Biologinen monimuotoisuus

Kahden sanan ”biologinen” ja ”monimuotoisuus” yhdistäminen viittaa yleisesti elämään maapallolla tai elävien eliöiden moninaisuuteen tietyssä ekosysteemissä tai tietyllä alueella. Se kattaa kaikki elävät eliöt bakteereista, kasveista ja eläimistä ihmisiin.

Biologisella monimuotoisuudella on keskeinen merkitys ekosysteemipalveluissa, jotka ovat luonnon tarjoamia palveluja. Näitä ovat esimerkiksi pölytys, ilmastosääntely, tulvasuojelu, viljavuus sekä ruoan, polttoaineen, kuitujen ja lääkkeiden tuotanto.

EU on 2000-luvulta lähtien hyväksynyt useita biologista monimuotoisuutta koskevia toimintasuunnitelmia ja strategioita, joista viimeisin on biologista monimuotoisuutta koskeva vuoden 2030 strategia. Sen tarkoituksena on saada Euroopan biologinen monimuotoisuus elpymään vuoteen 2030 mennessä. Strategiaan, joka on osa Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa, sisältyy tavoitteita ja sitoumuksia biologisen monimuotoisuuden häviämisen tärkeimpien syiden ratkaisemiseksi:

• maan- ja merenkäytön muutokset,
• biologisten luonnonvarojen liiallinen käyttö,
• ilmastonmuutos,
• ympäristön pilaantuminen,
• haitalliset vieraslajit.

Biologiseen monimuotoisuuteen liittyvää EU:n lainsäädäntöä ovat muun muassa seuraavat:

• lintudirektiivi (direktiivi 2009/147/EY), jolla suojellaan kattavasti kaikkia EU:ssa luonnossa esiintyviä lintulajeja,
• luontotyyppidirektiivi (direktiivi 92/43/ETY), joka auttaa säilyttämään biologisen monimuotoisuuden suojelemalla yli 1000 eläin- ja kasvilajia ja yli 200 luontotyyppiä,
• vesipuitedirektiivi (direktiivi 2000/60/EY), jolla luodaan puitteet EU:n toiminnalle vesipolitiikan alalla,
• yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista annettu direktiivi (direktiivi 2008/56/EY), jolla luodaan puitteet EU:n toimille meriympäristöpolitiikan alalla,
• haitalliset vieraslajit — ovat eläimiä tai kasveja, jotka tuodaan vahingossa tai tarkoituksella luonnonympäristöön, jossa niitä ei yleensä esiinny (asetus (EU) N:o 1143/2014),
• luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kauppa (asetus (EY) N:o 338/97, jolla pannaan täytäntöön yleissopimus luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston uhanalaisten lajien kansainvälisestä kaupasta, ja yleissopimuksessa vahvistettuja vaatimuksia tiukempia ovat hyljetuotteiden kaupasta annettu asetus (EY) N:o 1007/2009 (EY) ja kivutonta ansastusta koskevista standardeista annettu asetus (ETY) N:o 3254/91).