Laboratorioeläinten suojelu

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Laboratorioeläinten suojelemiseksi ja tutkimuksen edelleen kehittymisen mahdollistamiseksi näillä toimenpiteillä pyritään rajoittamaan eläinkokeet ehdottomaan vähimmäismäärään ja asettamaan pakollisia normeja, jotka koskevat eläinten käyttöä, tiloja ja hoitoa. Korkeat eläinten hyvinvointia koskevat standardit hyödyttävät sekä eläimiä että tiedettä.

Soveltamisala

• Direktiiviä sovelletaan kaikkiin muihin eläviin selkärankaisiin eläimiin kuin ihmisiin sekä tiettyihin selkärangattomiin (seepiat, tursaat jne.), jotka todennäköisesti tuntevat kipua.
• Apinoiden käyttöä kokeisiin on rajoitettu, ja ihmisapinoiden (simpanssit, kääpiösimpanssit, gorillat ja orangit) käyttö on kielletty.

Alat, joilla tehdään eläinkokeita

Eläinkokeet ovat sallittuja ainoastaan menettelyissä, joita tehdään seuraaviin tarkoituksiin:

• perustutkimus
• translaatiotutkimus tai soveltava tutkimus, jonka tavoitteena on ihmisten tai eläinten tautien ehkäisy, diagnosointi tai hoitaminen
• lääkkeiden, elintarvikkeiden, rehujen, kemikaalien ja niin edelleen kehittäminen, valmistus tai niiden laadun, tehokkuuden ja turvallisuuden testaus
• luonnonmukaisen ympäristön suojelu ihmisten tai eläinten terveyden vuoksi
• lajien säilyttämiseen tähtäävä tutkimus
• korkea-asteen koulutus
• oikeuslääketieteelliset tutkimukset.

Eläinkokeita sisältävien hankkeiden arviointi

• Eläinten käyttäminen kokeisiin on sallittua tapauksissa, joissa luotettavaa korvaavaa menetelmää ei ole olemassa.
• Toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava kokeet, joissa käytetään eläviä eläimiä. Kokeita ei saa aloittaa, ennen kuin ne ovat saaneet myönteisen arvion, joka osoittaa, että eläinten käyttö on perusteltua ja odotetut hyödyt ovat eläimille aiheutettua haittaa suuremmat eettiset näkökohdat huomioon ottaen.
• Hankkeessa käytettyjen eläinten määrä on rajoitettava välttämättömimpään vaarantamatta hankkeen tavoitteita.
• Eläinten elinoloilla ja toimenpiteissä käytetyillä menetelmillä on minimoitava eläimille aiheutettu tarpeeton kipu, tuska ja kärsimys.

Eläinten hyvinvointi

• Kokeisiin käytettäviä eläimiä on hoidettava asianmukaisesti.
• Laitosten on varmistettava, että
  • eläimiä pidetään riittävän suurissa häkeissä ja kullekin lajille soveltuvassa ympäristössä direktiivin liitteessä III lueteltujen standardien mukaisesti
  • sosiaalisia eläimiä pidetään häkeissä, ja eläinten toimintamahdollisuuksia lisätään virikkeellistämismenetelmillä, jotka kannustavat erityisesti lajille ominaiseen liikuntaan, ravinnon etsintään ja ongelmanratkaisutehtäviin
  • ne perustavat eläinten hyvinvoinnista vastaavan elimen, joka antaa neuvoja kysymyksissä, jotka liittyvät eläinten hyvinvointiin sekä uusiin tapoihin korvata, vähentää ja parantaa eläinten käyttöä (kolmen R:n periaate). Elimeen on kuuluttava eläinten hyvinvoinnista vastaava henkilö, jonka neuvonantajana toimii nimetty eläinlääkäri. Niiden työtä tukevat kansalliset komiteat, jotka perustetaan kuhunkin EU:n jäsenvaltioon käytettyjen eläinten suojelemiseksi.
• Lopetusmenetelmien on vähennettävä eläinten tuntemaa kipua, tuskaa ja kärsimystä. Eläimet voi lopettaa ainoastaan pätevä henkilö kasvattajan, toimittajan tai käyttäjän laitoksessa direktiivin liitteessä IV lueteltuja menetelmiä käyttäen.
• Yleisemmin kaikilla eläinten kanssa vuorovaikutuksessa olevilla henkilöillä on oltava asianmukainen koulutus ja kokemus, ja heidän pätevyytensä on arvioitava ennen kuin he voivat työskennellä ilman valvontaa.

