(1)

Komission 11 päivänä joulukuuta 2019 antamassa tiedonannossa esitetty Euroopan vihreän kehityksen ohjelma on Euroopan kestävän kasvun strategia, ja sen tavoitteena on tehdä unionista oikeudenmukainen ja vauras yhteiskunta, jonka talous on moderni, kilpailukykyinen, ilmastoneutraali ja kiertotalouteen perustuva ja jossa on myrkytön ympäristö. Sen kunnianhimoisena tavoitteena on varmistaa, että unionista tulee ensimmäinen ilmastoneutraali maanosa vuoteen 2050 mennessä. Siinä todetaan edut, joita saadaan investoimalla unionin kilpailukykyiseen kestävyyteen rakentamalla oikeudenmukaisempi, vihreämpi ja digitaalisempi Eurooppa. Tuotteilla on keskeinen rooli tässä vihreässä siirtymässä. Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa painotetaan, että nykyiset tuotantoprosessit ja kulutustottumukset ovat edelleen liian lineaarisia ja riippuvaisia siitä, että uusia raaka-aineita otetaan jatkuvasti käyttöön, käydään niillä kauppaa ja jalostetaan niitä tavaroiksi, joista syntyy loppukäsittelyn myötä jätettä tai päästöjä. Ohjelmassa korostetaankin kiireellistä tarvetta siirtyä kiertotalousmalliin ja tähdennetään, että asiassa on vielä edistyttävä merkittävästi. Siinä määritetään myös energiatehokkuus ensisijaiseksi tavoitteeksi energia-alan hiilestä irtautumisessa ja ilmastotavoitteiden saavuttamisessa vuosina 2030 ja 2050.

(2)

Nopeuttaakseen siirtymistä kiertotalousmalliin komissio laati tulevaisuuteen suuntautuvan ohjelman, joka sisältyy sen 11 päivänä maaliskuuta 2020 antamaan tiedonantoon ”Uusi kiertotalouden toimintasuunnitelma – Puhtaamman ja kilpailukykyisemmän Euroopan puolesta” ja jonka tavoitteena on tehdä sääntelypuitteista kestävälle tulevaisuudelle sopivat. Kiertotalouden toimintasuunnitelmassa korostetaan, että ”kansalaisille kiertotalous tarjoaa korkealaatuisia, toimivia ja turvallisia tuotteita, jotka ovat tehokkaita ja kohtuuhintaisia, kestävät kauemmin ja jotka on suunniteltu uudelleenkäyttöä, korjaamista ja korkealaatuista kierrätystä silmällä pitäen”. Kuten kiertotalouden toimintasuunnitelmassa todetaan, käytössä ei ole kattavia vaatimuksia, joilla varmistettaisiin, että kaikista unionin markkinoille saatetuista tuotteista tulisi ympäristön kannalta yhä kestävämpiä ja että ne olisivat kiertotalouden vaatimusten mukaisia. Etenkään tuotesuunnittelu ei edistä riittävästi kestävyyttä tuotteiden koko elinkaaren ajan. Sen tuloksena tuotteita korvataan usein uusilla, mikä tarkoittaa, että uusien tuotteiden tuottamiseen ja jakelemiseen ja vanhojen tuotteiden loppukäsittelyyn käytetään merkittäviä määriä energiaa ja resursseja. Talouden toimijoiden ja kuluttajien on edelleen liian hankalaa tehdä tuotteisiin liittyviä ympäristön kannalta kestäviä tuotevalintoja, koska tätä varten ei ole riittävästi tietoa ja kohtuuhintaisia vaihtoehtoja. Tämä johtaa siihen, että menetetään mahdollisuuksia toteuttaa kestävyyteen tähtääviä ja arvoa ylläpitäviä toimia. Lisäksi se johtaa uusiomateriaalien vähäiseen kysyntään ja muodostaa esteen kiertotalouden liiketoimintamallien käyttöönotolle.

(3)

Kiertotalouteen siirtyminen unionissa edellyttää täysin toimivia kestävien tuotteiden sisämarkkinoita. Unionin tason yhteiset ekologisen suunnittelun vaatimukset mahdollistaisivat uusien kiertotalouden liiketoimintamallien kehittämisen, käyttöönoton ja laajentamisen kaikkialla sisämarkkinoilla. Tällaisilla toimenpiteillä myös kevennettäisiin yrityksiin kohdistuvaa taakkaa, ja niiden myötä teollisuudella ja kuluttajilla olisi käytössään luotettavia ja selkeitä tietoja, minkä ansiosta olisi mahdollista tehdä kestävämpiä valintoja.

(4)

Komission 10 päivänä maaliskuuta 2020 antamassa tiedonannossa ”Euroopan uusi teollisuusstrategia” vahvistetaan unionin yleinen tavoite edistää vihreää ja digitaalista siirtymää eli ilmastoneutraaliuden ja digitaalisen johtoaseman saavuttamista. Siinä heijastellaan Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa viittaamalla johtavaan rooliin, joka Euroopan teollisuuden on omaksuttava kyseisessä prosessissa pienentämällä hiilijalanjälkeään ja materiaalijalanjälkeään, ja sisällyttämällä kiertotalousajattelu koko talouteen. Lisäksi strategiassa korostetaan tarvetta siirtyä pois perinteisistä malleista ja mullistaa tapa suunnitella, valmistaa ja käyttää tuotteita ja toimittaa ne loppukäsittelyyn sekä tarvetta turvata raaka-aineiden saatavuus. Kierrätys ja uusioraaka-aineiden käyttö auttavat vähentämään unionin riippuvuutta. Komission 5 päivänä toukokuuta 2021 antamassa tiedonannossa ”Vuoden 2020 uuden teollisuusstrategian päivittäminen: vahvemmat sisämarkkinat Euroopan elpymistä varten” vahvistetaan vuoden 2020 strategian keskeisiä viestejä ja keskitytään covid-19-kriisistä saatuihin kokemuksiin, kuten tarpeeseen edistää selviytymiskykyä.

(5)

Unionin oikeuden puuttuessa tuotteiden ympäristökestävyyden parantamiseen tähtääviä, toisistaan poikkeavia kansallisia lähestymistapoja on jo ilmaantunut muun muassa koskien elektronisten laitteiden ohjelmistojen yhteensopivuuden kestolle asetettuja tietovaatimuksia sekä myymättä jääneiden kestokulutustuotteiden käsittelylle asetettuja raportointivelvoitteita. Tämä on osoitus siitä, että kansalliset lisätoimet tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi johtaisivat todennäköisesti sisämarkkinoiden pirstoutumiseen. Siksi tarvitaan kunnianhimoiset sääntelypuitteet, joilla otetaan asteittain käyttöön tuotteita koskevat ekologisen suunnittelun vaatimukset, jotta voidaan edistää sisämarkkinoiden toimintaa ja varmistaa samalla ympäristönsuojelun korkea taso. Tällä asetuksella vahvistetaan tällaiset puitteet soveltamalla alun perin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/125/EY (3) vahvistettua ekologista suunnittelua koskevaa lähestymistapaa mahdollisimman laajaan tuotevalikoimaan.

(6)

Tällä asetuksella tuetaan tuotanto- ja kulutusmalleja, jotka on mukautettu unionin yleisiin kestävyystavoitteisiin, mukaan lukien ilmastoa, ympäristöä, energiaa, resurssien käyttöä ja luonnon monimuotoisuutta koskevat tavoitteet, ja joiden avulla on tarkoitus pysytellä maapallon kestävyyden rajoissa, laatimalla lainsäädäntökehys, joka edistää osaltaan sen mahdollistamista, että tuotteista tehdään ilmastoneutraalin, resurssitehokkaan ja kiertoon perustuvan talouden mukaisia, minkä lisäksi sillä tuetaan jätteen vähentämistä ja sen varmistamista, että edelläkävijöiden saavuttamista kestävyystuloksista tulee vähitellen normi. Siinä olisi säädettävä uusien ekologisen suunnittelun vaatimusten asettamisesta, jotta voidaan parantaa tuotteiden käyttökestävyyttä, luotettavuutta, korjattavuutta, päivitettävyyttä uudelleenkäytettävyyttä ja kierrätettävyyttä sekä kohentaa tuotteiden kunnostus- ja kunnossapitomahdollisuuksia, puuttua tuotteissa oleviin vaarallisiin kemikaaleihin, lisätä tuotteiden energia- ja resurssitehokkuutta, myös strategisten ja kriittisten raaka-aineiden talteenoton osalta, vähentää odotettua jätteen syntymistä ja lisätä kierrätysmateriaalien osuutta tuotteissa niin, että samalla varmistetaan niiden suoritustaso ja turvallisuus, mahdollistetaan uudelleenvalmistus ja laadukas kierrätys ja pienennetään hiili- ja ympäristöjalanjälkeä.

(7)

Ekologisen suunnittelun vaatimuksissa olisi käsiteltävä myös ennenaikaiseen vanhenemiseen liittyviä käytäntöjä. Tällaisilla käytännöillä on kaiken kaikkiaan kielteinen vaikutus ympäristöön, koska ne lisäävät jätettä ja energian ja materiaalien käyttöä, joita voidaan vähentää ekologisen suunnittelun vaatimuksilla samalla kun edistetään kestävää kulutusta.

(8)

Euroopan parlamentti suhtautui aiheesta ”Kohti kestävämpiä sisämarkkinoita yritysten ja kuluttajien hyväksi”25 päivänä marraskuuta 2020 antamassaan päätöslauselmassa (4) myönteisesti sellaisten kestävien tuotteiden edistämiseen, jotka on helpompi korjata, käyttää uudelleen ja kierrättää. Euroopan parlamentti korosti uudesta kiertotaloutta koskevasta toimintasuunnitelmasta 10 päivänä helmikuuta 2021 antamassaan päätöslauselmassa (5), että kestävistä, kiertotalousmallin mukaisista, turvallisista ja myrkyttömistä tuotteista ja materiaaleista olisi tultava unionin markkinoilla sääntö eikä poikkeus ja että ne olisi nähtävä oletusarvoisena valintana, joka on houkutteleva, edullinen ja kaikkien kuluttajien saatavilla. Euroopan parlamentti kehotti myös asettamaan sitovia unionin tavoitteita unionin materiaali- ja kulutusjalanjäljen pienentämiseksi merkittävästi. Se katsoi, että siirtyminen kiertotalouteen voi tarjota ratkaisuja, joilla voidaan vastata nykyisiin ympäristöhaasteisiin sekä covid-19-pandemian aiheuttamaan talouskriisiin. Myös neuvosto piti 11 päivänä joulukuuta 2020 hyväksytyissä päätelmissään ”Tehdään elpymisestä kiertotalous- ja ympäristömyönteistä” tervetulleena komission aikomusta esittää lainsäädäntöehdotuksia osana kattavaa ja yhdennettyä ympäristön kannalta kestävää tuotepoliittista kehystä, jolla edistetään ilmastoneutraaliutta, energia- ja resurssitehokkuutta ja myrkytöntä kiertotaloutta, suojellaan kansanterveyttä ja luonnon monimuotoisuutta sekä lisätään kuluttajien ja julkisten ostajien vaikutusmahdollisuuksia ja suojellaan kuluttajia ja julkisia ostajia.

(9)

Tällä asetuksella edistetään unionin ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamista. Ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen nojalla 12 päivänä joulukuuta 2015 hyväksytyssä Pariisin sopimuksessa (6), jäljempänä ”Pariisin sopimus”, jonka unioni hyväksyi 5 päivänä lokakuuta 2016 (7), asetettujen tavoitteiden mukaisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2021/1119 (8) vahvistetaan unionin sisäinen velvoittava sitoumus vähentää kasvihuonekaasujen nettopäästöjä vähintään 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä ja sisällytetään lainsäädäntöön tavoite siitä, että koko talous saadaan ilmastoneutraaliksi vuoteen 2050 mennessä. Komissio hyväksyi vuonna 2021 55-valmiuspaketin, jonka tavoitteena on tehdä unionin ilmasto- ja energiatoimista näiden tavoitteiden saavuttamiseen soveltuvia. Jotta tavoitteet saavutettaisiin, energiatehokkuuden parantamista on Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2018/2002 (9) vahvistetun energiatehokkuus etusijalle -periaatteen mukaisesti tehostettava huomattavasti niin, että vuoteen 2030 mennessä energiatehokkuuden parannus energian loppukulutuksessa on noin 36 prosenttia. Tämän asetuksen mukaisesti vahvistetut tuotevaatimukset vaikuttavat merkittävästi kyseisen tavoitteen saavuttamiseen pienentämällä tuotteiden energiajalanjälkeä huomattavasti. Kyseiset energiatehokkuusvaatimukset vähentävät myös kuluttajien haavoittuvuutta energian hinnan nousun suhteen. Kuten Pariisin sopimuksessa todetaan, kulutuksen ja tuotannon kestävyyden parantamisella on myös tärkeä merkitys ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta.

(10)

Tällä asetuksella edistetään myös unionin laajempia ympäristötavoitteita. Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä (EU) 2022/591 (10) perustetussa kahdeksannessa ympäristöalan toimintaohjelmassa vahvistetaan oikeudellisessa kehyksessä unionin tavoite pysyä maapallon sietokyvyn rajoissa ja määritetään mahdollistavat edellytykset ensisijaisten tavoitteiden, kuten myrkyttömään kiertotalouteen siirtymisen, saavuttamiseksi. Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa kehotetaan unionia myös parantamaan ilman, veden ja maaperän pilaantumisen ja kulutustuotteiden aiheuttaman saastumisen seurantaa, ehkäisemistä, niitä koskevaa raportointia sekä niihin liittyviä korjaavia toimia. Tämä tarkoittaa, että kemikaalien, materiaalien ja tuotteiden on oltava suunnittelultaan ja elinkaarensa aikana turvallisia ja ympäristön kannalta kestäviä, mikä johtaa myrkyttömiin materiaalikiertoihin, kuten todetaan 12 päivänä toukokuuta 2021 annetussa komission tiedonannossa ”EU:n toimintasuunnitelma: Kohti ilman, veden ja maaperän saasteettomuutta” ja 14 päivänä lokakuuta 2020 annetussa komission tiedonannossa ”Kestävyyttä edistävä kemikaalistrategia – Kohti myrkytöntä ympäristöä”, jossa kehotetaan sisällyttämään saasteettomuustavoitteet tuotantoon ja kulutukseen. Lisäksi sekä Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa että kiertotalouden toimintasuunnitelmassa todetaan, että unionin sisämarkkinat tarjoavat kriittisen massan, joka voi vaikuttaa tuotteiden kestävyyttä ja tuotesuunnittelua koskeviin maailmanlaajuisiin standardeihin. Tämän asetuksen vaikuttaa sen vuoksi merkittävästi monien Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman mukaisesti vahvistettujen kestävän kehityksen tavoitteiden alatavoitteiden saavuttamiseen sekä unionissa että sen ulkopuolella, erityisesti kestävän kehityksen tavoitteen 12 (”Vastuullista kuluttamista”) alatavoitteiden saavuttamiseen.

(11)

Direktiivissä 2009/125/EY vahvistettiin puitteet energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettaville vaatimuksille. Se on yhdessä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1369 (11) kanssa vähentänyt merkittävästi tuotteiden primäärienergian kysyntää unionissa, ja arvioiden mukaan nämä säästöt kasvavat edelleen. Direktiivin 2009/125/EY mukaisesti hyväksyttyihin täytäntöönpanotoimenpiteisiin on sisällytetty myös kiertotalousnäkökohtia, kuten käyttökestävyyttä, korjattavuutta ja kierrätettävyyttä, koskevia vaatimuksia. Toisaalta välineet, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 66/2010 (12) käyttöön otettu EU-ympäristömerkki tai 16 päivänä heinäkuuta 2008 annetussa komission tiedonannossa ”Ympäristöä säästävät julkiset hankinnat”, vahvistetut ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevat kriteerit ovat soveltamisalaltaan laajempia, mutta niiden vaikutus on pienempi vapaaehtoisten lähestymistapojen rajallisen vaikutuksen vuoksi.

(12)

Direktiivillä 2009/125/EY on yleisesti ottaen onnistuttu edistämään energiatehokkuutta ja joitakin energiaan liittyvien tuotteiden kiertotalouteen liittyviä ominaisuuksia, ja siinä säädetyllä ekologista suunnittelua koskevalla lähestymistavalla on mahdollista ottaa asteittain huomioon kaikkien tuotteiden kestävyys. Euroopan vihreän kehityksen ohjelman sitoumusten täyttämiseksi tämä lähestymistapa olisi laajennettava koskemaan muita tuoteryhmiä, ja siinä olisi järjestelmällisesti puututtava tuotteiden ympäristökestävyyden lisäämistä koskeviin keskeisiin näkökohtiin ottamalla käyttöön sitovia vaatimuksia. Varmistamalla, että unionin markkinoille saatetaan ainoastaan sellaisia tuotteita, jotka täyttävät nämä vaatimukset, tämä asetus paitsi parantaa tällaisten tuotteiden vapaata liikkuvuutta kansallisia eroja välttämällä myös vähentää niiden tuotteiden elinkaaren aikaisia kielteisiä ympäristövaikutuksia, joille tällaiset vaatimukset on asetettu.

(13)

Tehokkaiden ja tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottavien yhdenmukaistettujen sääntelypuitteiden luomiseksi on tarpeen säätää ekologisen suunnittelun vaatimusten asettamisesta kaikille markkinoille saatetuille tai käyttöön otetuille fyysisille tavaroille, myös komponenteille, kuten renkaille, ja välituotteille. Soveltamisalaan täytyy sisältyä myös sellainen digitaalinen sisältö, joka on fyysisen tuotteen erottamaton osa. Tämän pitäisi mahdollistaa se, että komissio voi ottaa huomioon mahdollisimman laajan tuotevalikoiman, kun se priorisoi ekologisen suunnittelun vaatimusten asettamista, ja maksimoida näin niiden tehokkuuden. Ekologisen suunnittelun vaatimuksia asetettaessa olisi tarvittaessa säädettävä erityisiä poikkeuksia erityisesti, jos ekologisen suunnittelun vaatimukset eivät ole välttämättömiä tiettyjen tuotteiden ympäristökestävyyden parantamiseksi, tai esimerkiksi tuotteisiin, joilla on tietty käyttö tai tarkoitus, jota ei voida täyttää ekologisen suunnittelun vaatimuksia noudatettaessa, tai hyvin pieninä määrinä tuotettuihin tuotteisiin tai ottaen huomioon tuotteen markkinoiden erityispiirteet ja koko. Lisäksi tätä asetusta ei olisi sovellettava tuotteisiin, joiden osalta on jo selvää, ettei ekologisen suunnittelun vaatimuksia voida soveltaa niihin, tai kun muissa puitteissa säädetään tällaisten vaatimusten asettamisesta. Tätä pitäisi soveltaa elintarvikkeisiin ja rehuihin, sellaisina kuin ne määritellään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 178/2002 (13), lääkkeisiin, sellaisina kuin ne määritellään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/83/EY (14), eläinlääkkeisiin, sellaisina kuin ne määritellään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2019/6 (15), eläviin kasveihin, eläimiin ja mikro-organismeihin, ihmisestä peräisin oleviin tuotteisiin tai kasvista tai eläimestä peräisin oleviin tuotteisiin, jotka liittyvät suoraan niiden tulevaan lisääntymiseen, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 167/2013 (16) 2 artiklan 1 kohdassa, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 168/2013 (17) 2 artiklan 1 kohdassa ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/858 (18) 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin ajoneuvoihin, niiden tuoteominaisuuksien osalta, joille on asetettu vaatimuksia kyseisiin ajoneuvoihin sovellettavissa alakohtaisissa unionin säädöksissä. Näihin ajoneuvoihin sovelletaan useita tuotekohtaisia vaatimuksia ja erilaisia yhdenmukaistettuja tyyppihyväksyntäjärjestelmiä unionin säädösten, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2000/53/EY (19) ja 2005/64/EY (20) sekä asetuksen (EU) 2018/858, nojalla. Ajoneuvoja koskevat yhdenmukaistetut lisävaatimukset olisi rajattava ominaisuuksiin, joita ei tällä hetkellä käsitellä, esimerkiksi renkaita koskeviin ympäristövaatimuksiin. Sähköpolkupyöriä ja sähköpotkulautoja ei kuitenkaan olisi suljettava tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

(14)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2024/1275 (21) edellytetään, että jäsenvaltiot asettavat energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset rakennuksen osille, jotka muodostavat osan rakennuksen vaippaa, ja asettavat rakennuksen teknisille järjestelmille uusissa tai olemassa olevissa rakennuksissa järjestelmävaatimukset, jotka koskevat kokonaisenergiatehokkuutta sekä asianmukaista asentamista, mitoitusta, säätämistä ja ohjaamista. Tämän asetuksen tavoitteiden mukaista on, että nämä energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset voivat tietyissä olosuhteissa rajoittaa tämän asetuksen ja sen delegoitujen säädösten mukaisten energiaan liittyvien tuotteiden asentamista, edellyttäen että tällaiset vaatimukset eivät muodosta perusteetonta estettä markkinoille.

(15)

Tuotteiden ympäristökestävyyden parantamiseksi ja niiden vapaan liikkuvuuden varmistamiseksi sisämarkkinoilla komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ”SEUT”, 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta asettamalla ekologisen suunnittelun vaatimuksia. Kyseisiä ekologisen suunnittelun vaatimuksia olisi lähtökohtaisesti sovellettava tiettyihin tuoteryhmiin, kuten kotitalouksien pyykinpesukoneisiin ja kotitalouksien kuivaaviin pesukoneisiin. Jotta ekologisen suunnittelun vaatimukset olisivat mahdollisimman tuloksellisia ja tuotteiden ympäristökestävyyttä voitaisiin parantaa tehokkaasti, olisi myös oltava mahdollista vahvistaa yksi tai useampi horisontaalinen ekologisen suunnittelun vaatimus laajemmalle joukolle tuoteryhmiä, kuten elektroniikkalaitteille tai tekstiileille. Tuoteryhmille olisi asetettava horisontaalisia ekologisen suunnittelun vaatimuksia silloin, kun niiden tekniset yhtäläisyydet mahdollistavat niiden ympäristökestävyyden parantamisen samojen vaatimusten perusteella. On tärkeää laatia erityisesti käyttökestävyyttä ja korjattavuutta koskevia horisontaalisia vaatimuksia.

(16)

Ekologisen suunnittelun vaatimuksiin olisi tarvittaessa kuuluttava suoritustasovaatimuksia tai tietovaatimuksia tai molempia. Näitä vaatimuksia olisi käytettävä parantamaan ympäristökestävyyden kannalta merkityksellisiä tuoteominaisuuksia, kuten käyttökestävyyttä, uudelleenkäytettävyyttä, korjattavuutta, energiatehokkuutta, kierrätettävyyttä sekä hiili- ja ympäristöjalanjälkeä. Ekologisen suunnittelun vaatimusten olisi oltava läpinäkyviä, objektiivisia ja oikeasuhteisia sekä kansainvälistä kauppaa koskevien sääntöjen mukaisia.

(17)

Käytettyjen tuotteiden alalla on tärkeä rooli kestävän tuotannon ja kulutuksen edistämisessä, myös uusien kiertotalouden liiketoimintamallien kehittämisessä, ja se edistää tuotteen käyttöiän pidentämistä ja auttaa välttämään sen, että tuotteesta tulee jätettä. Unionista peräisin olevat käytetyt tuotteet ja erityisesti kunnostettavat tai korjattavat tuotteet eivät ole uusia tuotteita, ja ne voivat liikkua sisämarkkinoilla ilman, että niiden tarvitsee olla sellaisten delegoitujen säädösten mukaisia, joissa asetetaan ekologisen suunnittelun vaatimuksia ja jotka ovat tulleet voimaan niiden markkinoille saattamisen jälkeen. Uudelleenvalmistettujen tuotteiden katsotaan kuitenkin olevan uusia tuotteita, ja niihin sovelletaan ekologisen suunnittelun vaatimuksia, jos ne kuuluvat jonkin delegoidun säädöksen soveltamisalaan.

(18)

Kun komissio on hyväksynyt delegoidun säädöksen ekologisen suunnittelun vaatimusten vahvistamisesta tietyn tuoteryhmän osalta, sisämarkkinoiden toiminnan varmistamiseksi jäsenvaltioiden ei pitäisi enää voida asettaa kansallisia suoritustasovaatimuksia, jotka perustuvat tällaisten kyseisessä delegoidussa säädöksessä säädettyjen suoritustasovaatimusten kattamiin tuoteparametreihin, eikä niiden pitäisi myöskään voida asettaa kansallisia tietovaatimuksia, jotka perustuvat tällaisten kyseisessä delegoidussa säädöksessä säädettyjen tietovaatimusten kattamiin parametreihin. Jotta voidaan parantaa tuotteiden ympäristökestävyyttä ja varmistaa niiden vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla, komissiolle olisi siirrettävä valta vahvistaa, että suoritustasovaatimusten tai tietovaatimusten muodossa annettavat ekologisen suunnittelun vaatimukset eivät ole tarpeellisia tietyn tuoteparametrin osalta, jos kyseiseen tuoteparametriin liittyvällä vaatimuksella olisi kielteinen vaikutus ekologisen suunnittelun vaatimuksiin, joita tarkastellaan tietyn tuoteryhmän osalta.

(19)

Komission olisi ekologisen suunnittelun vaatimuksia asettaessaan otettava huomioon kyseisten tuotteiden luonne ja tarkoitus sekä asiaankuuluvien markkinoiden erityispiirteet. Esimerkiksi puolustustarvikkeita on pystyttävä käyttämään tietyissä, joskus ankarissakin olosuhteissa, ja tämä on otettava huomioon ekologisen suunnittelun vaatimuksia asetettaessa. Tiettyjä puolustustarvikkeita koskevia tietoja ei tulisi paljastaa, ja niitä olisi suojattava. Ekologisen suunnittelun vaatimuksia ei näin ollen pitäisi asettaa tuotteille, joiden ainoa käyttötarkoitus on puolustuksen tai kansallisen turvallisuuden alalla. On tärkeää, että muun sotilaskaluston tai muiden arkaluonteisten laitteiden ekologisen suunnittelun vaatimuksissa otetaan huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/81/EY (22) määritellyt puolustusmarkkinoiden turvallisuustarpeet ja ominaisuudet. Myös avaruusteollisuus on strategisesti tärkeä Euroopalle ja sen teknologiselle riippumattomuudelle. Koska avaruusteknologiaa käytetään äärimmäisissä olosuhteissa, kaikissa avaruustuotteiden ekologisen suunnittelun vaatimuksissa olisi tasapainotettava kestävyysnäkökohdat ja häiriönsietokyky sekä odotettu suoritustaso. Lisäksi lääkinnällisten laitteiden osalta, sellaisina kuin ne määritellään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/745 (23) 2 artiklan 1 kohdassa, sekä in vitro -diagnostiikkaan tarkoitettujen lääkinnällisten laitteiden osalta, sellaisina kuin ne määritellään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/746 (24) 2 artiklan 2 kohdassa, komission olisi otettava huomioon tarve olla vaikuttamatta kielteisesti potilaiden ja käyttäjien terveyteen ja turvallisuuteen. Komission olisi lisäksi markkinoiden ominaispiirteitä arvioidessaan ja ekologisen suunnittelun vaatimuksia valmistellessaan pyrittävä ottamaan huomioon kansalliset erityispiirteet, kuten jäsenvaltioiden erilaiset ilmasto-olosuhteet sekä jäsenvaltioissa käytetyt käytännöt ja teknologiat, joilla on todistetusti myönteisiä ympäristövaikutuksia.

(20)

Sääntelytaakan välttämiseksi olisi varmistettava tämän asetuksen yhdenmukaisuus sellaisten vaatimusten kanssa, jotka asetetaan muussa unionin oikeudessa tai sen nojalla, erityisesti tuotteita, kemikaaleja, pakkauksia ja jätteitä koskevassa oikeudessa tai sen nojalla. Muun unionin oikeuden nojalla annetut valtuutukset asettaa vaatimuksia, joilla on samat tai samankaltaiset vaikutukset kuin tämän asetuksen mukaisilla vaatimuksilla, eivät kuitenkaan rajoita tähän asetukseen sisältyviä valtuutuksia, paitsi jos tässä asetuksessa niin täsmennetään.

(21)

Ekologisen suunnittelun vaatimuksia valmistellessaan komission olisi otettava huomioon useita tekijöitä, kuten unionin painopisteet, asiaankuuluva unionin ja kansallinen oikeus, asiaankuuluvat kansainväliset sopimukset sekä itsesääntelytoimenpiteet ja asiaankuuluvat standardit. Komission olisi otettava huomioon myös ilmastoa, ympäristöä, energiatehokkuutta sekä resurssitehokkuutta ja -varmuutta, myrkytön kiertotalous mukaan lukien, koskevat painopisteet sekä muut asiaankuuluvat unionin painopisteet ja tavoitteet. On tärkeää kiinnittää huomiota päätöksessä (EU) 2022/591 vahvistetun kahdeksannen ympäristöalan toimintaohjelman tavoitteisiin, mukaan lukien se, että viimeistään vuoteen 2050 mennessä ihmiset elävät hyvää elämää maapallon resurssien rajoissa hyvinvointitaloudessa, ”ei merkittävää haittaa” -periaatteeseen ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/98/EY (25) määriteltyyn jätehierarkiaan sekä unionin sitoumuksiin suojella ja ennallistaa luonnon monimuotoisuutta, kuten todetaan myös 20 päivänä toukokuuta 2020 annetussa komission tiedonannossa ”Vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia – Luonto takaisin osaksi elämäämme” ja biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen osapuolten 15. konferenssin hyväksymässä vuoden 2020 jälkeisessä maailmanlaajuisessa biodiversiteettikehyksessä.

(22)

Delegoiduista säädöksistä, joilla asetetaan ekologisen suunnittelun vaatimuksia, olisi tehtävä erityinen vaikutustenarviointi ja järjestettävä sidosryhmien kuuleminen, kuten toimittiin direktiivin 2009/125/EY mukaisten täytäntöönpanotoimenpiteiden tapauksessa, ja ne olisi laadittava parempaa sääntelyä koskevien komission suuntaviivojen mukaisesti. Lisäksi niihin olisi sisällyttävä arvio kansainvälisestä ulottuvuudesta ja vaikutuksista kolmansiin maihin. Komission olisi perustettava vaikutustenarviointinsa parhaaseen saatavilla olevaan näyttöön ja otettava asianmukaisesti huomioon kaikki tuotteen elinkaareen liittyvät näkökohdat. Komission olisi ekologisen suunnittelun vaatimuksia valmistellessaan käytettävä tieteellistä lähestymistapaa ja otettava niin ikään huomioon asiaankuuluvat tekniset tiedot, erityisesti ne, joita on käytetty asetuksen (EY) N:o 66/2010, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU (26), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/852 (27) nojalla hyväksyttyjen teknisten arviointikriteerien ja ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevien EU:n kriteerien perustana tai jotka on johdettu niistä.

(23)

Tuotteiden moninaisuuden huomioon ottamiseksi komission olisi valittava menetelmät, joilla arvioidaan ekologisen suunnittelun vaatimusten asettamista, ja tarvittaessa kehitettävä niitä edelleen. Tällaisten menetelmien olisi perustuttava tuotteen luonteeseen, sen keskeisimpiin ominaisuuksiin ja sen elinkaaren aikaisiin vaikutuksiin. Näin tehdessään komission on tarpeen myös ottaa huomioon kokemuksensa direktiivin 2009/125/EY mukaisten vaatimusten asettamisen arvioinnista ja jatkuvat pyrkimykset kehittää ja parantaa tieteeseen perustuvia arviointivälineitä, mukaan lukien energiaan liittyvien tuotteiden ekologisen suunnittelun menetelmien päivittäminen, sekä komission suosituksessa (EU) 2021/2279 (28) vahvistettu tuotteen ympäristöjalanjälkeä koskeva menetelmä, myös hiilen väliaikaisen varastoinnin osalta, sekä kansainvälisten ja eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden kehittämät standardit, myös muun muassa energiaan liittyvien tuotteiden materiaalitehokkuuden osalta. Kyseisten välineiden pohjalta ja tarvittaessa asiaa koskevia selvityksiä hyödyntämällä komission olisi edelleen vahvistettava kiertotalouden näkökohtia, kuten käyttökestävyyttä, korjattavuutta, korjattavuuspisteytys mukaan lukien, kierrätettävyyttä, uudelleenkäytettävyyttä ja uudelleenkäytön ja kierrätyksen estävien kemikaalien tunnistamista, tuotteiden arvioinnissa elinkaariajattelun mukaisesti ekologisen suunnittelun vaatimusten valmistelua varten, minkä lisäksi sen olisi tarvittaessa kehitettävä uusia menetelmiä tai välineitä. Ympäristövaikutuksia arvioitaessa käytettäviin elinkaari-indikaattoreihin, kuten hiilijalanjälkeen, liittyvät tiedot olisi laskettava ottaen huomioon nykyiset kansainvälisesti käytössä olevat ja unionin oikeudessa jo täytäntöönpannut menetelmät. On myös tärkeää ottaa huomioon kansainvälisten ja eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden suosittelemat tieteelliset menetelmät. Varsinkin valmistusprosesseissa käytettävää energiaa mallinnettaessa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota energialähteiden yhdistelmän mallinnukseen, jossa otettaisiin huomioon myös sähkönhankintasopimusten, alkuperätakuiden ja oman sähköntuotannon kaltaiset kysymykset. Uusia lähestymistapoja saatetaan tarvita myös pakollisten julkisia hankintoja koskevien kriteerien valmistelemiseen sekä myymättä jääneiden kulutustuotteiden hävittämisen kieltämiseen.

(24)

Suoritustasovaatimusten olisi liityttävä sellaisen kohdennetun tuoteominaisuuden kannalta merkitykselliseen valikoituun tuoteparametriin, jonka osalta on havaittu mahdollisuuksia parantaa ympäristökestävyyttä. Tällaisiin vaatimuksiin voisi sisältyä vähimmäis- tai enimmäissuoritustasoja tuoteparametrin osalta, muita kuin määrällisiä vaatimuksia, joiden tavoitteena on parantaa suoritustasoa suhteessa tuoteparametriin, taikka vaatimuksia, jotka liittyvät tuotteen toiminnalliseen suoritustasoon, jotta voidaan varmistaa, että valitut suoritustasovaatimukset eivät vaikuta kielteisesti tuotteen kykyyn suorittaa toiminto, jota varten se on suunniteltu ja saatettu markkinoille. Vähimmäis- tai enimmäistasojen osalta ne voitaisiin toteuttaa esimerkiksi käyttövaiheen energiankulutusta tai tuotteeseen sisältyvän tietyn materiaalin määriä rajoittamalla, kierrätetyn materiaalin vähimmäismääriä koskevalla vaatimuksella taikka asettamalla raja tietylle ympäristövaikutusluokalle tai kaikkien keskeisten ympäristövaikutusten summalle. Esimerkki muusta kuin määrällisestä vaatimuksesta on sellaisen tietyn teknisen ratkaisun kieltäminen, joka on haitallinen tuotteen korjattavuudelle. Suoritustasovaatimuksia käytetään sen varmistamiseksi, että suoritustasoltaan heikoimmat tuotteet poistetaan markkinoilta ja siirrytään asteittain käyttämään suoritustasoltaan parhaita tuotteita silloin, kun tämä on välttämätöntä tämän asetuksen ympäristökestävyystavoitteiden edistämiseksi. Suoritustasovaatimukset voisivat koskea myös resurssien käyttöä, mukaan lukien vaatimukset, jotka koskevat uusiutuvien luonnonvarojen tai biopohjaisten materiaalien käyttöä tuotteessa, ja niillä voitaisiin puuttua nano- ja mikromuovien vapautumiseen. Käsitellessään useiden vaatimusten yhdistelmää komission olisi arvioitava vaatimuksia kokonaisuutena ja selvitettävä, millä vaatimusten yhdistelmällä saadaan suurin hyöty ympäristökestävyyden kannalta.

(25)

Yhdenmukaisuuden varmistamiseksi suoritustasovaatimuksilla olisi täydennettävä jätteitä koskevan unionin oikeuden täytäntöönpanoa. Vaikka pakkausten lopputuotteena markkinoille saattamista koskevista vaatimuksista säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 94/62/EY (29), tällä asetuksella voitaisiin täydentää kyseistä direktiiviä asettamalla tuotepohjaisia vaatimuksia, joissa keskitytään tiettyjen markkinoille saatettujen tuotteiden pakkauksiin. Tällaisilla täydentävillä vaatimuksilla olisi tarvittaessa vähennettävä pakkausten käyttöä, mikä puolestaan vähentää jätteen syntymistä unionissa.

