201805250161897562018/C 200/271242018CJC20020180611FI01FIINFO_JUDICIAL20180215212221

Asia C-124/18 P: Valitus, jonka Red Bull GmbH on tehnyt 15.2.2018 unionin yleisen tuomioistuimen (toinen jaosto) yhdistetyissä asioissa T-101/15 ja T-102/15, Red Bull v. EUIPO, 30.11.2017 antamasta tuomiosta


C2002018FI2110120180215FI0027211222

Valitus, jonka Red Bull GmbH on tehnyt 15.2.2018 unionin yleisen tuomioistuimen (toinen jaosto) yhdistetyissä asioissa T-101/15 ja T-102/15, Red Bull v. EUIPO, 30.11.2017 antamasta tuomiosta

(Asia C-124/18 P)

2018/C 200/27Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Red Bull GmbH (edustajat: A. Renck, Rechtsanwalt, ja S. Petivlasova, abogada)

Muut osapuolet: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO), Marques, Optimum Mark sp. z o.o.

Vaatimukset

Unionin tuomioistuimen on kumottava 30.11.2017 annettu riidanalainen ratkaisu yhdistetyissä asioissa T-101/15 ja T-102/15.

Unionin tuomioistuimen on kumottava vastapuolen ensimmäisen valituslautakunnan 2.12.2014 asioissa R 2037/2013-1 ja R 2036/2013-1 antamat ratkaisut ja

velvoitettava vastapuoli korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäisessä valitusperusteessaan valittaja väittää, että unionin yleisen tuomioistuimen tulkinta unionin tavaramerkkiasetuksen ( 1 ) 7 artiklan 1 kohdan a alakohdasta ja 4 artiklasta väriyhdistelmistä muodostuvien tavaramerkkien asiayhteydessä loukkasi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta. Unionin yleinen tuomioistuin epäasianmukaisesti asetti sellaisen uuden ja suhteettoman ankaran vaatimuksen väriyhdistelmistä muodostuvien tavaramerkkien graafiselle esittämiselle, joka perustui virheelliseen oletukseen siitä, että mainitunlaiset tavaramerkit ovat luonnostaan luonteeltaan vähemmän täsmällisiä. Ensinnäkään mainitulla oletuksella ei valittajan mukaan ole mitään oikeusperustaa eikä se vastaa mitään lainsäädännössä asetettuja kohteita ja siitä seuraa, että se lainvastaisesti ja kohtuuttoman ankarasti syrjii väriyhdistelmistä muodostuvia tavaramerkkejä suhteessa kaikenlaisiin muihin tavaramerkkeihin, kuten yhdestä väristä muodostuviin tavaramerkkeihin, sanamerkkeihin, kuviomerkkeihin ja muihin tavaramerkkeihin. Toiseksi riidanalaisessa ratkaisussa esitetyt arviointiperusteet ovat vastoin väriyhdistelmistä muodostuvien tavaramerkkien luonnetta itsessään, sillä kuten unionin tuomioistuin on selvästi todennut tuomiossa Libertel ( 2 ), ne eivät ole spatiaalisesti rajoittuneita. Riidanalaisessa ratkaisussa tosiasiallisesti rajataan väriyhdistelmistä muodostuvat tavaramerkit värillisiin kuviomerkkeihin, sijaintimerkkeihin tai kuviosarjamerkkeihin. Kolmanneksi riidanalaisella ratkaisulla mahdollisesti tehdään yli 85 prosentista vastapuolen rekisterissä olevista riidanalaisten tavaramerkkien kaltaisista väriyhdistelmistä muodostuvista tavaramerkeistä mitättömiä.

