31992R0443

NEUVOSTON ASETUS (ETY) N:o 443/92,

annettu 25 päivänä helmikuuta 1992,

rahoitusavusta ja teknisestä avusta Aasian ja Latinalaisen Amerikan kehitysmaille sekä taloudellisesta yhteistyöstä näiden maiden kanssa

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 235 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotukset(1),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon(2),

sekä katsoo, että

suhteissaan Aasian ja Latinalaisen Amerikan kehitysmaihin (ALA-kehitysmaat) yhteisö on vuodesta 1976 alkaen harjoittanut rahoitusta koskevaa ja teknistä yhteistyötä, johon myöhemmin on liittynyt myös taloudellinen yhteistyö; nämä yhteistyön muodot ovat osa kaikkia kehitysmaita koskevaa kokonaispolitiikkaa, jolla pyritään myös niiden kaupan kasvuun sisällyttämällä kyseiset maat monenväliseen kauppajärjestelmään, toteuttamalla aiheellisia toimenpiteitä toimivaltaisissa kansainvälisissä järjestöissä sekä toteuttamalla erityistoimenpiteitä, kuten yhteisön kehitysmaiden tullietuusjärjestelmä,

käynnissä oleva Euroopan rakentaminen sekä yhteisön kasvava läsnäolo kaikkialla kehitysmaissa tekevät perustelluksi, ottaen huomioon yhteisön toimien täydentävyyden, keskinäisen edun mukaisen taloudellisen yhteistyön ja yhteisön Aasian ja Latinalaisen Amerikan kehitysmaille suuntaaman kehitysavun jatkamisen, yhteistyön laajentamisen muihin maihin tai muille aloille kyseisellä kahdella alueella, käytettävien varojen lisäämisen sekä pyrkimisen toiminnan suurempaan mukauttamiseen kunkin alueen kansallisiin ja paikallisiin tarpeisiin,

Euroopan neuvosto on useaan kertaan vahvistanut yhteisön poliittisen tahdon lujittaa yhteistyötä niiden alueiden kanssa, joilla kehityksen taso on pysynyt liian alhaisena, yhteisön ja sen jäsenvaltioiden lisääntyneiden, yhteensovitettujen ja monimuotoisten pyrkimysten avulla,

Luxemburgissa 28 ja 29 päivänä kesäkuuta 1991 kokoontunut Euroopan neuvosto pyysi yhteisöä ja sen jäsenvaltioita jatkamaan aktiivisesti ihmisoikeuksien ja kaikkien yksilöiden tai ryhmien tasavertaisen yhteiskuntaelämään osallistumisen edistämistä yhteisön yhteistyöpolitiikan kautta ja sisällyttämällä ihmisoikeuksia koskevia määräyksiä kolmansien maiden kanssa tehtäviin taloudellisiin ja yhteistyösopimuksiin, ottaen erityisesti huomioon naisten aseman,

tarkasteltuaan asiaa perusteellisesti useammassa istunnossaan Euroopan parlamentti on ilmaissut toiveensa yhteistyön lujittamisesta sekä voimassa olevan sääntelyn perusteiden tarkistamisesta avun paremman tehokkuuden ja suuremman avoimuuden takaamiseksi,

neuvosto on 4 päivänä helmikuuta 1991 lopullisesti vahvistanut ALA-kehitysmaiden kanssa tehtävän yhteistyön suuntaviivoja koskevat päätelmät, jotka koskevat erityisesti huomioon otettavia ensisijaisia tavoitteita ja aloja sekä mahdollisuutta lisätä niihin käytettäviä voimavaroja ja ohjelmoida ne alustavasti keskipitkällä aikavälillä,

vahvistaessaan perinteiset toiminta-alat Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat todenneet myös uusia ensisijaisia tavoitteita, erityisesti ympäristön, kehityksen inhimillisten ulottuvuuksien sekä yhteisön ja yhteistyökumppaneina olevien maiden keskinäisen edun hengessä tapahtuvan taloudellisen yhteistyön osalta,