(26)

Kemikaaliturvallisuus on todetusti yksi tuotteiden kestävyyden tärkeä näkökohta. Se johtuu siitä, että tietty tai yleinen altistuminen kemikaaleille on vaaraksi ihmisten terveydelle ja ympäristölle, ja kemikaaliturvallisuutta käsitellään kemikaaleja koskevassa unionin oikeudessa, kuten asetuksissa (EY) N:o 1935/2004 (30), (EY) N:o 1907/2006 (31), (EY) N:o 1272/2008 (32), (EY) N:o 1223/2009 (33), (EU) 2017/745 ja (EU) 2019/1021 (34) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/48/EY (35). Tässä asetuksessa ei pitäisi säätää aineiden rajoittamisesta ensisijaisesti kemikaaliturvallisuuden perusteella, kuten tehdään muun unionin oikeuden nojalla. Kemikaaleja koskevassa unionin oikeudessa säädetään jo turvallisuuteen tai riskiin liittyvistä rajoituksista, joita sovelletaan tarvittaessa aineisiin ja seoksiin. Suoritustasovaatimusten asettamisella olisi kuitenkin tarvittaessa myös vähennettävä ihmisten terveydelle tai ympäristölle aiheutuvia merkittäviä riskejä.Huolta aiheuttavien aineiden esiintymistä koskevat tietovaatimukset auttavat myös vähentämään altistumista kemikaaleille ja täydentävät unionin muussa oikeudessa säädettyjä riskinhallintatoimenpiteitä. Tässä asetuksessa ei myöskään pitäisi sallia aineiden rajoittamista elintarviketurvallisuuteen liittyvistä syistä. Kemikaaleja ja elintarvikkeita koskevassa unionin oikeudessa ei kuitenkaan säädetä, että sellaisiin kestävyyteen kohdistuviin vaikutuksiin, jotka eivät liity kemikaali- tai elintarviketurvallisuuteen, olisi puututtava tiettyjä aineita koskevilla rajoituksilla. Tämän rajoitteen poistamiseksi tässä asetuksessa olisi tietyin edellytyksin säädettävä myös sellaisten aineiden rajoittamisesta, joita esiintyy tuotteissa tai joita käytetään niiden valmistuksessa ja jotka vaikuttavat kielteisesti tuotteiden kestävyyteen. Tämän asetuksen olisi tarvittaessa täydennettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/65/EU (36) soveltamisalaan kuuluvia aineita koskevia rajoituksia mutta se ei saisi luoda niiden kanssa päällekkäisiä tai niitä korvaavia rajoituksia. Direktiivin tavoitteena on ihmisten terveyden ja ympäristön suojelu, mukaan lukien sähkö- ja elektroniikkalaiteromun hyödyntäminen ja loppukäsittely ympäristöä säästävällä tavalla.

(27)

Kun komissio asettaa suoritustasovaatimuksia, sen olisi voitava ottaa käyttöön vaatimuksia, joilla estetään tiettyjen aineiden käyttö tuotteissa. Komission olisi osana tietyn tuoteryhmän ekologisen suunnittelun vaatimusten asettamista edeltävää arviointia yksilöitävä tällaiset aineet, ja sen olisi kyseisessä arvioinnissaan otettava huomioon esimerkiksi se, hankaloittaako aine tuotteen uudelleenkäyttöä tai kierrätystä taikka vaikuttaako se kielteisesti kierrätetyn materiaalin ominaisuuksiin aiheuttamalla esimerkiksi väri- tai hajuhaittoja. Jos aine on jo jossakin tuoteryhmässä määritetty kiertotalouden toteutumista estäväksi, tämä voi olla osoitus, että se estää kiertotalouden toteutumisen myös muissa tuoteryhmissä. Aineen yksilöimisen ja mahdollisen rajoittamisen olisi myös johdettava tietovaatimuksen syntymiseen.

(28)

Tuotteiden ympäristökestävyyden parantamiseksi tietovaatimusten olisi liityttävä tuotteen ominaisuuden kannalta keskeiseen valikoituun tuoteparametriin, kuten tuotteen ympäristöjalanjälkeen, hiilijalanjälkeen ja käyttökestävyyteen. Niissä olisi edellytettävä, että valmistaja asettaa saataville tietoja tuotteen suoritustasosta suhteessa valikoituun parametriin tai muita tietoja, jotka voivat vaikuttaa siihen, miten muut osapuolet kuin valmistaja käsittelevät tuotetta, jotta voidaan parantaa suoritustasoa tällaisen parametrin osalta. Tällaiset tietovaatimukset olisi tarvittaessa asetettava saman tuoteparametrin suoritustasovaatimuksen lisäksi tai niiden sijaan. On tärkeää, että komissio perustelee asianmukaisesti päätöksensä asettaa vain tietovaatimuksia suoritustasovaatimusten sijaan. Jos delegoitu säädös sisältää tietovaatimuksia, siinä olisi ilmoitettava menetelmä, jolla vaaditut tiedot asetetaan saataville ja helposti saavutettaviksi, mikä voidaan tehdä esimerkiksi asettamalla tiedot saataville vapaasti käytettävissä olevalla verkkosivustolla, digitaalisessa tuotepassissa tai tuotemerkinnöissä.Loppukäyttäjien terveyteen, turvallisuuteen ja oikeuksiin liittyvät olennaiset tiedot olisi aina annettava kuluttajille fyysisesti, ja ne olisi asetettava saataville tuotteeseen sisältyvän tietovälineen kautta. Tietovaatimukset ovat tarpeen, jotta voidaan saada aikaan käyttäytymisen muutos, jota tarvitaan sen varmistamiseksi, että tämän asetuksen ympäristökestävyystavoitteet saavutetaan. Tietoon perustuvan ostopäätöksen tekemisen kannalta merkitykselliset tiedot olisi annettava kuluttajille ennen tuotteen ostamista. Tietovaatimukset tarjoavat ostajille ja viranomaisille asianmukaisen keinon tuotteiden vertailuun niiden ympäristökestävyyden perusteella. Tämän odotetaan auttavan kuluttajia ja viranomaisia tekemään kestävämpiä valintoja. Tietovaatimusten olisi myös edistettävä jäsenvaltioiden keräysasteen parantamista asiaankuuluvien tuoteryhmien osalta ja erityisesti niiden tuoteryhmien osalta, joilla on merkittävät uudelleenkäyttö- ja kunnostusmahdollisuudet, kuten matkapuhelimet, joiden keräysaste jäsenvaltioissa on enintään viisi prosenttia, esimerkiksi edistämällä tiedottamista, joka koskee taloudellisten kannustimien ja panttijärjestelmien avulla toimivia takaisinottojärjestelmiä, tietosuojatakeita, jättöpisteitä koskevia tietokantoja ja digitaalisen tuotepassin avulla annettavia yksilöllisiä tietoja tuotteen arvosta käyttöiän päättyessä ja asianmukaista loppukäsittelyä koskevista parhaista käytännöistä.

(29)

Jos delegoituihin säädöksiin sisältyy tietovaatimuksia, niissä voitaisiin lisäksi määrittää yhteen tai useampaan asiaankuuluvaan tuoteparametriin liittyviä suoritustasoluokkia, jotta voidaan helpottaa tuotteiden vertailua. Suoritustasoluokilla olisi mahdollistettava tuotteiden eriyttäminen niiden suhteellisen kestävyyden perusteella. Sekä kuluttajat että viranomaiset voisivat käyttää niitä. Näin ollen niiden tarkoituksena on ohjata markkinoita kohti ympäristön kannalta kestävämpiä tuotteita.

(30)

Korjattavuutta ja käyttökestävyyttä koskevilla tietovaatimuksilla on keskeinen asema sen mahdollistamisessa, että kuluttajat voivat harjoittaa kestävää kulutusta. Tämän asetuksen olisi mahdollistettava tuotteiden korjattavuus- tai käyttökestävyyspisteytysten vahvistaminen, jos tällaista pisteytystä pidetään asianmukaisena ympäristöhyötyjen aikaansaamisen ja selkeämmän kuluttajatiedon tarjoamisen kannalta. Jotta kuluttajat voisivat tosiasiallisesti arvioida ja vertailla tuotteita, on tärkeää, että tällaiset korjattavuus- ja käyttökestävyyspisteytykset ovat muodoltaan, sisällöltään ja ulkoasultaan sellaisia, että niissä käytetään helposti ymmärrettävää kieltä ja kuvamerkkejä, ja että korjattavuuspisteytys perustuu tuotteelle tai tuoteryhmälle määritettyyn yhdenmukaistettuun menetelmään ja siinä yhdistetään yhteen pisteytykseen varaosien saatavuuden ja hinnan, purkamisen helppouden ja välineiden saatavuuden kaltaiset parametrit.

(31)

Tiedot huolta aiheuttavien aineiden esiintymisestä tuotteissa on keskeinen seikka ympäristön kannalta kestävien tuotteiden tunnistamisessa ja edistämisessä. Tuotteiden kemiallinen koostumus määrittää suurelta osin niiden toiminnot ja vaikutukset sekä mahdollisuuden niiden uudelleenkäyttöön tai talteenottoon sen jälkeen, kun niistä tulee jätettä. Komission 14 päivänä lokakuuta 2020 antamassa tiedonannossa ”Kestävyyttä edistävä kemikaalistrategia – Kohti myrkytöntä ympäristöä” kehotetaan minimoimaan huolta aiheuttavien aineiden esiintymistä tuotteissa ja varmistamaan kemiallista sisältöä ja turvallista käyttöä koskevien tietojen saatavuus ottamalla käyttöön tietovaatimuksia ja seuraamalla huolta aiheuttavien aineiden esiintymistä tuotteissa materiaalien ja tuotteiden koko elinkaaren ajan. Asetuksella (EY) N:o 1272/2008 ja muulla voimassa olevalla kemikaaleja koskevalla oikeudella, kuten asetuksella (EY) N:o 1223/2009, varmistetaan jo nyt tiedottaminen tiettyjen huolta aiheuttavien aineiden sellaisenaan tai seoksessa aiheuttamista terveys- tai ympäristövaaroista. Aineiden ja seosten käyttäjille olisi myös annettava asiaankuuluvia tietoja. Lisäksi muiden tuotteiden kuin aineiden tai seosten käyttäjien ja tällaisista tuotteista syntyvästä jätteestä vastaavien henkilöiden olisi saatava asiaankuuluvaa tietoa, kuten ensisijaisesti tietoa kemikaalien vaaroista ihmisten terveydelle ja ympäristölle. Näin ollen tässä asetuksessa olisi säädettävä sellaisten vaatimusten asettamisesta, jotka koskevat kestävyyttä koskevien tietojen seurantaa ja tiedoksiantoa, myös huolta aiheuttavien aineiden esiintymistä tuotteissa koko niiden elinkaaren ajan, jotta tällaiset tuotteet voidaan muun muassa dekontaminoida ja ottaa talteen sen jälkeen, kun niistä tulee jätettä. Tällaisilla puitteilla olisi pyrittävä asteittain kattamaan kaikki työsuunnitelmissa, jotka komissio hyväksyy, lueteltuihin tuotteisiin sisältyvät huolta aiheuttavat aineet. Tällaiset huolta aiheuttavien aineiden jäljittämistä koskevat vaatimukset olisi lähtökohtaisesti asetettava samalla, kun tämän asetuksen nojalla asetetaan tietovaatimus, lukuun ottamatta tapauksia, joissa tällainen tietovaatimus on osa horisontaalisia ekologisen suunnittelun vaatimuksia. Jotta voidaan ottaa huomioon kriteerit, jotka ekologisen suunnittelun vaatimusten on täytettävä, ja erityisesti välttää talouden toimijoille aiheutuvaa kohtuutonta hallinnollista taakkaa, komission olisi voitava asettaa, jos se on asianmukaista kyseessä olevan tuoteryhmän osalta, sellaiset kynnysarvot aineiden pitoisuuksille tuotteessa tai asiaankuuluvissa komponenteissa, jotka johtavat jäljittämisvaatimuksen soveltamiseen, asettaa eriytetyt määräajat soveltamiselle ja myöntää asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa poikkeuksia jäljitysvaatimuksesta. Kun komissio määrittää yksityiskohtaisesti vaadittavia tietoja ja kynnysarvoja, sen olisi otettava huomioon unionin oikeuden, erityisesti asetusten (EY) N:o 1907/2006 ja (EY) N:o 1272/2008, ja muun tuotetta koskevan alakohtaisen lainsäädännön nojalla määritetyt voimassa olevat tietovaatimukset ja kynnysarvot. Tekniseen toteutettavuuteen perustuvia poikkeuksia voitaisiin soveltaa tapauksissa, joissa tällä hetkellä käytettävissä olevien teknologioiden avulla ei ole mahdollista todentaa, että tuotteessa on tiettyä ainetta.

(32)

Tässä asetuksessa säädettyihin tietovaatimuksiin olisi sisällytettävä vaatimus digitaalisen tuotepassin asettamisesta saataville. Digitaalinen tuotepassi on tärkeä väline tietojen asettamiseksi toimijoiden saataville koko arvoketjussa ja digitaalisen tuotepassin saatavuuden odotetaan parantavan merkittävästi tuotteen jäljitettävyyttä sen koko elinkaaren ajan koko arvoketjussa. Digitaalisen tuotepassin odotetaan muun muassa auttavan asiakkaita tekemään tietoon perustuvia valintoja parantamalla heidän mahdollisuuksiaan saada asiaankuuluvia tietoja, mahdollistavan sen, että talouden toimijat eli valmistajat, valtuutetut edustajat, maahantuojat, jakelijat, välittäjät ja jakelupalvelujen tarjoajat ja muut arvoketjun toimijat, kuten asiakkaat, ammattikorjaajat, riippumattomat toimijat, kunnostajat, uudelleenvalmistajat, kierrättäjät, markkinavalvonta- ja tulliviranomaiset, kansalaisjärjestöt, tutkijat, ammattiliitot ja komissio taikka niiden puolesta toimivat organisaatiot, voivat tutustua asiaankuuluviin tietoihin taikka lisätä tai päivittää niitä, ja mahdollistavan toimivaltaisten kansallisten viranomaisten tehtävien hoitamisen vaarantamatta liikesalaisuuksien suojaa. Tämän vuoksi on tärkeää, että digitaalinen tuotepassi on käyttäjäystävällinen ja että sen sisältämät tiedot ovat täsmällisiä, täydellisiä ja ajantasaisia. Digitaalista tuotepassia olisi tarvittaessa täydennettävä muilla kuin digitaalisilla tiedonsiirtomuodoilla, kuten ohjekirjassa tai etiketissä olevilla tiedoilla. Lisäksi digitaalista tuotepassia olisi voitava käyttää sellaisten tietojen osalta, jotka koskevat asianomaista tuoteryhmää muun unionin oikeuden nojalla.

(33)

Tuotteen ja sen markkinoiden luonteen huomioon ottamiseksi digitaaliseen tuotepassiin sisällytettävät tiedot olisi tutkittava tarkkaan ja tapauskohtaisesti tuotekohtaisia sääntöjä valmisteltaessa. Jotta tuloksena syntyvien tietojen saatavuus voidaan optimoida ja samalla suojata teollis- ja tekijänoikeuksia, digitaalinen tuotepassi on suunniteltava ja pantava täytäntöön tavalla, joka mahdollistaa eriävät käyttöoikeudet digitaalisesta tuotepassissa olevien tietojen ja sidosryhmän tyypistä riippuen. Samoin, jotta vältetään yrityksille ja yleisölle aiheutuvat kustannukset, jotka ovat suhteettomia laajempiin hyötyihin nähden, digitaalisen tuotepassin olisi oltava tuote-, erä- tai tuotemallikohtainen riippuen esimerkiksi arvoketjun monimutkaisuudesta sekä kyseessä olevien tuotteiden koosta, luonteesta tai vaikutuksista. Ekologisen suunnittelun vaatimukset asettavien delegoitujen säädösten valmistelun yhteydessä tehdyissä vaikutustenarvioinneissa olisi analysoitava, mitä kustannuksia ja hyötyjä saadaan asettamalla tietovaatimuksia digitaalisella tuotepassilla mallin, erän tai kappaleen tasolla. Termi ”malli” viittaa tavallisesti tuotteen versioon, jonka ekologisen suunnittelun vaatimusten kannalta merkitykselliset tekniset ominaisuudet ja mallitunniste ovat samat kaikissa kappaleissa, termi ”erä” viittaa mallin alajoukkoon, joka koostuu kaikista tietyssä tuotantolaitoksessa tietyllä ajanjaksolla valmistetuista tuotteista, ja termi ”kappale” viittaa tietyn mallin mukaiseen yksittäiseen tuotteeseen. Jos digitaalista tuotepassissa hyödynnetään muita kuin maksuttomia standardeja, vaikutustenarvioinnissa olisi myös arvioitava, onko tällainen hyödyntäminen sopivaa ja miten voidaan välttää suhteettomat kustannukset mikroyrityksille ja pienille ja keskisuurille yrityksille, jäljempänä ”pk-yritykset”.

(34)

Kun otetaan huomioon, että muussa unionin oikeudessa asetetaan tietovaatimuksia tuotteille ja otetaan käyttöön järjestelmiä, joiden avulla nämä tiedot saatetaan talouden toimijoiden ja asiakkaiden saataville, komission olisi harkittava tämän asetuksen mukaisten tietovaatimusten kytkemistä kyseisiin muihin käytössä oleviin tietovaatimuksiin, kuten asetuksen (EY) N:o 1907/2006 mukaiseen velvollisuuteen toimittaa aineiden ja seosten käyttöturvallisuustiedotteet. Komission olisi myös mahdollisuuksien mukaan kytkettävä digitaalinen tuotepassi unionin nykyisiin tietokantoihin ja välineisiin, kuten energiamerkintöjen eurooppalaiseen tuoterekisteriin (EPREL) tai SCIP-tietokantaan (Substances of Concern In articles, as such or in complex objects (Products)).

(35)

Jotta ei viivytettäisi tarpeettomasti muiden kuin digitaalista tuotepassia koskevien ekologisen suunnittelun vaatimusten asettamista tai jotta voitaisiin varmistaa, että digitaaliset tuotepassit voidaan panna tehokkaasti täytäntöön, komission olisi voitava vapauttaa tuoteryhmiä digitaalista tuotepassia koskevista vaatimuksista, jos digitaalisen tuotepassin teknisen suunnittelun ja toiminnan olennaisiin vaatimuksiin liittyviä teknisiä eritelmiä ei ole saatavilla. Toisaalta talouden toimijoille aiheutuvan tarpeettoman hallinnollisen taakan välttämiseksi komission olisi voitava vapauttaa tuoteryhmiä digitaalista tuotepassia koskevista vaatimuksista, jos muuhun unionin oikeuteen sisältyy jo tuotetietojen digitaalista toimittamista koskeva järjestelmä, jonka avulla arvoketjun toimijat voivat tutustua asiaankuuluviin tuotetietoihin ja joka helpottaa toimivaltaisten kansallisten viranomaisten suorittamaa tuotteiden vaatimustenmukaisuuden todentamista. Kyseisiä poikkeuksia olisi tarkasteltava uudelleen säännöllisesti ottaen huomioon se, miten hyvin tekniset eritelmät ovat saatavilla.

(36)

Tuotteiden yksilöllinen tunnistaminen on keskeinen osatekijä jäljitettävyyden mahdollistamisessa koko toimitusketjussa. Siksi digitaalinen tuotepassi olisi linkitettävä yksilölliseen tuotetunnisteeseen. Lisäksi digitaalinen tuotepassi olisi tarvittaessa liitettävä yksilölliseen toimijatunnisteeseen ja yksilölliseen laitostunnisteeseen, jonka avulla voitaisiin jäljittää tuotteeseen liittyvät toimijat ja tuotantolaitokset. Yhteentoimivuuden varmistamiseksi tietoväline, jäljitettävyyden mahdollistava yksilöllinen toimijatunniste ja yksilöllinen laitostunniste olisi myönnettävä kansainvälisesti tunnustettujen standardien mukaisesti. Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä tämän asetuksen tarkistamiseksi korvaamalla tai lisäämällä standardeja, joiden mukaisesti tietovälineet, yksilöllinen toimijatunniste ja yksilöllinen laitostunniste voidaan myöntää teknologian tai tieteen kehityksen perusteella. Tämän pitäisi varmistaa, että kaikki talouden toimijat voivat kirjata ja toimittaa digitaaliseen tuotepassiin sisältyvät tiedot, sekä taata yksilöllisen tunnisteen yhteensopivuus ulkoisten komponenttien, kuten skannauslaitteiden, kanssa. Tietojen olisi myös oltava siirrettävissä avoimessa yhteentoimivassa tiedonvaihtoverkossa, jossa ei synny toimittajariippuvuutta.

