Bryssel 14.7.2004

KOM(2004) 497 lopullinen

2004/0169 (CNS)

Ehdotus:

NEUVOSTON ASETUS

Euroopan kalatalousrahastosta

(komission esittämä){SEC (2004) 965}

PERUSTELUT

Yhteisön toiminnan oikeusperusta yhteisessä kalastuspolitiikassa on Euroopan yhteisön perustamissopimuksen II osasto ja erityisesti sen 37 artikla.

Yhteiseen kalastuspolitiikkaan on sen vuoksi kuulunut alusta alkaen tärkeä rakenteellinen osatekijä. Kalatalousalan rakennepolitiikan avulla koko kalatalousala on viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana saatu nykyaikaistettua. Työtä on jatkettava erityisesti uusien jäsenvaltioiden osalta ja erityistä huomiota on kiinnitettävä korkeatasoisten työpaikkojen säilyttämiseen ja alan pitämiseen riittävän elinkelpoisena, kapasiteetin mukauttamiseen käytettävissä oleviin kalavaroihin, tuotteiden korkeaan laatuun sekä ympäristöystävällisempien ja paremmin kalavaroja vastaavien menetelmien käyttöönottamiseen unohtamatta myöskään elin- ja työolojen jatkuvaa parantamista.

Taloudelliset, sosiaaliset, ympäristölliset ja poliittiset olosuhteet muuttuvat jatkuvasti. Yhteisön tukivälineitä on mukautettava vastaamaan niille asetettuja tehtäviä, jotta ne vastaisivat niitä vaatimuksia, jotka johtuvat kalatalous- ja vesiviljelyalan muutoksista, maailmanmarkkinoiden kehityksestä, uuden tekniikan käytöstä, hupenevista kalavaroista, ympäristöystävälliseen ja kestävään kalastukseen pyrkimisestä, vesiviljelyvesien laadun heikkenemisestä, aluekehityspolitiikasta ja kuluttajien toiveista.

Yhteisön on yhteisen kalastuspolitiikan erityistavoitteisiin pyrkiessään turvattava kalastustoiminnan tulevaisuus pitkällä aikavälillä ja kalavarojen kestävä hyödyntäminen ja tehtävä tarvittavat rakennemuutokset, jotta kalavarojen ja kalastuskapasiteetin välinen tasapaino voitaisiin saavuttaa. Yhteisölle on annettava keinot liikakapasiteetin poistamisen nopeuttamiseksi ja, tärkeimpänä kaikista, kalakantojen elvytys- tai hoitosuunnitelmien ja muiden kiireellisten toimenpiteiden valvomiseksi taloudellisesti tehokkaalla ja sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla.

Yhteisön on tuettava päättäväisemmin meriympäristön ja kalavarojen kanssa paremmin yhteen sopivien kalastusmenetelmien kehittämistä ja käyttöönottoa, sekä valikoiviin pyydyksiin investoimista ja perustettava suojelualueita sekä muita yksityisiä tai yhteisiä aloitteita, joilla kannustetaan harjoittamaan yhteisön säännöissä säädetyt velvoitteet ylittävää valikoivaa kalastusta.

Vesiviljelyalan kehitys tarjoaa sekin todellisia mahdollisuuksia hyväpalkkaisten työpaikkojen ja uusien taloudellisten toimintamuotojen luomiseen. Vesiviljelyala olisi otettava mukaan, kun kehitetään korkealaatuisia tuotteita kestävältä pohjalta; samanaikaisesti olisi varmistettava, että ympäristöhaittoja vähennetään.

Kalavarojen suojelemiseksi saaliille ja tuotteille olisi luotava mahdollisimman paljon lisäarvoa ja tuhlausta ja saaliiden poisheittämistä olisi rajoitettava nykyaikaista markkinointipolitiikkaa käyttäen sekä paikallisia kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jalostusmahdollisuuksia kehittämällä. Tähän tarkoitettu yhteisön tuki, jolla pyritään erityisesti siihen, että mahdollisimman suuri osa tuotteista soveltuisi ihmisravinnoksi, kohdennetaan mikroyrityksille ja pienille yrityksille.