olisi säädettävä tässä asetuksessa tarkoitetun avun sekä muun ALA-kehitysmaiden saaman avun rahoituksesta,

tässä asetuksessa tarkoitetun avun sekä muun ALA-kehitysmaiden saaman avun täytäntöön panemiseksi arvioidaan tarvittavan 2 750 miljoonaa ecua ensimmäisenä viisivuotisjaksona (1991-1995),

tämänhetkisten rahoitusnäkymien mukaan arvioitu tarvittava määrä jaksolle 1991-1992 on 1 069,8 miljoonaa ecua,

jakson 1993-1995 osalta tuen rahoitukseen varattavien määrien on sisällyttävä yhteisön voimassa olevaan rahoituskehykseen, ja ALA-kehitysmaille on vuosien 1993-1995 talousarviossa myönnettävä sama ensisijainen asema kuin jakson 1991-1992 aikana,

yhteisön avun määrä vuotta 1995 seuraavan jakson osalta on määritettävä voimassa olevia menettelyjä noudattaen,

olisi vahvistettava ALA-kehitysmaille annettavan rahoitusavun ja teknisen avun sekä näiden maiden kanssa harjoitettavan taloudellisen yhteistyön hoitoa koskevat säännöt,

olisi kumottava rahoitusavusta ja teknisestä avusta assosioimattomille kehitysmaille 17 päivänä helmikuuta 1981 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 442/81(3), ja

perustamissopimuksessa ei määrätä muista tämän asetuksen antamiseksi tarvittavista valtuuksista kuin 235 artiklassa tarkoitetuista,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Yhteisö jatkaa ja laajentaa yhteisön yhteistyötä Aasian ja Latinalaisen Amerikan kehitysmaiden, jäljempänä "ALA-kehitysmaat", kanssa, jotka eivät ole allekirjoittaneet Lomén sopimusta ja jotka eivät kuulu Välimeren alueen kolmansien maiden kanssa harjoitetun yhteisön yhteistyöpolitiikan piiriin. Tämä yhteistyö, joka täydentää jäsenvaltioiden antamaa apua, käsittää rahoitusavun ja teknisen kehitysavun taloudelliseen kehitys- ja yhteistyöhön. Yhteisö antaa tässä yhteydessä ensisijaisen merkityksen ihmisoikeuksien edistämiselle, kansanvaltaistamiskehityksen sekä tehokkaan ja oikeudenmukaisen julkisen hallinnon tukemiselle, ympäristönsuojelulle, kaupan vapauttamiselle ja kulttuuristen ulottuvuuksien lujittamiselle keskinäisen edun mukaisen, poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia kysymyksiä koskevan lisääntyneen vuoropuhelun avulla.

2 artikla

Yhteisön kehitys- ja yhteistyöpolitiikalla pyritään inhimilliseen kehitykseen.

Tietoisena siitä, että ihmisen perusoikeuksien ja -vapauksien kunnioittaminen ja niiden tehokas toteuttaminen sekä kansanvallan periaatteiden noudattaminen ovat edellytyksenä todelliselle ja kestävälle taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle, yhteisö lisää tukeaan niille maille, jotka ovat voimakkaimmin sitoutuneet noudattamaan kyseisiä periaatteita, ja erityisesti konkreettisille aloitteille niiden soveltamiseksi.

Jos ihmisoikeuksia ja kansanvallan periaatteita loukataan perusteellisesti ja jatkuvasti, yhteisö voi muuttaa tai jopa keskeyttää yhteistyönsä täytäntöönpanon kyseisten valtioiden kanssa rajoittamalla yhteistyön ainoastaan sellaisiin toimiin, jotka hyödyttävät suoraan avun tarpeessa olevia väestöryhmiä.

3 artikla

Kaikki ALA-kehitysmaat voivat päästä osallisiksi rahoitusavusta ja teknisestä avusta sekä taloudellisesta yhteistyöstä. Valtioiden ja alueiden lisäksi avunsaajina ja yhteistyökumppaneina voivat olla myös paikallishallinto, alueelliset järjestöt, julkiset laitokset, paikalliset tai perinteiset yhteisöt, yksityiset laitokset ja toimijat, mukaan lukien osuuskunnat sekä julkishallintoon kuulumattomat järjestöt. Tässä asetuksessa tarkoitettua apua myönnetään ottaen huomioon kunkin maan ja kunkin alueen tarpeet ja ensisijaiset tavoitteet.

