka eivät ole vielä ottaneet käyttöön menettelyä tällaisten toimilupien myöntämiseksi, olisi tehtävä myös näin kohtuullisen ajan kuluessa,

(10) toimilupia on myönnetty kilpaileville matkaviestinoperaattoreille, jäsenvaltiot ovat tietyissä tapauksissa myöntäneet yhdelle näistä harkintavaltaa käyttäen erityisiä oikeudellisia etuuksia, joita ei myönnetty muille. Tällaisessa tilanteessa etuuksia voidaan tasapainottaa erityisillä velvoitteilla eivätkä nämä etuudet välttämättä estä viimeksi mainittuja aloittamasta toimintaansa ja osallistumasta kilpailuun markkinoilla. Näiden etuuksien yhteensopivuus perustamissopimuksen määräysten kanssa on tämän vuoksi arvioitava tapauskohtaisesti ottaen huomioon etuuksien vaikutus toisten kokonaisuuksien tosiasialliseen vapauteen tarjota tehokkaasti samoja telepalveluita ja etuuksien mahdolliset perusteet kyseisen toiminnan osalta,

(11) tällä hetkellä voimassa olevat matkaviestintäalan yksinoikeudet on myönnetty yleensä jo ennestään maa-asemaverkkojen osalta määräävässä markkina-asemassa oleville organisaatioille tai tällaisen organisaation tytäryhtiölle. Tällaisessa tilanteessa nämä oikeudet laajentavat ja siten vahvistavat organisaatioiden määräävää markkina-asemaa, joka Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan on perustamissopimuksen 86 artiklan vastaista määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. Näin ollen matkaviestinnän ja henkilökohtaisen viestinnän alalla myönnetyt yksinoikeudet ovat ristiriidassa perustamissopimuksen 90 artiklan kanssa kyseistä artiklaa sovellettaessa samanaikaisesti 86 artiklan kanssa. Tämän vuoksi nämä yksinoikeudet on poistettava,

(12) uusien matkaviestinpalveluiden osalta on vaikeata varmistaa, että teleorganisaatiot niissä jäsenvaltioissa, joissa on vähemmän kehittyneet verkostot, voivat saada siirtymäkauden matkaviestinpalvelua varten tarvittavien infrastruktuurien aikaansaamiseksi ja käyttöä koskevien yksinoikeuksien poistamiseksi ja ettei teleorganisaatio käyttäisi tätä asemaa laajentamiseksi kyseisten matkaviestinpalvelun markkinoille; tämän vuoksi näiden jäsenvaltioiden olisi perustamissopimusten vastaisten määräävien markkina-asemien väärinkäyttöjen estämiseksi pidättäydyttävä myöntämästä tällaiselle teleorganisaatiolle tai siihen yhteydessä olevalle organisaatiolle toimilupaa kyseiseen matkaviestinpalveluun. Jos teleorganisaatiot eivät enää nauti yleisen verkon infrastruktuurin rakentamista ja ylläpitämistä koskevista yksinoikeuksista, niillä ei kuitenkaan tulisi aikaisemmin esitetyn perusteella sulkea tällaisten toimilupamenettelyjen ulkopuolelle,

(13) yksinoikeudet eivät ainoastaan rajoita markkinoille pääsyä, vaan ne myös rajoittavat ja estävät käyttäjille haitallisella tavalla matkaviestinpalvelujen ja henkilökohtaisten viestinpalvelujen käyttöä ja siten hidastavat teknistä edistymistä tällä alalla. Teleorganisaatiot ovat erityisesti säilyttäneet korkeammat taksat matkapuhelinliikenteessä verrattuna kiinteään puhelinliikenteeseen, tämä estää kilpailua niiden tärkeimmän tulolähteen kustannuksella.

