(1)

Tuotteet on pakattava asianmukaisesti niiden suojaamiseksi ja jotta ne on helppo kuljettaa valmistuspaikasta käyttö- tai kulutuspaikkaan. Pakkausten sisämarkkinoiden esteiden poistaminen on keskeisen tärkeää, jotta tuotteiden sisämarkkinat voivat toimia. Erilaiset säännöt ja epäselvät vaatimukset aiheuttavat epävarmuutta ja ylimääräisiä kustannuksia talouden toimijoille.

(2)

Komission (Eurostatin) vuosien 2010–2021 pakkausjätteitä koskevien tilastojen mukaan pakkauksiin käytetään suuria määriä primaariraaka-aineita (ensiömateriaaleja). Unionissa käytetystä muovista 40 prosenttia ja paperista 50 prosenttia käytetään pakkauksiin, ja pakkaukset muodostavat 36 prosenttia kiinteästä yhdyskuntajätteestä. Pakkausten suuret ja jatkuvasti kasvavat tuotantomäärät sekä niiden alhainen uudelleenkäyttö- ja keräysaste ja heikkotasoinen kierrätys muodostavat merkittäviä esteitä vähähiilisen kiertotalouden toteutumiselle. Tässä asetuksessa olisi sen vuoksi vahvistettava pakkausten koko elinkaaren kattavat säännöt, joilla edistetään sisämarkkinoiden tehokasta toimintaa yhdenmukaistamalla kansallisia toimenpiteitä ja joilla samalla ehkäistään ja vähennetään pakkausten ja pakkausjätteen haitallisia vaikutuksia ympäristöön ja ihmisten terveyteen. Tämän asetuksen on määrä edistää kiertotalouteen siirtymistä, sillä siinä vahvistetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/98/EY (3) asetetun jätehierarkian, jäljempänä ’jätehierarkia’, mukaisia toimenpiteitä.

(3)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 94/62/EY (4) vahvistetaan pakkauksia koskevat vaatimukset, jotka liittyvät pakkausten koostumukseen sekä niiden uudelleenkäytettävyyteen ja hyödynnettävyyteen, jäljempänä ’pakkauksia koskevat perusvaatimukset’, ja asetetaan hyödyntämis- ja kierrätystavoitteet jäsenvaltioille.

(4)

Komissio suositteli direktiivin 94/62/EY toimivuustarkastuksessa vuonna 2014 pakkauksia koskevien perusvaatimusten, joiden katsottiin olevan keskeinen keino parantaa pakkausten ympäristötehokkuutta, muokkaamista konkreettisemmiksi ja helpommin täytäntöönpantaviksi sekä niiden vahvistamista.

(5)

Komission 11 päivänä joulukuuta 2019 antamassa tiedonannossa esitetyn Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaisesti komission 11 päivänä maaliskuuta 2020 antamassa tiedonannossa esitetyssä uuden kiertotalouden toimintasuunnitelmassa puhtaamman ja kilpailukykyisemmän Euroopan puolesta, jäljempänä ’kiertotalouden toimintasuunnitelma’, sitoudutaan vahvistamaan pakkauksia koskevia perusvaatimuksia, jotta kaikki pakkaukset olisivat uudelleenkäytettäviä tai kierrätettäviä vuoteen 2030 mennessä, sekä harkitsemaan muita toimenpiteitä ylipakkaamisen ja pakkausjätteen vähentämiseksi, pakkausten uudelleenkäytön ja kierrätettävyyden suunnittelun edistämiseksi ja pakkausmateriaalien monimutkaisuuden vähentämiseksi sekä ottamaan käyttöön muovipakkausten kierrätysmateriaalin osuutta koskevia vaatimuksia. Kiertotalouden toimintasuunnitelmassa korostetaan myös tarvetta vähentää ruokajätettä. Komissio sitoutuu arvioimaan mahdollisuutta ottaa käyttöön unionin laajuiset merkinnät, jotka helpottavat pakkausjätteen asianmukaista erottelua sen lähteellä.

(6)

Muovi on hiili-intensiivisin pakkausmateriaali ja fossiilisten polttoaineiden käytön kannalta muovijätteen kierrätys on noin viisi kertaa parempaa kuin jätteen polttaminen, johon yhdistyy hyödyntäminen energiana. Kuten komission 16 päivänä tammikuuta 2018 antamassa tiedonannossa ”EU:n strategia muoveista kiertotaloudessa” todetaan, kiertotalouden toimintasuunnitelmassa sitoudutaan lisäämään kierrätettyjen muovien käyttöä ja edistämään muovien kestävämpää käyttöä. Unionin talousarviolla ja omien varojen järjestelmällä autetaan vähentämään muovipakkausjätteestä johtuvaa ympäristön pilaantumista. Neuvoston päätöksellä (EU, Euratom) 2020/2053 (5) otettiin 1 päivänä tammikuuta 2021 käyttöön kunkin jäsenvaltion tuottaman kierrättämättömän muovipakkausjätteen määrään suhteutettu kansallinen rahoitusosuus. Kyseiset omat varat kuuluvat niihin kannustimiin, joilla pyritään vähentämään kertakäyttömuovien kulutusta, lisäämään kierrätystä ja edistämään kiertotaloutta.

(7)

Neuvosto korosti 11 päivänä joulukuuta 2020 antamissaan päätelmissä ”Tehdään elpymisestä kiertotalous- ja ympäristömyönteistä”, että direktiivin 94/62/EY tarkistuksessa olisi päivitettävä ja laadittava konkreettisempia, tehokkaita ja helposti täytäntöönpantavia säännöksiä, joilla edistetään kestävää pakkaamista sisämarkkinoilla ja minimoidaan pakkaamisen monimutkaisuus, jotta voidaan viedä eteenpäin taloudellisesti toteuttamiskelpoisia ratkaisuja ja parantaa pakkausten uudelleenkäytettävyyttä ja kierrätettävyyttä sekä minimoida huolta aiheuttavat aineet pakkausmateriaaleissa, erityisesti elintarvikkeiden pakkausmateriaaleissa. Lisäksi neuvosto painotti, että direktiivin 94/62/EY tarkistuksen yhteydessä olisi myös säädettävä helppotajuisten pakkausmerkintöjen käytöstä informoitaessa kuluttajia pakkausten kierrätettävyydestä ja pakkausjätteen hävittämispaikasta kierrätyksen helpottamiseksi.

(8)

Uudesta kiertotaloutta koskevasta toimintasuunnitelmasta 10 päivänä helmikuuta 2021 annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa (6) toistettiin, että tavoitteena on tehdä kaikista pakkauksista uudelleenkäytettäviä tai kierrätettäviä taloudellisesti kannattavalla tavalla vuoteen 2030 mennessä, sekä kehotettiin komissiota esittämään sellainen lainsäädäntöehdotus direktiivin 94/62/EY tarkistamisesta, jolla siihen sisällytetään jätteen vähentämistä koskevia toimenpiteitä ja tavoitteita sekä kunnianhimoisia perusvaatimuksia ylipakkaamisen vähentämiseksi, mukaan lukien verkkokauppa, kierrätettävyyden parantamiseksi ja pakkausten monimutkaisuuden minimoimiseksi, kierrätysmateriaalin osuuden kasvattamiseksi, vaarallisten ja haitallisten aineiden poistamiseksi vaiheittain sekä uudelleenkäytön edistämiseksi.

(9)

Tällä asetuksella täydennetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2024//1781 (7), jonka nojalla pakkauksia ei käsitellä erityisenä tuoteluokkana. Olisi kuitenkin muistettava, että asetuksen (EU) 2024/1781 nojalla annettavissa delegoiduissa säädöksissä tiettyjen tuotteiden pakkauksille on mahdollista säätää lisävaatimuksista ja tiukemmista vaatimuksista, erityisesti pakkausten minimoimiseksi silloin, kun tuotteita suunniteltaessa tai uudelleensuunniteltaessa voidaan vähentää pakkausten ympäristövaikutuksia.

(10)

Tätä asetusta olisi sovellettava kaikkiin unionissa markkinoille saatettuihin pakkauksiin ja kaikkeen pakkausjätteeseen pakkaustyypistä tai käytetystä materiaalista riippumatta. Oikeudellisen selkeyden vuoksi direktiivin 94/62/EY mukainen pakkauksen määritelmä olisi muotoiltava uudelleen muuttamatta määritelmän sisältöä. Myyntipakkaus, ryhmäpakkaus ja kuljetuspakkaus olisi määriteltävä erikseen. Terminologian päällekkäisyyttä olisi vältettävä. Sen vuoksi tässä asetuksessa ”myyntipakkaus” vastaa primaaripakkausta, ”ryhmäpakkaus” sekundaaripakkausta ja ”kuljetuspakkaus” tertiääripakkausta.

(11)

Kuppeja, elintarvikepakkauksia, voileipäpusseja ja muita esineitä, jotka voivat täyttää pakkauksen tehtävän, ei olisi katsottava pakkauksiksi, jos ne on suunniteltu ja tarkoitettu niin, että lopullinen jakelija myy ne tyhjinä. Tällaiset esineet olisi katsottava pakkauksiksi vain, jos ne on suunniteltu ja tarkoitettu täytettäväksi myyntipaikassa, jolloin niiden olisi katsottava olevan ”palvelupakkauksia”, tai jos lopullinen jakelija myy ne elintarvikkeilla tai juomilla täytettyinä edellyttäen, että ne täyttävät pakkauksen tehtävän.

(12)

Alkutuotannon pakkauksen määritelmällä ei olisi laajennettava niiden tuotteiden käsitettä, jotka katsotaan tässä asetuksessa tarkoitetuiksi pakkauksiksi. Kyseisen määritelmän käyttöönotolla ja sen käytöllä ”tuottajan” määritelmässä olisi varmistettava, että luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, joka asettaa tällaisia pakkauksia saataville ensimmäistä kertaa, katsotaan olevan tässä asetuksessa tarkoitettu tuottaja, ja että sellaiseksi ei katsota tällaisia pakkauksia käyttävää alkutuotannon yritystä, kuten maatalousyrittäjää.

(13)

Esineitä, jotka ovat kiinteä osa tuotetta ja jotka ovat välttämättömiä kyseisen tuotteen säilytykseen, tukemiseen tai säilyttämiseen sen elinkaaren aikana ja joiden kaikki elementit on tarkoitettu käytettäväksi, kulutettavaksi tai poistettavaksi käytöstä yhdessä, ei olisi katsottava pakkauksiksi, sillä niiden käyttö on erottamattomasti yhteydessä siihen, että ne ovat osa tuotetta. Sitä vastoin kun otetaan huomioon, miten kuluttajat yleensä poistavat käytöstä teepussit, kahvityynyt ja kahvin- tai teenkeittimissä käytettävät yksittäisannospakkaukset, jotka poistetaan käytöstä käytännössä yhdessä varsinaisen tuotteen jäännösten kanssa, jolloin kompostointi- ja kierrätysvirrat pilaantuvat, kyseiset yksittäiset esineet olisi katsottava pakkauksiksi. Kyseinen lähestymistapa on linjassa direktiivin 2008/98/EY 22 artiklassa säädetyn, biojätteen erilliskeräyksen lisäämistä koskevan tavoitteen kanssa ja varmistaa elinkaaren loppuvaihetta koskevien taloudellisten ja toimintaan liittyvien velvoitteiden johdonmukaisuuden. Maaleja, musteita, lakkoja ja liimoja, jotka on lisätty suoraan tuotteen pintaan, ei olisi katsottava pakkauksiksi. Tuotteeseen suoraan ripustetut tai kiinnitetyt etiketit, mukaan lukien hedelmiin ja vihanneksiin kiinnitetyt tarraetiketit, olisi kuitenkin katsottava pakkauksiksi, koska vaikka etiketissä käytetään liimaa kiinnitysaineena, itse etiketti ei ole liimaa. Jos jokin tietty materiaali edustaa vain vähäistä osuutta pakkausyksiköstä eikä missään tapauksessa yli viittä prosenttia pakkausyksikön kokonaismassasta, tällaista pakkausyksikköä ei olisi katsottava yhdistelmämateriaalipakkaukseksi. Tässä asetuksessa olevassa yhdistelmämateriaalipakkauksen määritelmässä ei olisi raja-arvosta riippumatta vapautettava osittain muovista valmistettuja kertakäyttöisiä pakkauksia Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/904 (8) vaatimuksista.

(14)

Pakkaukset olisi saatettava markkinoille ainoastaan, jos ne noudattavat tässä asetuksessa tai sen nojalla säädettyjä kestävyys- ja merkintävaatimuksia. Pakkaus olisi katsottava saatetuksi markkinoille, kun pakkaus asetetaan ensimmäistä kertaa saataville unionin markkinoilla eli kun valmistaja tai maahantuoja toimittaa sen liiketoiminnan yhteydessä jakelua, kulutusta tai käyttöä varten joko maksua vastaan tai maksutta. Näin ollen pakkausten, jotka on jo saatettu unionin markkinoille ennen asiaankuuluvien vaatimusten soveltamispäivää ja jotka ovat jakelijoiden, mukaan lukien vähittäis- ja tukkumyyjät, varastoissa, ei tarvitsisi noudattaa tässä asetuksessa tai sen nojalla säädettyjä kestävyys- ja merkintävaatimuksia.

(15)

Jätehierarkian sekä elinkaariajattelun mukaisesti eli ympäristön kannalta parhaan mahdollisen kokonaistuloksen aikaansaamiseksi tässä asetuksessa säädetyillä toimenpiteillä olisi pyrittävä vähentämään markkinoille saatettujen pakkausten määrää pienentämällä niiden tilavuutta ja painoa ja siten ehkäisemään pakkausjätteen syntymistä erityisesti pakkausten minimoinnilla, välttämällä turhaa pakkaamista ja lisäämällä pakkausten uudelleenkäyttöä. Lisäksi tässä asetuksessa säädetyillä toimenpiteillä olisi pyrittävä lisäämään kierrätysmateriaalin osuuden käyttöä pakkauksissa, erityisesti muovipakkauksissa, joissa kierrätysmateriaalin osuuden käyttö on hyvin vähäistä, vahvistamalla laadukkaan kierrätyksen järjestelmiä, mikä nostaa kaikkien pakkausten kierrätysastetta ja parantaa kierrättämällä saatavien uusioraaka-aineiden laatua ja vähentää samalla muiden hyödyntämis- ja loppukäsittelytapojen käyttöä.

(16)

Koska jätteen kaatopaikoille sijoittaminen on jätehierarkian mukaan vähiten suositeltava loppukäsittelyvaihtoehto, tässä asetuksessa säädetyillä toimenpiteillä olisi pyrittävä vähentämään kaatopaikoille sijoitettavan pakkausjätteen määrää.

(17)

Pakkaukset olisi suunniteltava, valmistettava ja pidettävä kaupan siten, että ne mahdollistavat uudelleenkäytön mahdollisimman monta kertaa tai laadukkaan kierrätyksen ja että niiden ympäristövaikutukset minimoidaan koko niiden elinkaaren ja niiden tuotteiden elinkaaren ajan, joita varten pakkaus on suunniteltu. Kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT’ tai ’SEUT-sopimus’, 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä vahvistamalla sellaisiin pakkausluokkiin kuuluvien uudelleenkäytettävien pakkausten kiertojen vähimmäismäärä, joita käytetään useimmiten uudelleenkäytössä.

(18)

Kiertotalouden toimintasuunnitelman ja komission 14 päivänä lokakuuta 2020 antaman tiedonannon ”Kestävyyttä edistävä kemikaalistrategia – Kohti myrkytöntä ympäristöä”, jäljempänä ’kestävyyttä edistävä kemikaalistrategia’, tavoitteiden mukaisesti ja jotta voidaan varmistaa kemikaalien hyvä hallinta koko niiden elinkaaren ajan sekä siirtyminen myrkyttömään kiertotalouteen ja kun otetaan huomioon pakkausten merkitys jokapäiväisessä elämässä, tässä asetuksessa on tarpeen käsitellä pakkausten koko elinkaaren aikaisia ihmisten terveyteen, ympäristöön ja laajemmin kestävyyteen, mukaan lukien käyttökierto, heijastuvia vaikutuksia, joita aiheutuu huolta aiheuttavien aineiden esiintymisestä pakkausten koko elinkaaren aikaisesti eli valmistusvaiheesta käyttöön ja elinkaaren päättymiseen asti, jätehuolto mukaan lukien; tämä vastaa myös.

(19)

Tieteen ja teknologian kehitys huomioon ottaen pakkaukset olisi suunniteltava ja valmistettava siten, että niiden koostumuksessa rajoitetaan tiettyjen raskasmetallien ja muiden huolta aiheuttavien aineiden esiintymistä. Kuten kestävyyttä edistävässä kemikaalistrategiassa todetaan, huolta aiheuttavia aineita tulisi käyttää mahdollisimman vähän ja ne olisi korvattava mahdollisimman pitkälti. Samalla on varmistettava, että kaikkein haitallisimpien kemikaalien käytöstä luovutaan asteittain, erityisesti kulutustavaroissa, jos niiden käyttö ei ole yhteiskunnan kannalta välttämätöntä. Pakkausmateriaaleissa tai pakkauksen osissa ainesosina olevat huolta aiheuttavat aineet olisi siis minimoitava sen varmistamiseksi, että pakkauksilla ja pakkauksista kierrätetyillä materiaaleilla ei ole mitään haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen tai ympäristöön missään vaiheessa niiden elinkaarta.

(20)

Per- ja polyfluoratut alkyyliyhdisteet, jäljempänä ’PFAS-aineet’, muodostavat ryhmän tuhansia synteettisiä kemikaaleja, joita käytetään yleisesti moniin tarkoituksiin unionissa ja muualla maailmassa. Elintarvikepakkausmateriaalit ja -pakkaukset ovat määrällisesti yksi merkittävimmistä PFAS-aineiden käyttökohteista. Kaikki tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat PFAS-aineet ovat joko itsessään erittäin pysyviä tai hajoavat ympäristössä erittäin pysyviksi PFAS-aineiksi. Kun tarkastellaan erityisesti niitä ihmisten terveyteen liittyviä ominaisuuksia, joiden katsotaan aiheuttavan eniten ongelmia ihmisen pitkäkestoisen altistuksen yhteydessä, kuten karsinogeenisuus, mutageenisuus, lisääntymismyrkyllisyys, mukaan lukien vaikutukset imetykseen tai imetyksen kautta aiheutuvat vaikutukset, sekä elinkohtainen myrkyllisyys, suurella määrällä PFAS-aineita on luokitus kyseisistä ominaisuuksista vähintään yhden osalta. PFAS-aineiden fysikaaliset ominaisuudet, etenkin niiden pysyvyys ja joidenkin PFAS-aineiden tunnistetut terveysvaikutukset, aiheuttavat vaaran ympäristölle ja ihmisten terveydelle.

(21)

Elintarvikepakkausmateriaaleissa olevat PFAS-aineet johtavat väistämättä ihmisten altistumiseen PFAS-aineille. Koska PFAS-aineiden vaaroille ei ole kynnysarvoja, altistuminen elintarvikepakkausmateriaaleissa käytettäville PFAS-aineille on ihmisten terveydelle riski, jota ei voida hyväksyä. Sen vuoksi PFAS-aineiden käyttöä elintarvikepakkauksissa olisi rajoitettava. Päällekkäisyyksien välttämiseksi muissa unionin säädöksissä säädettyjen PFAS-aineiden käyttöä koskevien rajoitusten kanssa komission olisi tehtävä arviointi siitä, onko tarpeen muuttaa tässä asetuksessa säädettyä PFAS-aineiden käyttöä elintarvikepakkauksissa koskevaa rajoitusta tai kumota se.

(22)

Bisfenoli A, jäljempänä ’BPA’, on kemiallinen yhdiste, jota käytetään elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvien materiaalien, kuten uudelleenkäytettävien muovisten keittiövälineiden tai tölkkien pinnoitteiden, valmistuksessa, pääasiassa suojakerroksena. Altistuminen BPA:lle, jota voi esiintyä sen siirtyessä elintarvikkeisiin ja juomiin ja sen jälkeen kuluttajien elimistöön, voi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen, jäljempänä ’EFSA’, vuonna 2023 julkaiseman arvioinnin perusteella aiheuttaa kuluttajille riskin vähäisilläkin tasoilla.

(23)

Kun otetaan huomioon elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvista materiaaleista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1935/2004 (9) mukaisesti komissiolle myönnettyjen valtuuksien mukainen BPA:ta koskeva meneillään oleva menettely, BPA:n käyttöä koskeva rajoitus on määrä hyväksyä ennen vuoden 2024 loppua. Kun se on hyväksytty, BPA:n käyttöä koskevaa rajoitusta sovelletaan kaikkiin elintarvikepakkauksiin ja muihin elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuviin materiaaleihin, ja yleinen siirtymäkausi on 18 kuukautta.

(24)

Komission 12 päivänä toukokuuta 2021 antamassa tiedonannossa ”Kohti ilman, veden ja maaperän saasteettomuutta” esitetyn EU:n toimintasuunnitelman mukaisesti unionin politiikkojen olisi perustuttava periaatteeseen, jonka mukaan ennalta ehkäiseviin toimiin olisi ryhdyttävä vahingon lähteellä. Komissio korostaa kestävyyttä edistävässä kemikaalistrategiassa, että Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksia (EY) N:o 1907/2006 (10) ja (EY) N:o 1272/2008 (11) olisi vahvistettava kemikaalien sääntelyn kulmakivinä unionissa ja niitä olisi täydennettävä soveltamalla kemikaalien arviointiin ja hallintaan johdonmukaisia lähestymistapoja voimassa olevassa alakohtaisessa lainsäädännössä. Näin ollen pakkauksissa ja pakkausten osissa olevia aineita rajoitetaan niiden lähteellä ja niitä käsitellään ensisijaisesti asetuksessa (EY) N:o 1907/2006 ja sen VIII osastossa säädettyjen sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti, jotta voidaan suojella ihmisten terveyttä ja ympäristöä aineen elinkaaren kaikissa vaiheissa, mukaan lukien jätevaihe. On siis syytä muistaa, että asetusta (EY) N:o 1907/2006 sovelletaan hyväksyttäessä tai muutettaessa rajoituksia, joilla säännellään pakkausten tai pakkausten osien tuotantoa varten valmistettuja tai siinä käytettäviä aineita sekä pakkauksissa tai pakkausten osissa olevien aineiden markkinoille saattamista. Asetuksen (EY) N:o 1935/2004 soveltamisalaan kuuluvien pakkausten osalta olisi palautettava mieleen, että kyseisen asetuksen tarkoituksena on varmistaa pakattujen elintarvikkeiden osalta kuluttajien korkeatasoinen suojelu. Lisäksi on mahdollista, että pakkauksissa, pakkausten osissa tai pakkausjätteessä oleviin aineisiin sovelletaan myös muissa unionin säädöksissä säädettyjä rajoituksia, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2019/1021 (12) vahvistettuja, pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevia rajoituksia ja kieltoja.