Kalatalousalalla tapahtuu nyt suuria muutoksia, ja siksi onkin pyrittävä sekä säilyttämään alalla oleva inhimillinen pääoma että hankkimaan kaikki kalavarojen kestävässä hyödyntämisessä ja vesiviljelyn kehittämisessä tarvittava uusi tietämys erityisesti tarjoamalla kalatalousalan toimijoille sopivaa koulutusta koko työelämän ajan. On myös huolehdittava nuorten saamisesta alalle ja edistettävä miesten ja naisten välistä tasa-arvoa.

Kalastuksesta riippuvaisten rannikkoalueiden sosioekonominen rakenne muuttuu, ja niiden on sopeuduttava vaatimuksiin, jotka johtuvat muun muassa kalatalous- ja vesiviljelyalan muutoksista, maailmanmarkkinoiden kehityksestä, hupenevista kalavaroista sekä pyrkimyksestä hyödyntää luonnonvaroja ja ympäristöä kestävällä tavalla kiinnittäen erityistä huomiota kalavesien ja vesiviljelyvesien laatuun. Yhteisön on voitava ottaa käyttöön liitännäistoimenpiteitä, joilla helpotetaan kalatalousalan rakennemuutoksesta pahiten kärsineiden alueiden elinkeinorakenteen muuttamista. Tukikelpoisten alueiden joukkoa on kuitenkin rajoitettava, sillä kalatalousrahastoa ei ole tarkoitettu kattamaan yhteisön kaikkia rannikko- ja sisävesialueita.

Jotta kalatalousalan sosiaaliseen rakenteeseen ja kalastustoimintaa harjoittavien eri alueiden välisiin eroavuuksiin liittyvät kalastustoiminnan erityispiirteet voitaisiin ottaa paremmin huomioon, Euroopan kalatalousrahaston olisi voitava tarjota tarvittaessa suorempaa tukea osana rannikkoalueiden kestävään taloudelliseen kehitykseen tähtäävää politiikkaa sopusoinnussa muiden yhteisön välineiden ja erityisesti rakennemuutoksen ja taloudellisen lähentymisen tukemiseen tarkoitettujen rahastojen kanssa ja niitä täydentäen.

Yhteisön eri alueiden ja niiden tilanteiden välisten suurten erojen sekä toissijaisuusperiaatteen huomioon ottamiseksi kalatalousrahastosta rannikkoalueiden kehittämiseen myönnettävän tuen on oltava osa yhdennettyä paikallista lähestymistapaa, joka perustuu tarkoituksenmukaiseen alueelliseen strategiaan ja on sovitettu paikallisia oloja vastaavaksi. Se on laadittava ja pantava täytäntöön niin hajautetusti kuin mahdollista ja etusija on annettava yksityisten toimijoiden osallistumiselle sekä alhaalta ylöspäin suuntautuvalle lähestymistavalle.

Euroopan kalatalousrahastolla on kalatalouden ohjauksen rahoitusvälineen (KOR) tavoin kahtalainen tehtävä tuottaa yhteisön lisäarvoa: yhtäältä sen tehtävänä on yhteiseen kalastuspolitiikkaan olennaisesti kuuluvana rahoitusvälineenä tarjota tukea kalavarojen hoitoa koskeviin toimenpiteisiin ja auttaa mukauttamaan tuotantoalan rakenteita ja yhteisen kalastuspolitiikan seurantavälineitä, ja toisaalta sen avulla on huolehdittava kalastustoimintaa harjoittavien väestönosien ja alueiden koheesiokehityksestä.

Tämän ehdotuksen mukaan Euroopan kalatalousrahasto voi näytellä merkittävämpää osaa sellaisten kalastusta harjoittavien yhteisöjen taloudellisen ja sosiaalisen rakenteen kehittämisessä ja ylläpitämisessä, joiden taloudelliset vaihtoehdot ovat rajalliset, samalla kun se pyrkii perustamissopimuksen YKP:lle asettamiin tavoitteisiin.

