52011PC0714

(...PICT...)

PERUSTELUT

1. EHDOTUKSEN TAUSTA

Neuvoston direktiivillä 2003/49/EY [1] , jäljempänä ’direktiivi’, säännellään eri jäsenvaltioiden lähiyhtiöiden välisiin korko- ja rojaltimaksuihin sovellettavaa yhteistä verotusjärjestelmää. Koska sitä on muutettu useaan otteeseen, tällä ehdotuksella uudelleenlaaditaan se selkeyden vuoksi. Perusteluissa esitetään kunkin ehdotetun merkittävän muutoksen syyt ja eritellään, mitkä aiemman säädöksen säännökset pysyvät muuttumattomina.

Direktiivissä esille otetut ongelmat johtuvat erityisistä yhtiöverotukseen liittyvistä piirteistä, jotka estävät sisämarkkinoiden toimintaa. Rajojen yli maksettavia korkoja ja rojalteja verotetaan nimittäin raskaammin kuin kotimaisia liiketapahtumia. Kun kyseessä ovat puhtaasti kotimaiset toiminnot, maksunsaajaan sovelletaan sen jäsenvaltion yhtiöveroa, jossa maksunsaajan verotuksellinen kotipaikka sijaitsee. Kun taas kyseessä ovat kansainväliset maksut, niistä voidaan tämän lisäksi kantaa lähdeveroa lähdejäsenvaltiossa. Tämän direktiivin tarkoituksena on tehdä rajojen yli maksettavat korot ja rojaltit tasavertaisiksi kotimaisten maksujen kanssa poistamalla juridinen kaksinkertainen verotus, vaivalloiset hallinnolliset muodollisuudet ja asianomaisten yhtiöiden kassavirtaongelmat.

Komissio ja kansainväliset veroalan sidosryhmät ovat aina halunneet tällä alalla sovellettavan EU-välineen, sillä jäsenvaltioiden yksipuolisesti toteuttamat toimenpiteet ja kahdenväliset verosopimukset eivät ole tuottaneet tyydyttäviä tuloksia, jotka olisivat täyttäneet sisämarkkinoiden asettamat vaatimukset. Kahdenväliset verosopimukset eivät kata kaikkia jäsenvaltioiden kahdenvälisiä suhteita, niillä ei poisteta kaksinkertaista verotusta kokonaan eivätkä ne tarjoa yhdenmukaista ratkaisua jäsenvaltioiden kolmen- ja monenvälisiin suhteisiin.

Komissio antoi 5. marraskuuta 1997 tiedonannon ”Toimenpidepaketti vahingollisen verokilpailun poistamiseksi Euroopan unionissa” [2], jossa se korosti Euroopan tasolla toteutettavien koordinoitujen toimien tarvetta haitallisen verokilpailun pitämiseksi kurissa. Näin olisi mahdollista saavuttaa tiettyjä tavoitteita, kuten vähentää sisämarkkinoilla edelleen esiintyviä vääristymiä, estää verotulojen liialliset menetykset ja tukea verorakenteiden kehittämistä enemmän työllisyyttä edistävään suuntaan. Mainitusta tiedonannosta käytiin laaja keskustelu Ecofin-neuvostossa 1. joulukuuta 1997. Tässä kokouksessa päätettiin muun muassa, että komissiota pyydetään esittämään ehdotus rajojen yli maksettavien korkojen ja rojaltien verotuksen yhdenmukaistamisesta [3]. Komissio antoi 4. maaliskuuta 1998 ehdotuksen neuvoston direktiiviksi eri jäsenvaltioissa sijaitsevien lähiyhtiöiden välisiin korko- ja rojaltimaksuihin sovellettavaksi yhteiseksi verojärjestelmäksi (KOM(1998) 67 lopullinen). Ecofin-neuvosto antoi direktiivin 3. kesäkuuta 2003. Jotta sen aiheuttamia budjettivaikutuksia voitaisiin lieventää jäsenvaltioissa, jotka olivat pääoman ja teknologian nettotuojia ja joissa tällaisten maksujen verot muodostivat tuntuvan tulonlähteen, katsottiin aiheelliseksi soveltaa asteittaista lähestymistapaa direktiivin soveltamisalaan.

Direktiiviä muutettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2004 direktiiveillä 2004/66/EY [4] ja 2004/76/EY [5] Tšekin, Viron, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Unkarin, Maltan, Puolan, Slovenian ja Slovakian liittymisen vuoksi. Edellisellä direktiivillä lisättiin näiden uusien jäsenvaltioiden verot ja yhtiöt, joihin direktiiviä sovelletaan. Jälkimmäisellä muutettiin direktiivin 6 artiklaa siirtymäjärjestelyjen käyttöön ottamiseksi Tšekin, Latvian, Liettuan, Puolan ja Slovakian osalta.

Neuvoston direktiivillä 2006/98/EY [6] lisättiin viittaus Bulgarian ja Romanian veroihin ja yhtiöihin, joihin direktiiviä sovelletaan. Bulgarian ja Romanian liittymisasiakirjan liitteissä IV.6 ja VII.7 määrätään väliaikaisista poikkeuksista [7].

Direktiivin 8 artiklassa edellytetään, että komissio antaa neuvostolle kertomuksen direktiivin toiminnasta erityisesti sen soveltamisalan laajentamiseksi muihin kuin sen soveltamisalaan kuuluviin yhtiöihin tai yrityksiin. Saadakseen kertomuksen laatimiseksi tarvittavat tiedot verotuksen ja tulliliiton pääosasto pyysi IBFD:tä (International Bureau of Fiscal Documentation) tekemään selvityksen direktiivin täytäntöönpanosta. Komission kertomus direktiivin toiminnasta annettiin 23. heinäkuuta 2009 [8]. Sen mukaan direktiivin täytäntöönpano on kokonaisuudessaan sujunut tyydyttävästi, ja siinä ehdotetaan direktiiviin mahdollisia muutoksia sen soveltamisalan laajentamiseksi.

Tällä uudelleenlaatimisella pyritään ratkaisemaan eräät direktiivin rajallisesta soveltamisalasta johtuvat ongelmat, sillä eräistä direktiivin soveltamisalaan kuulumattomista rajojen yli suoritettavista maksuista kannetaan edelleen lähdevero lähdevaltiossa. Tämän vuoksi ehdotetaan, että direktiivin soveltamisalaan kuuluvia yhtiöitä koskevaa luetteloa laajennettaisiin ja lähiyhtiöiden osakkeenomistusvelvoitteita lievennettäisiin. Lisäksi verovapautukselle asetetaan uusi vaatimus. Jotta maksunsaaja voisi saada verovapautuksen, koroista tai rojalteista saatavaan tuloon on sovellettava yhtiöveroa sen sijoittautumisjäsenvaltiossa. Tällä vaatimuksella pyritään varmistamaan, että verovapautus myönnetään vain, jos kyseessä olevaan tuloon sovelletaan veroa, jolloin veropetoksen mahdollisuus estetään. Direktiiviin ehdotetaan myös teknistä muutosta, jotta vältettäisiin tilanteet, joissa kiinteän toimipaikan omista toiminnoistaan suorittamille maksuille ei myönnetä verovapautusta, koska niitä ei pidetä vähennyskelpoisina kuluina.

2. KUULEMISET JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI

Julkinen kuuleminen direktiiviin mahdollisesti tehtävistä muutoksista pidettiin 24.8.–31.10.2011 ”Sinun äänesi Euroopassa” -verkkoportaalissa ja TAXUD-pääosaston verkkosivuilla. Eri sidosryhmiltä saatiin 71 vastausta. Vastaajina oli 25 monikansallista yhtiötä, 3 suuryhtiötä, 18 elinkeinoelämän järjestöä, 16 veroneuvojaa, 8 ammattijärjestöä ja yksi jäsenvaltion virkamies. Vastauksista voitiin heti päätellä, että komission tekemät aloitteet ovat herättäneet suurta kiinnostusta. Suurin osa vastaajista tukee toimien toteuttamista ja direktiivin muuttamista. Vain 7 prosenttia vastaajista ei pidä tarpeellisena saattaa direktiivin soveltamisalaan kuuluvia yhtiöitä koskeva luettelo ajan tasalle ja vain 4 prosenttia ei ole samaa mieltä lähiyhtiöiden osakkeenomistusosuutta koskevan vaatimuksen muuttamisesta. Suurin osa vastaajista (90 %) puolsi direktiivin henkilöllisen ulottuvuuden lähentämistä emo- ja tytäryhtiödirektiiviin. Vastaajista 91 prosenttia kannatti direktiivin muuttamista siten, että välillinen omistus voidaan laske mukaa määritettäessä, voidaanko yhtiötä pitää lähiyhtiönä. Lähiyhtiöiden omistusosuuden alentamista 25 prosentista 10 prosenttiin kannatti 87 prosenttia vastaajista.

Komission vaikutustenarvioinnissa kiinnitettiin huomiota ongelmiin, joita aiheuttavat rajojen yli maksettavista koroista ja rojalteista kannettavat lähdeverot, yhtiöiden toimintatapojen taloudelliset vääristymät, asiakirjojen käyttöä koskevien sääntöjen noudattamiskustannukset, veronhuojennusten toteutumisen viivästyminen ja kaksinkertaisen verotuksen vaara. Useita vaihtoehtoja harkittiin. Toimien toteuttamatta jättämistä ei kannatettu, koska todetut ongelmat vääristäisivät entisestään resurssien kohdentamista rajojen yli. Direktiivissä säädettyjen etuuksien laajentaminen koskemaan muitakin yhtiöitä kuin lähiyhtiötä vähentäisi tehokkaalla tavalla edellä mainittuja kielteisiä vaikutuksia, mutta sillä ei saavutettaisi yhtä tehokkaasti ja johdonmukaisesti muita direktiivin toiminnan parantamiseen tähtääviä tavoitteita. Osinkojen, korkojen ja rojaltien erillinen verotus jatkuisi, joten vastaavat taloudelliset vääristymät jatkuisivat. Lisäksi myös jäsenvaltioiden verotulot alenisivat huomattavasti ja direktiivin täytäntöönpano vaikeutuisi, koska aiempaa kokemusta muiden yhtiöiden kuin lähiyhtiöiden välisten rajojen yli suoritettavien maksujen yhdenmukaistamisesta ei ole. Toinen vaihtoehto olisi direktiivin vaatimusten lähentäminen osinkojen verotusta koskevaan emo- ja tytäryhtiödirektiiviin [9]. Tämä vaihtoehto valittiin tähän uudelleenlaatimiseen, koska tuloksesta tulee tasapuolisempi. Sillä voidaan tehokkaammin vähentää taloudellisia vääristymiä eikä se vähennä jäsenvaltioiden verotuloja yhtä paljon kuin edellinen vaihtoehto, mikä on tärkeä tekijä julkisen rahoituksen nykyisessä tilanteessa. Korkomaksujen osalta menetysten arvioidaan olevan 200–300 miljoonaa euroa. Tämä vaikuttaisi niihin 13 jäsenvaltioon, joissa kannetaan edelleen lähdeveroa lähtevistä korkomaksuista (Belgia, Bulgaria, Irlanti, Italia, Kreikka, Latvia, Portugali, Puola, Romania, Slovenia, Tšekki, Unkari ja Yhdistynyt kuningaskunta). Rojaltimaksujen osalta menetysten arvioidaan olevan enintään 100–200 miljoonaa euroa. Tämä vaikuttaisi niihin seitsemään jäsenvaltioon, joissa rojaltitulojen ja -menojen suhde on BKT:ssä kaikkein negatiivisin (Bulgaria, Kreikka, Portugali, Puola, Romania, Slovakia ja Tšekki). Kuten edellä todetaan, sidosryhmät pitivät tätä vaihtoehtoa parhaana julkisessa kuulemisessa.