(25)

Elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuviin materiaaleihin ja tarvikkeisiin sovellettavien asetuksen (EY) N:o 1907/2006 liitteessä XVII ja asetuksessa (EY) N:o 1935/2004 asetettujen rajoitusten lisäksi on johdonmukaisuuden vuoksi aiheellista säilyttää voimassa olevat rajoitukset, jotka koskevat pakkauksissa tai pakkausten osissa olevaa lyijyä, kadmiumia, elohopeaa ja kuusiarvoista kromia.

(26)

Edellytykset poikkeuksille pakkauksissa tai pakkausten osissa olevan lyijyn, kadmiumin, elohopean ja kuusiarvoisen kromin pitoisuuksista vahvistetaan direktiivin 94/62/EY mukaisesti hyväksytyissä komission päätöksissä 2001/171/EY (13) ja 2009/292/EY (14), ja kyseiset poikkeukset olisi pidettävä voimassa tässä asetuksessa. Tieteen ja teknologian kehityksen huomioon ottamiseksi komissiolle olisi kuitenkin siirrettävä valta hyväksyä SEUT 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä minkä tahansa kyseisille metalleille tässä asetuksessa säädettyjen pitoisuuksien alentamiseksi tai niiden edellytysten määrittämiseksi, joiden nojalla kyseisten metallien yhteispitoisuuksia ei sovelleta kierrätettyihin materiaaleihin tai suljetussa ja valvotussa ketjussa tapahtuviin tuotekiertoihin tai tiettyihin pakkaustyyppeihin tai -muotoihin. Kestävyyttä edistävän kemikaalistrategian mukaan samoja vaarallisten aineiden pitoisuuksia olisi periaatteessa sovellettava ensiömateriaaliin ja kierrätettyyn materiaaliin. Joissakin poikkeuksellisissa olosuhteissa poikkeaminen kyseisestä periaatteesta saattaa kuitenkin olla tarpeen. Kyseisten poikkeuksellisten olosuhteiden, joiden perusteella kierrätettyyn materiaaliin ja primaariraaka-aineeseen sovelletaan eri pitoisuuksia, olisi perustuttava tapauskohtaiseen analyysiin. Jos komissio muuttaa olemassa olevia poikkeuksia lyijyn, kadmiumin, elohopean ja kuusiarvoisen kromin pitoisuuksien osalta, sen olisi huomioitava kyseinen periaate.

(27)

Tässä asetuksessa ei olisi säädettävä mahdollisuudesta asettaa rajoituksia aineiden käytölle kemikaaliturvallisuuteen tai elintarviketurvallisuuteen liittyvistä syistä – ellei ole kyseessä ihmisten terveydelle tai ympäristölle aiheutuva riski, jota ei voida hyväksyä, mukaan lukien muun muassa lyijyä, kadmiumia, elohopeaa ja kuusiarvoista kromia koskevat rajoitukset, jotka on jo vahvistettu direktiivin 94/62/EY perusteella ja jotka olisi pidettävä voimassa tällä asetuksella, koska tällaisia rajoituksia käsitellään muissa unionin säädöksissä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta PFAS-aineiden rajoittamista. Tässä asetuksessa olisi kuitenkin myös ensisijaisesti muista kuin kemikaali- tai elintarviketurvallisuuteen liittyvistä syistä oltava mahdollista asettaa rajoituksia pakkauksissa ja pakkausten osissa oleville tai niiden valmistusprosesseissa käytetyille aineille, jotka vaikuttavat kielteisesti pakkausten kestävyyteen, erityisesti niiden käyttökiertoon, varsinkin uudelleenkäyttö- ja kierrätysprosesseihin.

(28)

Pakkausten suunniteltu kierrätettävyys siinä vaiheessa, kun niistä tulee pakkausjätettä, on yksi tehokkaimmista tavoista lisätä pakkausten käyttökiertoa, nostaa pakkausten kierrätysastetta ja lisätä kierrätysmateriaalin osuuden käyttöä pakkauksissa. Useille pakkausmuodoille on laadittu pakkausten kierrätettävyyden suunnittelun kriteereitä toimialan vapaaehtoisten järjestelmien puitteissa ja joissakin jäsenvaltioissa laajennettuun tuottajan vastuuseen liittyvien maksujen mukauttamiseksi. Sisämarkkinoiden esteiden ehkäisemiseksi, toimialan tasapuolisten toimintaedellytysten mahdollistamiseksi ja pakkausten kestävyyden edistämiseksi on tärkeää asettaa pakollisia pakkausten kierrätettävyyttä koskevia vaatimuksia yhdenmukaistamalla pakkausten kierrätettävyyden suunnittelun arviointiperusteet ja -menetelmät kierrätettävyyden suunnittelua koskevan unionin tason menetelmän pohjalta. Jotta saavutettaisiin kiertotalouden toimintasuunnitelmassa asetettu tavoite, jonka mukaan vuoteen 2030 mennessä kaikkien pakkausten olisi oltava kierrätettäviä taloudellisesti kannattavalla tavalla, kierrätettävät pakkaukset olisi suunniteltava materiaalien kierrätystä varten ja kun niistä tulee jätettä, ne olisi voitava erilliskerätä, lajitella tiettyihin jätevirtoihin ilman, että se vaikuttaa muiden jätevirtojen kierrätettävyyteen, ja kierrättää laajamittaisesti. Pakkausten kierrätettävvys olisi ilmaistava kierrätettävyysluokkina, jotka laaditaan liitteessä II luetelluille pakkausluokille kierrätettävyyden suunnittelun kriteerien pohjalta vuodesta 2030 lähtien ja sekä kierrätettävyyden suunnittelun että laajamittaisen kierrätyksen kriteerien pohjalta vuodesta 2035 lähtien ja ilmaistaan luokkina A, B tai C. Kyseisten luokkien pakkaukset olisi voitava katsoa kierrätettäviksi ja sen mukaisesti saattaa markkinoille. Alle C-luokan mukaisten pakkausten olisi katsottava olevan teknisesti kierrättämättömiä, ja niiden saattamista markkinoille olisi rajoitettava. Pakkausten olisi noudatettava kyseisiä kriteerejä kuitenkin vasta 1 päivästä tammikuuta 2030 alkaen, jotta talouden toimijoilla on riittävästi aikaa sopeutua niihin. Tammikuun 1 päivästä 2038 pakkausten on oltava vähintään B-luokan mukaisia, jotta ne voidaan saattaa markkinoille.

(29)

Tässä asetuksessa olevan materiaalien kierrätyksen määritelmän olisi täydennettävä direktiivissä 2008/98/EY asetettuja kierrätyksen ja materiaalien hyödyntämisen määritelmiä. Materiaalien kierrätys pitää resurssit liikkeessä materiaalitaloudessa, joten sen ei olisi sisällettävä jätteen biologista käsittelyä. Materiaalien kierrätyksen määritelmän ei olisi vaikutettava tämän asetuksen mukaisesti jäsenvaltioille asetettujen kierrätystavoitteiden laskentaan. Kyseiset tavoitteet ja niiden laskenta perustuvat direktiivissä 2008/98/EY asetettuun ”kierrätyksen” määritelmään.

(30)

Laadukas kierrätys viittaa siihen, että kierrätettyjen materiaalien laatu on niissä säilyneiden teknisten ominaisuuksien kannalta vastaava tai korkeampi kuin alkuperäisen materiaalin ja että kyseisillä materiaaleilla voidaan korvata primaariraaka-aineita pakkauksissa tai muissa samanlaisissa käyttötarkoituksissa. Kierrätetyn materiaalin voi kierrättää monta kertaa. Asianmukaisesti lajitellun pakkausjätteen kerääminen on olennaista korkealaatuisten kierrätettyjen raaka-aineiden tuotannon mahdollistamiseksi. Materiaalien kierrätyksen ja laadukkaan kierrätyksen ero on se, että materiaalien kierrätyksessä pakkausmateriaali kierrätetään materiaaleiksi, kun taas laadukkaassa kierrätyksessä pakkausmateriaali kierrätetään niin korkealaatuisiksi materiaaleiksi, että niitä voidaan käyttää saman laatuluokan pakkauksiin tai muihin käyttötarkoituksiin, joissa kierrätetyn materiaalin laatu säilytetään.

(31)

Arvioinnin suorittaminen kierrätettävyyden suunnittelusta ei itsessään takaa, että pakkaus kierrätetään käytännössä. Tämän asetuksen yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi komissiolle olisi annettava täytäntöönpanovaltuudet laatia yhdenmukainen menetelmä ja valvontaketjujärjestelmä sen varmistamiseksi, että pakkausjäte kierrätetään tosiasiallisesti laajamittaisesti vakiintuneissa uusinta teknologiaa edustavissa erilliskeräysprosesseissa ja vakiintuneissa lajittelu- ja kierrätysprosesseissa, jotka on osoitettu toimiviksi toimintaympäristössä. Vuodesta 2035 alkaen olisi näin ollen suoritettava uusi arviointi, joka perustuu kussakin pakkausluokassa tässä asetuksessa asetetun menetelmän ja asetettujen kynnysarvojen mukaisesti tosiasiallisesti kierrätetyn materiaalin määrään eli painoon. Laajamittaisen kierrätyksen kynnysarvot olisi asetettava ottaen huomioon tässä asetuksessa säädetty kierrätysmateriaalin vuosittaista osuutta koskeva tavoite. Jäsenvaltioiden odotetaan jo raportoineen vuoteen 2030 mennessä komissiolle ensimmäiset tiedot kierrätetyn pakkausjätteen määristä pakkausluokittain seurantaa varten. Laajennettua tuottajan vastuuta koskevien velvoitteiden yksilöllisen täyttämisen tapauksessa tuottajien, tuottajavastuujärjestöjen, jotka on valtuutettu täyttämään kyseiset velvoitteet, tai pakkausjätehuollon toimijoiden, jos viranomaiset ovat vastuussa pakkausjätehuollon järjestämisestä, olisi varmistettava, että pakkausjäte on erilliskerätty ja lajiteltu ja että materiaali on kierrätetty olemassa olevassa infrastruktuurissa käyttäen toimintaympäristössä toimiviksi osoitettuja vakiintuneita prosesseja, ja niiden olisi toimitettava valmistajalle kaikki tekniset asiakirjat, joilla osoitetaan, että pakkaukset kierrätetään laajamittaisesti.

(32)

Jotta voidaan vahvistaa pakkausten suunnittelua koskevat yhdenmukaistetut säännöt kierrätettävyyden varmistamiseksi, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia säädöksiä, joissa vahvistetaan kierrätettävyyden suunnittelun kriteerit ja kierrätettävyysluokat, vahvistetaan se, miten kierrätettävyyden arviointi suoritetaan ja sen tulokset ilmoitetaan, vahvistetaan kutakin pakkausluokkaa koskeva kuvaus niihin kuhunkin sovellettavista edellytyksistä kierrätettävyysluokkien noudattamiseksi, vahvistetaan kehys tuottajien laajennettua tuottajan vastuuta koskevien velvoitteidensa täyttämiseksi maksamien rahoitusosuuksien mukauttamiselle sekä muutetaan tämän asetuksen asiaan liittyviä liitteitä..

(33)

Pakkausalan innovoinnin edistämiseksi kierrätettävyysvaatimusten noudattamiselle olisi varattava lisäaikaa sellaisten pakkausten osalta, joiden innovatiiviset ominaisuudet parantavat merkittävästi pakkausten perustoimivuutta ja joihin liittyy todistettavissa olevia ympäristöhyötyjä. Innovatiiviset ominaisuudet olisi perusteltava erityisesti uusien materiaalien käytön osalta, ja vahvistettava kierrätyspolku olisi selostettava pakkauksen mukana toimitettavissa teknisissä asiakirjoissa. Kyseisiä tietoja olisi muun muassa käytettävä tarvittaessa kierrätettävyyden suunnittelun kriteerejä koskevien täytäntöönpanosäädösten muuttamiseksi. Talouden toimijoiden olisi myös ilmoitettava komissiolle ja toimivaltaiselle viranomaiselle asiasta ennen innovatiivisen pakkauksen saattamista markkinoille.

(34)

Jotta voidaan suojella ihmisten ja eläinten terveyttä ja turvallisuutta, tiettyjen pakattujen tuotteiden luonteen ja niitä koskevien vaatimusten vuoksi kierrätettävyysvaatimusten ei olisi oltava pakollisia Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/83/EY (15) mukaisiin pakkauksiin ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/6 (16) mukaisiin sisäpakkauksiin, jotka ovat suorassa kosketuksessa lääkkeen kanssa, tai muihin kyseisissä säädöksissä määriteltyihin ulompiin päällyksiin tai ulkopakkauksiin silloin, kun tällaisten pakkausten on täytettävä erityisiä vaatimuksia lääkkeen laadun säilyttämiseksi.Kierrätettävyysvaatimusten ei myöskään olisi oltava pakollisia Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/745 (17) soveltamisalaan kuuluvien lääkinnällisten laitteiden kontaktimateriaaleista valmistettaviin muovipakkauksiin, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/746 (18) soveltamisalaan kuuluvien in vitro -diagnostiikkaan tarkoitettujen lääkinnällisten laitteiden kontaktimateriaaleista valmistettaviin muovipakkauksiin, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 609/2013 (19) soveltamisalaan kuuluvien imeväisille ja pikkulapsille tarkoitettujen ruokien ja erityisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitettujen elintarvikkeiden kontaktimateriaalista valmistettaviin muovipakkauksiin eikä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/68/EY (20) mukaisiin vaarallisten aineiden kuljetuksessa käytettyihin pakkauksiin. Kevyestä puusta, korkista, tekstiilistä, kumista, keramiikasta tai posliinista tehdyt myyntipakkaukset olisi nekin jätettävä soveltamisalan ulkopuolelle, sillä kyseisiä materiaaleja saatetaan markkinoille vain vähäisessä määrin; kunkin luokan osuus jää alle yhden prosentin unionin markkinoille saatettavien pakkausten painosta. Kyseisen poikkeuksen soveltamisalaan ei olisi kuuluttava velvollisuus maksaa rahoitusosuuksia laajennetun tuottajan vastuun mukaisesti.

(35)

Jotkin jäsenvaltiot pyrkivät edistämään pakkausten kierrätettävyyttä mukauttamalla laajennettuun tuottajan vastuuseen liittyviä maksuja. Tällaiset kansallisen tason aloitteet voivat aiheuttaa sääntelyyn liittyvää epävarmuutta talouden toimijoille, erityisesti niille, jotka toimittavat pakkauksia useissa jäsenvaltioissa. Laajennettuun tuottajan vastuuseen liittyvien maksujen mukauttaminen on kuitenkin myös tehokas taloudellinen keino kannustaa kestävämpään pakkaussuunnitteluun ja helpottaa siten pakkausten kierrätettävyyttä ja parantaa samalla sisämarkkinoiden toimintaa. Sen vuoksi on tarpeen yhdenmukaistaa laajennettuun tuottajan vastuuseen liittyvien maksujen mukauttamisperusteet kierrätettävyyden arvioinnissa määritetyn kierrätettävyysluokan perusteella asettamatta kuitenkaan tällaisten maksujen varsinaisia määriä. Koska perusteiden olisi oltava yhteydessä pakkausten kierrätettävyyskriteereihin, komissiolle on aiheellista siirtää valta hyväksyä tällaiset yhdenmukaistetut perusteet samaan aikaan, kun se vahvistaa yksityiskohtaiset kierrätettävyyden suunnittelun kriteerit kullekin pakkausluokalle.

(36)

Pakkausten käyttökierron varmistamiseksi pakkaukset olisi suunniteltava ja valmistettava siten, että yhä suurempi osa primaariraaka-aineista voidaan korvata kierrätetyillä materiaaleilla. Kierrätettyjen materiaalien käytön lisääminen tukee kiertotalouden kehittymistä kierrätettyjen materiaalien toimivien markkinoiden avulla, ja lisäksi se vähentää primaariraaka-aineiden käyttöön liittyviä kustannuksia, riippuvuuksia ja kielteisiä ympäristövaikutuksia sekä mahdollistaa materiaalien resurssitehokkaamman käytön. Eri pakkausmateriaalien osalta kierrätettyjä materiaaleja käytetään vähiten muovipakkauksissa. Tämän epäkohdan korjaamiseksi mahdollisimman asianmukaisella tavalla on tarpeen lisätä kierrätettyjen muovien käyttöä asettamalla kierrätysmateriaalin osuudelle muovipakkauksissa eri tasoisia pakollisia tavoitteita riippuen erilaisten muovipakkausten käyttötarkoituksesta eli siitä, onko ne valmistettava kontaktimateriaaleista (21), ja varmistamalla, että kyseisistä tavoitteista tulee sitovia vuoteen 2030 mennessä. Pakkausten käyttökierron varmistamiseksi asteittain korkeampia tasoja olisi sovellettava vuodesta 2040 alkaen.

(37)

Puun kuidutusprosessista syntyvän paperimateriaalin ei olisi katsottava kuuluvan tämän asetuksen mukaiseen muovin määritelmään.

(38)

Jotta voidaan varmistaa ihmisten ja eläinten terveyden suojelun korkea taso unionin oikeuden mukaisesti ja välttää mahdolliset toimitusvarmuuteen tai lääkkeiden ja lääkinnällisten laitteiden turvallisuuteen kohdistuvat riskit, tietyntyyppiset muovipakkaukset olisi jätettävä kierrätysmateriaalin vähimmäisosuutta koskevan velvoitteen ulkopuolelle. Kyseisiä muovipakkaustyyppejä ovat direktiivissä 2001/83/EY määritellyt pakkaukset, asetuksessa (EU) 2019/6 määritellyt sisäpakkaukset, asetuksen (EU) 2017/745 soveltamisalaan kuuluvien lääkinnällisten laitteiden kontaktimateriaaleista valmistettavat muovipakkaukset, asetuksen (EU) 2017/746 soveltamisalaan kuuluvien in vitro -diagnostiikkaan tarkoitettujen lääkinnällisten laitteiden kontaktimateriaaleista valmistettavat muovipakkaukset ja asetuksen (EU) N:o 609/2013 soveltamisalaan kuuluvien ainoastaan imeväisille ja pikkulapsille tarkoitettujen ruokien kontaktimateriaaleista valmistettavat muovipakkaukset ja erityisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitettujen elintarvikkeiden kontaktimateriaaleista valmistettavat muovipakkaukset. Kyseistä ulkopuolelle jättämistä olisi sovellettava myös asetuksessa (EU) 2019/6 määriteltyihin eläinlääkkeiden ulkopakkauksiin ja direktiivissä 2001/83/EY määriteltyihin ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden ulompiin päällyksiin silloin, kun pakkausten ja päällysten on täytettävä erityisiä vaatimuksia lääkkeen laadun säilyttämiseksi.

(39)

Tämän asetuksen mukaisten, kierrätysmateriaalin osuuden sisällyttämistä koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi komission olisi julkaistava viimeistään kolmen vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta katsaus biopohjaisten muovipakkausten teknologiseen kehitykseen ja ympäristötehokkuuteen ja esitettävä tarvittaessa lainsäädäntöehdotus, johon sisältyy kestävyysvaatimuksia ja -tavoitteita.

(40)

Sisämarkkinoiden esteiden ehkäisemiseksi ja tämän asetuksen tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi talouden toimijoiden olisi varmistettava, että pakkauksen jokainen muoviosa sisältää tietyn vähimmäisprosenttiosuuden, joka on laskettu valmistuslaitos- ja -vuosikohtaisena keskiarvona tässä asetuksessa tarkoitettua pakkaustyyppiä ja -muotoa kohti, kulutuksen jälkeisestä muovijätteestä hyödynnettyä kierrätysmateriaalia.

(41)

Laskennan perustaminen valmistuslaitokseen antaa pakkauksen valmistajalle jonkin verran liikkumavaraa kierrätysmateriaalin vähimmäisprosenttiosuuden saavuttamisessa. Valmistuslaitoksella olisi ymmärrettävä tarkoitettavan vain yksittäistä teollisuuslaitosta, jossa pakkauksia valmistetaan.

(42)

Talouden toimijoille olisi oltavakannustin kierrätysmateriaalin osuuden kasvattamiseen pakkausten muoviosissa. Eräs tapa toteuttaa tämä on varmistaa, että laajennettuun tuottajan vastuuseen liittyviä maksuja mukautetaan pakkausten kierrätysmateriaalin prosenttiosuuden perusteella. Tällaisissa tapauksissa maksujen mukauttamisen olisi perustuttava yhteisiin sääntöihin siitä, miten tällaisten pakkausten kierrätysmateriaalin osuus lasketaan ja todennetaan. Tässä yhteydessä jäsenvaltioiden olisi voitava säilyttää olemassa olevat järjestelmät, joilla jo ennakkoon taataan kierrätysmateriaalin oikeudenmukainen saanti kierrätysmateriaalin osuuden vähimmäistavoitteiden saavuttamiseksi, edellyttäen, että ne noudattavat tätä asetusta. Lisäksi kierrätysmateriaaleihin olisi myönnettävä ensisijainen pääsy markkinahintaan, ja ensisijaisen pääsyn alaisten uusiomateriaalien määrän olisi vastattava talouden toimijan asianomaisen jäsenvaltion alueella tietyn ajan kuluessa saataville asettamien pakkausten määrää.

(43)

Komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa, jotta voidaan varmistaa, että säännöt, joiden mukaan lasketaan ja todennetaan kulutuksen jälkeisen muovijätteen hyödyntämisestä saadun kierrätetyn sisällön prosenttiosuus laskettuna pakkaustyyppiä ja -muotoa kohti valmistuslaitos ja -vuosikohtaisena keskiarvona, pannaan yhdenmukaisesti täytäntöön, ottaen huomioon kierrätysprosessin ympäristövaikutukset, ja teknisten asiakirjojen muodon vahvistamiseksi.