Jos yritykset tekevät sijoituspäätöksiä aloilla, joilla he nauttivat yksinoikeuksista, nämä yritykset voivat asemansa vuoksi päättää antaa etusijan kiinteiden verkkojen tekniikoille, kun taas uudet yrittäjät voivat hyödyntää matkaviestintekniikkaa ja henkilökohtaista viestintekniikkaa jopa kilpaillakseen kiinteiden viestinpalveluiden kanssa, erityisesti tilaajaliittymien osalta. Yksinoikeudet siten merkitsevät sitä, että matkaviestinnän ja henkilökohtaisen viestinnän osalta on olemassa rajoitus, joka on ristiriidassa perustamissopimuksen 90 artiklan kanssa sanottua artiklaa sovellettaessa samanaikaisesti 86 artiklan kanssa,

(14) jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön toimilupa- tai ilmoitusmenettelyn matkaviestinjärjestelmien ja henkilökohtaisten viestinjärjestelmien edellyttämien olosuhteiden aikaansaamiseksi sovellettavien olennaisten vaatimusten ja kaupallisten säännösten muodossa olevien julkisia palveluja koskevien määräysten noudattamiseksi suhteellisuusperiaatteen edellyttämällä tavalla. Kaupallisten säännösten muodossa olevat julkisia palveluja koskevat määräykset liittyvät palvelujen jatkuvuuteen, saatavuuteen ja laatuun. Tällaiset edellytykset voivat sisältää velvoitteen sallia palveluntarjoajille osuus lähetysajasta vähintään yhtä edullisilla ehdoilla kuin matkaviestinverkkojen omistamille tai niihin omistussuhteessa oleville palveluntarjoajayrityksille. Tämä ei rajoita toimilupien myöntämisen yhdenmukaistamista yhteisössä.

Toimilupien lukumäärää voidaan rajoittaa ainoastaan taajuuksien puutteellisen saatavuuden vuoksi. Kääntäen toimilupien myöntäminen ei ole oikeutettua, jos pelkkä ilmoitusmenettely olisi riittävä kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi.

Itsenäisten palveluntarjoajien tai suoraan matkaviestinverkon operaattoreiden jo hyväksyttyjen matkaviestinjärjestelmien avulla tarjoamien lähetysajan jälleenmyynnin ja muiden palvelujen osalta mikään sovellettavista olennaisista vaatimuksista ei oikeuta toimilupamenettelyn aloittamista tai ylläpitämistä, jos kyseiset palvelut eivät muodostu telepalvelujen tarjoamisesta tai matkaviestinverkon käyttämisestä vaan hyväksyttyjen palvelujen jälleenmyynnistä, joiden tarjoaminen todennäköisesti riippuu olennaisten vaatimusten taikka kaupallisten säännösten muodossa olevien julkisia palveluja koskevien määräysten noudattamisen takaavista edellytyksistä.

Kaikkeen samanlaiseen jälleenmyyntitoimintaan liittyvien rehellistä kaupankäyntiä koskevien kansallisten sääntöjen soveltamisen lisäksi niillä voisi olla ainoastaan velvollisuus tehdä toimintaansa koskeva ilmoitus niiden jäsenvaltioiden kansalliselle sääntelyviranomaiselle, joissa he ovat päättäneet toimia. Matkaviestinverkko-operaattorit voivat kieltää palveluntarjoajia välittämästä palveluitaan, erityisesti jos palveluntarjoajat eivät noudata palveluntarjoajia koskevia käytännesääntöjä perustamissopimuksen kilpailusääntöjen mukaisesti, jos sellaisia käytännesääntöjä on,

(15) matkaviestinnän ja henkilökohtaisen viestinnän järjestelmissä radiotaajuudet muodostavat merkittävän pullonkaulan. Jos jäsenvaltiot myöntävät radiotaajuuksia matkaviestinjärjestelmille ja henkilökohtaisille viestinjärjestelmille perusteilla, jotka eivät ole objektiivisia, avoimia ja syrjimättömiä, kyseessä on 90 artiklan kanssa ristiriidassa oleva rajoitus silloin, kun kyseistä artiklaa sovelletaan samanaikaisesti perustamissopimuksen 59 artiklan kanssa siinä määrin, että myöntämismenettely asettaa toisten jäsenvaltioiden operaattorit epäedulliseen asemaan. Tehokkaan kilpailun kehittyminen televiestintäalalla voi olla objektiivinen peruste olla myöntämättä taajuuksia operaattoreille, joilla jo on määräävä maantieteellinen markkina-asema.