Se, että maksuille ei myönnetä direktiivissä säädettyjä etuuksia silloin, kun asianomaisista tuloista ei kanneta veroa maksunsaajan jäsenvaltiossa, on puhtaasti tekninen toimenpide, jonka vaikutusta ei voida mitata. Tämä pätee myös tekniseen muutokseen, jolla pyritään välttämään tilanteet, joissa kiinteän toimipaikan omista toiminnoistaan suorittamille maksuille ei myönnetä verovapautta sen vuoksi, että niitä ei pidetä vähennyskelpoisina kuluina.

3. EHDOTUKSEEN LIITTYVÄT OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT

Toissijaisuusperiaate

Toissijaisuusperiaatetta sovelletaan, koska asia, jota ehdotus koskee, ei kuulu Euroopan unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Ehdotuksen tavoitteita ei voida saavuttaa riittävällä tavalla pelkästään jäsenvaltioiden toimin. Kukin jäsenvaltio vahvistaa lähdeverokannat kansallisessa lainsäädännössään oman veropolitiikkansa mukaisesti. Näitä maksuja voidaan alentaa tai ne voidaan poistaa kahdenvälistä verotusta koskevien kahdenvälisten sopimusten nojalla. Kussakin sopimuksessa vahvistetaan kuitenkin omat verokannat sopimusmaiden välillä saavutetun kompromissiratkaisun perusteella. Tästä seuraa, että lähdeverot vaihtelevat kustakin kahdenvälisestä sopimuksesta riippuen ja että jäsenvaltiot eivät tule oma-aloitteisesti suorittamaan koordinointitoimia.

Toiseksi on pohdittava, voitaisiinko tavoitteet saavuttaa paremmin EU:n tasolla toteutettavin toimin ja miten tämä olisi tehtävä. EU:n tasolla toteutettavia toimia voidaan perustella ongelman rajatylittävällä luonteella. EU:n tasolla toteutettavilla toimilla voitaisiin selvästikin taata yhdenmukainen ja koordinoitu veropolitiikka tällä verotuksen erityisalalla. Jäsenvaltiot sitoutuisivat lähdeverovapautuksiin samassa määrin.

Suhteellisuusperiaate

Tässä uudelleenlaatimisessa ehdotettujen muutosten olisi oltava oikeasuhteisia. Muutoksilla olisi ratkaistava todetut ongelmat, jotta vahvistetut tavoitteet voitaisiin todennäköisesti saavuttaa. Taloudelliset vääristymät, sääntöjen noudattamisesta aiheutuvat kustannukset sekä liikaverotuksen ja kaksinkertaisen verotuksen riski johtuvat pääasiallisesti lähdevaltiossa kannettavista veroista. Myös erot erityyppisten rajatylittävien pääomavirtojen verotuksessa vääristävät yhtiöiden toimintatapoja. Tässä uudelleenlaatimisessa ehdotetuilla muutoksilla pyritään laajentamaan direktiivin soveltamisalaa ja soveltamaan verovapautusta useammissa tapauksissa. Tällainen ratkaisu edesauttaisi verotuksen neutraliteettia, alentaisi sääntöjen noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia ja poistaisi kaksinkertaisen verotuksen riskin useammissa tapauksissa, minkä ansiosta talouden toimijat voivat kohdentaa resursseja tehokkaammin. Aloite ei mene pidemmälle kuin mitä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Se jättää liikkumavaraa jäsenvaltioiden kansallisille päätöksille, koska se koskee ainoastaan EU:n sisällä suoritettavia rajatylittävä maksuja.

Ehdotus on tämän vuoksi suhteellisuusperiaatteen mukainen.

Yksinkertaistaminen

Kuten edellä todetaan, rajojen yli maksettavia korkoja ja rojalteja koskevasta verojärjestelystä säädetään neljässä direktiivissä ja kahdessa Bulgarian ja Romanian liittymisasiakirjan liitteessä. Koonnosta ei ole. Voimassa olevaan lainsäädäntöön tutustuminen on tämän vuoksi oikeudellisesti monimutkaista. Näitä kysymyksiä käsittelevien yhtiöiden ja ammatinharjoittajien on yksinkertaisempaa, selkeämpää ja helpompaa soveltaa yhdenmukaista lakia, kun voimassa oleva lainsäädäntö on koottu yhteen säädökseen.

Lähdeveron määrääminen ja kansallisessa lainsäädännössä tai kaksinkertaista verotusta koskevissa sopimuksissa määrättyjen veronhuojennusten täytäntöönpanemiseksi noudatettavat palautusmenettelyt johtavat korkeisiin sääntöjen noudattamisesta aiheutuviin kustannuksiin. Sen todistaminen, että asianomaisella on oikeus saada vapautus kaksinkertaisesta verotuksesta tai hyvitys ulkomailla maksetusta verosta ja tehdä vastaava vähennys asuinvaltiossa kannettavaan yhtiöveroon, edellyttää asiakirjojen laatimista. Yhtiöiden on lisäksi maksettava lähdeveroa, joka palautetaan myöhemmin, jos verohallinto katsoo, että yhtiöillä on oikeus saada sopimuksessa määrätty verovapautus tai veronalennus. Kun kotimaassa saatavat veronhyvitykset ovat yhtä suuret kuin lähdeverokannat, maksusta kannetaan lähdevero, mutta vähennys on mahdollista asuinmaassa vasta myöhemmin, kun veroilmoitus jätetään. Tämä aiheuttaa yhtiöille likviditeettikustannuksia. Vaikutustenarvioinnin mukaan tässä uudelleenlaatimisehdotuksessa olevat lähdeveron poistamiseen useammissa tapauksissa tähtäävät aloitteet vähentäisivät sääntöjen noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia arviolta 38,4–58,8 miljoonaa euroa.

Artiklakohtaiset huomautukset

· Verovapautus

Direktiivin 1 artiklan 1 kohta muutetaan. Sen tarkoituksena on vapauttaa korko- ja rojaltimaksut kaikista lähdeveroista. Direktiivin antamisen yhteydessä neuvoston pöytäkirjaan sisällytettiin seuraava lausuma: ”Neuvosto ja komissio ovat yhtä mieltä siitä, että korko- ja rojaltidirektiivin etujen ei pitäisi koitua yrityksille, jotka on vapautettu direktiivin soveltamisalaan kuuluvasta tuloverosta. Neuvosto pyytää komissiota tekemään direktiiviin tarvittavia muutoksia koskevat ehdotukset hyvissä ajoin.” Mainitun direktiivin johdanto-osan kappaleessa todetaan, että ”on tarpeellista huolehtia siitä, että korko- ja rojaltimaksuja verotetaan jossakin jäsenvaltiossa kerran [10]”. Komissio on yhtä mieltä neuvoston kanssa siitä, että direktiivissä ei pitäisi olla porsaanreikiä, joita käytettäisiin korko- ja rojaltimaksuista kannettavien verojen kiertämiseen. Tätä varten se antoi vuonna 2003 ehdotuksen [11], josta oltiin lähellä saavuttaa yksimielisyys Ecofin-neuvostossa. Komissio veti ehdotuksen takaisin, koska sen oli määrä antaa tämä uudelleenlaatiminen vuotta 2010 koskevan komission työohjelman [12] liitteessä II esitetyn mukaisesti. Näin ollen uudelleenlaatimisella muutetaan 1 artiklan 1 kohta, jotta tehtäisiin selväksi, että jäsenvaltioiden on myönnettävä direktiivissä säädetyt etuudet ainoastaan silloin, kun asianomaista korko- ja rojaltimaksua ei ole vapautettu yhtiöverosta siinä jäsenvaltiossa, johon koron tai rojaltin tosiasiallinen edunsaaja on sijoittautunut. Tämä koskee erityisesti tilannetta, jossa yhtiö tai kiinteä toimipaikka maksaa tuloveroa mutta kuuluu erityisverojärjestelmään, jossa ulkomailta saatavat korko- ja rojaltimaksut on vapautettu verosta. Tällaisissa tapauksissa direktiivi ei velvoittaisi lähdevaltiota myöntämään vapautusta lähdeverosta.

· Lähdevaltion määritelmä

Direktiivin 1 artiklan 2 kohtaa, jossa lähdevaltio määritellään maksun suorittavaksi jäsenvaltioksi, ei muuteta.

Tämän määritelmän selkeyttämiseksi 1 artiklan 3 kohdassa säädetään, että kiinteää toimipaikkaa pidetään maksun suorittajana silloin, kun maksu muodostaa vähennyskelpoisen kulun. Edellä mainitussa komission kertomuksessa todetaan, että asiayhteyden perusteella on selvää, että vähennyskelpoisuutta koskevan vaatimuksen tavoitteena on varmistaa, että direktiivissä säädetyt etuudet voidaan saada vain silloin, kun maksut liittyvät kiinteän toimipaikan kuluihin. Nykyisessä sanamuodossaan säännöstä voitaisiin kuitenkin soveltaa myös sellaisiin tapauksiin, joissa vähennys evätään muista syistä. Uudelleenlaatimisella muutetaan tätä kohtaa, jotta tehtäisiin selväksi, että direktiiviä sovelletaan silloin, kun maksu liittyy kiinteän toimipaikan suorittamiin toimiin.

· Tosiasiallisen edunsaajan määritelmä

Tosiasiallinen edunsaaja määritellään 1 artiklan 4 ja 5 kohdassa, joita ei muuteta.

· Kiinteiden toimipaikkojen suorittamat tai vastaanottamat maksut

Direktiivin 1 artiklan 6 kohta koskee tapauksia, joissa maksut suoritetaan tai vastaanotetaan kiinteän toimipaikan kautta. Kyseistä kohtaa ei muuteta.

· Etuyhteyttä koskeva vaatimus

Direktiivin 1 artiklan 7 ja 10 kohta koskevat maksun aiheuttavaan liiketapahtumaan osallistuvien yhtiöiden etuyhteyteen liittyviä edellytyksiä. Kyseisiä kohtia ei muuteta.

· Alueellinen kattavuus

Direktiivin 1 artiklan 8 kohdassa säädetään, että direktiiviä sovelletaan ainoastaan EU:n sisäisiin maksuihin. Kyseistä kohtaa ei muuteta.

· Verotus maksunsaajan jäsenvaltiossa

Direktiivin 1 artiklan 9 kohta koskee maksunsaajan jäsenvaltion verotusoikeutta. Kyseistä kohtaa ei muuteta.