(44)

Jotta muovin laadukkaalle kierrätykselle ja uusioraaka-aineiden käytölle voidaan tarjota sisämarkkinat, markkinoille saatettujen pakkausten kaikkien muoviosien olisi sisällettävä tietty vähimmäisprosenttiosuus, joka on laskettu valmistuslaitos- ja -vuosikohtaisena keskiarvona tässä asetuksessa tarkoitettua pakkaustyyppiä ja -muotoa kohti, kulutuksen jälkeisestä muovijätteestä hyödynnettyä kierrätysmateriaalia. Pakkaustyypillä olisi ymmärrettävä tarkoitettavan pääasiallista polymeeriä, josta pakkaus on valmistettu, ja pakkausmuodolla olisi ymmärrettävä tarkoitettavan tietyn pakkausyksikön kokoa ja muotoa.

(45)

Ympäristön ja ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu on useista syistä tarpeen erityisesti ilmaan, veteen ja maaperään kohdistuvien päästöjen tasojen osalta. Ensinnäkin ilmastonmuutos on globaali ilmiö, joka ei tunne rajoja, ja sen vaikutuksilla ei ole suoraa yhteyttä kasvihuonekaasupäästöjen lähteeseen: maihin, joilla on alhaiset kasvihuonekaasupäästöt, voi kohdistua ilmastonmuutosvaikutuksia, jotka ovat suhteettomia verrattuna niiden omaan osuuteen maailmanlaajuisista kasvihuonekaasupäästöistä. Toiseksi vesijärjestelmät ovat yhteydessä toisiinsa esimerkiksi valtamerivirtojen kautta, ja aiemmat kokemukset osoittavat, että yhdessä maapallon osassa tapahtuva saastuminen, mukaan lukien muovijätteen aiheuttama saastuminen, voi levitä laajalti toisiin valtameriin ja maanosiin. Kolmanneksi maaperään kohdistuvilla päästöillä voi olla paitsi paikallisia myös rajatylittäviä vaikutuksia, erityisesti silloin, kun kyseiset päästöt siirtyvät vesiväyliin. Kierrätysmateriaalin osuuden käytön edistäminen muovipakkauksissa perustuu oletukseen, että kierrätysmateriaalin osuus itsessään on tuotettu ympäristön kannalta kestävällä tavalla siten, että hiilijalanjälki pienenee ja kannustetaan kiertotaloutta. Tätä varten on otettava käyttöön tiettyjä suojatoimia sen varmistamiseksi, että tapa, jolla kierrätysmateriaalin osuus tuotetaan, ei poista ympäristöhyötyjä, joita tällaisen kierrätysmateriaalin osuuden käytöstä myöhemmin muovipakkauksissa saadaan. Sen vuoksi on tarpeen vastata asiaan liittyviin ympäristöhuolenaiheisiin syrjimättömällä tavalla sekä unionissa tuotettujen että unioniin tuotujen muovipakkausten osalta. Unioniin suuntautuvaan tuontiin olisi tätä varten sovellettava vastaavia edellytyksiä päästöjen, erilliskeräyksen ja kierrätystekniikoiden kestävyyskriteerien osalta.

(46)

Muovijätteen erilliskeräys on olennaisen tärkeää, koska sillä on suora myönteinen vaikutus keräysasteeseen, kerätyn materiaalin laatuun ja uusiomateriaalien laatuun. Se mahdollistaa laadukkaan kierrätyksen ja edistää laadukkaiden uusioraaka-aineiden käyttöönottoa. Siirtymällä kohti ”kierrätysyhteiskuntaa” vältetään jätteen syntymistä, kannustetaan jätteen käyttämiseen resurssina ja samalla vältetään resurssien sitomista jätehierarkian alemmille tasoille, mikä vaikuttaa haitallisesti ympäristöön ja jättää hyödyntämättä ympäristön kannalta hyväksyttävän jätehuollon. Erilliskeräyksellä vältetään myös vaarallisen ja vaarattoman jätteen sekoittuminen, jolloin varmistetaan jätteen ja sen siirron turvallisuus sekä vältetään pilaantumista kansainvälisten sääntöjen, kuten vaarallisten jätteiden maanrajan ylittävien siirtojen ja käsittelyn valvonnasta 22 päivänä maaliskuuta 1989 tehdyn Baselin yleissopimuksen (22), 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen (23), jätteen ja muun aineen mereen laskemisen aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä 29 päivänä joulukuuta 1972 Lontoossa tehdyn yleissopimuksen ja sen vuoden 1996 pöytäkirjan sekä aluksista aiheutuvan meren pilaantumisen ehkäisemisestä 2 päivänä marraskuuta 1973 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen, jäljempänä ’MARPOL’, sellaisena kuin se on muutettuna siihen liitetyllä vuoden 1978 pöytäkirjalla, liitteen V, mukaisesti.

(47)

Hallitustenvälisen neuvottelukomitean eri kokousten puitteissa kansainvälisellä tasolla käydyt keskustelut muovin aiheuttamaa pilaantumista, mukaan lukien meriympäristö, koskevan kansainvälisen oikeudellisesti sitovan välineen kehittämisestä Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman puitteissa, jäljempänä ’muovin aiheuttamaa pilaantumista käsittelevä hallitustenvälinen neuvottelukomitea’, ovat lisäksi osoittaneet kansainvälisellä tasolla, että on tarpeen tehostaa muovien erilliskeräystä koskevia toimia niiden ympäristövaikutusten rajoittamiseksi ja kiertotalouden edistämiseksi, jotta voidaan ehkäistä jätteen syntymistä ja vähentää luonnonvarojen hyödyntämistä. Ne olivat myös osoitus sopimuspuolten tahdosta toteuttaa tähän tähtääviä toimenpiteitä. Genevessä 14 päivänä marraskuuta 1979 tehdyssä valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevassa yleissopimuksessa (24) edellytetään, että yleissopimuksen sopimuspuolet suojelevat ympäristöä ilman pilaantumiselta ja ottavat tavoitteekseen rajoittaa sekä mahdollisuuksien mukaan vähitellen vähentää ja ehkäistä ilman pilaantumista, mukaan luettuna myös valtiosta toiseen tapahtuva ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutuminen. Helsingissä 17 päivänä maaliskuuta 1992 tehdyn maasta toiseen ulottuvien vesistöjen ja kansainvälisten järvien suojelusta ja käytöstä tehdyn yleissopimuksen (25) mukaan sopimuspuolten on toteutettava toimenpiteitä, joilla ehkäistään, rajoitetaan ja vähennetään sellaista vesien pilaantumista, jonka vaikutukset ulottuvat maasta toiseen. Yhdistyneiden kansakuntien ympäristö- ja kehityskonferenssissa vuonna 1992 annetun Rion julistuksen mukaisesti saastuttajan olisi periaatteessa vastattava saastumisen kustannuksista. Näin ollen teollisen toiminnan, kuten muovin kierrätyksen, yhteydessä olisi toteutettava toimenpiteitä ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi.

(48)

Kulutuksen jälkeisestä muovijätteestä hyödynnettyjen materiaalien käyttöön kannustava ympäristötavoite edellyttää, että muovin kierrätys tehdään siten, että minimoidaan siitä aiheutuva pilaantuminen. Ellei näin tapahdu, kierrätyksen aikana syntyvät teollisuusperäiset pilaavat aineet vähentäisivät kierrätetyn muovin käyttöön kannustamisen ympäristölisäarvoa tai poistaisivat sen kokonaan. Kulutuksen jälkeisen muovijätteen kierrätysteknologialle olisi kehitettävä kestävyyskriteerit. Niillä olisi varmistettava ympäristön ja ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu erityisesti ilmaan, veteen ja maaperään kohdistuvien päästöjen ja resurssitehokkuuden osalta. Tätä tarkoitusta varten komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia säädöksiä kestävyyskriteerien kehittämiseksi muovin kierrätysteknologioille. Tämän mukaisesti kierrätys olisi toteutettava ympäristön kannalta hyväksyttävällä tavalla, joka johtaa kierrätysprosessien ja -tuotteiden korkeaan laatuun ja takaa kierrätysalan korkeatasoiset normit. Kun varmistetaan kierrätysteknologian ja sen myötä uusiomateriaalin asianmukainen kestävyystaso, kierrätysmateriaalin osuuden käyttöön muovipakkauksissa kannustamisesta tulee ympäristön kannalta vastuullinen toimenpide. Muovin aiheuttamaa pilaantumista käsittelevän hallitustenvälisen neuvottelukomitean kokouksissa käydyissä keskusteluissa korostettiin myös, että on tärkeää varmistaa, että kierrätystekniikat toimivat ympäristön kannalta hyväksyttävällä tavalla.

(49)

Niiden sääntöjen vastaavuuden arvioimisessa, todentamisessa ja sertifioimisessa käytettävällä menetelmällä, mukaan lukien kolmannen osapuolen suorittama auditointi, joita sovelletaan, kun kulutuksen jälkeisestä muovijätteestä hyödynnetty kierrätysmateriaalin osuus kierrätetään tai kerätään kolmannessa maassa, olisi varmistettava ympäristön ja ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu erityisesti ilmaan, veteen ja maaperään kohdistuvien päästöjen tason osalta, ottaen huomioon tarve varmistaa, että kierrätys toteutetaan ympäristön kannalta hyväksyttävällä tavalla, mahdollisuus varmistaa laadukas kierrätys, kierrätysalan laatunormien taso ja resurssitehokkuuden taso. Tällaisilla näkökohdilla on keskeinen merkitys resurssikierron saavuttamisessa, jolloin ehtyviin luonnonvaroihin kohdistuu vähemmän painetta. Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa kyseisen menetelmän luomiseksi.

(50)

Elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvan kierrätysmuovin on täytettävä komission asetuksessa (EU) 2022/1616 (26) asetetut vaatimukset, mukaan lukien kierrätystekniikoita koskevat vaatimukset. Muovipakkausten osalta, paitsi jos pakkaus on valmistettu polyetyleenitereftalaatista (PET), on aiheellista uudelleenarvioida riittävän ajoissa ennen kierrätysmateriaalin osuutta koskevien vaatimusten soveltamispäivää tällaisille muovipakkauksille soveltuvan kierrätysteknologian saatavuutta. Arviointiin olisi myös kuuluttava se, missä määrin tällaiselle teknologialle on myönnetty lupia asiaankuuluvien unionin sääntöjen nojalla ja missä määrin sitä on käytännössä otettu käyttöön. Kyseisen arvioinnin perusteella saattaa olla tarpeen säätää tietyille kontaktimateriaaleista valmistettaville muovipakkauksille poikkeuksia kierrätysmateriaalin osuutta koskevista vaatimuksista tai muuttaa tässä asetuksessa säädettyjä poikkeuksia. Tätä varten komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädöksiä SEUT 290 artiklan mukaisesti.

(51)

Jotta voidaan ottaa huomioon riskit, joita liittyy tietyn muovijätteen riittämättömään saatavuuteen kierrätettäväksi, mikä saattaa nostaa hinnat kohtuuttomalle tasolle tai johtaa terveyden, turvallisuuden ja ympäristön kannalta kielteisiin vaikutuksiin, komissiolle olisi kulutuksen jälkeisestä muovijätteestä saatavan kierrätysmateriaalin vähimmäisosuuden mukauttamiseksi siirrettävä valta hyväksyä SEUT 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä. Arvioidessaan tällaisen delegoidun säädöksen perusteita komission olisi arvioitava luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden esittämiä perusteltuja pyyntöjä.

(52)

Muiden materiaalien kuin muovin, esimerkiksi lasin ja alumiinin, osalta suuntaus primaariraaka-aineiden korvaamiseen kierrätetyillä materiaaleilla on ilmeinen, ja sen odotetaan jatkuvan oikeudellisen ja taloudellisen ympäristön kehityksen sekä kuluttajien odotusten myötä. Komission olisi kuitenkin tarkasti seurattava kierrätysmateriaalin osuuden käyttöä muissa pakkausmateriaaleissa kuin muoveissa ja arvioitava, olisiko aiheellista ehdottaa lisätoimenpiteitä, mukaan lukien tavoitteiden asettaminen kierrätysmateriaalin osuuden käytön lisäämiseksi muissa pakkauksissa kuin muovipakkauksissa.

(53)

Biojätteiden jätevirta usein kontaminoituu perinteisistä muoveista ja materiaalien kierrätysvirrat kompostoituvista muoveista. Tällainen ristikontaminoituminen johtaa resurssien haaskaukseen ja heikkolaatuisempiin uusioraaka-aineisiin, ja sitä olisi ehkäistävä jätteen lähteellä. Tämän huolenaiheen vuoksi jäsenvaltioiden olisi määritettävä kompostoituville pakkauksille asianmukainen jätehuolto alueellaan. Kuluttajille on yhä epäselvempää, miten kompostoituvat muovipakkaukset poistetaan käytöstä asianmukaisesti, ja siksi on perusteltua ja tarpeen asettaa selkeät yhteiset säännöt kompostoituvien muovipakkausten käytölle ja määrätä tällaisia pakkauksia käytettäviksi vain silloin, kun niiden käytöstä on selvää hyötyä ympäristölle tai ihmisten terveydelle. Näin on erityisesti silloin, kun kompostoituvat pakkaukset auttavat biojätteen keräämisessä tai käytöstä poistossa esimerkiksi tuotteissa, joissa sisällön ja pakkauksen erottaminen toisistaan on erityisen monimutkaista, kuten teepusseissa.

(54)

Tietyssä biohajoavien muovipolymeerien pakkauskäytössä kompostoituvista pakkauksista, jotka päätyvät kompostointilaitoksiin, esimerkiksi anaerobisesti mädätettäviksi valvotuissa olosuhteissa, on todistettavasti hyötyä ympäristön kannalta. Lisäksi jäsenvaltiolla, joka soveltaa direktiivin 2008/98/EY 22 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa ja jolla on käytössään asianmukaiset jätteenkeräysjärjestelmät ja jätteenkäsittelyinfrastruktuuri, olisi oltava liikkumavaraa päättää, salliiko se asetettavan alueellaan saataville ensimmäistä kertaa kahvin-, teen- tai muiden juomien keittimissä käytettävät kompostoituvat yksittäisannospakkaukset, jotka sisältävät muita pakkausmateriaaleja kuin metallia, ja erittäin kevyet muoviset kantokassit, kevyet muoviset kantokassit ja muut pakkaukset, joiden kompostoituvuutta on edellytetty ennen tämän asetuksen soveltamispäivää. Jotta oikean käytöstä poistamisen tavan valitseminen ei olisi kuluttajille epäselvää ja kun otetaan huomioon hiilenkierron ympäristöhyödyt, kaikki muut pakkaukset olisi osoitettava materiaalien kierrätykseen, ja tällaisten pakkausten suunnittelulla olisi varmistettava, että ne eivät vaikuta muiden jätevirtojen kierrätettävyyteen.

(55)

Biohajoava jäte ei myöskään saisi johtaa epäpuhtauksien esiintymiseen tuotetussa kompostissa. Yhdenmukaistetun standardin EN 13432:2000 ”Pakkaukset – Vaatimukset pakkauksille, jotka ovat hyödynnettävissä kompostoinnin ja biohajoamisen avulla – Testausmenettely ja arviointiperusteet pakkauksen hyväksynnälle” vaatimuksia olisi tarkistettava kompostointiaikojen, sallittujen kontaminaatiotasojen ja mikromuovin vapautumista koskevien rajoitusten osalta, jotta kyseisiä materiaaleja voidaan käsitellä asianmukaisesti biojätteen käsittelylaitoksissa. Lisäksi unionissa olisi vahvistettava vastaava standardi kotikompostointia varten.

(56)

Kuten 30 päivänä marraskuuta 2022 annetussa komission tiedonannossa esitetyssä biopohjaisia, biohajoavia ja kompostoitavia muoveja koskevassa EU:n politiikkakehyksessä kuvataan, teollista kompostointia koskevien standardien noudattaminen ei tarkoita kompostoitumista kotikompostoinnissa. Teollisessa kompostoinnissa vaadittavat olosuhteet ovat usein korkeat lämpötilat ja korkeat kosteustasot. Yksityishenkilöiden ja yhteisöjen harjoittaman kotikompostoinnin tosiasialliset olosuhteet riippuvat hyvin paljon paikallisista ilmasto-olosuhteista ja kuluttajien käytännöistä. Siksi kotikompostoinnissa biohajoaminen on hitaampaa kuin teollisessa kompostoinnissa tai jää kesken. Erityisesti muovipakkausten kotikompostoinnin olisi tultava kyseeseen vain tietyissä käyttötarkoituksissa ja tietyissä paikallisissa olosuhteissa asiaankuuluvien viranomaisten valvonnassa.

(57)

Komission olisi tarvittaessa esitettävä lainsäädäntöehdotus pakkausten, joiden osalta sallitaan kompostoituvuus, luettelon muuttamiseksi silloin, kun tämä on perusteltua ja tarkoituksenmukaista kompostoituvien muovien käytöstä poistoon vaikuttavan teknologian ja sääntelyn kehityksen vuoksi, ja sellaisin erityisin edellytyksin, joilla varmistetaan, että tällaisten kompostoituvien materiaalien käyttö on suotuisaa ympäristölle ja ihmisten terveydelle.

(58)

Jotta helpotetaan vaatimustenmukaisuuden arviointia tämän asetuksen mukaisiin kompostoituvia pakkauksia koskeviin vaatimuksiin nähden, on tarpeen säätää vaatimustenmukaisuusolettamasta niiden kompostoituvien pakkausten osalta, jotka ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1025/2012 (27) nojalla hyväksyttyjen yhdenmukaistettujen standardien mukaisia. Määritettäessä olettaman sovellettavuutta olisi otettava huomioon kyseisten vaatimusten yksityiskohtaiset tekniset eritelmät uusimman tieteellisen ja teknologisen kehityksen mukaisesti. Parametrien, mukaan lukien kompostoitumisajat ja sallitut kontaminaatiotasot, olisi vastattava biojätteen käsittelylaitosten, mukaan lukien anaerobiset mädätysprosessit, tosiasiallisia olosuhteita. Vaatimustenmukaisuusolettama ei voi perustua teollisen kompostoinnin nykyiseen standardiin, koska kyseinen standardi on tarkistettava ja korvattava päivitetyllä versiolla. Nykyistä standardia voidaan kuitenkin käyttää ohjeena siihen saakka, kunnes uusi tai päivitetty yhdenmukaistettu standardi on saatavilla. Kotikompostoitavien pakkausten osalta komission olisi tarvittaessa pyydettävä EN-standardoinnin laatimista.

(59)

Kaikkien pakkausten, joiden on tarkoitus joutua kosketukseen tai jotka jo ovat kosketuksessa elintarvikkeen kanssa, mukaan lukien kompostoituvat pakkaukset, on täytettävä asetuksessa (EY) N:o 1935/2004 asetetut vaatimukset. Tapauksen mukaan elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvia materiaaleja koskevien unionin säädösten mukaisesti vaadittuja asiakirjoja ja tietoja olisi voitava käyttää osana tämän asetuksen mukaisesti vaadittuja asiakirjoja ja tietoja.

(60)

Pakkauksia suunniteltaessa niiden tilavuus ja paino olisi minimoitava ja olisi mahdollistettava niiden kierrätettävyys ja samalla huolehdittava siitä, että pakkaukset täyttävät edelleen tehtävänsä. Valmistajan olisi arvioitava pakkaus tässä asetuksessa lueteltuihin pakkauksille asetettuihin vaatimuksiin nähden. Kun otetaan huomioon tämän asetuksen tavoitteet eli pakkausten ja pakkausjätteen määrän vähentäminen ja pakkausten käyttökierron parantaminen sisämarkkinoilla, on aiheellista entisestään täydentää ja selventää nykyisiä vaatimuksia ja tiukentaa niitä. Sen vuoksi olisi muutettava pakkauksille asetettuja vaatimuksia, jotka luetellaan yhdenmukaistetussa standardissa EN 13428:2004 ”Pakkaukset – Valmistukseen ja koostumukseen kohdistuvat vaatimukset – Pakkausjätteiden synnyn ennaltaehkäiseminen”. Nykyistä standardia EN 13428:2004 voidaan kuitenkin käyttää siihen saakka, kunnes uusi tai päivitetty yhdenmukaistettu standardi on saatavilla. Vaikka markkinointi ja kuluttajien hyväksyntä ovat edelleen tärkeitä tekijöitä pakkausten suunnittelussa, niiden ei kuitenkaan olisi kuuluttava pakkauksille asetettuihin vaatimuksiin, joilla voidaan yksin perustella pakkauspainon ja -tilavuuden kasvattaminen. Tämä ei kuitenkaan saisi vaarantaa sellaisten käsityö- ja teollisuustuotteiden ja elintarvikkeiden ja maataloustuotteiden tuote-eritelmiä, jotka on rekisteröity ja suojattu EU:n maantieteellisten merkintöjen suojaa koskevan järjestelmän, mukaan lukien viinin osalta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1308/2013 (28), tislattujen alkoholijuomien osalta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/787 (29) tai käsityö- ja teollisuustuotteiden osalta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2023/2411 (30), mukaisesti tai katettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2024/1143 (31) tarkoitetuilla laatujärjestelmillä osana kulttuuriperinnön ja perinteisen taitotiedon suojelua koskevaa unionin tavoitetta.Se ei myöskään saisi vaarantaa unionin tai kansallisella malli- tai tavaramerkkilainsäädännöllä taikka johonkin jäsenvaltioon vaikuttavilla kansainvälisillä sopimuksilla suojattua pakkaussuunnittelua. Tällaisia pakkauksia koskeva poikkeus on perusteltu vain siinä määrin kuin pakkausten minimointia koskevat uudet säännöt vaikuttavat pakkauksen muotoon siten, että tavaramerkillä ei enää voida erottaa tavaramerkittyä tavaraa toisen yrityksen tavarasta eikä mallissa voida enää säilyttää sen uusia ja yksilöllisiä ominaisuuksia. Väärinkäytön riskin välttämiseksi poikkeusta olisi sovellettava ainoastaan ennen 11 päivää helmikuuta 2025 suojattuihin tavaramerkki- ja mallioikeuksiin. Toisaalta pakkauspainoa tai -tilavuutta voisi olla tarpeen kasvattaa kierrätettävyyden, kierrätysmateriaalin osuuden käytön ja pakkausten uudelleenkäytön takia, ja siksi niiden olisi sisällyttävä pakkauksille asetettuihin vaatimuksiin. Pakkauksia, joissa on kaksoisseinät, valepohja tai muita sellaisia ominaisuuksia, joiden tarkoituksena on ainoastaan saada tuotteen tilavuus näyttämään suuremmalta, ei olisi saatettava markkinoille, sillä tällaiset pakkaukset eivät täytä pakkausten minimointia koskevaa vaatimusta. Samaa sääntöä olisi sovellettava tarpeettomaan pakkaamiseen, jota pakkauksen toimivuus ei edellytä.

