Sanasto

Ohje Vie PDF-tiedostoon Tulosta tämä sivu 

Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu

Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulla tarkoitetaan työmarkkinaosapuolten (mm. työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen) käymiä neuvotteluita, joissa ne pyrkivät puolustamaan jäsentensä etuja. Se on määritelty EU:n tavoitteeksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 151 artiklassa. Vuoropuhelu vaikuttaa Euroopan sosiaalipolitiikan muotoiluun. Työmarkkinaosapuolet osallistuvat keskusteluihin, kuulemisiin, neuvotteluihin ja EU:n tasolla toteutettavaan yhteiseen toimintaan, joka täydentää kansallisia toimia.

Euroopan komission on kuultava työmarkkinaosapuolia, ennen kuin se tekee ehdotuksia sosiaalipolitiikan alalla (SEUT 154 artikla). Työmarkkinaosapuolet voivat neuvotella sopimuksia, jotka ne panevat täytäntöön itsenäisesti kansallisten menettelyidensä mukaisesti tai pyytämällä niiden täytäntöönpanoa neuvoston päätöksellä (SEUT 155 artikla).

EU:n tasolla käytävä työmarkkinaosapuolten välinen vuoropuhelu voi olla luonteeltaan:

  • kolmikantaista (työmarkkinaosapuolet ja EU:n toimielimet)
  • kaksikantaista (työnantajajärjestöt ja työntekijäjärjestöt).

Esimerkkejä työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun kautta syntyneistä sopimuksista ovat häirintää ja väkivaltaa työpaikoilla (2007) sekä osallistavia työmarkkinoita (2010) koskevat sopimukset.