29.1.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 32/37


Kanne 20.11.2017 – Saksan liittotasavalta v. ECHA

(Asia T-755/17)

(2018/C 032/51)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Saksan liittotasavalta (asiamiehet: asianajajat D. Klebs ja T. Henze)

Vastaaja: Euroopan kemikaalivirasto (ECHA)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan Euroopan kemikaaliviraston valituslautakunnan 8.9.2017 tekemän päätöksen (asianro A-026-2015) siltä osin kuin valituslautakunta on

kumonnut osittain jäsenvaltioiden komitean aineesta 1,4-Bentseenidiamiini, N, N‘-sekoitetut fenyyli- ja bentsyyli-johdannaiset (jäljempänä BENPAT) CAS-nro 68953-84-4 (EY-nro 273-227-8) 1.10.2015 tekemän päätöksen siltä osin kuin sen mukaan rekisteröijät ovat tunnistaneet aineenvaihduntatuotteet OECD:n testausohjeen 309 mukaisen tutkimuksen aikana

kumonnut kyseisen päätöksen osittain siltä osin kuin sen mukaan tutkimus suoritetaan OECD:n testausohjeen 308:n mukaan, ja

katsonut, että biokertyvyyttä koskeva maininta ratkaisun perusteluissa on poistettava

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen.

Kantaja väittää ennen kaikkea, että valituslautakunta on ylittänyt toimivaltansa siltä osin kuin se tutki muutoksenhakumenettelyssä arviointipäätöksen kokonaisuudessaan ja arvioi sen uudelleen sekä päätteli (muodollisesti ja sisällöllisesti virheellisesti), että jäsenvaltioiden päätös on osittain kumottava ja sitä on osittain muutettava.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, ettei valituslautakunnalla ole toimivaltaa ottaa kantaa arviointimenettelyyn liittyviin sisällöllisiin kysymyksiin.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, ettei Meroni-oikeuskäytäntöä ole otettu huomioon, koska valituslautakunnalla ei ollut unionin viraston elimenä harkintavaltaa tehdä päätöstään.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu toissijaisuusperiaatteen ja annetun toimivallan periaatteen loukkaamiseen siltä osin kuin valituslautakunta on loukannut jäsenvaltioiden oikeuksia, jotka saavat institutionaalisen muodon jäsenvaltioiden johtaessa päätöksentekoa ECHA:ssa toimivassa jäsenvaltioiden komiteassa, koska valituslautakunnan toiminnalle ei ole oikeusperustaa unionin oikeudessa.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu REACH-asetuksen (1) säännösten rikkomiseen sen johdosta, ettei valituslautakunnalla ole toimivaltaa valvoa arviointipäätöksiä sisällöllisesti.

Kantaja väittää toissijaisesti, että valituslautakunnalla on REACH-asetuksen 51 artiklan 8 kohtaan perustuvien arviointipäätösten osalta vain rajoitettu valvontavalta.

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu SEUT 296 artiklan toisessa kohdassa määrätyn perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättämiseen, sillä valituslautakunta ei ole osoittanut väitettyä valvontavaltaansa.

6)

Kuudes kanneperuste, joka perustuu sisällöllisesti väärään ja lainvastaiseen päätökseen.


(1)  Kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta 18.12.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006 (EUVL 2006, L 396, s. 1).