Julkiset hankinnat

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Lainsäädännössä määritellään, että kun kansalliset viranomaiset käyttävät julkista hankintaa pyytääkseen tarjouksia rakennusurakoista, tavaroista tai palveluista, niiden on kohdeltava kaikkia hakijoita tasa-arvoisesti ketään syrjimättä. Niiden on myös toimittava avoimesti.

Kynnysarvot

Hankintasopimuksia koskevia sääntöjä on sovellettava hankintoihin, joiden arvo ylittää seuraavat kynnysarvot:

• 5 404 000 euroa rakennusurakoiden osalta (1. tammikuuta 2026 alkaen)
• 140 000 euroa keskushallinnon hankintasopimusten osalta (1. tammikuuta 2026 alkaen)
• 216 000 euroa paikallis- ja aluehallinnon hankintasopimusten osalta (1. tammikuuta 2026 alkaen)
• 750 000 euroa sosiaalipalveluja ja muita erityispalveluja koskevien palveluhankintasopimusten osalta.

Euroopan komissio tarkistaa kynnysarvoja kahden vuoden välein Euroopan unionin (EU) kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti.

Kriteerit

Hankintasopimus myönnetään kokonaistaloudellisesti edullisimmalle tarjoukselle, joka määritellään alhaisimman hinnan tai parhaan hinta-laatusuhteen perusteella. Laatuperusteita voivat olla muun muassa yleinen kustannustehokkuus, tekninen laatu, ympäristönäkökohdat ja sosiaaliset näkökohdat sekä kauppa- ja toimitusehdot.

Innovointi ja pienet yritykset

Lainsäädännössä otetaan käyttöön uusi menetelmä innovatiivisten tuotteiden, palveluiden tai rakennusurakoiden kehittämisen edistämiseksi. Pienten yritysten osallistumisen edistämiseksi uudet säännöt kannustavat julkisia viranomaisia jakamaan suuria hankintasopimuksia yksittäisiin eriin.

Suojalausekkeet

EU:n jäsenvaltioiden on varmistettava, että sopimuskumppanit ja niiden alihankkijat noudattavat kaikkea sovellettavaa EU:n ja jäsenvaltioiden ympäristö-, sosiaali- ja työlainsäädäntöä, työehtosopimuksia ja muita asianmukaisia kansainvälisiä velvoitteita.

Lainsäädännössä säädetään säännöistä, jotka koskevat poikkeuksellisen alhaisten tarjousten käsittelyä muun muassa työntekijöiden oikeuksien väärinkäytön estämiseksi.

Poikkeukset

Lainsäädännössä ei edellytä jäsenvaltioiden ulkoistavan palveluita, jotka ne haluavat tuottaa itse. Se ei myöskään vaikuta kansalliseen sosiaaliturvalainsäädäntöön.

Direktiiviä ei sovelleta vesi- ja energiahuollon, liikenteen sekä postipalvelujen aloilla tehtyihin hankintasopimuksiin. Niitä säännellään sen sijaan direktiivillä 2014/25/EU (ks. tiivistelmä).

Lisäksi tietyt alat, kuten sähköinen viestintä sekä tutkimus ja kehitys, voidaan tietyin edellytyksin jättää direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle.