Toimivallan jako

Lissabonin sopimus selkeyttää Euroopan unionin (EU) ja sen jäsenvaltioiden välistä toimivallan eli toimivaltuuksien jakoa.

Toissijaisuusperiaatteen (EU voi toimia vain, jos ja siltä osin kuin jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa ehdotetun toimen tavoitetta, vaan se voitaisiin saavuttaa paremmin EU:n tasolla) ja suhteellisuusperiaatteen (EU:n toiminnan sisältö ja muoto eivät saa ylittää sitä, mikä on tarpeen perussopimusten tavoitteiden saavuttamiseksi) rinnalla käytetään annetun toimivallan periaatetta (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artikla). Annetun toimivallan periaatteen mukaan EU voi toimia ainoastaan sen toimivallan rajoissa, joka sille on annettu EU:n perussopimuksissa.

Toimivallan jako määritetään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 2 artiklassa, ja sitä täsmennetään 3–6 artiklassa. On olemassa kolmenlaista toimivaltaa.

Yksinomainen (SEUT-sopimuksen 3 artikla). Vain EU voi toimia näillä aloilla, esimerkiksi tulliliitossa ja kauppapolitiikassa.
Jaettu EU:n ja EU:n jäsenvaltioiden kesken (SEUT-sopimuksen 4 artikla). Jäsenvaltiot voivat käyttää toimivaltaansa vain siltä osin kuin EU on päättänyt olla käyttämättä sitä, esimerkiksi liikenteen, koheesiopolitiikan, energian ja ympäristön aloilla. Jäsenvaltiot voivat myös pyytää Euroopan komissiota kumoamaan jaetun toimivallan alaisuuteen kuuluvalla alalla lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyn säädöksen, jotta voidaan turvata paremmin toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattaminen (Lissabonin sopimukseen liitetty julistus N:o 18).
EU voi tukea, koordinoida tai täydentää jäsenvaltioiden toimia (SEUT-sopimuksen 6 artikla), esimerkiksi kulttuuri- ja matkailualoilla. Näillä aloilla EU ei saa antaa oikeudellisesti sitovia säädöksiä, joissa vaaditaan jäsenvaltioita yhdenmukaistamaan lakejaan ja asetuksiaan.

EU voi toteuttaa toimia varmistaakseen, että jäsenvaltiot koordinoivat talous-, sosiaali- ja työllisyyspolitiikkansa EU:n tasolla (SEUT-sopimuksen 5 artikla).

EU:n yhteisellä ulko- ja turvallisuuspolitiikalla on institutionaalisia ominaisuuksia. Eurooppa-neuvosto ja Euroopan unionin neuvosto määrittelevät sekä panevat täytäntöön politiikan, jossa Euroopan parlamentilla ja komissiolla on vain rajalliset tehtävät. Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja sekä unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja edustavat EU:ta yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaan liittyvissä kysymyksissä.

KS. MYÖS

Top