Sanasto

Ohje Vie PDF-tiedostoon Tulosta tämä sivu 

Demokratiavaje

ˮDemokratiavajeˮ on termi, jota käyttävät ihmiset, joiden mielestä EU:n toimielimet ja niiden päätöksenteon menettelyt kärsivät demokratian puutteesta ja ovat monimutkaisen toimintarakenteensa vuoksi etääntymässä kansalaisista. EU:n todellinen demokratiavaje vaikuttaa olevan eurooppalaisen politiikan puuttuminen. EU:n äänestäjien mielestä heillä ei ole tehokasta tapaa hylätä ˮhallitusˮ, josta he eivät pidä, ja muuttaa jollakin tapaa politiikan ja päätöksenteon suuntaa.

Eurooppalaisen hallintotavan nykyinen muoto on sellainen, ettei ˮhallitustaˮ ole.

Ihmiset ovat edelleen Eurooppa-myönteisiä, mutta he eivät ymmärrä poliittista järjestelmää, joka toisinaan vaikuttaa uhkaavan heidän elämäntapaansa.

Tyytymättömyyttä Eurooppaan on ilmaistu laimeana osallistumisena Euroopan parlamentin vaaleihin, joissa saavutettiin kaikkien aikojen alhaisin äänestysprosentti vuonna 2009, kun EU:n keskiarvo oli vain 43 prosenttia.

Euroopan yhdentymisen kaikissa vaiheissa kysymys demokraattisesta legitiimiydestä on noussut esiin yhä kärkevämpänä. Ongelmaan puututtiin hallitustenvälisissä konferensseissa, jotka johtivat Maastrichtin, Amsterdamin ja Nizzan sopimusten allekirjoittamiseen. Sopimuksilla annettiin Euroopan parlamentille (EP) lisää toimivaltaa ja laajennettiin aloja, joilla sillä on yhteispäätösvaltuuksia neuvoston kanssa. Tämän tuloksena EP on kehittynyt neuvoa-antavasta elimestä lainsäädäntövallan käyttäjäksi.

Lissabonin sopimus on vahvistanut Euroopan parlamentin budjetti-, lainsäädäntö- ja valvontavaltaa. EP on vaikuttanut merkittävästi komission ja sen puheenjohtajan nimittämiseen.

Lisäksi luotiin eurooppalainen kansalaisaloite sekä tunnustettiin kansalaisyhteiskunnan ja Euroopan toimielinten välisen keskustelun tärkeys. Myös tietyistä neuvoston istunnoista on tehty julkisia, jotta kansalaisten tiedonsaanti paranisi.