This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Asetuksessa (EU) 2016/399, joka tunnetaan myös Schengenin rajasäännöstönä, määritellään sääntöjä muun muassa seuraavista:
Asetusta on muutettu useita kertoja, viimeksi asetuksella (EU) 2024/1717, jolla pyritään vahvistamaan Schengenin alueen kykyä sietää vakavia uhkia, kuten laitonta maahanmuuttoa, kansanterveysuhkia ja maahanmuuttajien välineellistämistä, ja mukauttamaan sääntöjä vastaavasti.
Säännöstöllä säädellään seuraavia:
Schengenin rajasäännöstössä määritellään säännöt, joita sovelletaan kaikkiin Schengenin alueen ulkorajat ylittäviin henkilöihin. Bulgariasta ja Romaniasta tuli Schengenin alueen täysjäseniä neuvoston päätöksen (EU) 2024/3212 nojalla. Kypros ei ole vielä Schengenin alueen täysjäsen, mutta sen on noudatettava ulkorajavalvontaa koskevia sääntöjä.
Ulkorajat ylittäville muun kuin EU-maiden kansalaisille, joilla ei ole EU:n lainsäädännön mukaista vapaata liikkuvuutta, tehdään perusteellinen tarkastus maahantuloedellytysten mukaisesti, tarkistamalla tiedot muun muassa asianmukaisista tietokannoista, kuten Schengenin tietojärjestelmästä (SIS) sekä viisumitietojärjestelmästä (VIS), jos henkilöä koskee viisumivelvollisuus.
Jos muun kuin EU-maan kansalainen aikoo oleskella Schengenin alueella enintään 90 päivää minkä hyvänsä 180 päivän jakson aikana, hänen on täytettävä seuraavat ehdot:
Kolmannen maan (muun kuin Schengenin alueen tai EU:n jäsenvaltion) kansalaisen, jolla ei ole EU:n lainsäädännön mukaista vapaata liikkuvuutta, pääsy voidaan evätä vain asianomaisen kansallisen viranomaisen päätöksellä, jossa ilmoitetaan epäämisen täsmälliset syyt. Päätökseen voidaan hakea muutosta.
Asetuksessa (EY) N:o 1931/2006 säädetään paikallisesta rajajärjestelystä EU:n maaulkorajoilla ja otetaan käyttöön paikallinen rajaliikennelupa raja-alueilla asuvien EU:n ulkopuolisten naapurimaiden kansalaisille.
Alueella, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa (eli Schengenin alueella, lukuun ottamatta Kyprosta), kaikki laillisesti oleskelevat henkilöt kansalaisuudesta riippumatta (kansainvälistä suojelua hakevia lukuun ottamatta) voivat ylittää minkä tahansa sisärajan ilman rajatarkastuksia. Kansallisilla poliisiviranomaisilla on kuitenkin oikeus tehdä myös raja-alueella poliisitarkastuksia tiettyjen sääntöjen ja rajoitusten mukaisesti.
Maiden, jotka kuuluvat alueeseen, jolla ei suoriteta sisärajatarkastuksia, on poistettava kaikki liikenteen sujuvuutta haittaavat esteet teiden rajanylityspaikoilta sisärajoilla, erityisesti nopeusrajoitukset, jotka eivät perustu yksinomaan liikenneturvallisuutta koskeviin näkökohtiin, tai seuranta- ja valvontateknologiaan yleiseen turvallisuuteen tai yleiseen järjestykseen kohdistuvien uhkien torjumiseksi.
Muutosasetuksessa (EU) 2024/1717 vahvistetaan edellytykset tarkastusten palauttamiselle ja jatkamiselle sisärajoilla. Jos alueella, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa, yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuu jäsenvaltiossa vakava uhka, kyseinen jäsenvaltio voi viimeisenä keinona poikkeustilanteissa palauttaa rajavalvonnan. Tällainen vakava uhka voi aiheutua seuraavista syistä:
Jäsenvaltiot voivat jatkaa turvallisuusriskeihin tai maahanmuuttovirtoihin perustuvia sisärajatarkastuksia kuudella kuukaudella. Ne voivat uusia rajatarkastusten palauttamisen kuuden kuukauden jaksoilla enintään kahteen vuoteen. Niiden on ilmoitettava mahdollisesta palauttamisesta ja selitettävä sisärajavalvonnan palauttamista koskevan päätöksen tarpeellisuus ja oikeasuhteisuus. Kun palauttamisen on määrä kestää 12 kuukautta, Euroopan komission on annettava lausunto siitä, ovatko toimenpiteet oikeasuhteisia ja tarpeellisia. Jos kyseessä on vakavaan jatkuvaan uhkaan liittyvä merkittävän poikkeuksellinen tilanne, jäsenvaltiot voivat poikkeuksellisesti uusia rajatarkastukset tämän kahden vuoden ajanjakson jälkeen enintään kaksi kertaa kuusi kuukautta.
Jos komissio katsoo, että on olemassa laajamittainen kansanterveysuhka, joka koskee useita jäsenvaltioita ja vaarantaa koko sen alueen toiminnan, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa, se voi ehdottaa Euroopan unionin neuvostolle täytäntöönpanopäätöstä, jolla hyväksytään sisärajavalvonnan palauttaminen jäsenvaltioissa, mukaan lukien kansallisella ja unionin tasolla käyttöön otettavat lieventävät toimenpiteet, siinä tapauksessa, että (asetuksen (EU) 2024/1717 21 a ja 23 artiklassa tarkoitetut) käytettävissä olevat toimenpiteet eivät riitä kyseisen laajamittaisen kansanterveysuhkan torjumiseen.