(37)

Digitalisoidut tiedot tuotteesta ja sen elinkaaresta tai tapauksen mukaan sen passista olisi oltava helposti saatavilla skannaamalla tietoväline, kuten vesileima tai QR-koodi. Tietovälineen olisi mahdollisuuksien mukaan oltava itse tuotteessa sen varmistamiseksi, että tiedot ovat saatavilla koko sen elinkaaren ajan. Poikkeusten olisi kuitenkin oltava mahdollisia kyseisten tuotteiden luonteesta, koosta tai käytöstä riippuen.

(38)

Sen varmistamiseksi, että digitaalinen tuotepassi on saatavilla delegoiduissa säädöksissä täsmennetyn ajan, myös maksukyvyttömäksi ilmoittamisen tai selvitystilaan asettamisen jälkeen tai talouden toimijan lopetettua toimintansa unionissa, tuotteen markkinoille saattavan talouden toimijan olisi asetettava saataville myös digitaalisen tuotepassin varmuuskopio digitaalisen tuotepassipalvelun tarjoajana olevan riippumattoman kolmannen osapuolen kautta.

(39)

Digitaalisen tuotepassin tehokkaan käyttöönoton varmistamiseksi teknisen suunnittelun, tietovaatimusten ja tuotepassin toiminnan olisi noudatettava tiettyjä olennaisia teknisiä vaatimuksia, jotka muodostavat perustan digitaalisen tuotepassin yhdenmukaiselle käyttöönotolle eri aloilla. Näiden olennaisten vaatimusten tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi olisi otettava käyttöön tekniset eritelmät joko sellaisen yhdenmukaistetun standardin muodossa, jonka viitetiedot on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai varavaihtoehtona komission täytäntöönpanosäädöksellä hyväksymien yhteisten eritelmien muodossa. Teknisellä suunnittelulla olisi varmistettava, että tiedot ovat digitaalisessa tuotepassissa saatavilla turvallisesti ja yksityisyyden suojaa koskevia sääntöjä noudattaen. Digitaalinen tuotepassi on tarpeen kehittää kansainvälisten kumppaneiden kanssa käytävässä avoimessa vuoropuhelussa, jotta voidaan ottaa huomioon niiden näkemykset teknisiä eritelmiä laadittaessa ja varmistaa, että nämä auttavat poistamaan sellaisten ympäristöystävällisempien tuotteiden esteitä, joilla on pidempi elinkaari ja paremmat kiertotalousominaisuudet, ja siten alentavat kestävien investointien, markkinoinnin ja säännösten noudattamisen kustannuksia sekä tukevat innovointia. Jotta arvoketjun jäljitettävyyteen liittyvät tekniset eritelmät voitaisiin panna tehokkaasti täytäntöön, o tärkeää, että ne laaditaan niin pitkälti kuin mahdollista konsensukseen perustuvan lähestymistavan sekä erilaisten toimijoiden, kuten standardointielinten, toimialajärjestöjen, startup-yritysten, kuluttajajärjestöjen, asiantuntijoiden, valtiosta riippumattomien järjestöjen ja kansainvälisten kumppanien, myös kehittyvien talouksien, osallistumisen, sitoutumisen ja tehokkaan yhteistyön pohjalta.

(40)

Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta määrittämällä selkeästi niiden eri toimijoiden, kuten myöntävien virastojen ja palveluntarjoajien, rooli ja vastuualueet, jotka osallistuvat tietojen luomiseen, todentamiseen, käsittelyyn ja tallentamiseen sekä tärkeiden osien, kuten yksilöllisten tunnisteiden ja tietovälineiden, mahdolliseen poistamiseen digitaalisesta tuotepassista. Komissio voisi tältä osin tehdä vaikutustenarvioinnin tutkiakseen, onko aiheellista kehittää digitaalisen tuotepassipalvelun tarjoajien sertifiointijärjestelmä.

(41)

Jotta voidaan varmistaa, että digitaalinen tuotepassi on joustava, mukautumiskykyinen ja markkinavetoinen ja kehittyy liiketoimintamallien, markkinoiden ja innovoinnin mukaisesti, on tarpeen, että se perustuu hajautettuun tietojärjestelmään ja oltava talouden toimijoiden perustama ja hallinnoima. Täytäntöönpanoa ja seurantaa varten saattaa kuitenkin olla tarpeen, että toimivaltaisilla kansallisilla viranomaisilla ja komissiolla on suora pääsy kaikkien sellaisten tietovälineiden ja yksilöllisten tunnisteiden rekisteriin, jotka liittyvät markkinoille saatettuihin tai käyttöön otettuihin tuotteisiin. Tätä varten komission olisi perustettava digitaalinen tuotepassirekisteri tällaisten tietojen tallentamiseksi, jäljempänä ”rekisteri”, ja hallinnoitava sitä. Komission olisi tarvittaessa täsmennettävä, mitkä muut digitaaliseen tuotepassin sisältämät tiedot on tallennettava rekisteriin, jos se on tarpeen täytäntöönpanon helpottamiseksi edelleen.

(42)

Komission olisi perustettava käyttäjäystävällinen ja yleisesti saatavilla oleva verkkoportaali, jonka kautta sidosryhmät, kuten asiakkaat, talouden toimijat ja muut asiaankuuluvat toimijat, pääsevät digitaalisen tuotepassien sisältämiin tietoihin ja saavat mahdollisuuden etsiä ja vertailla tuotepassien sisältämiä tietoja ekologisen suunnittelun vaatimukset asettavissa delegoiduissa säädöksissä määritettyjen käyttöoikeuksiensa mukaisesti, ja ylläpidettävä kyseistä verkkoportaalia. Verkkoportaalissa olisi oltava linkki tietoihin, jotka talouden toimija on jo tallentanut hajautettuun digitaaliseen tuotepassiinsa.

(43)

Jos henkilötietoja käsitellään tämän asetuksen nojalla, ne on käsiteltävä henkilötietojen suojaa koskevien sääntöjen mukaisesti. Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten olisi käsiteltävä henkilötietoja jäsenvaltioissa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (37) mukaisesti kiinnittäen erityistä huomiota sisäänrakennetun ja oletusarvoisen tietosuojan periaatteisiin. Komission täytyy käsitellä kaikkia henkilötietoja, erityisesti rekisteriin tallennettuja henkilötietoja, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1725 (38) mukaisesti. Asiakkaiden henkilötietoja ei pitäisi tallentaa digitaaliseen tuotepassiin.

(44)

Tehokas täytäntöönpanon valvonta unionin markkinoille saatettujen tuotteiden osalta on olennaisen tärkeää tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta, olipa kyse sitten kotimaassa tuotetuista tai tuontituotteista. Näin ollen, kun komissio on perustanut rekisterin, tulliviranomaisilla olisi oltava suora pääsy siihen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2022/2399 (39) perustetun EU:n tullialan yhdennetyn palveluympäristön kautta. Tulliviranomaisten tehtävänä olisi oltava vähintään tarkistaa, että tuotteen yksilöllinen rekisteröintitunniste, jonka antamista tai niiden saataville asettamista edellytetään, ja asiaankuuluva tavaran koodi vastaavat rekisteriin tallennettuja tietoja. Näin tulliviranomaiset voisivat tarkastaa, että tuontituotteille on olemassa digitaalinen tuotepassi. Komission olisi tarvittaessa vahvistettava rekisteriä koskevassa täytäntöönpanosäädöksessään talouden toimijoiden asianmukaiset velvoitteet pitää rekisteriin tallennetut tiedot ajan tasalla.

(45)

Digitaaliseen tuotepassiin sisältyvien tietojen tarkoituksena on antaa tulliviranomaisille mahdollisuus tehostaa ja helpottaa riskinhallintaa ja mahdollistaa parempi tarkastusten kohdentaminen rajalla. Näin ollen tulliviranomaisten olisi voitava hakea ja käyttää digitaaliseen tuotepassiin ja siihen liittyvään rekisteriin liittyviä tietoja unionin oikeuden mukaisten tehtäviensä suorittamiseen, mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 (40) mukaiseen riskinhallinta.

(46)

Jotta kuluttajia voidaan kannustaa tekemään kestäviä valintoja, merkeissä olisi – kun sitä edellytetään tämän asetuksen nojalla annetuissa delegoiduissa säädöksissä – annettava selkeitä ja helposti ymmärrettäviä tietoja, jotka mahdollistavat tuotteiden tehokkaan vertailun, esimerkiksi osoittamalla suoritustasoluokat. Erityisesti kuluttajille fyysiset merkit voivat olla lisätietolähde myyntipaikassa. Niiden olisi tarjottava kuluttajille nopea visuaalinen perusta, jonka avulla he voivat vertailla tuotteiden suoritustasoa suhteessa yhteen tai useampaan tuoteparametriin. Niiden olisi tarvittaessa myös mahdollistettava lisätietojen saaminen erityisviittauksilla, joita voivat olla muun muassa verkkosivustojen osoitteet, dynaamiset QR-koodit, linkit verkkomerkkeihin tai muut asianmukaiset kuluttajalähtöiset keinot. Komission olisi vahvistettava asiaankuuluvassa delegoidussa säädöksessä tehokkain tapa esittää tällaiset merkit, myös verkossa tapahtuvan etämyynnin tapauksessa, ottaen huomioon vaikutukset asiakkaisiin ja talouden toimijoihin sekä kyseisten tuotteiden ominaispiirteet. Komission olisi voitava vaatia, että merkki painetaan tuotteen pakkaukseen.

(47)

Energiaan liittyviin tuotteisiin sovelletaan tämän asetuksen ohella energiamerkintää koskevien puitteiden vahvistamisesta annettua asetusta (EU) 2017/1369. Energiamerkit ovat toimiva väline, josta kuluttajat saavat asianmukaiset tiedot energiaan liittyvistä tuotteista. Tämän asetuksen mukaisesti määritetyt suoritustasoluokat olisi tarvittaessa sisällytettävä energiamerkkiin asetuksen (EU) 2017/1369 16 artiklassa säädettyinä lisätietoina. Jos asiaankuuluvia tietoja tuotteen suoritustasosta suhteessa tiettyyn tuoteparametriin ei voida sisällyttää energiamerkkiin, komission olisi tarvittaessa voitava edellyttää, että otetaan käyttöön tämän asetuksen mukainen merkki energiamerkin asemasta, jos energiamerkin asiaankuuluvat tiedot voidaan sisällyttää siihen.

(48)

Kuluttajia pitää suojella harhaanjohtavilta tiedoilta, jotka voivat estää heitä valitsemasta ympäristön kannalta kestävämpiä tuotteita. Tästä syystä olisi oltava kiellettyä saattaa markkinoille tai ottaa käyttöön sellaisia tuotteita, joissa on tai joihin on liitetty merkkejä, jotka ovat omiaan johtamaan asiakkaita harhaan tai hämmentämään heitä jäljittelemällä tässä asetuksessa säädettyjä merkkejä, tai joihin on liitetty mitä tahansa muita tietoja, jotka ovat omiaan johtamaan asiakkaita harhaan tai hämmentämään heitä tässä asetuksessa säädettyjen merkkien osalta. EU-ympäristömerkkiä tai muita virallisesti hyväksyttyjä kansallisia tai alueellisia, EN ISO 14024 -standardin mukaisia tyypin I ympäristömerkkejä ei saisi pitää harhaanjohtavina tai hämmentävinä merkkeinä edellyttäen, että kyseisten merkkijärjestelmien yhteydessä laaditut kriteerit ovat vähintään yhtä tiukat kuin ekologisen suunnittelun vaatimukset.

(49)

Jotta Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteet voidaan toteuttaa mahdollisimman tehokkaasti ja jotta voidaan puuttua ensin suurivaikutuksisimpiin tuotteisiin, komission olisi priorisoitava tämän asetuksen nojalla säänneltävät tuotteet ja niihin sovellettavat vaatimukset. Komission olisi direktiivin 2009/125/EY mukaisen priorisointiprosessin perusteella hyväksyttävä vähintään kolme vuotta kattava työsuunnitelma, jossa vahvistetaan luettelo tuoteryhmistä, joiden osalta se aikoo antaa delegoituja säädöksiä, sekä tuoteominaisuudet, joiden osalta se aikoo antaa horisontaalisesti sovellettavia delegoituja säädöksiä. Komission olisi perustettava priorisointinsa kriteereihin, jotka koskevat erityisesti delegoitujen säädösten mahdollista panosta unionin ilmasto-, ympäristö- ja energiatavoitteiden saavuttamiseen ja niiden mahdollisuuksia parantaa valittuja tuoteominaisuuksia aiheuttamatta kuluttajille tai talouden toimijoille suhteettomia kustannuksia. Myös jäsenvaltioita ja sidosryhmiä olisi kuultava komission perustaman ekologisen suunnittelun foorumin kautta. Koska tämän asetus ja asetus (EU) 2017/1369 täydentävät toisiaan energiaan liittyvien tuotteiden osalta, tämän asetuksen mukaisen työsuunnitelman aikataulu sekä asetuksen (EU) 2017/1369 15 artiklassa säädetyn työsuunnitelman aikataulu olisi yhdenmukaistettava.Välituotteita priorisoidessaan komission olisi otettava huomioon myös seuraukset lopputuotteille, jotka valmistetaan näistä välituotteista. Työsuunnitelmien olisi sisällettävä riittävästi energiaan liittyviä tuotteita koskevia toimia, kun otetaan huomioon niiden merkitys unionin energiatavoitteiden saavuttamisen kannalta. asetuksen (EU) N:o 167/2013 2 artiklan 1 kohdassa, asetuksen (EU) N:o 168/2013 2 artiklan 1 kohdassa ja asetuksen (EU) 2018/858 2 artiklan 1 kohdassa, tarkoitettuihin ajoneuvoihin sovelletaan jo kattavia säännöksiä, mukaan lukien erityiset ympäristövaatimukset, eikä niitä pitäisi priorisoida ekologisen suunnittelun vaatimusten asettamisen osalta. Komission olisi priorisoitava ensimmäisessä työsuunnitelmassa rauta, teräs, alumiini, tekstiilit, erityisesti vaatteet ja jalkineet, huonekalut, mukaan lukien patjat, renkaat, pesu- ja puhdistusaineet, maalit, voiteluaineet, kemikaalit, tieto- ja viestintätekniikan tuotteet ja muu elektroniikka sekä energiaan liittyvät tuotteet, joille ekologisen suunnittelun vaatimuksia asetetaan ensimmäistä kertaa tai joille direktiivin 2009/125/EY nojalla hyväksyttyjä nykyisiä toimenpiteitä tarkastellaan uudelleen tässä asetuksessa. Komission olisi esitettävä asianmukaiset perustelut, jos se päättää muuttaa kyseistä luetteloa.

(50)

Sementtiteollisuus on yksi energia-, materiaali- ja hiili-intensiivisimmistä aloista, ja tällä hetkellä sen osuus maailman hiilidioksidipäästöistä on noin 7 prosenttia ja unionin hiilidioksidipäästöistä noin 4 prosenttia, minkä vuoksi se on keskeinen ala pyrittäessä noudattamaan Pariisin sopimusta ja saavuttamaan unionin ilmastotavoitteet mahdollisimman pian. Vaikka rakennustuotteiden, myös sementin, on määrä kuulua rakennustuotteiden kaupan pitämistä koskevien ehtojen yhdenmukaistamista koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen, jäljempänä ”rakennustuoteasetus”, piiriin, ne kuuluvat edelleen tämän asetuksen soveltamisalaan. Jotta vältetään unionin ilmasto- ja ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi kiireesti tarvittavien tuotevaatimusten puuttuminen, kun tällaisille tuotteille ei ole asianmukaisia suoritustaso- ja tietovaatimuksia rakennustuoteasetuksen mukaisesti, komission olisi hyväksyttävä delegoituja säädöksiä, joissa asetetaan sementille ekologisen suunnittelun vaatimukset, aikaisintaan 31 päivänä joulukuuta 2028 ja viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2030.

(51)

Rakennustuotteiden osalta tässä asetuksessa olisi asetettava lopputuotteita koskevia vaatimuksia ainoastaan silloin, kun rakennustuoteasetuksesta johtuvilla velvoitteilla ja sen täytäntöönpanolla ei todennäköisesti saavuteta riittävällä tavalla tämän asetuksen ympäristökestävyyttä koskevia tavoitteita. Työsuunnitelmia laatiessaan komission olisi lisäksi otettava huomioon, että nykyisen käytännön mukaisesti rakennustuoteasetuksessa asetetaan etusijalle tässä asetuksessa säädetyt kestävyysvaatimukset sellaisten energiaan liittyvien tuotteiden osalta, jotka ovat myös rakennustuotteita. Tämä koskee esimerkiksi lämmittimiä, kuumavesikattiloita, lämpöpumppuja, tilalämmittimiä ja vedenlämmityslaitteita, tuulettimia, jäähdytys- ja ilmanvaihtojärjestelmiä sekä aurinkosähkötuotteita (lukuun ottamatta rakennuksiin integroituja aurinkosähköpaneeleja). Rakennustuoteasetusta voidaan tarvittaessa soveltaa näihin tuotteisiin täydentävästi, lähinnä turvallisuusominaisuuksien osalta, kun otetaan huomioon myös tuotteita, kuten kaasulaitteita, pienjännitelaitteita ja koneita, koskeva muu unionin oikeus.

(52)

Jotta voidaan varmistaa, että kaikkia asianomaisia osapuolia kuullaan asianmukaisesti, komission olisi perustettava ekologisen suunnittelun foorumi, joka koostuu jäsenvaltioiden ja muiden asianomaisten osapuolten, kuten toimialan edustajien, mukaan lukien pk-yritykset ja käsiteollisuus, sosiaalisten yritysten, ammattiliittojen, kaupan alan toimijoiden, vähittäiskauppiaiden, maahantuojien, kuluttaja- ja ympäristöjärjestöjen, kiertotalouden toimintoihin osallistuvien toimijoiden ja eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden sekä tutkijoiden, nimeämistä asiantuntijoista. Komission olisi perustettava ekologisen suunnittelun foorumiin jäsenvaltioiden asiantuntijaryhmä, jonka olisi osallistuttava uusien ekologisen suunnittelun vaatimusten valmisteluun, itsesääntelytoimenpiteiden arviointiin, tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtoon jäsenvaltioiden välillä tämän asetuksen noudattamista parantavista toimenpiteistä, kuten koulutus- ja tiedotuskampanjoista tai pk-yritysten tukemisesta, sekä painopisteiden asettamiseen.

