(1)

Unionin tuomioistuin toimitti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2015/2422 (3) mukaisesti 14 päivänä joulukuuta 2017 Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle kertomuksen mahdollisista toimivallanjaon muutoksista Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 267 artiklaan perustuvia ennakkoratkaisukysymyksiä koskevissa asioissa. Unionin tuomioistuin katsoi kertomuksen antamisen ajankohtana, ettei ollut aihetta ehdottaa muutoksia SEUT 267 artiklan nojalla esitettyjen ennakkoratkaisupyyntöjen käsittelyyn. Se korosti samassa kertomuksessa kuitenkin, että mahdollisuutta myöhemmästä ennakkoratkaisuvallan siirrosta unionin yleiselle tuomioistuimelle ei voitaisi sulkea pois tietyissä erityisasioissa, jos unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saatettaisiin niin monia ja monitahoisia ennakkoratkaisupyyntöjä, että hyvä lainkäyttö edellyttäisi kyseistä siirtoa. Tällainen siirto vastaa myös Nizzan sopimuksen laatijoiden tahtoa, koska heidän tarkoituksenaan oli Euroopan unionin tuomioistuinjärjestelmän tehostaminen tekemällä mahdolliseksi unionin yleisen tuomioistuimen osallistuminen ennakkoratkaisupyyntöjen käsittelyyn.

(2)

Unionin tuomioistuimen tilastot osoittavat, että sekä vireillä olevien ennakkoratkaisuasioiden lukumäärä että niiden keskimääräinen käsittelyaika ovat kasvussa. Koska ennakkoratkaisupyynnöt on käsiteltävä nopeasti, jotta kansalliset tuomioistuimet voivat taata oikeuden tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, nykytilanteeseen olisi puututtava. Tämä tilanne ei johdu ainoastaan unionin tuomioistuimen käsiteltäviksi vuosittain saatettavien ennakkoratkaisupyyntöjen suuresta lukumäärästä vaan myös siitä, että entistä suurempi määrä sen käsiteltäväksi saatetuista kysymyksistä on hyvin monitahoisia ja erityisen arkaluonteisia. Jotta unionin tuomioistuin pystyisi edelleen täyttämään tehtävänsä suojata ja vahvistaa unionin oikeuden yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta ja jotta voidaan varmistaa, että unionin tuomioistuimen päätökset ovat mahdollisimman korkealaatuisia, hyvän oikeudenkäytön vuoksi on syytä käyttää SEUT 256 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa annettua mahdollisuutta siirtämällä unionin yleiselle tuomioistuimelle toimivalta ratkaista SEUT 267 artiklan nojalla esitetyt ennakkoratkaisukysymykset Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännössä, jäljempänä ”perussääntö”, määrätyissä erityisasioissa.

(3)

Kun osa ennakkoratkaisuvallasta siirretään unionin yleiselle tuomioistuimelle, unionin tuomioistuin voisi käyttää enemmän aikaa ja resursseja monitahoisimpien ja arkaluonteisimpien ennakkoratkaisupyyntöjen tarkasteluun ja tässä yhteydessä syvempään vuoropuheluun eurooppalaisten tuomioistuinten kanssa, muun muassa käyttämällä enemmän unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 101 artiklassa määrättyä mekanismia, joka mahdollistaa sen, että unionin tuomioistuin voi pyytää ennakkoratkaisua pyytäneeltä tuomioistuimelta selvennyksiä asettamassaan määräajassa perussäännön 23 artiklassa tarkoitettujen osapuolten kirjelmien tai kirjallisten huomautusten lisäksi.