· Todistusmenettely

Direktiivin 1 artiklan 11, 12 ja 13 kohta koskevat verovapautusoikeuden todistusmenettelyä. Kyseisiä kohtia ei muuteta.

· Palautusmenettely

Direktiivin 1 artiklan 15 ja 16 kohta koskevat lähdeveron palauttamista silloin, kun yhtiöllä on oikeus verovapauteen. Kyseisiä kohtia ei muuteta.

· Korkojen ja rojaltien määritelmä

Direktiivin 2 artiklassa olevaa korkojen ja rojaltien määritelmää ei muuteta. Kyseinen artikla yhdistetään 3 artiklaan, jossa on myös direktiivin soveltamisen kannalta merkittäviä määritelmiä.

· Yhtiön määritelmä

Direktiivin 3 artiklan a alakohdan, josta tulee nyt 2 artiklan c alakohta, mukaisesti direktiivin soveltamisalaan kuuluvat yhtiöt, joiden yhtiömuoto on jokin liitteessä I luetelluista, joiden verotuksellinen kotipaikka on jossakin jäsenvaltiossa ja joihin sovelletaan jotakin direktiivissä luetelluista tuloverotyypeistä. Luettelo direktiivin soveltamisalaan kuuluvista yhtiöistä on liitteessä I. Luettelon perustana on käytetty kansallisia yhtiölakeja.

Tällä uudelleenlaatimisella muutetaan direktiivin henkilöllistä ulottuvuutta laajentamalla se koskemaan mahdollisimman monia yhtiöitä. Tätä varten noudatettiin kahta arviointiperustetta.

Ensinnäkin direktiivin soveltamisalaan kuuluvia yhtiöitä koskeva luettelo on tällä hetkellä suppeampi kuin emo- ja tytäryhtiödirektiivin liitteessä oleva luettelo. Jälkimmäistä direktiiviä sovelletaan voitonjakoon, ja sen tavoitteet ovat samat kuin direktiivissä, eli lähdeverojen ja kaksinkertaisen verotuksen riskin poistaminen rajatylittävissä pääomavirroissa. Direktiiviä sovelletaan korko- ja rojaltimaksuihin, kun taas emo- ja tytäryhtiödirektiiviä sovelletaan osinkomaksuihin. Direktiiviin tehtävällä muutoksella laajennetaan siinä olevaa luetteloa sen yhdenmukaistamiseksi emo- ja tytäryhtiödirektiivin kanssa. Tämän avulla verotus voidaan tehdä neutraalimmaksi.

Yksi direktiiviin tehtävä muutos on eurooppayhtiön (SE) ja eurooppaosuuskunnan (SCE) lisääminen direktiivin soveltamisalaan kuuluvia yhtiöitä koskevaan luetteloon. Näiden kahden yhtiömuodon tavoitteena on perustaa ja hallinnoida Euroopan laajuisia yhtiöitä ilman, että kansallisten lakien alueellisesti rajatun soveltamisalan sekä niiden erimuotoisuuden asettamat esteet voivat haitata näitä toimia [13]. Näin ollen SE tarjoaa useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa toimintaa harjoittaville yhtiöille mahdollisuuden esiintyä unionin lainsäädännön mukaisena yhtenä yhtiönä kaikkialla EU:ssa niin, että siihen sovelletaan vain yksiä yhtiöoikeudellisia sääntöjä ja yhtenäistä hallinto- ja raportointijärjestelmää. Vaikka SE:n säännöissä ei ole nimenomaisesti verotusta koskevia säännöksiä, niissä kuitenkin edellytetään, että SE:hen sovelletaan ”jäsenvaltioiden lainsäädäntöä, jota sovellettaisiin SE:n sääntömääräisen kotipaikan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti perustettuun julkiseen osakeyhtiöön” [14]. SE:n sääntöjen liitteessä luetellut julkiset osakeyhtiöt sisältyvät myös direktiivin liitteenä olevaan yhtiöluetteloon. Käytännössä SE saa siis jo nyt direktiivissä säädetyt etuudet, koska jäsenvaltio, jossa sen sääntömääräinen kotipaikka sijaitsee, on velvollinen myöntämään sille samat etuudet kuin vastaaville kansallisille julkisille osakeyhtiöille. Selvyyden vuoksi ja sen korostamiseksi, miten tärkeänä komissio asiaa pitää, komissio ehdottaa, että SE mainitaan erikseen direktiivin liitteenä olevassa yhtiöluettelossa [15].

SCE:n säännöissä ei myöskään ole erityisiä verotussäännöksiä [16], joten tällaisiin yhtiöihin sovelletaan jäsenvaltioiden ja EU:n verotussääntöjä. Komissio pitää tärkeänä tämän uuden yhtiömuodon tukemista ja puitteiden tarjoamista yhtiöille, jotta ne voivat hyödyntää sitä parhaalla mahdollisella tavalla. SCE:itä kohdellaan samalla tavalla kuin niiden sääntömääräisen kotipaikan jäsenvaltiossa sijaitsevia osuuskuntia, joten ne saavat epäsuorasti samat direktiivissä säädetyt etuudet kuin direktiivin soveltamisalaan jo kuuluvat kansalliset osuuskunnat. Vaikka jotkin niistä mainitaan jo direktiivin liitteessä olevassa luettelossa, uuteen liitteeseen ehdotetaan lisättäväksi enemmän tällaisia osuuskuntia. Näissä olosuhteissa komissio ehdottaa, että yhtiöluetteloon lisätään myös SCE. Vaikka SE:n tavoin tämän lisäyksen voi nähdä pikemminkin osoituksena siitä, miten tärkeänä komissio pitää SCE:tä, tämän toimenpiteen tarkoituksena on välttyä epäselvyydeltä ja -varmuudelta sekä varmistaa se, että SCE saa kaikki direktiivissä säädetyt etuudet.

Toiseksi direktiivin liitteessä oleva luettelo on joidenkin jäsenvaltioiden osalta laajempi kuin emo- ja tytäryhtiödirektiivin luettelo. Tämä koskee Kyprosta, Slovakiaa, Sloveniaa ja Tšekkiä. Luetteloa ei kuitenkaan muuteta näiltä osin, koska direktiivissä säädetyt etuudet jo saavia yhtiömuotoja ei tulisi poistaa yhtenäistetyn verojärjestelmän piiristä. Muussa tapauksessa niiltä riistettäisiin luottamuksensuoja ja niihin kohdistuisi sisämarkkinoilla veroesteitä, jotka pyritään poistamaan SEUT-sopimuksella ja direktiivillä.

Eräitä muita kohtia ei muuteta sen vuoksi, että ne ovat samat kuin emo- ja tytäryhtiödirektiivissä. Tämä koskee Latviaa, Liettuaa, Maltaa, Portugalia, Puolaa, Romaniaa, Suomea ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa.

Toisaalta luettelo on saatettava ajan tasalle, sillä siinä mainitaan kaksi yhtiötä, jollaisia ei enää ole. Nämä ovat saksalainen ”bergrechtliche Gewerkschaft” ja unkarilainen ”közhasznú társaság”.

Tällä uudelleenlaatimisella korvataan myös tällä hetkellä 3 artiklan a alakohdan iii luetelmakohdassa oleva luettelo veroista, joita yhtiöihin on sovellettava. Se lisätään uudelleenlaatimiseen B osana liitteeseen I.

· Lähiyhtiön määritelmä

Direktiivin 3 artiklan b alakohdan mukaan yhtiötä pidetään toisen yhtiön lähiyhtiönä, jos toinen niistä omistaa välittömästi vähintään 25 prosenttia toisen yhtiön pääomasta tai jos kolmas yhtiö omistaa välittömästi vähintään 25 prosenttia maksaja- ja maksunsaajayhtiön pääomasta. Jäsenvaltiot voivat halutessaan määrätä raja-arvon tätä alhaisemmaksi määrittääkseen, onko yhtiö riittävässä määrin toisen yhtiön määräysvallassa. Lisäksi ne voivat korvata pääomaomistuksen vähimmäismäärää koskevan vaatimuksen vähimmäisääniosuutta koskevalla vaatimuksella.

Osakkeenomistusraja on korkeampi kuin emo- ja tytäryhtiödirektiivissä, jossa edellytetään ainoastaan 10 prosentin välitöntä tai välillistä omistusta. Uudelleenlaatimisella muutetaan tämä säännös, jotta direktiivissä säädetyt etuyhteyttä koskevat vaatimukset yhdenmukaistettaisiin emo- ja tytäryhtiödirektiivissä säädettyjen vaatimusten kanssa. Näin ollen 25 prosentin välitöntä osakkeenomistusta koskeva vaatimus muutetaan siten, että edellytyksenä on vastedes 10 prosentin välitön tai välillinen omistus. Tällä uudella raja-arvolla pyritään välttämään eräät taloudelliset vääristymät, joita kahden direktiivin erilaiset soveltamisalat ovat aiheuttaneet. Säännös numeroidaan uudelleen 2 artiklan d a alakohdaksi.

· Kiinteän toimipaikan määritelmä

Direktiivin 2 artiklan c alakohdassa oleva kiinteän toimipaikan määritelmä numeroidaan uudelleen 2 artiklan e alakohdaksi, mutta sen sisältöä ei muuteta.

· Korkoina tai rojalteina maksettujen maksujen poissulkeminen

Direktiivin 4 artikla, jolla erinäisistä liiketoimista korkoina ja rojalteina maksettavat maksut jätetään soveltamisalan ulkopuolelle, numeroidaan uudelleen 3 artiklaksi, mutta sitä ei muuteta.

· Vilppi ja väärinkäytökset

Direktiivin 5 artikla, jossa on väärinkäytöksiä koskevia säännöksiä, numeroidaan uudelleen 4 artiklaksi, mutta sitä ei muuteta tällä uudelleenlaatimisella.

· Siirtymäjärjestelyt

Direktiivin 6 artikla numeroidaan uudelleen 5 artiklaksi. Sen sisältöä ei muuteta, mutta sen sanamuotoa mukautetaan Bulgarialle liittymisasiakirjassa myönnettyjen siirtymäjärjestelyjen huomioon ottamiseksi. Lisäksi siitä poistetaan viittaus Slovakiaan, jolle myönnetyn poikkeuksen voimassaoloaika päättyi 1. toukokuuta 2006.

· Tarkistaminen

Direktiivin 8 artiklassa edellytetty direktiivin toimintaa koskeva komission kertomus annettiin neuvostolle huhtikuussa 2009. Tämä säännös numeroidaan uudelleen 7 artiklaksi, se saatetaan ajan tasalle ja siinä vahvistetaan uusi määräaika direktiivin vaikutusten tarkistamiselle ja sen tavoitteiden saavuttamisen varmentamiselle. Komissio antaa neljän vuoden kuluttua direktiivin täytäntöönpanon jälkeen Ecofin-neuvostolle ja Euroopan parlamentille kertomuksen tämän uudelleenlaatimisen vaikutuksista.

