Sanasto

Ohje Vie PDF-tiedostoon Tulosta tämä sivu 

Syrjimättömyys (periaate)

Syrjinnän vastaisen lainsäädännön tarkoituksena on varmistaa yksilöiden tasa-arvoinen kohtelu sekä oikeudenmukaiset mahdollisuudet hyödyntää yhteiskunnan tarjoamia tilaisuuksia. Tämä periaate tarkoittaa, että samassa tilanteessa olevia henkilöitä tulee kohdella samalla tavalla, eikä heitä saa kohdella huonommin pelkästään tietyn ”suojatun” ominaisuuden takia.

Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa kielletään kansalaisuuteen perustuva syrjintä. Se antaa neuvostolle valtuudet ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjumiseksi. Kansalaisuuteen perustuva syrjintä on aina ollut kiellettyä EU:n perustamissopimusten nojalla (samoin kuin sukupuoleen perustuva syrjintä työssä). Muut syrjintäperusteet mainittiin ensimmäistä kertaa Amsterdamin sopimuksessa.

Vuonna 2000 annettiin kaksi direktiiviä: ensimmäinen niistä on yhdenvertaista kohtelua työssä koskeva direktiivi, jossa kielletään seksuaaliseen suuntautumiseen, uskonnolliseen vakaumukseen, ikään ja vammaisuuteen perustuva syrjintä työssä. Toinen on rotujen välistä tasa-arvoa koskeva direktiivi, jossa kielletään rotuun ja etniseen taustaan perustuva syrjintä työssä, mutta myös sosiaaliturvajärjestelmän piiriin pääsyä sekä sosiaaliturvan, tavaroiden ja palvelujen saatavuutta koskeva syrjintä.

Vuonna 2009 Lissabonin sopimuksessa otettiin käyttöön horisontaalinen sosiaalilauseke, jonka tarkoituksena oli integroida syrjinnän torjunta osaksi kaikkia EU:n politiikkoja ja toimia (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 10 artikla). Syrjinnän torjunnan alalla käytetään erityistä lainsäätämisjärjestystä: neuvosto tekee ratkaisunsa yksimielisesti saatuaan Euroopan parlamentin hyväksynnän.

Euroopan kansalaiset voivat turvautua oikeussuojakeinoihin joutuessaan välittömän tai välillisen syrjinnän kohteeksi, etenkin kun on kyse erilaisesta kohtelusta vertailukelpoisessa tilanteessa tai haitasta, jota ei voida perustella oikeutetulla ja oikeasuhteisella tavoitteella.