Jos komissio katsoo, että on olemassa poikkeukselliset olosuhteet, jotka vaarantavat koko sen alueen toiminnan, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa, ulkorajojen valvontaan liittyvien jatkuvien vakavien puutteiden johdosta, se voi ehdottaa, että neuvosto antaa suosituksen, jonka mukaan yksi tai useampi jäsenvaltio voi päättää palauttaa rajavalvonnan kaikille sisärajoilleen tai niiden tiettyihin osiin.
Kunkin jäsenvaltion asetuksen (EU) 2016/399 täytäntöönpanoa tarkistetaan vähintään viiden vuoden välein arviointimekanismilla1 asetuksessa (EU) 2022/922 (ks. tiivistelmä) vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.
Huhtikuusta 2017 EU:n / ETA:n (Euroopan talousalue)/Sveitsin kansalaisille tehdään järjestelmällisiä tarkastuksia asiaankuuluvista tietokannosta niiden tarkastusten lisäksi, joita nykyään jo tehdään muun kuin EU-maiden kansalaisille.
Nämä säännöt otettiin käyttöön useisiin jäsenvaltioihin viime vuosina tehtyjen terrori-iskujen johdosta, ja niiden on tarkoitus auttaa erityisesti EU:n alueella syntyneiden, ulkomaille lähtevien tai sieltä palaavien terroristitaistelijoiden aiheuttamien uhkien torjunnassa. Tarkastuksia tehdään ulkorajoilla sekä maahantulon että maastalähdön yhteydessä. Tarkastukset tehdään tietokannoista, kuten SIS ja varastettuja ja kadonneita matkustusasiakirjoja koskeva Interpolin tietokanta.
Asetusta (EU) 2016/399 muutettiin rajanylitystietojärjestelmää (EES) koskevilla oikeudellisilla puitteilla, erityisesti asetuksella (EU) 2017/2225.
EES on asetuksella (EU) 2017/2226 perustettu automatisoitu tietojärjestelmä, jota käytetään kaikissa 29 Schengen-maassa. Siihen kirjataan Schengenin alueen ulkorajat lyhytaikaista oleskelua varten ylittävien kolmansien maiden kansalaisten maahantulot, maastalähdöt ja pääsyn epäämiset. Siihen tallennetaan kolmansien maiden kansalaisten tiedot, kuten passitiedot, sormenjäljet ja kasvokuvat, ja sillä korvataan asteittain nykyinen matkustusasiakirjojen leimaaminen.
Päätöksen (EU) 2025/1544 mukaisesti EES otettiin käyttöön , ja jotkin Schengen-maat soveltavat sitä täysimittaisesti alusta alkaen ja toiset asteittain.
Asteittainen käyttöönotto mahdollistettiin asetuksella (EU) 2025/1534 käyttöön otetuilla säännöillä. Lisäksi Schengen-maat voivat ottaa käyttöön kansallisia helpottamisohjelmia, joiden nojalla ennakkotutkinnan läpäisseet kolmansien maiden kansalaiset voivat hyötyä maahantulon yhteydessä tietyistä poikkeuksista rajatarkastusten tiettyjen näkökohtien osalta.
Tämä asetus mahdollistaa EES:n asteittaisen käyttöönoton kuuden kuukauden kuluessa. Tänä aikana Schengen-mailla on joustoa ottaa järjestelmä käyttöön asteittain rajanylityspaikoillaan, kunhan ne täyttävät vaaditut kynnysarvot. Ne voivat myös päättää nopeuttaa järjestelmän käyttöönottoa tai ottaa sen käyttöön täysimittaisesti 12. lokakuuta alkaen.
Asetuksella (EU) 2025/1534 otettiin käyttöön useita sääntöjä asteittaisen käyttöönoton mahdollistamiseksi, mukaan lukien seuraavat:
EES:n käyttöönoton tueksi vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vastaava Euroopan unionin virasto (eu-LISA) laati korkean tason käyttöönottosuunnitelman ja antaa raportteja säännöllisesti. Myös jokainen jäsenvaltio on laatinut kansallisen käyttöönottosuunnitelman ja raportoi säännöllisesti edistymisestään.
eu-LISA vastaa jo kolmen Schengenin alueen turvaamisen ja rajaturvallisuuden kannalta olennaisen EU:n tietojärjestelmän toiminnasta. Niitä ovat
Lisäksi virasto sai tehtäväkseen asetuksen (EU) 2017/2226 nojalla kehittää EES:ää ja varmistaa, että sitä hallinnoidaan tehokkaasti.
Asetusta (EU) 2016/399 on sovellettu alkaen. Asetuksella kodifioitiin ja korvattiin asetus (EY) N:o 562/2006 ja siihen tehdyt peräkkäiset muutokset.
Schengenin rajasäännöstö hyväksyttiin ensimmäisen kerran (asetus (EY) N:o 562/2006), ja sitä on sovellettu .
Ks. lisätietoja:
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/399, annettu , henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta unionin säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) (kodifikaatio) (EUVL L 77, , s. 1–52).
Asetukseen (EU) 2016/399 tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen tekstiin. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.
Päivitetty viimeksi