Rahoitusapu ja tekninen apu

4 artikla

Rahoitusapu ja tekninen apu on tarkoitettu pääasiassa molempien alueiden köyhimmille väestöryhmille ja köyhimmille maille, ja se toteutetaan ohjelmina ja hankkeina niillä aloilla, joilla yhteisön avulla voi olla huomattava merkitys. Toimia toteutetaan erityisesti niillä aloilla, joilla maan omien taloudellisten ja inhimillisten voimavarojen käyttöönotto on vaikeaa, mutta jotka ovat strategisesti tärkeitä joko näiden maiden kehitykselle tai koko kansainväliselle yhteisölle.

5 artikla

Rahoitusapu ja tekninen apu on tarkoitettu erityisesti maaseudun kehittämiseen ja elintarvikehuollon turvaamiseen. Tässä suhteessa elintarvikeavun yhdistäminen muihin kehitysvälineisiin voi myötävaikuttaa kyseisen apumuodon merkityksen ja erityistavoitteiden toteutumiseen. Yhteisön maaseudulle suuntaamaan tukeen on myös sisällyttävä työllisyyttä edistäviä toimia pikkukaupungeissa, jotka huolehtivat ympäröivän maaseudun tarpeista. Vastaavasti on otettava huomioon taloudellisen, oikeudellisen ja sosiaalisen ympäristön parantaminen yksityisellä sektorilla, mukaan lukien pienet ja keskisuuret yritykset.

Ympäristön ja luonnonvarojen suojelu sekä kestävä kehitys ovat pitkän aikavälin ensisijaisia tavoitteita. Jakson 1991-1995 osalta 10 prosentin osuus, joka on painotettu keskiarvo avun edellyttämistä rahoitusvaroista, on varattu nimenomaan sellaisille hankkeille, joiden tavoitteena on ympäristön ja erityisesti sademetsien suojelu.

Lisäksi jokaisen toimen yhteydessä otetaan huomioon ympäristön ja luonnonvarojen suojelu.

Erityistä huomiota kiinnitetään huumeiden torjuntaa koskeviin toimiin. Yhteisön ja ALA-kehitysmaiden välistä yhteistyötä huumeiden torjunnan edistämiseksi tehostetaan sen vuoropuhelun pohjalta, joka kuuluu tuottajamaiden taloudellisen kehityksen sekä niiden ja Euroopan yhteisön välisen yhteistyön yleisempään yhteyteen. Tämä yhteistyö koskee toimia, jotka liittyvät sekä humanitääriseen apuun että kehitysapuun.

Tämän yhteistyömuodon tavoitteen vuoksi kehityksen inhimillinen ulottuvuus on mukana kaikilla toiminnan aloilla.

Kehityksen kulttuurista ulottuvuutta on pidettävä pysyvänä tavoitteena kaikessa toiminnassa ja kaikissa ohjelmissa, joihin yhteisö osallistuu.

Tämän vuoksi apua olisi myönnettävä muun muassa konkreettisille hankkeille, jotka koskevat kansanvaltaistamista, tehokasta ja oikeudenmukaista julkista hallintoa sekä ihmisoikeuksia.

Lisäksi olisi huolehdittava ei pelkästään siitä, että hankkeista ja ohjelmista aiheutuvat muutokset eivät vaikuta haitallisesti naisten tilanteeseen ja asemaan, vaan päinvastoin olisi myös huolehdittava siitä, että toteutetaan sellaisia erityistoimenpiteitä tai hankkeita, joilla voidaan lisätä naisten aktiivista tasa-arvoista osallistumista tuotantoprosesseihin ja niiden tuloksiin, yhteiskunnalliseen toimintaan ja päätöksentekoon.

