EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 11.2.2019

SWD(2018) 346 final/3

This document corrects document SWD(2018) 346 final of 11.6.2018.
Concerns the Finnish language version.
Mistranslation corrected in the second paragraph of point 2.3.
The text shall read as follows:

KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA

Kertomus hyödyistä, joita Länsi-Saharan väestölle koituu tullietuuksien ulottamisesta koskemaan Länsi-Saharasta peräisin olevia tuotteita, ja väestön kuulemisesta siinä asiassa

Oheisasiakirja

ehdotukseen neuvoston päätökseksi

Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Marokon kuningaskunnan välisestä assosioinnista tehdyn Euro–Välimeri-sopimuksen pöytäkirjojen N:o 1 ja N:o 4 muuttamista koskevan kirjeenvaihtona tehtävän sopimuksen tekemisestä

{COM(2018) 481 final}

KERTOMUS HYÖDYISTÄ, JOITA LÄNSI-SAHARAN VÄESTÖLLE KOITUU TULLIETUUKSIEN ULOTTAMISESTA KOSKEMAAN LÄNSI-SAHARASTA PERÄISIN OLEVIA TUOTTEITA, JA VÄESTÖN KUULEMISESTA SIINÄ ASIASSA

Kertomuksen laatijat: komission yksiköt yhdessä Euroopan ulkosuhdehallinnon kanssa

SISÄLLYS

1    YLEINEN JOHDANTO    

1.1    Taustaa    

1.2    Arvioinnin ala ja menetelmät    

1.2.1    Tutkimuksen ala    

1.2.2    Menetelmään liittyvät rajoitteet    

1.3    Asianomaisen väestön kuuleminen    

2    IHMISOIKEUDET LÄNSI-SAHARASSA    

2.1    Ihmisoikeustilanne Länsi-Saharassa    

2.2    Euroopan unionin ja Marokon yhteistyön toimintakehys ihmisoikeuksien ja demokratian alalla    

2.3    Assosiaatiosopimuksen pöytäkirjojen N:o 1 ja N:o 4 muutosten seuraukset Länsi-Saharan ihmisoikeustilanteelle    

3    LÄNSI-SAHARAN TALOUS – TALOUDELLISET HYÖDYT ASIANOMAISELLE VÄESTÖLLE    

3.1    Yleiskatsaus Länsi-Saharan talouteen ja sen monipuolistamistarpeeseen    

3.2    Talouden tärkeimpien vientialojen edut    

3.2.1    Maatalousala    

3.2.2    Kalastustuoteala    

3.2.3    Fosfaattiala    

4    ASIANOMAISEN VÄESTÖN KUULEMINEN ASSOSIAATIOSOPIMUKSEN PÖYTÄKIRJOJEN N:O 1 JA N:O 4 MUUTTAMISESTA    

4.1    Kuulemisen tavoite ja laajuus    

4.2    Tärkeimmät tulokset    

4.3    Päätelmät    

5    YLEISET PÄÄTELMÄT    

Liite    

1YLEINEN JOHDANTO

1.1Taustaa

Länsi-Sahara on Afrikan luoteisosassa sijaitseva alue, joka rajoittuu Marokkoon, Algeriaan ja Mauritaniaan. Se oli Espanjan hallinnassa vuoteen 1976. Yhdistyneiden kansakuntien (YK) yleiskokous hyväksyi 14. joulukuuta 1960 itsenäisyyden myöntämistä siirtomaille ja siirtomaakansoille koskevan päätöslauselman 1514 (XV). Vuonna 1963 YK merkitsi Länsi-Saharan itsehallintoa vailla olevien alueiden luetteloon Marokon kuningaskunnan pyynnöstä ja saatuaan sen jälkeen lisätietoja Espanjan kuningaskunnalta Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan 73 artiklan e alakohdan mukaisesti. Länsi-Sahara on luettelossa edelleen.

Sekä Marokon kuningaskunta että Saguia el Hamran ja Río de Oron vapautuksen kansallinen rintama, jäljempänä ”Polisariorintama”, vaativat aluetta itselleen, ja YK on jo pitkään työskennellyt saadakseen riidalle rauhanomaisen ratkaisun. Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot eivät puutu riitaan tai ota siihen kantaa, ja ne hyväksyvät tarvittaessa minkä tahansa kansainvälisen oikeuden mukaisesti YK:n alaisuudessa hyväksytyn ratkaisun. Ne eivät tunnusta Länsi-Saharan kuulumista Marokon suvereniteettiin vaan tukevat YK:n pääsihteerin pyrkimyksiä saada aikaan oikeudenmukainen, kestävä ja molemmin puolin hyväksyttävä poliittinen ratkaisu, jolla mahdollistetaan Länsi-Saharan kansan itsemääräämisoikeus.

Sen jälkeen, kun Espanja vetäytyi Länsi-Saharasta vuonna 1976, YK:lle ei ole toimitettu mitään alueen taloudellisia ja sosiaalisia oloja ja koulutusta koskevia tilastotietoja.

Nykyisin Marokon kuningaskunta hallitsee suurinta osaa alueesta, kun taas Polisario-rintaman hallussa on kooltaan pieni ja väestöltään harvalukuinen osuus alueen itäosassa. Polisario-rintaman hallitsema alue on erotettu Marokon kuningaskunnan hallitsemasta alueesta Marokon armeijan rakentamalla ja valvomalla hiekkamuurilla. Merkittävä määrä Länsi-Saharasta lähteneitä pakolaisia elää Polisario-rintaman hallinnoimilla leireillä, jotka sijaitsevat Algerian alueella Länsi-Saharan lähellä. 1

Sen jälkeen, kun Espanja poistui alueelta ja Mauritania vetäytyi, Marokon kuningaskunta on tosiasiallisesti yksin hallinnut valvonnassaan olevaa Länsi-Saharan osaa. Marokon kuningaskunta katsoo, että Länsi-Sahara on osa sen aluetta. Euroopan unioni katsoo, että Marokko hallinnoi tätä itsehallintoa vailla olevaa aluetta.

Jäljempänä tässä kertomuksessa ilmauksella ’Länsi-Sahara’ tarkoitetaan alueen osaa, jota Marokon viranomaiset tosiasiallisesti hallinnoivat.

Sen jälkeen, kun Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Marokon kuningaskunnan välisestä assosioinnista tehty Euro–Välimeri-sopimus 2 , jäljempänä ”EU:n ja Marokon assosiaatiosopimus’ tai ’assosiaatiosopimus’, tuli voimaan, Länsi-Saharasta tuleville tuotteille on tosiasiallisesti annettu assosiaatiosopimuksen asiaankuuluvien määräysten mukaiset tullietuudet, koska Marokko on todistanut niiden olevan etuuskohteluun oikeuttavaa marokkolaista alkuperää. Unionin tuomioistuin on kuitenkin 21. joulukuuta 2016 antamassaan tuomiossa C-104/16 P 3 täsmentänyt, että sopimuksen soveltamisala kattaa ainoastaan Marokon kuningaskunnan alueen, eikä itsehallintoa vailla oleva Länsi-Saharan alue kuulu siihen. 4 Unioni on siis tuomion välittömänä seurauksena lakannut myöntämästä edellä mainittuja tullietuuksia, joiden myöntämistä voidaan ajatella vasta sen jälkeen, kun on muutettu asiaankuuluvia määräyksiä pöytäkirjassa N:o 1 (maataloustuotteiden, jalostettujen maataloustuotteiden sekä kalojen ja kalastustuotteiden pääsystä unionin markkinoille) ja N:o 4 (alkuperäsäännöistä) määräämällä erityisesti selkeästä periaatteesta, jonka mukaan Länsi-Saharan tuotteita voidaan kohdella samoin kuin Marokon tuotteita.

Tästä syystä neuvosto antoi 29. toukokuuta 2017 komissiolle valtuudet neuvotella unionin puolesta kansainvälinen sopimus, jonka tavoitteena on tehdä assosiaatiosopimukseen tarvittavat muutokset kirjeenvaihtona. Neuvosto liitti kuitenkin valtuutukseen kaksi ehtoa: Toisaalta komission on ennen uuden sopimuksen allekirjoittamista arvioitava sopimuksen mahdolliset seuraukset Länsi-Saharan kestävälle kehitykselle korostamalla erityisesti paikallisväestölle koituvia etuja ja luonnonvarojen käytön vaikutusta kyseisiin alueisiin. Toisaalta väestö, jota sopimus koskee, on saatava osallistumaan asianmukaisella tavalla.

On totta, että vaikka Länsi-Saharan kansalla on itsemääräämisoikeus, ei ole Euroopan unionin asia sen enempää toteuttaa tämän kansan väestönlaskentaa kuin määritellä, mistä tämä kansa muodostuu 5 , ja toisaalta myös YK:n asiakirjoissa, jotka koskevat vailla itsehallintoa olevien alueiden taloudellista toimintaa, viitataan kyseisten alueiden asukkaisiin, kun on kyse sosiaalis-taloudellisten hyödyistä 6 . Kun muistetaan nämä erot ja vaikeudet tutkia vaikutusta kansaan, joka jää määrittelemättä, ja kun otetaan huomioon, että etuudet koskevat kyseisen alueen tuotteita ja että edut liittyvät näin ollen loogisesti ensi sijassa kyseeseen alueeseen, analyysissa on keskitytty Länsi-Saharan väestölle koituviin hyötyihin.

Tämän kertomuksen tavoitteena on vastata edellä mainittuihin neuvoston pyyntöihin. Kertomuksen perustana ovat seuraavat:

·kaikki käytettävissä olevat tilastotiedot

·Euroopan unionin ja Marokon välillä vaihdetut tiedot

·Länsi-Saharan väestön sosiaalis-taloudellisten ja poliittisten toimijoiden laajan ja monipuolisen joukon kuuleminen, joka on toteutettu erityisesti keskustelemalla kansalaisjärjestöjen, Länsi-Saharasta olevien parlamentin jäsenten, talouden toimijoiden sekä Polisario-rintaman edustajien kanssa

·huomautukset, joita ovat esittäneet Polisario-rintama sen kanteen T-512/12 käsittelyn yhteydessä ja Western Sahara Campaign järjestö kansallisen riita-asian, myöhemmin asian C-266/16, yhteydessä

·Länsi-Saharan tilannetta koskevat YK:n pääsihteerin vuotuiset raportit ja YK:n Länsi-Saharan kansanäänestystä valvomaan asetettujen rauhanturvajoukkojen internetsivusto 7  

·käytettävissä olevat julkiset tiedot.

Lisäksi komission yksiköt ja Euroopan ulkosuhdehallinto olivat myös säännöllisesti yhteydessä YK:n pääsihteerin henkilökohtaiseen edustajaan Länsi-Saharassa. Yhteydenpidon tavoitteena oli varmistaa, että ehdotettavalla sopimuksella tuetaan selkeästi YK:n pääsihteerin pyrkimyksiä päästä ratkaisuun Länsi-Saharan kansan itsemääräämisoikeuden toteuttamiseksi Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti.

1.2Arvioinnin ala ja menetelmät

1.2.1Tutkimuksen ala

Tämän arvioinnin kohteena on Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan 73 artiklan kannalta merkittävien parametrien perusteella määrittää Länsi-Saharan väestölle koituvat hyödyt. Siinä arvioidaan siten sopimuksen mahdollisia vaikutuksia Länsi-Saharan kestävään kehitykseen erityisesti siltä osin kuin on kyse paikallisväestölle koituvista eduista ja luonnonvarojen käytön vaikutuksesta kyseisiin alueisiin. Todellista vaikutusta kestävään kehitykseen ja paikallisväestöön voidaan kuitenkin arvioida vain, jos tullietuuksien myöntämisellä on vaikutusta unionin ja Länsi-Saharan välisiin kauppavirtoihin. Siitä syystä on ensin arvioitava tullietuuksien vaikutusta unionin ja Länsi-Saharan välisiin kauppavirtoihin.

Vasta toisessa vaiheessa voidaan arvioida todellista vaikutusta kestävään kehitykseen ja paikallisväestöön; kysymyshän on mielekäs vain, jos tullietuuksien myöntämisellä on vaikutusta unionin ja Länsi-Saharan välisiin kauppavirtoihin.

Etuuskohtelu edellyttää tietyin edellytyksin etuustullien (suurimmalla osalla tuotteista tullittomuuden) soveltamista, kun tavaroita tuodaan unioniin. Sovellettava tulli määräytyy kolmen osatekijän mukaisesti: tullinimike, johon tavara luokitellaan tullinimikkeistössä 8 , tavaran alkuperä eli maa, josta sen ilmoitetaan olevan peräisin, ja kolmanneksi, tietyissä tapauksissa, tavaran arvo. Näihin käsitteisiin on tässä kertomuksessa toisinaan tarpeen viitata yksityiskohtaisesti.

1.2.2Menetelmään liittyvät rajoitteet

Menetelmään liittyvät rajoitteet ovat eriluonteisia ja liittyvät seuraaviin:

·käytettävissä olevien tietojen laatuun

·käytäntöön, jota on noudatettu unionin tuomioistuimen 21. joulukuuta 2016 antamaan tuomioon saakka

·arvioinnin alan määritelmään

Käytettävissä olevat tiedot. Länsi-Saharaa koskevat tilastotiedot ovat yleisesti epätäydellisiä ja epäyhtenäisiä, mikä luonnollisesti johtuu alueen poliittisesta erityistilanteesta. Esimerkkinä tästä voidaan mainita, että vaikka Marokon eri instituutioiden (kuten talous-, sosiaali- ja ympäristöneuvoston ja valtion tilastotoimiston [Haut-Commissariat au Plan]) sivustoilla on paljon tietoja, Länsi-Saharan alue ei ole täysin sama kuin ”eteläisten maakuntien” alue, johon Marokon viranomaiset julkaisuissaan tai Euroopan komission yksiköiden kanssa vaihdetuissa tiedoissa viittaavat (seuraavat alueet: Laâyoune-Sakia el Hamra, Dakhla-Oued ed Dahab ja Guelmim-Oued Noun). Tämä epäkohta voidaan kuitenkin jättää huomiotta, koska taloudellinen toiminta, josta tässä kertomuksessa on kyse, keskittyy pääosin Laâyoune-Sakia el Hamran ja Dakhla-Oued ed Dahabin alueille.