· Rajaamislauseke

Direktiivin 8 artikla on vakiomuotoinen yhdenmukaistamissäännös. Direktiivissä vahvistetaan rajojen yli maksettavien korkojen ja rojaltien verotusta koskevat vähimmäisvelvoitteet, mutta sillä ei estetä sitä, että kansallisella lainsäädännöllä tai kaksinkertaista verotusta koskevilla sopimuksilla otettaisiin käyttöön edullisempia muita verojärjestelmiä.

· Siirtäminen osaksi kansallista lainsäädäntöä, kumoaminen, voimaantulo ja osoitus

Direktiivin 6, 9, 10 ja 11 artikla ovat vakiomuotoisia säännöksiä, joita käytetään erityisesti uudelleenlaatimisessa. Sen 12 artikla on vakiosäännös, jossa täsmennetään, että direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

4. TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Tämä uudelleenlaatiminen ei vaikuta EU:n talousarvioon.

2003/49/EY (mukautettu)

2011/0314 (CNS)

Ehdotus

NEUVOSTON DIREKTIIVI

eri jäsenvaltioissa sijaitsevien lähiyhtiöiden välisiin korko- ja rojaltimaksuihin sovellettavasta yhteisestä verotusjärjestelmästä

(uudelleenlaatiminen)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 94 115 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon [17],

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [18],

noudattaa erityistä lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsoo seuraavaa:

uusi

(1) Eri jäsenvaltioissa sijaitsevien lähiyhtiöiden välisiin korko- ja rojaltimaksuihin sovellettavasta yhteisestä verotusjärjestelmästä 3 päivänä kesäkuuta 2003 annettua neuvoston direktiiviä 2003/49/EY [19] on muutettu useaan otteeseen. Koska siihen on tehtävä uusia muutoksia, se olisi selkeyden vuoksi uudelleenlaadittava.

2003/49/EY johdanto-osan 1 kappale (mukautettu)

(2) Yhtenäismarkkinoilla Sisämarkkinoilla , joilla on kotimaisten markkinoiden ominaispiirteet, eri jäsenvaltioiden yhtiöiden välisiin liiketoimiin ei saa soveltaa epäedullisempia veroehtoja kuin joita sovelletaan saman jäsenvaltion yhtiöiden välisiin samoihin liiketoimiin.

2003/49/EY johdanto-osan 2 kappale

(3) Tämä vaatimus ei tällä hetkellä täyty korko- ja rojaltimaksujen osalta. Kansalliset verolait yhdessä mahdollisten kahdenvälisten tai monenvälisten sopimusten kanssa eivät ehkä aina varmista kaksinkertaisen verotuksen poistamista, ja niiden soveltaminen merkitsee usein kyseisille yhtiöille työläitä hallinnollisia muodollisuuksia ja kassavirtaongelmia.

2003/49/EY johdanto-osan 4 kappale

(4) Tarkoituksenmukaisin tapa poistaa edellä mainitut muodollisuudet ja ongelmat ja varmistaa kansallisten ja rajojen ylitse tapahtuvien liiketoimien tasa-arvoinen verokohtelu on lakkauttaa korko- ja rojaltimaksujen verotus siinä jäsenvaltiossa, mistä ne ovat lähtöisin, riippumatta siitä, kannetaanko vero lähdeverona vai verotusmenettelyllä. On erityisen tarpeellista lakkauttaa nämä verot tällaisilta maksuilta eri jäsenvaltioista olevien lähiyhtiöiden samoin kuin tällaisten yhtiöiden kiinteiden toimipaikkojen välillä.

2003/49/EY johdanto-osan 3 kappale

uusi

(5) On tarpeellista huolehtia siitä, että korko- ja rojaltimaksuja verotetaan jossakin jäsenvaltiossa kerran ja että direktiivissä säädettyjä etuuksia olisi sovellettava ainoastaan silloin, kun maksusta saatavia tuloja verotetaan tosiasiallisesti maksunsaajayhtiön jäsenvaltiossa tai jäsenvaltiossa, jossa maksunsaajan kiinteä toimipaikka sijaitsee.

uusi

(6) Tätä direktiiviä olisi sovellettava ainoastaan yhtiöihin, joiden yhtiömuoto on jokin liitteessä I olevassa A osassa luetelluista, ja tavoitteena olisi oltava kyseisen luettelon laajentaminen koskemaan mahdollisimman monia yhtiöverovelvollisia.

(7) Kahta arviointiperustetta voidaan noudattaa sellaisia yhtiöitä koskevan luettelon laajentamiseksi, joihin direktiiviä olisi sovellettava. Ensinnäkin voidaan todeta, että luettelo on monilta osin suppeampi kuin eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä 23 päivänä heinäkuuta 1990 annetussa neuvoston direktiivissä 90/435/ETY [20] oleva luettelo. On tärkeää yhdenmukaistaa nämä luettelot ja laajentaa tähän direktiiviin liitettävää luetteloa.

(8) Toiseksi tämän direktiivin liitteessä oleva luettelo on eräiltä osin samanlainen tai laajempi kuin direktiivissä 90/435/ETY oleva luettelo, ja sitä ei olisi muutettava näiltä osin, jotta nämä yhtiöt saisivat edelleenkin direktiivissä säädetyt etuudet.

(9) Tässä direktiivissä olevan lähiyhtiöiden määritelmän mukaan välittömän vähimmäisomistuksen on oltava 25 prosenttia, kun taas direktiivissä 90/435/ETY säädetään voitonjaon verovapautuksesta silloin, kun välitön tai välillinen omistus on vähintään 10 prosenttia. Korko- ja rojaltimaksuja koskeva yhdenmukainen verojärjestelmä olisi koordinoitava direktiivissä 90/435/ETY säädetyn verojärjestelmän kanssa, ja tässä direktiivissä säädettyä omistusvaatimusta olisi lievennettävä siten, että vaatimuksena on vähintään 10 prosentin välillinen tai välitön omistus.

(10) Tässä direktiivissä kiinteiden toimipaikkojen maksuille säädetty verovapautus edellyttää, että kyseessä ovat kiinteän toimipaikan kulut, jotka voidaan vähentää toimipaikan sijoittautumisjäsenvaltiossa, mikä voisi johtaa direktiivissä säädettyjen etuuksien kieltäminen, jos vähennys evättiin sellaisissakin tapauksissa, joissa maksut liittyvät toimipaikan toimintaan. On tärkeää tehdä selväksi, että vapautusta sovelletaan ainoastaan, kun maksua pidetään kiinteän toimipaikan toiminnasta syntyneenä kuluna.

2003/49/EY johdanto-osan 5 kappale

(11) Järjestelyjä olisi sovellettava vain siihen korko- tai rojaltimaksujen määrään, josta maksajan ja tosiasiallisen edunsaajan välillä olisi sovittu erityisen suhteen puuttuessa.

2003/49/EY johdanto-osan 6 kappale

(12) Lisäksi on tarpeen jättää jäsenvaltioille mahdollisuus toteuttaa aiheellisia toimenpiteitä petosten tai väärinkäytösten estämiseksi.

2003/49/EY johdanto-osan 7 kappale (mukautettu)

(13) Bulgarialle, Kreikalle ja Portugalille olisi talousarviosyistä sallittava siirtymäkausi, jotta ne voivat asteittain alentaa korko- ja rojaltimaksuista perittäviä veroja siitä riippumatta, kannetaanko ne lähdeverona vai verotusmenettelyllä, kunnes ne voivat soveltaa 1 artiklan säännöksiä.

2003/49/EY johdanto-osan 8 kappale

(14) Espanjan, joka on pannut alulle Espanjan teknologisen potentiaalin vahvistamista koskevan suunnitelman, olisi talousarviosyistä sallittava olla soveltamatta 1 artiklan säännöksiä rojaltimaksuihin siirtymäkauden ajan.

2004/76/EY johdanto-osan 2 ja 3 kappale (mukautettu)

(15) Tšekille, Latvialle, Liettualle, ja Puolalle ja Slovakialle tulee todennäköisesti aiheutumaan budjettivaikeuksia tätä direktiiviä 2003/49/EY sovellettaessa johtuen niiden kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti soveltamasta lähdeveroasteesta sekä niiden tulo- ja pääomaverosopimuksista ja näiden perusteella kerätyistä tuloista.

(16) Tästä syystä näille liittymässä oleville maille jäsenvaltioille olisi annettava lupa jättää tilapäisesti soveltamatta eräitä tämän direktiivin 2003/49/EY 1 artiklan säännöksiä säästöjen tuottamien korkotulojen verotusta koskevan neuvoston verotuksesta 3 päivänä kesäkuuta 2003 antaman annetun neuvoston direktiivin 2003/48/EY [21] 17 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuun soveltamisen alkamispäivään saakka; Latvian ja Liettuan osalta korko- ja rojaltimaksuja sekä Tšekin, ja Puolan ja Slovakian osalta ainoastaan rojaltimaksuja.

2003/49/EY johdanto-osan 9 kappale (mukautettu)

uusi

(17) Kolmen vuoden kuluttua siitä, kun tämä direktiivi viimeistään on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä, komission on tarpeellista antaa neuvostolle ja Euroopan parlamentille kertomus tämän direktiivin toiminnasta vaikutuksesta sen toteamiseksi, miten tavoitteet on saavutettu. , erityisesti sen soveltamisalan laajentamiseksi muihin yhtiöihin tai yrityksiin sekä koron ja rojaltien määritelmän alan arvioimiseksi korkoa ja rojalteja koskevien kansallisen lainsäädännön säännösten ja kahdenvälisten tai monenvälisten verosopimusten määräysten tarvittavan lähentämisen mukaisesti.

2003/49/EY johdanto-osan 10 kappale (mukautettu)

(18) Ehdotetun toiminnan tavoitetta, joka on eri jäsenvaltioista olevien lähiyhtiöiden välisiin korko- ja rojaltimaksuihin sovellettavan yhteisen verotusjärjestelmän aikaansaaminen, ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan se voidaan sen vuoksi paremmin saavuttaa yhteisön unionin tasolla, joten yhteisö unioni voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

uusi

(19) Velvollisuus saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoitettava koskemaan ainoastaan niitä säännöksiä, joilla muutetaan aikaisempien direktiivien sisältöä. Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu aikaisempiin direktiiveihin.

(20) Tämän direktiivin ei tulisi vaikuttaa liitteessä II olevassa B osassa mainittuihin jäsenvaltioita velvoittaviin määräaikoihin, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sovellettava niitä,

2003/49/EY (mukautettu)

uusi

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Soveltamisala ja menettely

1. Jäsenvaltiosta lähtöisin olevat korko- ja rojaltimaksut ovat vapaita kaikista siinä valtiossa jäsenvaltiossa näistä maksuista lähdeveroina tai lopullisessa verotuksessa kannettavista veroista, mikäli koron tai rojaltin tosiasiallinen edunsaaja on toisesta jäsenvaltiosta oleva yhtiö tai jostakin jäsenvaltiosta olevan yhtiön toisessa jäsenvaltiossa sijaitseva kiinteä toimipaikka ja on tosiasiallisesti velvollinen maksamaan näistä maksuista saadusta tulosta veroa kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa .

2. Jäsenvaltiosta olevan yhtiön tai jäsenvaltiossa sijaitsevan toisesta jäsenvaltiosta olevan yhtiön kiinteän toimipaikan suorittaman maksun katsotaan olevan lähtöisin kyseisestä jäsenvaltiosta(, jäljempänä ’lähdevaltio’).

2003/49/EY (mukautettu)

uusi

3. Kiinteää toimipaikkaa pidetään koron tai rojaltin maksajana vain siltä osin kuin nämä maksut ovat kiinteän toimipaikan verotuksessa vähennyskelpoisia toiminnasta syntyneitä kustannuksia jäsenvaltiossa, jossa kiinteä toimipaikka sijaitsee.

2003/49/EY

4. Jäsenvaltiosta olevaa yhtiötä pidetään koron tai rojaltin tosiasiallisena edunsaajana vain, jos se saa kyseiset maksut omaksi hyväkseen eikä välittäjänä, kuten jonkun toisen henkilön edustajana, uskottuna miehenä tai valtuutettuna asiamiehenä.

2003/49/EY (mukautettu)

5. Kiinteää toimipaikkaa pidetään koron tai rojaltin tosiasiallisena edunsaajana,

a) jos velkasaatava, oikeus tai tiedon käyttö, jonka johdosta korko- tai rojaltimaksut aiheutuvat, tosiasiassa liittyy kyseiseen kiinteään toimipaikkaan; ja

b) jos korko- tai rojaltimaksut ovat kiinteälle toimipaikalle jonkin 3 artiklan a kohdan iii alakohdassa liitteessä I olevassa B osassa mainitun veron alaista tuloa siinä jäsenvaltiossa, jossa se sijaitsee, tai Belgiassa impôt des non-résidents / belasting der niet-verblijfhouders -veron alaista tuloa tai Espanjassa Impuesto sobre la Renta de no Residentes -veron alaista tuloa tai sellaisen veron alaista tuloa, joka on samanlainen tai olennaisesti samanluonteinen ja joka kannetaan tämän direktiivin voimaantulopäivän jälkeen kyseisten tällä hetkellä suoritettavien verojen lisäksi tai niiden asemesta.

2003/49/EY

6. Kun jäsenvaltiosta olevan yhtiön kiinteän toimipaikan katsotaan olevan koron tai rojaltin maksaja tai tosiasiallinen edunsaaja, mitään muuta kyseisen yhtiön osaa ei käsitellä kyseisen koron tai rojaltin maksajana tai tosiasiallisena edunsaajana tätä artiklaa sovellettaessa.

7. Tätä artiklaa sovelletaan vain, jos yhtiö, joka on koron tai rojaltin maksaja tai jonka kiinteän toimipaikan katsotaan olevan maksaja, on etuyhteydessä yhtiöön, joka on kyseisen koron tai rojaltin tosiasiallinen edunsaaja tai jonka kiinteän toimipaikan katsotaan olevan kyseisen koron tai rojaltin tosiasiallinen edunsaaja.

8. Tätä artiklaa ei sovelleta silloin, kun korot tai rojaltit maksaa jäsenvaltiosta olevan yhtiön kolmannessa valtiossa sijaitseva kiinteä toimipaikka tai ne maksetaan sille ja kun yhtiön liiketoimintaa kokonaan tai osittain harjoitetaan tämän kiinteän liiketoimipaikan kautta.

9. Tämän artiklan säännökset eivät estä jäsenvaltiota verolainsäädäntöään soveltaessaan ottamasta huomioon kyseisestä valtiosta olevien yhtiöiden tai tällaisten yhtiöiden kiinteiden toimipaikkojen tai siinä valtiossa sijaitsevien kiinteiden toimipaikkojen saamia korkoja tai rojalteja.

2003/49/EY (mukautettu)

10. Jäsenvaltiolla on mahdollisuus olla soveltamatta tätä direktiiviä toisesta jäsenvaltiosta olevaan yhtiöön tai sellaisen yhtiön kiinteään toimipaikkaan, jos 3 2 artiklan b d alakohdan mukaiset edellytykset eivät ole keskeytyksettä täyttyneet vähintään kahden vuoden ajan.

11. Lähdevaltio voi edellyttää, että osoitetaan todistuksella tässä artiklassa ja 3 2 artiklassa asetettujen edellytysten täyttyminen koron tai rojaltin maksuhetkellä. Jos ei ole osoitettu tässä artiklassa asetettujen edellytysten täyttymistä maksuhetkellä, jäsenvaltiolla on oikeus vaatia lähdeveron perimistä.

12. Lähdevaltio voi asettaa tämän direktiivin mukaisen vapautuksen ehdoksi, että se on tehnyt päätöksen, jolla kyseisenä ajankohtana myönnetään vapautus tässä artiklassa ja 3 2 artiklassa asetettujen edellytysten täyttymisen vahvistavan todistuksen nojalla. Vapautusta koskeva päätös on annettava kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun todistus ja kaikki lähdevaltion kohtuudella vaatimat vahvistustiedot on annettu, ja se on voimassa vähintään vuoden ajan sen tekemisestä.

13. Sovellettaessa 11 ja 12 kohtaa annettavan todistuksen on oltava kunkin maksusopimuksen osalta voimassa vähintään vuoden mutta enintään kolme vuotta sen antamispäivästä ja siinä on oltava seuraavat tiedot:

a) todistus maksunsaajayhtiön verotuksellisesta kotipaikasta ja tarvittaessa sen jäsenvaltion veroviranomaisen vahvistama todistus kiinteän toimipaikan olemassaolosta, jossa maksunsaajayhtiön verotuksellinen kotipaikka on tai jossa kiinteä toimipaikka sijaitsee;

b) se, että maksunsaajayhtiö on 4 kohdan mukainen tosiasiallinen edunsaaja, tai 5 kohdan mukaisten edellytysten olemassaolo, jos kiinteä toimipaikka on maksunsaajana;

c) 3 2 artiklan a kohdan c alakohdan iii alakohdan mukaisten edellytysten täyttyminen maksunsaajayhtiön osalta;

d) vähimmäisosakkuus tai vähimmäisääniosuutta koskeva peruste 3 2 artiklan b kohdan d alakohdan mukaisesti;

e) d kohdassa tarkoitetun osakkuuden tai osuuden olemassaoloaika.

Jäsenvaltiot voivat lisäksi edellyttää oikeudellista perustetta sopimuksen mukaisten maksujen osalta (esimerkiksi lainasopimus tai lisenssisopimus).

2003/49/EY

14. Jos vapautusta koskevat edellytykset lakkaavat täyttymästä, maksun saavan yhtiön tai kiinteän toimipaikan on välittömästi ilmoitettava tästä maksun suorittavalle yhtiölle tai kiinteälle toimipaikalle ja, jos lähdevaltio näin vaatii, kyseisen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle.

15. Jos maksun suorittava yhtiö tai kiinteä toimipaikka on perinyt lähdeveroa, josta tämän artiklan nojalla pitää vapauttaa, voidaan vaatia tämän lähdeveron palauttamista. Lähdevaltio voi edellyttää 13 kohdassa mainittuja tietoja. Palauttamista koskeva hakemus on esitettävä säädetyssä määräajassa. Määräajan on oltava vähintään kaksi vuotta siitä päivästä, jolloin korot tai rojaltit maksetaan.

16. Lähdevaltion on palautettava liikaa peritty lähdevero vuoden kuluessa hakemuksen ja jäsenvaltion kohtuudella vaatimien vahvistustietojen vastaanottamisesta. Jos lähdeveroa ei ole palautettu tämän määräajan kuluessa, saajayhtiöllä tai kiinteällä toimipaikalla on mainitun vuoden kuluttua oikeus saada palautetulle verolle korkoa, joka vastaa lähdevaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti vastaavissa tapauksissa sovellettavaa kansallista korkokantaa.

2003/49/EY (mukautettu)

2 artikla

Korkojen ja rojaltien määritelmä Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a) ilmaisullla ’korko korolla ’ tarkoitetaan tuloa kaikenlaisista velkasaatavista, riippumatta siitä, onko niiden vakuutena kiinnitys ja liittyykö niihin oikeus osuuteen velallisen voitosta, ja erityisesti arvopaperien tuottoa ja joukkovelkakirjojen tai obligaatioiden tuottoa mukaan lukien tällaisiin arvopapereihin, joukkovelkakirjoihin tai obligaatioihin liittyvät emissiovoitot ja palkkiot. Maksun viivästymisen johdosta maksettavia sakkomaksuja ei pidetä korkoina;

b) ilmaisulla ’rojaltit rojalteilla ’ tarkoitetaan kaikenlaisia maksuja, jotka saadaan vastikkeeksi kirjallisen, taiteellisen tai tieteellisen teoksen, mukaan lukien elokuvien ja tietokoneohjelmien, tekijänoikeuden, patentin, tavaramerkin, mallin, suunnitelman, salaisen kaavan tai menetelmän käytöstä tai käyttöoikeudesta taikka teollis-, kaupallis- tai tieteellisluonteisesta kokemusperäisestä tiedosta. Maksut teollisten, kaupallisten tai tieteellisten laitteiden käytöstä tai käyttöoikeudesta katsotaan rojalteiksi.

2003/49/EY (mukautettu)

c) ilmaisulla ’jäsenvaltiosta oleva yhtiö olevalla yhtiöllä ’ tarkoitetaan yhtiötä,

i) jonka yhtiömuoto on jokin liitteessä I olevassa A osassa esitetyistä; ja

ii) jolla jäsenvaltion verolainsäädännön mukaan katsotaan olevan tässä jäsenvaltiossa verotuksellinen kotipaikka ja jonka verotuksellisen kotipaikan ei katsota kolmannen valtion kanssa kaksinkertaisen tuloverotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen mukaan olevan yhteisön unionin ulkopuolella; ja

iii) jota koskee, ilman oikeutta verovapauteen, jokin seuraavista liitteessä I olevassa B osassa luetelluista veroista tai vero, joka on samanlainen tai olennaisesti samankaltainen ja joka määrätään tämän direktiivin voimaantulon jälkeen seuraavien olemassa olevien verojen lisäksi tai niiden asemesta:.

