24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/57


Kanne 31.5.2017 – Cargolux Airlines v. komissio

(Asia T-334/17)

(2017/C 239/70)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Cargolux Airlines International SA (Sandweiler, Luxemburg) (edustajat: solicitor G. Goeteyn, asianajaja E. Aliende Rodríguez ja barrister C. Rawnsley)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

siinä tapauksessa, että tämä hyväksyy ensimmäisen, toisen, kolmannen tai neljännen oikeudellisen perusteen, kumoamaan SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen lentoliikenteestä tehdyn sopimuksen 8 artiklan mukaisesta menettelystä (asia AT.39258 – Lentorahti) 17.3.2017 annetun komission päätöksen C(2017) 1742 final 1 artiklan 1 kohdan ja 1 artiklan 4 kohdan kokonaisuudessaan Cargoluxia koskevilta osin;

siinä tapauksessa, että kyseinen tuomioistuin hyväksyy viidennen kanneperusteen,

kumoamaan 1 artiklan 1 kohdan kokonaisuudessaan, tai jos 1 artiklan 1 kohtaa ei kumota kokonaisuudessaan, kumoamaan 1 artiklan 1 kohdan (i) siltä osin kuin se koskee turvallisuuslisää ja komissioita; (ii) siltä osin kuin se koskee ajanjaksoa 22.1.2001–vuoden 2002 loppu; ja (iii) siltä osin kuin siinä todetaan osallistuminen kartellikäyttäytymiseen siten kuin tämä termi tavanomaisesti ymmärrettiin aikaisintaan ennen 10.6.2005;

kumoamaan 1 artiklan 2 kohdan kokonaisuudessaan, tai jos 1 artiklan 2 kohtaa ei kumota kokonaisuudessaan, kumoamaan 1 artiklan 2 kohdan (i) siltä osin kuin se koskee turvallisuuslisää ja komissioita; (ii) siltä osin kuin siinä todetaan osallistuminen kartellikäyttäytymiseen siten kuin tämä termi tavanomaisesti ymmärrettiin aikaisintaan ennen 10.6.2005;

kumoamaan 1 artiklan 3 kohdan ja 1 artiklan 4 kohdan kokonaisuudessaan.

siinä tapauksessa, että kyseinen tuomioistuin hyväksyy kuudennen kanneperusteen, kumoamaan riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 2 kohdan ja 1 artiklan 3 kohdan siltä osin kuin niissä pyritään toteamaan Cargoluxin osallistuneen saapuvia reittejä (eli kolmansien maiden lentokentiltä unionin alueella tai Islannissa ja Norjassa sijaitseville lentokentille lennettyjä reittejä) koskeviin kilpailusääntöjen rikkomisiin;

kumoamaan Cargoluxille 3 artiklassa määrätyt sakot, ja ellei kyseinen tuomioistuin kumoa sakkoja kokonaisuudessaan, alentamaan huomattavasti niiden määrää täyttä harkintavaltaansa käyttäen;

antamaan tämän johdosta tarvittavat 4 artiklaa koskevat määräykset Cargoluxia koskevilta osin;

velvoittamaan komission korvaamaan Cargoluxin oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa seitsemään kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu ilmeiseen oikeudelliseen virheeseen sen vuoksi, että komissio ylitti toimivaltansa tukeutuessaan selvitysaineistoon, joka koski sellaisia reittejä ja sellaisia ajanjaksoja, joiden osalta sillä ei ollut toimivaltaa.

Kantaja väittää, että komissio laajensi epäasianmukaisella tavalla toimivaltaansa tukeutuessaan selvitysaineistoon, joka koski seuraavia ajankohtia edeltäviä ajanjaksoja: (a) 1.5.2004 unionin ja kolmansien maiden välisten reittien osalta; (b) 19.5.2005 Euroopan talousalueen ja (muiden kuin unionin jäsenvaltioiden) kolmansien maiden välisten reittien osalta; (c) 1.6.2002 unionin ja Sveitsin välisten reittien osalta, tukeakseen SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomista koskevaa toteamustaan Euroopan talousalueen sisäisten reittien osalta.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu olennaisen menettelymääräyksen rikkomiseen, puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen ja ilmeiseen arviointivirheeseen sen vuoksi, että komissio rikkoi olennaisia menettelymääräyksiä ja loukkasi kantajan puolustautumisoikeuksia, kun se ei antanut uutta väitetiedoksiantoa ennen päätöksensä tekemistä.

Kantaja väittää, että komissio oli väärässä todetessaan, ettei sen tarvinnut antaa uutta väitetiedoksiantoa ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä, ja että komissio loukkasi siten kantajan puolustautumisoikeuksia.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen ja ilmeiseen arviointivirheeseen sen vuoksi, että komissio ei tehnyt tarvittavaa oikeudellista ja taloudellista asiayhteyttä koskevaa arviointia todetakseen pätevästi sellaisen kilpailusääntöjen rikkomisen, jonka tarkoituksena on kilpailun rajoittaminen.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu olennaisen menettelymääräyksen rikkomiseen, perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin, puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen ja ilmeiseen oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen arviointivirheeseen sen vuoksi, että komissio ei yksilöinyt riittävän täsmällisesti oletetun SEUT 101 artiklan ja muiden merkityksellisten säännösten rikkomisen laajuutta ja osatekijöitä.

Kantaja väittää, että yhtenä kokonaisuutena pidettävän ja jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen käsitteen liiallisella venyttämisellä hämärrettiin korjaamattomalla tavalla rikkomisen laajuutta niin, että sen sisältöä oli mahdotonta ymmärtää.

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen sen vuoksi, että komissio ei osoittanut luottavaa todistusaineistoa toteamustensa tueksi eikä näyttänyt niitä tosiseikkoja, joihin se arviointinsa perustaa, toteen oikeudellisesti riittävällä tavalla.

Kantaja väittää, että riidanalainen päätös sisältää tosiseikkoja koskevia virheitä ja virheellisiä arviointeja väitetyn yhtenä kokonaisuutena pidettävän ja jatketun kilpailusääntöjen tunnusmerkistön kaikista kolmesta osatekijästä (FSC, SSC ja lisien komissiot). Kantajan mukaan komissio lisäksi käytti väärin yhtenä kokonaisuutena pidettävän ja jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen käsitettä kaikenkattavana käsitteenä, jonka tarkoituksena oli mahdollistaa se, että komissio esitti ”selvitysaineistona” kokoelman erilaisia tosiseikkoja ja yhteydenpitoja, mukaan lukien sellainen käyttäytyminen, joka on laillista tai merkityksetöntä.

6)

Kuudes kanneperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen sen vuoksi, että komissio virheellisesti katsoi olevansa toimivaltainen sellaisen oletetusti kilpailunvastaisen yhteensovittamisen osalta, joka koskee lentoja kolmansien maiden lentokentiltä Euroopan talousalueella sijaitseville lentokentille, ja teki oikeudellisen virheen, koska tällaiset toiminnot eivät kuulu SEUT 101 artiklan eivätkä ETA-sopimuksen 53 artiklan alueelliseen soveltamisalaan.

7)

Seitsemäs kanneperuste, joka liittyy vaatimukseen sakon uudelleen määrittelemisestä unionin yleisen tuomioistuimen täyttä harkintavaltaa käyttäen, ja joka perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen sekä suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen.

Kantaja väittää, että komissio määritteli myynnin arvon väärin ottamalla virheellisesti huomioon saapuvat lennot sekä liioitteli törkeästi väitetyn kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta. Kantajan osalta komissio arvioi väitetyn kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden ja keston virheellisesti ja hylkäsi lieventävät asianhaarat.