Kalatalousrahaston tukea myönnetään samoin perustein ja periaattein kuin muidenkin rahastojen tukea. Tällaisia ovat monivuotiset ohjelmat ja monivuotinen seuranta, kumppanuus, osarahoitus, toissijaisuus ja keskittyminen muita heikommassa asemassa oleviin alueisiin sekä sellaisiin alueisiin, joiden toimeentuloa kalakantojen elvytystoimenpiteiden vaikutukset pahiten uhkaavat.

Jokainen jäsenvaltio laatii oman kansallisen strategiasuunnitelmansa, jossa vahvistetaan sen erityistavoitteet ja kalatalousrahastoon liittyvät toimintalinjat ottaen huomioon yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevat yhteisön strategiset suuntaviivat. Strategiasuunnitelmassa selvitetään kalatalousrahaston tukitoimet ja rahoitusosuus sekä muut tarvittavat varat, ja se toimii toimenpideohjelmien laatimisen viitekehyksenä.

Kalatalousrahaston toimien tehostamiseksi ehdotettu lähestymistapa perustuu yksinkertaistettuihin välineisiin, ja yksi ainoa asetus ja yksi ainoa rahasto kattavat yhteisön koko tuen. Toimenpideohjelmissa puolestaan keskitytään rajattuun määrään toimintalinjoja ja jätetään pois kaikki tekniset yksityiskohdat, jotka tekisivät niistä vaikeasti seurattavia ja täytäntöön pantavia.

Toimintalinjoja on viisi: yhteisön kalastuslaivaston mukauttamistoimenpiteet, vesiviljely ja kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jalostus ja kauppa, yhteisen edun mukaiset toimenpiteet, kalastusta harjoittavien rannikkoalueiden kestävä kehitys sekä tekninen apu.

Kalatalousrahastoa hallinnoidaan varainhoitoasetuksessa määriteltyä jäsenvaltioiden kanssa yhteistyössä toteutettavaa hallinnointia noudattaen, ja se perustuu suhteellisuuden ja toissijaisuuden periaatteille. Ehdotukseen sisältyvät seuraavat keskeiset yksinkertaistamiseen ja hajauttamiseen tähtäävät toimet:

Nykyinen kolmivaiheinen ohjelmamenettely korvataan kaksivaiheisella menettelyllä; näistä ensimmäinen on luonteeltaan strateginen ja jälkimmäinen toiminnallinen. Toimenpideohjelmiin ei myöskään enää liity nykyiseen tapaan ohjelma-asiakirjojen täydennyksiä, joissa luetellaan yksityiskohtaiset toimenpiteet vaan vahvistetaan ainoastaan tuen pääasialliset toimintalinjat.

Varainhoidon osalta maksujärjestelmää on yksinkertaistettu, ja maksut suoritetaan ainoastaan toimintalinjatasolla eikä enää toimenpidetasolla. Myös yhteisrahoituspäätökset tehdään toimintalinjatasolla.

Komissio vaatii jäsenvaltioita toimittamaan ainoastaan sellaiset kohtuulliset takeet, jotka tarvitaan osoittamaan moitteetonta varainhoitoa, jonka avulla ne voivat täyttää yhteisön talousarvion täytäntöönpanoa koskevat velvollisuutensa. Myös suhteellisuuden käsite otetaan huomioon, kun on kyse arvioinnista, tarkastuksista, raportoinnista ja komitean jäsenyydestä.

Tukikelpoisuussäännöt määritellään kansallisella tasolla, lyhyttä poikkeusluetteloa lukuun ottamatta. Ehdotukseen sisältyy myös mahdollisuuksia ohjelmien osittaiseen päättämiseen.

Yhteenvetona voidaan todeta, että sääntelykehystä on yksinkertaistettu ratkaisevasti, sillä tällä asetusluonnoksella korvataan tai muutetaan nykyisten asetusten (EY) N:o 1260/1999, (EY) N:o 1263/1999, (EY) N:o 2792/1999 ja (EY) N:o 366/2001 säännökset.