Erityistä huomiota kiinnitetään myös lastensuojeluun.

Etniset vähemmistöryhmät ansaitsevat erityistä huomiota toimin, joiden tarkoituksena on elinolosuhteiden parantaminen ottamalla samalla huomioon ryhmien kulttuurin ominaispiirteet.

Erityistä huomiota kiinnitetään väestökysymyksiin, erityisesti väestönkasvuun liittyviin kysymyksiin.

Yhteisön avussa kehityshankkeille ja -ohjelmille on otettava huomioon makrotaloudelliset ja alakohtaiset ongelmat, ja etusijalle on asetettava sellaiset toimet, jotka vaikuttavat talouden rakenteisiin, alakohtaisten politiikkojen kehitykseen ja toimielinten kehitykseen. Niiden tehokkuuden parantamiseksi ja yhteisvaikutuksen lisäämiseksi on pyrittävä vuoropuheluun ja yhteistyöhön toimivaltaisten kansainvälisten toimielinten ja kahdenvälisten rahoittajien kanssa.

Kehitysmaiden kansallisten toimielinten tukeminen siten, että voidaan lujittaa niiden kykyä hoitaa kehityspolitiikkaa ja -hankkeita, on toiminta-ala, jolla saattaa olla strategisesti tärkeä merkitys kehityksen kulussa. Tässä yhteydessä on erittäin tärkeää pitää yllä aiheellista vuoropuhelua kehitysmaiden ja yhteisön välillä.

Kehitysmaiden välistä alueellista yhteistyötä on pidettävä rahoitusavun ja teknisen avun ensisijaisena alana erityisesti seuraavilla aloilla:

- ympäristöasiain yhteistyö,

- alueiden sisäisen kaupan kehitys,

- alueellisten toimielinten lujittaminen,

- alueellisen yhdentymisen tukeminen sekä kehitysmaiden yhteisen politiikan ja yhteisen toiminnan käyttöön ottaminen,

- alueellinen viestintä, erityisesti standardien, verkkojen ja palvelujen osalta, mukaan lukien televiestintä,

- tutkimus,

- koulutus,

- maaseudun ja elintarvikehuollon kehittäminen,

- energia-alan yhteistyö.

Osa avusta voidaan käyttää kunnostus- ja jälleenrakennustoimiin kaikenlaisten onnettomuuksien tai katastrofien jälkeen sekä onnettomuuksien ja katastrofien ehkäisemiseen.

6 artikla

Rahoitusapu ja tekninen apu ulotetaan suhteellisesti edistyneempiin ALA-kehitysmaihin erityisesti seuraavilla erityisaloilla ja seuraavissa erityistapauksissa:

- kansanvaltaistaminen ja ihmisoikeudet,

- katastrofien ehkäiseminen tai niiden jälkeinen jälleenrakennus,

- huumeiden torjunta,

- ympäristö ja luonnonvarat,

- toimielinten lujittaminen, erityisesti julkisen hallinnon alalla,

- erityisen vähäosaisia väestöryhmiä koskevat pilottihankkeet erityisesti suurissa kaupunkimaisissa asutuskeskuksissa,

- alueellinen yhteistyö ja yhdentyminen kiinnittäen erityistä huomiota sellaisiin toimiin, joiden avulla voidaan lähentää toisiinsa köyhiä ja suhteellisesti edistyneempiä maita.

Taloudellinen yhteistyö

7 artikla

Yhteisön ja yhteistyökumppaneina olevien maiden keskinäisen edun mukaisesti järjestetty taloudellinen yhteistyö myötävaikuttaa ALA-kehitysmaiden kehitykseen auttamalla niitä lujittamaan toimielintensä toimintakykyä siten, että voidaan saada aikaan investointien ja kehityksen kannalta suotuisampi ympäristö ja hyötymään mahdollisimman paljon kansainvälisen kaupan kasvun, mukaan lukien Euroopan yhtenäismarkkinat, tarjoamista mahdollisuuksista, sekä vahvistamalla kaikkien jäsenvaltioiden toimijoiden, teknologian ja taitotiedon panosta erityisesti yksityisellä sektorilla sekä pienissä ja keskisuurissa yrityksissä.