Toisessa valitusperusteessaan valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin rikkoi unionin tavaramerkkiasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ja 4 artiklaa sen vuoksi, että se tulkitsi virheellisesti ja tavalla, jota ei voida hyväksyä, tuomiota Heidelberger Bauchemie, ( 3 ) sillä unionin yleinen tuomioistuin asetti väriyhdistelmistä muodostuvien tavaramerkkien graafiselle esitykselle kolme kumulatiivista edellytystä, eli (i) kyseisten värien tarkat sävyt, (ii) kyseisten värien suhteelliset osuudet ja (iii) värien sommitelma tilassa. Mainitut vaatimukset eivät olleet olennaisia kyseisessä ratkaisussa ja niillä on suhteettoman ankara vaikutus ainoastaan sellaisten tavaramerkkien tai merkkien ryhmään tai luokkaan, jotka muodostuvat väriyhdistelmästä tai väristä sellaisenaan. Lisäksi kolmatta ja uutta kumulatiivista edellytystä on perusteltu sillä, että on väitetty, että ”väreillä sellaisenaan on rajallinen kyky välittää täsmällinen merkitys.” Viimeksi mainittua seikkaa on kuitenkin aiemmin tarkasteltu tavaramerkin rekisteröitävyyden edellytyksiä koskien erottamiskykyyn liittyvässä osa-alueessa eikä graafista esittämistä koskevan edellytyksen yhteydessä, mikä merkitsee sitä, että jo lähtökohtaisesti se johtaa rekisteröinnin mitättömyyteen, eikä erottamiskyvyn hankkimista ole mahdollista näyttää tai muutoin korjata sitä. Riidanalaisessa ratkaisussa on rikottu myös unionin tavaramerkkiasetuksen 4 artiklaa, koska siinä on vaadittu kyseessä olevien tavaramerkkien ”eksplisiittistä” kuvausta ja koska siinä on lainvastaisesti rajattu mainitunlaisten tavaramerkkien tosiasiallinen määritelmä vain sellaisiin tavaramerkkeihin, joilla on sellainen sommitelma tilassa (toisin sanoen kuvio), joka vastaa tavaramerkin oletettua myöhempää tosiasiallista käyttöä.

Kolmannessa valitusperusteessaan valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on loukannut luottamuksensuojan periaatetta, koska se ei ole ratkaisussaan arvioinut ja ottanut huomioon sitä, että ensimmäisen riidanalaisen tavaramerkin rekisteröintiä oli haettu ennen tuomiota Heidelberger Bauchemie, eikä siinä siis ole otettu huomioon unionin tuomioistuimen tuomioissa Lambretta ( 4 ) ja Cactus ( 5 ) esittämien periaatteiden mahdollista soveltamista. Unionin yleinen tuomioistuin loukkasi mainittua periaatetta myös sen vuoksi, ettei se suorittanut kokonaisvaltaista arviointia hyväksyttyjen ja luotettavien lähteiden, sovellettavien sääntöjen ja säännösten, EU:n tuomioistuinten oikeuskäytännön ja vastapuolen suuntaviivojen perusteella määrittääkseen, voisiko kaikkien nyt käsiteltävässä asiassa merkityksellisten olosuhteiden perustella kumulatiivisesti todeta, että vastapuoli antoi valittajalle täsmällisiä, ehdottomia ja yhtäpitäviä vakuutteluja, joiden vaatimukset valittaja luotti täyttävänsä, mikä johti pätevien oikeutettujen odotusten syntymiseen valittajalle.

Neljännessä valitusperusteessaan valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin loukkasi suhteellisuusperiaatetta, koska se ei ottanut huomioon sitä, että molempien riidanalaisten tavaramerkkien mitättömäksi julistaminen nyt käsiteltävän asian poikkeuksellisissa olosuhteissa oli suhteettoman ankaraa. Unionin yleinen tuomioistuin ei valittajan mukaan erityisesti katsonut, että täsmällisyyden ja selkeyden sekä oikeusvarmuuden tavoitteet olisi lainmukaisesti voitu saavuttaa, jos valittajaa olisi kehotettu selventämään molempien tavaramerkkien kuvausta siten, että ne voivat pysyä rekisterissä, ja tällainen selventäminen olisi sallittu, sen sijaan, että molemmat rekisteröinnit julistetaan mitättömäksi.

Viidennessä valitusperusteessaan valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin rikkoi työjärjestystään soveltamalla virheellisesti työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohtaa ja velvoittamalla valittajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Nyt käsiteltävän asian poikkeukselliset olosuhteet ja kohtuullisuusperiaate edellyttävät työjärjestyksen 135 artiklan 1 kohdan mukaan, että valittajaa ei pidä velvoittaa vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan (eikä korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikuluja).


( 1 ) Euroopan unionin tavaramerkistä 14.6.2017 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1001 (EUVL 2017, L 154, s. 1).

( 2 ) Tuomio 6.5.2003, Libertel, C-104/01, EU:C:2003:244.

( 3 ) Tuomio 24.6.2004, Heidelberger Bauchemie, C-49/02, EU:C:2004:384.

( 4 ) Tuomio 16.2.2017, Brandconcern BV v. EUIPO ja Scooters India (Lambretta), C-577/14 P, EU:C:2017:122.

( 5 ) Tuomio 11.10.2017, EUIPO v. Cactus SA (Cactus), C-501/15 P, EU:C:2017:750.