Komission kaudelle 2007–2013[1] ehdottamien rahoitusnäkymien mukaiset kalatalousrahaston kokonaismäärärahat ovat 4 963 miljoonaa euroa 27 jäsenvaltion laajuisen Euroopan unionin osalta. Se vastaa suurin piirtein 15 jäsenvaltion unionille kaudelle 2000–2006 osoitettua määrää (3 700 miljoonaa euroa). Komissio aikoo noudattaa rahoitusvarojen jaossa jäsenvaltioiden kesken menettelyä, joka perustuu Berliinissä vuonna 1999 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa lähentymistavoitteen kriteereinä käytetyille objektiivisille perusteille, ja se ottaa huomioon tarpeen osoittaa oikeudenmukaisuutta alueille, jotka ovat kärsineet laajentumisen ”tilastollisista vaikutuksista”. Komissio jakaa sellaisille alueille, jotka eivät ole tukikelpoisia lähentymistavoitteen perusteella, myönnettävät varat jäsenvaltioiden kesken seuraavia objektiivisia perusteita noudattaen: kalatalousalan suuruus kyseisessä jäsenvaltiossa, pyyntiponnistukseen tarvittavan mukautuksen laajuus, kalatalousalan työllisyystaso ja meneillään olevien toimien jatkuvuus.

Kansalaisia ja sidosryhmiä kuultiin vuosien 2007–2013 tulevasta kalatalousalan rahoitusvälineestä Euroopan laajuisessa konferenssissa, joka pidettiin 27.–29. toukokuuta 2004 Bundoranissa Donegalin kreivikunnassa Irlannissa. Noin 300 osallistujaa saattoi tuoda näkemyksensä esiin konferenssissa. Nämä edustivat paitsi koko kalatalousalaa ja toimivaltaisia hallintoelimiä myös kuluttajia ja valtiosta riippumattomia järjestöjä. Konferenssin päätelmät on mahdollisuuksien mukaan sisällytetty tähän asetusehdotukseen.

Ehdotuksen vaikutuksia koskevassa arvioinnissa todetaan, että kalatalousrahaston tuella odotetaan olevan monenlaisia vaikutuksia, muun muassa seuraavia: sen avulla voidaan lisätä pyrkimyksiä saavuttaa tasapaino käytettävissä olevien kalavarojen ja pyyntiponnistustason välillä, kompensoida alan mullistuksista ja sen kohtaamasta rakennemuutoksesta aiheutuvia sosiaalisia ja taloudellisia vaikeuksia, tehostaa meriympäristön suojelua sekä parantaa pyydysten valikoivuutta, turvallisuutta aluksilla, miehistön työoloja ja terveyttä sekä tuotteiden laatua.

2004/0169 (CNS)

Ehdotus:

NEUVOSTON ASETUS

Euroopan kalatalousrahastosta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 37 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen[2],

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon[3],

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[4],

ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon[5],

sekä katsoo seuraavaa:

Yhteisön kalastuslaivaston kehitystä on säänneltävä erityisesti niiden päätösten mukaisesti, joita neuvoston ja komission on tehtävä elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002[6] II luvun nojalla.

Yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteena olisi oltava pyrkimys elollisten vesiluonnonvarojen ja vesiviljelyn kestävään hyödyntämiseen osana kestävää kehitystä ja ottaen tasapainoisella tavalla huomioon ympäristölliset, taloudelliset ja sosiaaliset tekijät.

Yhteisen kalastuspolitiikan soveltamisala kattaa elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisen, hoidon ja hyödyntämisen sekä vesiviljelyn mutta myös kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jalostuksen ja kaupan pitämisen siltä osin kuin näitä toimintoja harjoitetaan jäsenvaltioiden alueella tai yhteisön vesialueilla tai jos niitä harjoittavat yhteisön kalastusalukset tai jäsenvaltioiden kansalaiset.

Perustamissopimuksen 33 artiklan 2 kohdan mukaisesti on otettava huomioon elinkeinon erityisluonne, joka johtuu alan yhteiskunnallisesta rakenteesta sekä kalastustoimintaa harjoittavien eri alueiden välisistä rakenteellisista eroista ja luonnonolojen eroista.