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että radiotaajuuksien myöntämismenettely perustuu objektiivisiin perusteisiin ja toteutetaan tasapuolisella tavalla. Tässä yhteydessä jäsenvaltioiden olisi erityisiin viestintäpalveluihin tarvittavien taajuuksien tuleva määrääminen huomioon ottaen julkaistava taajuussuunnitelmat sekä operaattorien menettelyohjeet määrättyyn taajuuskaistaan kuuluvien taajuuksien saamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi tarkastettava nykyinen taajuuksien myöntämismenettely säännöllisin väliajoin. Jos toimilupien määrää on rajoitettu taajuuksien puutteellisen saatavuuden perusteella, jäsenvaltioiden on myös tarkastettava voiko tekniikan kehittyminen mahdollistaa taajuuksien saatavuuden, jotta lisätoimilupia voitaisiin myöntää. Taajuuksien mahdollisten käyttömaksujen olisi oltava suhteellisia ja ne olisi perittävä tosiasiallisesti myönnettyjen kanavien lukumäärän mukaisesti,

(16) useimmat jäsenvaltiot velvoittavat nykyään matkaviestinoperaattorit käyttämään teleorganisaatioiden kiinteiden johtojen kapasiteettia sekä sisäisiin verkkoyhteyksiin että puheluiden kaukopuheluosuuksien reitittämiseen. Koska kiinteiden johtojen vuokrauskustannukset muodostavat huomattavan osuuden matkaviestinoperaattorin kustannuksista, tämä edellytys antaa johdot toimittavalle teleorganisaatiolle, toisin sanoen useissa tapauksissa operaattorin suoralle kilpailijalle, huomattavan määrän vaikutusvaltaa matkaviestinoperaattorin liiketaloudellisen kannattavuuden ja kustannusrakenteen osalta. Lisäksi infrastruktuurien omatoimista järjestämistä ja kolmannen osapuolen infrastruktuuria koskevat rajoitukset hidastavat matkaviestinpalveluiden kehittämistä erityisesti, koska tosiasiallinen, Euroopan laajuinen GSM:n sijainnin seuranta riippuu osoitteellisten merkinantokäytäntöjen laajasta saatavuudesta; tällaista teknologiaa teleorganisaatiot eivät vielä yleisesti tarjoa koko yhteisön alueella.

Tällaiset infrastruktuurien rakentamista ja käyttöä koskevat rajoitukset rajoittavat toisten jäsenvaltioiden operaattoreiden tarjoamia matkaviestinpalveluita ja henkilökohtaisia viestinpalveluita ja ovat siten ristiriidassa perustamissopimuksen 90 artiklan kanssa kyseistä artiklaa sovellettaessa samanaikaisesti 59 artiklan kanssa. Siinä määrin kuin matkapuhelinpalvelujen kilpailukykyinen tarjoaminen on estynyt sen vuoksi, että teleorganisaatio ei pysty vastaamaan matkaviestinoperaattorin infrastruktuureihin liittyviin tarpeisiin tai vastaa niihin ainoastaan sellaisten taksojen perusteella, jotka eivät perustu kyseisen kiinteiden johtojen kapasiteetin kustannuksiin, nämä rajoitukset väistämättä suosivat teleorganisaation tarjoamia kiinteitä puhelinliikennepalveluita, joihin useimmissa jäsenvaltioissa on olemassa yksinoikeudet. Infrastruktuurien rakentamista ja käyttöä koskeva rajoitus on siten ristiriidassa 90 artiklan kanssa kyseistä artiklaa sovellettaessa samanaikaisesti perustamissopimuksen 86 artiklan kanssa. Jäsenvaltioiden on vastaavasti poistettava nämä rajoitukset ja myönnettävä pyynnöstä tasapuolisilla perusteilla asianomaisille matkaviestinoperaattoreille lupa käyttää välttämättömiä niukkoja voimavaroja niiden oman infrastruktuurin muodostamiseksi mukaan lukien radiotaajuudet,

