Hyväksyntämenettely

Hyväksyntämenettely on lainsäädäntömenettely tai muu kuin lainsäädäntömenettely, jossa Euroopan parlamentti ei ole säädöksen laatija Euroopan unionin neuvoston kanssa, mutta voi silti käyttää veto-oikeuttaan tai hyväksymiseen tarvittavaa toimivaltaansa.

Euroopan parlamentin on annettava hyväksyntänsä ehdotetulle säädökselle, joka Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU-sopimus) tai Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) mukaan sitä edellyttää.

Euroopan parlamentti voi joko hyväksyä tai hylätä ehdotetun säädöksen mutta ei voi esittää siihen tarkistuksia. Jos parlamentti ei anna hyväksyntäänsä, säädöstä ei voida hyväksyä.

Muuna kuin lainsäädäntömenettelynä sitä sovelletaan esimerkiksi:

• EU:n SEUT-sopimuksen 218 artiklan mukaisesti neuvottelemien tiettyjen kansainvälisten sopimusten ratifiointiin
• SEU-sopimuksen 7 artiklan mukaisiin tapauksiin, joissa perusoikeuksia loukataan vakavasti
• uusien EU:n jäsenmaiden liittymiseen SEU-sopimuksen 49 artiklan mukaisesti
• EU:sta eroamiseen liittyviin järjestelyihin SEU-sopimuksen 50 artiklan mukaisesti.

Lainsäädäntömenettelynä sitä käytetään myös

• hyväksyttäessä uutta lainsäädäntöä syrjinnän torjumisesta SEUT-sopimuksen 19 artiklan mukaisesti
• sovellettaessa toissijaisuuden yleistä oikeusperustaa SEUT-sopimuksen 352 artiklan mukaisesti.