(4)

Tässä yhteydessä ja koska unionin tuomioistuin saa ennakkoratkaisuasioissa enenevässä määrin ratkaistavakseen kysymyksiä, jotka ovat luonteeltaan perustuslaillisia tai liittyvät ihmisoikeuksiin ja Euroopan unionin perusoikeuskirjaan, jäljempänä ”perusoikeuskirja”, oikeusprosessin avoimuutta ja läpinäkyvyyttä olisi vahvistettava. Tätä varten ja rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (4) soveltamista perussääntöä olisi muutettava niin, että siinä määrätään, että perussäännön 23 artiklassa tarkoitetun osapuolen kirjelmät tai kirjalliset huomautukset olisi julkaistava Euroopan unionin tuomioistuimen verkkosivustolla kohtuullisen ajan kuluessa asian käsittelyn päättymisestä, paitsi jos kyseinen osapuoli vastustaa kirjelmänsä tai kirjallisten huomautustensa julkaisemista, jolloin vastustamisesta olisi mainittava samalla verkkosivustolla. Julkaiseminen lisää läpinäkyvyyttä ja luottamusta unioniin ja unionin oikeuteen.

(5)

Unionin yleinen tuomioistuin kykenee asetukseen (EU, Euratom) 2015/2422 perustuvan unionin tuomioistuinrakenteen uudistuksen jälkeen nykyisin selviytymään tästä työmäärän lisääntymisestä, joka aiheutuu ennakkoratkaisuvallan siirrosta tietyissä erityisasioissa. Koska unionin yleisen tuomioistuimen työmäärä on kuitenkin kiinteästi yhteydessä unionin toiminnan kehittymiseen, olisi varmistettava, että se kykenee edelleen täyttämään kaikilta osin unionin toimielimiin, elimiin ja laitoksiin kohdistuvan laillisuusvalvontatehtävänsä.

(6)

Oikeusvarmuuden vuoksi on olennaisen tärkeää, että asiat, joissa ennakkoratkaisuvalta annetaan unionin yleiselle tuomioistuimelle, rajataan selkeästi ja että ne ovat riittävästi erotettavissa muista asioista. On myös tärkeää, että kyseiset asiat ovat sellaisia, joissa tähän mennessä kertynyt unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö muodostaa vankan perustan, joka pystyy ohjaamaan unionin yleistä tuomioistuinta sen ennakkoratkaisuvallan käytössä.

(7)

Erityisasioiden määrittämisessä olisi myös otettava huomioon tarve vähentää unionin tuomioistuimen tutkittavaksi tulevia ennakkoratkaisuasioita riittävän suurella lukumäärällä, jotta toimenpiteellä on todellinen vaikutus sen työmäärään.

(8)

Näiden kriteerien perusteella olisi määritettävä ne erityisasiat, joissa ennakkoratkaisuvalta siirretään unionin yleiselle tuomioistuimelle. Kun otetaan huomioon unionin oikeuden kehittyvä luonne, tämä määrittely olisi tehtävä käyttäen tavanomaista tapaa viitata näihin erityisasioihin. Sen varmistamiseksi, että tätä määrittelyä voidaan käyttää jatkossakin, niin että tarvittava oikeusvarmuus säilyy huolimatta unionin oikeuden kehityksestä kyseisissä erityisasioissa, on tärkeää ottaa huomioon asiat, jotka tyypillisesti kuuluvat näihin erityisasioihin tämän asetuksen antamisajankohtana.

(9)

Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä, valmisteverotus, tullikoodeksi ja tavaroiden tariffiluokitus yhdistetyssä nimikkeistössä täyttävät edellytykset sille, että niitä voidaan pitää SEUT 256 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuina erityisasioina. Nämä asiat kattavat tämän asetuksen antamisajankohtana sellaiset kysymykset kuin arvonlisäveron määräytymisperusteen määrittäminen tai vapautusta sen maksamisesta koskevat edellytykset; valmisteveroja koskevan yleisen järjestelmän sekä alkoholista, alkoholijuomista, tupakasta, energiatuotteista ja sähköstä kannettavia veroja koskevan kehyksen tulkinta; kriteerit, joiden perusteella tuonti- tai vientitulleja sovelletaan tavaroiden kauppaan, kuten yhteinen tullitariffi, tavaroiden alkuperä ja tullausarvo; tuonti- ja vientimenettelyt, mukaan lukien tullivelan syntyminen, toteaminen ja lakkaaminen; erityiset tullimenettelyt; tullittomuusjärjestelmä sekä tiettyjen tullinimikkeiden tulkinta ja perusteet tiettyjen tavaroiden luokittelemiseksi neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 (5) liitteessä I vahvistettuun yhdistettyyn nimikkeistöön.

