Erityinen lainsäätämisjärjestys

Erityinen lainsäätämisjärjestys tarkoittaa, että neuvosto on ainoa lainsäätäjä sen sijaan, että se olisi Euroopan parlamentin kanssa samanarvoinen lainsäätäjä (yhteispäätösmenettely) Euroopan komission tekemästä lainsäädäntöehdotuksesta (tavallinen lainsäätämisjärjestys, jota käytetään suurimmassa osassa EU:n lainsäädännöstä).

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 289 artiklan 2 kohdassa määrätään, että perussopimuksissa määrätyissä erityistapauksissa neuvosto on ainoa lainsäätäjä, ja parlamenttia pyydetään

• antamaan hyväksyntänsä komission ehdotukselle tai
• sitä kuullaan ehdotuksesta.

Hyväksyntämenettely

Tässä menettelyssä:

• parlamentti voi hyväksyä tai hylätä lainsäädäntöehdotuksen ehdottomalla enemmistöllä, mutta se ei voi muuttaa ehdotusta,
• neuvostolla ei ole valtaa kumota parlamentin kantaa.

Tätä menettelyä sovelletaan silloin, kun ehdotetaan uutta syrjinnän torjumista koskevaa lainsäädäntöä.

SEUT-sopimuksen 352 artiklassa parlamentille annetaan veto-oikeus, kun kyseistä perussopimuksen määräystä käytetään komission tekemän ehdotuksen hyväksymisen oikeusperustana.

Tätä menettelyä käytetään myös seuraavissa tapauksissa:

• tiettyjen EU:n neuvottelemien kansainvälisten sopimusten hyväksyminen (esimerkiksi yhden tai useamman EU:n ulkopuolisen maan tai kansainvälisen järjestön kanssa tehdyt kauppasopimukset (SEUT-sopimuksen 207 artiklan 3 kohta tai SEUT-sopimuksen 218 artiklan 6 kohdan a alakohdassa luetellut sopimukset))
• uusien EU:n jäsenten liittyminen
• perusoikeuksien vakava loukkaus (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 7 artikla)
• maa haluaa erota EU:sta (SEU-sopimuksen 50 artikla).

Kuulemismenettely

Tässä menettelyssä:

• neuvosto hyväksyy lainsäädäntöehdotuksen vasta sen jälkeen, kun parlamentti on esittänyt mielipiteensä,
• parlamentti voi hyväksyä tai hylätä komission lainsäädäntöehdotuksen tai ehdottaa siihen muutoksia, mutta neuvostolla ei ole oikeudellista velvoitetta ottaa sitä huomioon,
• parlamenttia kuullaan muussa kuin lainsäädäntömenettelyssä, kun on neuvoteltu EU:n yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvä kansainvälinen sopimus,
• parlamenttia kuullaan, kun on kyse lainsäädännöstä, joka koskee kilpailupolitiikan tiettyjä erityisaloja (SEUT-sopimuksen 103 artikla) ja välillisen verotuksen yhdenmukaistamista (SEUT-sopimuksen 113 artikla).