Unionin tuomioistuimen 21. joulukuuta 2016 antamaan tuomioon saakka noudatettu käytäntö. Unionin toimielimillä itsellään olevien tietojen osalta menetelmän rajoitukset liittyvät käytäntöön, jota on noudatettu Euroopan unionin tuomioistuimen 21. joulukuuta 2016 antamaan tuomioon saakka. Unioniin Länsi-Saharasta tuotuihin tavaroihin on tosiasiallisesti sovellettu samoja etuuksia kuin Marokosta peräisin oleviin tavaroihin, minkä takia ei ole yleisesti mahdollista erottaa Marokon tuontia Länsi-Saharan tuonnista eikä siten arvioida Länsi-Saharasta peräisin olevien tuotteiden osuutta unionin ulkomaankauppaa koskevien tilastotietojen perusteella (kuten Eurostatin toimittaman Comext-tietokannan). Ainoastaan kalastustuotteiden osalta on mahdollista arvioida alueella jalostettujen ja Euroopan unioniin tuotujen kalastustuotteiden osuus Euroopan komission hallinnoimasta Traces-järjestelmästä (yhdennetty eläinlääkinnällinen tietojärjestelmä) saatavien tietojen avulla.

Arvioinnin alan määrittely. Ilmaisu ”asianomainen väestö” voidaan tulkita eri tavoin ja jopa ristiriitaisesti. 9 Sillä voidaan viitata alueella asuvaan väestöön, mikä on Marokon tulkinta. Marokko ei erottele asukkaita etnisen alkuperän tai yhteisön perusteella. Se voi viitata myös tiettyihin asukkaisiin erityisesti etniseltä tai tiettyyn yhteisöön kuulumisen pohjalta (sahrawit); tässä tapauksessa asianomaisella väestöllä voidaan ainakin osittain tarkoittaa Länsi-Saharan ulkopuolella asuvia henkilöitä (pakolaisia), kun taas tietyt asukkaat, jotka ovat äskettäin asettautuneet alueelle, eivät sisältyisi tämän määritelmän piiriin. Polisario-rintama on erityisesti omaksunut tämän tulkinnan. Jos lähtökohdaksi otetaan asianomaisen väestön etnisyys / tiettyyn yhteisöön kuuluminen, on muistettava kolme seikkaa: 1) YK:n Länsi-Saharan kansanäänestystä valvomaan asetetut rauhanturvajoukot (MINURSO) työskentelivät 13 vuoden ajan, vuosina 1991–2004, määritelläkseen henkilöt, jotka voisivat osallistua Länsi-Saharan itsemääräämisoikeuden harjoittamiseen, onnistumatta pääsemään lopulliseen tulokseen. 2) Länsisaharalaisina tai sahraweina itseään pitävää väestöä on asettautunut paljon laajemmalle alueelle kuin Länsi-Saharaan, eli muun muassa Marokon eteläosaan, Mauritaniaan ja osaan Algeriaa, minkä lisäksi merkittäviä ryhmiä on Euroopassa, Pohjois-Amerikassa jne. 3) Sahrawiväestö harjoittaa perinteisesti paimentolaisuutta, ja sillä on perhesiteitä alueen rajojen ulkopuolella. Tämä osoittaa, kuinka vaikea Euroopan komission yksiköiden on määrittää, kuka kuuluu ”asianomaiseen [länsisaharalaiseen] väestöön”, kun siihen ei ole käytettävissä minkäänlaista täsmällistä ja luotettavaa välinettä.

Sitä paitsi on erittäin vaikea mitata tullietuuksien vaikutuksia luonnonvaroihin, työllisyyteen ja ihmisoikeuksiin, sillä vaikutukset ovat luonteeltaan välillisiä.

Vaikka tämä kertomus on laadittu mahdollisimman objektiivisesti, sillä on luonnollisia rajoituksia: toisaalta Länsi-Saharaa ja sen asemaa koskevan riidan osapuolten kannat ovat äärimmäisen kaukana toisistaan, ja toisaalta kansainvälisten kauppasopimusten hyödyistä ei ole laadittu riippumatonta analyysia YK:n toimeksiannosta. Euroopan unionilla ei liioin ole toimivaltaa eikä suoria keinoja tehdä tutkimuksia Länsi-Saharan alueella.

Joka tapauksessa katsottiin, että ensin oli syytä tutkia, olisiko sopimuksella myönteinen vaikutus Länsi-Saharan ja Euroopan unionin välisiin kauppavirtoihin. Jos näin olisi, Euroopan komission yksiköiden oli tarkoitus selvittää, mitä seurauksia sillä olisi työllisyyden ja luonnonvarojen käytön kannalta. Lisäksi yksiköt pyrkivät mahdollisuuksien mukaan toteamaan, onko vaikutusta mahdollista eritellä sen suhteen, mikä on asianomaisten henkilöiden alkuperä (alkuperäisväestöä vai muuta).

Euroopan komission yksiköt ovat siten soveltaneet ristiin kaikkia käytettävissään olleita tietoja. Vaikka tiedot ovat epätäydellisiä, niiden perusteella voidaan kuitenkin arvioida summittaisesti, mikä vaikutus assosiaatiosopimuksen kauppaetuuksien ulottamisella Länsi-Saharan vientiin on, tai toisin sanoen, mikä vaikutus tällaisten etuuksien puuttumisella on alueen talouteen, kestävään kehitykseen ja asianomaiseen väestöön.

Länsi-Saharan taloudellisen toiminnan tarkastelussa kävi ilmi, että toimialat, joilla on merkittävää vientiä unioniin, ovat kalastus- ja maatalousala. Sopimuksen mahdollisia vaikutuksia näihin aloihin analysoidaan jäljempänä tässä kertomuksessa. Fosfaattialan tarjoamien mahdollisuuksien vuoksi myös sitä analysoidaan.

1.3Asianomaisen väestön kuuleminen

Eräs näiden neuvottelujen tavoitteista oli neuvotteluvaltuutuksen mukaan huolehtia siitä, että assosiaatiosopimuksen pöytäkirjojen N:o 1 ja N:o 4 muutosten valmisteluun otetaan asianmukaisella tavalla mukaan väestö, jota sopimus koskee. Koska käytettävissä ei ollut mitään toteuttamiskelpoista vaihtoehtoa, jonka mukaisesti Länsi-Saharan väestöä olisi ollut mahdollista kuulla suoraan, Euroopan komission yksiköt ja Euroopan ulkosuhdehallinto ovat kuulleet suurta ja monipuolista joukkoa Länsi-Saharan kansalaisyhteiskuntaa edustavia järjestöjä, parlamentin jäseniä, talouden toimijoita ja muita järjestöjä, kuten Polisario-rintamaa. Suurin osa järjestöistä ja yhdistyksistä, muun muassa Polisario-rintama, kertoi näkemyksensä Euroopan komissiolle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle, ja ainoastaan muutamat niistä kieltäytyivät niille esitetystä kuulemispyynnöstä. Kuulemisessa keskityttiin päätavoitteeseen vaihtaa näkemyksiä ja huomautuksia siitä, mitä etua Länsi-Saharan väestölle ja alueen taloudelle mahdollisesti voisi olla siitä, että Marokon tuotteille myönnetty etuuskohtelu ulotettaisiin koskemaan Länsi-Saharan tuotteita, kun niitä tuodaan Euroopan unioniin.

2IHMISOIKEUDET LÄNSI-SAHARASSA

2.1Ihmisoikeustilanne Länsi-Saharassa

Länsi-Saharan ihmisoikeustilanne vastaa yleisesti ihmisoikeustilannetta Marokossa. Suojelua koskevat järjestelyt ja lait ovat samat. Länsi-Saharan tilanteeseen liittyy kuitenkin erityispiirteitä poliittisen ristiriidan vuoksi, erityisesti siltä osin kuin on kyse ilmaisun- ja yhdistymisvapaudesta sekä vapaudesta järjestää mielenosoituksia. Itse asiassa kaikenlainen ”alueellista yhtenäisyyttä vastaan hyökkääminen”, toisin sanoen myös Polisario-rintamaa myötäilevä itsenäisyysmielisyys, on kielletty sakko- tai vankeusrangaistuksen uhalla.

Polisario-rintama selvitti asian T-512/12 yhteydessä erityisesti ihmisoikeusloukkauksia, joita Marokko on kohdistanut sahrawisiviileihin protestimielenosoitusten yhteydessä. Tiettyjen kansalaisjärjestöjen ja valtiosta riippumattomien organisaatioiden 10 mukaan taloudellisia ja sosiaalisia oikeuksia, samoin kuin kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeviin puutteisiin vedotaan useammin Länsi-Saharassa kuin Marokossa. Myös YK:n pääsihteerin viimeisimmässä Länsi-Saharaa koskevassa raportissa 11 korostettiin tätä näkökohtaa. Ristiriidan ominaisluonteen takia tietyt länsisaharalaiset järjestöt ilmoittavat erityisesti ilmaisun- ja yhdistymisenvapauden sekä mielenosoitusvapauden loukkauksista. Mainitut länsisaharalaiset järjestöt ovat tähän liittyen ilmoittaneet vaikeuksista harjoittaa toimintaansa oikeudellisen tunnustuksen puuttumisen vuoksi. Viime vuosien rohkaisevasta uudistusilmapiiristä huolimatta tiettyjä sortotoimia harjoitetaan edelleen ja tietyt kansalaisyhteiskunnan toimijat kokevat edelleen jokapäiväisessä toiminnassaan esteitä.

Viranomaiset ovat viime vuosina tehneet työtä tiettyjen kansainvälisen yhteisön ja kansalaisyhteiskunnan esittämien huolenaiheiden käsittelemiseksi, mutta keinot tällaisen työn mittaamiseksi ja niiden vaikutuksen todentamiseksi ihmisoikeustilanteeseen ovat edelleen kehittämättä. Merkittävä viime vuosien saavutus on, että Marokko on tunnustanut vakavien ihmisoikeusloukkausten uhrien länsisaharalaisen järjestön (Association Sahraouie des Victimes des violations graves des Droits de l’Homme, ASVDH) ensimmäisenä rekisteröitynä länsisaharalaisena yhdistyksenä. Kansallisen ihmisoikeusneuvoston (Conseil national des droits de l'homme, CNDH) Dakhlassa ja Laâyounessa toimivien aluekomissioiden vahvistaminen on myös osaltaan parantanut ihmisoikeustilanteen seurantaa alueella.

YK:n ihmisoikeusneuvoston kolmas yleinen määräaikaisarviointi tehtiin Marokossa syyskuussa 2017, ja Marokko sai sen perusteella 244 suositusta. Tärkeimmät niistä koskivat kuolemanrangaistuksen poistamista, naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnan lujittamista, naisten ja miesten tasa-arvoisuuden kunnioittamista, avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten syrjinnän poistamista ja samaa sukupuolta olevien täysi-ikäisten välisten suhteiden kriminalisoinnin poistamista. Viimeisimmässä määräaikaisessa yleisarvioinnissa tuotiin esiin eräitä haasteita, jotka koskevat kansainvälisen oikeuden ensisijaisuutta kansalliseen oikeuteen nähden ihmisoikeuskysymyksissä.

2.2Euroopan unionin ja Marokon yhteistyön toimintakehys ihmisoikeuksien ja demokratian alalla

Länsi-Sahara on jo pitkään ollut ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan Euroopan unionin ja Marokon välisen vuoropuhelun kohteena assosiaatiosopimuksen puitteissa. Sen 2 artikla kuuluu seuraavasti: ”Yleismaailmallisessa ihmisoikeuksien julistuksessa ilmaistujen kansanvallan periaatteiden ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen ovat yhteisön ja Marokon sisäpolitiikan sekä kansainvälisen politiikan perusta ja muodostavat tämän sopimuksen olennaisen osan.”

Euroopan unionin ja Marokon suhteisiin ihmisoikeuksien alalla on liittynyt säännöllinen vuoropuhelu poliittisella ja teknisellä tasolla. Sitä on käyty korkealla tasolla assosiaationeuvoston kokousten yhteydessä ja ylemmän tason virallisten vierailujen yhteydessä tai teknisellä tasolla ihmisoikeuksia, demokratiaa ja hallintotapaa käsittelevässä alakomiteassa 12 , joka on kokoontunut perustamisestaan lähtien vuosittain.

Vaikka tätä aihetta koskevat epäviralliset yhteydet ovat jatkuneet viime vuosina, kahdenvälisissä suhteissa unionin yleisen tuomioistuimen 10. joulukuuta 2015 (asiassa T-512/12) antaman tuomion jälkeen koetut vaikeudet ovat tehneet tämäntapaisten virallisten kokousten järjestämisen mahdottomaksi. Euroopan unioni uskoo voivansa käynnistää tämän vuoropuhelun uudelleen ennen vuoden 2018 loppua osana käynnissä olevaa suhteiden normalisointia, kun kahdenväliset suhteet käynnistetään uudelleen.

Edellä mainittujen keskustelujen yhteydessä on muistutettu edistyksestä, jota on saavutettu eri yksilön ja yhteisöllisiä oikeuksia koskevien uudistusten täytäntöönpanossa, mutta myös ohjelmista, joita unioni on rahoittanut ihmisoikeuksien ja hallintotavan aloilla. Lisäksi tässä yhteydessä on otettu esiin tiettyihin yksittäisiin väitettyihin ihmisoikeusloukkauksiin liittyviä kysymyksiä, ja viimeksi mainitulla seikalla on erityinen merkitys Länsi-Saharan osalta.