(10)

Matkustajille annettava korvaus ja apu, jos matka viivästyy tai peruuntuu tai jos matkustajilta evätään pääsy liikennevälineeseen, täyttävät edellytykset sille, että niitä voidaan pitää SEUT 256 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuina erityisasioina, ja ne kattavat kysymykset, joita tämän asetuksen antamisajankohtana säännellään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksilla (EY) N:o 261/2004 (6), (EU) N:o 1177/2010 (7), (EU) N:o 181/2011 (8) ja (EU) 2021/782 (9). Samat edellytykset täyttyvät tämän asetuksen antamisajankohtana myös kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän osalta, jota säännellään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/87/EY (10) ja sen perusteella annetuilla säädöksillä.

(11)

Koska unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen väliseen ennakkoratkaisuvallan jakoon sovelletaan aineellista perustetta, oikeusvarmuuden ja käsittelyn joutuisuuden vuoksi on tärkeää, etteivät ennakkoratkaisua pyytävät tuomioistuimet ratkaise itse kysymystä siitä, kumpi tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan ennakkoratkaisupyynnön. Kaikki ennakkoratkaisupyynnöt olisi sen vuoksi pantava vireille unionin tuomioistuimessa, jonka olisi ratkaistava työjärjestyksessään täsmennettävää menettelyä noudattaen, koskeeko pyyntö yksinomaan yhtä tai useampaa perussäännössä määrättyä erityisasiaa ja onko se tämän vuoksi siirrettävä unionin yleiselle tuomioistuimelle.

(12)

Unionin tuomioistuimen olisi jatkossakin ratkaistava sellaiset ennakkoratkaisupyynnöt, jotka vaikkakin liittyvät erityisasioihin, joissa ennakkoratkaisuvalta on tällä asetuksella siirretty unionin yleiselle tuomioistuimelle, koskevat samalla muitakin asioita, sillä SEUT 256 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ei anneta minkäänlaista mahdollisuutta antaa unionin yleiselle tuomioistuimelle ennakkoratkaisuvaltaa muissa asioissa kuin erityisasioissa.

(13)

Oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa, joka on etukäteen laillisesti perustettu, on perusoikeus, joka taataan perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa. Sen vuoksi perussäännössä itsessään olisi selvästi todettava, että toimivalta säilyy unionin tuomioistuimella, jos ennakkoratkaisupyyntöön liittyy primaarioikeuden, kansainvälisen julkisoikeuden, unionin oikeuden yleisten periaatteiden tai perusoikeuskirjan tulkintaa koskevia itsenäisiä kysymyksiä, kun otetaan huomioon niiden horisontaalinen luonne, silloinkin kun pääasiaan sovellettavat oikeussäännöt koskevat yhtä tai useampaa erityisasiaa, joissa ennakkoratkaisutoimivalta on tällä asetuksella annettu unionin yleiselle tuomioistuimelle.

