Naapuruuspolitiikka: strategia-asiakirja

Tiedonannon tarkoituksena on hahmotella Euroopan unionin naapuruuspolitiikan seuraavia vaiheita. Siinä esitetään joukko kahdenvälisten toimintasuunnitelmien ensisijaisia tavoitteita: poliittinen vuoropuhelu ja poliittiset uudistukset; kauppa ja vähittäiseen EU:n sisämarkkinoille osallistumiseen valmistavat toimenpiteet; oikeus- ja sisäasiat; energia, liikenne, tietoyhteiskunta, ympäristö sekä tutkimus ja innovaatiotoiminta; sosiaalipolitiikka ja ihmisten väliset yhteydet.

ASIAKIRJA

Komission tiedonanto, annettu 12 päivänä toukokuuta 2004, "Euroopan naapuruuspolitiikka - Strategia-asiakirja" [KOM(2004) 373 - ei julkaistu EUVL:ssä].

TIIVISTELMÄ

Edellä mainittu tiedonanto on jatkoa kahdelle vuonna 2003 annetulle tiedonannolle "Laajempi Eurooppa ja naapuruus: uusi kehys suhteille EU:n itäisiin ja eteläisiin naapureihin" ja "Kohti uutta naapuruuspolitiikan välinettä". Sillä halutaan viitoittaa Euroopan unionin uuden naapuruuspolitiikan seuraavia vaiheita.

Periaatteet ja soveltamisala

Komissio katsoo, että Euroopan unionin uuden naapuruuspolitiikan on oltava kokonaisvaltaista, johdonmukaista ja tehokasta. Naapuruuspolitiikan tarkoituksena on lisätä vakautta, turvallisuutta ja vaurautta alueella, josta tuli EU:n naapuri sen laajentumisen myötä, vauhdittamalla EU:n ja alueen maiden välistä yhteistyötä.

Komissio suosittelee, että Euroopan naapuruuspolitiikka ulotettaisiin koskemaan myös Armeniaa, Azerbaidzhania ja Georgiaa. Samoin kuin maaliskuussa 2003 annetussa laajentunutta Eurooppaa koskevassa tiedonannossa, naapuruuspolitiikan laajemmalle soveltamiselle Valko-Venäjällä esitetään tiettyjä ehtoja. Nykytilanteessa EU sitoutuu edistämään Valko-Venäjän demokratiakehitystä ja tukemaan kansalaisyhteiskuntaa. Komissio kehottaa myös selvittämään, millä keinoin Libya voitaisiin ottaa mukaan naapuruuspolitiikkaan, mutta toteaa, että ensimmäisenä tavoitteena on maan osallistuminen Barcelonan prosessiin.

Komissio mainitsee avainkohtina myös kaikkien osapuolten sitoutumisen prosessiin, kumppaneiden mukaan eriytetyt toimintalinjat ja nykyisin käytössä olevien välineiden hyödyntämisen. Komissio katsoo, että Euroopan uusi naapuruuspolitiikka tuo lisäarvoa, koska sen toimintamalli on aiempaa tarkemmin kohdennettu ja paremmin suunniteltu, se antaa mahdollisuuden edetä yhdentymisessä syvemmälle, se kannustaa uudistuksiin, se tarjoaa kannustimia kahdenvälisten kiistakysymysten ratkaisemiseksi, sen keskeiset tavoitteet on selvästi määritelty, sen määrärahat ovat entistä suuremmat ja siihen kuuluu myös avun antaminen kumppanimaille.

Toimintasuunnitelmat

Kunkin kumppanimaan kanssa tehtävän kahdenvälisen toimintasuunnitelman ensisijaiset tavoitteet sijoittuvat kahdelle laajalle yhteistyön alueelle, joista toiseen kuuluvat yhteiset arvot ja ulko- ja turvallisuuspolitiikka ja toiseen kumppanimaita EU:hun tietyillä ydinaloilla lähentävät toimet. Näitä aloja ovat muun muassa taloudellinen ja sosiaalinen kehitys, kauppa ja sisämarkkinat, oikeus- ja sisäasiat sekä yhteyksien ja yhteydenpitokanavien luominen. Toimia seurataan voimassa olevien sopimusten alaisuuteen perustetuissa elimissä, ja komissio antaa edistymisestä määräajoin kertomuksen, jonka pohjalta toimintasuunnitelmia voidaan tarkastella uudelleen ja muuttaa.