(61)

Pakkausten minimointia koskevien vaatimusten noudattamiseksi olisi kiinnitettävä erityistä huomiota tyhjän tilan rajoittamiseen ryhmäpakkauksissa ja kuljetuspakkauksissa, mukaan lukien verkkokaupan pakkaukset.

(62)

Jotta helpotetaan vaatimustenmukaisuuden arviointia tämän asetuksen mukaisiin pakkausten minimointia koskeviin vaatimuksiin nähden, on tarpeen säätää vaatimustenmukaisuusolettamasta niiden pakkausten osalta, jotka ovat asetuksen (EU) N:o 1025/2012 mukaisesti hyväksyttyjen yhdenmukaistettujen standardien mukaisia, kyseisten vaatimusten yksityiskohtaisten teknisten eritelmien ilmaisemista varten ja mitattavissa olevien suunnittelukriteerien, mukaan lukien tarvittaessa painoa tai tyhjää tilaa koskevat ylärajat tietyille pakkausmuodoille, ja oletusarvoisesti vakiomuotoisten pakkaussuunnitelmien, jotka ovat pakkausten minimointia koskevien vaatimusten mukaisia, määrittämistä varten.

(63)

Pakkausten käyttökierron ja kestävän käytön edistämiseksi olisi kannustettava käyttämään uudelleenkäytettäviä pakkauksia ja ottamaan käyttöön uudelleenkäyttöjärjestelmiä. Tätä varten on tarpeen selventää uudelleenkäytettävien pakkausten käsitettä ja varmistaa, että siihen liitetään pakkaussuunnittelun ohella tässä asetuksessa asetettuja vähimmäisvaatimuksia noudattavien uudelleenkäyttöjärjestelmien käyttöönotto. Pakkaussuunnittelun olisi mahdollistettava mahdollisimman monta kiertoa ja turvallisuus-, laatu- ja hygieniavaatimusten noudattaminen tyhjennettäessä ja täytettäessä. Jotta helpotetaan vaatimustenmukaisuuden arviointia tämän asetuksen mukaisiin uudelleenkäytettäviä pakkauksia koskeviin vaatimuksiin nähden, on tarpeen säätää vaatimustenmukaisuusolettamasta niiden pakkausten osalta, jotka ovat asetuksen (EU) N:o 1025/2012 mukaisesti hyväksyttyjen yhdenmukaistettujen standardien mukaisia, mainitun asetuksen mukaisten yksityiskohtaisten teknisten eritelmien ilmaisemista varten ja uudelleenkäytettäviä pakkauksia koskevien kriteerien ja muotojen, mukaan lukien käyttökertojen tai kiertojen vaadittu vähimmäismäärä, vakiomuotoisten suunnitelmien sekä uudelleenkäyttöjärjestelmiä koskevien vaatimusten, mukaan lukien hygieniavaatimukset, määrittämistä varten.

(64)

On tarpeen informoida kuluttajia ja varmistaa, että he voivat poistaa käytöstä pakkausjätteen asianmukaisella tavalla. Tämän vuoksi on aiheellista luoda jätteiden lajittelua varten pakkausten materiaalikoostumukseen perustuva yhdenmukaistettu merkintäjärjestelmä ja jätteenkeräysastioihin olisi laitettava samat merkinnät. Tällaisten merkintöjen suunnittelussa ohjaavana tekijänä olisi oltava se, että kaikkien kansalaisten on kyettävä tunnistamaan tällainen yhdenmukaistettu merkintäjärjestelmä olosuhteista, kuten heidän iästään ja kielitaidostaan, riippumatta. Tällaiseen järjestelmään voidaan päästä käyttämällä kuvamerkkejä ja mahdollisimman vähän tekstiä. Tällaisilla merkinnöillä voitaisiin myös minimoida käännöskustannukset, joita muuten aiheutuisi.

(65)

Lajittelu on olennainen vaihe pakkausten käyttökierron lisäämiseksi. Lajitteluvalmiuksien parantamista erityisesti teknologisten innovaatioiden avulla olisi edistettävä, jotta voidaan tehostaa lajittelua ja siten parantaa kierrätettävien raaka-aineiden laatua.

(66)

Jotta pakkausjätteen lajittelu ja käytöstä poisto olisi kuluttajille helpompaa, olisi otettava käyttöön yhdenmukaistettujen tunnusten järjestelmä, joka näkyy sekä pakkauksissa että jätteenkeräysastioissa, jolloin kuluttajat voivat toimia tunnusten mukaan käytöstä poistossa. Tunnusten olisi mahdollistettava asianmukainen jätehuolto, sillä niiden olisi annettava kuluttajille tietoa pakkausten kompostoitavuudesta. Tällaisilla tiedoilla olisi etenkin vältettävä kuluttajien hämmentämistä kompostoituvien pakkausten osalta, jotka eivät sellaisenaan sovellu kotikompostointiin vaan ovat kompostoitavia ainoastaan teollisesti valvotuissa olosuhteissa. Tällaisilla tiedoilla olisi siten ehkäistävä se, että kompostoituvia pakkauksia heitetään luontoon. Kyseinen lähestymistapa parantaa pakkausjätteen erilliskeräystä ja siten johtaa pakkausjätteen laadukkaampaan kierrätykseen. Sen tarkoituksena on yhdenmukaistaa pakkausjätteen keräysjärjestelmiä sisämarkkinoilla. Tämän asetuksen voimaantulon jälkeen perustettavissa pakollisissa pantti- ja palautusjärjestelmissä käytettävät tunnukset on myös tarpeen yhdenmukaistaa. Jäsenvaltioiden olisi voitava edellyttää, että tällaisia yhdenmukaistettuja merkintöjä käytetään pakkauksissa, jotka kuuluvat ennen tämän asetuksen voimaantuloa kansallisella lainsäädännöllä perustettujen pantti- ja palautusjärjestelmien piiriin. Koska kuljetuspakkauksia ei kerätä yhdyskuntajätteen keräysjärjestelmien kautta, kyseisten tunnusten käytön ei olisi oltava pakollista kuljetuspakkauksissa, verkkokaupan pakkauksia lukuun ottamatta.

(67)

Kierrätysmateriaalin osuudesta pakkauksessa kertovan merkinnän ei olisi oltava pakollinen, sillä kyseinen tieto ei ole edellytys pakkauksen asianmukaisen loppuvaiheen käsittelyn varmistamiseksi. Valmistajilta kuitenkin vaaditaan kierrätysmateriaalin osuudelle tässä asetuksessa asetettujen tavoitteiden täyttämistä, ja ne saattavat haluta, että kyseinen tieto esitetään niiden pakkauksissa kuluttajien informoimiseksi pakkauksen kierrätysmateriaalin osuudesta. Sen varmistamiseksi, että tällaiset tiedot annetaan yhdenmukaisella tavalla kaikkialla unionissa, kierrätysmateriaalin osuudesta kertova merkintä olisi yhdenmukaistettava.

(68)

Pakkauksen biopohjaisen muovin sisällöstä kertovan merkinnän ei myöskään olisi oltava pakollinen, sillä biopohjaisten muovien on täytettävä useita ehtoja kestävyyden varmistamiseksi ja tarvitaan enemmän tieteellistä näyttöä sen varmistamiseksi, että niiden käyttö noudattaa niiden koko elinkaaren ajan kiertotalouden periaatteita, jotka on esitetty biopohjaisia, biohajoavia ja kompostoituvia muoveja koskevasta unionin politiikkakehyksestä 30 päivänä marraskuuta 2022 annetussa komission tiedonannossa. Valmistajat saattavat kuitenkin haluta, että kyseinen tieto esitetään niiden pakkauksissa kuluttajien informoimiseksi pakkauksen biopohjaisen muovin sisällöstä. Sen varmistamiseksi, että tällaiset tiedot annetaan yhdenmukaisella tavalla kaikkialla unionissa, biopohjaisen muovin sisällöstä kertova merkintä olisi yhdenmukaistettava.

(69)

Uudelleenkäytettävissä pakkauksissa olisi oltava QR-koodi tai muu standardisoitu ja avoin digitaalinen tietoväline, jonka kautta loppukäyttäjälle annetaan tietoa uudelleenkäytettävyydestä, uudelleenkäyttöjärjestelmien saatavuudesta ja keräyskanavien sijainnista. QR-koodin tai tietovälineen olisi sisällettävä tiedot, jotka helpottavat seurantaa ja käyttökertojen ja kiertojen laskemista, tai keskimääräisen arvion, jos tällaista laskentaa ei voida suorittaa. Kyseisen merkinnän olisi oltava vapaaehtoinen avoimen kierron järjestelmille, joilla ei ole järjestelmänhaltijaa. Uudelleenkäytettävät myyntipakkaukset olisi myös yksilöitävä selkeästi myyntipaikassa.

(70)

Pakkauksissa ei saisi olla useita samaa tarkoittavia merkintöjä. Tämän välttämiseksi silloin, kun muissa unionin säädöksissä edellytetään, että pakattua tuotetta koskevat tiedot ovat digitaalisesti saatavilla tietovälineen kautta, tässä asetuksessa edellytettyjen pakkausta koskevien tietojen sekä toisessa unionin säädöksessä edellytettyjen pakattua tuotetta koskevien tietojen olisi oltava saatavilla saman tietovälineen kautta. Kyseisen tietovälineen olisi oltava tämän asetuksen tai muun sovellettavan unionin oikeuden vaatimusten mukainen. Erityisesti silloin, kun pakattu tuote kuuluu asetuksen (EU) 2024/1781 tai muun sellaisen unionin oikeuden soveltamisalaan, jossa edellytetään digitaalista tuotepassia, kyseistä digitaalista tuotepassia olisi käytettävä myös tämän asetuksen mukaisten asiaankuuluvien tietojen antamiseksi. Jos pakkaus sisältää huolta aiheuttavia aineita, se olisi merkittävä käyttämällä standardoitua ja avointa digitaalista merkintäteknologiaakomission antamien täytäntöönpanosäädösten mukaisesti. Kyseisillä tiedoilla olisi varmistettava, että jätealan toiminnanharjoittajilla on pääsy pakkausten kemiallista koostumusta koskeviin asiaankuuluviin tietoihin, jotta voidaan määrittää jätehierarkian mukainen soveltuvin jätehuoltovaihtoehto ja näin edistää pakkausten käyttökiertoa.

(71)

Tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamisen edistämiseksi kuluttajia olisi suojeltava harhaanjohtavilta ja sekaannusta aiheuttavilta tiedoilta pakkausten ominaisuuksista ja asianmukaisesta käytöstä poistamisesta, joita varten tässä asetuksessa otetaan käyttöön yhdenmukaistetut merkinnät. Laajennettua tuottajan vastuuta koskevan järjestelmän piiriin kuuluvat pakkaukset olisi voitava tunnistaa kaikkialla, jossa kyseinen järjestelmä on käytössä, sen osoittamiseksi, että tuottaja täyttää laajennetun tuottajan vastuun mukaiset velvoitteensa. Tällainen tunnistaminen olisi saavutettava ainoastaan QR-koodin tai muun standardoidun ja avoimen digitaalisen merkintäteknologian avulla. Kyseisen tunnuksen olisi kerrottava kuluttajille selkeästi ja yksiselitteisesti pakkauksen kierrätettävyydestä.

(72)

Pakollisten pantti- ja palautusjärjestelmien piiriin kuuluvissa pakkauksissa olisi oltava merkintä, jossa kuluttajille tiedotetaan, että pakkaukset kuuluvat kyseisen järjestelmän piiriin ja että pakkaukset olisi sen vuoksi kerättävä kansallisten viranomaisten tätä tarkoitusta varten hyväksymien erityisten keräyskanavien kautta. Kyseisen merkinnän olisi oltava komission vahvistama yhdenmukainen EU:n merkki. Jäsenvaltioiden olisi voitava edellyttää tällaisten yhdenmukaistettujen merkintöjen käyttöä pakkauksissa, jotka kuuluvat ennen tämän asetuksen voimaantuloa kansallisella lainsäädännöllä perustettujen pantti- ja palautusjärjestelmien piiriin.

(73)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29/EY (32) toimii eräänlaisena turvaverkkona, jolla varmistetaan kuluttajansuojan korkea taso kaikilla aloilla ja täydennetään ala- tai tuotekohtaisessa unionin oikeudessa asetettuja yksityiskohtaisempia vaatimuksia, paitsi jos kyseinen direktiivi on ristiriidassa sopimattomien kaupallisten menettelyjen yksittäisiä näkökohtia koskevien muiden unionin sääntöjen kanssa, missä tapauksessa kyseisten yksittäisten näkökohtien osalta olisi sovellettava viimeksi mainittua. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2024/825 (33) säädetään, että vapaaehtoisen kestävyysmerkinnän, joka ei täytä tiettyjä vaatimuksia, esittäminen on sopimaton kaupallinen menettely.

(74)

Jotta voidaan varmistaa merkintävaatimusten yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa parantaa jätteiden lajittelua edelleen, vahvistaa menetelmä pakkausten materiaalikoostumuksen määrittämiseksi ja huolta aiheuttavien aineiden tunnistamiseksi standardoidun ja avoimen digitaalisen teknologian avulla sekä vahvistaa yhdenmukaistettu merkintä ja eritelmät ja muoto tässä asetuksessa pakkauksille ja jätteenkeräysastioille asetettuja merkintävaatimuksia varten. Kyseisiä eritelmiä laatiessaan komission olisi käytettävä mahdollisimman vähän kielellisiä elementtejä ja otettava huomioon tieteellinen tai muu saatavilla oleva tekninen tieto, mukaan lukien asiaankuuluvat kansainväliset standardit. Pantti- ja palautusjärjestelmien piiriin kuuluvien pakkausten yhdenmukaistettujen merkintöjen suunnittelussa olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden veloittamissa panteissa mahdollisesti esiintyvä vaihtelu. Uuden järjestelmän myötä komission päätös 97/129/EY (34) olisi kumottava 12 päivästä elokuuta 2028, ja sen sisältö olisi sisällytettävä täytäntöönpanosäädökseen.

(75)

Talouden toimijoiden olisi varmistettava, että pakkaukset ovat tämän asetuksen vaatimusten mukaisia. Talouden toimijoiden olisi toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sen mukaan, missä roolissa ne ovat toimitusketjussa, varmistaakseen kyseisen vaatimustenmukaisuuden ja pakkausten vapaan liikkuvuuden sisämarkkinoilla sekä parantaakseen pakkausten kestävyyttä.

(76)

Valmistajalla on parhaat edellytykset suorittaa tässä asetuksessa säädetty vaatimustenmukaisuuden arviointi, koska sillä on yksityiskohtainen tietämys suunnittelu- ja tuotantoprosessista. Tässä asetuksessa säädetyn vaatimustenmukaisuuden arvioinnin olisi sen vuoksi edelleen velvoitettava yksinomaan valmistajaa.

(77)

Olisi varmistettava, että pakkausten tai pakkausmateriaalien toimittajat toimittavat valmistajalle kaikki tiedot ja asiakirjat, jotka tämä tarvitsee osoittaakseen pakkauksen ja pakkausmateriaalien vaatimustenmukaisuuden. Kyseiset tiedot ja asiakirjat olisi annettava joko paperiversiona tai sähköisesti.

(78)

Sisämarkkinoiden toiminnan turvaamiseksi on tarpeen varmistaa, että unionin markkinoille kolmansista maista tulevat pakkaukset ovat tämän asetuksen mukaisia riippumatta siitä, tuodaanko ne pelkkinä pakkauksina vai pakatun tuotteen yhteydessä. Erityisesti on tarpeen varmistaa, että valmistajat ovat suorittaneet asianmukaiset vaatimuksenmukaisuuden arviointimenettelyt kyseisten pakkausten osalta. Sen vuoksi maahantuojien olisi varmistettava, että niiden markkinoille saattamat tuotteet ovat kyseisten vaatimusten mukaisia ja että valmistajien laatimat asiakirjat ovat toimivaltaisten kansallisten viranomaisten saatavilla tarkastuksia varten.

(79)

Jokaisen maahantuojan olisi pakkauksia markkinoille saattaessaan ilmoitettava pakkauksessa nimensä, rekisteröity toiminimensä tai rekisteröity tavaramerkkinsä sekä postiosoitteensa ja, jos saatavilla, sähköiset viestintävälineet, joiden kautta sen voi tavoittaa. Olisi säädettävä poikkeuksista sellaisia tapauksia varten, joissa pakkaukseen ei ole mahdollista lisätä tällaisia merkintöjä.

(80)

Kun jakelija asettaa pakkauksen saataville markkinoilla sen jälkeen, kun valmistaja tai maahantuoja on saattanut sen markkinoille, jakelijan olisi toimittava asianmukaista huolellisuutta noudattaen tämän asetuksen sovellettavien vaatimusten suhteen. Jakelijan olisi myös varmistettava, ettei sen suorittama pakkauksen käsittely vaikuta kielteisesti siihen, täyttääkö pakkaus kyseiset vaatimukset.

(81)

Koska jakelijat ja maahantuojat ovat lähellä markkinoita ja niillä on tärkeä rooli pakkausten vaatimustenmukaisuuden varmistamisessa, niiden olisi otettava osaa toimivaltaisten kansallisten viranomaisten suorittamiin markkinavalvontatehtäviin ja oltava valmiita osallistumaan niihin aktiivisesti toimittamalla kyseisille viranomaisille kaikki asianomaiseen pakkaukseen liittyvät tarvittavat tiedot.

(82)

Maahantuoja tai jakelija, joka joko saattaa pakkauksia markkinoille omalla nimellään tai tavaramerkillään tai muuttaa jo markkinoille saatettuja pakkauksia tavalla, joka saattaa vaikuttaa tämän asetuksen noudattamiseen, olisi katsottava valmistajaksi ja sen olisi otettava vastuu valmistajalle kuuluvista velvoitteista.

(83)

Pakkausten jäljitettävyyden varmistaminen koko toimitusketjussa helpottaa markkinavalvontaviranomaisten tehtävää jäljittää talouden toimijat, jotka ovat saattaneet markkinoille tai asettaneet markkinoilla saataville vaatimustenvastaisia pakkauksia. Sen vuoksi talouden toimijat olisi velvoitettava säilyttämään tiedot liiketoimistaan tietyn ajan.

(84)

Ylipakkaamisesta johtuvaa jätteen muodostumisen ongelmaa ei voida ratkaista kokonaan säätämällä pakkaussuunnittelua koskevia velvoitteita. Tiettyjen pakkaustyyppien osalta talouden toimijoille, jotka täyttävät tai muuten käyttävät tällaisia pakkauksia, olisi määrättävä velvoitteita vähentää tyhjän tilan osuutta. Kun kyseessä on ryhmä- tai kuljetuspakkaus tai verkkokaupassa käytettävä pakkaus, jota käytetään tuotteiden toimittamiseen lopullisille jakelijoille tai loppukäyttäjille, tyhjän tilan osuus pakkauksesta saisi olla enintään 50 prosenttia. Kyseistä velvoitetta ei olisi sovellettava uudelleenkäytettäviin pakkauksiin. Jätehierarkian mukaisesti ja pakkausjätettä vähentävän pakkausinnovoinnin edistämiseksi talouden toimijat, jotka käyttävät myyntipakkauksia verkkokaupassa käytettävinä pakkauksina, olisi voitava vapauttaa kyseisestä velvoitteesta. Tyhjän tilan laskemisen yhdenmukaisten edellytysten varmistamiseksi komissiolle olisi annettava täytäntöönpanovaltuudet sen laskemista koskevan menetelmän luomiseksi.

(85)

Jotta voidaan varmistaa ympäristönsuojelun korkea taso sisämarkkinoilla sekä elintarviketurvallisuuden ja elintarvikehygienian korkea taso ja tukea pakkausjätteen syntymisen ehkäisemistä koskevien tavoitteiden saavuttamista, tarpeettomia tai vältettävissä olevia pakkauksia ei olisi saatettava markkinoille. Tässä asetuksessa esitetään luettelo tällaisista pakkausmuodoista. Komission olisi julkaistava ohjeet kyseisen luettelon selventämiseksi, myös antamalla esimerkkejä pakkauksista ja ohjeita rajoituksiin tehtävistä poikkeuksista.

(86)

Pakkausten käyttökierron ja kestävän käytön edistämiseksi on tarpeen rajoittaa riskiä siitä, että uudelleenkäytettävinä kaupan pidettyjä pakkauksia ei käytännössä käytettäisikään uudelleen, sekä varmistaa, että kuluttajat palauttavat uudelleenkäytettävät pakkaukset. Parhaiten tämä onnistuu velvoittamalla uudelleenkäytettäviä pakkauksia käyttävät talouden toimijat huolehtimaan siitä, että käyttöön otetaan uudelleenkäyttöjärjestelmä mahdollistaen näin tällaisten pakkausten kierto ja toistuvat käyttökerrat. Jotta tällaisista järjestelmistä saataisiin mahdollisimman suuri hyöty, olisi säädettävä vähimmäisvaatimukset avoimen ja suljetun kierron järjestelmille. Uudelleenkäytettävien pakkausten teknisten asiakirjojen osana olisi vahvistettava myös tällaisten pakkausten vaatimustenmukaisuus uudelleenkäyttöjärjestelmään nähden. Uudelleenkäyttöjärjestelmien koko ja maantieteellinen kattavuus voivat vaihdella pienemmistä paikallisista järjestelmistä suurempiin järjestelmiin, jotka voivat ulottua yhden tai useamman jäsenvaltion alueelle.

(87)

Uudelleenkäytettävien pakkausten on oltava turvallisia käyttäjilleen. Sen vuoksi talouden toimijoiden, jotka tarjoavat tuotteitaan uudelleenkäytettävissä pakkauksissa, olisi varmistettava, että ennen kuin uudelleenkäytettävä pakkaus käytetään uudelleen, se asetetaan kunnostusprosessiin, jota varten olisi säädettävä vaatimukset.

(88)

Uudelleenkäytettävästä pakkauksesta tulee direktiivin 2008/98/EY 3 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettua jätettä, kun sen haltija poistaa sen käytöstä, aikoo poistaa sen käytöstä tai on velvollinen poistamaan sen käytöstä. Kunnostusprosessissa olevia uudelleenkäytettäviä pakkauksia ei yleensä katsota jätteeksi.

(89)

Jätteen syntymisen ehkäisemisen kannustamiseksi olisi otettava käyttöön uusi ”uudelleentäytön” käsite. Uudelleentäyttö olisi ymmärrettävä erityiseksi jätteen syntymistä ehkäiseväksi toimenpiteeksi, jolla osaltaan edistetään tässä asetuksessa asetettuja jätteen syntymisen ehkäisemistä koskevia tavoitteita ja joka on edellytyksenä niiden saavuttamiseksi.

(90)

Kun talouden toimijat tarjoavat mahdollisuuden ostaa tuotteita uudelleentäyttämällä, niiden olisi varmistettava, että niiden täyttöpisteet täyttävät tietyt vaatimukset kuluttajien terveyden ja turvallisuuden takaamiseksi. Näissä yhteyksissä talouden toimijoiden olisi annettava tietoa siitä, miten varmistetaan turvallinen uudelleentäyttö ja käyttö kuluttajien käyttäessä omia astioita. Uudelleentäyttöön kannustamiseksi talouden toimijoiden ei olisi tarjottava täyttöpisteillä ilmaisia pakkauksia tai pakkauksia, jotka eivät kuulu pantti- ja palautusjärjestelmän piiriin. Talouden toimijat olisi vapautettava sellaisia elintarviketurvallisuusongelmia koskevasta vastuusta, joita voisi aiheutua kuluttajien toimittamien astioiden käytöstä.

(91)

Jotta kertakäyttöisten pakkausten kasvavaa osuutta ja syntyvän pakkausjätteen kasvavaa määrää saadaan vähennettyä, on tarpeen asettaa määrällisiä pakkausten uudelleenkäyttötavoitteita sellaisilla aloilla, joilla on arvioitu olevan parhaat mahdollisuudet pakkausjätteen vähentämiseen; tällaisia aloja ovat mukaan otettavien elintarvikkeiden ja juomien ala sekä suurten kodinkoneiden ja kuljetuspakkausten alat. Tätä potentiaalia on arvioitu esimerkiksi sellaisten tekijöiden perusteella kuin käytettävissä olevat uudelleenkäyttöjärjestelmät, pakkausten käytön tarpeellisuus ja mahdollisuudet täyttää toiminnalliset vaatimukset säilytystä, puhtautta, terveyttä, hygieniaa ja turvallisuutta koskevilta osin. Huomioon otettiin myös tuotteiden ja niiden tuotanto- ja jakelujärjestelmien erot. Tällaisten tavoitteiden täytäntöönpanossa olisi otettava huomioon tuotteen koko elinkaaren aikaiset ympäristöhyödyt. Tavoitteiden asettamisen odotetaan edistävän innovointia ja lisäävän uudelleenkäyttöpakkausten ja uudelleentäyttöratkaisujen osuutta. Majoitus- ja ravitsemisalan toimitiloissa muovisia kertakäyttöpakkauksia ei olisi sallittava sellaisia elintarvikkeita ja juomia varten, jotka täytetään kyseisiin pakkauksiin ja jotka kulutetaan paikan päällä kyseisissä tiloissa. Kuluttajilla olisi aina oltava mahdollisuus ostaa mukaan otettavia elintarvikkeita ja juomia uudelleenkäytettäviin pakkauksiin tai omiin astioihin vähintään yhtä suotuisin ehdoin kuin kertakäyttöpakkauksissa tarjottavia elintarvikkeita ja juomia. Talouden toimijoiden, jotka myyvät mukaan otettavia elintarvikkeita tai juomia, olisi tarjottava kuluttajille vaihtoehto ostaa elintarvikkeet tai juomat omiin astioihin sekä vaihtoehto ostaa elintarvikkeita ja juomia uudelleenkäytettävissä pakkauksissa.

(92)

Jäsenvaltioiden olisi tietyin edellytyksin voitava vapauttaa talouden toimijat uudelleenkäyttövelvoitteista viiden vuoden ajaksi, joka voidaan uusia. Kyseisten edellytysten olisi perustuttava korkeaan kierrätysasteeseen ja korkeaan sovellettavaan jätteen syntymisen ehkäisemisasteeseen poikkeusta soveltavassa jäsenvaltiossa, mukaan lukien ensimmäinen jätteen syntymisen ehkäisemisastetta koskeva kolmen prosentin välitavoite vuoteen 2028 mennessä, sekä siihen, että talouden toimijat hyväksyvät jätteen syntymisen ehkäisemistä ja kierrätystä koskevan yritystason suunnitelman.

(93)

Sellaisten pakkausten osalta, joihin kohdistuu tämän asetuksen mukaisia tiettyjen pakkausmuotojen käyttämistä koskevia rajoituksia sellaisia rajatylittävää liikennettä harjoittavia kulkuneuvoja varten, joissa on saatavilla ateriapalveluja, kuten ilma-alukset, lentokoneet, junat, risteilyalukset, lautat, huvialukset ja veneet, markkinoille saattamisella olisi katsottava tarkoitettavan matkustamista kyseisen pakkauksen kanssa unioniin tai unionin sisällä. Matkustamisella unionin sisällä olisi katsottava tarkoitettavan tilannetta, jossa kulkuneuvo lähtee unionissa sijaitsevasta lähtöpaikasta ja saapuu unionissa sijaitsevaan määräpaikkaan.

(94)

Jotta uudelleenkäyttötavoitteilla olisi enemmän vaikutusta ja jotta varmistetaan talouden toimijoiden yhdenvertainen kohtelu, kyseiset tavoitteet olisi asetettava talouden toimijoille. Juomien osalta uudelleenkäyttötavoitteet olisi asetettava lopullisille jakelijoille, jotka asettavat juomia kuluttajien saataville myyntipakkauksissa. Tiettyjä juomia pidetään pilaantuvina, koska ne ovat alttiita bakteerien tai hiivojen aiheuttamalle mikrobiologiselle pilaantumiselle, joten ne on suojattava pilaantumiselta erityisellä aseptisella teknologialla varmistaen samalla niiden pitkä säilyvyysaika. Maito ja muut pilaantuvat juomat olisi näin ollen vapautettava velvoitteesta saavuttaa pakkausten uudelleenkäyttötavoitteet. Tavoitteet olisi laskettava uudelleenkäyttöjärjestelmän piiriin kuuluvien myytyjen uudelleenkäytettävien pakkausten prosenttiosuutena myynnistä, tilavuudesta tai painosta tai, kun kyseessä on kuljetuspakkaus, prosenttiosuutena käyttökerroista. Tavoitteiden olisi oltava materiaalin suhteen neutraaleja. Jotta voidaan varmistaa uudelleenkäyttötavoitteiden yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa hyväksyä niiden laskentamenetelmä.

(95)

Tietyissä tapauksissa kertakäyttöisten kuljetuspakkausmuotojen käyttö ei ole tarpeen, sillä on olemassa useita toimivia uudelleenkäytettäviä vaihtoehtoja. Jotta varmistetaan, että tällaisia vaihtoehtoja käytetään tehokkaasti, on aiheellista edellyttää, että kuljetettaessa tuotteita saman talouden toimijan eri toimipaikkojen välillä tai talouden toimijan ja sidosyritysten tai omistusyhteysyritysten välillä talouden toimijat käyttävät ainoastaan uudelleenkäytettäviä kuljetuspakkauksia, kun on kyse esimerkiksi sellaisista pakkausmuodoista kuin kuormalavat, kokoontaitettavat muovilaatikot, muovilaatikot, jäykät ja taipuisat IBC-pakkaukset (intermediate bulk containers) tai tynnyrit. Samaa velvoitetta olisi samoista syistä sovellettava talouden toimijoihin, jotka kuljettavat tuotteita saman jäsenvaltion sisällä. Tietyntyyppisten kuljetus- tai myyntipakkausten yhteydessä uudelleenkäytettävät vaihtoehdot eivät tule kyseeseen. Tämä pätee pahvilaatikoihin, joiden kohdalla kiertojen määrä on hyvin vähäinen, ja pakkauksiin, joita käytetään tiettyjen kontaktiherkkien tuotteiden, jotka vaativat erityistä pesemistä käyttökertojen välillä, yhteydessä. Tällaiset pakkaukset olisi näin ollen vapautettava velvoitteesta saavuttaa kuljetuspakkauksille ja tuotteiden kuljettamiseen käytettäville myyntipakkauksille asetetut uudelleenkäyttötavoitteet.

(96)

Uudelleenkäyttö- ja uudelleentäyttötavoitteiden saavuttaminen voi tuottaa haasteita pienemmille talouden toimijoille. Sen vuoksi pakkausten uudelleenkäyttötavoitteita koskevasta velvoitteesta olisi vapautettava sellaiset talouden toimijat, jotka saattavat markkinoille pakkauksia alle tietyn tilavuuden ja jotka kuuluvat komission suosituksessa 2003/361/EY (35), sellaisena kuin sitä sovelletaan 11 päivänä helmikuuta 2025, esitetyn mikroyrityksen määritelmän piiriin tai jos lopullisen jakelijan myyntialueen pinta-ala jää alle tietyn enimmäisrajan. Kyseisiä tarkoituksia varten komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä myyntipinta-alan kynnysarvon muuttamiseksi, lopullisten jakelijoiden poolijärjestelyihin sovellettavien yksityiskohtaisten edellytysten ja raportointivaatimusten vahvistamiseksi ja täsmentämiseksi, vapautettuja talouden toimijoita koskevien kynnysarvojen muuttamiseksi ja uusien vapautusten vahvistamiseksi tietyille muille talouden toimijoille tai tietyille pakkausmuodoille uudelleenkäyttö- tai uudelleentäyttötavoitteista erityisten taloudellisten rajoitusten vuoksi tai jos hygieniaan, elintarviketurvallisuuteen tai ympäristöön kohdistuu vakava riski, joka estää kyseisten tavoitteiden saavuttamisen.

(97)

Uudelleenkäyttötavoitteiden noudattamisen todentamiseksi on tarpeen, että asiaankuuluvat talouden toimijat toimittavat toimivaltaisille viranomaisille tätä koskevat tiedot. Talouden toimijoiden olisi toimitettava asiaankuuluvat tiedot kultakin kalenterivuodelta alkaen kalenterivuodesta 2030. Jäsenvaltioiden olisi asetettava nämä tiedot julkisesti saataville.

(98)

Koska talouden toimijoilla voi olla useita erilaisia pakkausmuotoja, uudelleenkäyttötavoitteiden saavuttaminen olisi laskettava markkinoilla saataville asetettujen elintarvikkeiden tai juomien kokonaismäärän mukaan viittaamalla tapauksen mukaan myyntiyksikköjen kokonaislukumäärään tai elintarvikkeiden painoon tai juomien tilavuuteen.

(99)

Ottaen huomioon muovisten kantokassien edelleen suuren kulutuksen, luonnonvarojen tehottoman käytön ja niiden mahdollisuuden tulla poisheitetyiksi roskina, on aiheellista pitää voimassa säännökset, joilla pyritään muovisten kantokassien kulutuksen kestävään vähenemiseen; tämä tavoite on vahvistettu jo direktiivissä 94/62/EY, sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2015/720 (36). Nykyisten lähestymistapojen erojen ja muovisia kantokasseja koskevien rajoitettujen raportointivaatimusten vuoksi on vaikea arvioida, ovatko toimenpiteet, joita jäsenvaltiot ovat toteuttaneet kulutuksen vähentämiseksi, olleet riittäviä tällaisten kassien kulutuksen ”kestävää” vähentämistä koskevan tavoitteen saavuttamiseksi, ja sitä, ovatko ne lisänneet muuntyyppisten muovisten kantokassien kulutusta. Sen vuoksi on tarpeen määrittää muovisten kantokassien yhdenmukainen kulutuksen kestävän vähentämisen määritelmä sekä asettaa yhteinen tavoite ja ottaa käyttöön uusia raportointivaatimuksia.

(100)

Muovisia kantokasseja koskevan vuoden 2021 arviointitutkimuksen ”Scoping study to assess the feasibility of further EU measures on waste prevention and implementation of the Plastic Bags Directive, Part II, Implementation of the Plastic Bags Directive” tulosten perusteella on toteutettava lisätoimenpiteitä kevyiden muovisten kantokassien kulutuksen vähentämiseksi ja korvaavien vaihtoehtojen – erittäin kevyiden muovisten kantokassien ja paksumpien, yli 50 mikronin paksuisten muovisten kantokassien – mahdollisten vaikutusten arvioimiseksi.

(101)

Koska alle 15 mikronin paksuiset erittäin kevyet muoviset kantokassit erittäin todennäköisesti päätyvät jätteeksi ja edistävät merten pilaantumista, olisi toteutettava toimenpiteitä, joilla rajoitetaan niiden saattamista markkinoille ehdottoman tarpeellisia käyttötarkoituksia lukuun ottamatta. Kyseisiä muovikasseja ei saisi saattaa markkinoille irtoelintarvikkeiden pakkauksina paitsi hygieniasyistä tai kosteiden irtoelintarvikkeiden, kuten raa’an lihan, kalan ja maitotuotteiden, pakkauksina.

(102)

Jäsenvaltioiden olisi voitava toteuttaa toimenpiteitä saavuttaakseen kevyiden muovisten kantokassien kulutuksen kestävän vähenemisen alueellaan; kyseisiin toimenpiteisiin voi kuulua tällaisten muovisten kantokassien kieltäminen, kansallisten vähennystavoitteiden käyttöönotto, taloudellisten ohjauskeinojen säilyttäminen tai käyttöönotto sekä muita kaupan pitämisen rajoituksia, edellyttäen että kyseiset toimenpiteet ovat oikeasuhteisia ja syrjimättömiä. Tällaiset toimenpiteet voivat vaihdella sen mukaan, mitkä ovat kevyiden muovisten kantokassien ympäristövaikutukset hyödyntämisessä tai loppukäsittelyssä, kompostoitavuus, kestävyys tai erityinen käyttötarkoitus. Edellyttäen, että tässä asetuksessa asetetut muovisia kantokasseja koskevat tavoitteet saavutetaan, jäsenvaltioiden olisi voitava panna kyseisiä kantokasseja koskevat säännökset täytäntöön toimivaltaisten viranomaisten ja asianomaisten toimialojen välisillä sopimuksilla.

(103)

Muovisten kantokassien käytön vähentäminen ei saisi johtaa niiden korvaamiseen muista pakkausmateriaaleista valmistetuilla kasseilla. Komission olisi seurattava muiden pakkausmateriaalien käyttöä sekä ehdotettava tavoitetta ja tarvittaessa toimenpiteitä tällaisten pakkausmateriaalien kulutuksen vähentämiseksi.

(104)

Jotta voidaan varmistaa tässä asetuksessa tai sen nojalla säädettyjen kestävyysvaatimusten tehokas ja yhdenmukainen soveltaminen, kyseisten vaatimusten noudattamista olisi mitattava käyttämällä luotettavia, tarkkoja ja toistettavissa olevia menetelmiä, joissa otetaan huomioon yleisesti parhaina pidetyt uusinta teknologiaa edustavat menetelmät.

(105)

Jotta voidaan varmistaa, että sisämarkkinoilla ei ole kaupan esteitä, pakkauskestävyyttä koskevat vaatimukset, myös pakkauksissa olevia huolta aiheuttavia aineita sekä kompostoituvia pakkauksia, pakkausten minimointia, uudelleenkäytettäviä pakkauksia ja uudelleenkäyttöjärjestelmiä koskevat vaatimukset, olisi yhdenmukaistettava unionin tasolla. Jotta helpotetaan vaatimustenmukaisuuden arviointia tällaisiin vaatimuksiin nähden, mukaan lukien testaus-, mittaus- tai laskentamenetelmät, on tarpeen säätää vaatimustenmukaisuusolettamasta niiden pakkausten ja pakattujen tuotteiden osalta, jotka ovat asetuksen (EU) N:o 1025/2012 mukaisesti hyväksyttyjen yhdenmukaistettujen standardien mukaisia, kyseisten yksityiskohtaisten teknisten eritelmien ilmaisemista varten.

(106)

Jos yhdenmukaistettuja standardeja ei ole, valmistajien olisi voitava käyttää niiden sijaan yhteisiä eritelmiä täyttääkseen velvoitteensa noudattaa kestävyysvaatimuksia, jos esimerkiksi yhdenmukaistetun standardin vahvistamisessa on aiheettomia viivytyksiä. Lisäksi yhteisiä eritelmiä olisi voitava käyttää, jos komissio on säilyttänyt rajoituksin tai poistanut asiaankuuluvien yhdenmukaistettujen standardien viitetiedot asetuksen (EU) N:o 1025/2012 11 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Komission täytäntöönpanosäädöksillä hyväksymien yhteisten eritelmien noudattamisen tulisi myös luoda vaatimustenmukaisuusolettama.

(107)

Jotta voidaan varmistaa yhteisten eritelmien käytön yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa vahvistaa, muuttaa tai kumota yhteisiä eritelmiä kestävyys- ja merkintävaatimuksia ja uudelleenkäyttöjärjestelmiä koskevia vaatimuksia varten ja hyväksyä testaus-, mittaus- tai laskentamenetelmiä. Komission olisi täytäntöönpanosäädösten luonnoksia valmistellessaan otettava huomioon asiaankuuluvien elinten ja asiantuntijaryhmien näkemykset ja kuultava kaikkia asiaankuuluvia sidosryhmiä.

(108)

Johdonmukaisuuden varmistamiseksi unionin muun oikeuden kanssa vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyn olisi oltava sama kuin tähän asetukseen sisältyvä sisäinen tuotannonvalvonnan moduuli, joka perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 768/2008/EY (37) esitettyihin moduuleihin.

(109)

Pakkauksessa olevaa CE-merkintää ei olisi käytettävä osoittamaan, että pakkaus on tämän asetuksen vaatimusten mukainen, vaan sitä olisi käytettävä ainoastaan osoittamaan soveltuvissa tapauksissa, että pakattu tuote on sovellettavan unionin tuotelainsäädännön mukainen. Unionin tuotelainsäädännössä edellytetään yleensä tuotteeseen viittaavan CE-merkinnän kiinnittämistä joko itse tuotteeseen tai sen pakkaukseen. Jos CE-merkintä vaadittaisiin kiinnittämään pakkaukseen sen osoittamiseksi, että tämän asetuksen vaatimuksia on noudatettu, tämä voisi johtaa sekaannukseen ja väärinymmärryksiin siitä, viittaako merkintä itse pakkaukseen vai pakattuun tuotteeseen, ja viime kädessä se voisi aiheuttaa epävarmuutta asianomaisten pakattujen tuotteiden turvallisuudesta ja vaatimustenmukaisuudesta.

(110)

Tuotteen pakkauksen vaatimustenmukaisuus tämän asetuksen vaatimuksiin nähden olisi osoitettava EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksen avulla.

(111)

Valmistajien olisi laadittava EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus, joka kertoo pakkauksen vaatimustenmukaisuudesta tähän asetukseen nähden. On mahdollista, että valmistajilta edellytetään EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksen laatimista myös muun unionin oikeuden nojalla. Jotta voidaan varmistaa tiedonsaanti markkinavalvontaa varten, kaikkien asiaa koskevien unionin säädösten osalta olisi laadittava yksi ainoa EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus. Talouden toimijoiden hallinnollisen rasitteen vähentämiseksi kyseisen yhden ainoan EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksen olisi voitava olla asiakirja, joka koostuu asiaankuuluvista yksittäisistä vaatimustenmukaisuusvakuutuksista.

(112)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2019/1020 (38) säädetään kolmansista maista tuotavien tuotteiden markkinavalvonnan ja valvonnan puitteista. Kyseistä asetusta olisi sovellettava tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin pakkauksiin sen varmistamiseksi, että pakkaukset, joihin sovelletaan tavaroiden vapaata liikkuvuutta unionissa, täyttävät vaatimukset, joilla taataan yleisten etujen suojelun, kuten ihmisten terveyden, turvallisuuden ja ympäristön suojelun, korkea taso.

(113)

Unionin jätehuoltoa olisi parannettava ympäristön suojelemiseksi ja säilyttämiseksi sekä sen laadun parantamiseksi, ihmisten terveyden suojelemiseksi, luonnonvarojen harkitun, tehokkaan ja järkevän käytön varmistamiseksi, kiertotalouden periaatteiden edistämiseksi, uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiseksi, energiatehokkuuden parantamiseksi, unionin tuontiresurssiriippuvuuden vähentämiseksi, uusien taloudellisten mahdollisuuksien luomiseksi ja pitkän aikavälin kilpailukyvyn edistämiseksi. Resurssien tehokkaampi käyttö tuottaisi myös tuntuvia nettosäästöjä unionin yrityksille, viranomaisille ja kuluttajille, samalla kun vähennettäisiin vuosittaisia kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjä.

(114)

Direktiivissä 94/62/EY säädetyistä pakkausten minimointia koskevista vaatimuksista ja tavoitteista huolimatta pakkausjätteen määrä on lisääntynyt sekä absoluuttisesti että asukasta kohden, ja suuntausten perusteella näyttäisi siltä, että pakkausten uudelleenkäyttö ja -täyttö vähenee jatkossakin jyrkästi, minkä taustalla on muun muassa mukaan otettavien tuotteiden kulutuksen ja verkkokaupan lisääntyminen. Tuotteiden, materiaalien ja kulutustottumusten kehittyessä kertakäyttöisten pakkausten, erityisesti kertakäyttömuovin, käyttö on lisääntynyt merkittävästi. Tämä liittyy vähittäiskaupan toimintaympäristöön, jossa jakeluverkot ovat laajentuneet ja tuotteet valmistetaan ja pakataan nopeilla valmistus- ja pakkauslinjoilla, mikä yhdessä painaa uudelleenkäytön ja -täytön markkinoita alaspäin.