2003/49/EY

– impôt des sociétés/vennootschapsbelasting Belgiassa,

– selskabsskat Tanskassa,

– Körperschaftsteuer Saksassa,

– φόρος εισοδήματος νομικών προσώπων Kreikassa,

– impuesto sobre sociedades Espanjassa,

– impôt sur les sociétés Ranskassa,

– corporation tax Irlannissa,

– imposta sul reddito delle persone giuridiche Italiassa,

– impôt sur le revenu des collectivités Luxemburgissa,

– vennootschapsbelasting Alankomaissa,

– Körperschaftsteuer Itävallassa,

– imposto sobre o rendimento da pessoas colectivas Portugalissa,

– yhteisöjen tulovero/imkomstskatten för samfund Suomessa,

– statlig inkomstskatt Ruotsissa,

– corporation tax Yhdistyneessä kuningaskunnassa,

2004/66/EY, 1 art. ja liite

– Daň z příjmů právnických osob Tšekissä,

– Tulumaks Virossa,

– φόρος εισοδήματος Kyproksessa,

– Uzņēmumu ienākuma nodoklis Latviassa,

– Pelno mokestis Liettuassa,

– Társasági adó Unkarissa,

– Taxxa fuq l-income Maltassa,

– Podatek dochodowy od osób prawnych Puolassa,

– Davek od dobička pravnih oseb Sloveniassa,

– Daň z príjmov právnických osôb Slovakiassa,

2006/98/EY 1 art. ja liite 9 kohdan a alakohta

– корпоративен данък Bulgariassa,

– impozit pe profit, impozitul pe veniturile obținute din România de nerezidenți Romaniassa;

2003/49/EY (mukautettu)

uusi

d) yhtiötä pidetään toisen yhtiön ’lähiyhtiönä’, jos

i) ensiksi mainittu yhtiö omistaa välittömästi vähintään 25 10 prosenttia toisen yhtiön pääomasta; tai

ii) toinen yhtiö omistaa välittömästi vähintään 25 10 prosenttia ensiksi mainitun yhtiön pääomasta; tai

iii) kolmas yhtiö omistaa välittömästi vähintään 25 10 prosenttia sekä ensiksi mainitun yhtiön pääomasta että toisen yhtiön pääomasta.

Omistus voi koskea ainoastaan yhtiöitä, joiden kotipaikka on yhteisössä unionissa .

Jäsenvaltioilla on kuitenkin mahdollisuus korvata pääomaomistuksen vähimmäismäärän peruste vähimmäisääniosuuden perusteella;

e) ilmaisulla ’kiinteä toimipaikka kiinteällä toimipaikalla ’ tarkoitetaan jäsenvaltiossa sijaitsevaa kiinteää liikepaikkaa, jonka kautta toisesta jäsenvaltiosta olevan yhtiön liiketoimintaa osaksi tai kokonaan harjoitetaan.

2003/49/EY

3 artikla

Korkoina tai rojalteina maksettujen maksujen poissulkeminen

1. Lähdevaltio ei ole velvollinen takaamaan tämän direktiivin suomia etuja seuraavissa tapauksissa:

a) maksut, joita käsitellään voitonjakona tai pääoman takaisinmaksuna lähdevaltion lainsäädännön nojalla;

b) maksut velkasaatavista, joihin liittyy oikeus osuuteen velallisen voitoista;

c) maksut velkasaatavista, jotka antavat velkojalle oikeuden vaihtaa oikeutensa korkoon oikeuteen osallistua velallisen voittoihin;

d) maksut velkasaatavista, joihin ei sisälly määräyksiä pääoman takaisinmaksusta tai joiden takaisinmaksu on määrä suorittaa yli 50 vuoden kuluttua velan antopäivästä.

2. Jos koron tai rojaltin maksajan ja tosiasiallisen edunsaajan välisen tai toisen niistä ja jonkun kolmannen henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi koron tai rojaltien määrä ylittää sen määrän, josta maksaja ja tosiasiallinen edunsaaja olisivat tällaisen suhteen puuttuessa sopineet, tämän direktiivin säännöksiä sovelletaan vain viimeksi mainittuun määrään.

4 artikla

Vilppi ja väärinkäytökset

1. Tämä direktiivi ei estä soveltamasta kansallisia säännöksiä tai sopimukseen perustuvia määräyksiä petosten vilppien tai väärinkäytösten torjumiseksi.

2. Jäsenvaltiot voivat evätä tämän direktiivin suomat edut tai kieltäytyä soveltamasta tätä direktiiviä sellaisten liiketoimien osalta, joiden pääasiallisena tarkoituksena tai yhtenä pääasiallisena tarkoituksena on veron kiertäminen, veron välttäminen tai väärinkäytökset.

2003/49/EY (mukautettu)

1 2004/76/EY 1 art. 1 kohta

5 artikla

Bulgariaa, 1 Tšekkiä , Kreikkaa, Espanjaa, 1 Latviaa, Liettuaa, Puolaa , ja Portugalia ja Slovakiaa koskevat siirtymäsäännöt

2003/49/EY (mukautettu)

1 2004/76/EY 1 art. 1 kohta

1. Kreikka, 1 Latvia, Puola ja Portugali voivat jättää soveltamatta tämän direktiivin 1 artiklan säännöksiä säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta 3 päivänä kesäkuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/48/EY 17 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuun soveltamisen alkamispäivään saakka. Kahdeksan vuoden siirtymäkauden aikana, joka alkaa mainittuna päivänä, toisesta jäsenvaltiosta olevalle lähiyhtiölle tai jostakin jäsenvaltiosta olevan lähiyhtiön toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevalle kiinteälle toimipaikalle maksettaviin korkoihin tai rojalteihin sovellettava verokanta ei saa ylittää kymmentä prosenttia neljän ensimmäisen vuoden aikana eikä viittä prosenttia neljän viimeisen vuoden aikana.

2004/76/EY 1 art. 1 kohta (mukautettu)

Liettua voi jättää soveltamatta tämän direktiivin 1 artiklan säännöksiä säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta neuvoston direktiivin 2003/48/EY 17 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuun soveltamisen alkamispäivään saakka. Kuuden vuoden siirtymäkauden aikana, joka alkaa mainittuna päivänä, toisesta jäsenvaltiosta olevalle lähiyhtiölle tai jostakin jäsenvaltiosta olevan lähiyhtiön toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevalle kiinteälle toimipaikalle maksettaviin rojalteihin sovellettava verokanta ei saa ylittää kymmentä prosenttia. Kuuden vuoden siirtymäajasta neljän ensimmäisen vuoden aikana toisesta jäsenvaltiosta olevalle lähiyhtiölle tai jostakin jäsenvaltiosta olevan lähiyhtiön toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevalle kiinteälle toimipaikalle maksettaviin korkoihin sovellettava verokanta ei saa ylittää kymmentä prosenttia eikä viittä prosenttia kahden seuraavan vuoden aikana.

2003/49/EY (mukautettu)

1 2004/76/EY 1 art. 1 kohta (mukautettu)

1 Tšekki ja Espanja ja Tšekki voivat – ainoastaan rojaltimaksujen osalta – jättää soveltamatta tämän direktiivin 1 artiklan säännöksiä direktiivin 2003/48/EY 17 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuun soveltamisen alkamispäivään saakka. Kuuden vuoden siirtymäkauden aikana, joka alkaa mainittuna päivänä, toisesta jäsenvaltiosta olevalle lähiyhtiölle tai jostakin jäsenvaltiosta olevan lähiyhtiön toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevalle kiinteälle toimipaikalle maksettaviin rojalteihin sovellettava verokanta ei saa ylittää kymmentä prosenttia. Slovakia voi – ainoastaan rojaltimaksujen osalta – jättää soveltamatta 1 artiklan säännöksiä kahden vuoden siirtymäkauden aikana, joka alkaa 1 päivänä toukokuuta 2004.

2003/49/EY (mukautettu)

1 2004/76/EY 1 art. 1 kohta

Bulgaria saa olla soveltamatta 1 artiklan säännöksiä 31 päivään joulukuuta 2014. Kyseisenä siirtymäkautena toisesta jäsenvaltiosta olevalle lähiyhtiölle tai jostakin jäsenvaltiosta olevan lähiyhtiön toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevalle kiinteälle toimipaikalle suoritettaviin korko- ja rojaltimaksuihin sovellettava verokanta ei saa ylittää kymmentä prosenttia 31 päivään joulukuuta 2010 saakka eikä viittä prosenttia seuraavina vuosina 31 päivään joulukuuta 2014 saakka.

Näistä siirtymäsäännöistä huolimatta sovelletaan kuitenkin edelleen Bulgarian, 1 Tšekin , Kreikan, Espanjan, 1 Latvian, Liettuan, Puolan , tai Portugalin tai Slovakian ja muiden jäsenvaltioiden välillä tehdyissä kahdenvälisissä sopimuksissa mahdollisesti määrättyä, ensimmäisessä, toisessa ja kolmannessa alakohdassa tarkoitettua alempaa verokantaa. Neuvosto voi komission ehdotuksesta ennen tässä kohdassa mainittujen siirtymäkausien päättymistä yksimielisesti päättää mainittujen siirtymäkausien mahdollisesta pidentämisestä.

2003/49/EY (mukautettu)

1 2004/76/EY 1 art. 1 kohta

2. Jos jäsenvaltiosta oleva yhtiö tai jostakin jäsenvaltiosta olevan yhtiön kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitseva kiinteä toimipaikka:

– saa korkoa tai rojalteja Bulgariasta, Kreikasta, 1 Latviasta, Liettuasta, Puolasta tai Portugalista olevalta lähiyhtiöltä,

2003/49/EY (mukautettu)

1 2004/76/EY 1 art. 1 kohta

– saa rojalteja 1 Tšekistä , tai Espanjasta tai Slovakiasta olevalta lähiyhtiöltä,

2003/49/EY (mukautettu)

1 2004/76/EY 1 art. 1 kohta

– saa korkoa tai rojalteja jostakin jäsenvaltiosta olevan lähiyhtiön Bulgariassa, Kreikassa, 1 Latviassa, Liettuassa, Puolassa tai Portugalissa sijaitsevalta kiinteältä toimipaikalta,

tai

2003/49/EY (mukautettu)

1 2004/76/EY 1 art. 1 kohta (mukautettu)

– saa rojalteja jostakin jäsenvaltiosta olevan lähiyhtiön 1 Tšekissä , tai Espanjassa tai Slovakiassa sijaitsevalta kiinteältä toimipaikalta,

ensiksi mainitun jäsenvaltion on hyväksyttävä tästä tulosta Bulgariassa, 1 Tšekissä , Kreikassa, Espanjassa, 1 Latviassa, Liettuassa, Puolassa , tai Portugalissa tai Slovakiassa 1 kohdan mukaisesti maksettua veroa vastaava määrä vähennyksenä sen yhtiön tai kiinteän toimipaikan tuloverosta, joka on saanut kyseisen tulon.

2003/49/EY (mukautettu)

1 2004/76/EY 1 art. 1 kohta (mukautettu)

3. Edellä 2 kohdassa säädetyn vähennyksen ei kuitenkaan tarvitse ylittää pienempää seuraavista määristä:

a) Bulgariassa, 1 Tšekissä , Kreikassa, Espanjassa, 1 Latviassa, Liettuassa, Puolassa , tai Portugalissa tai Slovakiassa tällaisesta tulosta 1 kohdan nojalla maksettava vero;

2003/49/EY

tai

b) koron tai rojaltin saaneen yhtiön tai kiinteän toimipaikan ennen vähennystä lasketusta tuloverosta se osa, joka johtuu näistä maksuista sen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön nojalla, josta kyseinen yhtiö on tai jossa kiinteä toimipaikka sijaitsee.

2003/49/EY (mukautettu)

6 artikla

Täytäntöönpano Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin 1 artiklan 1 ja 3 kohdan, 2 artiklan c ja d alakohdan sekä liitteessä I olevan A osan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2004 2012 . Niiden on ilmoitettava tästä viipymättä toimitettava komissiolle viipymättä kirjallisina nämä säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko .

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään. Niissä on myös mainittava, että voimassa oleviin lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin sisältyviä viittauksia tällä direktiivillä kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset ja maininnat tehdään.

2003/49/EY

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava kirjallisina komissiolle tämän direktiivin soveltamisalalla antamansa keskeiset kansalliset säännökset sekä vastaavuustaulukko tämän direktiivin säännösten ja annettujen kansallisten säännösten välillä.

2003/49/EY (mukautettu)

uusi

7 artikla

Tarkistaminen

31 päivään joulukuuta 2006 mennessä kKomissio antaa neuvostolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016 kertomuksen tämän direktiivin toiminnasta taloudellisesta vaikutuksesta erityisesti sen soveltamisalan laajentamiseksi muihin kuin 3 artiklassa ja liitteessä tarkoitettuihin yhtiöihin tai yrityksiin.

2003/49/EY

8 artikla

Rajaamislauseke

Tämä direktiivi ei vaikuta niiden kansallisten säännösten tai sopimukseen perustuvien määräysten soveltamiseen, jotka menevät pitemmälle kuin tämän direktiivin säännökset ja joiden tarkoituksena on korkojen ja rojaltien kaksinkertaisen verotuksen poistaminen tai lieventäminen.

uusi

9 artikla

Kumoaminen

Kumotaan direktiivi 2003/49/EY, sellaisena kuin se on muutettuna liitteessä II olevassa A osassa mainituilla säädöksillä, 1 päivästä tammikuuta 2013, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioita velvoittavia liitteessä II olevassa B osassa asetettuja määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sovellettava niitä.

Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä III olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

2003/49/EY (mukautettu)

10 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan sinä kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, jona se julkaistaan kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

uusi

1 artiklan 1 ja 3 kohtaa, 2 artiklan c ja d alakohtaa sekä liitteessä I olevaa A osaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2013.

2003/49/EY (mukautettu)

11 artikla

Vastaanottajat Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

2003/49/EY (mukautettu)

LIITE I

A OSA

LUETTELO DIREKTIIVIN 2 ARTIKLAN C KOHDASSA ALAKOHDASSA TARKOITETUISTA YHTIÖISTÄ

uusi

(1) Eurooppayhtiö (SE), sellaisena kuin se vahvistetaan eurooppayhtiön (SE) säännöistä 8 päivänä lokakuuta 2001 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2157/2001 [22] ja eurooppayhtiön sääntöjen täydentämisestä henkilöstöedustuksen osalta 8 päivänä lokakuuta 2001 annetussa neuvoston direktiivissä 2001/86/EY [23];

uusi

(2) eurooppaosuuskunta (SCE), sellaisena kuin se vahvistetaan eurooppaosuuskunnan (SCE) säännöistä 22 päivänä heinäkuuta 2003 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1435/2003 [24] ja eurooppaosuuskunnan sääntöjen täydentämisestä henkilöstöedustuksen osalta 22 päivänä heinäkuuta 2003 annetussa neuvoston direktiivissä 2003/72/EY [25];

2003/49/EY (mukautettu)

uusi

(3a) Belgian lainsäädännön mukaiset ”naamloze vennootschap / société anonyme, commanditaire vennootschap op aandelen / société en commandite par actions, besloten vennootschap met beperkte aansprakelijkheid/société privée à responsabilité limitée”-nimiset yhtiöt , ”coöperatieve vennootschap met beperkte aansprakelijkheid” / ”société coopérative à responsabilité limitée”, ”coöperatieve vennootschap met onbeperkte aansprakelijkheid” / ”société coopérative à responsabilité illimitée”, ”vennootschap onder firma” / ”société en nom collectif”, ”gewone commanditaire vennootschap” / ”société en commandite simple” -nimiset yhtiöt, julkiset yritykset, jotka ovat ottaneet jonkun edellä mainituista yhtiömuodoista, sekä muut Belgian lainsäädännön mukaiset yhtiöt, jotka ovat Belgian yhtiöveron alaisia sekä julkisoikeudelliset yksiköt, jotka toimivat yksityisoikeuden alaisina;

2006/98/EY 1 artikla ja liite 9 alakohdan b alakohta

uusi

(4aa) Bulgarian lainsäädännön mukaiset seuraavat yhtiöt: ”събирателното дружество”, ”командитното дружество”, ”дружеството с ограничена отговорност”, ”акционерното дружество”, ”командитното дружество с акции”, ”неперсонифицирано дружество”, ”неперсонифицирано дружество”, ”кооперации", "кооперативни съюзи” ”държавни предприятия”, jotka on muodostettu Bulgarian lainsäädännön mukaisesti ja jotka harjoittavat kaupallista toimintaa;

2004/66/EY 1 art. ja liite

(5p) Tšekin lainsäädännön mukaiset seuraavat yhtiöt: ”akciová společnost”, ”společnost s ručením omezeným”, ”veřejná obchodní společnost”, ”komanditní společnost”, ”družstvo”;

2003/49/EY (mukautettu)

uusi

(6b) Tanskan lainsäädännön mukaiset ”aktieselskab” and ”anpartsselskab” sekä muut yhtiöverolain alaisina toimivat yhtiöt edellyttäen, että niiden verotettava tulo lasketaan ja verotetaan ”aktieselskab”-yhtiöihin sovellettavien yleisen verotuslainsäädännön mukaisesti ;

(7c) Saksan lainsäädännön mukaiset ”Aktiengesellschaft”, ”Kommanditgesellschaft auf Aktien”, ”Gesellschaft mit beschränkter Haftung” ja ”bergrechtliche Gewerkschaft” -nimiset yhtiöt , ”Versicherungsverein auf Gegenseitigkeit”, ”Erwerbs- und Wirtschaftsgenossenschaft”, ”Betriebe gewerblicher Art von juristischen Personen des öffentlichen Rechts” -nimiset yhtiöt sekä muut Saksan lainsäädännön mukaiset yhtiöt, jotka ovat Saksan yhtiöveron alaisia ;

2004/66/EY 1 art. ja liite

(8q) Viron lainsäädännön mukaiset seuraavat yhtiöt: ”täisühing”, ”usaldusühing”, ”osaühing”, ”aktsiaselts”, ”tulundusühistu”;

2003/49/EY (mukautettu)

uusi

(9gh) Irlannin lainsäädännön mukaiset ”public companies limited by shares or by guarantee”, ”private companies limited by shares or by guarantee” -nimiset yhtiöt mukaisesti muodostetut tai sen mukaiset yhtiöt , ”Industrial and Provident Societies Acts” -järjestelmän mukaan rekisteröidyt laitokset, tai ”Building Societies Acts” -järjestelmän mukaan rekisteröidyt ”building society” -yhtiöt ja ”Trustee Savings Banks Act 1989” -järjestelmän mukaiset ”trustee savings bank” ;

2003/49/EY (mukautettu)

uusi

(10d) Kreikan lainsäädännön mukaiset ”ανώνυμη εταιρíα” -nimiset yhtiöt, ”εταιρεία περιορισμένης ευθύνης (Ε.Π.Ε.)” -nimiset yhtiöt ja muut Kreikan lainsäädännön mukaiset yhtiöt, jotka ovat Kreikan yhtiöveron alaisia;

(11e) Espanjan lainsäädännön mukaiset ”sociedad anónima”, ”sociedad comanditaria por acciones”, ”sociedad de responsabilidad limitada” -nimiset yhtiöt, sekä julkisoikeudelliset yksiköt, jotka toimivat yksityisoikeuden alaisina , ja muut Espanjan lainsäädännön mukaiset yhtiöt, jotka ovat Espanjan yhtiöveron (”Impuesto sobre Sociedades”) alaisia ;

(f12) Ranskan lainsäädännön mukaiset ”société anonyme”, ”société en commandite par actions”, ”société à responsabilité limitée”, ”sociétés par actions simplifiées”, ”sociétés d’assurances mutuelles”, ”caisses d’épargne et de prévoyance”, ”sociétés civiles”, jotka ovat automaattisesti yhtiöverotuksen alaisia, ”coopératives” ja ”unions de coopératives” -nimiset yhtiöt, teollis- ja kaupallisluonteiset julkiset laitokset ja yritykset sekä muut Ranskan lainsäädännön mukaiset yhtiöt, jotka ovat Ranskan yhtiöveron alaisia ;

(13h) Italian lainsäädännön mukaiset ”società per azioni”, ”società in accomandita per azioni”, ”società a responsabilità limitata” -nimiset yhtiöt , ”società cooperative”, ”società di mutua assicurazione” -nimiset yhtiöt sekä teollista ja kaupallista toimintaa harjoittavat julkiset ja yksityiset yksiköt;

2004/66/EY 1 art. ja liite

(14r) Kyproksen lainsäädännön mukaiset seuraavat yhtiöt: Company’s Law -lain mukaiset yhtiöt, Public Corporate Bodies -yhtiöt ja muut Income Tax Law -lakien mukaiset yhtiöt;

(s15) Latvian lainsäädännön mukaiset seuraavat yhtiöt: ”akciju sabiedrība”, ”sabiedrība ar ierobežotu atbildību”;

(t16) Liettuan lainsäädännön mukaiset yhtiöt;

2003/49/EY (mukautettu)

uusi

(i17) Luxemburgin lainsäädännön mukaiset ”société anonyme”, ”société en commandite par actions”, ja ”société à responsabilité limitée”, ”société coopérative”, ”société coopérative organisée comme une société anonyme”, ”association d’assurances mutuelles”, ”association d’épargne-pension” ja ”entreprise de nature commerciale, industrielle ou minière de l’État, des communes, des syndicats de communes, des établissements publics et des autres personnes morales de droit public” -nimiset yhtiöt sekä muut Luxemburgin lainsäädännön mukaiset yhtiöt, jotka ovat Luxemburgin yhtiöveron alaisia ;

2004/66/EY 1 art. ja liite (mukautettu)

(u18) Unkarin lainsäädännön mukaiset seuraavat yhtiöt: ”közkereseti társaság”, ”betéti társaság”, ”közös vállalat”, ”korlátolt felelősségű társaság”, ”részvénytársaság”, ”egyesülés”, ”közhasznú társaság”, ”szövetkezet”;

(v19) Maltan lainsäädännön mukaiset seuraavat yhtiöt: ”Kumpaniji ta’ Responsabilita’ Limitata”, ”Soċjetajiet in akkomandita li l-kapital tagħhom maqsum f’azzjonijiet”;

2003/49/EY (mukautettu)

uusi

(j20) Alankomaiden lainsäädännön mukaiset ”naamloze vennootschap”, ja ”besloten vennootschap met beperkte aansprakelijkheid”, ”open commanditaire vennootschap”, ”coöperatie”, ”onderlinge waarborgmaatschappij”, ”fonds voor gemene rekening”, ”vereniging op coöperatieve grondslag” ja ”vereniging welke op onderlinge grondslag als verzekeraar of kredietinstelling optreedt” -nimiset yhtiöt sekä muut Alankomaiden lainsäädännön mukaiset yhtiöt, jotka ovat Alankomaiden yhtiöveron alaisia ;

(k21) Itävallan lainsäädännön mukaiset ”Aktiengesellschaft”, ja ”Gesellschaft mit beschränkter Haftung”, ”Versicherungsvereine auf Gegenseitigkeit”, ”Erwerbs- und Wirtschaftsgenossenschaften”, ”Betriebe gewerblicher Art von Körperschaften des öffentlichen Rechts”, ”Sparkassen” -nimiset yhtiöt sekä muut Itävallan lainsäädännön mukaiset yhtiöt, jotka ovat Itävallan yhtiöveron alaisia ;

2004/66/EY 1 art. ja liite

uusi

(w22) Puolan lainsäädännön mukaiset seuraavat yhtiöt: ”spółka akcyjna”, ”spółka z ograniczoną odpowiedzialnością”, ”spółdzielnia”, ”przedsiębiorstwo państwowe” ;

2003/49/EY

(l23) Portugalin lainsäädännön mukaan perustetut kaupalliset yhtiöt tai kaupallisen yhtiön muodossa toimivat siviilioikeudelliset yhtiöt sekä osuuskunnat ja julkiset yritykset;

2006/98/EY 1 art. ja liite 9 alakohdan b alakohta

(ab24) Romanian lainsäädännön mukaiset seuraavat yhtiöt: ”societăți pe acțiuni”, ”societăți în comandită pe acțiuni”, ”societăți cu răspundere limitată”;

2004/66/EY 1 art. ja liite

(25) Slovenian lainsäädännön mukaiset seuraavat yhtiöt: ”delniška družba”, ”komanditna delniška družba”, ”komanditna družba”, ”družba z omejeno odgovornostjo”, ”družba z neomejeno odgovornostjo”;

(26) Slovakian lainsäädännön mukaiset seuraavat yhtiöt: ”akciová spoločnost’”, ”spoločnosť s ručením obmedzeným”, ”komanditná spoločnost’”, ”verejná obchodná spoločnost’”, ”družstvo”;

2003/49/EY

(m27) Suomen lainsäädännön mukaiset ”osakeyhtiö/aktiebolag, osuuskunta/andelslag, säästöpankki/sparbank” and ”vakuutusyhtiö/försäkringsbolag” -nimiset yhtiöt;

2003/49/EY (mukautettu)

uusi

(n28) Ruotsin lainsäädännön mukaiset ”aktiebolag”, ja ”försäkringsaktiebolag” -nimiset yhtiöt ,”ekonomiska föreningar”, ”sparbanker” ja ”ömsesidiga försäkringsbolag” -nimiset yhtiöt;

2003/49/EY

(o29) Yhdistetyn kuningaskunnan lainsäädännön mukaiset yhtiöt.

2003/49/EY (mukautettu)

B OSA

LUETTELO 2 ARTIKLAN c ALAKOHDASSA TARKOITETUISTA VEROISTA

2003/49/EY

– impôt des sociétés / vennootschapsbelasting Belgiassa,

2006/98/EY 1 art. ja liite 9 kohdan a alakohta

– корпоративен данък Bulgariassa,

2004/66/EY 1 art. ja liite

– Daň z příjmů právnických osob Tšekissä,

2003/49/EY

– selskabsskat Tanskassa,

– Körperschaftsteuer Saksassa,

2004/66/EY 1 art. ja liite

– Tulumaks Virossa,

2003/49/EY

– corporation tax Irlannissa,

– φόρος εισοδήματος νομικών προσώπων Kreikassa,

– impuesto sobre sociedades Espanjassa,

– impôt sur les sociétés Ranskassa,

– imposta sul reddito delle persone giuridiche Italiassa,

2004/66/EY 1 art. ja liite

– φόρος εισοδήματος Kyproksessa,

– Uzņēmumu ienākuma nodoklis Latviassa,

– Pelno mokestis Liettuassa,

2003/49/EY

– impôt sur le revenu des collectivités Luxemburgissa,

2004/66/EY 1 art. ja liite

– Társasági adó Unkarissa,

– Taxxa fuq l-income Maltassa,

2003/49/EY

– vennootschapsbelasting Alankomaissa,

– Körperschaftsteuer Itävallassa,

2004/66/EY 1 art. ja liite

– Podatek dochodowy od osób prawnych Puolassa,

2003/49/EY

– imposto sobre o rendimento da pessoas colectivas Portugalissa,

2006/98/EY 1 art. ja liite 9 kohdan a alakohta

– impozit pe profit, impozitul pe veniturile obținute din România de nerezidenți Romaniassa;

2004/66/EY 1 art. ja liite

– Davek od dobička pravnih oseb Sloveniassa,

– Daň z príjmov právnických osôb Slovakiassa,

2003/49/EY

– yhteisöjen tulovero/imkomstskatten för samfund Suomessa,

– statlig inkomstskatt Ruotsissa,

– corporation tax Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

– LIITE II

A OSA

Kumottu direktiivi ja luettelo sen muutoksista

(9 artiklassa tarkoitetut)

Neuvoston direktiivi 2003/49/EY

(EUVL L 157, 26.6.2003, s. 49)

Neuvoston direktiivi 2004/66/EY ainoastaan liitteessä olevan V osan 3 kohta

(EUVL L 168, 1.5.2004, s. 35)

Neuvoston direktiivi 2004/76/EY

(EUVL L 157, 30.4.2004, s. 106)

Neuvoston direktiivi 2006/98/EY ainoastaan liitteessä oleva 9 kohta

(EUVL L 363, 20.12.2006, s. 129)

B OSA

Määräajat kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle

(10 artiklassa tarkoitetut)

LIITE III

Vastaavuustaulukko

Direktiivi 2003/49/EY | Tämä direktiivi |

1 artikla 2 artikla 3 artiklan a alakohta3 artiklan b ja c alakohta4 artikla 5 artikla6 artikla7 artikla8 artikla9 artikla10 artikla11 artiklaLiite | 1 artikla 2 artiklan a ja b alakohta2 artiklan c alakohta ja liitteessä I oleva B osa2 artiklan d ja e alakohta3 artikla4 artikla5 artikla6 artikla7 artikla8 artikla9 artikla10 artikla11 artiklaLiitteessä I oleva A osaLiite IILiite III |

[1] Neuvoston direktiivi 2003/49/EY, annettu 3 päivänä kesäkuuta 2003, eri jäsenvaltioissa sijaitsevien lähiyhtiöiden välisiin korko- ja rojaltimaksuihin sovellettavasta yhteisestä verotusjärjestelmästä (EUVL L 157, 26.6.2003, s. 49).

[2] KOM(1997) 564 lopullinen, 5.11.1997.

[3] EYVL C 2, 6.1.1998.

[4] Neuvoston direktiivi 2004/66/EY, annettu 26 päivänä huhtikuuta 2004, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 1999/45/EY, 2002/83/EY, 2003/37/EY ja 2003/59/EY sekä neuvoston direktiivien 77/388/ETY, 91/414/ETY, 96/26/EY, 2003/48/EY ja 2003/49/EY mukauttamisesta tavaroiden vapaan liikkuvuuden, palveluiden vapaan tarjonnan, maatalouden, liikennepolitiikan ja verotuksen osalta Tšekin, Viron, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Unkarin, Maltan, Puolan, Slovenian ja Slovakian Euroopan unioniin liittymisen johdosta (EUVL L 168, 1.5.2004, s. 33).

[5] Neuvoston direktiivi 2004/76/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, direktiivin 2003/49/EY muuttamisesta koskien tiettyjen jäsenvaltioiden mahdollisuutta soveltaa siirtymäkausia eri jäsenvaltioissa sijaitsevien lähiyhtiöiden välisiin korko- ja rojaltimaksuihin sovellettavan yhteisen verotusjärjestelmän osalta (EUVL L 157, 30.4.2004, s. 106).

[6] Neuvoston direktiivi 2006/98/EY, annettu 20 päivänä marraskuuta 2006, tiettyjen direktiivien mukauttamisesta verotuksen alalla Bulgarian ja Romanian liittymisen johdosta (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 129).

[7] Sopimus Belgian kuningaskunnan, Tšekin tasavallan, Tanskan kuningaskunnan, Saksan liittotasavallan, Viron tasavallan, Helleenien tasavallan, Espanjan kuningaskunnan, Ranskan tasavallan, Irlannin, Italian tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Luxemburgin suurherttuakunnan, Unkarin tasavallan, Maltan tasavallan, Alankomaiden kuningaskunnan, Itävallan tasavallan, Puolan tasavallan, Portugalin tasavallan, Slovenian tasavallan, Slovakian tasavallan, Suomen tasavallan, Ruotsin kuningaskunnan, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan (Euroopan unionin jäsenvaltiot) ja Bulgarian tasavallan ja Romanian välillä Bulgarian tasavallan ja Romanian liittymisestä Euroopan unioniin (EUVL L 157, 21.6.2005, s. 278 ja s. 311).

[8] KOM (2009) 179 lopullinen.

[9] Eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä annettu neuvoston direktiivi 90/435/EY (EYVL L 225, 20.8.1990, s. 6), sellaisena kuin se on muutettuna jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä annetun direktiivin 90/435/ETY muuttamisesta 22 päivänä joulukuuta 2003 annetulla neuvoston direktiivillä 2003/123/EY (EUVL L 7, 13.1.2004, s. 41).

[10] Direktiivin johdanto-osan 3 kappale.

[11] Ehdotus neuvoston direktiiviksi eri jäsenvaltioissa sijaitsevien lähiyhtiöiden välisiin korko- ja rojaltimaksuihin sovellettavaksi yhteiseksi verojärjestelmäksi (KOM(2003) 841).

[12] Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Komission työohjelma 2010 – Tekojen aika (KOM(2010) 135 lopullinen).

[13] Ks. eurooppayhtiön (SE) säännöistä 8 päivänä lokakuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2157/2001 (EYVL L 294, 10.11.2001, s. 1) perustelujen 7 kohta ja eurooppaosuuskunnan (SCE) säännöistä 22 päivänä heinäkuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1435/2003 (EUVL L 207, 18.8.2003, s. 1) perustelujen 6 kohta.

[14] Neuvoston asetuksen (EY) N:o 2157/2001, annettu 8 päivänä lokakuuta 2001, 9 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii luetelmakohta.

[15] Samaa lähestymistapaa noudatetaan emo- ja tytäryhtiödirektiiviä (90/434/ETY) ja yritysjärjestelydirektiiviä (90/435/ETY) muuttamista koskevissa ehdotuksissa, joissa eurooppayhtiö mainitaan erikseen direktiivien soveltamisalaan kuuluvien yhtiöiden luettelossa.

[16] SCE:n sääntöjen johdanto-osan 16 kappale.

[17] EUVL C , , s. .

[18] EUVL C , , s. .

[19] EUVL L 157, 26.6.2003, s. 49.

[20] EYVL L 225, 20.8.1990, s. 6.

[21] EUVL L 157, 26.6.2003, s. 38.

[22] EYVL L 294, 10.11.2001, s.1.

[23] EYVL L 294, 10.11.2001, s. 22.

[24] EUVL L 207, 18.8.2003, s. 1.

[25] EUVL L 18.8.2003, s. 25.

--------------------------------------------------