Sanasto

Ohje Vie PDF-tiedostoon Tulosta tämä sivu 

Verotuksen yhdenmukaistaminen

Verotusta koskevat erityissäännöt on määritetty Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 110113 artiklassa. EU:n veropolitiikan tärkein painopiste on yhtenäismarkkinoiden moitteeton toiminta eli sen varmistaminen, että yksityishenkilöt ja yritykset eivät joudu kohtaamaan rajat ylittävään taloudelliseen toimintaan liittyviä esteitä.

Euroopan unionin tasolla voidaan toteuttaa verotukseen liittyviä toimenpiteitä myös ympäristö- ja energiapolitiikkojen tukemiseksi (SEUT-sopimuksen 192 ja 194 artikla).

Euroopan komissio katsoo, että tarvetta jäsenvaltioiden verojärjestelmien yleiselle yhdenmukaistamiselle ei ole kuin siinä laajuudessa, että sisämarkkinoiden toteuttaminen ja toiminta ei häiriinny: maiden tulee voida valita oman näkemyksensä mukaan itselleen sopivin järjestelmä.

Toissijaisuusperiaatteen mukaan EU:n tasolla olisi toteutettava toimia vain silloin, kun yksittäisten maiden tasolla ei löydetä tehokasta ratkaisua, joka voidaan saavuttaa paremmin EU:n tasolla.

EU:n yhdenmukaistamispyrkimykset keskittyvät pääasiassa tavaroista ja palveluista perittäviä veroja (välilliset verot, kuten arvonlisävero (alv) ja energiatuotteista, sähköstä, alkoholista ja valmistetusta tupakasta perittävät valmisteverot) koskevaan lainsäädäntöön pikemminkin kuin tuloista ja voitoista perittäviin veroihin (välittömät verot).