(115)

Jotta voidaan seurata ja todentaa, että tuottajat ja tuottajavastuujärjestöt noudattavat laajennetun tuottajan vastuun mukaisia velvoitteitaan, jotka koskevat niiden tuotteista peräisin olevan jätteen keräystä ja käsittelyä, on tarpeen, että jäsenvaltiot nimeävät tätä varten yhden tai useamman toimivaltaisen viranomaisen.

(116)

Jotta voidaan varmistaa jätteen syntymisen ehkäisemistä ja kierrätystä koskevien tavoitteiden parempi, oikea-aikaisempi ja yhdenmukaisempi täytäntöönpano jäsenvaltioissa sekä ennakoida täytäntöönpanon mahdollisia heikkouksia, olisi pidettävä voimassa varhaisvaroituskertomuksia koskeva järjestelmä, jonka avulla voidaan havaita puutteet ja toteuttaa toimia ennen kuin tavoitteiden saavuttamisen määräajat umpeutuvat. Tätä järjestelmää, joka direktiivin 94/62/EY mukaisesti kattoi kierrätystavoitteiden saavuttamisen, olisi laajennettava sisällyttämällä siihen myös pakkausjätteen vähentämistavoitteet, jotka jäsenvaltioiden on saavutettava vuosiin 2030, 2035 ja 2040 mennessä.

(117)

Koska pakkauksista ja pakkausjätteestä huolehtiminen on tärkeä osa yleistä jätehuoltoa, jäsenvaltioiden olisi sisällytettävä direktiivissä 2008/98/EY säädetyn velvoitteen täytäntöönpanemiseksi laadittuihin jätehuoltosuunnitelmiinsa erillinen luku kyseistä aihetta varten. Jätteen syntymisen ehkäisemistä ja jätteen uudelleenkäyttöä koskevat toimenpiteet olisi sisällytettävä direktiivin 2008/98/EY nojalla vaadittuihin jätteen syntymisen ehkäisemistä koskeviin ohjelmiin. Kyseiset luvut olisi sisällytettävä jätehuoltosuunnitelmiin ja jätteen syntymisen ehkäisemistä koskeviin ohjelmiin niiden direktiivin 2008/98/EY nojalla vaaditun seuraavan säännöllisen arvioinnin yhteydessä tai aiemmin.

(118)

Tämä asetus perustuu direktiivissä 2008/98/EY säädettyihin jätehuoltoa koskeviin sääntöihin ja yleisiin periaatteisiin.

(119)

Jätteen syntymisen ehkäiseminen on tehokkain tapa parantaa resurssitehokkuutta ja vähentää jätteiden ympäristövaikutuksia. On tärkeää, että talouden toimijat toteuttavat aiheellisia toimenpiteitä tuotetun jätteen määrän vähentämiseksi luopumalla ylipakkaamisesta ja tiettyjen pakkausmuotojen käytöstä, pidentämällä pakkausten käyttöikää, suunnittelemalla tuotteita tai myyntistrategioita uudelleen siten, että ei käytetä lainkaan tai käytetään vähemmän pakkauksia, irtotavaramyynti mukaan lukien, sekä siirtymällä kertakäyttöisistä pakkauksista uudelleenkäytettäviin pakkauksiin.

(120)

Jotta pakkausjätteen kokonaismäärää saadaan vähennettyä kunnianhimoisesti ja kestävästi, olisi asetettava jätteen syntymisen ehkäisemistä koskevat tavoitteet, joilla vähennetään pakkausjätettä asukasta kohden vuoteen 2030 mennessä. Jos pakkausjätteen määrää vähennetään tavoitteen mukaisesti vuoteen 2030 mennessä viisi prosenttia verrattuna vuoteen 2018, tämän tuloksena absoluuttisen kokonaisvähennyksen pitäisi olla koko unionissa keskimäärin 19 prosenttia vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2030 perusskenaarioon. Jotta varmistetaan, että pakkausjätteen vähentämispyrkimyksiä jatketaan myös vuoden 2030 jälkeen, vuodeksi 2035 olisi asetettava tavoitteeksi 10 prosentin vähennys vuoteen 2018 verrattuna; tämän myötä pakkausjätteen määrän arvioidaan vähenevän 29 prosenttia vuoden 2035 perusskenaarioon verrattuna. Vuodeksi 2040 olisi asetettava lisätavoitteeksi 15 prosentin vähennys vuoteen 2018 verrattuna; tämän myötä pakkausjätteen määrän arvioidaan vähenevän 37 prosenttia vuoden 2040 perusskenaarioon verrattuna. Jotta tuetaan jäsenvaltioita saavuttamaan pakkausjätteen syntymisen ehkäisemistä koskevat tavoitteet, komissiolle olisi annettava täytäntöönpanovaltaa vahvistaa korjauskerroin, jolla otetaan huomioon matkailun lisääntyminen tai väheneminen suhteessa perusvuoteen 2018. Koska kaupan ja teollisuuden pakkausjätteen syntyminen ei liity kotitalouksien kulutukseen, jätteen syntymisen ehkäisemistä asukasta kohden koskevia tavoitteita ei voida sellaisenaan soveltaa kaupan ja teollisuuden pakkausjätteeseen. Jäsenvaltioiden, jotka ovat ottaneet käyttöön toisenlaisen järjestelmän yhtäältä kotitalouksien pakkausjätteestä ja toisaalta teollisuuden ja kaupan pakkausjätteestä huolehtimista varten, olisi voitava säilyttää oma järjestelmänsä.

(121)

Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus jätteen syntymisen ehkäisemistä koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi hyödyntää taloudellisia ohjauskeinoja ja muita toimenpiteitä, joilla luodaan kannustimia jätehierarkian soveltamiseen, mukaan lukien laajennettua tuottajan vastuuta koskevien järjestelmien kautta toteutettavat toimenpiteet, edistää uudelleenkäyttöjärjestelmien käyttöönottoa ja tehokasta toimintaa ja kannustaa talouden toimijoita tarjoamaan loppukäyttäjille lisää uudelleentäyttömahdollisuuksia. Tällaiset toimenpiteet olisi toteutettava rinnakkain muiden tämän asetuksen mukaisten, pakkausten ja pakkausjätteen vähentämiseen tähtäävien toimenpiteiden kanssa ja täydentäen näitä muita toimenpiteitä, joita ovat esimerkiksi pakkausten minimointia koskevat vaatimukset, uudelleenkäyttötavoitteet ja uudelleentäyttövelvoitteet, tilavuuden raja-arvot sekä kevyiden muovisten kantokassien kulutuksen kestävää vähentämistä koskevat toimenpiteet. Jäsenvaltioiden olisi voitava SEUT-sopimuksen yleisiä määräyksiä ja tätä asetusta noudattaen hyväksyä säännöksiä, joilla ylitetään tässä asetuksessa asetetut jätteen syntymisen ehkäisemistä koskevat vähimmäistavoitteet. Jäsenvaltioiden olisi tällaisia toimenpiteitä toteuttaessaan oltava tietoisia riskistä, että siirrytään raskaammista pakkausmateriaaleista kevyempiin, ja asetettava etusijalle toimenpiteet, joilla kyseinen riski minimoidaan.

(122)

SEUT 191 artiklan 2 kohdassa ilmaistun aiheuttamisperiaatteen täytäntöönpanoa varten on aiheellista asettaa pakkausjätehuoltoa koskevat velvoitteet tuottajille. Tätä varten tämä asetus perustuu direktiivissä 2008/98/EY säädettyihin laajennettua tuottajan vastuuta koskeviin vaatimuksiin sen varmistamiseksi, että laajennettua tuottajan vastuuta koskeva järjestelmä kattaa pakkausten jätehuoltokustannukset kokonaisuudessaan, ja toimivaltaisten viranomaisten riittävän valvonnan helpottamiseksi. Tässä asetuksessa pyritään määrittelemään selkeästi yksi tuottaja per pakkausyksikkö riippumatta siitä, onko kyse tyhjistä pakkauksista vai tuotteita sisältävistä pakkauksista. Yleisenä sääntönä tuottajan olisi oltava se talouden toimija, joka jäsenvaltioon sijoittautuneena valmistajana, maahantuojana tai jakelijana asettaa pakattuja tuotteita saataville kyseisen jäsenvaltion alueelta ja samalla alueella. Tähän sisältyvät kaikki jakelua, kulutusta tai käyttöä koskevat tarjoukset, jotka voisivat johtaa tosiasialliseen tarjontaan. Jos siis yritys ostaa pakatun tuotteen muusta jäsenvaltiosta kuin siitä, johon yritys on sijoittautunut, tai kolmannesta maasta ja toimittaa kyseisen pakatun tuotteen siinä jäsenvaltiossa, johon se on sijoittautunut, kyseisen yrityksen olisi katsottava olevan tuottaja, sillä se on ensimmäinen yritys, joka asettaa pakatun tuotteen saataville kyseisen jäsenvaltion alueella. Verkkoalustojen osalta tuotteen alkuperäisen tarjoamisen olisi katsottava olevan saataville asettamista tuottajan määritelmän tarkoittamassa merkityksessä. Jotta kuitenkin minimoitaisiin tarpeetonta hallinnollista taakkaa kuljetuspakkauksia, alkutuotannon pakkauksia tai palvelupakkauksia, joko kertakäyttöisinä tai uudelleentäytettävinä pakkauksina, myyntipaikassa täyttävien pienten yritysten osalta, tuottajan olisi oltava tällaisten pakkausten valmistaja, jakelija tai maahantuoja, joka asettaa pakkaukset ensimmäistä kertaa saataville jäsenvaltion alueelta, sillä kyseisellä talouden toimijalla on parhaat mahdollisuudet noudattaa laajennettua tuottajan vastuuta koskevia velvoitteita.

(123)

Toisaalta jos pakkaus tai pakattu tuote asetetaan suoraan loppukäyttäjän saataville etäsopimuksilla, tuottaja voisi myös olla sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan. Jos tuottaja on tällaisissa tapauksissa sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon, sen olisi nimettävä laajennettua tuottajan vastuuta varten valtuutettu edustaja loppukäyttäjän sijaintijäsenvaltiossa. Jos tuottaja on sijoittautunut kolmanteen maahan, jäsenvaltioille olisi myös oltava mahdollista vaatia valtuutetun edustajan pakollista nimeämistä laajennettua tuottajan vastuuta varten, jotta vältetään laajennettua tuottajan vastuuta koskevien velvoitteiden välttelyn riski. Aiheuttamisperiaatteen noudattamisen varmistamiseksi ja laajennetun tuottajan vastuun noudattamisen yhteydessä on tarpeen saada varmuus siitä, minkälainen tuottaja on vastuussa pakkausjätteestä, erityisesti kun on kyse logistiikkayrityksistä. Logistiikkayritykset ovat yrityksiä, jotka vastaanottavat kolmansista maista tuontitavaroita ja käsittelevät tuontitavaroita (esim. purkaminen ja uudelleenpakkaaminen muodoltaan tai määrältään pienempiin pakkauksiin asiakkaiden pyyntöjen täyttämiseksi) ennen tavaroiden lähettämistä asiakkailleen, jotka voivat sijaita samassa tai muussa jäsenvaltiossa, alkuperäisessä kuljetuspakkauksessa tai kokonaan tai osittain ilman sitä. Tällaisissa tapauksissa olisi nimettävä tuottaja kolmansista maista tuleville alkuperäisille kuljetuspakkauksille, jotka jäävät logistiikkayrityksen haltuun ja joista tulee jätettä unionissa. Logistiikkayritys ei yleensä omista tavaroita, mutta sitä olisi pidettävä kolmansista maista tulevien ja sen toiminnassaan käsittelemien pakkausten tuottajana.

(124)

Tuottajille tämän asetuksen ja direktiivin 2008/98/EY nojalla asetettujen kustannusten lisäksi jäsenvaltiot säilyttävät mahdollisuuden kattaa tarvittavat kustannukset, jotka aiheutuvat puhdistustoimista, mukaan lukien roskana ympäristöön päätyvän pakkausjätteen kuljetus ja myöhempi käsittely, osana pakkausten jätehuollon kokonaiskustannuksia, jotka olisi katettava laajennetulla tuottajan vastuulla. Kyseisten kustannusten ei olisi ylitettävä kustannuksia, jotka ovat välttämättömiä kyseisten palvelujen tarjoamiseksi kustannustehokkaasti, ja ne olisi vahvistettava asianomaisten toimijoiden kesken läpinäkyvällä ja syrjimättömällä tavalla.

(125)

Jotta voidaan seurata, että tuottajat täyttävät taloudelliset ja järjestelyjä koskevat velvoitteensa huolehtia jätteistä, jotka ovat peräisin sellaisista pakkauksista, jotka he asettavat jäsenvaltion alueella ensimmäistä kertaa saataville tai joista purkavat pakattuja tuotteita olematta loppukäyttäjä, kunkin jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on tarpeen perustaa tuottajarekisteri, jota se hallinnoi ja johon tuottajat ovat velvoitettuja rekisteröitymään.

(126)

Tuottajien rekisteröintivaatimukset olisi yhdenmukaistettava mahdollisimman pitkälle kaikkialla unionissa, jotta helpotetaan rekisteröintiä erityisesti, koska tuottajat asettavat pakkauksia saataville useammassa eri jäsenvaltiossa. Jotta voidaan varmistaa rekisteröintivaatimusten yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa vahvistaa rekisteröinnin ja tietojen rekisteriin ilmoittamisen muoto, ja täsmentää, kuinka yksityiskohtaisesti tiedot annetaan, sekä pakkaustyypit ja materiaaliluokat, joiden tiedot on toimitettava.

(127)

Aiheuttamisperiaatteen mukaisesti on olennaisen tärkeää, että tuottajilla, mukaan lukien verkkokaupan toimijat, jotka saattavat pakkauksia ja pakattuja tuotteita unionin markkinoille tai purkavat pakattuja tuotteita olematta loppukäyttäjiä, on vastuu huolehtia kyseisistä pakkauksista ja pakatuista tuotteista niiden elinkaaren lopussa. Direktiivin 94/62/EY mukaisesti viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2024 on perustettava laajennettua tuottajan vastuuta koskevia järjestelmiä, koska ne ovat paras keino tämän varmistamiseksi ja niillä voidaan saada aikaan myönteisiä ympäristövaikutuksia vähentämällä pakkausjätteen määrää ja parantamalla sen keräystä ja kierrätystä. Laajennettua tuottajan vastuuta koskevien järjestelmien toteuttamistavoissa, toimivuudessa ja tuottajien vastuun laajuudessa on suuria eroja. Sen vuoksi tämän asetuksen mukaisiin laajennettua tuottajan vastuuta koskeviin järjestelmiin olisi yleisesti sovellettava direktiivissä 2008/98/EY säädettyjä laajennettua tuottajan vastuuta koskevia sääntöjä, joita olisi tarvittaessa ja tapauksen mukaan täydennettävä erityissäännöksillä. Esimerkiksi pakkausjätteen erilliskeräyksen helpottamiseksi tuottajien olisi rahoitettava jätteenkeräysastioiden merkinnät. Tällainen velvoite olisi aiheuttamisperiaatteen ja direktiivissä 2008/98/EY vahvistettujen laajennettua tuottajan vastuuta koskevien järjestelmien yleisten vähimmäisvaatimusten mukainen.

(128)

Laajennettua tuottajan vastuuta koskevien velvoitteiden osalta tämä asetus on erityissäännös suhteessa direktiiviin 2008/98/EY. Tässä asetuksessa olevien laajennettua tuottajan vastuuta koskevien säännösten olisi siten oltava ensisijaisia kyseisessä direktiivissä oleviin mahdollisiin ristiriitaisiin säännöksiin nähden. Tämä periaate koskee esimerkiksi tuottajien rekisteröintiä, laajennettuun tuottajan vastuuseen liittyvien maksujen mukauttamista ja raportointia.

(129)

Tämän asetuksen mukaisesti hyväksytyissä delegoiduissa säädöksissä säädettävän, tuottajien rahoitusosuuksien mukauttamiselle asetetun yhdenmukaistetun kierrätettävyysvaatimuksen lisäksi jäsenvaltioiden olisi voitava käyttää muita perusteita, kuten kierrätysmateriaalin osuutta, uudelleenkäytettävyyttä ja vaarallisten aineiden esiintymistä koskevia perusteita tai muita direktiivin 2008/98/EY mukaisia perusteita.

(130)

Tuottajien olisi voitava täyttää laajennettua tuottajan vastuuta koskevat velvoitteet kollektiivisesti siten, että tuottajavastuujärjestöt ottavat vastuun niiden puolesta. Tuottajien tai tuottajavastuujärjestöjen olisi haettava jäsenvaltiolta lupa toiminnalleen ja dokumentoitava muun muassa se, että niillä on taloudelliset resurssit laajennetusta tuottajan vastuusta aiheutuvien kustannusten kattamiseksi. Vahvistaessaan hallinnollisia ja menettelyllisiä sääntöjä, joiden mukaisesti velvoitteiden noudattamisesta yksin vastaavat tuottajat tai siitä kollektiivisesti vastaavat tuottajavastuujärjestöt hakevat lupia, jäsenvaltioiden olisi voitava laatia toisistaan erilliset menettelyt yksittäisille tuottajille ja tuottajavastuujärjestöille yksittäisten tuottajien hallinnollisen taakan keventämiseksi. Jäsenvaltiot voivat myöntää luvan useille tuottajavastuujärjestöille, sillä niiden keskinäinen kilpailu voi hyödyttää kuluttajia. Toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava periä tuottajilta tai sellaisilta tuottajavastuujärjestöiltä, jotka on valtuutettu vastaamaan laajennettua tuottajan vastuuta koskevista velvoitteista, kustannusperusteisia ja oikeasuhteisia maksuja kyseisten velvoitteiden täyttämistä koskevasta lupamenettelystä.

(131)

Jos tuottajavastuujärjestön perimä laajennetun tuottajan vastuun maksu luokitellaan julkisiksi tuloiksi, kuten valtiojohtoisen tuottajavastuujärjestön tapauksessa, ja jotta noudatettaisiin talousarviosääntöjä, jotka edellyttävät, että julkisten tulojen on perustuttava tarkkoihin tietoihin, jäsenvaltion olisi voitava edellyttää, että tuottaja toimittaa tiedot raportointia varten rekisteristä vastaavalle toimivaltaiselle viranomaiselle useammin kuin kerran vuodessa. Koska valtiojohtoisilla tuottajavastuujärjestöillä ei ole edustetun tuottajan toimeksiantoa, tällaisia toimeksiantoja koskevia tässä asetuksessa säädettyjä vaatimuksia ei olisi sovellettava.

(132)

Tässä asetuksessa olisi tarkennettava, miten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2022/2065 (39), mukaan lukien sen 30 artiklan 2 ja 3 kohta, säädettyjä elinkeinonharjoittajien jäljitettävyyttä koskevia velvoitteita on määrä soveltaa tämän asetuksen nojalla perustettujen tuottajarekisterien osalta sellaisiin verkkoalustojen tarjoajiin, jotka antavat kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia unionissa sijaitseville kuluttajille pakkauksia tarjoavien tuottajien kanssa. Tätä asetusta sovellettaessa mitä tahansa jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan sijoittautunutta tuottajaa, joka tarjoaa pakkauksia etäsopimuksilla suoraan jäsenvaltiossa sijaitseville kuluttajille, olisi pidettävä asetuksessa (EU) 2022/2065 määriteltynä elinkeinonharjoittajana. Jotta estetään vapaamatkustaminen laajennettua tuottajan vastuuta koskevien velvoitteiden osalta, olisi täsmennettävä, miten verkkoalustojen tarjoajien olisi täytettävä kyseiset velvoitteet tämän asetuksen nojalla perustettujen, pakkausten tuottajien rekistereiden osalta. Tässä yhteydessä sellaisten asetuksen (EU) 2022/2065 III luvun 4 jakson soveltamisalaan kuuluvien verkkoalustojen tarjoajien, jotka antavat kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia tuottajien kanssa, olisi asetuksen (EU) 2022/2065 mukaisesti ja ennen kuin ne antavat tuottajien käyttää palvelujaan hankittava kyseisiltä tuottajilta tieto siitä, noudattavatko nämä tässä asetuksessa asetettuja laajennettua tuottajan vastuuta koskevia velvoitteita. Pakkauksia verkossa myyvien elinkeinonharjoittajien jäljitettävyyttä koskeviin sääntöihin sovelletaan asetuksessa (EU) 2022/2065 asetettuja noudattamisen valvontaa koskevia sääntöjä.

(133)

Vastaavaa ei-toivottua vapaamatkustamista voisi tapahtua jakelupalvelujen tarjoajien kohdalla. Tällä asetuksella pyritään estämään tällaista vapaamatkustamista samanlaisella lähestymistavalla kuin asetuksessa (EU) 2022/2065 verkkoalustojen tarjoajien osalta.

(134)

Tämän asetuksen nojalla perustettuja tuottajarekistereitä on pidettävä julkisina rekistereinä asetusta (EU) 2022/2065 sovellettaessa. Verkkoalustojen tarjoajien, jotka antavat kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia tuottajien kanssa, olisi siten parhaansa mukaan arvioitava, ovatko asianomaisten tuottajien tarjoamat tiedot luotettavia ja täydellisiä, erityisesti käyttämällä vapaasti saatavilla olevia virallisia tietokantoja ja verkkorajapintoja tai todentamalla tiedot niistä tai pyytämällä asianomaisia elinkeinonharjoittajia toimittamaan luotettavia tositteita asetuksen (EU) 2022/2065 mukaisesti. Tuottajarekisterissä julkisesti saatavilla olevien tietojen osalta asetuksen (EU) 2022/2065 30 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu ’parhaansa mukaan’ yleensä edellyttää tuottajan tarjoamien tietojen todentamista tuottajarekisterissä julkisesti saatavilla olevista tiedoista. Tätä sovelletaan erityisesti, jos jäsenvaltio on perustanut verkkorajapinnan automaattista tietojen täsmäytystä varten tämän asetuksen mukaisesti.