Yhteisen kalastuspolitiikan kestävää kehitystä koskeva osio on sisältynyt rakennerahastojen sääntöihin vuodesta 1993 alkaen. Sen täytäntöönpanoa olisi jatkettava osana kestävää kehitystä myös Euroopan kalatalousrahaston avulla.

Jäsenvaltiot eivät voi riittävän hyvin saavuttaa YKP:n kestävän kehityksen tavoitetta johtuen kalatalousalan kehittämisessä kohdatuista rakenteellisista ongelmista ja laajentuneessa unionissa jäsenvaltioiden käytettävissä olevien taloudellisten resurssien niukkuudesta. Tavoite voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla käyttäen useammasta lähteestä peräisin olevaa yhteisön rahoitusta, joka keskitetään tärkeisiin toimintalinjoihin. Perustamissopimuksen 4 artiklaan sisältyvän toissijaisuusperiaatteen mukaisesti yhteisö voi vahvistaa toimenpiteitä.

Eurooppa-neuvoston kokouksissa Lissabonissa ja Göteborgissa määriteltyjen yhteisön kestävää kehitystä koskevien ensisijaisten tavoitteiden on sisällyttävä yhteiseen kalastuspolitiikkaan.

Ohjelmatyön avulla olisi varmistettava kalatalousrahaston toiminnan koordinointi muiden kestävän kehityksen rahoittamiseen osallistuvien rahastojen, rakennerahastojen ja Euroopan investointipankin toiminnan kanssa, ja koordinoinnin olisi ulotuttava myös avustusten ja lainojen yhdistämiseen.

Kalatalousrahaston toiminnan ja niiden toimien, joiden rahoitukseen se osallistuu, olisi oltava yhteensopivia yhteisön muiden politiikkojen kanssa ja noudatettava yhteisön lainsäädäntöä.

Yhteisön toimien olisi oltava jäsenvaltioiden toimia täydentäviä tai avustavia, ja mahdollisimman suuren lisäarvon saamiseksi kumppanuutta olisi tehostettava. Tämä koskee alueellisia ja paikallisia viranomaisia sekä muita toimivaltaisia viranomaisia, ympäristöasioista sekä miesten ja naisten välisen tasa-arvon edistämisestä vastaavat viranomaiset, talouselämän edustajat ja työmarkkinaosapuolet sekä muut toimivaltaiset elimet mukaan luettuina. Asianomaisten yhteistyökumppaneiden olisi osallistuttava tukitoimien valmisteluun, seurantaan ja arviointiin.

Yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa määrätyn toissijaisuusperiaatteen ja samassa artiklassa määrätyn suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. Tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mitä asetettuun tavoitteeseen pääseminen edellyttää.

Komission ja jäsenvaltioiden käyttämien varojen välillä voidaan tehdä ero rahastojen toimien täytäntöönpanon yksinkertaistamiseksi sekä jäsenvaltioiden ja komission välisen vastuun selventämiseksi.

Perustamissopimuksen 274 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä komission kanssa moitteettoman varainhoidon periaatteiden noudattamisen varmistamiseksi. Sitä varten asetuksessa määritellään edellytykset, joita noudattaen komissio voi kantaa Euroopan yhteisöjen yleisen talousarvion toteuttamista koskevan vastuunsa.

Jotta kalatalousrahaston toiminta olisi tehokasta ja avointa, jäsenvaltioiden ja komission vastuut olisi määriteltävä täsmällisesti. Ne olisi määriteltävä jokaisen ohjelma-, seuranta-, arviointi- ja tarkastusvaiheen osalta. Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti mutta komissiolle kuuluvaa toimivaltaa rajoittamatta tukitoimien täytäntöönpanosta ja tarkastamisesta vastaisivat ensisijaisesti jäsenvaltiot.

Perustamissopimuksen 2 ja 3 artiklassa taataan eriarvoisuuden poistaminen ja miesten ja naisten välisen tasa-arvon edistäminen.

