Yleinen tullietuusjärjestelmä (GSP)

Vuonna 1971 perustettu EU:n yleinen tullietuusjärjestelmä on järjestelmä, jonka avulla haavoittuvassa asemassa olevat kehitysmaat voivat maksaa EU:hun suuntautuvasta viennistään alempia tulleja. GSP-sääntöjä tarkistettiin vuonna 2012 asetuksen (EU) N:o 978/2012 mukaisesti.

GSP-järjestelmän tavoitteena on edistää kyseisten maiden talouskasvua, vähentää köyhyyttä ja luoda työpaikkoja. Näin nämä maat voivat paremmin sulautua maailmantalouteen viemällä tuotteitaan EU:hun.

GSP-järjestelmä perustuu kansainvälisiin arvoihin ja periaatteisiin, kuten työhön ja ihmisoikeuksiin, ja käsittää seuraavat kolme osaa:

• yleinen tullietuusjärjestelmä (GSP) – kehitysmaasta tuotujen tuotteiden tulleja alennetaan tai ne suspendoidaan. Tätä ei kuitenkaan sovelleta, jos Maailmanpankki on luokitellut maan korkean tai ylemmän keskitulotason maaksi kolmena peräkkäisenä vuonna välittömästi ennen kuin EU päivittää edunsaajamaiden luettelon.
• Erityinen kannustusmenettely (GSP+) – vielä alemmat tullit maille, jotka ratifioivat ja panevat täytäntöön 27 määritettyä kansainvälistä sopimusta ihmisoikeuksista, työntekijöiden oikeuksista, ympäristönsuojelusta ja hyvästä hallintotavasta.
• Kaikki paitsi aseet -menettely (EBA) vähiten kehittyneille maille (LDC) – YK:n määrittämistä vähiten kehittyneistä maista tuotaviin tuotteisiin, kaikkiin muihin paitsi aseisiin, ei sovelleta mitään tulleja eikä kiintiöitä.

EU voi väliaikaisesti peruuttaa järjestelmän soveltamisen, jos kehitysmaa esimerkiksi rikkoo ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia koskevia yleissopimuksia, noudattaa epäterveitä kaupan käytäntöjä tai sen tullivalvonnassa on puutteita (esimerkiksi sallii huumausaineiden viennin tai kauttakuljetuksen).