(14)

Unionin tuomioistuimen presidentin olisi alustavan analyysin jälkeen ja unionin tuomioistuimen varapresidenttiä ja ensimmäistä julkisasiamiestä kuultuaan ilmoitettava kirjaamolle, olisiko ennakkoratkaisupyyntö siirrettävä unionin yleiselle tuomioistuimelle vai olisiko se annettava täydentävää analyysia varten käsiteltäväksi yleiskokoukselle, johon unionin yleisen tuomioistuimen kaikki tuomarit ja julkisasiamiehet osallistuvat. Hyvän ja nopean oikeudenkäytön varmistamiseksi prosessin, jossa arvioidaan, olisiko pyyntö siirrettävä unionin yleiselle tuomioistuimelle, olisi tapahduttava määräajassa, joka ei ylitä sitä, mikä on ehdottoman välttämätöntä, ottaen huomioon asian luonne, kesto ja monitahoisuus.

(15)

Oikeusvarmuuden vuoksi ja oikeudenkäyntimenettelyjen avoimuuden lisäämiseksi unionin tuomioistuimen tai unionin yleisen tuomioistuimen olisi perusteltava lyhyesti ennakkoratkaisupyyntöä koskevassa ratkaisussaan, miksi se on toimivaltainen ratkaisemaan asian, josta on tehty ennakkoratkaisupyyntö. Lisäksi unionin tuomioistuimen olisi julkaistava luettelo perussäännön 50 b artiklan, sellaisena kuin se on lisätty tällä muutosasetuksella, soveltamista kuvaavista esimerkeistä ja päivitettävä sitä säännöllisesti.

(16)

Unionin yleinen tuomioistuin ratkaisee sille siirretyssä ennakkoratkaisupyynnössä nimenomaisesti tai implisiittisesti esiin nousseet toimivaltaa tai tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä koskevat kysymykset.

(17)

Perussäännön 54 artiklan toisessa kohdassa määrätään, että jos unionin yleinen tuomioistuin katsoo, ettei se ole toimivaltainen ratkaisemaan asiaa, se siirtää asian unionin tuomioistuimelle. Samaa velvollisuutta olisi sovellettava, jos unionin yleinen tuomioistuin toteaa sille siirrettyä ennakkoratkaisupyyntöä käsitellessään, ettei pyyntö täytä perussäännön 50 b artiklan, sellaisena kuin se on lisätty tällä muutosasetuksella, ensimmäisessä kohdassa vahvistettuja edellytyksiä.

(18)

Myös silloin, kun unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että sen toimivaltaan kuuluvan asian edellyttämä periaatepäätös voi vaikuttaa unionin oikeuden yhtenäisyyteen tai johdonmukaisuuteen, se voi SEUT 256 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan nojalla siirtää asian unionin tuomioistuimen ratkaistavaksi.

(19)

Jotta kansallisille tuomioistuimille ja perussäännön 23 artiklassa tarkoitetuille osapuolille tarjottaisiin samat takeet kuin unionin tuomioistuimessa, unionin yleisen tuomioistuimen olisi vahvistettava itselleen menettelysäännöt, jotka vastaavat unionin tuomioistuimen soveltamia menettelysääntöjä ennakkoratkaisupyyntöjen käsittelyssä varsinkin julkisasiamiehen nimeämisen osalta. Unionin yleisen tuomioistuimen tuomarien olisi valittava keskuudestaan julkisasiamiehen tehtäviä hoitavat jäsenet kolmen vuoden toimikaudeksi, joka voidaan uusia. Sinä aikana, jona nämä jäsenet hoitavat julkisasiamiehen tehtäviä, heidän ei pitäisi toimia tuomareina SEUT 267 artiklan soveltamisalaan kuuluvissa asioissa. Lisäksi ennakkoratkaisupyyntöä käsittelemään nimetyn julkisasiamiehen olisi hänen riippumattomuutensa varmistamiseksi kuuluttava johonkin muuhun kuin siihen jaostoon, jonka käsiteltäväksi ennakkoratkaisupyyntö on jaettu.

(20)

Kun otetaan huomioon ennakkoratkaisumenettelyn erityispiirteet unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaan kuuluviin kanneasioihin verrattuna, ennakkoratkaisupyynnöt on aiheellista jakaa tätä varten nimetyille unionin yleisen tuomioistuimen jaostoille.

(21)

Varsinkin unionin yleisen tuomioistuimen antamien ennakkoratkaisujen johdonmukaisuuden turvaaminen ja hyvä oikeudenkäyttö edellyttävät myös sellaisen unionin yleisen tuomioistuimen jaoston mahdollistamista, jonka laajuus on viiden tuomarin jaoston ja suuren jaoston välillä. Koska unionin yleisen tuomioistuimen vastuu tämän asetuksen tuloksena kasvaa, oikeudenkäynnissä asianosaisena olevan jäsenvaltion tai unionin toimielimen olisi voitava pyytää tällaisen keskisuuren jaoston koolle kutsumista, kun unionin yleisessä tuomioistuimessa saatetaan asia vireille SEUT 267 artiklan nojalla.

(22)

Unionin tuomioistuimen tilastot osoittavat, että unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisuista tehtyjen muutoksenhakujen lukumäärä on suuri. Jotta voitaisiin turvata muutoksenhakumenettelyn tehokkuus ja mahdollistaa unionin tuomioistuimen keskittyminen valituksiin, joihin liittyy merkityksellisiä oikeuskysymyksiä, valituslupajärjestelmää olisi laajennettava ottaen samalla huomioon tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevasta oikeudesta luonnostaan johtuvat vaatimukset.

(23)

Valituslupajärjestelmä olisi ulotettava koskemaan valituksia unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisuista, jotka koskevat unionin elimen tai laitoksen, jossa oli 1 päivänä toukokuuta 2019 riippumaton valituslautakunta mutta jota ei vielä mainita perussäännön 58 a artiklassa, riippumattoman valituslautakunnan päätöstä. Tällaiset valitukset koskevat nimittäin asioita, jotka on jo tutkittu kahteen kertaan eli ensin riippumattomassa valituslautakunnassa ja sitten unionin yleisessä tuomioistuimessa, jolloin oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan tuomioistuimessa on taattu täysimääräisesti.

(24)

Valituslupajärjestelmä olisi ulotettava koskemaan myös riitoja, jotka koskevat SEUT 272 artiklassa tarkoitetun välityslausekkeen sisältävien sopimusten täyttämistä. Välityslausekkeessa edellytetään useimmiten vain, että unionin yleinen tuomioistuin soveltaa oikeusriidan asiakysymykseen välityslausekkeessa mainittua kansallista oikeutta. Jos unionin yleisen tuomioistuimen on sovellettava unionin oikeutta oikeusriidan asiakysymykseen, unionin yleisen tuomioistuimen näihin oikeusriitoihin liittyvistä ratkaisuista valittamiseen olisi myönnettävä valituslupa, jos valitukseen liittyy unionin oikeuden yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden tai kehityksen kannalta tärkeitä kysymyksiä.

(25)

Perussäännön 23 artiklan mukaan Euroopan parlamentilla, neuvostolla ja Euroopan keskuspankilla on oikeus toimittaa unionin tuomioistuimelle kirjelmiä ja kirjallisia huomautuksia, jos ne ovat hyväksyneet säädöksen, jonka pätevyys tai tulkinta on riidan kohteena. Oikeuskäytännössään unionin tuomioistuin on kuitenkin jo sallinut Euroopan parlamentin ja Euroopan keskuspankin osallistua muita ennakkoratkaisupyyntöjä koskeviin menettelyihin, jos niillä on erityinen intressi kansallisen tuomioistuimen esiin tuomissa kysymyksissä.

(26)

Perussäännön 23 artiklaa olisi sen vuoksi muutettava niin, että siinä määrätään, että kaikista jäsenvaltion tuomioistuimen päätöksistä, joilla asia saatetaan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi, ilmoitetaan Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan keskuspankille, jotta ne voivat arvioida, onko niillä tällainen erityinen intressi, ja päättää, haluavatko ne käyttää oikeuttaan esittää kirjelmiä tai kirjallisia huomautuksia. Tällaisen muutoksen ei pitäisi vaikuttaa muiden toimielinten, elinten tai laitosten oikeuteen toimittaa kirjelmiä tai kirjallisia huomautuksia, jos ne ovat hyväksyneet säädöksen, jonka pätevyys tai tulkinta on riidan kohteena.

(27)

Tämä asetus muuttaa huomattavasti unionin tuomioistuinrakennetta, minkä vuoksi sen täytäntöönpanoa olisi seurattava tiiviisti. Tämän vuoksi unionin tuomioistuimen olisi toimitettava kohtuullisessa ajassa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle kertomus ennakkoratkaisuvallan siirtämisestä unionin yleiselle tuomioistuimelle erityisasioissa sekä valituslupajärjestelmän laajentamisesta. Unionin tuomioistuimen olisi erityisesti toimitettava tietoja, joiden avulla voidaan arvioida esitettyjen päämäärien saavuttamista, kun otetaan huomioon sekä asioiden käsittelyn joutuisuus että monitahoisimpien tai arkaluonteisimpien valitusten ja ennakkoratkaisupyyntöjen käsittelyn tehokkuus.

(28)

Euroopan parlamentti ja unionin tuomioistuin ovat kehittäneet rakentavan vuoropuhelun unionin tuomioistuinjärjestelmän toiminnasta, ja se on osoittautunut erityisen hyödylliseksi tämän uudistuksen yhteydessä. Kyseistä vuoropuhelua, johon voidaan tarvittaessa kutsua asiantuntijoita, olisi käytävä vuosittain jäsennellysti ottaen asianmukaisesti huomioon kunkin toimielimen rooli ja toimivalta, jotta voidaan keskustella tällä asetuksella tehdyn perussäännön uudistuksen täytäntöönpanosta ja pohtia uusia mahdollisia parannuksia.

(29)

Julkinen kuuleminen ja sidosryhmien kuuleminen ovat erottamaton osa tietoon perustuvaa päätöksentekoa ja lainsäädännön laadun parantamista. Ennen perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan N:o 3 määräysten muuttamista koskevan pyynnön tai ehdotuksen hyväksymistä SEUT 281 artiklan mukaisesti unionin tuomioistuimen tai komission olisi järjestettävä julkisia kuulemisia avoimella ja läpinäkyvällä tavalla ja varmistettava, että näiden julkisten kuulemisten menettelyt ja määräajat mahdollistavat mahdollisimman laajan osallistumisen. Julkisten kuulemisten ja sidosryhmien kuulemisten tulokset olisi ilmoitettava viipymättä tapauksen mukaan komissiolle tai unionin tuomioistuimelle sekä Euroopan parlamentille ja neuvostolle ja julkistettava.

(30)

Sen vuoksi Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännöstä tehtyä pöytäkirjaa N:o 3 olisi muutettava,

1)

muutetaan 23 artikla seuraavasti:

2)

lisätään artikla seuraavasti:

3)

muutetaan 50 artikla seuraavasti:

4)

lisätään artikla seuraavasti:

5)

korvataan 54 artiklan toinen kohta seuraavasti:

”Jos unionin yleinen tuomioistuin katsoo, ettei se ole toimivaltainen ratkaisemaan unionin tuomioistuimen toimivaltaan kuuluvaa asiaa tai ennakkoratkaisupyyntöä, se siirtää asian unionin tuomioistuimelle. Samoin jos unionin tuomioistuin katsoo asian tai ennakkoratkaisupyynnön kuuluvan unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaan, se siirtää asian unionin yleiselle tuomioistuimelle, joka ei tällöin voi katsoa, ettei se olisi toimivaltainen kyseisessä asiassa.”

6)

korvataan 58 a artikla seuraavasti:

7)

lisätään perussäännön V osastoon artikla seuraavasti: