Energiaunionin hallinto

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Energiaunionistrategiassa on viisi ulottuvuutta:

• hiilestä irtautuminen
• energiatehokkuus
• energiaturvallisuus
• energian sisämarkkinat
• tutkimus, innovointi ja kilpailukyky.

Asetuksessa on seuraavat keskeiset piirteet:

• Siinä edellytetään, että EU:n jäsenvaltiot
  • laativat kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat kaudelle 2021–2030 31 päivään joulukuuta 2019 mennessä ja sen jälkeen viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2029 ja sen jälkeen joka kymmenes vuosi ja päivittävät niitä 30 päivään 2024 mennessä ja sen jälkeen 1 päivään tammikuuta 2034 mennessä ja sen jälkeen joka kymmenes vuosi
  • laativat vähäpäästöisyyttä koskevia pitkän aikavälin strategioita 30 vuoden aikajänteellä ja raportoivat niistä Euroopan komissiolle, jotta voidaan edistää laajempia kestävän kehityksen tavoitteita sekä Pariisin sopimuksessa vahvistettuja pitkän aikavälin tavoitteita
  • laativat kaksivuotisia edistymisraportteja suunnitelmien täytäntöönpanosta 15. maaliskuuta 2023 alkaen, jotta voidaan seurata edistymistä energiaunionin viidessä ulottuvuudessa.
• Siinä vahvistetaan komission ja jäsenvaltioiden välinen toistuva kuulemisprosessi ja edistetään jäsenvaltioiden välistä alueellista yhteistyötä erityisesti ennen suunnitelmien viimeistelyä ja sen jälkeen kymmenen vuoden välein seuraaville kymmenvuotisjaksoille.
• Siinä edellytetään, että komissio seuraa ja arvioi jäsenvaltion edistymistä kansallisissa suunnitelmissaan asetettujen päämäärien, tavoitteiden ja panosten saavuttamisessa sekä ehdottaa toimenpiteitä ja käyttää toimivaltaansa EU:n tasolla sen varmistamiseksi, että kyseiset tavoitteet ja päämäärät saavutetaan yhteisesti.
• Siinä vahvistetaan vaatimukset kasvihuonekaasupäästöihin, politiikkoihin, toimiin ja ennusteisiin liittyvien kansallisten ja EU:n inventaariojärjestelmien osalta.
• Siinä asetetaan sitova EU:n tavoite kasvihuonekaasupäästöjen unionin sisäisestä nettovähennyksestä vähintään 55 prosenttia (vuoden 1990 tasoihin verrattuna) vuoteen 2030 mennessä ja sitoudutaan asettamaan vuoteen 2040 ulottuva ilmastotavoite kuuden kuukauden kuluessa Pariisin sopimuksen mukaisesti tehtävästä ensimmäisestä maailmanlaajuisesta tilannekatsauksesta, jota komissio suosittelee asetettavaksi 90 prosenttiin.
• Siinä mainitaan jäsenvaltioiden sitoumusten lisäksi myös niiden asetuksen (EU) 2018/841 mukaiset kansalliset tavoitteet, jotka koskevat maankäytöstä, maankäytön muutoksesta ja metsätaloudesta aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen ja poistumien sisällyttämistä vuoteen 2030 ulottuviin ilmasto- ja energiapolitiikan puitteisiin (tunnetaan nimellä LULUCF-asetus).
• Komission on tarkoitus vuonna 2025 tehdä jäsenvaltioiden toimittamille kansallisille inventaariotiedoille kattava tarkastus määrittääkseen jäsenvaltioiden nettokasvihuonekaasupäästöjen vuotuiset vähennystavoitteet ja määrittääkseen jäsenvaltioiden vuotuiset päästökiintiöt sitovista vuotuisista kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksistä annetun asetuksen (EU) 2018/842 mukaisesti.
• Se on yhdenmukainen uusiutuvia energialähteitä koskevan tarkistetun direktiivin (direktiivi (EU) 2018/2001 – ks. tiivistelmä) tavoitteiden kanssa. Direktiivissä pyritään nostamaan uusiutuvan energian osuus EU:n kokonaisenergiankulutuksesta 42,5 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä, ja siihen lisätään 2,5 prosentin ohjeellinen lisäys, jotta 45 prosentin tavoite voidaan saavuttaa. Kunkin jäsenvaltion on osallistuttava tämän yhteisen tavoitteen saavuttamiseen.
• Se on yhdenmukainen energiatehokkuutta koskevan tarkistetun direktiivin (direktiivi (EU) 2023/1791 – ks. tiivistelmä) tavoitteiden kanssa. Direktiivissä vahvistetaan sitova EU:n energiatehokkuustavoite, jotta varmistetaan energiankulutuksen vähentäminen vähintään 11,7 prosentilla vuoteen 2030 mennessä verrattuna EU:n vuoden 2020 viiteskenaarioon.

Delegoidut säädökset

• Komissio on valtuutettu antamaan delegoituja säädöksiä kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien mallin mukauttamiseksi EU:n energia- ja ilmastopolitiikan puitteisiin tehtäviin muutoksiin, jotka liittyvät suoraan ja erityisesti ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen ja Pariisin sopimuksen mukaisiin EU:n panoksiin.
• Se on myös valtuutettu antamaan delegoituja säädöksiä, joissa otetaan huomioon lämmitysvaikutus ja kansainvälisesti hyväksytyt inventaario-ohjeet, asettamaan sisällöllisiä vaatimuksia EU:n inventaariojärjestelmälle ja perustamaan rekisterit.
• Delegoidulla asetuksella (EU) 2020/1044 täydennetään asetusta (EU) 2018/1999 lämmitysvaikutusarvojen ja kasvihuonekaasuinventaario-ohjeiden sekä EU:n inventaariojärjestelmän osalta.
  • Asetuksella kumotaan delegoitu asetus (EU) N:o 666/2014 1. tammikuuta 2021 alkaen.
  • Sitä sovelletaan jäsenvaltioiden vuodesta 2021 alkaen toimittamiin raportteihin.
  • Jäsenvaltiot ja komissio käyttävät asetuksen liitteessä I lueteltuja lämmitysvaikutuksia kasvihuonekaasuinventaarioita koskevien tietojen määrittämiseen ja niistä raportointiin.

Täytäntöönpanosäädökset

Komissio on antanut kolme täytäntöönpanosäädöstä:

• täytäntöönpanoasetus (EU) 2020/1208 jäsenvaltioiden asetuksen (EU) 2018/1999 mukaisesti raportoimien tietojen rakenteesta, muodosta, toimittamistavasta ja tarkistamisesta
• Täytäntöönpanoasetus (EU) 2020/1294 unionin uusiutuvan energian rahoitusmekanismista
• täytäntöönpanoasetus (EU) 2022/2299 yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevien edistymisraporttien rakenteesta, muodosta, teknisistä yksityiskohdista ja toimittamistavasta.

Kumoaminen

Asetuksella kumotaan asetus (EU) N:o 525/2013 järjestelmästä kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja niistä raportoimiseksi.