Taloudellisella yhteistyöllä pyritään erityisesti aikaansaamaan luottamuksellinen ilmapiiri tukemalla sellaisia maita, jotka harjoittavat kaupan vapauttamiseen ja investointien avaamiseen tähtäävää ja teknologiansiirtoa suosivaa makrotalous- ja rakennepolitiikkaa, johon erityisesti sisältyy henkisen omaisuuden suoja.

8 artikla

Taloudellista yhteistyötä toteutetaan erityisesti kolmella alalla:

1) tieteellisten ja teknologisten voimavarojen kehittäminen ja yleisesti taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen ympäristön parantaminen koulutukseen ja taitotiedon siirtoon liittyvien toimien kautta. Myös tutkimusta koskevan monivuotisen puiteohjelman ja ETY:n perustamissopimuksen 130 N artiklan määräysten täytäntöönpano voi hyödyttää tieteellistä ja teknologista yhteistyötä, mukaan lukien yhteistyö korkean teknologian ohjelmien alalla. Taloudellinen yhteistyö on suunnattu ensisijaisesti johtohenkilöstölle, talouselämän päättäjille ja kouluttajille, ja se käsittää kaikki talouden, tekniikan ja tieteen alat, erityisesti energian, teollisuuden ja kaupunkien ympäristökysymykset sekä palveluteknologian. Sen on edistettävä molempien osapuolten laitosten ja tutkimuskeskusten välisiä yhteyksiä, ja siinä on otettava huomioon näiden kyky omaksua nopeasti uudenaikaista taitotietoa ja teknologiaa niiden levittämiseksi vastaanottajamaassa;

2) institutionaalisen perusrakenteen parantaminen, johon tulee samanaikaisesti liittyä yhteistyökumppaneiden kanssa käytävän vuoropuhelun tehostaminen, kehitykselle suotuisamman taloudellisen, lainsäädännöllisen ja sosiaalisen ympäristön aikaansaamiseksi;

3) yritysten tukeminen, joka tapahtuu erityisesti myynnin edistämiseen, koulutukseen ja tekniseen apuun liittyvien toimien, yritysten välisten yhteyksien luomisen ja yritysten keskinäistä yhteistyötä suosivien toimenpiteiden välityksellä.

Alueellista yhteistyötä on pidettävä merkittävänä taloudellisen yhteistyön alana, erityisesti seuraavilla aloilla:

- yhteistyö teollisuuden ympäristökysymyksissä,

- alueiden sisäinen kauppa,

- taloudellisen yhdentymisen alueelliset toimielimet,

- aluepolitiikka,

- viestintä, mukaan lukien televiestintä,

- tutkimus ja koulutus,

- energia-alan yhteistyö,

- teollisuusyhteistyö.

Täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt

9 artikla

Rahoitusapu ja tekninen apu sekä taloudellisesta yhteistyöstä aiheutuvat menot suoritetaan yleensä Euroopan yhteisöjen yleisestä talousarviosta rahoitetun tuen muodossa, jota ei makseta takaisin.

Aina kun mahdollista, laaditaan ohjeellinen tavoitekohtainen, maakohtainen tai tarvittaessa aluekohtainen viisivuotisohjelma.

Tehostetun yhteensovittamisen avulla pyritään yhteisrahoitukseen jäsenvaltioiden tai muiden varojen luovuttajien kanssa. Avun luonne yhteisön apuna on säilytettävä.

10 artikla

1. Yhteisön rahoitus 9 artiklassa tarkoitettuun apuun käsittää ensimmäisen viisivuotisjakson (1991-1995).

2. Avun täytäntöön panemiseksi arvioitu tarvittava määrä yhteisön rahoitusvaroja on 2 750 miljoonaa ecua, josta 10 prosenttia käytetään ympäristönsuojeluun, erityisesti sademetsien suojelemiseen. Vuosien 1988-1992 rahoitusnäkymien mukaan jaksolle 1991-1992 varattava määrä on 1 069,8 miljoonaa ecua.