Euroopan naapuruuspolitiikan perustana on perusvapauksien ja -oikeuksien kunnioittaminen, ja sen tehtävänä on edistää sitoutumista yhteisiin arvoihin. Sen myötä poliittinen vuoropuhelu tehostuu toimintasuunnitelmissa määritellyillä aloilla, ja siinä pyritään aina tehokkaaseen monenväliseen toimintaan.

Naapuruuspolitiikalla on myös tarkoitus edistää etuuskohteluun perustuvia kauppasuhteita, lisätä rahoitusapua ja teknistä apua sekä tarjota naapurimaille potentiaalinen mahdollisuus osallistua EU:n sisämarkkinoiden toimintaan. Sosiaalialalla on niin ikään tarpeen lisätä vuoropuhelua ja yhteistyötä. Myös työvoiman liikkuvuuteen liittyviä kysymyksiä on edelleen tarkoitus käsitellä eri sopimusten yhteydessä.

Kauppa ja sisämarkkinat ovat nekin merkittävä naapuruuspolitiikan osa-alue. Lainsäädännön ja sääntelyn lähentämistä EU:n lainsäädännön kanssa on jatkettava, ja naapuruuspolitiikka tarjoaa keinot ja välineet edistää kaupan vapauttamista ja syventää alueellista yhdentymistä. Tavarakaupan alalla olisi parannettava hallinnollista yhteistyötä, jotta tullien ulkopuoliset kaupanesteet voitaisiin vähitellen poistaa. Maataloustuotteiden osalta keskeinen kysymys on terveys- ja kasvinterveystarkastuksia koskevien vaatimusten lähentäminen EU:n vaatimuksiin. Lainsäädännön lähentämistä tarvitaan myös palvelujen vapaakaupan toteuttamiseksi. Lisäksi kumppanimaiden on parannettava investointiolosuhteita, perustettava omat riippumattomat kilpailuviranomaisensa sekä uudenaikaistettava verotusjärjestelmiänsä ja lisättävä niiden avoimuutta.

Oikeus- ja sisäasioiden alan julkisten toimielinten toimintaa on parannettava, jotta ne selviytyisivät muuttoliikkeen, ihmiskaupan ja terrorismin kaltaisista haasteista.

Yksi naapuruuspolitiikan ydinalueista on naapurialueiden välisten yhteyksien parantaminen. Komissio suosittelee energia- ja liikenneverkkoyhteyksien parantamista ja tehostamista. Vastaavia toimia tarvitaan myös ympäristön, tietoyhteiskunnan ja tutkimus- ja innovaatiotoiminnan aloilla. Fyysisten yhteyksien lisäksi kohteena voivat olla yhteydet ihmisten välillä. Samoin olisi edistettävä myös kulttuuriin ja koulutukseen liittyviä sekä yleisempiä yhteiskunnallisia suhteita.

Alueellinen yhteistyö

Euroopan naapuruuspolitiikkaa sovelletaan eri kumppanimaissa eri tavoin. Itä-Euroopassa ensisijaisia yhteistyöaloja ovat:

• yhteistyön tehostaminen seuraavilla aloilla: talous, yritystoiminta, työllisyys- ja sosiaalipolitiikka, kauppa ja infrastruktuuri,
• ympäristö, ydinturvallisuus ja luonnonvarat,
• oikeus- ja sisäasiat,
• ihmisten väliset yhteydet.

Välimeren alueella tehtävä alueellinen ja pienaluetason yhteistyö on toteutettava Euro-Välimeri-kumppanuuden säännöstöön perustuen. Aluetasolla strategisia painopisteitä ovat:

• etelän maiden keskinäinen yhdentyminen,
• pienaluetason yhteistyö,
• sääntelyn ja lainsäädännön yhdenmukaistaminen.

Ensisijaisia yhteistyöaloja Välimeren alueella ovat:

• infrastruktuurien yhteenliittäminen,
• ympäristö,
• oikeus- ja sisäasiat,
• kauppa, sääntelyn lähentäminen ja sosioekonominen kehitys.

Naapuruuspolitiikalle annettava tuki

Taloudellinen tuki, jota EU:n antaa naapuruuspolitiikkaan nykyisten rahoitusvälineiden kautta, on huomattavaa: vuosina 2000-2003 tuen kokonaismäärä oli noin 3 700 miljoonaa euroa. Samana aikana eurooppalaisen ihmisoikeus- ja demokratia-aloitteen (EIDHR) kautta EU:n naapurialueille kanavoitiin noin 60 miljoonaa euroa ja Euroopan investointipankki (EIP) myönsi lainoja Välimeren alueen maille noin 3 400 miljoonan euron arvosta. Lisäksi kolmansille maille, joilla on ollut poikkeuksellisia tarpeita, on annettu makrotaloudellista ja humanitaarista rahoitusapua.

Komissio on ehdottanut, että kolmansille maille, nykyiset Tacis- ja Meda-maat mukaan luettuina, kohdennettavaa tukea varten otetaan käyttöön uudenlainen yhdenmukaisten rahoitusvälineiden kokonaisuus. Komissio on myös hiljattain antamassaan tiedonannossa tarkastellut mahdollisuutta perustaa uusi naapuruuspolitiikan väline. Koska ratkaistavana on monia lainsäädäntö- ja budjettikehykseen liittyviä kysymyksiä, tarkoitus on edetä kahdessa vaiheessa ja ottaa uusi naapuruuspolitiikan väline käyttöön vasta vuoden 2006 jälkeen. Vuodesta 2007 alkaen välineestä myönnetään tukea alue- ja rajaseutuyhteistyöhankkeisiin, joihin voivat osallistua kaikki alueen kumppanimaat. Myös Euroopan investointipankin lainanantokykyä vahvistetaan.

Heinäkuun 2003 tiedonannossa esitetyistä kolmesta vaihtoehtoisesta lähestymistavasta strategia-asiakirjassa pidetään tarkoituksenmukaisimpana seuraavaa: annetaan yksi uusi yleisasetus, jolla säännellään sekä unionissa että sen ulkopuolella toteutettavien toimien rahoittamiseen tarkoitettua naapuruuspolitiikan välinettä. Komissio ehdottaa myös, että välineen määräraha sisällytettäisiin kokonaisuudessaan yhteen talousarvion lukuun, jonka perustana ovat koheesioon ja ulkopolitiikkaan liittyvät rahoitusnäkymien otsakkeet.

Komissio katsoo, että tarkoituksenmukainen oikeusperusta olisi EY:n perustamissopimuksen 181 a artikla. Koska kyseinen artikla koskee kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä, sen pitäisi mahdollistaa rahoitus yhteisille toimille. Välineen perustana ovat nykyisten rajaseutuyhteistyöohjelmien periaatteet, kuten kumppanuus, monivuotinen ohjelmasuunnittelu ja yhteisrahoitus. Sen soveltamisalaan kuuluvat raja-alueet kokonaisuudessaan, siitä tuetaan myös rajat ylittävää yhteistyötä, johon osallistuu vähintään yksi jäsenvaltio ja yksi kumppanimaa, ja se korvaa nykyiset sisäiset ja ulkoiset rajaseutuyhteistyötä koskevat ohjelmat.

Uusi naapuruuspolitiikan väline käsittää kaksi erillistä "rahoitusikkunaa". Ykkösikkunan kautta tuetaan rajaseutuyhteistyötä pääasiassa kahdenvälisten ohjelmien avulla. Kakkosikkunan kautta annetaan tukea joustavammin laajemmalle valtioiden väliselle yhteistyölle, joka keskittyy yleensä tiettyihin aihepiireihin. Näitä ovat esimerkiksi ympäristö, energia-, televiestintä- ja liikenneverkkoihin yhdentyminen, kansanterveys sekä järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisy ja torjunta.

Määrärahoja lisätään huomattavasti, ja tarkoitus on antaa säännökset, jotka mahdollistavat varojen kohdentamisen uudelleen ohjelmien ja hankkeiden välillä. Näin voidaan poistaa varojen hyödyntämisen esteitä ja palkita tuloksellisia hankkeita.

MUUT OLEELLISET SÄÄDÖKSET

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2003, "Laajempi Eurooppa ja naapuruus: uusi kehys suhteille EU:n itäisiin ja eteläisiin naapureihin" [KOM(2003) 104 lopullinen - ei julkaistu EUVL:ssä].

Komission tiedonanto, annettu 1 päivänä heinäkuuta 2003, "Kohti uutta naapuruuspolitiikan välinettä" [KOM(2004) 393 - ei julkaistu EUVL:ssä].

See also

• Lisätietoja Euroopan unionin naapuruuspolitiikast (DE) (EN) (FR) löytyy aihetta käsittelevältä www-sivustolta

Viimeisin päivitys 10.04.2006