Toimenpiteet

• Hyväksyttyjä ovat vain toimenpiteet, jotka on hyväksytty osaksi hyväksyttyä hanketta.
• Toimenpiteet
  • luokitellaan vakavuutensa mukaan direktiivin liitteen VIII perusteella
  • on suoritettava anestesiassa tai toista menetelmää (esim. kivunpoisto) käyttäen, paitsi jos anestesia ei sovellu tai jos anestesian katsotaan olevan eläimelle haitallisempi kuin itse toimenpiteen.
• Eläimen henki on säästettävä mahdollisuuksien mukaan. Toimenpiteet on suunniteltu siten, että ne johtavat mahdollisimman harvan eläimen kuolemaan ja että ne lyhentävät kärsimyksen kestoa ja vähentävät sen voimakkuutta.
• Eläinten uudelleenkäytöllä voidaan vähentää laboratorioeläinten kokonaismäärää. Ennen eläimen uudelleenkäyttöä on otettava huomioon toimenpiteiden tosiasiallinen kumulatiivinen vakavuus, eläimen terveys ja eläinlääkärin mielipide.
• Toimenpiteen lopussa eläinlääkärin tai pätevän henkilön on päätettävä, voidaanko eläin pitää hengissä. Hengissä pidettävien eläinten on saatava terveydentilansa mukainen hoito ja säilytys, joka määritellään liitteen III mukaisesti.

Valtuutus

• Kaikkien kasvattajien, toimittajien ja käyttäjien on oltava toimivaltaisen viranomaisen hyväksymiä ja rekisteröimiä.
• Hyväksytyissä laitoksissa on oltava laitteet ja välineet, jotka soveltuvat niissä pidettäville eläinlajeille ja, jos toimenpiteitä tehdään, myös toimenpiteiden tekemiseen.
• Laitosten on pidettävä kirjaa kaikesta uudesta eläimiin liittyvästä tiedosta ja eläinten alkuperästä ja tarkoituksesta. Tämä kirjanpito on säilytettävä viiden vuoden ajan ja asetettava yleisön saataville.
• Lisäksi jokaisella koiralla, kissalla ja apinalla on oltava yksilöllinen tunniste sekä historiatiedosto, joka sisältää asiaankuuluvat lisääntymistä koskevat tiedot sekä eläinlääkinnälliset ja sosiaaliset tiedot eläimestä ja hankkeista, joissa sitä on käytetty.

Tarkastukset

• Toimivaltaiset viranomaiset voivat suorittaa säännöllisiä tarkastuksia kaikille kasvattajille, toimittajille ja käyttäjille ja heidän laitoksilleen varmistaakseen tämän direktiivin vaatimusten noudattamisen.
• Tarkastusten tiheys määräytyy kullekin laitokselle ominaisten riskien perusteella. Kuitenkin vuosittain on tarkastettava vähintään yksi kolmasosa käyttäjien laitoksista ja osa niistä ilman ennakkovaroitusta.
• Kasvattajat, toimittajat ja apinoita käyttävät laitokset tarkastetaan vähintään kerran vuodessa.

Avoimuus

• Jäsenvaltioiden on vuosittain kerättävä ja julkistettava tilastotietoja eläinten käytöstä toimenpiteissä, mukaan lukien tietoa toimenpiteiden tosiasiallisesta vakavuudesta sekä toimenpiteissä käytettyjen apinoiden alkuperästä ja lajeista.
• Lisäksi jäsenvaltioiden on julkaistava hyväksytyistä hankkeista yleistajuiset tiivistelmät kuuden kuukauden kuluessa hankkeiden hyväksynnästä. Yleistajuiset tiivistelmät eivät saa rikkoa käyttäjien oikeutta nimettömyyteen.
• Jäsenvaltiot voivat vaatia, että hankkeen yleistajuisessa tiivistelmässä tarkennetaan, onko hankkeesta tehtävä takautuva arviointi ja jos on, asetetaan sille määräaika. Jäsenvaltioiden on tällaisessa tapauksessa varmistettava, että tiivistelmä saatetaan ajan tasalle arvioinnin tulosten pohjalta.
• Euroopan komissio on perustanut kaksi avointa tietokantaa, jotka sisältävät jäsenvaltioiden vuosittaisia tilastotietoja (EU:n Alures-tilastotietokanta ) ja hankkeiden yleistajuisia tiivistelmiä (Alures NTS EU -tietokanta).

Kertomukset

• Jäsenvaltioiden on viimeistään 10. marraskuuta 2023 ja sen jälkeen viiden vuoden välein toimitettava komissiolle tietoja direktiivin täytäntöönpanosta ja toimitettava ja julkaistava kyseiset tiedot täytäntöönpanopäätöksessä (EU) 2020/569 määritetyssä muodossa. Komission on viimeistään kuuden kuukauden kuluttua julkaistava tietojen perusteella EU:n laajuinen yleiskatsaus ja saatettava se säännöllisesti ajan tasalle.
• Jäsenvaltioiden on vuosittain kerättävä ja julkistettava tilastotietoja eläinten käytöstä toimenpiteissä, mukaan lukien tietoa toimenpiteiden tosiasiallisesta vakavuudesta sekä toimenpiteissä käytettyjen apinoiden alkuperästä ja lajeista. Niiden on toimitettava nämä tilastot komissiolle viimeistään seuraavan vuoden 10. päivänä marraskuuta komission määrittelemässä muodossa. Komissio julkaisee vuosittain yhteenvetokertomuksen jäsenvaltioiden toimittamista tilastotiedoista.

Muutokset

Liitteitä III ja IV on muutettu delegoidulla direktiivillä (EU) 2024/1262. Tarkistukset koskevat pääasiassa seeprakaloja, varpuslintuja ja pääjalkaisia.