Sanasto

Ohje Vie PDF-tiedostoon Tulosta tämä sivu 

Toissijaisuus

Toissijaisuusperiaate määritellään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa. Periaatteen tarkoituksena on varmistaa, että päätökset tehdään mahdollisimman lähellä kansalaisia ja että jatkuvilla tarkastuksilla varmistetaan, että on perusteltua toimia EU:n tasolla, kun otetaan huomioon kansallisen, alue- ja paikallistason suomat mahdollisuudet.

Toissijaisuus merkitsee, että EU toteuttaa toimia vain (lukuun ottamatta aloja, jotka kuuluvat sen yksinomaiseen toimivaltaan) siinä tapauksessa, että se on tehokkaampaa kuin kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason toiminta. Toissijaisuusperiaate liittyy läheisesti suhteellisuusperiaatteeseen. Sen mukaan EU:n toiminnassa ei pidä ylittää sitä, mikä on tarpeen perussopimusten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Lissabonin sopimukseen on liitetty kaksi tärkeää pöytäkirjaa:

  • Pöytäkirja N:o 1 koskee kansallisten parlamenttien asemaa ja siinä kannustetaan kansallisia parlamentteja osallistumaan EU:n toimiin ja edellytetään, että EU:n asiakirjat ja ehdotukset toimitetaan viipymättä parlamenteille, jotta ne voivat tutustua niihin ennen neuvoston päätöksentekoa.
  • Pöytäkirjassa N:o 2 vaaditaan komissiota huomioimaan kaikkien lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävien säädösehdotusten alueelliset ja paikalliset ulottuvuudet sekä antamaan yksityiskohtaisen lausunnon siitä, kuinka toissijaisuusperiaatetta kunnioitetaan. Pöytäkirja antaa kansallisille parlamenteille mahdollisuuden vastustaa yksittäistä ehdotusta sillä perusteella, että se rikkoo tätä periaatetta. Ehdotus on siten arvioitava uudelleen, jolloin komissio voi säilyttää ehdotuksen, muuttaa sitä tai peruuttaa sen. Vaihtoehtoisesti Euroopan parlamentti tai neuvosto voi estää sen.

Mikäli toissijaisuusperiaatetta rikotaan, EU:n alueiden komitea tai EU-maat voivat saattaa voimaan tulleen säädöksen suoraan EU:n tuomioistuimen käsiteltäväksi.