Yksimielisyys

Yksimielisyys, eli se, että kaikki EU:n jäsenvaltiot pääsevät yksimieliseen sopimukseen, on yksi neuvostossa sovellettavista äänestyssäännöistä. Neuvoston on äänestettävä yksimielisesti useista politiikanaloista, joita jäsenvaltiot pitävät arkaluonteisina.

Perussopimuksissa luetellaan tyhjentävästi ne politiikanalat, joilla neuvosto toimii yksimielisesti.

Vuonna 1986 allekirjoitetulla Euroopan yhtenäisasiakirjalla muutettiin Rooman sopimusta Euroopan yhdentymisen vauhdittamiseksi ja sisämarkkinoiden valmiiksi saattamiseksi. Sillä rajoitettiin sellaisten politiikanalojen määrää, joilla lainsäädännön antaminen edellytti yksimielisyyttä.

Viimeisin perussopimusten muutos, vuonna 2009 voimaan tullut Lissabonin sopimus, lisäsi niiden politiikanalojen määrää, joilla edellytetään neuvoston määräenemmistöpäätöstä.

Joistakin arkaluonteisina pidetyistä politiikanaloista päätetään edelleen yksimielisesti:

• verotus
• sosiaaliturva tai sosiaalinen suojelu
• uusien EU:n jäsenten liittyminen
• EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP), mukaan lukien yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka (YTPP)
• operatiivinen poliisiyhteistyö jäsenvaltioiden välillä.

Yhdyskäytävälausekkeissa , joilla sallitaan poikkeukset perustamissopimuksissa alun perin määrätyistä lainsäädäntömenettelyistä, säädetään menettelyistä, joiden avulla yksimielinen päätöksenteko voidaan korvata määräenemmistöllä tehtävillä päätöksillä tai joillakin aloilla sovellettavia päätöksentekomenettelyjä voidaan muuttaa.

Esimerkiksi Eurooppa-neuvosto voi yhdyskäytävälausekkeiden avulla yksimielisesti tehdä päätöksen, jonka mukaan neuvosto voi tehdä ratkaisunsa määräenemmistöllä, ks.

• Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU-sopimus) 48 artiklan 7 kohta
• SEU-sopimuksen 31 artiklan 3 kohta (YUTP)
• Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 312 artiklan 2 kohta (monivuotinen rahoituskehys).

Lisäksi yhdyskäytävälausekkeiden avulla Euroopan unionin neuvosto voi Euroopan parlamenttia kuultuaan yksimielisesti päättää, että tavallista lainsäätämisjärjestystä sovelletaan tiettyihin asioihin, kuten:

• SEUT-sopimuksen 81 artiklan 3 kohta (perheoikeus, jolla on rajat ylittäviä vaikutuksia)
• SEUT-sopimuksen 153 artiklan 2 kohta (sosiaalipolitiikka)
• SEUT-sopimuksen 192 artiklan 2 kohta (ympäristöpolitiikka).

Yhdyskäytävälausekkeiden avulla neuvosto voi myös yksimielisesti päättää toimia määräenemmistöllä (SEUT-sopimuksen 333 artikla (tiiviimpi yhteistyö)).

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan 1 kohdan nojalla silloin, kun neuvosto tekee ratkaisunsa komission ehdotuksesta, neuvosto saa muuttaa tätä ehdotusta yksimielisellä päätöksellä lukuun ottamatta tiettyjä tapauksia.