Syrjimättömyys (periaate)

Syrjinnän vastaisen lainsäädännön tarkoituksena on varmistaa yksilöiden tasa-arvoinen kohtelu sekä oikeudenmukaiset mahdollisuudet hyödyntää yhteiskunnan tarjoamia tilaisuuksia. Tämä tarkoittaa, että henkilöitä tai henkilöryhmiä, jotka ovat vertailukelpoisissa tilanteissa, ei pitäisi kohdella epäedullisemmin pelkästään tietyn ominaisuuden, kuten sukupuolen, rodun tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, vammaisuuden, iän tai sukupuolisen suuntautumisen, vuoksi.

Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, kielletään kansalaisuuteen perustuva syrjintä. Se antaa Euroopan unionin neuvostolle valtuudet ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjumiseksi. Tässä asiassa neuvoston on toimittava yksimielisesti ja Euroopan parlamentin suostumuksen saatuaan. Miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun ja yhtäläisten mahdollisuuksien alalla sovelletaan kuitenkin tavallista lainsäätämisjärjestystä, joka ei edellytä yksimielisyyttä vaan ainoastaan määräenemmistöä (SEUT-sopimuksen 157 artikla).

Kansalaisuuteen perustuva syrjintä on aina ollut kiellettyä Euroopan unionin (EU) perustamissopimusten nojalla, samoin kuin sukupuoleen perustuva syrjintä työssä. Muut syrjintäperusteet mainittiin ensimmäistä kertaa vuonna 1997, kun Amsterdamin sopimus allekirjoitettiin.

Vuonna 2000 hyväksyttiin kaksi direktiiviä:

• työsyrjintädirektiivi (direktiivi 2000/78/EY), jossa kielletään sukupuoliseen suuntautumiseen, uskonnolliseen vakaumukseen, ikään ja vammaisuuteen perustuva syrjintä työllisyyden alalla
• rotusyrjintädirektiivi (direktiivi 2000/43/EY), jossa kielletään rotuun tai etniseen alkuperään perustuva syrjintä jälleen työllisyyden alalla, mutta myös koulutuksen, sosiaalisen suojelun, sosiaaliturva ja terveydenhuolto mukaan lukien, sosiaalietuuksien sekä tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan aloilla, mukaan lukien asuminen.
• Näitä direktiivejä sovelletaan EU:n ulkopuolisiin kansalaisiin ja kansalaisuudettomiin henkilöihin, mutta ne eivät kata heidän oikeudelliseen asemaansa ja kansalaisuuteen perustuvaa erilaista kohtelua.
• EU:n lainsäädännöllä suojellaan ihmisiä myös sukupuoleen perustuvalta syrjinnältä edellä mainituilla aloilla koulutusta lukuun ottamatta.

Vuonna 2009 Lissabonin sopimuksessa otettiin käyttöön horisontaalinen sosiaalilauseke, jonka tarkoituksena oli integroida syrjinnän torjunta osaksi kaikkia EU:n politiikkoja ja toimia (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 10 artikla).

Kaikilla henkilöillä on oikeus suojakeinoihin, jos heitä syrjitään suorasti tai välillisesti, erityisesti tapauksissa, joissa heitä kohdellaan vertailukelpoisissa tapauksissa eri tavoin kuin jotakuta muuta ilman objektiivisia ja laillisia perusteita. Syrjinnän uhrit voivat myös pyytää apua kansallisilta tasa-arvoelimiltä, jotka ovat eri puolilla EU:ta tasa-arvon edistämiseksi ja syrjinnän torjumiseksi perustettuja julkisia instituutioita.