Sanasto

Ohje Vie PDF-tiedostoon Tulosta tämä sivu 

Ennalta varautumisen periaate

Ennalta varautumisen periaatteen käsite esiteltiin ensimmäisen kerran Euroopan komission helmikuussa 2000 antamassa ennalta varautumisen periaatetta koskevassa tiedonannossa. Siinä komissio määrittelee kyseisen käsitteen ja selittää, miten se aikoo noudattaa periaatetta.

Ennalta varautumisen periaate määritetään yksityiskohtaisesti Euroopan unionin (EU) toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 artiklassa. Se liittyy riskinhallintaa koskevaan lähestymistapaan siten, että mikäli tietty käytäntö tai toimintatapa voi aiheuttaa vahinkoa ihmisille tai ympäristölle, eikä asiasta ole saavutettu tieteellistä yksimielisyyttä, kyseessä olevaa käytäntöä tai toimintatapaa ei pidä jatkaa. Kun tutkimustietoa on enemmän saatavilla, tilanne on arvioitava uudelleen.

Ennalta varautumisen periaatetta voidaan käyttää ainoastaan tapauksissa, joissa on riskin mahdollisuus, eikä sen perusteella voida koskaan tehdä omavaltaisia päätöksiä.

EU:n kemikaaleihin sovellettava sääntelykehys (asetus (EY) N:o 1907/2006 - nk. REACH-asetus) samoin kuin sen elintarvikelainsäädäntöä koskeva yleisasetus perustuvat ennalta varautumisen periaatteeseen.