Jätehierarkia

Jätehierarkiaa sovelletaan ensisijaisuusjärjestyksenä jätteen syntymisen ehkäisemistä ja jätehuoltoa koskevassa lainsäädännössä ja politiikassa. Se on Euroopan unionin (EU) jätepolitiikan ja -lainsäädännön kulmakivi, ja siitä säädetään EU:n jätepuitedirektiivissä (direktiivi 2008/98/EY). Jätehierarkialla on kaksi tavoitetta:

• minimoida jätteen syntymisen ja jätehuollon haittavaikutuksia sekä
• parantaa luonnonvarojen käytön tehokkuutta.

Hierarkia kuvataan yleensä käänteisen pyramidin muodossa siten, että suositeltavimmat vaihtoehdot ovat pyramidin yläpäässä ja alapäässä on jätteen loppukäsittely, joka on jätehuollon viimeinen keino.

• Ehkäiseminen. Toimenpiteet, jotka suoritetaan ennen kuin aineesta, materiaalista tai tuotteesta on tullut jätettä ja joilla vähennetään
  • jätteiden määrää, muun muassa käyttämällä tuotteita uudelleen tai pidentämällä tuotteiden käyttöikää
  • jätteiden haittavaikutuksia ympäristölle ja ihmisten terveydelle tai
  • vaarallisten aineiden pitoisuuksia materiaaleissa ja tuotteissa.
• Valmistelu uudelleenkäyttöön. Tarkistamis-, puhdistamis- tai korjaamistarkoituksessa toteutettavia hyödyntämistoimia, joiden avulla tuotteet tai tuotteiden osat, joista on tullut jätettä, valmistellaan siten, että niitä voidaan käyttää uudelleen ilman mitään muuta esikäsittelyä.
• Kierrätys. Hyödyntämistoimet, joissa jätemateriaalit käsitellään uudelleen tuotteiksi, materiaaleiksi tai aineiksi joko alkuperäiseen tarkoitukseen tai muihin tarkoituksiin. Niihin sisältyy eloperäisen aineksen uudelleenkäsittely (esimerkiksi kompostointi), mutta ei energian hyödyntäminen eikä uudelleenkäsittely materiaaleiksi, joita käytetään polttoaineina tai maantäyttötoimiin.
• Muu hyödyntäminen (esimerkiksi energiana). Toimet, joiden pääasiallisena tuloksena jätettä voidaan käyttää hyödylliseen tarkoitukseen joko tuotantolaitoksessa tai yleensä taloudessa korvaamalla muita materiaaleja, joita olisi muutoin käytetty erityiseen tarkoitukseen, tai jätteen valmisteleminen tällaista tarkoitusta varten.
• Loppukäsittely. Toimet, jotka eivät ole hyödyntämistä, vaikka niiden toissijaisena seurauksena olisi aineiden tai energian talteenotto (esimerkiksi sijoittaminen kaatopaikalle tai polttaminen).