Euroopan unioni korostaa poliittisessa vuoropuhelussaan säännöllisesti oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen tärkeyttä erityisesti lainkäytön alalla. Vuoropuhelun kanssa rinnan Euroopan unioni antaa tärkeää tukea Marokon lainkäyttöjärjestelmän uudistukselle, jossa pyritään parantamaan oikeussuojan saatavuutta, varmistamaan oikeuksien ja kansalaisvapauksien suojelu tuomioistuimissa sekä vahvistamaan lainkäyttöjärjestelmän tehokkuutta. Tätä luonteeltaan poliittista ja teknistä institutionaalista vuoropuhelua käydään rinnan kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävän vuoropuhelun kanssa.

Euroopan unionin edustusto Marokossa pitää tiiviisti yhteyttä kansalliseen ihmisoikeusneuvostoon (CNDH). Tällä riippumattomalla instituutiolla on merkittävä asema Marokon ihmisoikeustilanteen seurannassa varsinkin sen Länsi-Saharassa sijaitsevien aluekomissioiden kautta. Euroopan unioni tukee CNDH:ta ohjelmalla, jonka tarkoituksena on vahvistaa sen institutionaalisia valmiuksia, Dakhlan ja Laâyounen aluekomissiot mukaan luettuina.

Euroopan unioni pitää säännöllisesti yhteyttä myös muihin toimijoihin, erityisesti kansainvälisiin organisaatioihin ja kolmansiin maihin, jotka järjestävät säännöllisesti vierailuja Länsi-Saharaan ja antavat tilanteesta siellä yksityiskohtaisia tietoja. Euroopan unionin edustusto kävi puolestaan myös Länsi-Saharassa vuonna 2015, ennen kahdenvälisiin suhteisiin tullutta keskeytystä.

Lisäksi Euroopan unioni tutustuu ihmisoikeuksien suojelemiseksi laadittuihin raportteihin, joita ovat tehneet Länsi-Saharassa käyneet YK:n elimet, muun muassa YK:n ihmisoikeusvaltuutettu ja YK:n kidutuksen vastainen erityisraportoija.

2.3Assosiaatiosopimuksen pöytäkirjojen N:o 1 ja N:o 4 muutosten seuraukset Länsi-Saharan ihmisoikeustilanteelle

Unionin ja Marokon assosiaatiosopimuksen pöytäkirjojen N:o 1 ja N:o 4 muuttaminen johtaa taloudelliseen kehitykseen muun muassa parantamalla Euroopan markkinoille pääsyä ja edistämällä ulkomaisia investointeja Länsi-Saharassa, joten sen pitäisi edistää sosiaalisten ja taloudellisten oikeuksien kehitystä, kuten työllistymistä ja sosiaalietuuksien saatavuutta. Pidemmällä aikavälillä muutokseen liittyvä avautuminen ulkomaailmaan ja kauppa- ynnä muun vaihdon moninkertaistuminen johtanevat sosiaalis-taloudelliseen ja kulttuuriseen kehitykseen, joka on omiaan laajentamaan ja vakiinnuttamaan keskiluokkaa ja parantamaan sosiaalista kiertoa. Yksityisen toiminnan ja yritysvapauden kannustaminen voisi lieventää keskusvallasta riippuvuutta, joka uhkaa pitkällä aikavälillä jähmettää alueen sosiaalis-poliittisen kehityksen.

Vaikka katkos Euroopan unionin ja Marokon kahdenvälisissä suhteissa unionin yleisen tuomioistuimen 10. joulukuuta 2015 (asiassa T-512/12) antaman tuomion jälkeen on vaikeuttanut säännöllistä ihmisoikeuksia koskevaa vuoropuhelua, Euroopan unionin ja Marokon sopimussuhteiden normalisoinnin aikaansaama vahvistunut yhteistyön henki edistää osaltaan säännöllisen vuoropuhelun käynnistämistä uudelleen. Tältä osin viitekehys, johon pöytäkirjojen muutos liittyy (assosiaatiosopimuksen 2 artikla, jossa taataan kansanvallan periaatteiden ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen), vahvistanee ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja erityisesti niiden sosiaalis-taloudellisten näkökohtien seurantaa Länsi-Saharassa. Lisäksi sopimuksen muutoksen yhteydessä toteutetaan säännöllinen tietojenvaihtomenettely, joka koskee luonnonvarojen kestävää käyttöä. Se on omiaan suosimaan kehityksen hyötyjen entistä tasaisempaa sosiaalista jakoa. Tältä pohjalta on helpompi suunnitella erityisyhteistyöhankkeita, jotka suunnataan niille väestönosille, jotka hyötyvät sopimusmuutoksesta vähiten (kuten paimentolaisväestölle).

Yleisesti voidaan loogisesti odottaa, että tullietuuksien ulottamisella koskemaan Länsi-Saharan tuotteita on alueen ihmisoikeustilanteeseen sama vaikutus kuin EU:n ja Marokon assosiaatiosopimuksella ihmisoikeustilanteeseen Marokossa. Siltä osin kuin sopimuksessa kannustetaan sääntelyn lähentämiseen Euroopan unionin normien kanssa useilla aloilla, sillä voidaan todeta olevan välillinen myönteinen vaikutus erityisesti työoloihin ja ehtoihin (esimerkiksi työturvallisuustoimiin), työlainsäädäntöön (esimerkiksi lasten suojeluun), kasvinsuojelutoimenpiteisiin tai kuluttajansuojaan.

3LÄNSI-SAHARAN TALOUS – TALOUDELLISET HYÖDYT ASIANOMAISELLE VÄESTÖLLE 

3.1Yleiskatsaus Länsi-Saharan talouteen ja sen monipuolistamistarpeeseen

Länsi-Sahara on pääasiassa autiomaasta muodostuva 266 000 km²:n alue, jonka asukasluku on noin 584 000. Alue on pitkään pysynyt kansainvälisten talous- ja kauppavirtojen marginaalissa, ja sitä leimaa edelleen historiallisista syistä johtuva kehitysvaje. 13

Käytettävissä olevien tietojen mukaan Länsi-Sahara on pieni markkinatalous, jonka toiminta liittyy pääasiassa kalastukseen ja kalastustuotteiden jalostukseen, fosfaattikaivoksiin, maatalouteen (varsinkin varhaisvihanneksiin luettavien hedelmien ja vihannesten viljelyyn sekä paimentolaisuuteen), kauppaan ja kotiteollisuuteen. Muut toimialat ovat vasta kehittymässä, kuten matkailun ja uusiutuvien energioiden ala.

Keskuksen ja syrjäseutujen tiiviiseen suhteeseen perustuvassa kehityskuviossa Marokon keskushallinnolla on ratkaiseva asema Länsi-Saharan talouden kehittämispolitiikassa, ja sillä on merkittävä asema alueen työllisyyden, infrastruktuurien kehittämisen ja sosiaalisen tulonjaon aloilla. Keskusvaltion asema liikkeelle panevana voimana on edelleen vahvistunut viime vuosikymmenen aikana, minkä ansiosta Länsi-Sahara on saanut jonkin verran kiinni Marokon muita, sitä kehittyneempiä alueita. Marokon valtiovarainministeriön taloustutkimusten ja ennusteiden osasto korostaakin, että Dakhla-Oued ed Dahabin ja Laâyoune-Sakia el Hamran alueilla vuosina 2007–2014 kirjattu alueellinen kasvu oli valtiontalouden kasvua 4,9 pistettä suurempi vuosina 2011–2014 ja 5,6 pistettä suurempi vuosina 2007–2010. Se korostaa myös, että tilanne on seurausta julkisista investoinneista, joita etelän alueille on tehty, jotta alueet olisivat kansallisella tasolla kilpailukykyisiä. 14

Myös Marokon talous-, sosiaali- ja ympäristöneuvosto ilmoittaa maaliskuulta 2013 olevassa raportissaan 15 , että etelän kolmen alueen BKT oli 21,7 miljardia Marokon dirhamia vuonna 2010 eli 3,5 prosenttia vuosittain tuotetusta kansallisesta varallisuudesta. Lisäksi todetaan, että vaikka työttömänä on siellä 15,2 prosenttia aktiivisesta väestöstä (HCP:n vuosina 2007 ja 2011 tekemän tutkimuksen mukaan), kun kansallisen tason työttömyysaste on 8,9 prosenttia (ja naisilla vastaavat luvut ovat 35,1 prosenttia verrattuna kansallisen tason 10,2 prosenttiin), Laâyounen ja Dakhlan alueet ovat maan vähiten köyhien alueiden joukossa: köyhyysaste on Laâyounessa 2,2 prosenttia ja Dakhlassa 2,6 prosenttia, kun se kansallisella tasolla on 8,9 prosenttia. Talous-, sosiaali- ja ympäristöneuvosto korostaa raportissaan myös toisaalta, että yksityinen sektori on siellä tarmotonta, ja toisaalta, että valtio on ollut tämän muutoksen keskeinen toimija valtion toimivaltaan kuuluvien tehtäviensä kautta ja tukemalla julkisia investointeja, hallintomenoja ja sosiaaliavun jakamista.

Länsi-Saharasta ei ole löydetty yhtään kaupallisesti merkittävää öljyesiintymää, mutta etsintäyrityksiä jatketaan edelleen etsintäyritysten jonkinasteisesta vähenemisestä huolimatta. Kun otetaan huomioon Länsi-Saharan sisämarkkinoiden kapeus ja tuotannon keskittyminen hyvin rajoitettuun tuotevalikoimaan, alueen talouden tärkein haaste on sen toiminnan monipuolistaminen aloilla, jotka tuottavat alueelle ja koko väestölle työpaikkoja ja tuloja. Talouden monipuolistaminen on samalla avain alueen kaupalliseen avautumiseen.

Kansainvälinen taloudellinen avautuminen ja sen mukanaan tuoma monipuolistuminen ovat sitäkin tärkeämpiä, kun alueen talous kehittyy laajalti jähmettyneessä Maghreb-maiden alueellisessa kontekstissa, jota leimaa alueen sisäisen kaupan stagnaatio äärimmäisen heikolle tasolle ja valtioiden rajat ylittävän yhteistyön puuttuminen sekä tiettyjen rajojen pysyminen kiinni.

Marokon hallitus ilmoitti marraskuussa 2015 joukosta investointeja toiminnan monipuolistamiseksi samalla, kun Marokon yritysten keskusjärjestö suunnitteli noin 609 miljoonan dollarin investointialoitetta alueelle maaliskuussa 2015. Kansallisen investointikomitean (Commission Nationale des Investissements) tammikuun 2018 kokouksessaan pääministerin valtuutuksella ilmoittamien lukujen mukaan Marokon vuodelle 2018 ennakoiduista investoinneista on tarkoitus keskittää Länsi-Saharaan suurin osa eli lähes 1,5 miljardia euroa, ja työpaikkoja toivotaan syntyvän lähes 3 000.

Marokon investoinnit 2018

Marokon alueella jo toteuttamat tai suunnittelemat investoinnit ovat kuitenkin erittäin huomattavasti ristiriidassa sen seikan kanssa, että kansainväliset investoinnit ovat suhteessa hävinneet ja alueella vallitsee odottava ilmapiiri, joka tuntuu estävän talouden kasvua.

Tärkein väittämä, jonka Länsi-Saharan sisällyttämistä assosiaatiosopimuksen soveltamisalaan vastustavat tahot esittävät, on että Marokko moninkertaistaa rakenteelliset investointinsa alueelle poliittisena tavoitteenaan alueen liittäminen Marokkoon muuttamalla alueen identiteettiä. Väittämän mukaan Marokko olisi toteuttanut sitä silmällä pitäen hallinnollisen ja taloudellisen toimintakokonaisuuden. 16 Tämänsuuntaisesti Polisario-rintama luokittelee Marokon hallinnassa tapahtuvan Länsi-Saharan luonnonvarojen käytön ”taloudelliseksi riistoksi, jonka tarkoituksena on Länsi-Saharan yhteiskunnan rakenteen muuttaminen”. 17

Samaten väestön osalta väitetään, että Marokko on erilaisin kannustimin ajanut politiikkaa, jolla henkilöitä saadaan Marokosta asettumaan asumaan Länsi-Saharaan. Väitetään siis, että vuodesta 1975 lähtien tuhannet marokkolaiset ovat asettuneet Länsi-Saharaan, minkä tuloksena Länsi-Saharan kansasta olisi tullut omalla alueella vähemmistö. Sillä, sisällytetäänkö tämä väestö käsitteeseen ”Länsi-Saharan kansa” tai ”paikallinen väestö” olisi tietenkin ilmeisiä seurauksia tulevalle kansanäänestykselle Länsi-Saharan asemasta. 18

Ensimmäinen väittämä ei koske tämän kertomuksen kohdetta: se koskee yleistä poliittista näkökohtaa muttei suoraan kysymystä EU:n ja Marokon assosiaatiosopimuksessa määrättyjen tullietuuksien ulottamisesta koskemaan Länsi-Saharan tuotteita. On totta, että kaikenlainen tuotantotoiminta edellyttää luonnonvarojen käyttöä; se ei voi kuitenkaan ensisijaisesti johtaa kaiken taloudellisen toiminnan kieltämiseen, sillä siinä tapauksessa kiellettäisiin kaikki taloudellisen kehityksen mahdollisuudet. Kun Länsi-Saharan talouden toimijoita kuultiin helmikuussa 2018, useat keskustelukumppanit korostivat, että väestöllä on oikeus kehitykseen eikä ollut kohtuullista odottaa, että riita ratkaistaisiin YK:n puitteissa, ennen kuin tällainen kehitys sallittaisiin. Tällainen lähestymistapahan merkitsisi kaiken toiminnan jäädyttämistä alueella, ja se voitaisiin rinnastaa sanktioon paikallisväestöä kohtaan.

Toisen väitteen osalta on totta, että riidan ratkaisun umpikujan takia Marokon väestö on sekaantunut Länsi-Saharan alkuperäisväestöön, mikä luonnollisesti muuttaa alueen väestörakennetta. Sen takia ei kuitenkaan voida ennakolta päättää, mitä väestöä tosiasiassa voitaisiin kuulla alueen asemasta järjestettävässä kansanäänestyksessä. Toisaalta, vaikka onkin kiistatonta, että huomattava osa Länsi-Saharan väestöstä elää Länsi-Saharan alueen ulkopuolella, 19 on samaten kiistatonta, että merkittävä osa kyseisestä väestöstä asuu alueella, ja tällä väestöllä on oikeus vaatia saada osallistua taloudelliseen kehitysprosessiin.

