Sanasto

Ohje Vie PDF-tiedostoon Tulosta tämä sivu 

Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa

Todellisella Euroopan oikeusalueella yksityishenkilöiden ja yritysten on voitava täysin vapaasti käyttää oikeuksiaan. Yksityisoikeudellisen yhteistyön päätavoitteena on parantaa EU-maiden viranomaisten välistä yhteistyötä kaikkien sellaisten esteiden poistamiseksi, jotka johtuvat erilaisten oikeus- ja hallintojärjestelmien yhteensopimattomuudesta (päätösten vastavuoroinen tunnustaminen ja täytäntöönpano, oikeussuojan saatavuus ja kansallisten lainsäädäntöjen yhdenmukaistaminen).

Maastrichtin sopimuksessa oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa sisällytettiin vuonna 1993 sen VI osastoon. Amsterdamin sopimuksella oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa siirrettiin EY:n perustamissopimuksen IV osastoon (uusi 65 artikla). Yksityisoikeudellinen yhteistyö siis yhteisöllistettiin ja sisällytettiin vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeseen.

Tampereen Eurooppa-neuvosto (lokakuussa 1999) korotti oikeuden päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen EU:n sisäisen oikeudellisen yhteistyön kulmakiveksi niin yksityis- kuin rikosoikeudellisissakin asioissa.

Joulukuussa 2009 voimaan tulleella Lissabonin sopimuksella oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa siirrettiin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen V osastoon yhdessä muiden vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevien asioiden kanssa. Siitä lähtien näiden alojen päätökset on tehty tavallisen lainsäätämismenettelyn mukaisesti perheoikeutta lukuun ottamatta.

Vuonna 2014 Euroopan komissio julkaisi tiedonannon, jossa esitettiin poliittiset prioriteetit, jotka olisi toteutettava, jotta voidaan edistyä vuoteen 2020 mennessä kohti täysin toimivaa yhteistä Euroopan oikeusaluetta, jonka painopisteitä ovat luottamus, liikkuvuus ja kasvu.