Sanasto

Ohje Vie PDF-tiedostoon Tulosta tämä sivu 

Schengenin sopimus ja yleissopimus

Belgia, Saksa, Ranska, Luxemburg ja Alankomaat päättivät 14. kesäkuuta 1985 allekirjoittamallaan sopimuksella lakkauttaa asteittain yhteisillä rajoilla tehtävät tarkastukset ja luoda allekirjoittajavaltioiden, muiden jäsenvaltioiden ja joidenkin kolmansien maiden kansalaisten vapaan liikkuvuuden mahdollistava järjestelmä.

Tätä sopimusta täydentää Schengenin yleissopimus, jossa määritellään ehdot ja takeet sellaisen alueen perustamiselle, jonka sisärajoilla ei tehdä tarkastuksia. Mainitut viisi maata allekirjoittivat sen 19. kesäkuuta 1990, ja se astui voimaan vuonna 1995. Sopimus, yleissopimus ja asiaan liittyvät sopimukset ja säännöt muodostavat yhdessä ”Schengenin säännöstön”, joka sisällytettiin EU:n kehykseen vuonna 1999 ja josta on tullut osa EU:n lainsäädäntöä.

Schengen-alueen muodostaa 22 EU:n 28 jäsenvaltiosta. Bulgaria, Kroatia, Kypros ja Romania liittyvät aikanaan alueeseen. Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat jättäytyneet pois ja säilyttävät rajatarkastuksensa. Schengen-alueeseen kuuluu lisäksi 4 muuta maata: Islanti, Liechtenstein, Norja ja Sveitsi.

Euroopan unionin jäsenehdokasvaltioiden on hyväksyttävä Schengenin säännöstö täysimääräisesti liittyessään unioniin. Sisärajojen rajavalvonta poistetaan (neuvoston yksimielisellä päätöksellä) kuitenkin vasta sen jälkeen, kun komissio ja EU-maiden asiantuntijat ovat arvioineet, että kaikki liitännäistoimenpiteet, jotka mahdollistavat tarkastusten poistamisen sisärajoilta, ovat käytössä.