Työntekijöiden vapaa liikkuvuus

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

• Työvoiman vapaasta liikkuvuudesta on hyötyä henkilöille, jotka haluavat työskennellä muualla Euroopan unionissa, sekä heidät vastaanottaville yhteisöille. Sen avulla työntekijä voi hyödyntää oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen ja parantaa henkilökohtaista ja ammatillista tilannettaan ja työnantaja pystyy täyttämään vapaita työpaikkoja silloinkin, kun omasta maasta ei löydy sopivia työntekijöitä.
• Aivan kuten yhdessä EU-jäsenvaltiossa asuvalla henkilöllä on oikeus ottaa vastaan palkkatyötä toisesta maasta, myös työnantajat voivat ilmoittaa vapaista työpaikoista ja tehdä sopimuksia mahdollisten työntekijöiden kanssa kaikkialla EU:n alueella.
• Tällä lainsäädännöllä kodifioidaan ja korvataan asetus (ETY) N:o 1612/68, jota oli muutettu merkittävästi useita kertoja. Lainsäädännöllä varmistetaan järjestelmän sujuva toiminta kieltämällä kaikenlainen kansalaisuuteen perustuva syrjintä EU:n työntekijöiden kesken.
• Se kieltää erityisesti seuraavat:
  • erilliset menettelyt ulkomaisen työvoiman työhönotossa sekä
  • avoimista työpaikoista ilmoittamisen rajoittamisen tai tekemisen riippuvaiseksi erityisistä edellytyksistä, kuten määrääminen ehdoksi muista EU-valtioista tuleville henkilöille, että henkilö on otettava työnvälitysviranomaisen pitämään luetteloon.
• Vastaavasti on laitonta syrjiä muita EU:n työntekijöitä kotimaisiin työntekijöihin verrattuna työ- ja palvelussuhteen ehdoissa, jotka liittyvät
  • työllistymiseen, kuten työnvälitysviranomaisen apu työnhakijoille
  • työehtoihin, kuten palkkaukseen, irtisanomiseen, saman alan työhön paluuseen tai uudelleen työllistämiseen
  • koulutustarjontaan, mukaan lukien ammatillinen koulutus ja uudelleen- ja jatkokoulutuskeskukset.
• Sama periaate koskee henkilön, joka on tai on ollut työssä toisen jäsenvaltion alueella, lasten pääsyä peruskoulutukseen, oppisopimuskoulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen.
• Lainsäädäntö kattaa tietyt sosiaaliset oikeudet. Toisessa EU-maassa työskentelevällä työntekijällä on oikeus samoihin sosiaalisiin ja verotukseen liittyviin etuihin kuin vastaanottavan EU-maan kansalaisilla. Hänellä on myös oikeus asumistukeen samoin edellytyksin kuin maan kansalaisilla sillä alueella, jolla he ovat työssä, ja he voivat ilmoittautua asunnonhakijoiden luetteloon, jos sellainen on.
• Lainsäädäntö kattaa myös yhtäläisen oikeuden ammattiyhdistysten jäsenyyteen ja siihen kuuluvien oikeuksien käyttämiseen, mukaan lukien äänioikeus sekä kelpoisuus tulla valituksi ammattiyhdistysten hallinto- ja johtotehtäviin.
• Työntekijältä voidaan vaatia riittävän tasoista kielitaitoa, mutta kielitaitovaatimuksen on oltava kohtuullinen ja työn kannalta välttämätön.
• Lainsäädännöllä perustetaan neuvoa-antava komitea, johon kuuluu kuusi jäsentä kustakin EU-maasta: kaksi heistä edustaa hallitusta, kaksi työntekijäjärjestöjä ja kaksi työnantajajärjestöjä. Kyseinen komitea avustaa Euroopan komissiota työntekijöiden vapaata liikkuvuutta liittyvissä kysymyksissä. Asetuksella (EU) 2019/1149 perustettu Euroopan työviranomainen osallistuu komitean kokouksiin tarkkailijana ja tarjoaa teknistä tukea ja asiantuntemusta.

Yksi poikkeus

Yksi poikkeus syrjinnän vastaiseen periaatteeseen koskee pääsyä työpaikkoihin, joihin kuuluu julkisena viranomaisena toimimista ja tehtäviä, joiden tarkoituksena on suojella valtion yleisiä etuja. EU-maat voivat rajoittaa tällaisiin työpaikkoihin pääsyn ainoastaan omille kansalaisilleen.

EURES-asetus

• Asetusta (EU) N:o 492/2011 muutettiin vuonna 2016 asetuksella (EU) 2016/589 työnvälityspalvelujen eurooppalainen verkostosta (EURES). Uuden asetuksen soveltamisalaan sisällytettiin tiedonvaihto avoimista työpaikoista, työhakemuksista ja ansioluetteloista.