Sanasto

Ohje Vie PDF-tiedostoon Tulosta tämä sivu 

Euroopan unionin (EU) normihierarkia

Euroopan unionin oikeus perustuu primaarioikeuteen ja sekundaarilainsäädäntöön (eli johdettuun oikeuteen). Primaarioikeus muodostuu perussopimuksista, Euroopan unionin tuomioistuimen vahvistamista yleisperiaatteista ja kansainvälisistä sopimuksista. Johdettu oikeus muodostuu kaikista säädöksistä, joiden nojalla voidaan käyttää unionin toimivaltaa.

Lissabonin sopimuksen voimaantulon ja aiemman pilarirakenteen poistumisen myötä useimmilla unionin politiikanaloilla noudatetaan yhteisömenetelmää, yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (YUTP) lukuun ottamatta. Toimielimet voivat antaa ainoastaan EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 288 artiklassa määrättyjä säädöksiä. Niitä ovat asetukset, direktiivit, päätökset, suositukset ja lausunnot. Useimmiten perustamissopimuksissa määrätään käytettävän säädöksen laji. Ellei sitä ole määrätty, toimielimet voivat SEUT 296 artiklan mukaan valita annettavan säädöksen lajin tapauskohtaisesti.

Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa (SEUT) otetaan myös käyttöön johdetun oikeuden säädöksiä koskeva normihierarkia. Siinä erotetaan toisistaan seuraavat säädökset:

  • lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset (SEUT 289 artikla). Nämä säädökset hyväksytään tavallista tai erityistä lainsäätämisjärjestystä noudattaen
  • delegoidut säädökset (SEUT 290 artikla). Ne ovat muita kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä, soveltamisalaltaan yleisiä säädöksiä, joilla täydennetään tai muutetaan lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyn säädöksen tiettyjä, muita kuin sen keskeisiä osia. Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat siirtää komissiolle vallan antaa tällaisia säädöksiä.
  • täytäntöönpanosäädökset (SEUT 291 artikla). Nämä säädökset antaa yleensä komissio, jolle on annettu täytäntöönpanovalta; tietyissä tapauksissa myös neuvosto voidaan valtuuttaa antamaan täytäntöönpanosäädöksiä.