Sanasto

Ohje Vie PDF-tiedostoon Tulosta tämä sivu 

Yhteinen puolustus

Toisen maailmansodan jälkeen Länsi-Euroopan unioni (WEU) ja NATO olivat Euroopan turvallisuuden tärkeimmät takaajat. Näiden molempien organisaatioiden perussopimuksiin kuuluu yhteistä puolustautumista koskeva lauseke (WEU:n perustamisesta tehdyn Brysselin sopimuksen V artikla ja Pohjois-Atlantin sopimuksen 5 artikla), jonka mukaisesti allekirjoittaneilla mailla on keskinäisen avunannon velvoite hyökkäyksen tapauksessa turvallisuuden palauttamiseksi.

Vuonna 2000 WEU sopi, että sen voimavarat ja tehtävät siirretään vaiheittain EU:n yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan (YTPP). WEU lakkautettiin lopulta kesäkuussa 2011.

Lissabonin sopimukseen on sisällytetty YTPP:hen sovellettavat säännöt, yhteistä puolustautumista koskeva lauseke (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklan 7 kohta). Jos EU-maa on alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteena, muiden EU-maiden on avustettava sitä kaikin käytössään olevin keinoin. Kyseisten sitoumusten on oltava yhdenmukaisia niiden sitoumusten kanssa, joita EU-maat ovat tehneet NATO:n jäseninä.