Sanasto

Ohje Vie PDF-tiedostoon Tulosta tämä sivu 

Ioanninan kompromissi

Ioanninan kompromissi sai nimensä EU:n ulkoasiainministereiden epävirallisesta kokouksesta, joka pidettiin Kreikan Ioanninassa maaliskuun lopussa vuonna 1994. Kokouksessa neuvosto teki päätöksen erityiskysymyksestä, joka koski määräenemmistöpäätöksentekoa laajentuneessa 16 jäsenvaltion EU:ssa. Neuvoston päätöstä muutettiin sen jälkeen kun Norja oli päättänyt olla liittymättä unioniin. Tehty kompromissi merkitsi sitä, että jos neuvoston jäsenet, joiden yhteinen äänimäärä oli 23 äänen (entinen määrävähemmistö) ja 26 äänen (uusi määrävähemmistö) välillä, ilmoittivat aikovansa vastustaa sitä, että neuvosto tekee päätöksen määräenemmistöllä, neuvosto teki voitavansa, jotta kohtuullisen määräajan kuluessa löydettäisiin tyydyttävä ratkaisu, joka voitaisiin hyväksyä vähintään 68 äänellä 87:stä.

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 16 artiklalla otetaan käyttöön määräenemmistösäännön uusi määritelmä, jota on sovellettu 1 päivästä marraskuuta 2014 alkaen. EU-maat voivat kuitenkin kyseisen päivämäärän ja 31 päivän maaliskuuta 2017 välisenä aikana vaatia vanhojen äänten painotussääntöjen soveltamista. Myös Ioanninan kompromissin soveltaminen on mahdollista. Tämän ansiosta maat, jotka edustavat vähintään kolmea neljäsosaa määrävähemmistön muodostamiseen tarvittavasta EU:n väestöstä tai määrävähemmistön muodostamiseen tarvittavasta EU-maiden määrästä, voivat vastustaa säädöksen antamista neuvoston määräenemmistöpäätöksellä ja pyrkiä löytämään ratkaisun kohtuullisessa määräajassa. Uusi määräenemmistösääntö tulee pakolliseksi 1 päivästä huhtikuuta 2017 alkaen. Ioanninan kompromissin mukaisia vähimmäismääriä lasketaan siten, että määrävähemmistön muodostamiseen tarvitaan vastaisuudessa vähintään 55 prosenttia EU:n väestöstä tai vähintään 55 prosenttia EU-maiden määrästä.