Vähäisen väestömäärän takia alueen taloudellisen kehityksen malli perustuu suurelta osin vähäisen vientituotteiden lukumäärän kehittämiseen. Jotta sopimuksen hyötyjä asianomaiselle väestölle voisi arvioida, on syytä tutkia yksityiskohtaisesti ehdotetun sopimuksen vaikutusta Länsi-Saharan alkuperätuotteiden tärkeimpiin nykyisiin ja mahdollisiin vientialoihin.

3.2Talouden tärkeimpien vientialojen edut

3.2.1Maatalousala

3.2.1.1Johdanto

Länsi-Saharan maataloustuotanto on alueen pinnanmuodostuksen takia suuntautunut rajalliseen määrään tuotantoaloja. Autiomaaluonteensa vuoksi alue on suuntautunut karjankasvatukseen (pääasiassa, kamelin-, vuohen- ja lampaankasvatukseen). Toimintaa suosii laidunmaiden kehittäminen ja karjankasvatuksesta saatavien eläinperäisten tuotteiden paikallinen kysyntä. On syytä korostaa, että Länsi-Saharassa tuotetut eläinperäiset tuotteet eivät vielä täytä hygienianormeja, joiden ansiosta niillä olisi pääsy Euroopan markkinoille, mikä selittää sen, ettei tämäntyyppisiä tuotteita viedä Euroopan unioniin. 20  

Lisäksi Dakhlan alueella on leuto (18–25 °C koko vuoden ajan), jatkuvasti aurinkoinen ilmasto, ja sen vesivarannot ovat lievästi rikkipitoisia. Nämä tekijät suosivat kasvihuonetuotantoa ilman yhteyttä maahan. Tällaisen viljelytavan tuottama arvonlisäys on korkea, ja tuotanto on hieman edistyneempää kuin Marokossa. 21

Marokon antamien tietojen mukaan alueella oli 6 847 maatilaa vuonna 2016 (kaikki toiminta ja tuotteet yhteensä). Maataloustoiminta on ilmeisen tärkeä työllisyyden lähde: sen työllisyysvaikutus on 35 000 työpaikkaa alueella, jolla on 584 000 asukasta ja jonka työttömyysaste on noin 15 prosenttia eli selvästi yli kansallisen keskiarvon (9 prosenttia).

3.2.1.2Maataloustuotanto, kauppa Euroopan unionin kanssa ja sosiaalis-taloudellinen vaikutus

Varhaisvihanneksiin laskettavat hedelmät ja vihannekset ovat eräs tärkeimpiä Länsi-Saharan aloja Euroopan unioniin suuntautuvalla viennillä mitattuna. Komission yksiköille toimitettujen tietojen mukaan varhaisvihannestuotannon pinta-ala alueella oli vuonna 2016 noin 900 hehtaaria (ha) 22 , ja sadoksi arvioitiin 64 000 tonnia (t). Käytettävissä olevien tietojen mukaan kyseessä ovat korkean lisäarvon tuotteet, joista 78 prosenttia on tomaatteja (50 000 t eri laatuja ja lajikkeita) ja 22 prosenttia meloneja (14 000 t). Tuotanto on tarkoitettu Euroopan unioniin, Venäjälle ja Afrikan maihin vietäväksi sekä paikallisille markkinoille. Korjatut tuotteet päätyvät lajittelu- ja pakkausasemille Agadirin alueella, joten on vaikea täsmällisesti erotella kyseisten tuotteiden lopullista määränpäätä vientimarkkinoittain, mutta oletetaan, että Länsi-Saharassa tuotetut hedelmät ja vihannekset ovat myös osa tuotevientiä Euroopan unioniin, joka on tuottoisa markkina.

EU:n ja Marokon assosiaatiosopimuksen puitteissa Marokon maataloustuotteilla on etuuskohteluun oikeuttava pääsy unionin markkinoille. Etuuskohtelu merkitsee useimpien tuotteiden kohdalla 23 vapautusta tulleista tuotteiden määrää rajoittamatta, mutta tietyistä hedelmistä ja vihanneksista on annettu erityismääräyksiä, ja niihin voidaan kohdistaa myös määrällisiä rajoituksia (tariffikiintiöitä).

Kun otetaan lähtökohdaksi vuodelta 2016 käytettävissä olevat tiedot ja oletetaan, että kaikki Länsi-Saharassa viljellyt tuotteet viedään unioniin, assosiaatiosopimuksen mukaisten etuuksien soveltaminen 14 000 tonniin meloneja merkitsisi noin 1,3 miljoonan euron hyötyä säästettyinä tulleina. Samaten jos etuudet myönnettäisiin koko tomaattituotannolle (50 000 t), hyöty olisi suunnilleen 5,3 miljoonaa euroa säästettyinä tulleina siltä osin kuin ei ole tarpeen soveltaa paljoustullia 24 . On syytä täsmentää, että tomaattien vientimäärään sovellettaisiin sopimuksen mukaisia tariffiehtoja, eli ne sisällytettäisiin Marokolle myönnettyyn kiintiöön. Määrällisesti tomaattien viennin osuus oli vuodelta 2016 annettujen tietojen mukaan 12,7 ja melonien viennin osuus 31,09 prosenttia kokonaisviennistä. Vuonna 2016 hedelmien ja vihannesten tuonnin kokonaismäärä Marokosta oli yhteensä 1,2 miljardia tonnia ja sen arvo 1,4 miljardia euroa.

Sosiaalis-taloudelliselta kannalta varhaisvihannestuotanto on tärkeä työllistäjä. Korkean lisäarvon varhaisvihannestuotanto on luonteensa vuoksi työvoimavaltaista, koska viljely tapahtuu usein kasvihuoneessa ilman yhteyttä maahan. Vuonna 2016 ala tarjosi suoraan noin 14 000 työpaikkaa (keskimäärin 15 työntekijää hehtaaria kohden), mikä on noin 40 prosenttia alueen kaikista maatalousalan työpaikoista.

On väitetty, ettei tämä toiminta hyödytä paikallisväestöä. Tämä väite on esitetty erityisesti kansallisessa riita-asiassa, joka johti asiaan C-266/16. Silloin ilmoitettiin, että maatalousala työllisti vuonna 2008 Dakhlan ympäristössä noin 4 000 kausityöntekijää, joilla oli kymmenen kuukauden työsopimus, ja noin 200 vakinaista työntekijää. Kausityöntekijöiden kerrottiin tulevan Marokosta sadonkorjuuajaksi ja palaavan sitten Marokkoon. Western Sahara Resource Watch verkoston mukaan maatalous on Marokolle keino asuttaa aluetta ja kyseessä on kehittyvä toiminta.

Tältä osin on totta, ettei Marokko ole toimittanut tietoja siitä, miten varhaisvihannesalan työpaikat jakautuvat sahrawien ja muiden työntekijöiden välillä. Tästä asiasta on keskusteltu Marokon viranomaisten kanssa. Niiden mukaan tilastojen laatiminen etnisellä perustalla olisi vastoin Marokon noudattamia syrjimättömyysperiaatteita. Helmikuussa 2018 toteutettujen kuulemisten yhteydessä keskustelukumppanit, joista suurin osa ilmoitti olevansa sahraweja, ilmoittivat kuitenkin, että alan kehittäminen hyödytti tosiasiallisesti paikallista väestöä (eli sahraweja). On syytä todeta, että kaikki kuulemisiin osallistuneet luottamushenkilöt (parlamentin jäsenet, alueiden puheenjohtajat) ja paikalliset talouden toimijat (kauppakamarien ja maaseutu- ja kalastuskeskusten puheenjohtajat mukaan luettuina) sanoivat olevansa alueen alkuperäisiä sahraweja. Tämän toteamuksen yhteydessä on syytä muistuttaa, että unionilla ei ole toimivaltaa tehdä tutkimuksia kolmannessa maassa sen määrittämiseksi, kuuluvatko tietyn toimialan työntekijät tiettyyn väestön osaan. 25

3.2.1.3Resurssien käyttö

Kaikenlainen maataloustoiminta edellyttää luonnonvarojen käyttöä, erityisesti maaperän ja veden käyttöä. Länsi-Saharan tapauksessa vesi on ensimmäinen rajoite maaperän luonteen ja vähäisen sademäärän vuoksi. Tutkimukset osoittavat, että Saharassa on pohjavettä, vaikka vesivarantojen tasoa ja pohjaveden muodostumisastetta on vaikea täsmällisesti määrittää.

Marokon tietojen mukaan pohjavettä on erittäin laajalla alueella (90 000 km²) ja syvällä (1 800 metriin asti), ja pysyvät pohjavesivarannot on arvioitu 3 miljardiksi m³:ksi. Marokon sisäasiainministeriön paikallisyhteisöjen pääosasto (Direction Générale des Collectivités Locales) on laatinut Dakhla-Oued ed Dahabin aluetta koskevan yleisen monografian, jonka mukaan ns. Laâyoune-Dakhlan sedimenttiallas kattaa osan Atlantin valtameren viereisen altaan länsiosasta 110 000 km²:n pinta-alalla mantereesta. Altaassa on yleiseltä ulottuvuudeltaan suhteellisen runsas pohjavesivaranto, mutta sitä ei vielä tunneta riittävän hyvin, ja sen syvyys, litologia, tuottavuus ja veden laatu vaihtelevat erittäin paljon. Ensimmäiset merkit viittaavat kuitenkin siihen, että hydrogeologian kannalta altaassa on useita monikerroksisia pohjavesiesiintymiä, joissa on mahdollisesti runsas, mutta uusiutumaton vesivaranto.

Nykyisin varhaisvihannesten kasteluun käytetään pohjavettä (jota käytetään myös juomaveden hankintaan). Marokon tietojen mukaan maataloudessa käytettävä määrä on nykyisin vähintään 3 miljoonaa m³ eli noin 0,1 prosenttia saatavilla olevasta määrästä. Western Sahara Ressource Watch väittää, että alueen ja erityisesti Dakhlan maatalousteollisuus kuluttaa nykyisin liikaa Länsi-Saharan pohjavesivarantoja. Marokon viranomaiset ovat tietoisia näistä ongelmista ja ovat toteuttaneet korjaavia toimia. Itse asiassa Marokon eri instituutiot ovat esittäneet samantapaisia huomautuksia ja korostaneet, että tiettyjen vientiin tarkoitettujen tuotteiden (melonien ja tomaattien) tehoviljelykäytännöt ovat sitäkin haitallisempia, koska kasteluun käytetään alueella fossiilisia pohjavesivaroja, joiden potentiaalia ei ole tähän päivään mennessä selkeästi arvioitu. 26 Vuonna 2013 myös Marokon tilastotoimisto HCP huomautti pohjavesivarojen käytöstä, että ympäristönäkökohtia ei selvästikään oteta riittävästi huomioon eteläisillä alueilla. Valtion keinot valvoa ja estää rannikon saastumisriskejä, samoin kuin parantaa sen tilaa, ovat edelleen rajalliset. Vesivarojen liiallinen pumppaaminen on vakava uhka. 27 Saman raportin sivulla 26 todetaan lisäksi, että tiettyjen vientiin tarkoitettujen tuotteiden (melonien ja tomaattien) tehoviljelykäytännöt ovat sitäkin haitallisempia, koska kasteluun käytetään alueella fossiilisia pohjavesivaroja, joiden potentiaalia ei ole tähän päivään mennessä selkeästi arvioitu.

Selvittämättä on edelleen pohjavesivarojen tarkka määrä ja ominaisuudet sekä se, missä määrin pohjavesivarojen käyttö uhkaa tosiasiallisesti johtaa niiden loppumiseen, millä olisi kielteinen vaikutus Länsi-Saharan luonnonvaroihin.

Pohjavesivarojen käytön optimoimiseksi varhaisvihannestuotannossa onkin nykyisin otettu käyttöön täsmäkastelujärjestelmiä (tippakastelu). Lisäksi Marokon viranomaiset ovat joidenkin vuosien ajan laatineet toimenpiteitä veden käytön rajoittamiseksi ja veden käyttäjien valistamiseksi niin sanottujen pohjavesisopimusten muodossa (Länsi-Saharan osalta sopimusta laaditaan parhaillaan).

Viranomaiset ovat myös käynnistäneet hankepyynnön meriveden suolanpoistolaitosten rakentamiseksi Dakhlaan ja Boujdouriin, ensisijaisesti juomaveden hankintaan, mutta myös kastelua varten. Suunnitellun aikataulun mukaan Dakhlan laitos olisi toiminnassa vuodesta 2020 lähtien. Tämän infrastruktuurin ansiosta viljeltyä alaa voitaisiin lisätä 5 000 ha:iin osana julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyössä toteuttamaa kasteluhanketta. Näiden investointien toteutuminen ja sen aikataulu ovat vielä vahvistamatta.

3.2.1.4Tulevaisuuden näkymät

Marokon vihreästä suunnitelmasta (Plan Maroc vert, PMV) muokatussa alueellisessa maataloussuunnitelmassa (Plan agricole régional, PAR) ennakoidaan viljelyalan lisäämistä (900:sta noin 5 000 ha:iin), jolloin tuotanto lisääntyisi, ja varhaisvihannestuotanto voisi olla noin 500 000 t. Jos näin tapahtuu, mainittu viljelyalan ja tuotannon lisäys voisi johtaa 60 000 uuden työpaikan syntymiseen (lukumäärä perustuu sekä tuotantotekniikoihin että viljeltävien tuotteiden mahdolliseen monipuolistamiseen). Työpaikat pysyisivät alueella ja tuottaisivat siellä tuloja. Tällaisella korkean lisäarvon tuotannolla olisi merkittäviä vientimahdollisuuksia. On selvää, että tämän toiminnan kehittämisessä on otettava huomioon luonnonvarojen ja erityisesti veden vastuullinen käyttö, jotta se voidaan hyväksyä.

Työpaikkojen ja hyötyjen määrä voisi jatkossa kasvaa, kunhan eläinperäiset tuotteet täyttävät tarvittavat hygieniakriteerit ja ne saavat pääsyn unionin markkinoille. Tällä hetkellä on kuitenkin vaikeaa täsmällisemmin arvioida tämäntyyppisten tuotteiden viennin taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia.

Yleisesti ei tietenkään voida vahvistaa, että tällaisen kasvun taloudelliset seuraukset hyödyttäisivät järjestelmällisesti ja suoraan alkuperäisväestöä. Voi vain olettaa, että väestölle koituisi niistä hyötyä ainakin välillisesti. Helmikuussa 2018 toteutettujen kuulemisten yhteydessä useat keskustelukumppanit korostivat maatalousalan merkitystä alueen kehityksessä ja esittivät, että tullietuuksien poisjääminen merkitsisi alueen maatalouden kehityksen loppua.

3.2.1.5Päätelmät

Länsi-Saharassa on maataloustuotantoa, erityisesti varhaisvihannestuotantoa (tomaatteja ja meloneja), jolle on markkinoita Euroopan unionissa. Tuotannoksi arvioidaan 64 000 tonnia, ja sen suora työllistävä vaikutus on noin 14 000 työpaikkaa. Tällaisen tuotannon arvo tuotuna on noin 65 miljoonaa euroa. Ilman tullietuuksia tällaisesta tuonnista kannettaisiin 6,6 miljoonaa euroa tulleja.

Taloudellinen hyöty voisi laajeta, jos Länsi-Sahara kehittäisi tulevaisuudessa enemmän tuotantoaan ja vientiään Euroopan unioniin parhaillaan harkittavana olevien hankkeiden puitteissa. Sillä olisi vaikutusta myös työpaikkojen lukumäärään, joka voisi tiettyjen ennusteiden mukaan viisinkertaistua.

Vaikka maataloustuotannolla on vaikutusta vesivaroihin, vaikutusta korjataan eri toimenpitein. Kokonaisuudessaan vaikuttaa toisaalta, että nykyisin on tuskin uskottavia vaihtoehtoja kyseisen alueen kehittämisen mahdollistamiseksi, ja toisaalta, että Länsi-Saharalle koituvilla myönteisillä taloudellisilla vaikutuksilla voidaan korvata vesivarojen käytöstä johtuvat haitat.

3.2.2Kalastustuoteala

3.2.2.1Johdanto

Ennen kuin Länsi-Saharan kalastusalaa käsitellään yksityiskohtaisemmin, on syytä palauttaa mieliin, että tämän kertomuksen kohde on arvioida nimenomaan sopimuksen vaikutusta kestävään kehitykseen ja erityisesti sen etuja paikalliselle väestölle sekä vaikutusta luonnonvarojen käyttöön kyseisillä alueilla. Se edellyttää, että määritetään sopimuksen mahdolliset vaikutukset vientiin unionin alueelle. Tässä yhteydessä asianomaisten tuotteiden alkuperän määrittäminen on ensisijainen tekijä. Kuitenkin kalastusaluksen alkuperä määrittää sellaisten merikalastustuotteiden alkuperän, jotka on kalastettu (12 meripeninkulman) aluevesien ulkopuolella. Kalastustuotteiden alkuperään liittyvät ehdot on määritelty assosiaatiosopimuksen pöytäkirjassa N:o 4 olevassa 5 artiklassa, ja niiden mukaan jommankumman sopimuspuolen alusten kalastamat tuotteet katsotaan oikeutetuksi etuuskohtelualkuperään.

Aluevesien ulkopuolella kalastettu kala saa etuuskohtelualkuperän aluksen omistukseen, lippuun, miehistöön ja alusrekisteriin liittyvien kriteerien perusteella. Kriteerit on määritelty assosiaatiosopimuksen pöytäkirjassa N:o 4. Koska Länsi-Saharan lipun alla purjehtivaa kalastuslaivastoa ei ole, kalastettu kala ei koskaan saa Länsi-Saharan etuuskohtelualkuperää (paitsi, jos se on kalastettu aluevesillä). Vasta jalostusvaiheessa jalostettu tuote voi saada alkuperäkseen Länsi-Saharan ja hyötyä tullietuuksista alkuperäkumulaation 28 avulla.

Sopimuksen vaikutusten arviointia varten tutkimuksessa on näin ollen keskityttävä kalastustuotteiden jalostukseen Länsi-Saharan alueella ja vaikutukseen, joka etuuksien myöntämisellä tai epäämisellä olisi tähän tuotantoon. Tässä ei siis oteta huomioon kalastustoimintaa eikä paikkaa (vesiä), jossa toiminta tapahtuu: ne kysymykset liittyvät vain erittäin vähäisesti tämän analyysin kohteeseen.

Jalostetut tuotteet ovat yleensä tuotettu pitkin Länsi-Saharan rannikkoa (12 meripeninkulman) aluevesillä tai siihen liittyvällä (200 meripeninkulman) talousvyöhykkeellä pyydettyjä kalastustuotteita, mutta kyseessä voivat olla myös tämän vyöhykkeen ulkopuolella (Marokon aluevesillä tai talousvyöhykkeellä) pyydetyt kalat.

3.2.2.2Länsi-Saharan kalastusala

Kalastusala keskittyy Laâyouneen, Boujdouriin ja Dakhlaan. Marokon tietojen mukaan näissä kaupungeissa on 141 kalastustuotteiden jalostusyritystä, jotka työllistävät suoraan tai välillisesti noin 90 000 henkilöä. Niiden jalostamien tuotteiden arvo on arviolta 4,9 miljardia Marokon dirhamia (noin 450 miljoonaa euroa), josta 2,6 miljardia dirhamin (noin 240 miljoonaa euron) osuus lienee tarkoitettu vientiin (ja siitä noin 60 prosenttia unioniin).

Kalastus- ja meren tuotteiden jalostusala on alueen tärkein työllistäjä ja samalla tärkein vientiala. 29 Jalostustoiminta keskittyy kuitenkin tuotantoketjun alkupäähän, koska jalostuslaitoksia ei ole tarpeeksi tuotteiden parempaan hyödyntämiseen. 30 Kyseessä on siis eräs niistä aloista, joilla kasvu- ja työllisyyspotentiaali on Länsi-Saharassa erittäin vahva.

Euroopan unioni on edistänyt kalastustuotteiden jalostustoiminnan kehittämistä Länsi-Saharassa. Unionin ja Marokon välisen kalastuskumppanuussopimuksen pöytäkirjan määräysten soveltamiseksi unioni on myös rahoittanut lukuisia toimia, kuten infrastruktuurin ja kaluston rakentamista, tavoitteena parantaa kalastustuotteiden jalostusalan kilpailukykyä ja työllisyyttä.

3.2.2.3 Kalastustuotteiden vienti Euroopan unioniin

Marokon tietojen mukaan Länsi-Saharan kalastustuotteiden 31 vienti unioniin sekä EU:n ja Marokon assosiaatiosopimuksessa määrättyjen etuuksien soveltamisen ansiosta kantamatta jääneet tullit ovat seuraavat:

Marokon tietojen mukaan Länsi-Saharan vienti oli 44 891 tonnia vuonna 2015 ja 54 637 tonnia vuonna 2016. 32   33  Arvoltaan Länsi-Saharasta tuleva tuonti oli 121 miljoonaa euroa vuonna 2015 ja 134 miljoonaa euroa vuonna 2016 ja oli siten hieman yli 11 prosenttia Marokosta ja Länsi-Saharasta tulevan tuonnin kokonaisarvosta. 34

Marokon tietojen mukaan Länsi-Saharan unioniin viemien kalastustuotteiden määrä on pienempi kuin unionin samaista tuontia koskevat luvut, kun taas Marokon ja Länsi-Saharan tuotteiden kokonaisvientiä unioniin koskevat luvut (1,01 miljardia euroa vuonna 2015 ja 1,14 miljardia euroa vuonna 2016) vastaavat unionin tietoja. Etuusmyönnytysten osalta edellä oleva taulukko osoittaa, että EU:n ja Marokon assosiaatiosopimuksen mukaisten tullietuuksien takia kantamatta jääneiden tullien määrä on 9–9,5 miljoonaa euroa vuodessa.

Länsi-Saharan kalastustuotteiden jalostuslaitosten osalta viennin unioniin on tultava valtuutetuista laitoksista eli valtuutetuista jalostus-/varastointiyrityksistä. Valtuutettujen laitosten luettelo on julkinen, ja se on saatavilla Euroopan komission terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosaston (PO SANTE) nettisivustolta 35 .

Luettelosta käy ilmi, että alueella kalastus- ja maataloustuotteiden jalostukseen valtuutetut laitokset sijaitsevat seuraavissa kolmessa rannikkokaupungissa: Dakhla (etelässä), Laâyoune (pohjoisessa) ja Boujdour (keskellä).

Marokon tietojen mukaan unioniin vievien laitosten suorien työpaikkojen lukumäärä, tietty määrä tehdasaluksia mukaan luettuina, on seuraava:

Marokon tietojen mukaan noin 50 prosenttia kyseisten laitosten tuotannosta on tarkoitettu Euroopan unioniin. Siitä voi päätellä, että puolet näistä työpaikoista (yli 6 500 henkilöä vuonna 2016) on suoraan riippuvaisia viennistä unioniin.

Marokon toimittama laitosten luettelo on sama kuin unionin lainsäädännön mukaisesti valtuutettujen laitosten luettelo.

3.2.2.4Kauppaetuuksien soveltamisen vaikutus

EU:n ja Marokon assosiaatiosopimuksen mukaisten etuuksien ulottaminen koskemaan Länsi-Saharan tuotteita mahdollistaisi sen, että Länsi-Saharan kalastustuotteita voitaisiin tuoda unioniin tullittomasti 100–200 miljoonan euron arvosta. Tullietuuksien ulottaminen tähän vientiin johtaisi 9–9,5 miljoonan euron tullien kantamatta jättämiseen vuodessa.

Seuraavassa taulukossa esitetään alueelta vietävien kalastustuotteiden tärkeimmät lajit vuosina 2015 ja 2016 sekä kantamatta jääneet tullit:

Kalastustuotteiden tuotannon ja jalostuksen alan suorien ja välillisten työpaikkojen lukumäärä joko suoraan kalastusaluksilla, kalastustuotteiden jalostuslaitoksissa tai kalastustuotteiden tuotantoon liittyvillä toimialoilla on Länsi-Saharassa seuraava: 36

Marokon tietojen mukaan noin 50 prosenttia laitosten tuotannosta on tarkoitettu unioniin, joten voidaan katsoa, että viennistä Euroopan unioniin riippuu suoraan tai välillisesti noin 45 000 työpaikkaa.

Kun otetaan huomioon, että kalastustuotteiden tullit ovat korkeita, tietyissä tapauksissa jopa erittäin korkeita (esimerkiksi säilötyille sardiineille 25 prosenttia), tullietuuksilla (tullittomuudella) voi olla ratkaiseva vaikutus unionin tuojien hankintapäätöksiin. Länsi-Saharan tapauksessa etuuksien epääminen voisi vaikuttaa siten, että nykyisin Länsi-Saharassa tehtävä jalostustoiminta siirtyisi paikallisen väestön vahingoksi muualle – ja erityisesti Marokkoon – etuuskohtelun saamiseksi. 37

On väitetty, ettei tämä toiminta hyödytä paikallisväestöä. On muun muassa viitattu teknisen merikalastusinstituutin tutkinnon suorittaneiden vuonna 2012 järjestämiin mielenosoituksiin, jossa vastustettiin heidän sulkemistaan kalastusalan työmarkkinoiden ulkopuolelle sen takia, että kalastusalan työpaikkahaastattelut järjestettiin Marokossa. Mielenosoittajat vaativat, että haastattelut tehtäisiin Laâyounessa. Vastaavia väitteitä on esitetty vuosina 2011 ja 2013 (ks. Western Sahara Resource Watchin eri raportit 38   39   40 ). Julkisista lähteistä saatavissa tiedoissa ei kuitenkaan ole merkkejä siitä, että tällaisia käytäntöjä olisi jatkettu myöhemmin tai että tämänkaltaisia mielenosoituksia olisi järjestetty vuoden 2013 alun jälkeen. Tällaiset väitteet eivät missään tapauksessa ole todiste siitä, että sahrawit olisi suljettu kalastusalan työpaikkojen ulkopuolelle. Sitä paitsi helmikuussa 2018 järjestettyjen haastattelujen yhteydessä haastateltavat tähdensivät säännöllisesti, kuinka hyödyllistä etuuksien laajentaminen on paitsi maatalous- myös kalastusalalle. Toiset korostivat lisäksi, että sahraweilla on enemmän halukkuutta työskennellä perinteisessä toiminnassa eli maataloudessa kuin kalastuksessa, joka on yleisesti paimentolaisille vierasta toimintaa.

3.2.2.5Päätelmät

Länsi-Saharassa on merkittävää kalastustuotteiden jalostusteollisuutta, johon kuuluu 141 laitosta, jotka on valtuutettu viemään tuotteita Euroopan unioniin. Alueen kalastustuotteiden vienti oli 100–200 miljoonaa euroa vuosina 2015 ja 2016. Tästä viennistä suoraan tai välillisesti riippuvien työpaikkojen määrä oli noin 45 000. Tullietuuksien ulottaminen tähän tuontiin vaikuttaisi siis merkittävästi alueen talouteen ja sitä kautta työllisyyteen. Euroopan unioni panostaa Länsi-Saharan tukemiseen ja kehittämiseen tukemalla rahallisesti alan kilpailukykyä, työllisyyttä ja kalastajien elämänlaatua sekä luonnonvarojen kestävää käyttöä, ja etuuksien ulottaminen alueen tuotteisiin olisi siihen nähden johdonmukaista. Tullietuuksien epääminen sitä vastoin vaarantaisi viennin ja samalla työpaikat ja helpottaisi jalostustoiminnan siirtämistä muualle, luultavasti Marokkoon. Se olisi myös vastoin Euroopan unionin tavoitetta tukea tämän alan kehitystä Länsi-Saharassa.

Eurooppalaiset Länsi-Saharan kalastustuotteiden tuojat ovat ilmoittaneet, että koska yhteinen ulkoinen tariffi on niin korkea (ilman etuuksia – etuuskohteluun oikeuttamaton), kyseisten tuotteiden ostaminen olisi paljon vähemmän kannattavaa, jos etuuskohtelua ei myönnetä.

3.2.3Fosfaattiala

3.2.3.1Johdanto

Fosfaatti on maataloudessa käytettävien fosfaattilannoitteiden pohjana oleva mineraali (kiviaines). Yli 80 prosenttia maailman tuotannosta käytetään maataloudessa; korvaavaa tuotetta ei ole, ja kysyntä kasvaa. Tärkeimmät esiintymät ovat nykyisin Marokossa. 41

Maailman merkittävin fosfaattien vientiyritys on OCP-konserni (entinen Office Chérifien des Phosphates) 42 , jonka hallinnassa on Marokon ja Länsi-Saharan koko tuotantoketju.

Tärkeimmät fosfaattikaivokset sijaitsevat Marokossa (Khouribgassa ja Gantourissa). Länsi-Saharassa on tällä hetkellä vain yksi, Boucraassa sijaitseva louhos. 43 Marokon ja Länsi-Saharan tuotanto tuodaan esiin OCP-konsernin vuosikertomuksissa erottelematta Marokolle ja Länsi-Saharalle kuuluvaa osaa.

Phosboucraa-yritys hyödyntää Boucraan louhosta, jossa tuotetaan nykyisin 2,6 miljoonaa tonnia fosfaattimineraalia. 44 Louhoksessa arvioidaan olevan hyödynnettäviä fosfaattivarantoja 300 vuodeksi (varantojen määräksi arvioidaan 1,1 miljardia m³). Vuosille 2014–2020 suunnitellaan 17 miljoonan Marokon dirhamin investointeja (euroina n. 1,6 miljardia). 45

Työllisyyden kannalta Phosboucraa on alueen suurin yksityinen työnantaja, jolla on lähes 2 200 työntekijää. OCP:n mukaan paikallisen työvoiman osuus oli 1970-luvulla 4 prosenttia, mutta vuonna 2017 se oli 76 prosenttia ja uudet työntekijät otetaan lähes sataprosenttisesti palvelukseen paikallisesti. Johdon tehtävissä (esimiesasemissa) työskentelevien työntekijöiden määrä on noussut yhdestä (2003) 27:ään (2017), mikä on 55 prosenttia johdon 49 työpaikasta. Tämä taloudellinen toiminta vaikuttaa koko alueella (50 paikallista yritystä, joissa on 450 välillistä työpaikkaa, sosiaalietuudet perheille ja louhoksesta eläkkeelle siirtyneille, terveydenhoitopalvelut jne.). OCP mainitsee myös meriveden suolanpoistolaitoksen, 13 000 puun istuttamisen sekä sinisen lipun saamisen Laâyounen hiekkarannalle vuodesta 2008 puhtaiden rantojen hankkeen ansiosta. Vuosille 2013–2022 Phosboucraan hallintoneuvoston budjetissa on varattu 250 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria alueen sosiaaliseen kehittämiseen sekä 140 miljoonaa dollaria rakentamistoimintaan eli yhteensä 2,2 miljardia dollaria.

Vähemmän suotuisia näkemyksiäkin esitetään. Esimerkiksi Western Sahara Resource Watch verkosto väittää, että vuonna 1968 nykyisen Länsi-Saharan fosfaattiteollisuudessa työskenteli 1 600 sahrawia. 46 Nykyään suurin osa heistä on korvattu alueelle asettautuneilla marokkolaisilla. Toimialalla työskentelee verkoston mukaan nykyisin vain 200 sahrawia, kun koko työvoima on 1 900. Väitteiden mukaan sahrawialkuperää olevia työntekijöitä siis syrjitään suhteessa marokkolaisiin kollegoihin. Lisäksi vain erittäin harva sahrawi on saanut ylennyksen vuoden 1975 jälkeen, ja suurin osa on verkoston mukaan irtisanottu. 47

Tältä osin on ensinnäkin korostettava olevan mahdotonta tehdä vertailuja nykyhetken ja sen ajanjakson välillä, jolloin Länsi-Sahara oli vielä Espanjan siirtomaa. Lisäksi on totta, että OCP:n antamissa luvuissa viitataan paikallisesti palvelukseen otettuun työvoimaan eikä alkuperältään länsisaharalaiseen työvoimaan. Toisaalta Euroopan komission yksiköillä ei ole keinoja todentaa paikallisesti työntekijöiden laatua (sahraweja vai ei), ja toisaalta ei liioin ole Euroopan unionin asia määrittää, ketkä kuuluvat alkuperäiseen väestöön. Sitä paitsi helmikuussa 2018 tehdyissä haastatteluissa ei tuotu esiin merkkejä etnisestä syrjinnästä työhönotossa. Muut julkaistut tiedot ovat samansuuntaisia. 48

Luonnonvarojen kestävän käytön osalta Phosboucraa on ottanut käyttöön tärkeitä keinoja energiatehokkuuden maksimoimiseksi käyttämällä enemmän uusiutuvia energioita. Phosboucraan kulutuksesta 99,8 prosenttia on heinäkuusta 2013 lähtien saatu Foum El Ouedin tuulivoimapuistosta.

3.2.3.2Tuotanto, kauppa Euroopan unionin kanssa ja sosiaalis-taloudellinen vaikutus

Fosfaatin tuotanto on Länsi-Saharan alueella merkittävä toiminnan ala. On siis tärkeää tutkia fosfaattien potentiaalia Länsi-Saharan teollisen toiminnan kehittämisessä ja sen hyötyjä väestölle. Tässä tarkastelussa kauppaa koskevien tilastotietojen tutkiminen ei kuitenkaan riitä. Siltäkin osin käytettävissä olevissa kokonaisvaltaisissa tiedoissa (joiden ainoa lähde on Marokko) ei täsmennetä Länsi-Saharan osuutta. Tiedetään, että 34 prosenttia unionin fosfaattituonnista tuli vuonna 2015 Marokosta, mutta Länsi-Saharan viennin osuutta ei ole mahdollista eritellä.

Alaa koskevia raportteja analysoimalla on kuitenkin mahdollista vahvistaa, mikä vaikutus tullietuuden soveltamatta jättämisellä on eri fosfaattituotteisiin, kun niitä tuodaan Euroopan unioniin.

Unionin soveltamassa tullinimikkeistössä on kivennäisissä tai kemiallisissa fosfaattilannoitteissa erotettu toisistaan ”superfosfaatit” 49 ja muun tyyppiset fosfaattilannoitteet. Suurin osa unioniin tuodusta raakafosfaatista 50 on tullitonta myös etuuskohtelujärjestelyn puitteissa. EU:n ja Marokon assosiaatiosopimuksen ulottamisella koskemaan näitä Länsi-Saharan tuotteita ei siis olisi mitään vaikutusta. Ainoastaan superfosfaateista 51 kannetaan unioniin tuotaessa tulli (4,8 prosenttia). Sopimuksen vaikutus koskee siis vain näitä tuotteita.

Vuosina 2014–2016 kyseiset tullit ovat vaihdelleet 1,13 miljoonan ja 1,83 miljoonan euron välillä. Kyseisestä tuonnista unioniin voidaan todeta, että Länsi-Saharasta peräisin olevan tuonnin osuus on merkityksetön. Marokkolaisiin louhoksiin verrattuna Phosboucraan louhoksella on suhteellisen heikko tuotantokapasiteetti. Lisäksi Marokon tietojen mukaan kyseisestä louhoksesta ei viedä tuotteita Euroopan unioniin. 52

Edellä sanotusta voidaan siten päätellä, että tullietuuksien soveltamatta jättämisellä on kyseisten tullien osalta Länsi-Saharan nykyiseen fosfaattituotantoon vähäinen tai olematon vaikutus, tai toisin sanoen, että EU:n ja Marokon assosiaatiosopimuksen mukaisten tullietuuksien myöntämisellä ei ole vaikutusta nykyiseen superfosfaattien tuontiin Länsi-Saharasta.

On kuitenkin eräitä fosfaatista johdettuja tuotteita 53 , joita ei nykyisin tuoteta Länsi-Saharassa, koska alueella ei ole teollista fosfaatin jalostuslaitosta, mutta joita olisi mahdollista tuottaa siellä. Siinä tapauksessa etuuksista olisi hyötyä, sillä niiden tuontiin unioniin sovelletaan nykyisin 4,8–6,5 prosentin tullia silloin, kun ne ovat peräisin maasta, jonka kanssa unionilla ei ole etuuskohteluun oikeuttavaa sopimusta. Siitä syystä on tarpeen arvioida vaikutus, joka Länsi-Saharan tuotteiden sulkemisella EU:n ja Marokon assosiaatiosopimuksen mukaisten tullietuuksien ulkopuolelle on. Sitä varten on analysoitava, onko Länsi-Saharasta peräisin olevien raaka-aineiden jalostamisella muissa laitoksissa Marokossa vaikutusta etuuskohtelualkuperän määrittämiseen.

Näihin tuotteisiin assosiaatiosopimuksen puitteissa sovellettava alkuperäsääntö ratkaisee, onko vaikutus mahdollinen vai ei. Kysymys koskee fosforihappoa ja tiettyjä lannoitteita:

Fosforihappo (HS 29.19)

29.19 – Fosforihappoesterit ja niiden suolat, myös laktofosfaatit; niiden halogeeni-, sulfo-, nitro- ja nitrosojohdannaiset

Tavanomainen tulli (suosituimmuuskohtelulauseke) on 6,5 prosenttia.

Assosiaatiosopimuksen puitteissa sovellettava etuustulli on nolla.

Etuuskohtelun saamiseksi sovellettava alkuperäsääntö on seuraava: tariffiluokituksen muutos tai arvonlisäystä koskeva sääntö (enintään 40 prosenttia muita kuin alkuperäaineksia).

Tätä tuotetta koskeva alkuperäsääntö on tullinimikkeen muutos. Kun tiedetään, että (mahdollisesti Länsi-Saharasta peräisin oleva) fosfaatti luokitellaan HS-järjestelmän 31 ryhmään ja fosforihapon tuotannossa lopputuote kuuluu HS-järjestelmän 29 ryhmään, kyseessä on ryhmän ja siten myös tullinimikkeen muutos. Näin ollen jalostus on riittävää, eikä fosforihapon etuuskohteluun oikeuttava alkuperä riipu käytettävän fosfaatin alkuperästä. Sovellettavan tullin ratkaiseva peruste, alkuperä, riippuu maasta, jossa fosfaatti jalostetaan fosforihapoksi. Näin ollen Marokossa tuotettu fosforihappo saa etuuskohtelun, kun sitä tuodaan unioniin, olipa siihen käytettävän fosfaatin alkuperä mikä hyvänsä.

Lannoitteet (HS 31.05)

31.05 – Kivennäis- tai kemialliset lannoitteet, joissa on kahta tai kolmea seuraavista lannoittavista aineista: typpeä, fosforia tai kaliumia; muut lannoitteet; tämän ryhmän lannoitteet tabletteina tai niiden kaltaisessa muodossa tai bruttopainoltaan enintään 10 kg:n pakkauksissa

Tavanomainen tulli (suosituimmuuskohtelulauseke) on 6,5 prosenttia.

Assosiaatiosopimuksen puitteissa sovellettava etuustulli on nolla.

Etuuskohtelun saamiseksi sovellettava alkuperäsääntö on seuraava: tariffiluokituksen muutos siten, että muiden kuin alkuperäainesten osuus on enintään 50 prosenttia, tai arvonlisäystä koskeva sääntö (enintään 40 prosenttia muita kuin alkuperäaineksia).

Jos tullietuuksia sovellettaisiin Länsi-Saharan tuotteisiin, Laâyounessa tuotettu fosforihappo hyötyisi näistä etuuksista. Sama koskee lannoitteita sitäkin suuremmalla syyllä, koska etuuskohtelualkuperän saaminen edellyttää, että vähintään 50 prosenttia raaka-aineista on alkuperäaineksia, mikä hyödyttäisi Phosboucraata. OCP-konsernin suunnitelmat kehittää lannoitteiden tuotantoa varten teollisuuskompleksi Laâyouneen (fosforihappoa ja lannoitteita) ja rakentaa uusi laituri Laâyounen satamaan voisivat siis kärsiä tullietuuskohtelun puuttumisesta kyseisiltä tuotteilta.

Tulevista investoinneista on ilmoitettu kehityssuunnitelman olennaisena osana tavoitteena monipuolisen lannoitevalikoiman tuotanto. Suunnitelma perustuu Phosboucraan osaksi rakennettavaan kemialliseen kompleksiin, joka antaisi myös lisää joustavuutta reagoida raakafosfaattikiviaineksen markkinoiden kurssimuutoksiin. Investoinnin määräksi arvioidaan 1,2 miljardia Yhdysvaltain dollaria.

OCP on esittänyt kokonaismäärältään yli 2 miljardin dollarin investointisuunnitelman (johon sisältyy myös muita, pidemmän aikavälin investointeja). 54 Suunnitelma vaarantuisi, jos Länsi-Saharan tuotteet eivät saisi etuuskohtelua, ja sillä olisi seurauksia paikalliselle työllisyydelle.

3.2.3.3Päätelmät

Länsi-Saharan fosfaattiteollisuuden nykytila huomioon ottaen Länsi-Saharan sulkemisella assosiaatiosopimuksen ulkopuolelle ei ole välitöntä eikä suoraa vaikutusta siihen – eikä siten tämän alan taloudelliseen toimintaan taikka työllisyyteen ja muihin sosiaalis-taloudellisiin näkökohtiin. Tähän on kolme ensisijaista syytä: 1. Tietyillä tuotteilla (raakafosfaatilla) on nollatulli (suosituimmuuskohtelulauseke). 2. Alueella ei ole fosfaattituotantoa, jolle olisi markkinoita unionissa. 3. Tiettyjen Länsi-Saharassa tuotettujen fosfaattituotteiden jalostaminen Marokossa (tai missä tahansa muussa maassa, jonka kanssa Euroopan unioni on tehnyt etuuskohteluun oikeuttavan sopimuksen) riittää antamaan tuotteille Marokon etuuskohtelualkuperän, jolloin jalostetut tuotteet saavat etuuskohtelun mineraalien alkuperästä riippumatta.

Samalla vaikuttaa siltä, että etuuskohtelun myöntäminen Länsi-Saharasta peräisin oleville tuotteille saattaa vaikuttaa tiettyjen fosfaattien tuotannon tulevaan kehitykseen. Merkittävät (yli 2 miljardin dollarin) investoinnit fosfaateista johdettujen tuotteiden (erityisesti fosforihapon ja lannoitteiden) tuotantoon Länsi-Saharassa vaarantuisivat, jos kyseisten fosfaattituotteiden vienti unioniin ei saisi etuuskohtelua. Etuuksien puuttuessa olisi houkuttelevampaa investoida muihin paikkoihin kuin Länsi-Saharaan (kuten Marokkoon), jotta tuotannossa voitaisiin hyötyä etuuskohtelusta. Investointien keskeyttäminen Länsi-Saharassa vaikuttaisi fosfaattien tuotantoketjun tuotantokapasiteettiin ja tuotevalikoimaan ja sitä kautta työllisyyteen alueella.

4ASIANOMAISEN VÄESTÖN KUULEMINEN ASSOSIAATIOSOPIMUKSEN PÖYTÄKIRJOJEN N:O 1 JA N:O 4 MUUTTAMISESTA 

4.1Kuulemisen tavoite ja laajuus

4.2Tärkeimmät tulokset

4.3Päätelmät

5YLEISET PÄÄTELMÄT

Länsi-Sahara on kehittyvä markkinatalous, jossa toiminta keskittyy määrältään rajattuihin toimialoihin: kalastukseen ja kalastustuotteiden jalostukseen, fosfaattikaivoksiin, maatalouteen (etenkin hedelmien ja vihannesten viljelyyn sekä paimentolaisuuteen) sekä kauppaan ja kotiteollisuuteen. Muut toimialat ovat vasta kehittymässä, kuten matkailun ja uusiutuvien energioiden ala.

Länsi-Saharan taloudellisen potentiaalin kannalta välttämätön monipuolistuminen edellyttää siis kannustimia ulkoisiin investointeihin. Niiden ennakkoehto ovat erityisesti nykyistä parempi oikeusvarmuus, joten on selkeytettävä tulliehtoja, joita sovelletaan unioniin suuntautuvaan Länsi-Saharan nykyiseen tai tulevaan vientiin. Tullietuuksien ulottaminen Länsi-Saharan tuotteisiin on omiaan turvaamaan investointiedellytyksiä ja edistämään investointien nopeaa ja merkittävää kasvua paikallisen työllisyyden eduksi, kun otetaan huomioon alueen hyödyntämätön taloudellinen potentiaali ja suorien ulkomaisten investointien alhainen nykytaso.

Huolimatta vaikeuksista saada täsmällisiä tietoja, tästä tutkimuksesta voidaan päätellä, että Länsi-Saharassa on taloudellista toimintaa ja tuotantoa, jolle olisi selkeästi erittäin suurta etua samoista tullietuuksista kuin Marokon kuningaskunnalle myönnetään. Osa tuotannosta on tosiasiallisesti hyötynyt näistä etuuksista 21. joulukuuta 2016 asti, mikä on mahdollistanut Länsi-Saharassa taloudellisen toiminnan kehittymisen ja työpaikkojen syntymisen. Tämä koskee erityisesti kalastustuotteiden ja tiettyjen maataloustuotteiden aloja. Unionin tullietuuksien ulottaminen koskemaan näitä tuotteita mahdollistaisi viennin varman jatkumisen.

Tullietuuksien epääminen vaarantaisi sitä vastoin merkittävällä tavalla Länsi-Saharan viennin, varsinkin kalastus- ja maataloustuotteiden viennin. On siis luultavaa, että tuotannon jo ennestäänkin rajallinen määrä pienenisi entisestään, mikä vastaisi vakavan haitan luomista. Ellei tullietuuksia uloteta koskemaan Länsi-Saharan tuotteita, niihin olisi sovellettava normaaleja tulleja (unionissa sovellettavan suosituimmuuskohtelun mukaisia tulleja), eikä niillä siten olisi etuoikeutettua pääsyä unionin markkinoille. Tullietuuksien epäämisen takia tuotteet eivät olisi enää kilpailukykyisiä Euroopan markkinoilla. Tämä vaikuttaisi vain erittäin rajoitetusti teollisuustuotteiden (fosfaattien) vientiin, mutta sillä olisi erittäin kielteinen vaikutus kalastus- ja maataloustuotteiden vientiin unioniin.

Tullietuuksien myöntämisellä lienee yleisesti merkittävä vaikutus Länsi-Saharan talouden kehittymiseen kannustamalla näillä aloilla tehtäviä investointeja. Tämä koskee esimerkiksi tiettyjä fosfaatteja (erityisesti fosforihappoa ja lannoitteita), joita koskevia investointeja on jo suunniteltu, samoin kuin maataloutta, jonka alalla on myös kehityshankkeita, sekä kalastusalaa. Jos tällaisia etuuksia ei sitä vastoin myönnettäisi, investoinnit, kehitys ja taloudellisen toiminnan monipuolistuminen sekä työllisyystilanne voisivat vaikeutua.

Marokon viranomaiset ovat toteuttaneet laajan institutionaalisen kuulemisen, joka käsitti kaikki kansalliset, alueelliset ja paikalliset elimet, joiden etua asia koskee. Tarkoituksena oli levittää tietoa ja saada elinten edustajilta vapaaehtoinen suostumus sekä mahdollisia huomautuksia. Prosessin tuloksena muutos sai erittäin laajaa tukea, samalla kun sen vaikutusten optimoimiseksi annettiin tiettyjä suosituksia. Alueellisten luottamushenkilöiden kuulemisen jälkeen Euroopan komission yksiköt ja Euroopan ulkosuhdehallinto toteuttivat Länsi-Saharan väestön kuulemisprosessin, jossa voitiin myös todeta, että enemmistö suhtautui myönteisesti EU:n ja Marokon assosiaatiosopimuksen pöytäkirjojen muuttamiseen tullietuuksien ulottamiseksi koskemaan Länsi-Saharan tuotteita. Enemmistö keskustelukumppaneista toi esiin myönteisen vaikutuksen koko väestöön ja korosti erityisesti ratkaisevaa vipuvaikutusta, joka tällaisilla kauppaetuuksilla olisi yksityisten investointien alalla. Saman logiikan mukaan etuoikeutettu pääsy Euroopan markkinoille on omiaan parantamaan liiketoimintaympäristöä sekä suoria eurooppalaisia investointeja, ja sitä kautta se vahvistaisi Länsi-Saharan uutta osallistavan ja kestävän kehityksen mallia. Oikeudellisen epävarmuuden jatkuminen rasittaisi sitä vastoin kauppavirtoja Länsi-Saharan kanssa ja vaarantaisi voimakkaasti sosiaalis-taloudellisen kehityksen, mistä jo hidastuneet kauppasuhteet Länsi-Saharan ja tiettyjen jäsenvaltioiden välillä tai tietyillä aloilla ovat osoituksena. Länsi-Saharan pääsyn rajoittaminen ulkomaisille markkinoille ja ulkomaisiin investointeihin haittaisi vain kotimaisen taloudellisen toiminnan kehitystä ja vaarantaisi tietyn sosiaalis-taloudellisen tai poliittisen kehityksen, juuri kun Länsi-Saharan kehitys näytti olevan pääsemässä vauhtiin.

Sitä vastoin Polisario-rintaman kanssa käydyissä teknisissä keskusteluissa on käynyt ilmi, että Polisario vastustaa periaatteellisesti sopimuksen muutosta ensisijaisesti poliittisista syistä, jotka ovat ulottuvuudeltaan laajempia eivätkä varsinaisesti liity itse muutoksen sisältöön.

Euroopan komission assosiaatiosopimuksen pöytäkirjoihin N:o 1 ja N:o 4 esittämillä muutoksilla pyritään siis vakiinnuttamaan Länsi-Saharan vienti Euroopan unioniin ja helpottamaan sitä sekä alueen talouden monipuolistamista ja kehittämistä.

* * *

Liite

(1)

Unioni tukee Länsi-Saharan väestöä demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen välineen sekä pakolaisille annettavan humanitaarisen avun avulla. Ks. ”Rapport sur la coopération UE-Algérie – Edition 2016”: https://eeas.europa.eu/sites/eeas/files/rapport_de_coorperation_2016_v.numerique.pdf

(2)

     EYVL L 70, 18.3.2000, s. 2.

(3)

     Unionin tuomioistuimen tuomio 21.12.2016, Euroopan unionin neuvosto vs. Polisario-rintama, C-104/16 P, ECLI:EU:C:2016:973.

(4)

   Edellä mainitun 21.12.2016 annetun tuomion mukaan Länsi-Saharan alueella on ”oma ja erillinen asema” siihen sovellettavan itsemääräämisoikeuden periaatteen nojalla (92 kohta). Unionin ja Marokon välistä kalastuskumppanuussopimusta koskevassa tuomiossa 27.2.2018 (asia C-266/16, Western Sahara Campaign UK) unionin tuomioistuin toteaa, että ”Länsi-Saharan alue ei kuulu – – käsitteen ’Marokon alue’ piiriin” (64 kohta) ja että ”Länsi-Saharan alueen lähivedet eivät – – kuulu – – Marokon kalastusalueeseen” (69 kohta).

(5)

     Ks. 1.2.2 kohta, kolmas alakohta.

(6)

     Yleiskokouksen 7.12.2017 hyväksymä päätöslauselma taloudellisesta ja muusta toiminnasta, joka on haitallista vailla itsehallintoa olevien alueiden kansoille (asiak. A/RES/72/92, 14.12.2017).

(7)

      https://minurso.unmissions.org/  

https://minurso.unmissions.org/secretary-general-reports  

(8)

Kyseessä on harmonoidusta tavarankuvaus- ja koodausjärjestelmästä (HS-järjestelmä) tehdyllä kansainvälisellä yleissopimuksella säännelty nimikkeistö eli HS-nimikkeistö.

(9)

On huomattava, että kun esimerkiksi neuvotteluohjeiden ranskankielisessä versiossa mainitaan ”populations”, englanninkielisessä versiossa on ”people”. Tämä vastaa jo YK:n asiakirjojen tasolla käytettyä vaihtelevaa termistöä. Esimerkiksi kansainvälisen tuomioistuimen 16.10.1975 antaman lausunnon päätelmissä käytetään ranskankielisessä versiossa termiä ”populations”, kun taas englanninkielisessä versiossa on ”people”.

(10)

Ks. Amnesty International- ja Human Rights Watch järjestöjen raportit:

https://www.amnesty.org/fr/countries/middle-east-and-north-africa/morocco/report-morocco/ (viittauspäivä 23.4.2018).

https://www.hrw.org/fr/middle-east/n-africa/morocco/western-sahara (viittauspäivä 23.4.2018).

(11)

Report of the Secretary-General on the situation concerning Western Sahara. YK:n turvallisuusneuvoston asiakirja nro S/2018/277. Ks. erityisesti kohdat 65–73.

(12)

EU:n ja Marokon assosiaationeuvoston päätös N:o 1/2006, tehty 26 päivänä syyskuuta 2006, ihmisoikeuksia, demokratisoitumista ja hallintotapaa käsittelevän alakomitean perustamisesta (EUVL L 276, 7.10.2006, s. 73).

(13)

  http://www.un.org/en/decolonization/pdf/Western-Sahara2017.pdf (viittauspäivä 23.4.2018).

(14)

Taloustutkimusten ja ennusteiden osasto (Direction des Etudes et des Prévisions Financières). Etudes DEPF, kesäkuu 2017: Profil de la croissance économique des régions (viittauspäivä 23.4.2018).

https://www.finances.gov.ma/depf/SitePages/publications/en_catalogue/etudes/2017/croissance_des_regions.pdf

(15)

Talous-, sosiaali- ja ympäristöneuvosto. Modèle de développement régional pour les provinces du sud – Evaluation de l’effectivité des droits humains fondamentaux dans les provinces du sud (viittauspäivä 23.4.2018) http://www.cese.ma/Documents/PDF/Web%20Rapport%20Effectivite%20des%20droits%20VF%2011042013.pdf

(16)

Ks. erityisesti Polisario-rintaman kanteen T-512/12 yhteydessä valmistelema kertomus: ”Le Sahara occidental – Statut et exploitation économique – Etude juridique faite à la demande du Front Polisario – Mai 2012”.

(17)

Ks. asiassa T-512/12 annetun tuomion 242 kohta.

(18)

Ks. kansallinen riita-asia, johon asia C-266/16 perustuu: Second Witness Statement of John Gurr.

(19)

Tätä väestönosaa ei ole mahdollista määrittää määrällisesti, koska (Algeriassa) Tindoufin pakolaisleireillä ei tehdä väestönlaskentaa. Lähteistä riippuen sen prosentuaalinen osuus koko Länsi-Saharan väestöstä on 20:sta (Marokkoa kannattavien länsisaharalaisten mukaan) 50:een (Polisario-rintaman mukaan).

(20)

 Helmikuussa 2018 toteutetussa kuulemisessa kävi ilmi, että karjan- ja varsinkin kamelinkasvatus on erityisen tärkeää toimintaa. Useat keskustelukumppanit korostivat sitä, että sahrawit olivat perinteisesti paimentolaisia ja harjoittivat ensisijaisesti tätä toimintaa. Se osoittaa, ettei sopimuksen suoriin vaikutuksiin rajoitettu tutkimus antaisi täyttä kuvaa Länsi-Saharan yhteiskunnan monimutkaisuudesta.

(21)

Länsi-Saharan maataloustuotannon taustoittamiseksi on täsmennettävä, että Marokolla on erittäin vahva maatalousperinne. Maatalouden panos talouteen arvioitiin 12 prosentiksi BKT:stä koko maassa vuonna 2016. Maatalousmaata on 8,7 miljoonaa hehtaaria, josta 52 prosenttia on viljanviljelyssä ja 3 prosenttia varhaisvihannesviljelyssä. Marokon viennissä Euroopan unioniin vihannekset on tärkein maataloustuotteiden ryhmä (951 miljoonaa euroa vuonna 2016), seuraavaksi tärkein muut hedelmät kuin sitrushedelmät (347 miljoonaa euroa) ja kolmanneksi tärkein sitrushedelmät (175 miljoonaa euroa). Työllisyyden kannalta maatalousala työllistää kansallisella tasolla 39 prosenttia aktiivisesta väestöstä, ja maaseutualueilla luku saattaa olla jopa kaksinkertainen.

(22)

Varhaisvihannesten tuotantoon tarkoitettu pinta-ala on Länsi-Saharassa 0,4 prosenttia pienempi kuin koko Marokossa.

(23)

Sokerille ei myönnetä mitään etuuskohtelua (CN-koodeihin 1701 ja 1702 kuuluvat tuotteet, lukuun ottamatta tiettyjä tullialanimikkeitä).

(24)

Laskelmassa on käytetty vuonna 2016 melonien yksikköhintana 1 066 euroa/t (tuonti 45 miljoonaa t, tullausarvo 48 miljoonaa euroa), jolloin normaali tulli (unionissa sovellettavan suosituimmuuskohtelun mukainen tulli) olisi ollut 8,8 prosenttia. Tomaattien yksikköhinnaksi on vahvistettu 1 059 euroa/t ( tuonti 417,14 miljoonaa t, tullausarvo 393,75 miljoonaa euroa), jolloin normaali tulli on 8,8–14,4 prosenttia vuodenajan mukaan siten, että noin 80 prosenttia viennistä tapahtuu marraskuun alun ja huhtikuun lopun välillä (tulli 8,8 prosenttia).

(25)

Saman kanteen käsittelyn yhteydessä ilmoitettiin, että vuonna 2010 Marokon maataloustoimialalla Länsi-Saharassa työskentelevien henkilöiden lukumäärä oli 6 480. Marokon maatalousministerin mukaan lukumäärän odotetaan kolminkertaistuvan vuoteen 2020 mennessä, sillä vuoteen 2020 mennessä viljelyssä arvioidaan olevan 2 000 hehtaaria ja vientiin tarkoitetun tuotannon nousevan 160 000 tonniin. Samassa yhteydessä on esitetty, että 95 prosenttia maataloustuotannosta, tomaatit, melonit ja kurkut mukaan luettuina, viedään, mutta etuuskohtelujärjestelyn ansiosta saatavia varoja ei investoida Länsi-Saharan kansaa hyödyttävään infrastruktuuriin (ks. kansallinen riita-asia, joka johti asiaan C-266/16: Second Witness Statement of John Gurr – sivut C-74–75). Tältä osin on syytä todeta, että olisi erittäin rajoittavaa arvioida sopimuksen hyötyjä tietylle väestölle pelkän palautuksen eli sen perusteella, palautetaanko tuotteiden myynnistä saatavat tulot kokonaan kyseiselle väestölle. On syytä pikemminkin tarkastella, hyötyykö kyseinen väestö yleisesti ja syrjitäänkö sitä työnhaussa. Kuten on aiemmin todettu, helmikuussa 2018 toteutetuissa kuulemisissa kävi ilmi, ettei tällä hetkellä ole merkkejä syrjinnästä työhönotossa. Useat keskustelukumppanit vahvistivat tämän, mukana myös sahraweja.

(26)

Ks. Direction Générale des Collectivités Locales du Ministère de l’Intérieur du Maroc, La Région de Dakhla-Oued ed Dahab. Monographie generale, 2015, sivut 25 ja 26.

(27)

http://www.cese.ma/Documents/PDF/Web%20Rapport%20Effectivite%20des%20droits%20VF%2011042013.pdf (viittauspäivä 23.4.2018).

(28)

Tuotteet, jotka on saatu valmistamalla tai käsittelemällä alkuperäaineksia riittävästi, saavat etuuskohtelualkuperän assosiaatiosopimuksen pöytäkirjan N:o 4 mukaisesti.

(29)

Vuonna 2012 alueelta toimitettiin 78 prosenttia Marokon ja Länsi-Saharan saaliista yhteensä ja 79 prosenttia sen arvosta.

(30)

Ks. talous- sosiaali- ja ympäristöneuvoston raportti: ”Nouveau modèle de développement pour les provinces du Sud – Octobre 2013”, sivu 44,

http://www.ces.ma/Documents/PDF/Web-Rapport-NMDPSR-FR.pdf (viittauspäivä 23.4.2018).

(31)

Kalastustuotteilla tarkoitetaan tässä tullinimikkeistön 3 ryhmän tuotteita (kalat sekä äyriäiset, nilviäiset ja muut vedessä elävät selkärangattomat) ja nimikkeitä 1504 (kala- ja merinisäkäsrasvat ja -öljyt sekä niiden jakeet, myös puhdistetut, mutta kemiallisesti muuntamattomat), 1603 (lihasta, kalasta, äyriäisistä, nilviäisistä tai muista vedessä elävistä selkärangattomista saadut uutteet ja mehut), 1604 (kalavalmisteet ja -säilykkeet; kaviaari ja kalanmädistä valmistetut kaviaarinkorvikkeet) ja 2301 (lihasta, muista eläimenosista, kalasta, äyriäisistä, nilviäisistä tai muista vedessä elävistä selkärangattomista valmistetut ihmisravinnoksi soveltumattomat jauhot, jauheet ja pelletit; eläinrasvan sulatusjätteet).

(32)

Kaikki tämä tuonti on tuotu unioniin hyötymällä tullietuuksista (tullittomuudesta) EU:n ja Marokon assosiaatiosopimuksen pöytäkirjassa N:o 4 olevien alkuperäsääntöjen nojalla.

(33)

Unionin tietojen mukaan (lähde: Traces-tietokantaan ja Eurostatin tietoihin perustuvat arviot) kalastustuotteiden tuonti unioniin Länsi-Saharan valtuutetuilta laitoksilta arvioitiin 69 350 tonniksi vuonna 2015 ja 58 436 tonniksi vuonna 2016. Nämä luvut vastaavat 30,9:ää ja 23,9:ää prosenttia kalastustuotteiden kokonaismäärästä Marokosta (ja Länsi-Saharasta) näinä vuosina. Erot Marokon toimittamiin tietoihin voivat selittyä tavasta, jolla Länsi-Saharan tuotteiden vienti lasketaan.

(34)

Euroopan komission yksiköiden arvioiden mukaan Länsi-Saharan tuonnin osuus Marokon ja Länsi-Saharan kokonaistuonnista oli 21,2 prosenttia vuonna 2015 ja 10,6 prosenttia vuonna 2016; Länsi-Saharan kalastustuotteiden tuonti unioniin oli 215 miljoonaa euroa vuonna 2015 ja 122 miljoonaa euroa vuonna 2016 (Eurostatin vastaavat viralliset tiedot Marokon ja Länsi-Saharan kokonaisviennistä olivat 1,01 miljardia euroa vuonna 2015 ja 1,14 miljardia euroa vuonna 2016). Marokon tietojen mukaan Länsi-Saharan kalastustuotteiden vienti oli 121 miljoonaa euroa vuonna 2015 ja 134 miljoonaa euroa vuonna 2016. Erot luvuissa voivat selittyä sillä, että unionin luvut koskevat tuontilukuja unioniin ja ne on ilmaistu euroissa, kun taas Marokon antamat tiedot liittyvät vientiin ja ne on ilmaistu euroiksi muunnettuina dirhameina.

(35)

  https://webgate.ec.europa.eu/sanco/traces/output/MA/FFP_MA_en.pdf

(36)

Tietoihin sisältyvät edellisessä taulukossa mainitut työpaikat.

(37)

Nykyisessä oikeudellisessa tilanteessa EU:n ja Marokon assosiaatiosopimuksen määräysten mukaisesti riittää, että jommankumman sopimuspuolen alukset ovat kalastaneet tuotteet Länsi-Saharan (12 meripeninkulman) aluevesien ulkopuolella, jotta Marokossa jalostetut tuotteet saavat etuuskohtelun unionissa.

(38)

  http://www.wsrw.org/a214x2342 (viittauspäivä 23.4.2018).

(39)

  http://www.wsrw.org/a204x2048 (viittauspäivä 23.4.2018).

(40)

  http://www.wsrw.org/a217x2479 (viittauspäivä 23.4.2018). Nämä mielenosoitukset oli ilmeisesti suunnattu enemmänkin venäläisten alusten toimintatapoja vastaan.

(41)

  https://minerals.usgs.gov/minerals/pubs/commodity/phosphate_rock/mcs-2017-phosp.pdf (viittauspäivä 23.4.2018).

(42)

  http://www.ocpgroup.ma/  

(43)

OCP-yhtiön hallussa olevalla Phosboucraa-louhoksella on oma internetsivusto: http://www.phosboucraa.ma/ (viittauspäivä 23.4.2018).

(44)

Western Sahara Resource Watchin mukaan fosfaatin tuotanto Boucraan louhoksessa vastaa kymmentä prosenttia Marokon koko tuotannosta ja sen määrä on noin 3 miljoonaa tonnia vuodessa. http://www.wsrw.org/a117x521 (viittauspäivä 23.4.2018).

(45)

  http://www.phosboucraa.ma/company/key-figures (viittauspäivä 23.4.2018).

(46)

Huomautus näistä aihetta koskevista toisinaan ristiriitaisista luvuista: ks. Association Française d’Amitié et de Solidarité avec les Peuples d’Afrique (Ranskan ja Afrikan kansojen ystävyys- ja solidaarisuusjärjestö, AFASPA), La remise en cause des droits contractuels des travailleurs de Phosboucrâa au Sahara Occidental. Raportti koskee Phosboucraan työntekijöiden työehtojen kyseenalaistamista.

http://www.afaspa.com/IMG/pdf/RAPPORT_PHOSBOUCRAA.pdf (viittauspäivä 14.5.2018).

(47)

  http://www.wsrw.org/a112x576 (viittauspäivä 23.4.2018).

(48)

Ks. erityisesti https://www.nutrien.com/sites/default/files/uploads/2018-01/NRF_Human%20Rights%20Assessment%20Report%202016.pdf (viittauspäivä 14.5.2018).

(49)

Superfosfaatti on kivennäinen fosfaattilannoite.

(50)

Kyseessä on luonnon kalsiumfosfaatti, luonnon alumiinikalsiumfosfaatti ja fosfaattiliitu, jotka on suurelta osin luokiteltu HS-järjestelmän nimikkeeseen 25.10.

(51)

Ne on luokiteltu HS-järjestelmän nimikkeeseen 28.35.

(52)

Valtiosta riippumaton järjestö Western Sahara Resource Watch on esittänyt tämän kanssa ristiriitaisia huomautuksia. Sen mukaan vuonna 2014 tuotteita on viety noin 400 000 tonnia Liettuaan (yritykselle AB LIFOSA). Ks. Western Sahara Resource Watchin raportti ”P pour pillage”, 2014, http://www.wsrw.org/a105x3185 . Koska unionissa käytettävissä olevissa tilastoissa ei näy tällaista tuontia, tavaraa ei luultavasti ole luokiteltu HS-nimikkeeseen 31.03 tai sitä ei ole tarkoitettu Euroopan unionin markkinoille tässä muodossa. Voi myöskin olla, että tavara on ollut passitusmenettelyssä unionin ulkopuolelle. Uudemmassa raportissaan Western Sahara Resource Watch ei joka tapauksessa enää ilmoita viennistä Euroopan unioniin ( http://www.wsrw.org/a111x4160 , päivätty 24.4.2018, viittauspäivä 13.5.2018).

(53)

Euroopan unionin ja Marokon välistä kauppaa koskevien tilastotietojen (erityisesti Marokon valuutansäännöstelyviranomaisen tietojen) osalta analyysissa on otettu huomioon seuraavat tuotteet: luonnolliset ja kemialliset lannoitteet, fosforihappo ja fosfaatit sekä erityisesti seuraavat tullinimikkeet:

– fosforihappo: HS 29.19

– fosfaattilannoitteet, kivennäiset tai kemialliset (myös superfosfaatit): HS 31.03

– kivennäis- tai kemialliset lannoitteet, joissa on kahta tai kolmea seuraavista lannoittavista aineista: typpeä, fosforia tai kaliumia; muut lannoitteet: HS 31.05.

(54)

Investoinnit on suunniteltu toteutettavaksi useammassa vaiheessa. http://www.ocpgroup.ma/sites/default/files/filiales/document/presentation_phosboucraa_fr.pdf (viittauspäivä 23.4.2018).

(55)

 Laâyoune Sakia el Hamra, Dakhla Oued Eddahab, Souss-Massa ja L'Oriental.

(56)

 Äänestysprosentti oli Laâyounen alueella 57,66 ja Dakhlan alueella 52,14, eli alueilla äänestettiin kansallista keskiarvoa vilkkaammin.

(57)

 Association Sahraouie des Victimes des Violations des Droits de l'Homme, Association Al Ghad pour les droits de l'Homme, Western Sahara Campaign, Western Sahara Resource Watch ja Independent Diplomat.