(17) tällä hetkellä tietyssä jäsenvaltiossa käytössä olevien matkaviestinjärjestelmien välistä sekä matkaviestinjärjestelmien ja kiinteiden televiestinverkkojen välistä tai eri jäsenvaltioissa käytössä olevien järjestelmien välistä suoraa yhteyttä rajoittavat monien jäsenvaltioiden ilman teknisiä perusteita myöntämät matkaviestimien toimiluvat. Lisäksi on olemassa rajoituksia kyseisten verkkojen suoralle yhteydelle muiden kuin yleisten televiestinverkkojen kautta. Kyseisissä jäsenvaltioissa matkaviestinoperaattoreiden on otettava yhteys toisiin matkaviestinoperaattoreihin teleorganisaation kiinteän verkon välityksellä. Tällaisista vaatimuksista aiheutuu lisäkustannuksia ja siten ne haittaavat matkaviestinpalveluiden tarjoamista rajojen yli yhteisössä ja ovat ristiriidassa perustamissopimuksen 90 artiklan kanssa kyseistä artiklaa sovellettaessa samanaikaisesti 59 artiklan kanssa.

Koska puhelinliikenteen ja yleisen kiinteän verkon infrastruktuurin järjestämistä koskevat yksinoikeudet ovat edelleen voimassa useimmissa jäsenvaltioissa, kyseisen teleorganisaation määräävän markkina-aseman mahdolliset väärinkäytökset voidaan estää ainoastaan, jos jäsenvaltiot varmistavat, että yleisten matkaviestintäjärjestelmien väliset liittymät ovat mahdollisia kyseisten teleorganisaatioiden yleisen televerkon määritellyissä rajapinnoissa ja että liittymien edellytykset perustuvat objektiivisiin perusteisiin, jotka ovat oikeutettuja liittymäpalveluiden tarjoamisen kustannukset huomioon ottaen, ja ovat avoimia, tasapuolisia, etukäteen julkistettuja ja sallivat tarvittavan joustavan taksoituksen, mukaan lukien pienen kuorman ajan taksojen soveltaminen. Erityisesti avoimuutta vaaditaan sekä kiinteitä verkkopalveluja että matkaviestinverkkopalveluja tarjoavien operaattoreiden kustannuslaskennassa. Tämä direktiivi ei vaikuta kiinteän puhelinliikenteen rajat ylittävän infrastruktuurin muodostamista koskeviin erityis- tai yksinoikeuksiin.

Voidakseen varmistaa tämän direktiivin täysimääräisen soveltamisen verkkoyhteyksien osalta verkkoyhteyssopimuksia koskevien tietojen tulee olla pyynnöstä komission käytettävissä.

Tällaisten toimilupia ja verkkoyhteyksiä koskevien kansallisten menettelyjen laatiminen ei rajoita Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveillä toteutettavaa verkkoyhteyksien yhdenmukaistamista yhteisön tasolla erityisesti avoimen verkon tarjoamisesta (ONP) annetuilla direktiiveillä,

(18) perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdassa määrätään perustamissopimuksen sääntöjä koskevista poikkeuksista erityisesti 86 artiklan osalta tapauksissa, joissa kyseisen artiklan soveltaminen estäisi oikeudellisesti tai tosiasiallisesti teleorganisaatioita hoitamasta niille uskottuja erityistehtäviä. Tämän määräyksen nojalla direktiivi 90/388/ETY sallii yksinoikeuksien säilyttämisen siirtymäkauden ajan puhelinliikenteen osalta.

Direktiivin 90/388/ETY 1 artiklassa puhelinliikenne on määritelty kaupalliseksi, yleiseen käyttöön tarkoitetuksi reaaliaikaisen puheen suoraksi siirroksi ja kytkennän tarjoamiseksi yleisten kytkentäisten liittymien välillä siten, että jokainen käyttäjä voi tällaiseen liittymään kytketyn laitteen avulla olla yhteydessä toiseen liittymään. Puheen suora siirto matkaviestinverkoissa ja henkilökohtaisissa viestinverkoissa ei tapahdu kahden yleisen kytkentäisen liittymän välillä eikä siten ole direktiivissä 90/388/ETY tarkoitettua puhelinliikennettä.

Perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdan perusteella kaikkiin valtuutettuihin matkaviestintelepalvelujen operaattoreihin sovellettavat, kaupallisten säännösten muodossa olevat julkisia palveluja koskevat määräykset ovat oikeutettuja yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien tavoitteiden saavuttamiseksi, kuten koko yhteisöä koskevien standardien käyttöönoton maantieteellisen kattavuuden varmistamiseksi,

(19) arvioituaan rajoituksia, jotka koskevat matkaviestinoperaattoreiden oman infrastruktuurin rakentamista ja käyttöä ja/tai kolmannen infrastruktuurin käyttöä, komissio tutkii edelleen, onko tarpeen jatkaa siirtymäaikaa niiden jäsenvaltioiden osalta, joissa on vähemmän kehittyneet verkot, kuten ehdotettiin televiestintäalan tilannekatsauksesta ja kyseisten markkinoiden edelleen kehittämisestä 22 päivänä heinäkuuta 1993 annetussa neuvoston päätöslauselmassa (6) sekä televiestinnän infrastruktuurien vapauttamisen periaatteista ja aikataulusta 22 päivänä joulukuuta 1994 annetussa neuvoston päätöslauselmassa (7). Vaikka nämä päätöslauselmat eivät sitä sisällä, olisi oltava mahdollisuus pyytää lisäsiirtymäkautta matkaviestinverkkojen suoran yhteenliittymän osalta. Tällaisen pyynnön poikkeusmenettelystä esittämiseen oikeutetut jäsenvaltiot ovat Espanja, Irlanti, Kreikka ja Portugali. Kuitenkin ainoastaan tietyt näistä jäsenvaltioista eivät salli GSM-matkaviestinoperaattoreiden käyttävän omia ja/tai kolmannen infrastruktuureja. On perustettava erityinen menettely, jonka avulla voidaan arvioida, onko edellä mainittujen neuvoston päätöslauselmien mukaisesti perusteltua säilyttää tämä järjestely matkaviestinpalveluiden ja henkilökohtaisen viestinpalveluiden tarjoamiseksi siirtymäkauden aikana, ja

(20) tämä direktiivi ei estä yhteisön oikeuden ja kansainvälisten velvoitteiden mukaisten toimenpiteiden toteuttamista sen varmistamiseksi, että jäsenvaltioiden kansalaisia kohdellaan tasa-arvoisesti kolmansissa maissa,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivi 90/388/ETY seuraavasti:

1. Muutetaan 1 artiklan 1 kohta seuraavasti:

a) Lisätään yhdeksännen luetelmakohdan jälkeen seuraavat luetelmakohdat:

"- `matkaviestinpalveluilla ja henkilökohtaisilla viestinpalveluilla` muita kuin satelliittipalveluja, joiden tarjoaminen muodostuu kokonaan tai osittain radioliikenneyhteyksien järjestämisestä matkaviestimen käyttäjälle ja joissa käytetään kokonaan tai osittain matkaviestinjärjestelmiä ja henkilökohtaisia viestinjärjestelmiä;

- `matkaviestinjärjestelmillä ja henkilökohtaisilla viestinjärjestelmillä` matkaviestinverkon infrastruktuurin perustamisesta ja käyttämisestä muodostuvia järjestelmiä, jotka voivat olla mutta joiden ei ole pakko olla kytkettyjä yleisten verkkojen liittymiin matkaviestinten käyttäjien radioliikenneyhteyksien välittämiseksi ja ylläpitämiseksi;"

b) Korvataan kolmastoista luetelmakohta seuraavasti:

"- `olennaisilla vaatimuksilla` muita kuin taloudellisia yleiseen etuun liittyviä syitä, jotka voivat saattaa jäsenvaltion asettamaan ehtoja televiestinverkkojen järjestämiselle ja/tai toimimiselle tai telepalveluiden tarjoamiselle. Tällaisia syitä ovat verkon toimintojen turvaaminen, verkon eheyden säilyttäminen ja perustelluissa tapauksissa palveluiden yhteentoimivuus, tietosuoja, ympäristön suojeleminen, kaupunki- ja maaseutusuunnittelu, taajuusalueen tehokas käyttö sekä radioliikenteeseen, satelliittiviestintään tai maa-asemiin perustuvien teknisten järjestelmien välillä esiintyvien haitallisten häiriöiden välttäminen.

Tietosuoja voi koskea henkilöä koskevien tietojen suojaa, välitettyjen tai tallennettujen tietojen luottamuksellisuutta sekä yksityisyyden suojaa."

2. Korvataan 1 artiklan 2 kohta seuraavasti:

"2. Tämä direktiivi ei koske teleksipalveluja."

3. Lisätään 3 artiklan jälkeen 3 a-3 d artikla seuraavasti:

"3 a artikla

Edellä 2 artiklan toisessa kohdassa säädettyjen edellytysten lisäksi jäsenvaltioiden on matkaviestinjärjestelmiä ja henkilökohtaisia viestinjärjestelmiä koskeviin toimilupiin ja yleisiin lupiin liittyviä edellytyksiä määritellessään varmistettava seuraavaa:

i) Toimilupien myöntämisen edellytyksiin ei saa sisältyä muita kuin olennaisten vaatimusten perusteella oikeutettuja edellytyksiä ja, yleisön käyttöön tarkoitettujen järjestelmien osalta, kaupallisten säännösten muodossa olevia julkisia palveluja koskevia määräyksiä 3 artiklan mukaisesti.

ii) Matkaviestinverkon operaattoreiden toimilupien myöntämisen edellytysten on taattava avoin ja tasapuolinen käytäntö yhteisomistettujen kiinteiden verkkojen operaattoreiden ja matkaviestinverkon operaattoreiden välillä.

iii) Toimilupien myöntämisen edellytyksiin ei saa sisältyä epäoikeutettuja teknisiä rajoituksia. Erityisesti jäsenvaltiot eivät saa estää toimilupien yhdistelmiä tai rajoittaa erityisiä taajuuksia käyttävien erilaisten tekniikoiden tarjontaa, jos käytettävissä on monistandardilaitteistoa.

Jos taajuuksia on käytettävissä, jäsenvaltioiden on myönnettävä toimilupia avointen ja syrjimättömien menettelytapojen mukaisesti.

Jäsenvaltiot voivat rajoittaa myönnettävien matkaviestinjärjestelmien ja henkilökohtaisten viestinjärjestelmien toimilupien lukumäärää ainoastaan olennaisten vaatimusten perusteella suhteellisuusperiaatteen oikeuttamalla tavalla, ja ainoastaan, jos taajuusalue ei ole saatavissa.

Toimilupien myöntämismenettely voi koskea 3 artiklassa tarkoitettuja kaupallisten säännösten muodossa olevia julkisiin palveluihin liittyviä määräyksiä, sikäli kuin valitaan vähiten kilpailua rajoittava ratkaisu. Kaupallisiin säännöksiin liittyvät asianmukaiset edellytykset voidaan liittää myönnettyihin toimilupiin.

Jäsenvaltiot, joille myönnetään ylimääräinen täytäntöönpanokausi 3 c artiklassa tarkoitettua perusrakennetta koskevien rajoitusten poistamiseen, eivät saa tämän kauden aikana enää myöntää matkaviestimien tai henkilökohtaisten viestimien toimilupia teleorganisaatioille tai niihin yhteydessä oleville organisaatioille. Jos teleorganisaatiot kyseisissä jäsenvaltioissa eivät tällä hetkellä tai enää nauti yleisen verkon infrastruktuurien rakentamista ja ylläpitämistä koskevista yksin- tai erityisoikeuksista 2 artiklan ensimmäisen kohdan b ja c alakohdan mukaisesti, niitä ei kuitenkaan tulisi aikaisemmin esitetyn perusteella sulkea kyseisten toimilupamenettelyjen ulkopuolelle.

3 b artikla

Erityisiin viestintäpalveluihin tarvittavat taajuudet on määrättävä objektiivisin perusteiden perusteella. Menettelytapojen on oltava avoimia ja ne on julkaistava asianmukaisella tavalla.

Jäsenvaltioiden on julkaistava vuosittain tai annettava pyynnöstä käyttöön matkaviestinpalveluja ja henkilökohtaisia viestinpalveluja varten varattujen taajuuksien myöntämistä koskeva suunnitelma liitteessä esitetyn suunnitelman mukaisesti mukaan lukien tällaisten taajuuksien tulevat laajentamissuunnitelmat.

Jäsenvaltioiden on tarkastettava taajuuksien määrääminen säännöllisin väliajoin.

3 c artikla

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että poistetaan matkaviestinjärjestelmien ja henkilökohtaisten viestinjärjestelmien operaattoreiden oman infrastruktuurin rakentamista, kolmansien infrastruktuurien käyttöä sekä perusrakenteiden, muiden laitteiden ja paikkojen käyttöä koskevat rajoitukset, lukuun ottamatta heidän toimilupansa tai valtuutuksensa mukaisen toiminnan infrastruktuurien käyttörajoituksia.

3 d artikla

Rajoittamatta kansallisten suoria yhteyksiä koskevien sääntöjen tulevaa yhdenmukaistamista avoimen verkon tarjoamisesta (ONP) annettujen direktiivien mukaisesti, jäsenvaltioiden on varmistettava, että matkaviestinjärjestelmien välinen sekä matkaviestinjärjestelmien ja kiinteiden televiestinverkkojen välinen suora yhteenliittäminen on sallittua. Tämän saavuttamiseksi yhteenliittämistä koskevat rajoitukset on poistettava.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisölle tarkoitetuilla matkaviestinjärjestelmien operaattoreilla on oikeus, että heidän järjestelmänsä tulee yhteenliitetyksi yleisen televerkon kanssa. Sen vuoksi jäsenvaltioiden on matkaviestinpalveluihin myönnettävissä toimiluvissa taattava riittävän monen yleisiin verkkoihin yhdistävän yhteenliittymän saatavuus. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseisissä yhteenliittymissä olevat tekniset liitännät ovat matkaviestinpalveluiden toimivuutta kaikkein vähiten rajoittavia.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että teleorganisaatioiden yleisiin televerkkoihin liittyvien yhteenliittymien edellytykset määritellään objektiivisilla perusteilla ja että ne ovat avoimia, syrjimättömiä ja suhteellisuusperiaatteen mukaisia. Niiden tulee varmistaa, että valitustapauksissa yhteenliittämissopimukset ovat rajoituksetta kansallisten sääntelyviranomaisten saatavilla ja että tiedot ovat pyynnöstä komission käytettävissä."

4. Lisätään 4 artiklan ensimmäisessä virkkeessä olevien sanojen "yleisten televerkkojen" eteen sana "kiinteiden".

2 artikla

1. Sen rajoittamatta, mitä direktiivin 90/388/ETY 2 artiklassa säädetään, ja 4 kohdan säännösten mukaisesti jäsenvaltiot eivät saa kieltäytyä myöntämästä toimilupia DCS 1800 -standardin mukaisesti toimiville matkaviestinjärjestelmille viimeistään DCS 1800 -taajuuksien myöntämistä koskevan Euroopan radioviestintäkomitean päätöksen jälkeen ja joka tapauksessa viimeistään 1 päivänä tammikuuta 1998.

2. Jäsenvaltiot eivät saa 4 kohdan säännösten mukaisesti kieltäytyä myöntämästä toimilupia yleisesti saatavia Telepoint-sovelluksia varten mukaan lukien DECT-standardin mukaisesti toimivat järjestelmät tämän direktiivin voimaantulosta lähtien.

3. Jäsenvaltiot eivät saa rajoittaa matkaviestintekniikoiden tai järjestelmien yhdistämistä, erityisesti jos monistandardilaitteisto on käytettävissä. Laajentaessaan nykyisiä toimilupia kattamaan kyseiset yhdistelmät jäsenvaltioiden on varmistettava, että laajentaminen on oikeutettua 4 kohdan säännösten mukaisesti.

4. Jäsenvaltiot säätävät tarvittaessa toimenpiteitä tämän artiklan täytäntöön panemiseksi ottaen huomioon vaatimuksen varmistaa asianomaisilla markkinoilla kilpailevien operaattoreiden välinen tehokas kilpailu.

3 artikla

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle yhdeksän kuukauden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta tiedot, joiden perusteella komissio voi vahvistaa, että direktiivin 1 artiklaa ja 2 artiklan 2 kohtaa on noudatettu.

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 1998 tiedot, joiden perusteella komissio voi vahvistaa, että direktiivin 2 artiklan 1 kohtaa on noudatettu.

4 artikla

Jäsenvaltiot, joissa on vähemmän kehittyneet verkot, voivat kolmen kuukauden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta pyytää täytäntöönpanon lisäaikaa enintään viideksi vuodeksi, jonka aikana ne panevat täytäntöön kaikki tai jotkut direktiivin 90/388/ETY 3 c artiklassa ja 3 d artiklan 1 kohdassa säädetyistä edellytyksistä, riippuen rakenteellisten järjestelyjen tarpeellisuudesta. Kyseisten hakemusten on sisällettävä yksityiskohtainen kuvaus suunnitelluista järjestelyistä ja tarkka arvio niiden täytäntöönpanon aikataulusta. Annettujen tietojen on oltava pyynnöstä kaikkien asianosaisten saatavilla.

Komissio tutkii tällaiset hakemukset ja tekee kolmen kuukauden kuluessa perustellun päätöksen myönnettävän täytäntöönpanon lisäajan periaatteesta, ehdoista ja enimmäisajasta.

5 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

6 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 16 päivänä tammikuuta 1996.

Komission puolesta

Karel VAN MIERT

Komission jäsen

(1) EYVL N:o L 192, 24.7.1990, s. 10

(2) EYVL N:o L 256, 26.10.1995, s. 49

(3) EYVL N:o C 188, 22.7.1995, s. 3

(4) Päätöslauselma A4-0306/95.

(5) EYVL N:o L 144, 8.6.1991, s. 45

(6) EYVL N:o C 213, 6.8.1993, s. 2

(7) EYVL N:o C 379, 31.12.1994, s. 4

LIITE

1. Matkaviestinjärjestelmille myönnetyt taajuuskaistat

(määriteltävä kanavien lukumäärä, palvelumuoto, jolle se on myönnetty ja myöntämisen tarkastuspäivä)

2. Seuraavien vuosien aikana matkaviestinjärjestelmille myönnettävät taajuuskaistat

3. Näiden taajuuksien myöntämiseen olemassa oleville tai uusille operaattoreille liittyvät menettelyt

Top