Energiatehokkuus (vuodesta 2025 alkaen)

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

EU:n energiatehokkuus

• Direktiivillä laaditaan uudelleen EU:n energiatehokkuuslainsäädäntö, jolla
  • pyrittiin parantamaan energiatehokkuutta 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja 32,5 prosenttia vuoteen 2030 mennessä (vuoden 1990 tasoon verrattuna) ja jossa vaadittiin kaikkia EU:n jäsenvaltioita asettamaan kansalliset energiatehokkuustavoitteet tämän saavuttamiseksi
  • edistettiin energiatehokkuutta kaikkialla EU:ssa yhteisillä toimenpiteillä, jotka kattavat energiaketjun kaikki vaiheet.
• Yleisesti ottaen EU:n energiatehokkuustoimenpiteissä, myös niissä, jotka menevät energiatehokkuusdirektiiviä pidemmälle, keskitytään politiikan aloihin, joilla on suurin energiansäästöpotentiaali ja joilla edellytetään yhteistä lähestymistapaa kaikissa jäsenvaltioissa. Tähän sisältyy lainsäädäntö, joka koskee
  • teollisuuden päästöjä, julkista sektoria, rakennusten rakentamista ja korjausta, liikennettä ja energiahuoltoa sekä ekologista suunnittelua ja yhdenmukaista energiamerkintäjärjestelmää.

Tavoitteiden tiukentaminen

• Osana Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa ja Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaisesti Euroopan komissio on ehdottanut ilmastotavoitesuunnitelmaa, jolla EU:n kasvihuonekaasupäästötavoite nostetaan vuoteen 2030 mennessä vähintään 55 prosenttiin vuoden 1990 tasoon verrattuna.
• Direktiivillä tiukennetaan energiatehokkuustavoitteita osana tätä laajempaa tavoitetta.
• Direktiivin tavoitteita on tiukennettu osana REPowerEU-suunnitelmaa, jonka tavoitteena on vähentää EU:n riippuvuutta Venäjältä tuoduista fossiilisista polttoaineista.

Vuoden 2030 tavoitteet, velvoitteet ja mekanismit

• Direktiivillä tiukennetaan EU:n energiatehokkuustavoitetta, ja siinä edellytetään, että jäsenvaltiot varmistavat yhdessä energiankulutuksen 11,7 prosentin lisävähennyksen vuoteen 2030 mennessä vuoden 2020 ennusteisiin verrattuna. Se vastaa primäärienergian kulutustavoitetta –40,5 prosenttia ja energian loppukulutustavoitetta –38 prosenttia aiemmin käytettyyn vuoden 2007 viiteskenaarioon verrattuna.
  • EU:n kokonaisenergiankulutus vuoteen 2030 mennessä saa olla enintään 992,5 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia primäärienergian osalta ja 763 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia loppuenergian osalta.
• Tavoitteen saavuttamiseksi jäsenvaltiot määrittelevät ohjeelliset kansalliset panokset käyttämällä kansallisia olosuhteita vastaavien objektiivisten kriteerien yhdistelmää.
• Tehostettu ”vajeiden täyttämismekanismi” käynnistetään, jos jäsenvaltiot eivät saavuta kansallisia panoksiaan.
• Jäsenvaltioiden on saavutettava koko velvoitekaudella 2021–2030 kumulatiivinen loppukäytön energiansäästö, joka vastaa uusia vuotuisia säästöjä, jotka ovat vähintään
  • 0,8 prosenttia energian loppukulutuksesta vuosina 2021–2023
  • 1,3 prosenttia vuosina 2024–2025
  • 1,5 prosenttia vuosina 2026–2027 ja
  • 1,9 prosenttia vuosina 2028–2030.
• Vuotuinen energiankulutuksen vähennystavoite on 1,9 prosenttia koko julkisella sektorilla, ja kolmen prosentin rakennusten korjausvelvoitetta laajennetaan koskemaan julkisen hallinnon kaikkia tasoja.

Energiaköyhyys

Direktiivissä käsitellään myös energiaköyhyyden vaikutusta, ja jäsenvaltioille asetetaan entistä tiukempia vaatimuksia energiatehokkuutta koskevan tietoisuuden lisäämisen ja tietojen tarjoamisen osalta.