20.3.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 86/31


Kanne 27.1.2017 – Puola v. komissio

(Asia T-51/17)

(2017/C 086/41)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset

Kantaja: Puolan tasavalta (asiamies: B. Majczyna)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 15.11.2016 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2016/2018 (tiedoksiannettu numerolla C(2016) 7232) (EUVL 2016, L 312, s. 26) siltä osin kuin Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle jätetään Puolan tasavallan hyväksymän maksajaviraston maksamat 38 984 850,50 euron ja 76 816 098,12 euron määrät

velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu asetuksen (EU) N:o 1306/2013 (1) 52 artiklan 1 kohdan rikkomiseen sillä perusteella, että komissio on tehnyt rahoitusoikaisun tukeutumalla virheellisiin tosiseikkoihin ja virheelliseen oikeuden tulkintaan, kun taas Puolan tasavalta on suorittanut maksut unionin oikeuden säännösten mukaisesti.

Unionin rahoituksen ulkopuolelle riidanalaisen päätöksen perusteella jätetyt summat on maksettu asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (2) ja komission täytäntöönpanoasetuksen N:o 543/2011 (3) perusteella, joten mainittujen summien jättämiselle rahoituksen ulkopuolelle ei ollut perusteita.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu asetuksen (EU) N:o 1306/2013 52 artiklan 2 kohdan rikkomiseen sillä perusteella, että tehdyn kiinteämääräisen oikaisun määrä oli selvästi liian suuri unionin talousarviolle mahdollisesti aiheutuvaan taloudellisten tappioiden vaaraan nähden.

Komission tekemä 25 prosentin kiinteämääräinen oikaisu on liian suuri ja ylittää sen mahdollisen enimmäistappion, joka rahastolle voisi aiheutua. Kantaja viittaa myös rahoituksellisten seuraamusten määrittämistä koskeviin suuntaviivoihin VI/5330/97 ja toteaa, että se on noudattanut kaikkia edellä mainituissa suuntaviivoissa sille asetettuja edellytyksiä, että komissio soveltaa pienempää prosenttia tai ei tee oikaisua.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu asetuksen (EU) N:o 1306/2013 52 artiklan 4 kohdan a alakohdan rikkomiseen sillä perusteella, että rahoitusoikaisu on laskettu menoista, jotka on toteutettu yli 24 kuukautta ennen kuin komissio on antanut tarkastustensa tulokset kirjallisina tiedoksi asianomaiselle jäsenvaltiolle.

Asetuksen (EU) N:o 1306/2013 52 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaan rahoituksen epääminen ei voi koskea menoja, jotka on toteutettu yli 24 kuukautta ennen kuin komissio antaa tarkastustensa tulokset kirjallisina tiedoksi asianomaiselle jäsenvaltiolle.


(1)  Yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 485/2008 kumoamisesta 17.12.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1306/2013 (EUVL 2013, L 347, s. 549).

(2)  Maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä 22.10.2007 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1234/2007 (EUVL 2007, L 299, s. 1).

(3)  Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta 7.6.2011 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 543/2011 (EUVL 2011, L 157, s. 1).