(135)

Direktiivin 2008/98/EY 8 a artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen kustannusten lisäksi tuottajille tämän asetuksen nojalla asetettavien rahoitusosuuksien ei olisi vaikutettava verkossa toimivien markkinapaikkojen ja tuottajien välisiin vapaaehtoisiin sopimuksiin, jos verkossa toimivat markkinapaikat suostuvat kirjallisella toimeksiannolla hyväksymään tuottajien puolesta kyseiset kustannukset kokonaan tai osittain.

(136)

Jäsenvaltioiden olisi säädettävä toimenpiteistä, joilla pannaan täytäntöön laajennettu tuottajan vastuu, sekä säännöt pakkausjätteen erilliskeräyksestä ja jätteenkeräysastioiden merkinnöistä, jos tässä asetuksessa ei säädetä kyseisten toimenpiteiden ja sääntöjen täydellisestä yhdenmukaistamisesta. Jäsenvaltioiden olisi lisäksi voitava säätää laajennetun tuottajan vastuun täytäntöönpanoa koskevista lisävaatimuksista direktiivin 2008/98/EY ja tämän asetuksen mukaisesti edellyttäen, etteivät tällaiset toimenpiteet luo esteitä sisämarkkinoille. Tällä asetuksella ei säännellä sitä, mikä toimija on vastuussa pakkausjätteen keräyksestä tai muista pakkausjätteen keräystä koskevista kansallisista sopimusjärjestelyistä.

(137)

Jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön pakkausjätteelle tarkoitettuja palautus- ja keräysjärjestelmiä, jotta pakkausjätteet ohjataan soveltuvimpaan jätehuoltovaihtoehtoon jätehierarkian mukaisesti. Järjestelmien olisi oltava avoimia kaikkien asianomaisten osapuolten osallistumiselle, erityisesti talouden toimijoille ja viranomaisille. Järjestelmiä perustettaessa olisi otettava huomioon ympäristö, kuluttajien terveys, turvallisuus ja hygienia. Palautus- ja keräysjärjestelmien olisi myös oltava saatavilla ja niitä olisi sovellettava syrjimättömien säännösten mukaisesti myös tuontituotteiden pakkauksiin.

(138)

Jotkin jäsenvaltiot ovat voineet jo ottaa käyttöön erilliskeräys- ja kierrätysjärjestelmiä, jotka muodostavat perustan asiaankuuluville kansallisille luville ja sopimusjärjestelyille, saattaessaan direktiivin 94/62/EY 7 artiklan osaksi kansallista lainsäädäntöään. Kyseisten jäsenvaltioiden olisi voitava jatkaa kyseisten järjestelmien käyttöä edellyttäen, että ne panevat tämän asetuksen mukaiset velvoitteet asianmukaisesti täytäntöön.

(139)

Jäsenvaltioiden olisi myös toteutettava toimenpiteitä sellaisen kierrätyksen edistämiseksi, joka täyttää kierrätysmateriaalien käytölle asiaankuuluvilla aloilla asetetut laatuvaatimukset. Kyseinen velvoite on erityisen tärkeä muovipakkausten kierrätysmateriaalin osuudelle asetetun vähimmäisprosenttiosuuden kannalta.

(140)

Pakkausten keräys on ratkaiseva vaihe niiden käyttökierron ja vahvojen uusioraaka-ainemarkkinoiden varmistamisessa. Pakollista keräystä koskevan asteen vahvistaminen kannustaa kehittämään tehokkaita ja kohdennettuja keräysjärjestelmiä kansallisella tasolla, ja sillä on tarkoitus lisätä lajitellun ja mahdollisesti kierrätettävän jätteen määrää.

(141)

On osoitettu, että hyvin toimivat pantti- ja palautusjärjestelmät takaavat erittäin korkean keräysasteen ja laadukkaan kierrätyksen, erityisesti juomapullojen ja -tölkkien osalta. Direktiivissä (EU) 2019/904 säädetyn kertakäyttöisten muovisten juomapullojen erilliskeräystavoitteen saavuttamisen tukemiseksi ja metallisten juomapakkausten keräysasteen nostamiseksi ja laadukkaamman kierrätyksen saavuttamiseksi jäsenvaltioiden on aiheellista ottaa käyttöön pantti- ja palautusjärjestelmiä. Kyseiset järjestelmät parantavat osaltaan suljetun kierron kierrätykseen soveltuvan korkealaatuisen uusioraaka-aineen saatavuutta ja vähentävät juomapakkauksista johtuvaa roskaantumista.

(142)

Kertakäyttöisten muovisten juomapullojen ja metallisten juomapakkausten pantti- ja palautusjärjestelmien olisi oltava pakollisia. Jäsenvaltiot voivat myös päättää sisällyttää kyseisten järjestelmien piiriin muiden tuotteiden tai muista materiaaleista tehtyjä muita pakkauksia, erityisesti kertakäyttöisiä lasipulloja. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kertakäyttöisten pakkausmuotojen, erityisesti kertakäyttöisten lasisten juomapullojen, pantti- ja palautusjärjestelmät ovat samalla tavalla käytettävissä myös uudelleenkäytettäville pakkauksille, jos tämä on teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa. Jäsenvaltioiden olisi harkittava pantti- ja palautusjärjestelmien käyttöönottoa myös uudelleenkäytettäville pakkauksille. Jäsenvaltioilla olisi oltava lupa hyväksyä säännöksiä, joilla ylitetään tässä asetuksessa asetetut vähimmäisvaatimukset, kunhan ne noudattavat SEUT-sopimuksessa vahvistettuja yleisiä sääntöjä ja toimivat tämän asetuksen mukaisesti; tällaiset säännökset voivat koskea muun muassa pantin veloittamista myyntipaikassa, jos tuote kulutetaan majoitus- ja ravitsemisalan toimijan tiloissa, tai kaikkien lopullisten jakelijoiden velvoitetta ottaa takaisin jakelemansa pantilliset pakkaukset riippumatta niiden pakkausmateriaalista ja -muodosta tai oman myyntialueensa laajuudesta.

(143)

Tässä asetuksessa olisi otettava huomioon unionissa olemassa olevien pantti- ja palautusjärjestelmien moninaisuus ja varmistettava, että kyseisten järjestelmien teknologista kehitystä ei estetä niin kauan kuin ne täyttävät keräysasteiden nostamisen ja laadukkaamman kierrätyksen varmistamisen edellytykset ja kriteerit.

(144)

Pantti- ja palautusjärjestelmiä ei kuitenkaan olisi pakollisesti sovellettava viinien, maustettujen viinituotteiden ja viinin kaltaisten tuotteiden, tislattujen alkoholijuomien eikä asetuksen (EU) N:o 1308/2013 liitteessä I olevassa XVI osassa lueteltujen maidon ja maitotuotteiden pakkauksiin tuotteiden luonteen ja niiden tuotanto- ja jakelujärjestelmien erilaisuuden vuoksi. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin ottaa käyttöön pantti- ja palautusjärjestelmiä, jotka kattavat tällaiset juomapakkaukset, muut juomapakkaukset ja muut kuin juomapakkaukset.

(145)

Kertakäyttöisten muovisten juomapullojen ja kertakäyttöisten metallisten juomapakkausten kaikkien pantti- ja palautusjärjestelmien olisi viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2029 täytettävä tässä asetuksessa säädetyt yleiset vähimmäisvaatimukset, lukuun ottamatta sellaisia ennen tämän asetuksen voimaantuloa perustettuja pantti- ja palautusjärjestelmiä, joilla saavutetaan 90 prosentin erilliskeräystavoite viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2029. Kyseisten vaatimusten avulla parannetaan yhdenmukaisuutta, ja ne auttavat nostamaan palautusasteita kaikissa jäsenvaltioissa. Kyseiset vaatimukset on laadittu sidosryhmien näkemysten, asiantuntija-analyysin ja nykyisistä pantti- ja palautusjärjestelmistä opittujen parhaiden käytäntöjen perusteella. Kyseiset vaatimukset on suunniteltu siten, että ne mahdollistavat innovoinnin ja samalla tietyn joustavuuden, jotta ne voidaan mukauttaa paikallisiin olosuhteisiin.

(146)

Jäsenvaltioiden, joiden alueilla harjoitetaan vilkasta rajatylittävää liiketoimintaa, olisi varmistettava, että pantti- ja palautusjärjestelmät mahdollistavat asianomaisten jäsenvaltioiden pantti- ja palautusjärjestelmiin kuuluvien pakkausten keräyksen nimetyissä keräyspisteissä, ja niiden olisi pyrittävä mahdollistamaan pantin palauttaminen.

(147)

Jäsenvaltioiden, jotka saavuttavat ilman pantti- ja palautusjärjestelmää 80 prosentin keräysasteen kohteena olevien pakkaustyyppien osalta vuonna 2026, olisi voitava pyytää, ettei niiden tarvitse ottaa käyttöön pantti- ja palautusjärjestelmää.

(148)

Jäsenvaltioiden olisi voitava päättää panna pantti- ja palautusjärjestelmä täytäntöön valtiotasoa alemmalla tasolla ottaen huomioon asiaankuuluvan kansallisten hallintoalueiden jakautumisen ja merentakaisten alueiden erityistilanteen, kunhan ne osoittavat tällaisen järjestelmän ympäristösuorituskyvyn ja taloudellisen suorituskyvyn ja sen täyden johdonmukaisuuden tässä asetuksessa asetetun kertakäyttöisten muovisten juomapullojen ja metallisten juomapakkausten 90 prosentin keräysasteen kanssa.

(149)

Jäsenvaltioiden olisi erityisenä pakkausjätteen syntymisen ehkäisemistoimenpiteenä edistettävä aktiivisesti uudelleenkäyttö- ja uudelleentäyttöratkaisuja. Niiden olisi tuettava uudelleenkäyttö- ja uudelleentäyttöjärjestelmien perustamista ja seurattava niiden toimintaa ja hygieniavaatimusten noudattamista. Jäsenvaltioita kannustetaan myös toteuttamaan muita toimenpiteitä, kuten ottamaan käyttöön uudelleenkäytettävien pakkausmuotojen pantti- ja palautusjärjestelmiä, tarjoamaan taloudellisia kannustimia tai asettamaan vaatimuksia lopullisille jakelijoille, jotta nämä asettaisivat tietyn prosenttiosuuden muista kuin uudelleenkäyttöä koskevien tavoitteiden ja uudelleentäyttöä koskevien velvoitteiden piiriin kuuluvista tuotteista saataville uudelleenkäytettävissä pakkauksissa tai täyttämällä pakkauksen uudelleen, edellyttäen, että tällaiset vaatimukset eivät johda sisämarkkinoiden hajanaisuuteen eivätkä luo kaupan esteitä.

(150)

Keräystä, lajittelua, uudelleenjakelua täyttäjille ja puhdistusta koskevat vaatimukset ovat luonteeltaan täysin erilaiset kertakäyttöisten pakkausten pantti- ja palautusjärjestelmissä ja panttiin perustuvissa uudelleenkäyttöjärjestelmissä. Sen vuoksi pantti- ja palautusjärjestelmiä koskevia vähimmäisvaatimuksia ei olisi sovellettava panttiin perustuviin uudelleenkäyttöjärjestelmiin. Sen sijaan uudelleenkäyttöjärjestelmiin olisi sovellettava erityisiä vaatimuksia.

(151)

Direktiiviä 94/62/EY muutettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2018/852 (40), jossa jäsenvaltioille asetetaan kierrätystavoitteita vuosiksi 2025 ja 2030. Kyseiset tavoitteet ja niiden laskentasäännöt olisi pidettävä voimassa. Vaikka otetaan huomioon kunkin jäsenvaltion erilainen lähtökohta kierrätystavoitteiden osalta ja tässä asetuksessa ehdotetaan toimenpiteitä, joilla helpotetaan kyseisten tavoitteiden saavuttamista, vuodeksi 2030 asetettujen kierrätystavoitteiden saavuttamisen määräaikoja olisi edelleen voitava lykätä tietyin edellytyksin. Komissiolle olisi kuitenkin siirrettävä valta hylätä jäsenvaltion toimittama tarkistettu täytäntöönpanosuunnitelma.

(152)

Direktiivissä 94/62/EY edellytetään, että komissio tarkastelee uudelleen vuodeksi 2030 asetettuja pakkausten kierrätystavoitteita niiden pitämiseksi voimassa tai tarvittaessa tiukentamiseksi. Vuodeksi 2030 asetettuja tavoitteita ei kuitenkaan ole vielä aiheellista muuttaa, koska näyttö osoittaa, että joillakin jäsenvaltioilla on edelleen vaikeuksia myös nykyisten tavoitteiden saavuttamisessa. Kyseisestä syystä olisi otettava käyttöön toimenpiteitä, joilla valmistajia kannustetaan saattamaan markkinoille kierrätettävämpiä pakkauksia ja autetaan siten jäsenvaltioita saavuttamaan kierrätystavoitteet. Tulevaisuudessa komissiolle olisi toimitettava yksityiskohtaisemmat tiedot pakkausten ja pakkausjätteen kierrätysvirroista. Kyseisten tietojen toimittamisen myötä komissio voi tarkastella tavoitteita uudelleen ja päättää niiden voimassa pitämisestä tai tiukentamisesta. Jotta voidaan ottaa huomioon pakkausten kierrätettävyyden parantamiseksi toteutettujen toimenpiteiden vaikutukset, uudelleentarkastelu olisi tehtävä aikaisintaan tämän asetuksen suunniteltua yleistä arviointia suoritettaessa eli aikaisintaan seitsemän vuoden kuluttua asetuksen voimaantulosta. Kyseisessä uudelleentarkastelussa olisi kiinnitettävä huomiota myös mahdollisuuteen ottaa käyttöön uusia, nykyistä yksityiskohtaisempia tavoitteita.

(153)

Kierrätystavoitteet olisi laskettava kierrätykseen tulevan pakkausjätteen painon mukaan. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava kierrätetystä pakkausjätteestä kerättyjen tietojen luotettavuus ja oikeellisuus. Kierrätetyksi luetun pakkausjätteen tosiasiallisen punnitsemisen olisi yleensä tapahduttava siinä vaiheessa, kun pakkausjäte tulee kierrätykseen. Hallinnollisen rasitteen keventämiseksi jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava tiukoin edellytyksin ja yleissäännöstä poiketen määrittää kierrätetyn pakkausjätteen paino punnitsemalla mahdollisen lajittelutoimen tuotos, jota oikaistaan ottamalla huomioon ennen jätteen tuloa kierrätykseen tapahtuvan hävikin keskimääräinen hävikkiaste. Materiaalihävikkiä, jota tapahtuu ennen jätteen tuloa kierrätykseen, esimerkiksi lajittelun tai muun valmistelutoimen tuloksena, ei olisi sisällytettävä kierrätetyksi ilmoitetun jätteen määrään. Kyseinen hävikki voidaan määrittää sähköisten rekisterien, teknisten eritelmien, eri jätevirtojen keskimääräisten hävikkiasteiden laskemista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen tai muiden vastaavien toimenpiteiden perusteella. Jäsenvaltioiden olisi sisällytettävä tiedot tällaisista toimenpiteistä laaduntarkastusraportteihin, jotka on liitettävä tietoihin, jotka ne toimittavat komissiolle jätteen kierrätyksestä. Keskimääräiset hävikkiasteet olisi määritettävä mieluiten yksittäisten lajittelulaitosten tasolla, ja ne olisi ilmoitettava erilaisten tärkeimpien jätelajien, jätteen eri lähteiden (kuten kotitaloudet tai kauppa), eri keräysjärjestelmien ja erilaisten lajitteluprosessien mukaan. Keskimääräisiä hävikkiasteita olisi käytettävä ainoastaan tapauksissa, joissa muuta luotettavaa tietoa ei ole saatavilla, erityisesti jätteen siirron ja viennin yhteydessä. Kierrätetyksi ilmoitetun jätteen painosta ei olisi vähennettävä materiaalien tai aineiden painohävikkiä, joka aiheutuu kierrätystoimeen, jonka aikana pakkausjäte tosiasiallisesti uudelleenkäsitellään tuotteiksi, materiaaleiksi tai aineiksi, sisältyvistä mekaanisista tai kemiallisista muuntamisprosesseista.

(154)

Kun kierrätysasteen laskentaa sovelletaan biohajoavan pakkausjätteen aerobiseen tai anaerobiseen käsittelyyn, aerobiseen tai anaerobiseen käsittelyyn tulevan jätteen määrä voidaan lukea kierrätetyksi edellyttäen, että tällaisen käsittelyn tuotosta käytetään kierrätettynä tuotteena, materiaalina tai aineena. Tällaisen käsittelyn tuotoksena saadaan useimmiten kompostia tai mädätettä, mutta myös muunlainen tuotos voitaisiin ottaa huomioon edellyttäen, että se sisältää vastaavan määrän kierrätysmateriaalin osuutta suhteessa käsitellyn biohajoavan pakkausjätteen määrään. Muissa tapauksissa biohajoavan pakkausjätteen uudelleenkäsittelyä materiaaleiksi, joita on määrä käyttää polttoaineina tai muutoin energian tuottamiseksi, jotka loppukäsitellään tai joita on määrä käyttää muihin toimiin, jotka eivät ole kierrätystä ja joilla on sama tarkoitus kuin jätteen hyödyntämisellä, ei kierrätyksen määritelmän mukaisesti olisi otettava huomioon kierrätystavoitteiden saavuttamisessa.

(155)

Kun pakkausjätemateriaalit lakkaavat olemasta jätettä ennen tosiasiallista uudelleenkäsittelyä toteutetun valmistelutoimen tuloksena, tällaiset materiaalit olisi luettava kierrätetyiksi edellyttäen, että ne on tarkoitus uudelleenkäsitellä tuotteiksi, materiaaleiksi tai aineiksi joko niiden alkuperäiseen tai muuhun tarkoitukseen. Materiaaleja, joita ei enää luokitella jätteeksi ja joita on määrä käyttää polttoaineina tai muutoin energian tuottamiseksi tai maantäyttöön tai jotka loppukäsitellään taikka joita on määrä käyttää muihin toimiin, jotka eivät ole kierrätystä ja joilla on sama tarkoitus kuin jätteen hyödyntämisellä, ei olisi otettava huomioon kierrätystavoitteiden saavuttamisessa.

(156)

Vahvistaessaan menetelmän kierrätysmateriaalin osuuden prosenttiosuuden laskemiseksi ja todentamiseksi komission olisi arvioitava saatavilla olevat kierrätysteknologiat ottaen huomioon niiden taloudellinen suorituskyky ja ympäristösuorituskyky, mukaan lukien tuotoksen laatu, jätteen saatavuus, tarvittava energia ja kasvihuonekaasupäästöt sekä muut merkitykselliset ympäristövaikutukset. Komission olisi myös otettava huomioon se, että tällaisia teknologioita voidaan käyttää harhaanjohtavien ympäristöväittämien esittämiseen.

(157)

Väitteitä pakkausten ominaisuuksista, joita koskevat oikeudelliset vaatimukset asetetaan tässä asetuksessa, kuten kierrätettävyydestä, kierrätysmateriaalin osuudesta ja uudelleenkäytettävyydestä, olisi esitettävä ainoastaan pakkausten sellaisten ominaisuuksien osalta, jotka ylittävät tässä asetuksessa asetetut sovellettavat vähimmäisvaatimukset, ja tässä asetuksessa vahvistettujen menetelmien ja sääntöjen mukaisesti. Tällaisissa väitteissä olisi myös täsmennettävä, koskevatko ne pakkausyksikköä, pakkausyksikön osaa vai kaikkia talouden toimijan markkinoille saattamia pakkauksia.

(158)

Jäsenvaltioilla olisi oltava oikeus ottaa huomioon jätteenpolton jälkeen erotettujen metallien kierrätys sen mukaan, mikä on pakkausjätteen osuus poltetusta jätteestä edellyttäen, että kierrätetyt metallit täyttävät komission täytäntöönpanopäätöksessä (EU) 2019/1004 (41) säädetyt tietyt laatukriteerit.

(159)

Kun pakkausjätettä viedään unionista kierrätystä varten, sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksia (EY) N:o 1013/2006 (42) ja (EU) 2024/1157 (43).

(160)

Koska uudelleenkäytön avulla vältetään saattamasta markkinoille uusia pakkauksia, markkinoille saatetut uudelleenkäytettävät myyntipakkaukset ja uudelleenkäyttöä varten korjatut puupakkaukset olisi otettava huomioon kutakin pakkauslajia koskevien kierrätystavoitteiden saavuttamisessa. Jäsenvaltioiden olisi voitava käyttää kyseistä mahdollisuutta laskeakseen kierrätystavoitteiden mukautetun tason ottamalla huomioon enintään viisi prosenttiyksikköä sellaisten ensimmäistä kertaa markkinoille saatettujen uudelleenkäytettävien myyntipakkausten keskimääräisestä osuudesta edeltävien kolmen vuoden aikana, jotka on käytetty uudelleen uudelleenkäyttöjärjestelmässä.

(161)

Tuottajien ja tuottajavastuujärjestöjen olisi osaltaan aktiivisesti annettava loppukäyttäjille ja erityisesti kuluttajille tietoa pakkausjätteen syntymisen ehkäisemisestä ja pakkausjätehuollosta. Kyseisissä tiedoissa olisi kerrottava pakkausten uudelleenkäyttöjärjestelyjen saatavuudesta ja siitä, mitä pakkauksissa olevat merkinnät tarkoittavat, sekä annettava muita ohjeita pakkausjätteen oikeaoppisesta käytöstä poistamisesta. Tuottajien ja tuottajavastuujärjestöjen olisi myös kerrottava kuluttajille, että kompostoituvaksi merkitty pakkaus tarkoittaa sitä, että pakkaus on kompostoituva teollisesti valvotuissa olosuhteissa biojätteen käsittelylaitoksissa eikä se sovellu kotikompostoitavaksi. Pakkauksia ei pitäisi poistaa käytöstä roskana. Tuottajien olisi myös kerrottava, että loppukäyttäjillä on tärkeä rooli ympäristön kannalta optimaalisen pakkausjätehuollon varmistamisessa. Tietojen antamisessa kaikille loppukäyttäjille ja pakkauksia koskevassa raportoinnissa olisi hyödynnettävä nykyaikaista tietotekniikkaa. Tiedot olisi annettava joko perinteisin keinoin, kuten sisä- ja ulkotiloihin esille pantavilla julisteilla ja sosiaalisen median kampanjoilla, tai innovatiivisemmilla tavoilla, kuten pakkaukseen kiinnitetyillä QR-koodeilla, joiden avulla pääsee verkkosivustoille.