(53)

Jotta itsesääntelyä voitaisiin edistää pätevänä vaihtoehtona sääntelyyn perustuville toimintatavoille, tähän asetukseen olisi direktiivin 2009/125/EY tapaan sisällytettävä toimialan mahdollisuus esittää itsesääntelytoimenpiteitä tuotteille, jotka eivät sisälly työsuunnitelmaan. Itsesääntelytoimenpiteet olisi mukautettava tämän asetuksen tavoitteisiin. Komission olisi arvioitava toimialan ehdottamat itsesääntelytoimenpiteet yhdessä allekirjoittajien toimittamien tietojen ja näytön kanssa ottaen huomioon muun muassa unionin kansainväliset kauppasitoumukset sekä tarpeen varmistaa yhdenmukaisuus unionin oikeuden kanssa. On myös aiheellista, että komissio voi pyytää tarkistettua versiota itsesääntelytoimenpiteestä aina, kun se katsotaan tarpeelliseksi esimerkiksi asianomaisessa tuoteryhmässä tapahtuneen markkinoiden tai tekniikan kehityksen perusteella. Kun itsesääntelytoimenpide on lisätty luetteloon täytäntöönpanosäädöksessä, joka sisältää luettelon tässä asetuksessa asetetut kriteerit täyttävistä itsesääntelytoimenpiteistä, talouden toimijoilla on oikeutettu odotus, että komissio ottaa huomioon tällaisen toimenpiteen sisällön, ennen kuin se ehdottaa delegoitua säädöstä, jolla asetettaisiin tätä tiettyä tuoteryhmää koskevat ekologisen suunnittelun vaatimukset. Komission olisi kuitenkin voitava hyväksyä ekologisen suunnittelun vaatimuksia, joita sovelletaan myös joihinkin tai kaikkiin sellaisiin tuotteisiin, jotka kuuluvat tunnustetun itsesääntelytoimenpiteen piiriin niiden tuoteominaisuuksien osalta, joihin ei puututa kyseisessä itsesääntelytoimenpiteessä. Jos komissio katsoo, että itsesääntelytoimenpide ei enää täytä tässä asetuksessa vahvistettuja kriteerejä, sen olisi poistettava kyseinen toimenpide kyseisestä täytäntöönpanosäädöksestä. Tämän jälkeen olisi oltava mahdollista vahvistaa ekologisen suunnittelun vaatimukset niille tuoteryhmille, joihin on aiemmin puututtu kyseisellä itsesääntelytoimenpiteellä.

(54)

Pk-yritykset voisivat hyötyä suuresti ympäristön kannalta kestävien tuotteiden kysynnän kasvusta, mutta joistakin vaatimuksista voi aiheutua niille myös kustannuksia ja vaikeuksia. Komission olisi ekologisen suunnittelun vaatimuksia valmistellessaan otettava huomioon niiden vaikutus asianomaisen tuotteen alalla toimiviin pk-yrityksiin ja erityisesti mikroyrityksiin. Jäsenvaltioiden ja komission olisi omilla vastuualueillaan annettava riittävästi tietoa, myös neuvontaa, tarjottava kohdennettua ja erikoiskoulutusta ja tarjottava erityistä apua ja tukea, myös taloudellista tukea, sellaisten tuotteiden valmistuksen parissa toimiville pk-yrityksille, joita varten ekologisen suunnittelun vaatimukset on asetettu. Nämä toimet ovat erityisen tärkeitä tuoteryhmille, joiden alalla toimii huomattavasti pk-yrityksiä. Komission olisi tarvittaessa tuettava tuotteen ympäristöjalanjäljen laskentaa tarjoamalla digitaalisia välineitä, kuten elinkaariarvioinnin laskentavälineitä, ja tuettava digitaalisen tuotepassin täytäntöönpanoa. On tärkeää, että komissio antaa taloudellista tukea pk-yritysten edustajille ja erityisesti mikroyritysten edustajille, jotta ne voivat osallistua tehokkaasti ekologisen suunnittelun foorumiin, ja että se tarjoaa pk-yrityksille helposti saatavilla olevia tietoja saatavilla olevasta taloudellisesta tuesta ja rahoitusohjelmista. Jäsenvaltioiden toimet olisi toteutettava valtiontukisääntöjen mukaisesti. Näitä toimia kehittäessään ja toteuttaessaan jäsenvaltiot voivat hyödyntää pk-yrityksille suunnatuista unionin ohjelmista ja aloitteista tarjottavaa tukea.

(55)

Talouden toimijoiden harjoittama myymättä jääneiden kulutustuotteiden, kuten tekstiilien ja jalkineiden, hävittäminen on koko unionissa yleistyvä ympäristöongelma, mikä johtuu erityisesti verkkokaupan nopeasta kasvusta. Se merkitsee arvokkaiden taloudellisten resurssien hukkaamista, kun tavaroita tuotetaan, kuljetetaan ja myöhemmin hävitetään ilman, että niitä koskaan käytetään siihen, mihin ne on tarkoitettu. Näin ollen tässä asetuksessa on ympäristönsuojelun vuoksi tarpeen vahvistaa puitteet, joilla estetään ensisijaisesti kuluttajille tarkoitettujen myymättä jääneiden tuotteiden hävittäminen, mukaan lukien tuotteet, joita ei ole tarjottu myyntiin, tai tuotteet, jotka kuluttaja on palauttanut Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2011/83/EU (41) säädetyn peruuttamisoikeutensa nojalla tai muun kauppiaan tarjoaman pidemmän peruuttamisajan puitteissa. Tässä asetuksessa tarkoitetun hävittämisen käsitteen olisi katettava määritellyn jätehierarkian kolme viimeistä toimintoa eli kierrätys, muu hyödyntäminen ja loppukäsittely. Valmistelua uudelleenkäyttöön, mukaan lukien kunnostus ja uudelleenvalmistus, ei pitäisi katsoa hävittämiseksi. Hävittämisen ehkäiseminen vähentää näiden tuotteiden ympäristövaikutuksia supistamalla jätteen syntymistä ja hillitsemällä ylituotantoa. Talouden toimijoiden olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet, joilla estetään tarve hävittää myymättä jääneitä kulutustuotteita. Lisäksi kun otetaan huomioon, että useat jäsenvaltiot ovat antaneet myymättä jääneiden kulutustuotteiden hävittämistä koskevaa kansallista lainsäädäntöä, mikä aiheuttaa markkinavääristymiä, yhdenmukaistetut säännöt myymättä jääneiden kulutustuotteiden hävittämisestä ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että jakelijoihin, vähittäismyyjiin ja muihin talouden toimijoihin sovelletaan samoja sääntöjä ja kannustimia kaikissa jäsenvaltioissa.

(56)

Jotta myymättä jääneiden kulutustuotteiden hävittämistä voitaisiin hillitä ja jotta voitaisiin saada lisätietoa tämän käytännön esiintymisestä, tällä asetuksella olisi otettava käyttöön talouden toimijoita, pois lukien mikro- ja pk-yritykset, koskeva avoimuusvelvoite, jonka mukaan niiden on ilmoitettava käytöstä poistettujen myymättä jääneiden kulutustuotteiden vuotuinen lukumäärä ja paino vähintään omalla verkkosivustollaan helposti saatavilla olevalla sivulla. Niillä olisi tarvittaessa oltava myös mahdollisuus sisällyttää nämä tiedot Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU (42) mukaisiin toimintakertomuksiinsa. Velvoitetta olisi alettava soveltaa keskisuuriin yrityksiin kuuden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta. Talouden toimijan olisi ilmoitettava tuotetyyppi tai -luokka sekä tuotteiden käytöstä poistamisen ja niiden jätteenkäsittelyyn toimittamisen syyt sekä toteutetut ja suunnitellut toimenpiteet myymättä jääneiden kulutustuotteiden hävittämisen ehkäisemiseksi.

(57)

Tekstiilien, joiden kulutuksesta unionissa suurin osa muodostuu vaatteista, tarpeettoman suuret tuotantomäärät ja lyhyt käyttövaihe aiheuttavat merkittäviä ympäristövaikutuksia, kuten todetaan 30 päivänä maaliskuuta 2022 annetussa komission tiedonannossa ”Kestäviä ja kiertotalouteen perustuvia tekstiilejä koskeva EU:n strategia”. Juuri tuotetut mutta myymättä jääneet tekstiilit ja erityisesti vaatteet ovat tietojen mukaan tuotteita, joita hävitetään. Vaatteiden arvostusta olisi lisättävä, ja niitä olisi käytettävä ja hoidettava pidempään kuin nykypäivän pikamuotikulttuurissa. Kiertotalouden näkökulmasta tällainen arvokkaiden resurssien haaskaus on selvästi ristiriidassa tämän asetuksen tavoitteiden kanssa. Sen vuoksi on perusteltua kieltää myymättä jääneiden kulutusvaatteiden ja asusteiden sekä jalkineiden hävittäminen.

(58)

Jotta voidaan ottaa huomioon muuntyyppisten myymättä jääneiden kulutustuotteiden hävittämisen ympäristövaikutukset, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan tätä asetusta lisäämällä uusia tuotteita luetteloon, joihin kuuluvia tuotteita talouden toimijat eivät saa hävittää. Kun otetaan huomioon, miten laaja valikoima tuotteita voidaan mahdollisesti hävittää ilman, että niitä koskaan myydään tai käytetään, on tarpeen, että komissio arvioi, missä määrin tällaisten tuotteiden hävittämistä tapahtuu käytännössä, ottaen tarvittaessa huomioon talouden toimijoiden toimittamat tiedot. Jotta voidaan varmistaa, että tämä velvoite on oikeasuhteinen, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta vahvistamalla erityisiä poikkeuksia, joiden nojalla myymättä jääneiden kulutustuotteiden hävittäminen voidaan edelleen sallia esimerkiksi terveys- ja turvallisuusnäkökohtien vuoksi. Jotta voidaan seurata tämän kiellon tehokkuutta ja hillitä velvoitteiden kiertämistä, talouden toimijat olisi velvoitettava ilmoittamaan käytöstä poistettujen myymättä jääneiden kulutustuotteiden lukumäärä ja paino sekä perusteet kyseisten tuotteiden sovellettavien poikkeusten nojalla tapahtuneeseen hävittämiseen. Mikroyrityksille ja pienille yrityksille aiheutuvan tarpeettoman hallinnollisen taakan välttämiseksi ne olisi vapautettava tässä asetuksessa vahvistetusta kiellosta hävittää tiettyjä tuotteita. Kyseistä kieltoa olisi alettava soveltaa keskisuuriin yrityksiin kuuden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta. Jos on kuitenkin kohtuullista näyttöä siitä, että mikroyrityksiä ja pieniä yrityksiä saatetaan käyttää tämän kiellon kiertämiseen, komission olisi voitava vaatia delegoiduissa säädöksissä tiettyjen tuotteiden osalta, että myymättä jääneiden kulutustuotteiden hävityskieltoa tai tietojen ilmoittamista koskevaa velvoitetta olisi sovellettava kyseisiin yrityksiin.

(59)

Jäsenvaltioita ei pitäisi estää ottamasta käyttöön tai pitämästä voimassa kansallisia toimenpiteitä, jotka koskevat sellaisten myymättä jääneiden kulutustuotteiden hävittämistä, joiden hävittämistä ei kielletä tässä asetuksessa, edellyttäen että tällaiset toimenpiteet ovat unionin oikeuden mukaisia.

(60)

Komission olisi julkaistava talouden toimijoiden julkistamien tietojen ja muun saatavilla olevan näytön perusteella verkkosivustollaan kootut tiedot myymättä jääneiden kulutustuotteiden hävittämisestä ja määritettävä työsuunnitelmassa ne tuotteet, joiden osalta hävittämiskieltoa olisi harkittava. Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden sisällyttämistä ensimmäiseen työsuunnitelmaan olisi harkittava.

(61)

Talouden toimijoiden olisi oltava niillä toimitusketjussa olevan aseman mukaisesti vastuussa siitä, että tuotteet noudattavat ekologisen suunnittelun vaatimuksia, jotta voidaan varmistaa kyseisten tuotteiden vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla ja parantaa niiden kestävyyttä. Toimitus- ja jakeluketjuun kuuluvien talouden toimijoiden olisi toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne asettavat markkinoille saataville ainoastaan sellaisia tuotteita, jotka ovat tämän asetuksen ja sen nojalla annettujen delegoitujen säädösten mukaisia.

(62)

Koska valmistajilla on yksityiskohtaiset tiedot suunnittelu- ja tuotantoprosessista, niiden olisi oltava vastuussa sovellettavan vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyn toteuttamisesta tai teettämisestä.

(63)

Sisämarkkinoiden toiminnan turvaamiseksi on tarpeen varmistaa, että kolmansista maista unionin markkinoille tulevat tuotteet ovat tämän asetuksen ja sen nojalla annettujen delegoitujen säädösten mukaisia riippumatta siitä, onko ne tuotu tuotteina, komponentteina vai välituotteina. Erityisesti on tarpeen varmistaa, että valmistajat ovat suorittaneet asianmukaiset vaatimuksenmukaisuuden arviointimenettelyt näiden tuotteiden osalta. Maahantuojia olisi vaadittava huolehtimaan siitä, että niiden markkinoille saattamat tuotteet ovat näiden vaatimusten mukaisia ja että CE-merkintä ja valmistajien laatimat asiakirjat ovat toimivaltaisten kansallisten viranomaisten saatavilla tarkastuksia varten. Maahantuojia olisi myös vaadittava huolehtimaan tarvittaessa siitä, että kyseisillä tuotteilla on digitaalinen tuotepassi.

(64)

Maahantuojien olisi tuotteita markkinoille saattaessaan ilmoitettava tuotteessa nimensä, rekisteröity toiminimensä tai rekisteröity tavaramerkkinsä sekä postiosoitteensa ja sähköiset viestintävälineet, joiden kautta ne voi tavoittaa. Poikkeuksia olisi sovellettava tapauksissa, joissa tuotteen koko ei mahdollista tällaisia merkintöjä tai joissa maahantuojien täytyisi avata pakkaus nimen ja osoitteen merkitsemiseksi tuotteeseen tai joissa tällaisten tietojen kiinnittäminen ei ole mahdollista tuotteen pienen koon vuoksi.

(65)

Kun jakelijat asettavat tuotteet saataville markkinoilla sen jälkeen, kun valmistaja tai maahantuoja on saattanut kyseiset tuotteet markkinoille, niiden olisi noudatettava asianmukaista huolellisuutta sovellettavien ekologisen suunnittelun vaatimusten suhteen. Jakelijoiden olisi myös varmistettava, ettei niiden suorittama tuotteiden käsittely vaikuta kielteisesti siihen, ovatko kyseiset tuotteet tämän asetuksen tai sen nojalla annettujen delegoitujen säädösten mukaisia.

(66)

Koska jakelijat ja maahantuojat ovat lähellä markkinoita ja niillä on tärkeä rooli tuotteiden vaatimustenmukaisuuden varmistamisessa, niiden olisi otettava osaa toimivaltaisten kansallisten viranomaisten suorittamiin markkinavalvontatehtäviin ja oltava valmiita osallistumaan niihin aktiivisesti toimittamalla kyseisille viranomaisille kaikki asianomaiseen tuotteeseen liittyvät tarvittavat tiedot.

(67)

Koska välittäjät myyvät, vuokraavat tai myyvät osamaksulla tuotetta tai esittelevät tuotteita asiakkaille tai asentajille, välittäjien on tarpeen varmistaa, että niiden asiakkaat, mukaan lukien mahdolliset asiakkaat, voivat tosiasiallisesti saada tässä asetuksessa vaaditut tiedot, myös etämyynnin tapauksessa. Tässä asetuksessa olisi erityisesti edellytettävä, että välittäjät varmistavat, että digitaalinen tuotepassi on niiden asiakkaiden, mukaan lukien mahdolliset asiakkaat, saatavilla ja että merkit ovat selvästi näkyvillä sovellettavien vaatimusten mukaisesti. Välittäjien olisi noudatettava tätä velvoitetta joka kerta, kun tuotetta myydään, vuokrataan tai myydään osamaksulla.

(68)

Ympäristön kannalta kestävämpien tuotteiden valinnan helpottamiseksi mahdolliset vaaditut merkit olisi esitettävä niin, että ne ovat selvästi näkyvillä ja tunnistettavissa. Ne olisi voitava tunnistaa kyseistä tuotetta koskevaksi merkiksi ilman, että asiakkaiden, mukaan lukien mahdolliset asiakkaat, tarvitsee lukea merkissä olevaa tuotenimeä ja mallinumeroa. Merkkien olisi kiinnitettävä mahdollisen asiakkaan huomio, kun tämä silmäilee esillä olevia tuotteita. Jotta varmistetaan, että merkit ovat mahdollisten asiakkaiden saatavilla näiden harkitessa ostosta, sekä välittäjän että vastuussa olevan talouden toimijan olisi asetettava merkit näkyville aina mainostaessaan tuotetta, myös etämyynnissä ja verkkokaupassa.

(69)

Maahantuojia tai jakelijoita, jotka joko saattavat tämän asetuksen nojalla annetun delegoidun säädöksen soveltamisalaan kuuluvan tuotteen markkinoille omalla nimellään tai tavaramerkillään tai muuttavat tällaista tuotetta ennen sen käyttöönottoa tavalla, joka voi vaikuttaa tämän asetuksen tai asiaankuuluvan delegoidun säädöksen vaatimusten noudattamiseen, olisi pidettävä valmistajana ja niiden olisi otettava hoitaakseen valmistajan velvoitteet.

(70)

Verkkomarkkinapaikkojen tarjoajilla on keskeinen rooli toimitusketjussa, sillä niiden kautta talouden toimijat voivat tavoittaa suuren määrän asiakkaita. Koska verkkomarkkinapaikkojen tarjoajilla on tuotteiden myynnissä tärkeä rooli talouden toimijoiden ja asiakkaiden välisinä välittäjinä, verkkomarkkinapaikkojen tarjoajien olisi otettava vastuuta puuttumalla sellaisten tuotteiden myyntiin, jotka eivät täytä ekologisen suunnittelun vaatimuksia, ja niiden olisi tehtävä yhteistyötä markkinavalvontaviranomaisten kanssa. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/31/EY (43) säädetään sähköisen kaupankäynnin yleisistä puitteista ja vahvistetaan verkkoalustoille tiettyjä velvoitteita. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2022/2065 (44) säännellään verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajien vastuuta ja vastuuvelvollisuutta laittoman sisällön osalta, mikä kattaa myös tuotteet, jotka eivät täytä ekologisen suunnittelun vaatimuksia. Näiden yleisten puitteiden pohjalta olisi otettava käyttöön kohdennettuja vaatimuksia, joilla puututaan tehokkaasti vaatimustenvastaisten tuotteiden myyntiin verkossa.

(71)

On olennaisen tärkeää, että verkkomarkkinapaikkojen tarjoajat tekevät tiivistä yhteistyötä markkinavalvontaviranomaisten kanssa. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1020 (45) 7 artiklan 2 kohdassa tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajille asetetaan velvoite tehdä yhteistyötä markkinavalvontaviranomaisten kanssa kyseisen asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden osalta, mikä kattaa myös tuotteet, joille on asetettu ekologisen suunnittelun vaatimuksia. Tätä tarkoitusta varten olisi sovellettava asetuksen (EU) 2022/2065 IV luvussa asetettuja yleisiä velvoitteita ja erityisesti asetuksen (EU) 2022/2065 31 artiklassa verkkomarkkinapaikkojen tarjoajille säädettyyn sisäänrakennettuun velvoitteiden noudattamiseen liittyviä velvoitteita. Asetuksen (EU) 2022/2065 31 artiklan 3 kohdan soveltamiseksi verkkomarkkinapaikkojen tarjoajien olisi käytettävä muun muassa asetuksessa (EU) 2019/1020 tarkoitetun tieto- ja viestintäjärjestelmän julkisessa käyttöliittymässä saatavilla olevia tietoja. Verkkomarkkinapaikkojen tarjoajien olisi myös tehtävä yhteistyötä markkinavalvontaviranomaisten kanssa vaatimustenvastaisiin tuotteisiin liittyvän laittoman sisällön torjumiseksi. Tämän yhteistyön puitteissa toteutettaviin toimiin olisi sisällyttävä säännöllinen ja jäsennelty tietojenvaihto verkkomarkkinapaikkojen tarjoajien toteuttamista toimista, mukaan lukien tarjolla olevien tuotteiden poistaminen. Verkkomarkkinapaikkojen tarjoajien olisi myös myönnettävä pääsy rajapintoihinsa auttaakseen markkinavalvontaviranomaisia tunnistamaan verkossa myytävät vaatimustenvastaiset tuotteet. Lisäksi on mahdollista, että markkinavalvontaviranomaisten olisi myös tarpeen haravoida tietoja verkkomarkkinapaikoilta.

(72)

Asetuksen (EU) 2019/1020 14 artiklassa annetaan markkinavalvontaviranomaisille toimivalta, jos muita tehokkaita keinoja vakavan riskin poistamiseksi ei ole käytettävissä, vaatia vaatimustenvastaisiin tuotteisiin viittaavan sisällön poistamista verkkorajapinnasta. Kyseisessä asetuksessa markkinavalvontaviranomaisille annettua toimivaltaa olisi sovellettava myös tämän asetuksen yhteydessä. Kuitenkin tämän asetuksen mukaisen tehokkaan markkinavalvonnan varmistamiseksi ja sen välttämiseksi, että vaatimustenvastaisia tuotteita on unionin markkinoilla, tätä toimivaltaa olisi sovellettava kaikissa tarpeellisissa ja oikeasuhteisissa tapauksissa ja myös tuotteisiin, joista aiheutuu pienempi kuin vakava vaara. Tätä toimivaltaa olisi käytettävä asetuksen (EU) 2022/2065 9 artiklan mukaisesti.

(73)

Tuotteen jäljitettävyyden varmistaminen koko toimitusketjussa helpottaa markkinavalvontaviranomaisten tehtävää jäljittää talouden toimijat, jotka ovat saattaneet markkinoille tai asettaneet markkinoilla saataville vaatimustenvastaisia tuotteita. Sen vuoksi talouden toimijat olisi velvoitettava säilyttämään tiedot liiketoimistaan tietyn ajan.

(74)

Markkinoille saatettujen tuotteiden vaatimustenmukaisuuden tarkastamisen nopeuttamiseksi ja helpottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta edellyttämällä talouden toimijoita asettamaan tarvittaessa teknisten asiakirjojen tietyt osat sekä toimivaltaisten kansallisten viranomaisten että komission saataville digitaalisessa muodossa. Näin toimivaltaisilla kansallisilla viranomaisilla olisi mahdollisuus tutustua tällaisiin tietoihin ilman erillistä pyyntöä ja samalla taata liikesalaisuuksien sekä teollis- ja tekijänoikeuksien suojelu. Lähtökohtaisesti mahdollisia tapoja, joilla tällaiset tiedot voitaisiin asettaa saataville digitaalisesti, olisivat digitaalinen tuotepassi tai tietojen esittäminen asetuksessa (EU) 2017/1369 tarkoitetun tuotetietokannan vaatimusten noudattamista koskevassa osassa tai talouden toimijan verkkosivustolla. Tällainen velvoite ei saisi mitenkään rajoittaa toimivaltaisten kansallisten viranomaisten oikeutta tutustua pyynnöstä muihin teknisten asiakirjojen osiin.

(75)

Jotta voidaan arvioida paremmin asianomaisten tuotteiden markkinoille pääsyä, saada tarkempia tietoja tutkimuksiin, joiden pohjalta laaditaan tai päivitetään ekologisen suunnittelun vaatimuksia ja työsuunnitelmia, sekä helpottaa tiettyjen tuoteryhmien markkinaosuuksien määrittämistä ekologisen suunnittelun vaatimusten määrittelyn tai tarkistamisen nopeuttamiseksi, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta edellyttämällä riittävien ja luotettavien tietojen keräämistä tuotteiden myynnistä siten, että komissio voi kerätä tai sen puolesta voidaan kerätä tällaisia tietoja suoraan valmistajilta tai vähittäismyyjiltä. Kun komissio hyväksyy seurantaa ja raportointia koskevia sääntöjä, sen olisi otettava huomioon tarve maksimoida saatavilla olevat tiedot markkinoille pääsystä ja minimoida talouden toimijoille ja erityisesti pk-yrityksille aiheutuva hallinnollinen taakka.

(76)

Komissiolla olisi oltava mahdollisuus saada muita kuin henkilötietoja tuotteiden tosiasiallisesta energiankulutuksesta käytön aikana ja tarpeen mukaan muista suoritustasoparametreista, jotta voidaan parantaa tulevia ekologisen suunnittelun vaatimuksia ja loppukäyttäjien luottamusta siihen, että testausolosuhteissa ja todellisen toiminnan aikana mitatussa käytönaikaisessa energiankulutuksessa ja muissa suoritustasoparametreissa havaitut poikkeamat tunnistetaan ja korjataan. Tätä varten komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta säätämällä yksittäisille tuotteille vastaavanlainen velvoite kuin maantieajoneuvoille määrittää niiden käytönaikainen energiankulutus ja muut asiaankuuluvat suoritustasoparametrit ja esittää asiaan liittyvät tiedot loppukäyttäjälle. Internetiin yhteydessä olevien tuotteiden osalta komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta edellyttämällä, että talouden toimijat keräävät kyseisiä käytönaikaisia muita kuin henkilötietoja etäyhteyden välityksellä ja ilmoittavat kyseiset tiedot komissiolle, koska on olennaista saada tietoa tuotteiden suoritustasosta ja tiedottaa tästä kansalaisille. Jos tuotteen käytönaikainen suoritustaso riippuu merkittävästi myös ilmasto- tai maantieteellisistä olosuhteista, yleiset ilmasto- tai maantieteelliset tiedot olisi myös kerättävä ja niistä olisi raportoitava kyseisen tuotteen osalta tavalla, joka ei mahdollista yksittäisten laitteiden tarkan sijainnin määrittämistä. Loppukäyttäjien olisi nimenomaisesti annettava suostumuksensa sellaisten tietojen keräämiselle, joiden jakamista he pitävät asianmukaisena. Laitteiden toiminnasta ei pitäisi saada kerätä tietoja tilanteessa, jossa henkilö voi kohtuudella olettaa, että mitään sellaista havainnointia tai tallentamista tai tietojenkeruuta ei tapahdu, tai tilanteessa, jossa yksittäiset henkilöt voitaisiin tunnistaa tai heidän käyttäytymisestään voitaisiin tehdä päätelmiä tai joka mahdollistaisi tämän.

(77)

Jotta voidaan helpottaa ekologisen suunnittelun vaatimusten noudattamisen todentamista, myös vaatimustenmukaisuuden arvioinnin ja markkinavalvonnan helpottamiseksi, komissiolle olisi annettava valtuudet vaatia asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, että toimitusketjun toimijat toimittavat maksutta tietoja siitä, mitä ne toimittavat, kuten tietoja käytettyjen materiaalien määrästä ja tyypistä tai kemiallisesta koostumuksesta tai käytetystä tuotantoprosessista taikka tietoja palveluehdoistaan. Valmistajille olisi myös voitava antaa mahdollisuus tutustua tällaisia tietoja sisältäviin asiakirjoihin tai toimitusketjun toimijoiden tosiasiallisiin tiloihin saadakseen tarvittavat tiedot suoraan, jos toimitusketjun toimijat eivät toimita pyydettyjä tietoja kohtuullisessa ajassa. Komissiolle olisi myös annettava valtuudet sallia ilmoitettujen laitosten ja kansallisten viranomaisten varmentaa toimitusketjun toimijoiden toimintaan liittyvien tietojen paikkansapitävyys.

(78)

Jotta voidaan varmistaa tässä asetuksessa vahvistettujen ekologisen suunnittelun vaatimusten tehokas ja yhdenmukainen soveltaminen esimerkiksi energiankulutuksen tai energiatehokkuuden, käyttökestävyyden ja luotettavuuden sekä kierrätettyjen materiaalien osuuden suhteen, näiden vaatimusten noudattamista olisi mitattava käyttämällä luotettavia, tarkkoja ja toistettavissa olevia menetelmiä, joissa otetaan huomioon yleisesti parhaana pidetyt uusimmat menetelmät. Tuotteiden ekologisen suunnittelun vaatimuksista annetuissa delegoiduissa säädöksissä olisi lähtökohtaisesti eriteltävä vaatimustenmukaisuuden vahvistamiseksi tai todentamiseksi tarvittavat testit, mittaukset tai laskelmat. Lisäksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta edellyttämällä sovellettavien laskentavaatimusten mukaisten digitaalisten välineiden käyttöä, jotta voidaan varmistaa kyseisten vaatimusten yhdenmukainen soveltaminen.

(79)

Sen varmistamiseksi, että ekologisen suunnittelun vaatimuksilla saavutetaan halutut vaikutukset, tässä asetuksessa olisi vahvistettava kattavat ja laaja-alaiset säännökset, joita sovelletaan kaikkiin ekologisen suunnittelun vaatimusten kattamiin tuotteisiin ja joissa kielletään näiden vaatimusten kiertäminen. Sen vuoksi olisi kiellettävä kaikki käytännöt, joiden seurauksena tuotteen suoritustaso muuttuu perusteettomasti vaatimustenmukaisuuden testauksen aikana tai lyhyen ajan kuluessa tuotteen käyttöönotosta, minkä seurauksena tuotteen ilmoitettu suoritustaso antaa väärän kuvan tuotteen todellisesta suoritustasosta käytön aikana.

(80)

Ekologisen suunnittelun vaatimuksista annetuissa delegoiduissa säädöksissä olisi tarvittaessa voitava viitata standardien käyttöön vaatimustenmukaisuuden vahvistamisessa tai todentamisessa. Sen varmistamiseksi, ettei sisämarkkinoilla esiinny kaupan esteitä, tällaiset standardit olisi yhdenmukaistettava unionin tasolla. Kun tällaisten standardien viitetiedot on hyväksytty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1025/2012 (46) mukaisesti ja julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tällaisten standardien mukaisia tuotteita olisi pidettävä tämän asetuksen nojalla hyväksyttyjen ekologisen suunnittelun vaatimusten mukaisina siltä osin kuin ne kuuluvat asiaankuuluvien yhdenmukaistettujen standardien piiriin. Vastaavasti yhdenmukaistettujen standardien mukaisia testaus-, mittaus- tai laskentamenetelmiä olisi pidettävä ekologisen suunnittelun vaatimuksista annetuissa asiaankuuluvissa delegoiduissa säädöksissä vahvistettujen testaus-, mittaus- ja laskentamenetelmiä koskevien vaatimusten mukaisina siltä osin kuin ne kuuluvat asiaankuuluvien yhdenmukaistettujen standardien piiriin.

(81)

Unionin nykyinen standardointikehys, joka perustuu teknistä yhdenmukaistamista ja standardeja koskevasta uudesta lähestymistavasta 7 päivänä toukokuuta 1985 annetussa neuvoston päätöslauselmassa (47) ja asetuksessa (EU) N:o 1025/2012 vahvistettuihin uuden lähestymistavan periaatteisiin, muodostaa oletusarvoisesti kehyksen sellaisten standardien laatimiselle, jotka luovat tässä asetuksessa vahvistettuja olennaisia vaatimuksia koskevan vaatimustenmukaisuusolettaman. Jos olennaisia viittauksia yhdenmukaistettuihin standardeihin ei ole, komission olisi voitava hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan poikkeuksellisena vararatkaisuna yhteisiä eritelmiä, jotta voidaan helpottaa ekologisen suunnittelun vaatimusten noudattamista valmistajan toimesta esimerkiksi tilanteessa, jossa standardointimenettely on keskeytynyt, koska sidosryhmät eivät pääse yhteisymmärrykseen, tai jos yhdenmukaistetun standardin vahvistamisessa on viivästyksiä ja asetettua määräaikaa ei voida noudattaa. Tällaisia viivästyksiä voi esiintyä esimerkiksi silloin, kun vaadittua laatua ei saavuteta. Lisäksi tähän ratkaisuun olisi voitava turvautua, jos komissio on säilyttänyt rajoituksin tai poistanut asiaa koskevien yhdenmukaistettujen standardien viitetiedot asetuksen (EU) N:o 1025/2012 mukaisesti. Kun tuote noudattaa yhteisiä eritelmiä, olisi voitava olettaa, että se on sitä koskevien vaatimusten mukaiseksi. Tehokkuuden varmistamiseksi komission olisi otettava asiaankuuluvat sidosryhmät mukaan sellaisten yhteisten eritelmien laatimiseen, jotka kattavat tämän asetuksen nojalla hyväksytyt ekologisen suunnittelun vaatimukset.

(82)

Jotta talouden toimijat voivat osoittaa ja toimivaltaiset viranomaiset todentaa, että markkinoilla saataville asetetut tuotteet ovat tämän asetuksen nojalla hyväksyttyjen ekologisen suunnittelun vaatimusten mukaisia, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta vahvistamalla kunkin tuotteen ja säänneltyjen tuoteparametrien luonteen kannalta asianmukaiset ja oikeasuhteiset vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt. Johdonmukaisuuden varmistamiseksi muun unionin oikeuden kanssa vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt olisi valittava tähän asetukseen sisältyvän sisäisen tuotannonvalvonnan moduulin ja Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 768/2008/EY (48) esitettyjen moduulien joukosta, jotka vaihtelevat vähiten tiukoista tiukimpiin. Sen varmistamiseksi, että sovellettava moduuli on asianmukainen ja oikeasuhteinen tarkasteltavana olevan tuotteen ja säänneltyjen tuoteparametrien luonteen kannalta, komission olisi tarvittaessa mukautettava valittua moduulia tämän mukaisesti.

(83)

Valmistajien olisi laadittava EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus, jossa annetaan tietoja siitä, ovatko tuotteet tämän asetuksen vaatimusten mukaisia. Valmistajilta voitaisiin edellyttää EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksen laatimista myös muun unionin oikeuden nojalla. Jotta voidaan varmistaa tehokas tiedonsaanti markkinavalvontaa varten, kaiken unionin oikeuden osalta olisi laadittava yksi ainoa EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus. Talouden toimijoiden hallinnollisen taakan vähentämiseksi tällaisen yhden ainoan EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksen olisi voitava olla asiakirja, joka koostuu asiaankuuluvista yksittäisistä EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksista.

(84)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 765/2008 (49) vahvistetaan vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten akkreditointia koskevat säännöt ja esitetään CE-merkinnän yleiset periaatteet ja sen suhde muihin merkintöihin Kyseistä asetusta olisi sovellettava tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin tuotteisiin sen varmistamiseksi, että tavaroiden vapaasta liikkuvuudesta unionissa hyötyvät tuotteet täyttävät vaatimukset, joilla taataan yleisten etujen suojelun, kuten ihmisten terveyden, turvallisuuden ja ympäristön suojelun, korkea taso. Jos tuotteelle on vahvistettu ekologisen suunnittelun vaatimuksia, CE-merkinnässä olisi ilmoitettava, onko tuote tämän asetuksen ja sen nojalla hyväksyttyjen ekologisen suunnittelun vaatimusten mukainen siltä osin kuin ne liittyvät tuotteeseen. Kun otetaan huomioon, että tässä asetuksessa säädetään ekologisen suunnittelun vaatimusten asettamisesta suurelle tuotevalikoimalle, kyseisistä vaatimuksista annetuissa delegoiduissa säädöksissä olisi lähtökohtaisesti esitettävä säännöt, jotka koskevat ekologisen suunnittelun vaatimuksiin liittyvää vaatimustenmukaisuusmerkintää, jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus kyseisiin tuotteisiin sovellettavien unionin oikeuden vaatimusten kanssa, estää sekaannukset muiden merkintöjen kanssa ja minimoida talouden toimijoille aiheutuva hallinnollinen taakka.

(85)

Jotkin päätöksessä N:o 768/2008/EY vahvistetut vaatimustenmukaisuuden arviointimoduulit edellyttävät vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten toimia. Jotta tämän asetuksen täytäntöönpanolle voidaan varmistaa yhdenmukaiset edellytykset, jäsenvaltioiden viranomaisten olisi ilmoitettava nämä laitokset komissiolle.

(86)

Vaatimustenmukaisuuden arvioinnin yhtenäisen laatutason varmistamiseksi on tarpeen vahvistaa ilmoitettujen laitosten arviointiin, ilmoittamiseen ja valvontaan osallistuvia ilmoittamisesta vastaavia viranomaisia koskevat vaatimukset. Jäsenvaltioiden olisi erityisesti varmistettava, että ilmoittamisesta vastaava viranomainen toimii objektiivisesti ja puolueettomasti. Ilmoittamisesta vastaavat viranomaiset olisi myös velvoitettava huolehtimaan saamiensa tietojen luottamuksellisuudesta, mutta niiden olisi kuitenkin voitava vaihtaa tietoja ilmoitetuista laitoksista kansallisten viranomaisten, muiden jäsenvaltioiden ilmoittamisesta vastaavien viranomaisten ja komission kanssa, jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa. Hakijalaitosten pätevyyden ja riippumattomuuden tehokas varmentaminen ja valvominen edellyttävät, että ilmoittamisesta vastaavien viranomaisten olisi arvioitava ainoastaan hakemuksen tehnyttä oikeussubjektia ottamatta huomioon emo- tai sisaryhtiöiden tietoja. Samasta syystä ilmoittamisesta vastaavien viranomaisten olisi arvioitava hakijalaitoksia suhteessa kaikkiin asiaankuuluviin vaatimuksiin ja vaatimustenmukaisuuden arviointitehtäviin käyttäen perustana yhdenmukaistettuja standardeja niiden vaatimusten ja tehtävien osalta, joita kyseiset standardit koskevat.

(87)

Koska ilmoittamisesta vastavilla viranomaisilla on keskeinen rooli ekologisen suunnittelun vaatimuksiin liittyvien vaatimustenmukaisuuden arviointien luotettavuuden varmistamisessa, on olennaisen tärkeää, että näillä viranomaisilla on käytettävissään riittävästi pätevää henkilöstöä ja riittävä rahoitus tehtäviensä asianmukaiseen suorittamiseen.

(88)

On olennaista, että kaikki ilmoitetut laitokset suorittavat tehtävänsä samalla vaatimustasolla ja tasavertaisen kilpailun ja riippumattomuuden edellytysten mukaisesti. Sen vuoksi olisi vahvistettava vaatimukset vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksille, jotka haluavat saada ilmoitetun laitoksen aseman voidakseen suorittaa vaatimustenmukaisuuden arviointitoimia. Näitä vaatimuksia olisi sovellettava jatkuvasti sen varmistamiseksi, että ilmoitetun laitoksen pätevyys säilytetään. Ilmoitetun laitoksen riippumattomuuden varmistamiseksi olisi edellytettävä, että ilmoitettu laitos ja sen palveluksessa oleva henkilöstö säilyttävät riippumattomuutensa talouden toimijoista niiden tuotteiden arvoketjussa, joiden arvioijaksi se on ilmoitettu, ja muista yrityksistä, mukaan lukien liike-elämän järjestöt sekä emo-, sisar- ja tytäryhtiöt ja alihankkijat.

(89)

Jos vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos osoittaa noudattavansa yhdenmukaistetuissa standardeissa vahvistettuja edellytyksiä, sen olisi oletettava täyttävän tässä asetuksessa vahvistetut vastaavat vaatimukset.

(90)

Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset teettävät usein osia vaatimustenmukaisuuden arviointiin liittyvistä toimistaan alihankintana tai käyttävät tytäryhtiötä. Jotta varmistetaan, että unionin markkinoille saatetut tuotteet ovat ekologisen suunnittelun vaatimusten mukaisia, vaatimustenmukaisuuden arviointiin osallistuvien alihankkijoiden ja tytäryhtiöiden olisi täytettävä samat vaatimukset kuin ilmoitettujen laitosten, kun kyse on tämän asetuksen mukaisten vaatimustenmukaisuuden arviointitehtävien suorittamisesta. Tämän toteutumisen varmistamiseksi asianomaisten ilmoitettujen laitosten olisi vahvistettava menettelyt alihankkijoidensa tai tytäryhtiöidensä pätevyyden, toiminnan ja suoritustason jatkuvaa seurantaa varten esimerkiksi kelpoisuusmatriisin avulla.

(91)

Jotta ilmoittamisesta vastaavat viranomaiset voivat tehokkaasti varmentaa hakijalaitosten pätevyyden ja riippumattomuuden ja valvoa niitä, ilmoitettujen laitosten olisi oltava itsenäisiä ja pysyttävä sellaisina. Tästä syystä yksittäisen ilmoitetun laitoksen olisi suoritettava itse tietyt toimet ja päätöksentekoprosessit, jotka liittyvät sekä tuotteiden vaatimustenmukaisuuden arviointiin että muihin ilmoitetun laitoksen sisäisiin toimiin.

(92)

Hakijalaitosten pätevyyden ja riippumattomuuden varmentamis- ja valvontaprosessin helpottamiseksi hakijalaitosten olisi toimitettava kuvaus siitä, miten niiden asiaankuuluva henkilöstö ja kyseisen henkilöstön jäsenten asema ja tehtävät vastaavat niitä vaatimustenmukaisuuden arviointitehtäviä, joiden osalta kyseiset laitokset aikovat tulla ilmoitetuksi, esimerkiksi kelpoisuusmatriisina, jonka avulla ilmoittamisesta vastaava viranomainen voi arvioida tehokkaammin henkilöstön riittävyyttä ja ilmoitettujen laitosten riippumattomuuden säilymistä. Ilmoitettujen laitosten olisi varmistettava, että erilaisia vaatimustenmukaisuuden arviointitehtäviä suorittavan henkilöstön jäsenet vuorottelevat tehtävien välillä.

(93)

Koska jäsenvaltioiden ilmoitettujen laitosten tarjoamat palvelut voivat liittyä koko unionin alueella markkinoilla saataville asetettaviin tuotteisiin, on tarkoituksenmukaista antaa muille jäsenvaltioille ja komissiolle mahdollisuus esittää vastalauseita ilmoitetun laitoksen osalta.

(94)

Vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyn helpottamiseksi ja nopeuttamiseksi sekä talouden toimijoiden yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi on olennaisen tärkeää, että ilmoitetut laitokset soveltavat vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjä johdonmukaisesti ja aiheuttamatta tarpeetonta taakkaa talouden toimijoille.

(95)

Ennen lopullisen päätöksen tekemistä siitä, voidaanko tuotteelle myöntää vaatimustenmukaisuustodistus, talouden toimijan, joka haluaa saattaa tuotteen markkinoille, olisi voitava täydentää asiaankuuluvia asiakirjoja vain yhden kerran. Tämä rajoitus on tarpeen sen varmistamiseksi, että ilmoitetut laitokset eivät pysty avustamaan valmistajia muutosten tekemisessä kunnes vaatimustenmukaisuus on saavutettu, koska siinä tapauksessa tarjottu palvelu muistuttaisi konsulttipalvelua, mikä voisi käytännössä heikentää ilmoitettujen laitosten tehtävien yleishyödyllistä luonnetta. Ilmoitettujen laitosten olisi tarvittaessa myös voitava rajoittaa todistuksia tai hyväksymispäätöksiä taikka peruuttaa ne toistaiseksi tai kokonaan.

(96)

Ilmoitettujen laitosten, valmistajien tai tuotteiden vaatimustenvastaisuuden havaitsemisen ja korjaamisen helpottamiseksi ilmoitettujen laitosten olisi ennakoivasti toimitettava hallussaan olevat asiaankuuluvat tiedot ilmoittamisesta vastaaville viranomaisille tai markkinavalvontaviranomaisille.

(97)

On olennaisen tärkeää varmistaa tehokas tietojenvaihto ilmoitettujen laitosten ja markkinavalvontaviranomaisten välillä, myös silloin kun nämä sijaitsevat eri jäsenvaltioissa. Tätä varten ilmoittamisesta vastaavien viranomaisten ja ilmoitettujen laitosten olisi varmistettava, että markkinavalvontaviranomaisten tietopyyntöihin reagoidaan.

(98)

Komission olisi mahdollistettava asianmukainen koordinointi ja yhteistyö ilmoitettujen laitosten välillä. Jotta ekologisen suunnittelun vaatimusten yhdenmukainen soveltaminen voidaan varmistaa, ilmoitettujen laitosten olisi keskusteltava mahdollisista eroavuuksista ja soviteltava niitä yhteen. Tässä yhteydessä niiden olisi otettava huomioon kaikki eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden toimivaltaisten teknisten komiteoiden antamat asiaankuuluvat ohjeet ja suositukset.

(99)

Jotta kuluttajia voitaisiin kannustaa tekemään ympäristön kannalta kestäviä valintoja erityisesti silloin, kun ympäristön kannalta kestävimmät tuotteet eivät ole riittävän kohtuuhintaisia, voitaisiin mahdollistaa ekosetelien ja ympäristöverotuksen kaltaisten mekanismien käyttö. Jos jäsenvaltiot päättävät käyttää kannustimia palkitakseen suoritustasoltaan parhaat tuotteet, niiden olisi kohdennettava nämä kannustimet kahteen parhaaseen tuotteita sisältävään suoritustasoluokkaan, jotka on vahvistettu tämän asetuksen nojalla annetuilla delegoiduilla säädöksillä ja joita ei välttämättä sovelleta kumulatiivisesti, jos suoritustasoluokkia asetetaan useamman kuin yhden parametrin osalta. Energiaan liittyviin tuotteisiin, joihin sovelletaan asetusta (EU) 2017/1369, tai renkaisiin, joihin sovelletaan asetuksen (EU) 2020/740 (50) mukaisia polttoainetaloudellisuutta ja muita parametreja koskevia merkintävaatimuksia, olisi sovellettava kyseisissä kahdessa säädöksessä vahvistettuja kriteereitä tässä asetuksessa vahvistettujen kriteerien sijasta. Jäsenvaltioilla ei kuitenkaan pitäisi olla oikeutta kieltää tuotteen saattamista markkinoille sen suoritustasoluokan perusteella. Jäsenvaltioiden kannustimien käyttöönotto ei saisi rajoittaa unionin valtiontukisääntöjen soveltamista.

(100)

Julkisten hankintojen osuus unionin BKT:sta on 14 prosenttia. Ilmastoneutraaliuden saavuttamista, energia- ja resurssitehokkuuden parantamista sekä kansanterveyttä ja luonnon monimuotoisuutta suojelevaan kiertotalouteen siirtymistä koskevien tavoitteiden edistämiseksi siten, että varmistetaan ympäristön kannalta kestävämpien tuotteiden riittävä kysyntä, hankintaviranomaisten ja -yksiköiden olisi tarvittaessa mukautettava hankintansa ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevien vaatimusten mukaisiksi. Vapaaehtoisuuteen perustuvaan lähestymistapaan verrattuna ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevilla pakollisilla vaatimuksilla varmistetaan, että julkisten varojen käytöllä on mahdollisimman suuri vipuvaikutus suoritustasoltaan parempien tuotteiden kysynnän lisäämiseksi. On tärkeää, että jäsenvaltiot antavat kansallisille hankintaviranomaisille tukea ympäristöä säästävistä julkisista hankinnoista vastaavan henkilöstön täydennys- ja uudelleenkoulutukseen. Kyseisten ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevien vaatimusten olisi oltava vähimmäisvaatimuksia, mikä tarkoittaa, että hankintaviranomaisten ja -yksiköiden olisi voitava asettaa lisävaatimuksia ja tiukempia vaatimuksia. Vaatimusten olisi oltava avoimia, objektiivisia ja syrjimättömiä. Hankintaviranomaisten ja -yksiköiden olisi toteutettava julkiset hankintamenettelyt Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2014/24/EU (51) ja 2014/25/EU (52) ja sovellettavan alakohtaisen lainsäädännön sekä unionin kansainvälisten sitoumusten mukaisesti, mukaan lukien julkisia hankintoja koskeva sopimus ja muut kansainväliset sopimukset, jotka sitovat unionia. Kyseiset vaatimukset eivät rajoita hankintaviranomaisten ja -yksiköiden mahdollisuutta turvautua unionin oikeudessa ja erityisesti direktiiveissä 2014/24/EU ja 2014/25/EU säädettyihin julkisia hankintoja koskeviin poikkeuksiin ja vapautuksiin.Tietyille tuoteryhmille vahvistettuja vaatimuksia olisi noudatettava paitsi hankittaessa kyseisiä tuotteita suoraan tavarahankintasopimuksilla myös rakennusurakka- tai palveluhankintasopimusten yhteydessä, kun kyseisiä tuotteita käytetään näiden sopimusten kohteena olevassa toiminnassa. Kyseiset vaatimukset olisi asetettava tuoteominaisuuksien osalta delegoidussa säädöksessä, jossa niitä käsitellään ja jolla säännellään kyseisiä tuotteita. Komissio voi vahvistaa osana näitä vaatimuksia pakolliset tekniset vähimmäiseritelmät, joissa edellytetään tuotteiden olevan asiaankuuluvissa delegoiduissa säädöksissä vahvistettujen parhaimpien mahdollisten suoritustasojen mukaisia, myös kahden korkeimman suoritustasoluokan tai pisteytyksen osalta, jos ne ovat saatavilla. Näin ollen hankintaviranomaisten ja -yksiköiden olisi esimerkiksi edellytettävä, että tarjoajien tuotteet täyttävät hiilijalanjälkeä koskevat erityisvaatimukset. Julkisia hankintoja koskevan kehyksen mukaisesti näissä pakollisissa teknisissä vähimmäiseritelmissä olisi vältettävä kilpailun keinotekoista rajoittamista ja tietyn talouden toimijan suosimista. Komissio voisi myös vahvistaa pakolliset sopimuksentekoa koskevat vähimmäisperusteet, mukaan lukien 15–30 prosentin erityisen painoarvon vahvistaminen kyseisissä perusteissa sen varmistamiseksi, että ne voivat vaikuttaa merkittävästi ympäristön kannalta kestävimpien tuotteiden valintaan. Näin ollen hankintaviranomaisten ja -yksiköiden olisi esimerkiksi annettava asianomaisten tuotteiden kierrätetyn materiaalin osuudelle vähintään 20–30 prosentin painoarvo. Näin hankintaviranomaisilla ja -yksiköillä olisi tietyssä hankintamenettelyssä mahdollisuus antaa kierrätetyn materiaalin osuudelle yli 30 prosentin ja vähintään 20 prosentin painoarvo. Sopimuksen tekoperusteita olisi pidettävä ensisijaisina teknisiin eritelmiin nähden, jos suoritustasoltaan parhaiden tuotteiden saatavuudesta tai kustannuksista on epävarmuutta unionin markkinoilla. Komissio voisi myös asettaa sopimuksen toteuttamista koskevia ehtoja ja tavoitteita, joiden mukaan hankintaviranomaisten ja -yksiköiden olisi esimerkiksi tehtävä vähintään 50 prosenttia tiettyjä tuotteita koskevista vuosittaisista hankintasopimuksistaan tuotteista, jotka sisältävät yli 70 prosenttia kierrätettäviä materiaaleja. Tämän seurauksena jäsenvaltiot voisivat edelleen asettaa korkeampia tavoitteita kyseisten tuotteiden hankinnoille. Kun komissio laatii täytäntöönpanosäädöksiä ja erityisesti kun se pohtii taloudellista toteutettavuutta hankintaviranomaisten ja hankintayksiköiden kannalta, sen olisi otettava huomioon parhaat mahdolliset markkinoilla saatavilla olevat ympäristötuotteet ja -ratkaisut, vaatimusten vaikutukset kilpailuun ja se, että eri jäsenvaltioiden hankintaviranomaisilla ja hankintayksiköillä voi olla erilaiset rahoituskapasiteetit tai muita rajoitteita, kuten ilmasto-olosuhteet tai verkkoinfrastruktuuri.

(101)

Jäsenvaltioita ei saisi estää ottamasta käyttöön tai pitämästä voimassa ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevia kansallisia toimenpiteitä tuoteryhmissä, joille ei ole vielä vahvistettu tämän asetuksen mukaisia julkisia hankintoja koskevia vaatimuksia, eikä ottamasta käyttöön tiukempia kansallisia vaatimuksia tuotteille, jotka kuuluvat ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevien vaatimusten asettamisesta annettujen täytäntöönpanosäädösten soveltamisalaan, edellyttäen, että tällaiset toimenpiteet ja vaatimukset ovat unionin oikeuden mukaisia.

(102)

Ekologisen suunnittelun vaatimusten täytäntöönpanoa on olennaisen tärkeää valvoa tehokkaasti, jotta voidaan taata tasavertainen kilpailu unionin markkinoilla ja varmistaa, että tämän asetuksen odotetut hyödyt sekä tavoitteet edistää unionin ilmasto-, energia- ja kiertotaloustavoitteita saavutetaan. Sen vuoksi markkinavalvonnan ja unionin markkinoille saapuvien tuotteiden valvonnan horisontaalisista puitteista annettua asetusta (EU) 2019/1020 olisi sovellettava tuotteisiin, joille on tämän asetuksen nojalla asetettu ekologisen suunnittelun vaatimukset, siltä osin kuin tässä asetuksessa ei ole erityisiä säännöksiä, joilla on sama tavoite, luonne tai vaikutus. Tähän asetukseen olisi lisäksi sisällytettävä erityisiä lisäsääntöjä, joilla täydennetään asetuksella (EU) 2019/1020 määritettyjä puitteita, jotta voitaisiin vähentää direktiivin 2009/125/EY nojalla hyväksyttyjen täytäntöönpanotoimenpiteiden soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden ongelmallisen yleistä vaatimustenvastaisuutta, ehkäistä tehokkaammin tulevien ekologisen suunnittelun vaatimusten noudattamatta jättämistä ja ottaa huomioon tämän asetuksen laajempi soveltamisala ja kunnianhimoisemmat tavoitteet direktiiviin 2009/125/EY verrattuna. Näillä säännöillä olisi pyrittävä vahvistamaan edelleen jäsenvaltioiden toimien suunnittelua, koordinointia ja tukemista, ja niiden olisi tarjottava komissiolle lisää välineitä, jotta voidaan auttaa varmistamaan, että markkinavalvontaviranomaiset toteuttavat riittävästi toimia, joilla ehkäistään ekologisen suunnittelun vaatimusten noudattamatta jättämistä.

(103)

Markkinavalvontaviranomaisten lisäksi tulliviranomaisilla on myös tärkeä rooli tämän asetuksen täytäntöönpanossa tuontitavaroiden osalta, ja ne voivat tässä tarkoituksessa tukeutua neuvoston asetukseen (EY) N:o 515/97 (53).

(104)

Sen varmistamiseksi, että ekologisen suunnittelun vaatimuksiin liittyvät asianmukaiset tarkastukset tehdään riittävässä laajuudessa, jäsenvaltioiden olisi esitettävä asetuksen (EU) 2019/1020 13 artiklassa säädetyissä kansallisissa markkinavalvontastrategioissaan erityinen osio, jossa luetellaan tuotteet tai vaatimukset, jotka ne ovat yksilöineet tämän asetuksen mukaisiksi markkinavalvonnan prioriteeteiksi, sekä toimet, joiden tarkoituksena on vähentää asiaankuuluvien tuotteiden vaatimustenvastaisuutta tai asiaankuuluvien ekologisen suunnittelun vaatimusten noudattamatta jättämistä tai lopettaa se.

(105)

Tämän asetuksen mukaisen markkinavalvonnan prioriteetit olisi yksilöitävä objektiivisin perustein, kuten havaitun vaatimustenvastaisuuden yleisyyden tai vaatimustenvastaisuudesta aiheutuvien ympäristövaikutusten perusteella. Näihin prioriteetteihin liittyvien suunniteltujen toimien olisi puolestaan oltava oikeassa suhteessa tosiseikkoihin, jotka johtivat niiden priorisointiin.

(106)

Komission olisi laadittava asetuksessa (EU) 2019/1020 tarkoitettuun markkinavalvontaa koskevaan tieto- ja viestintäjärjestelmään tallennettujen tietojen perusteella kertomus, joka sisältää tiedot tehtyjen tarkastusten luonteesta ja määrästä, havaitun ekologisen suunnittelun vaatimustenvastaisuuden yleisyydestä sekä ekologisen suunnittelun vaatimuksiin liittyen määrättyjen seuraamusten luonteesta ja ankaruudesta neljän edeltävän kalenterivuoden ajalta. Kertomuksessa olisi verrattava jäsenvaltioiden toimia suunniteltuihin toimiin, ohjeelliset viitearvot ja markkinavalvontaviranomaisille tarkoitettujen prioriteettien luettelo. Harkitessaan täytäntöönpanosäädösten hyväksymistä asetuksen (EU) 2019/1020 11 artiklan 4 kohdan mukaisesti komission olisi otettava huomioon sen tämän asetuksen nojalla ja markkinavalvontaviranomaisten asetuksessa (EU) 2019/1020 tarkoitettuun tieto- ja viestintäjärjestelmään syöttämien tietojen perusteella laatimien kertomusten tulokset ja käsiteltävä tarvittaessa tuotteita tai tuoteluokkia, jotka kuuluvat tämän asetuksen nojalla annettujen delegoitujen säädösten soveltamisalaan ja joiden osalta erityisiä riskejä tai vakavia rikkomisia on havaittu jatkuvasti, jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen noudattamisen korkea taso.

(107)

Jotta markkinavalvontaviranomaisten koordinointia voitaisiin vahvistaa entisestään, asetuksen (EU) 2019/1020 nojalla perustetun hallinnollisen yhteistyön ryhmän (ADCO) olisi tavattava säännöllisin väliajoin tämän asetuksen mukaisiksi markkinavalvonnan prioriteeteiksi yksilöityjen tuotteiden tai vaatimusten sekä vaatimustenvastaisuuden vähentämiseksi tai sen lopettamiseksi suunniteltujen toimien määrittämiseksi ja kartoitettava markkinavalvonnan yhteiset prioriteetit, jotka on otettava huomioon jäsenvaltioiden kansallisissa markkinavalvontastrategioissa, unionin tuen myöntämistä koskevat prioriteetit sekä tämän asetuksen nojalla hyväksytyt vaatimukset, joita sovelletaan tai tulkitaan eri tavalla, mikä johtaa markkinoiden vääristymiseen.

(108)

Komission olisi tarvittaessa hyödynnettävä asetuksessa (EU) 2019/1020 säädettyjä tukitoimenpiteitä tukeakseen jäsenvaltioita niiden pyrkimyksissä varmistaa, että ekologisen suunnittelun vaatimusten noudattamatta jättämisen estämiseksi toteutetaan riittäviä toimia. Komission olisi järjestettävä ja tarvittaessa rahoitettava yhteisiä markkinavalvonta- ja testaushankkeita yhteistä etua koskevilla aloilla, yhteisiä investointeja markkinavalvontavalmiuksiin sekä yhteisiä koulutusohjelmia markkinavalvontaviranomaisten, tulliviranomaisten, ilmoittamisesta vastaavien viranomaisten ja ilmoitettujen laitosten henkilöstölle. Lisäksi komission olisi laadittava ohjeet siitä, miten tämän asetuksen nojalla hyväksyttyjä suunnittelun vaatimuksia sovelletaan ja miten niiden noudattamista valvotaan, kun tämä on tarpeen vaatimusten yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi.

(109)

Tuotteet olisi saatettava markkinoille ainoastaan, jos ne eivät aiheuta riskiä. Jotta ekologisen suunnittelun vaatimusten erityisluonne voidaan ottaa paremmin huomioon ja jotta voidaan varmistaa, että markkinavalvontatoimissa keskitytään tällaisten vaatimusten noudattamatta jättämiseen, riskin aiheuttava tuote olisi tätä asetusta sovellettaessa määriteltävä tuotteeksi, joka voi vaikuttaa haitallisesti ympäristöön tai muihin ekologisen suunnittelun vaatimuksilla suojattuihin yleisiin etuihin, koska se ei täytä ekologisen suunnittelun vaatimusta tai koska vastuussa oleva talouden toimija ei noudata kyseistä ekologisen suunnittelun vaatimusta. Tällaista täsmällisempää määritelmää olisi käytettävä sovellettaessa asetuksen (EU) 2019/1020 19 ja 20 artiklaa.

(110)

Olisi otettava käyttöön menettely, jolla asianomaisille osapuolille ilmoitetaan riskin aiheuttavien tuotteiden osalta suunnitelluista toimenpiteistä. Siinä olisi myös annettava jäsenvaltioiden markkinavalvontaviranomaisille mahdollisuus toimia aikaisessa vaiheessa tällaisten tuotteiden suhteen yhteistyössä asianomaisten talouden toimijoiden kanssa. Tästä syystä direktiiviin 2009/125/EY tällä hetkellä sisältyvä suojalauseke olisi saatettava ajan tasalle ja yhdenmukaistettava muuhun unionin yhdenmukaistamislainsäädäntöön ja päätökseen N:o 768/2008/EY sisältyvien suojamenettelyjen kanssa.

(111)

Markkinavalvontaviranomaisilla olisi oltava oikeus vaatia talouden toimijoita toteuttamaan korjaavia toimia, jos havaitaan, että tuote ei ole ekologisen suunnittelun vaatimusten mukainen tai että talouden toimija on rikkonut tuotteiden markkinoille saattamista tai markkinoilla saataville asettamista koskevia sääntöjä tai muita sille osoitettuja sääntöjä.

(112)

On erityisen tärkeää, että hyväksyessään delegoituja säädöksiä SEUT 290 artiklan mukaisesti komissio toteuttaa valmisteluvaiheessa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (54) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(113)

Jotta tämän asetuksen täytäntöönpanolle voidaan varmistaa yhdenmukaiset edellytykset, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta seuraavissa asioissa: a) vahvistaa menettelyt sellaisten digitaalisten tunnusten myöntämiseksi ja todentamiseksi, joiden avulla talouden toimijoilla ja muilla asiaankuuluvilla toimijoilla on pääsy digitaaliseen tuotepassiin tallennettuihin tietoihin omien oikeuksiensa perusteella; b) täytäntöönpanojärjestelyjen määrittäminen rekisterin liittämiseksi yhteen EU:n tullialan yhdennetyn palveluympäristön todistustenvaihtojärjestelmän kanssa, mukaan lukien yksilöllisen rekisteröintitunnisteen ilmoittaminen; c) merkkien ulkoasua koskevien yhteisten vaatimusten vahvistaminen; d) luettelon laatiminen itsesääntelytoimista, jotka on vahvistettu päteviksi vaihtoehdoiksi tämän asetuksen nojalla annetulle delegoidulle säädökselle, ja kyseisen luettelon päivittäminen; e) myymättä jääneitä kulutustuotteita, jotka on poistettu käytöstä, koskevien tietojen yksityiskohtien ja ilmoitusmuodon vahvistaminen; f) ekologisen suunnittelun vaatimuksia koskevien yhteisten eritelmien, digitaalisia tuotepasseja koskevien olennaisten vaatimusten tai testaus-, mittaus- tai laskentamenetelmiä koskevien vaatimusten vahvistaminen, muuttaminen tai kumoaminen; g) sopimuksentekoa koskevien vähimmäisvaatimusten asettaminen sellaisille julkisille hankintasopimuksille, jotka koskevat ekologisen suunnittelun vaatimusten soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden hankintaa tai sellaista rakennusurakkaa tai palveluja, joissa tällaisia tuotteita käytetään kyseisten sopimusten kohteena olevaan toimintaan; ja h) päättäminen unionin suojamenettelyn mukaisesti, onko kansallinen toimenpide perusteltu. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (55) mukaisesti.

(114)

Jotta voidaan lisätä luottamusta markkinoille saatettuihin tuotteisiin ja erityisesti siihen, että tuotteet noudattavat ekologisen suunnittelun vaatimuksia, kansalaisilla on oltava varmuus siitä, että vaatimustenvastaisia tuotteita markkinoille saattaville talouden toimijoille määrätään seuraamuksia. Tästä syystä on tarpeen, että jäsenvaltiot vahvistavat säännöt, jotka koskevat tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavia seuraamuksia, ja varmistavat kyseisten sääntöjen täytäntöönpanon. Vahvistettujen seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, ja niihin olisi sisällyttävä ainakin sakot ja poissulkeminen määräajaksi julkisista hankintamenettelyistä. Seuraamusten johdonmukaisemman soveltamisen helpottamiseksi olisi vahvistettava yhteiset ei-tyhjentävät perusteet tämän asetuksen rikkomisesta määrättävien seuraamusten tyyppien ja tasojen määrittämiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden menettelyllistä itsemääräämisoikeutta ja toimivaltaisten viranomaisten ja tuomareiden harkintavaltaa määrätä asianmukaisia seuraamuksia yksittäisissä tapauksissa. Kyseisiin perusteisiin olisi sisällyttävä muun muassa rikkomuksen luonne, vakavuus ja kesto, vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön varallisuus, jonka osoittavat esimerkiksi kokonaisliikevaihto tai vuosiansiot, sekä rikkomuksesta saatu tai sen tuottama taloudellinen hyöty, siinä määrin, kun kyseinen hyöty voidaan määrittää.

(115)

Komission olisi toteutettava tätä asetusta koskeva arviointi. Arviointi olisi paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 22 kohdan nojalla tehtävä viiden eri kriteerin eli tehokkuuden, tuloksellisuuden, merkityksellisyyden, johdonmukaisuuden ja lisäarvon perusteella, ja sen olisi oltava pohjana mahdollisten jatkotoimien vaikutusten arvioinneille. Komission olisi toimitettava Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle kertomus tämän asetuksen täytäntöönpanosta ja sen vaikutuksista tuotteiden ympäristökestävyyteen ja sisämarkkinoiden toimintaan. Kertomukseen olisi tarvittaessa liitettävä tämän asetuksen muuttamista koskeva ehdotus.

(116)

Komission on aiheellista arvioida vaatimusten vahvistamisen mahdollisia hyötyjä myös tuotteiden sosiaalisten näkökohtien osalta. Komission olisi pohdittava tämän arvioinnin yhteydessä, missä määrin näillä vaatimuksilla voitaisiin täydentää unionin oikeutta, ja käsitellä siten yritysten toiminnasta ja tuotteista aiheutuvia ihmisoikeuksiin ja sosiaalisiin oikeuksiin kohdistuvia haittavaikutuksia. Komission olisi sen vuoksi arvioitava neljän vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulopäivästä mahdollisia hyötyjä, joita saataisiin sosiaalista kestävyyttä koskevien vaatimusten sisällyttämisestä tämän asetuksen soveltamisalaan. Komission olisi toimitettava Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle kertomus arvioinnista. Kertomukseen olisi tarvittaessa liitettävä lainsäädäntöehdotus tämän asetuksen muuttamiseksi.

(117)

Jotta voidaan helpottaa tämän asetuksen yksityisoikeudellista täytäntöönpanoa, kuluttajilla, joille on aiheutunut vahinkoa sen vuoksi, ettei tuote ole ekologisen suunnittelun vaatimusten mukainen, olisi oltava oikeus vaatia korvausta kyseisestä vahingosta tuotteen valmistajalta tai, jos valmistaja ei ole sijoittautunut unioniin, maahantuojalta tai valmistajan valtuutetulta edustajalta tai, jos yksikään näistä talouden toimijoista ei ole sijoittautunut unioniin, jakelupalvelujen tarjoajalta. Tällaisen oikeuden korvaukseen ei pitäisi vaikuttaa kuluttajien käytettävissä oleviin muihin unionin oikeuden mukaisiin oikeussuojakeinoihin, kuten oikeuteen vaatia hyvitystä myyjältä, jos Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/771 (56) mukaisesti myyty tavara ei ole vaatimusten mukainen. Jäsenvaltioita ei myöskään saisi estää pitämästä voimassa tai ottamasta käyttöön kuluttajien oikeuksia muihin oikeussuojakeinoihin kansallisen oikeuden mukaisesti, kuten sellaisten tuotteiden korjaaminen tai korvaaminen, jotka eivät ole ekologisen suunnittelun vaatimusten mukaisia.

(118)

Kuluttajilla olisi oltava oikeus valvoa oikeuksiensa toteutumista valmistajille ja tapauksen mukaan maahantuojille, valtuutetuille edustajille ja jakelupalvelujen tarjoajille tämän asetuksen nojalla asetettujen velvoitteiden osalta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2020/1828 (57) mukaisten edustajakanteiden avulla. Tätä varten tässä asetuksessa olisi säädettävä, että direktiiviä (EU) 2020/1828 sovelletaan edustajakanteisiin, jotka on nostettu valmistajia ja tapauksen mukaan maahantuojia, valtuutettuja edustajia ja jakelupalvelujen tarjoajia vastaan, joiden katsotaan olevan edellä mainitun direktiivin 3 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettuja elinkeinonharjoittajia, tämän asetuksen rikkomisista, jotka aiheuttavat haittaa tai voisivat aiheuttaa haittaa kuluttajien yhteisille eduille. Kyseisen direktiivin liite I olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti. Jäsenvaltioiden tehtävänä on varmistaa, että muutos otetaan huomioon niiden kyseisen direktiivin mukaisesti hyväksytyissä toimenpiteissä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, vaikkakaan kyseisten kansallisten toimenpiteiden hyväksyminen tältä osin ei ole edellytys kyseisen direktiivin soveltamiselle kyseisiin edustajakanteisiin. Mainittua direktiiviä olisi alettava soveltaa tämän asetuksen voimaantulopäivästä edustajakanteisiin, jotka on nostettu valmistajia ja tapauksen mukaan maahantuojia, valtuutettuja edustajia ja jakelupalvelujen tarjoajia vastaan tämän asetuksen säännösten rikkomisista, jotka voisivat aiheuttaa haittaa tai saattavat aiheuttaa haittaa kuluttajien yhteisille eduille.

(119)

Ekologisen suunnittelun vaatimuksia on tarpeen soveltaa mahdollisimman laajaan tuotevalikoimaan eikä ainoastaan energiaan liittyviin tuotteisiin, ja ekologisen suunnittelun vaatimusten määritelmää on tarpeen laajentaa siten, että se kattaa kaikki kiertotalouden osa-alueet. On myös tarpeen yhdenmukaistaa tämä asetus asetuksessa (EY) N:o 765/2008 ja päätöksessä N:o 768/2008/EY vahvistetun uuden lainsäädäntökehyksen kanssa sekä parantaa markkinavalvontaa koskevia säännöksiä. Direktiivi 2009/125/EY olisi sen vuoksi korvattava. Jotta kaikille talouden toimijoille voidaan varmistaa oikeusvarmuus tämän asetuksen voimaantulopäivästä alkaen ja jotta voidaan taata sisämarkkinoilla toimiville yrityksille tasapuoliset toimintaedellytykset, myymättä jääneiden kulutustuotteiden käytöstä poistamiseen, säännösten kiertämiseen ja markkinavalvontaan liittyvistä avoimuusvelvoitteista annettuja säännöksiä olisi sovellettava yhdenmukaisesti kaikkiin toimijoihin kaikkialla unionissa. Tästä syystä direktiivi 2009/125/EY olisi korvattava asetuksella.

(120)

Komission 4 päivänä toukokuuta 2022 antamassa tiedonannossa esitetyssä ekologista suunnittelua ja energiamerkintöjä koskevassa työsuunnitelmassa vuosiksi 2022–2024 yksilöitiin energiaan liittyviä tuotteita koskevan työn poliittiset painopisteet. Kun tämän asetuksen säännökset tulevat voimaan, direktiivin 2009/125/EY mukaisten ekologisen suunnittelun vaatimusten toteutettavuuden arviointia koskeva valmistelutyö on jo merkittävästi edistyneessä vaiheessa aurinkosähköpaneelien, tila- ja yhdistelmälämmittimien, vedenlämmittimien, kiinteää polttoainetta käyttävien paikallisten tilalämmittimien, huoneilmastointilaitteiden, mukaan lukien ilma-ilmalämpöpumput ja huonetuulettimet, kiinteän polttoaineen kattiloiden, ilman lämmitys- ja jäähdytystuotteiden, ilmanvaihtokoneiden, pölynimureiden, keittolaitteiden, vesipumppujen, teollisuustuulettimien, kiertovesipumppujen, ulkoisten teholähteiden, tietokoneiden, palvelimien ja tiedontallennustuotteiden, muuntajien, ammattikäyttöön tarkoitettujen kylmä- ja pakastelaitteiden ja kuvantamislaitteiden osalta. Tämän valmistelutyön ansiosta on yksilöity useita aloja, joilla energiaa ja materiaalia voidaan säästää, ja kansalaisia ja sidosryhmiä on kuultu laajasti. Tämän valmistelutyön käynnistäminen uudelleen tämän asetuksen yhteydessä viivästyttäisi huomattavasti kyseisten tuotteiden energia- ja materiaalisäästöjä koskevien vaatimusten hyväksymistä. Jotta varmistetaan, ettei tämä valmistelutyö mene hukkaan, on tarpeen säätää siirtymäsäännöistä, joiden nojalla kyseisiä tuotteita koskevia täytäntöönpanotoimenpiteitä voidaan hyväksyä direktiivin 2009/125/EY nojalla viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2026. Lisäksi ja jotta voidaan varmistaa direktiivin 2009/125/EY 15 artiklan nojalla hyväksyttyjen täytäntöönpanotoimenpiteiden moitteeton toiminta, tarvittavat teknisiä seikkoja koskevat muutokset olisi tarvittaessa hyväksyttävä kyseisen direktiivin asiaa koskevien säännösten mukaisesti viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2030.

(121)

Jotta voidaan varmistaa oikeusvarmuus ja jatkuvuus tuotteille, jotka on saatettu markkinoille tai otettu käyttöön direktiivin 2009/125/EY, sellaisena kuin sitä sovelletaan tämän asetuksen voimaantulopäivänä, nojalla hyväksyttyjen täytäntöönpanotoimenpiteiden mukaisesti, kyseisten toimenpiteiden olisi pysyttävä voimassa kyseisen päivämäärän jälkeen ja kunnes ne kumotaan tämän asetuksen nojalla annettavalla delegoidulla säädöksellä. Samoista syistä joitakin direktiivin 2009/125/EY säännöksiä olisi edelleen sovellettava täysimääräisesti kyseisten täytäntöönpanotoimenpiteiden soveltamisen yhteydessä. Tämä koskee erityisesti direktiivin 2009/125/EY säännöksiä, joilla jätetään tavaroiden tai henkilöiden kuljetukseen tarkoitetut liikennevälineet sen soveltamisalan ulkopuolelle, vahvistetaan täytäntöönpanotoimenpiteiden kannalta merkitykselliset määritelmät, vahvistetaan markkinoille saatettuja tuotteita koskevat talouden toimijoiden velvollisuudet, täsmennetään asiaankuuluvien vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen ja EY-vaatimustenmukaisuusvakuutuksen yksityiskohdat, vahvistetaan vaatimustenmukaisuusolettama tuotteille, joille on myönnetty EU-ympäristömerkki, ja mahdollistetaan yhdenmukaistettuihin standardeihin liittyvät tarpeelliset toimet. Koska on tärkeää varmistaa tavaroiden vapaa liikkuvuus, kieltää käytännöt, joilla tuotteiden suoritustasoa muutetaan laittomasti suotuisamman tuloksen saavuttamiseksi, sekä varmistaa ekologisen suunnittelun vaatimusten asianmukainen täytäntöönpanon valvonta, tämän asetuksen asiaankuuluvia säännöksiä olisi sovellettava energiaan liittyviin tuotteisiin, jotka saatetaan markkinoille direktiivin 2009/125/EY mukaisten täytäntöönpanotoimenpiteiden mukaisesti.

(122)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita eli parantaa tuotteiden ympäristökestävyyttä ja varmistaa vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla tuotteille, joille on asetettu ekologisen suunnittelun vaatimuksia, vaan ne voidaan laajuutensa ja vaikutustensa vuoksi saavuttaa ainoastaan unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi,