Sanasto

Ohje Vie PDF-tiedostoon Tulosta tämä sivu 

Vakaus- ja kasvusopimus

Vakaus- ja kasvusopimus pantiin täytäntöön osana talous- ja rahaliiton (EMU) kolmatta vaihetta. Sen tavoitteena oli taata, että EU:n julkinen talous säilyisi terveenä myös yhtenäisvaluutan käyttöönoton jälkeen.

Muodollisesti sopimus käsitti alun perin Eurooppa-neuvoston päätöslauselman (hyväksytty 1997) ja kaksi neuvoston 7. heinäkuuta 1997 antamaa asetusta, joissa täsmennettiin yksityiskohtaiset tekniset järjestelyt (ensinnäkin jäsenvaltioiden talousarviotilanteiden valvonta sekä talouspolitiikkojen yhteensovittaminen, toiseksi liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn käynnistäminen).

Asetuksia muutettiin kesäkuussa 2005 vakaus- ja kasvusopimuksen soveltamista käsitelleiden keskustelujen seurauksena. Täytäntöönpano oli kuitenkin heikkoa, ja siitä seurasi valtiontalouden epätasapainoa joissakin EU-maissa, mikä tuli esiin vuonna 2008 iskeneen talous- ja rahakriisin myötä.

Kriisistä lähtien EU:n talouden hallinnan sääntöjä on vahvistettu kahdeksan EU-asetuksen ja yhden kansainvälisen sopimuksen avulla:

  • Six pack -lainsäädäntöpaketti (jolla otettiin käyttöön järjestelmä talouspolitiikkojen valvonnan laajentamiseksi, jotta pystyttäisiin ajoissa havaitsemaan sellaisten ongelmien kuin asuntokuplan tai vähentyneen kilpailukyvyn kehittyminen),
  • Two pack -lainsäädäntöpaketti (uusi euroalueen seurantakierros, jossa maat esittävät talousarvioluonnokset Euroopan komissiolle joka syksy, lukuun ottamatta makrotalouden sopeutusohjelmassa mukana olevia maita),
  • Vuonna 2012 tehty sopimus vakaudesta, yhteensovittamisesta ja hallinnasta (finanssipoliittinen sopimus), jossa annettiin vakaus- ja kasvusopimusta tiukempia finanssipoliittisia säännöksiä.

Nämä toimenpiteet ovat nyt olennainen osa eurooppalaista ohjausjaksoa, EU:n talouspolitiikan yhteensovittamismekanismia.

Euroopan komissio julkaisi tarkistuksen jälkeen tammikuussa 2015 yksityiskohtaiset ohjeet siitä, miten se aikoo soveltaa nykyisiä vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjä vahvistaakseen yhteyttä rakenneuudistusten, investointien (erityisesti mitä tulee hiljattain luotuun Euroopan strategisten investointien rahastoon) ja finanssipoliittisen vastuun välillä työn ja kasvun tukemiseksi.