Biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus

 

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJOISTA:

Päätös 93/626/ETY biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen tekemisestä

Biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus

PÄÄTÖKSEN JA YLEISSOPIMUKSEN TARKOITUS

Päätöksellä 93/626/ETY Euroopan yhteisö (nykyinen EU) hyväksyi Rio de Janeirossa kesäkuussa 1992 allekirjoitetun YK:n biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen. Päätöksellä vahvistetaan EU-maiden sitoutuminen yleissopimuksen artiklojen täytäntöönpanoon.

Yleissopimuksella on kolme tavoitetta:

• biologisen monimuotoisuuden (maapallolla esiintyvien elävien eliöiden vaihtelevuuden) suojelu
• biologisen monimuotoisuuden osien kestävä käyttö
• perintöaineksen käytöstä saadun hyödyn oikeudenmukainen ja tasapuolinen jako.

Biologisella monimuotoisuudella on merkittäviä ekologisia, perinnöllisiä, yhteiskunnallisia, taloudellisia, tieteellisiä, opetuksellisia, sivistyksellisiä, virkistyksellisiä ja esteettisiä arvoja.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Yleissopimuksessa määrätään, että jokaisen sopimuksen allekirjoittaneen hallituksen on

• toimittava yhteistyössä muiden hallitusten ja kansainvälisten järjestöjen kanssa biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen ja kestävän käytön varmistamiseksi,
• kehitettävä asianmukaisia strategioita ja sisällytettävä biologisen monimuotoisuuden suojelu kansalliseen päätöksentekoon, yhteiskunnan sektoreiden välisiin suunnitelmiin, ohjelmiin ja toimintaperiaatteisiin,
• selvitettävä biologiseen monimuotoisuuteen vaikuttavat tekijät ja seurattava niitä,
• suojeltava biologista monimuotoisuutta
  • perustamalla ja hoitamalla asianmukaisesti suojelualueita ja suojelemalla ekosysteemejä ja luonnontilaisia elinympäristöjä,
  • edistämällä suojelualueiden välittömässä yhteydessä sijaitsevien alueiden ympäristöä säästävää ja kestävää kehitystä,
  • palauttamalla ennalleen rappeutuneita ekosysteemejä ja edistämällä uhanalaisten lajien elvyttämistä,
  • säätelemällä, hoitamalla tai hallitsemalla riskejä, jotka liittyvät biotekniikasta syntyneiden elävien muunneltujen eliöiden (kuten geneettisesti muunnettujen organismien) käyttöön ja vapauttamiseen,
  • estämällä haitallisten vieraslajien luontoon päästäminen tai valvomalla sitä tai hävittämällä vieraat lajit,
  • suojelemalla ja rohkaisemalla biologisten luonnonvarojen perinteistä käyttöä,
  • toteuttamalla täydentäviä suojelutoimenpiteitä.

Lisäksi allekirjoittajamaiden on

• otettava biologiseen monimuotoisuuteen liittyvät näkökohdat huomioon kansallisessa päätöksenteossa,
• vältettävä tai minimoitava biologisten luonnonvarojen käytöstä aiheutuva haitalliset vaikutukset (esim. ympäristövaikutusten arvioinneilla),
• rohkaistava viranomaisten ja yksityisen sektorin välistä yhteistyötä biologisen monimuotoisuuden suojelun alalla ja toteutettava kannustavia toimia,
• tarjottava kehitysmaille tutkimusta, tieteellisiä ja teknisiä koulutusohjelmia ja asianmukaista koulutusta biologisen monimuotoisuuden selvittämistä, suojelua ja kestävää käyttöä varten,
• lisättävä yleistä tietoisuutta biologisen monimuotoisuuden tärkeydestä,
• arvioitava päätösten mahdollista vaikutusta biologiseen monimuotoisuuteen tai naapurimaihin.

Kansalliset hallitukset helpottavat perintöaineksensa saantia ja saatavuutta ympäristöä säästävään käyttöön keskinäisesti sovituin ehdoin ja etukäteen antamansa tosiasioihin perustuvan suostumuksen perusteella.

Osapuolet varmistavat perintöaineksen käytöstä (tutkimus ja kehitys) saadun taloudellisen ja muun kuin taloudellisen hyödyn oikeudenmukaisen ja tasapuolisen jakamisen.

Sopimuksen nojalla kansalliset hallitukset

• yhteiskäyttävät teknologiaa erityisesti kehitysmaiden kanssa
• vaihtavat julkisesti saatavilla olevaa tietoa biologisen monimuotoisuuden suojelusta ja kestävästä käytöstä
• edistävät kansainvälistä ja tieteellistä yhteistyötä
• jakavat perintöainekseen perustuvan biotekniikan tulokset ja hyödyn.

Maailman ympäristörahasto antaa kehitysmaille taloudellista tukea yleissopimuksen täytäntöönpanoon. Sen talousarvio koostuu pääosin kansallisten hallitusten tuesta sekä huomattavista vapaaehtoisista lahjoituksista.

VOIMAANTULO

Yleissopimus tuli voimaan 29. joulukuuta 1993.

TAUSTAA

Yleissopimukseen on liitetty kaksi pöytäkirjaa. Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirja koskee nykyaikaisen biotekniikan avulla tuotettujen muuntogeenisten organismien maiden välisiä siirtoja. Toinen on Nagoyan pöytäkirja geenivarojen saannista ja saatavuudesta ja hyötyjen jaosta. EU on osapuolena kummassakin pöytäkirjassa.

Yleissopimuksen sopimuspuolet sopivat lokakuussa 2010 Nagoyassa Japanissa kymmenvuotisesta strategiasuunnitelmasta biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen torjumiseksi ja määrittelivät tämän päämäärän saavuttamiseksi 20 tavoitetta, joita kutsutaan Aichi-tavoitteiksi. Nämä sitoumukset näkyvät luonnon monimuotoisuutta koskevassa EU:n strategiassa vuoteen 2020.

Lisätietoja:

• Luonto ja biologinen monimuotoisuus (Euroopan komissio).

ASIAKIRJAT

Neuvoston päätös 93/626/ETY, tehty 25 päivänä lokakuuta 1993, biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen tekemisestä (EYVL L 309, 13.12.1993, s. 1–2)

Biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus – Julistukset (EYVL L 309, 13.12.1993, s. 3–20)

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Biologista monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen liittyvä Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirja (EYVL L 201, 31.7.2002, s. 50–65)

Nagoyan pöytäkirja geenivarojen saannista ja saatavuudesta sekä niiden käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaisesta ja tasapuolisesta jaosta (EUVL L 150, 20.5.2014, s. 234–249)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1143/2014, annettu 22 päivänä lokakuuta 2014, haitallisten vieraslajien tuonnin ja leviämisen ennalta ehkäisemisestä ja hallinnasta (EUVL L 317, 4.11.2014, s. 35–55)

Asetukseen (EU) N:o 1143/2014 tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen säädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

Viimeisin päivitys: 10.07.2020