(162)

Kodin ulkopuolinen erilliskeräys on tärkeä tekijä pakkausten keräysasteen lisäämisessä ja niiden käyttökierron parantamisessa. Jäsenvaltioiden ja talouden toimijoiden olisi voitava toteuttaa kodin ulkopuolista erilliskeräystä varten erityisiä toimenpiteitä, jotka on mukautettu kuluttajien olinpaikkaan ja tottumuksiin.

(163)

Jäsenvaltioiden olisi toimitettava komissiolle kultakin kalenterivuodelta tiedot kierrätystavoitteiden edistymisestä. Kevyiden muovisten kantokassien kulutuksen vähentämiseksi toteutettujen toimenpiteiden vaikuttavuuden arvioimiseksi jäsenvaltioiden olisi toimitettava tiedot myös erittäin kevyiden muovisten kantokassien, kevyiden muovisten kantokassien, paksujen muovisten kantokassien ja erittäin paksujen muovisten kantokassien kulutuksesta, jotta voidaan arvioida, onko kyseisten kassien kulutus lisääntynyt kevyiden muovisten kantokassien kulutuksen vähentämiseen tähtäävien toimenpiteiden seurauksena. Jotta voidaan arvioida jäsenvaltioiden käyttöönottamien pakollisten pantti- ja palautusjärjestelmien vaikuttavuutta tai sitä, ovatko jäsenvaltioille myönnetyt vapautukset kyseisten järjestelmien käyttöönottovelvoitteesta perusteltuja, on tärkeää saada jäsenvaltioiden toimittamien tietojen pohjalta tietoa pantti- ja palautusjärjestelmien käyttöönottoa koskevan velvoitteen piiriin kuuluvien pakkausten erilliskeräysasteesta.

(164)

Laajamittaista kierrätystä koskevan arviointimenetelmän laatimiseksi jäsenvaltioiden olisi myös toimitettava vuosittain tiedot kierrätetyn pakkausjätteen määrästä pakkausluokittain ja ensimmäistä kertaa jäsenvaltion alueella saataville asetettujen tai sellaisen tuottajan purkamien, joka ei ole loppukäyttäjä, pakkausten määrät pakkausluokittain. Komission olisi koottava ja julkaistava kyseiset tiedot laajamittaisesti kierrätetyn pakkausjätteen vuosittaisen kehityksen seuraamiseksi.

(165)

Jäsenvaltioiden olisi toimitettava tiedot komissiolle sähköisesti yhdessä laaduntarkastusraportin kanssa. Lisäksi kierrätystavoitteita koskeviin tietoihin olisi liitettävä kertomus, jossa kuvaillaan, mitä toimenpiteitä on toteutettu pakkausjätteen tehokkaan laadunvalvonta- ja jäljitettävyysjärjestelmän luomiseksi.

(166)

Jotta voidaan varmistaa raportointivelvoitteiden yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa vahvistaa säännöt niiden tietojen laskemiseksi ja todentamiseksi, jotka koskevat kierrätystavoitteiden saavuttamista tai pantti- ja palautusjärjestelmän piiriin kuuluvien pakkausten erilliskeräysasteita taikka joita tarvitaan laajamittaista kierrätystä koskevaa arviointimenetelmää varten. Kyseisessä täytäntöönpanosäädöksessä olisi myös vahvistettava menetelmä syntyneen pakkausjätteen määrän määrittämiseksi sekä tietojen toimitusmuoto. Lisäksi siinä olisi vahvistettava menetelmä kevyiden muovisten kantokassien vuotuisen kulutuksen laskemiseksi asukasta kohden sekä kyseisten tietojen toimitusmuoto, sillä kyseisiä tietoja tarvitaan muovisia kantokasseja koskevien olennaisten vaatimusten seurannan ja täysimääräisen täytäntöönpanon tueksi, erityisesti sen varmistamiseksi, että erityyppisiä muovisia kantokasseja koskevat pakolliset tiedot toimitetaan eriteltyinä. Kyseisellä täytäntöönpanosäädöksellä olisi korvattava komission päätös 2005/270/EY (44) ja komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2018/896 (45).

(167)

Jotta jäsenvaltioiden ja komission on mahdollista seurata tässä asetuksessa asetettujen tavoitteiden täytäntöönpanoa, jäsenvaltioiden olisi perustettava pakkauksia koskevia tietokantoja ja huolehdittava siitä, että kyseiset tietokannat toimivat hyvin.

(168)

Kestävyysvaatimusten tehokas noudattamisen valvonta on olennaista, jotta voidaan taata tasapuolinen kilpailu ja varmistaa, että tämän asetuksen odotetut hyödyt ja sen panos unionin ilmasto-, energia- ja käyttökiertotavoitteiden saavuttamiseen toteutuvat. Sen vuoksi toimivaltaisten viranomaisten olisi pyrittävä vuosittain tarkastamaan oikeellisuudeltaan vähintään osa EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksista. Markkinavalvonnan ja unionin markkinoille saapuvien tuotteiden valvonnan horisontaalisista puitteista annettua asetusta (EU) 2019/1020 olisi sovellettava pakkauksiin, joille on tämän asetuksen nojalla asetettu kestävyysvaatimuksia. Asetuksessa (EU) 2019/1020 säädetyissä markkinavalvontamekanismeissa vahvistetaan tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvät markkinavalvontavaatimukset ja säädetään suojamekanismeista tämän asetuksen noudattamisen tarkistamiseksi pakkausten markkinoille saattamisen osalta.

(169)

Pakkaus olisi saatettava markkinoille ainoastaan, jos se ei aiheuta tunnettua riskiä ympäristölle ja ihmisten terveydelle. Markkinavalvontatoimien kohdentamiseksi riskin aiheuttava pakkaus olisi tätä asetusta sovellettaessa määriteltävä pakkaukseksi, joka voisi vaikuttaa haitallisesti ympäristöön tai muihin asiaankuuluvilla vaatimuksilla suojattuihin yleisiin etuihin, koska se ei täytä kestävyysvaatimusta tai koska vastuussa oleva talouden toimija ei noudata kestävyysvaatimusta.

(170)

Olisi otettava käyttöön menettely, jolla asianomaisille osapuolille ilmoitetaan riskin aiheuttavien pakkausten osalta suunnitelluista toimenpiteistä. Siinä olisi myös annettava jäsenvaltioiden markkinavalvontaviranomaisille mahdollisuus toimia aikaisessa vaiheessa tällaisten pakkausten suhteen yhteistyössä asiaankuuluvien talouden toimijoiden kanssa. Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa määrittää, ovatko vaatimustenvastaisia tuotteita koskevat kansalliset toimenpiteet perusteltuja. Komission olisi hyväksyttävä välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotka liittyvät ympäristön tai ihmisten terveyden suojeluun.

(171)

Markkinavalvontaviranomaisilla olisi oltava oikeus vaatia talouden toimijoita toteuttamaan korjaavia toimia, jos havaitaan, että joko pakkaus ei ole kestävyys- ja merkintävaatimusten mukainen tai että talouden toimija on rikkonut pakkausten markkinoille saattamista tai markkinoilla saataville asettamista koskevia muita sääntöjä. Jotta voidaan varmistaa talouden toimijoille asetetun, korjaavia toimia koskevan vaatimuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa määrittää, ovatko kansalliset toimenpiteet perusteltuja.

(172)

Ihmisten terveyteen liittyvissä huolenaiheissa markkinavalvontaviranomaisten ei olisi arvioitava pakkausmateriaalista ihmisten tai eläinten terveydelle aiheutuvaa riskiä, jos riski siirtyy pakkausmateriaalista pakattuihin tuotteisiin, vaan ilmoitettava siitä viranomaisille, joilla on toimivalta valvoa kyseistä riskiä ja jotka on nimetty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/625 (46), asetusten (EU) 2017/745, (EU) 2017/746 tai (EU) 2019/6 tai direktiivin 2001/83/EY nojalla.

(173)

Julkisten hankintojen osuus unionin BKT:stä on 14 prosenttia. Ilmastoneutraaliuden saavuttamista, energia- ja resurssitehokkuuden parantamista sekä kansanterveyttä ja luonnon monimuotoisuutta suojelevaan kiertotalouteen siirtymistä koskevien tavoitteiden edistämiseksi komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa velvoittaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveissä 2014/24/EU (47) ja 2014/25/EU (48) määritellyt hankintaviranomaiset ja -yksiköt mukauttamaan julkiset hankintansa sellaisten erityisten ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevien pakollisten vähimmäisvaatimusten mukaisiksi, jotka asetetaan tämän asetuksen nojalla annettavissa täytäntöönpanosäädöksissä. Vapaaehtoisuuden sijaan pakollisilla vaatimuksilla olisi varmistettava, että julkisten varojen käytöllä on mahdollisimman suuri vipuvaikutus kestävyyden kannalta parempien pakkausten kysynnän lisäämiseksi. Vaatimusten olisi oltava läpinäkyviä, objektiivisia ja syrjimättömiä. Jäsenvaltioiden olisi voitava viitata teknisiin eritelmiin, valintaperusteisiin tai sopimuksen toteuttamisen ehtoihin julkisia hankintoja koskevissa vaatimuksissaan, eikä kyseisten vaatimusten olisi oltava pakko täyttyä yhtä aikaa. Hankintaviranomaisten ja -yksiköiden olisi voitava antaa säännöksiä, joilla ylitetään tässä asetuksessa säädetyt ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevat vähimmäisvaatimukset, kunhan ne noudattavat SEUT-sopimuksessa vahvistettuja yleisiä sääntöjä ja toimivat tämän asetuksen mukaisesti.

(174)

Sisämarkkinoiden toiminnan turvaamiseksi ja tasapuolisten toimintaedellytysten luomiseksi on tarpeen varmistaa, että unionin markkinoille tulevat kolmansista maista peräisin olevat pakkaukset ovat tämän asetuksen mukaisia riippumatta siitä, tuodaanko ne pelkkinä pakkauksina vai pakatun tuotteen yhteydessä. Erityisesti on tarpeen varmistaa, että valmistajat ovat suorittaneet asianmukaiset vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt kyseisten pakkausten osalta. Ensisijaisesti olisi pyrittävä siihen, että markkinavalvontaviranomaiset ja talouden toimijat tekevät yhteistyötä markkinoilla. Vaikka asetuksen (EU) 2019/1020 25 artiklan 1 kohdan nojalla nimettyjen viranomaisten toimet voivat kohdistua mihin tahansa unionin markkinoille tuleviin pakkauksiin, niiden olisi keskityttävä ensisijaisesti pakkauksiin, joihin sovelletaan markkinavalvontaviranomaisten toteuttamia kieltotoimenpiteitä. Jos markkinavalvontaviranomaiset toteuttavat tällaisia kieltotoimenpiteitä eivätkä kieltotoimenpiteet rajoitu kansalliselle alueelle, kyseisten viranomaisten olisi toimitettava unionin markkinoille tulevien pakkausten valvontaa varten nimetyille viranomaisille tarvittavat tiedot tällaisten vaatimustenvastaisten pakkausten tunnistamiseksi rajalla, mukaan lukien tiedot pakatuista tuotteista ja talouden toimijoista, jotta unionin markkinoille tuleviin tuotteisiin voidaan soveltaa riskiperusteista lähestymistapaa. Tällaisissa tapauksissa tulli pyrkii tunnistamaan ja pysäyttämään kyseiset pakkaukset rajalla.

(175)

Tarkastusprosessin optimoimiseksi ja keventämiseksi unionin ulkorajoilla on tarpeen mahdollistaa automaattinen tiedonsiirto tieto- ja viestintäjärjestelmän ja tullijärjestelmien välillä. Olisi erotettava toisistaan käyttötarkoituksen perusteella kaksi erilaista tiedonsiirtoa. Ensinnäkin tiedot kieltotoimenpiteistä, joita markkinavalvontaviranomaiset ovat päättäneet toteuttaa havaittuaan vaatimustenvastaisen pakkauksen, olisi toimitettava tieto- ja viestintäjärjestelmästä tullille, jotta ulkorajoilla suoritettavaa valvontaa varten nimetyt viranomaiset voivat käyttää kyseisiä tietoja sellaisten pakkausten tunnistamiseksi, joihin tällaisia kieltotoimenpiteitä olisi sovellettava. Kyseisiin ensin mainittuihin tiedonsiirtoihin olisi käytettävä komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/2447 (49) 36 artiklassa asetettua sähköistä tullialan riskinhallintajärjestelmää, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tullialan riskinhallintaympäristön mahdollista tulevaa kehitystä. Toiseksi tilanteessa, jossa tulliviranomaiset havaitsevat vaatimustenvastaisia pakkauksia, on tarpeen toteuttaa asianhallintatoimenpiteitä muun muassa keskeyttämistä koskevan ilmoituksen, markkinavalvontaviranomaisten päätöksen ja tullin toteuttamien toimien tulosten välittämiseksi. EU:n tullialan yhdennetty palveluympäristö tukee kyseisiä jälkimmäisiä tiedonsiirtoja tieto- ja viestintäjärjestelmän ja kansallisten tullijärjestelmien välillä.

(176)

Jotta voidaan varmistaa markkinavalvontaviranomaisten ja tulliviranomaisten välisen viestinnän yhteenliitännän yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa määrittää menettelysäännöt ja täytäntöönpanojärjestelyjen yksityiskohdat, mukaan lukien toiminnot, tietokokonaisuudet ja tietojenkäsittely, sekä säännöt henkilötietojen käsittelyä, luottamuksellisuutta ja rekisterinpitoa varten kyseisen yhteenliitännän yhteydessä.

(177)

On erityisen tärkeää, että hyväksyessään delegoituja säädöksiä SEUT 290 artiklan mukaisesti komissio toteuttaa valmisteluvaiheessa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (50) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä. Näitä delegoituja säädöksiä laatiessaan komission olisi otettava huomioon tieteellinen tai muu saatavilla oleva tekninen tieto, mukaan lukien asiaankuuluvat kansainväliset standardit.

(178)

Komissiolle tällä asetuksella siirrettyä täytäntöönpanovaltaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (51) mukaisesti.

(179)

Sen varmistamiseksi, että direktiivin (EU) 2019/904 tuotevaatimuksia voidaan seurata ja niiden noudattamista valvoa ja että niihin sovelletaan asianmukaista markkinavalvontaa, asetusta (EU) 2019/1020 olisi muutettava sisällyttämällä direktiivi (EU) 2019/904 sen soveltamisalaan. Muovisten juomapullojen sisältämää kierrätysmuovin osuutta koskevia, 1 päivänä tammikuuta 2030 voimaan tulevia vaatimuksia koskevat säännökset ja niitä vastaavat raportointivaatimukset olisi poistettava direktiivistä (EU) 2019/904, koska tätä asiaa säännellään yksinomaan tällä asetuksella.

(180)

Tässä asetuksessa vahvistetaan kaikkiin pakkauksiin sovellettavat yleiset säännöt. Kuitenkin direktiivin (EU) 2019/904 soveltamisalaan kuuluvien tiettyjen kertakäyttöisten muovituotteiden, kuten muovisten kantokassien, juomakuppien sekä elintarvike- ja juomapakkausten, mukaan lukien pullot, katsotaan olevan pakkauksia. Direktiivi (EU) 2019/904 on erityissäännös (lex specialis) suhteessa tähän asetukseen. Jos direktiivi (EU) 2019/904 ja tämä asetus ovat keskenään ristiriidassa, direktiiviä (EU) 2019/904 olisi sovellettava ensisijaisesti sen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa. Direktiivissä (EU) 2019/904 edellytetään, että jäsenvaltiot toteuttavat toimenpiteitä, mukaan lukien kaupan pitämisen rajoitukset, joilla vähennetään tiettyjen kertakäyttöisten muovituotteiden kulutusta. Tällaisia kaupan pitämisen rajoituksia olisi sovellettava, ja niiden olisi oltava ensisijaisia, jos ne ovat ristiriidassa jonkin tämän asetuksen säännöksen kanssa. Tässä asetuksessa säädetään rajoituksesta, joka koskee liitteessä V olevassa 3 kohdassa lueteltujen muovituotteiden saattamista markkinoille, kun taas direktiivin (EU) 2019/904 mukaan jäsenvaltiot voivat toteuttaa tarvittavat toimenpiteet kyseisten kertakäyttöisten muovituotteiden kulutuksen vähentämisen saavuttamiseksi. Koska direktiivin (EU) 2019/904 mukaiset kansalliset täytäntöönpanotoimenpiteet voivat olla vähemmän rajoittavia kuin markkinoille saattamista koskeva kielto, tämän asetuksen olisi oltava ensisijainen direktiiviin (EU) 2019/904 nähden tällaisten pakkauksen määritelmään kuuluvien tuotteiden osalta kertakäyttöisten muovipakkausten vähentämisen tehostamiseksi ja kertakäyttöisten muovipakkausten määrän vähentämiseksi ympäristössä. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden ei olisi voitava hyväksyä vapautusta direktiivissä (EU) 2019/904 säädetystä kiellosta saattaa vaahdotetusta polystyreenistä valmistettuja pakkauksia markkinoille. Tämän huomioon ottamiseksi direktiivi (EU) 2019/904 olisi muutettava vastaavasti.

(181)

Koska tällä asetuksella ei säännellä pakkausten muoviosien sisältämää kierrätysmateriaalin osuutta ennen 1 päivää tammikuuta 2030, sellaisten direktiivin (EU) 2019/904 säännösten, jotka koskevat muovisten juomapullojen kierrätysmateriaalin osuutta koskevia vaatimuksia, olisi pysyttävä voimassa kyseiseen päivämäärään asti.

(182)

Jotta voidaan lisätä yleistä luottamusta markkinoille saatettuihin pakkauksiin erityisesti kestävyysvaatimusten noudattamisen osalta, talouden toimijoille, jotka saattavat markkinoille vaatimustenvastaisia pakkauksia tai jotka jättävät noudattamatta niille asetettuja velvoitteita, olisi määrättävä seuraamuksia. Tästä syystä on tarpeen, että jäsenvaltiot säätävät kansallisessa lainsäädännössään tehokkaista, oikeasuhteisista ja varoittavista seuraamuksista, jos tätä asetusta ei noudateta.

(183)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 19 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että jäsenvaltiot säätävät tarvittavista muutoksenhakukeinoista tehokkaan oikeussuojan takaamiseksi unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla, mukaan lukien jäsenvaltioiden tuomioistuimet. Jäsenvaltioiden olisi tältä osin varmistettava, että asianomaisilla henkilöillä, kuten luonnollisilla henkilöillä tai oikeushenkilöillä, jotka ovat tehneet valituksen tai ilmoittaneet pakkauksen, joko itsenäisenä pakkauksena tai pakatun tuotteen yhteydessä, väitetystä tämän asetuksen noudattamatta jättämisestä, on muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus niiden velvoitteiden mukaisesti, joista jäsenvaltiot ovat sopineet tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa Århusissa 25 päivänä kesäkuuta 1998 tehdyn yleissopimuksen (52), jäljempänä ’Århusin yleissopimus’, osapuolina.

(184)

Komission olisi tehtävä tätä asetusta koskeva arviointi. Arviointi olisi paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 22 kohdan nojalla tehtävä viiden eri kriteerin eli tehokkuuden, tuloksellisuuden, merkityksellisyyden, johdonmukaisuuden ja unionin tasolla saatavan lisäarvon perusteella, ja sen olisi oltava pohjana mahdollisten jatkotoimien vaikutusten arvioinneille. Komission olisi toimitettava Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle kertomus tämän asetuksen täytäntöönpanosta ja sen vaikutuksista pakkausten ympäristökestävyyteen ja sisämarkkinoiden toimintaan.

(185)

On tarpeen antaa riittävästi aikaa, jotta talouden toimijat voivat mukauttaa toimintonsa täyttääkseen tämän asetuksen mukaiset velvollisuutensa ja sen vaatimukset. Vastaavasti on tarpeen antaa riittävästi aikaa, jotta jäsenvaltiot voivat toteuttaa hallinnolliset toimenpiteet, jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat huolehtia lupamenettelyjen järjestämisestä samalla kun huolehditaan jatkuvuudesta talouden toimijoiden kannalta, ja perustaa tämän asetuksen soveltamisessa tarvittavan hallintoinfrastruktuurin. Tämän asetuksen soveltamista olisi siksi lykättävä päivään, johon mennessä kyseiset valmistelut on voitu kohtuudella saattaa päätökseen. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten, jäljempänä ’pk-yritykset’, tukemiseen niille tässä asetuksessa asetettujen velvoitteiden ja vaatimusten noudattamisessa, mukaan lukien komission antama ohjeistus talouden toimijoille vaatimusten noudattamisen helpottamiseksi keskittyen erityisesti pk-yrityksiin.

(186)

Kyseisten sitoumusten täyttämiseksi sekä kunnianhimoisen ja yhdenmukaisen pakkauksia koskevan kehyksen luomiseksi on tarpeen antaa asetus, jossa vahvistetaan pakkauksia koskevat vaatimukset, jotka kattavat koko niiden elinkaaren. Direktiivi 94/62/EY olisi sen vuoksi kumottava.

(187)

Direktiivi 94/62/EY olisi kumottava tämän asetuksen soveltamispäivästä alkaen. Jotta varmistetaan sujuva siirtyminen ja jatkuvuus siihen asti, että komissio hyväksyy uudet säännöt tämän asetuksen nojalla, sekä jatkuvuus unionin omien varojen järjestelmän soveltamisessa kierrättämättömään muovipakkausjätteeseen perustuvien omien varojen osalta, tietyt kyseisen direktiivin mukaiset velvoitteet, jotka liittyvät merkintöihin, kierrätystavoitteisiin ja tietojen toimittamiseen komissiolle, olisi pidettävä voimassa tietyn ajan.

(188)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita eli parantaa pakkausten ympäristökestävyyttä ja varmistaa pakkausten vapaata liikkuvuutta sisämarkkinoilla, vaan ne voidaan niiden laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi,