(1)

Euroopan keskuspankki (EKP) vastaa yhteisen valvontamekanismin (YVM) tehokkaasta ja johdonmukaisesta toiminnasta. Se valvoo järjestelmän toimintaa ja varmistaa korkeiden valvontastandardien johdonmukaisen soveltamisen sekä valvonnan tulosten johdonmukaisuuden osallistuvissa jäsenvaltioissa. EKP voi antaa kansallisille toimivaltaisille viranomaisille suuntaviivoja, joita noudattaen niiden on suoritettava valvontatehtävät ja tehtävä valvontapäätökset.

(2)

EKP varmistaa, että toiminnan vakautta koskevia vaatimuksia sovelletaan johdonmukaisesti osallistuvissa jäsenvaltioissa sijaitseviin luottolaitoksiin asetuksen (EU) N:o 1024/2013 ja Euroopan keskuspankin asetuksen (EU) N:o 468/2014 (EKP/2014/17) (2) mukaisesti.

(3)

Vaikka kansalliset toimivaltaiset viranomaiset ovat ensisijaisesti vastuussa vähemmän merkittäviksi luokiteltujen luottolaitosten käyttöön ottamien järjestelyjen, prosessien, mekanismien ja strategioiden arvioinnista ja pyrkivät näin varmistamaan niiden riskien moitteettoman hallinnan ja kattamisen, mukaan lukien varauksia koskevat käytännöt ja omaisuuserien käsittely omien varojen vaatimusten laskennassa, EKP:n olisi YVM:ssä hoitamassaan valvontatehtävässä edistettävä korkeiden valvontastandardien johdonmukaista soveltamista näiden arviointien toteutuksessa. Tässä yhteydessä korkeiden valvontastandardien soveltaminen johdonmukaisesti vähemmän merkittävien valvottavien yhteisöjen järjestämättömien vastuiden hallintaa ja kattamista koskevaan valvojan arviointiin koko YVM:ssä edistää laajempia tavoitteita, joiden avulla varmistetaan a) yhtenäisten ja tehokkaiden toiminnan vakauden valvontaa koskevien käytäntöjen soveltaminen kaikkiin luottolaitoksiin osallistuvissa jäsenvaltioissa, b) rahoituspalvelujen yhteisen sääntökirjan yhtenäinen soveltaminen kaikkiin luottolaitoksiin osallistuvissa jäsenvaltioissa ja c) mahdollisimman laadukkaan valvonnan soveltaminen kaikkiin luottolaitoksiin osallistuvissa jäsenvaltioissa.

(4)

Järjestämättömien vastuiden asianmukaisen hallinnan ja kattamisen varmistaminen on ollut tärkeä painopiste YVM:ssä sen perustamisesta lähtien. EKP on noudattanut järjestämättömien vastuiden osalta valvontakäytäntöä, joka perustuu unionin lainsäätäjän laatimaan kehykseen ja jossa otetaan huomioon Euroopan pankkiviranomaisen hyväksymät tulkintaohjeet. Osana tätä valvontakäytäntöä EKP on tiedottanut merkittävien valvottavien yhteisöjen hallussa olevien järjestämättömien vastuiden kattamista koskevista valvontaodotuksista. Nämä odotukset koskevat järjestämättömiä vastuita, jotka on pantu alulle ennen 26 päivää huhtikuuta 2019 ja joihin ei sen vuoksi sovelleta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (3) mukaista vähentämisvaatimusta. Vähemmän merkittävien valvottavien yhteisöjen osalta tällaisten järjestämättömien vastuiden kattamiseen ei ole toistaiseksi sovellettu yhdenmukaisia valvontakäytäntöjä YVM:ssä. Järjestämättömien vastuiden kattamiseen on sovellettu käytäntöjä, jotka kansalliset toimivaltaiset viranomaiset ovat määritelleet valvontatoimiaan varten.

(5)

Kuten EKP:n merkittäviin valvottaviin yhteisöihin soveltamien valvontakäytäntöjen yhteydessä saatu kokemus osoittaa, järjestämättömien vastuiden riittävä ja oikea-aikainen kattaminen edistää näiden vastuiden ennakoivaa hallintaa, niiden kannan pienenemistä ja varausten asettumista tasolle, joka on oikeassa suhteessa järjestämättömyyden kestoon ja perittävissä olevien määrien kehitykseen liittyviin riskeihin.

(6)

Sen vuoksi vähemmän merkittävien valvottavien yhteisöjen hallussa olevien järjestämättömien vastuiden kattamista koskevien kansallisten toimivaltaisten viranomaisten valvontakäytäntöjen tulisi kattaa varausten käytön periaatteiden ja omaisuuserien käsittelyn tarkastelu kyseisten valvottavien yhteisöjen omien varojen vaatimusten osalta.

(7)

Tällaista järjestämättömien vastuiden kattamista koskevaa valvontakäytäntöä pidetään tehokkaana välineenä, jolla voidaan lieventää kahta keskeistä riskiä. Ensimmäinen niistä liittyy pitkään järjestämättöminä olleiden vastuiden (joita kutsutaan myös vanhoiksi järjestämättömiksi vastuiksi) suureen määrään ja varausten suppeaan kattavuuteen, mikä muodostaa mahdollisten uusien tappioiden pysyvän lähteen ja rajoittaa pankkien mahdollisuuksia uuteen luotonantoon. Toinen niistä liittyy vakavaraisuuskohtelun mahdollisiin epäjohdonmukaisuuksiin sellaisten järjestämättömien vastuiden välillä, joihin yhtäältä sovelletaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaista vähentämisvaatimusta ja joihin sitä toisaalta ei sovelleta, sikäli kuin nämä epäjohdonmukaisuudet eivät ole perusteltuja erityisten olosuhteiden vuoksi.

(8)

Nämä kaksi keskeistä riskiä ovat olennaisia. Sekä merkittävien että vähemmän merkittävien valvottavien yhteisöjen järjestämättömien vastuiden yhteenlasketut suhdeluvut ovat yleisesti ottaen olleet laskusuunnassa yhteisen valvontamekanismin perustamisesta lähtien. Tämä kehitys on ollut selvempi merkittävien valvottavien yhteisöjen joukossa, ja se päättyi vuonna 2024. Koska järjestämättömien vastuiden osuus voi mahdollisesti lähteä uudelleen kasvuun, on katsottava – ottaen huomioon, että kokonaispääoman taso on yleisesti ottaen hyvä ja että vähemmän merkittävillä valvottavilla yhteisöillä on viime aikoina ollut runsaasti aikaa oma-aloitteisiin toimiin vanhojen järjestämättömien vastuiden vähentämiseksi ja kattamiseksi – että vähemmän merkittävien laitosten järjestämättömien vastuiden kattamista koskevien kansallisten toimivaltaisten viranomaisten valvontakäytäntöjen yhtenäistäminen on toimenpiteenä oikeassa suhteessa valvonnan tavoitteeseen, jolla pyritään puuttumaan näihin järjestämättömiin vastuisiin liittyviin kahteen keskeiseen riskiin ja näin vahvistamaan vähemmän merkittävien valvottavien yhteisöjen kykyä selviytyä makrotaloudellisen ympäristön mahdollisista epäsuotuisista muutoksista ja niihin liittyvästä luottojen laadun heikkenemisestä.

(9)

Jotta kansalliset toimivaltaiset viranomaiset voisivat arvioida vähemmän merkittävien valvottavien yhteisöjen hallussa olevien, näiden suuntaviivojen soveltamisalaan kuuluvien järjestämättömien vastuiden kattamista, niiden on välttämätöntä saada yksityiskohtaiset tiedot tällaisten vastuiden kattamisesta. Nämä tiedot eivät nykyisellään sisälly tietoihin, jotka laitosten on raportoitava komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/451 (4) nojalla, ja tämän vuoksi kansallisten toimivaltaisten viranomaisten tulisi edellyttää, että vähemmän merkittävät valvottavat yhteisöt raportoivat ne jokaisena asiaankuuluvana raportoinnin viitepäivämääränä,

1)

’raportoinnin viitepäivämäärällä’ tarkoitetaan tietyn kalenterivuoden joulukuun 31. päivää;

2)

’näiden suuntaviivojen soveltamisalaan kuuluvalla järjestämättömällä vastuulla’ tarkoitetaan vastuuta, joka täyttää asetuksen (EU) N:o 575/2013 469 a artiklassa säädetyt edellytykset saman asetuksen 36 artiklan 1 kohdan m alakohdasta poikkeamiseksi;

3)

’teknisellä takauksella’ tarkoitetaan vastuun yhteydessä takausta, jolla taataan velallisen kyky täyttää sopimukseen perustuvia muita kuin taloudellisia velvoitteita, kuten tavaroiden toimittaminen tai töiden suorittaminen kolmannelle osapuolelle, ja joka ei luonteeltaan ole luottoa korvaava.