Jakson 1993-1995 osalta määrän on sisällyttävä yhteisön voimassa olevaan rahoituskehykseen.

3. Budjettivallan käyttäjä määrittää kunkin varainhoitovuoden osalta käytettävissä olevat määrärahat ottaen huomioon Euroopan yhteisöjen talousarvioon sovellettavan varainhoitoasetuksen 2 artiklassa tarkoitetut moitteettoman varainhoidon periaatteet.

4. Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan myöhemmän jakson osalta avun määrä määritetään voimassa olevia menettelyjä noudattaen.

11 artikla

Rahoitusapu ja tekninen apu voi kattaa kaikki valuuttakustannukset sekä paikalliset kustannukset hankkeiden ja ohjelmien toteuttamiseksi, tarvittaessa mukaan lukien integroidut ohjelmat ja alakohtaiset hankkeet.

Kunnossapito- ja käyttökustannukset voidaan kattaa erityisesti taloudellista yhteistyötä koskevien toimien, koulutus- ja tutkimusohjelmien sekä kehityshankkeiden ja -ohjelmien osalta. Koulutus- ja tutkimusohjelmia lukuun ottamatta tämä voi kuitenkin tapahtua ainoastaan aloitusvaiheessa ja alenevasti.

Yhteistyökumppaneiden (maat, yhteisöt, yritykset, yksityiset avun vastaanottajat) osallistumiseen erityisesti rahoituksen osalta pyritään järjestelmällisesti niiden mahdollisuuksien mukaan ja ottaen myös huomioon kunkin toimenpiteen luonne.

Verot, tullit ja muut maksut sekä maanhankinta eivät sisälly yhteisön rahoitukseen.

Avun vastaanottajia ja komissiota yleisen politiikan määrittelemisessä avustavien lyhyen ja pitkän aikavälin tutkimusten ja asiantuntijalausuntojen kustannukset, toimien valitsemisesta ja kehittelystä aiheutuvat kustannukset sekä valvonta- ja arviointikustannukset katetaan tavallisesti yhteisön varoista joko yksittäisten toimien rahoituksen yhteydessä tai erikseen.

12 artikla

1. Osa rahoitusavusta ja teknisestä avusta sekä taloudellisesta yhteistyöstä on varattu poikkeuksellisten tapahtumien huomioon ottamiseksi toteutettaviin toimenpiteisiin, erityisesti hankkeisiin, joiden päämääränä on edistää onnettomuuksien jälkeistä jälleenrakennusta, sekä ennakoimattomiin ensisijaisiin tavoitteisiin erityisesti sellaisissa maissa, joissa yhteisön apu ei aikaisemmin ole ollut mahdollista niiden ihmisoikeustilanteen tai muiden poliittisten olosuhteiden vuoksi. Vahvistaessaan vuosittaiset määrärahat budjettivallan käyttäjä varaa tätä varten enintään 15 prosentin suuruisen määrän.

2. Kaikki ne määrät, joita ei ole osoitettu käyttöön ja jotka vastaavat kyseistä 15 prosenttia vuosittaisista määrärahoista, vapautetaan saman vuoden 31 päivänä heinäkuuta käytettäviksi muihin tarkoituksiin.

13 artikla

Osallistuminen tarjouspyyntöihin, tarjouskilpailuihin, kauppasopimuksiin ja muihin sopimuksiin on yhtäläisin ehdoin avoin kaikille jäsenvaltioiden luonnollisille henkilöille ja oikeushenkilöille.

Rahoitusavun ja teknisen avun osalta kyseinen osallistumisoikeus ulotetaan tavallisesti koskemaan myös avun vastaanottavaa valtiota, ja tapauskohtaisesti se voidaan ulottaa koskemaan myös muita kehitysmaita.

Asianmukaisesti perustelluissa poikkeustapauksissa voidaan sallia muuta alkuperää olevien erityispalvelujen ja -tuotteiden käyttö.

14 artikla

Hankkeet ja ohjelmat, jotka koskevat sellaista apua, jonka kustannukset yhteisölle ovat enemmän kuin miljoona ecua, sekä merkittävät muutokset ja hyväksyttyjen hankkeiden ja ohjelmien alunperin päätettyjen kustannusten mahdollinen ylittäminen enemmällä kuin 20 prosentilla hyväksytään 15 artiklan 3 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

Samaa menettelyä noudattaen päätetään tarvittavista säädöksistä, joilla määritellään:

- tärkeimpiin yhteistyökumppaneina oleviin maihin sovellettavat alustavat monivuotiset suuntaviivat,

- yhteistyön toiminta-alat aihe- tai alakohtaisesti.

15 artikla

1. Komissio huolehtii rahoitusavun ja teknisen avun sekä taloudellisen yhteistyön hoidosta.

2. Komissiota avustaa komitea, joka muodostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jonka puheenjohtajana on komission edustaja.

3. Komission edustaja tekee komitealle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Komitea antaa lausuntonsa ehdotuksesta määräajassa, jonka puheenjohtaja voi asettaa asian kiireellisyyden mukaan. Lausunto annetaan perustamissopimuksen 148 artiklan 2 kohdassa niiden päätösten edellytykseksi määrätyllä enemmistöllä, jotka neuvosto tekee komission ehdotuksesta. Komiteaan kuuluvien jäsenvaltioiden edustajien äänet painotetaan mainitussa artiklassa määrätyllä tavalla. Puheenjohtaja ei osallistu äänestykseen.

Komissio päättää suunnitelluista toimenpiteistä, jos ne ovat komitean lausunnon mukaiset.

Jos suunnitellut toimenpiteet eivät ole komitean lausunnon mukaisia tai lausuntoa ei ole annettu, komissio tekee viipymättä neuvostolle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Neuvosto ratkaisee asian määräenemmistöllä.

Jos neuvosto ei ole ratkaissut asiaa yhden kuukauden kuluessa, komissio tekee päätöksen ehdotetuista toimenpiteistä.

4. Komissio antaa säännöllisesti ja vähintään kerran vuodessa jäsenvaltioille tiedoksi hallussaan olevat sellaisia aloja, hankkeita ja toimia koskevat tiedot, joiden osalta tiedetään jo, että niitä voidaan tukea tämän asetuksen nojalla.

5. Lisäksi yhteisön yhteistyötoimien ja jäsenvaltioiden kahdenväliseltä pohjalta toteuttamien yhteistyötoimien yhteensovittaminen tapahtuu komiteassa tietojenvaihdon avulla.

16 artikla

Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuosittain kertomuksen tämän asetuksen täytäntöönpanosta. Kertomuksessa esitetään yhteenveto talousarvion täytäntöönpanon tuloksista sitoumusten ja maksujen sekä vuoden aikana rahoitettujen hankkeiden ja ohjelmien osalta. Kyseinen kertomus sisältää mahdollisuuksien mukaan tietoja saman varainhoitovuoden aikana kansallisella tasolla käytetyistä varoista. Se sisältää myös täsmälliset ja yksityiskohtaiset tiedot (yrityskohtaisesti, kansallisuuden mukaan ja niin edelleen) hankkeiden ja ohjelmien täytäntöön panemiseksi toteutetuista tarjouskilpailuista.

Lisäksi komissio esittää kunkin viisivuotisjakson lopussa kokonaiskertomuksen, jossa on määräaikaiset arviointitulokset hankkeiden ja ohjelmien toteuttamisedellytysten sekä sen selvittämiseksi, onko tarkoituksenmukaista säilyttää ennallaan tukea koskevat suuntaviivat tai muuttaa niitä.

17 artikla

1. Kumotaan asetus (ETY) N:o 442/81.

2. Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen.

18 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 25 päivänä helmikuuta 1992.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

Vitor MARTINS

(1) EYVL N:o C 119, 4.5.1991, s. 6 ja

EYVL N:o C 284, 31.10.1991, s. 4

(2) EYVL N:o C 267, 14.10.1991, s. 35

(3) EYVL N:o L 48, 21.2.1981, s. 8