Komission olisi vahvistettava alustava käytettävissä olevien maksusitoumusmäärärahojen alustava jako objektiivista ja avointa menettelyä käyttäen ja keskitettävä huomattava osa varoista alueille, joihin sovelletaan lähentymistavoitetta.

Kalatalousrahaston käytettävissä olevat määrärahat olisi sidottava kiinteään indeksiin ohjelmatyötä varten, ja indeksiä olisi tarvittaessa mukautettava teknisesti viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2010.

Jotta yhteisön varojen vipuvaikutusta voitaisiin tehostaa suosimalla mahdollisimman pitkälle yksityisen rahoituksen käyttöä ja jotta toimien tuottavuus voitaisiin ottaa paremmin huomioon, rahastojen tukimuotoja olisi monipuolistettava ja tukiosuuksia muutettava niin, että voitaisiin edistää yhteisön etua, lisätä monenlaisten rahoitusvarojen käyttöä sekä rajoittaa rahastojen tukea suosimalla tarkoituksenmukaisten tukimuotojen käyttöä.

Yhteisen kalastuspolitiikan strategisen sisällön vahvistamiseksi kalastuksen ja vesiviljelyn kestävää kehitystä koskevien yhteisön ensisijaisten tavoitteiden mukaisesti neuvoston olisi komission ehdotuksesta vahvistettava strategiset suuntaviivat, joissa määritellään yhteisen kalastuspolitiikan mukaiset tuen toimintalinjat.

Ohjelmamenettelyn sujuvoittamiseksi komission ja jäsenvaltioiden vastuut olisi erotettava toisistaan. Sen vuoksi olisi säädettävä, että komissio hyväksyy jäsenvaltioiden ehdotuksesta ohjelmatyön strategiat ja kehittämistä koskevat toimintalinjat sekä niihin liittyvän yhteisön rahoitusosuuden suuruuden ja niiden täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt, kun taas jäsenvaltiot päättävät niiden soveltamisesta.

Yksinkertaistamis- ja hajauttamistarve sekä ohjelmatyö ja varainhoito koskevat ainoastaan toimintalinjatasoa, koska yhteisön ohjelma-asiakirjojen täydennyksistä ja tukikehyksistä luovutaan.

Ohjelmamenettelyä olisi yksinkertaistettava soveltamalla yhtä ainoata seitsemän vuoden ohjelmakautta. Sitä varten tukimuotoja ja tukijärjestelmien määrää olisi rajoitettava, ja pääsääntöisesti olisi siirryttävä yhteen toimenpideohjelmaan jäsenvaltiota kohden.

Tukikelpoisten alueiden määrittelemiseksi olisi säädettävä perusteet. Sitä varten painopistealueiden määrittelyn yhteisön tasolla olisi perustuttava yhteisestä tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistöstä (NUTS) 26 päivänä toukokuuta 2003 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1059/2003[7] vahvistettuun alueiden yhteiseen luokittelujärjestelmään.

On tarpeen säätää YKP:n liitännäistoimenpiteistä, joilla voidaan vähentää sen sosioekonomisia vaikutuksia toteuttamalla rannikkoalueiden kehittämiseen tähtäävää politiikkaa.

Yhteisön eri alueiden ja niiden tilanteiden välisten suurten erojen sekä toissijaisuusperiaatteen huomioon ottamiseksi kalastusta harjoittavien rannikkoalueiden kehittämispolitiikan olisi oltava osa yhdennettyä paikallista lähestymistapaa, joka perustuu tarkoituksenmukaiseen alueelliseen strategiaan ja on sovitettu paikallisia oloja vastaavaksi. Lisäksi sen olisi oltava mahdollisimman hajautettua, annettava etusija paikallisille toimijoille, perustuttava alhaalta ylöspäin suuntautuvalle lähestymistavalle, mahdollistettava vaatimattomienkin toimien huomioon ottaminen ja turvattava yksityisen sektorin toimijoiden huomattava osallistuminen.

Neuvoston vahvistamat monivuotiset elvytyssuunnitelmat muodostavat ehdottoman ensisijaisen tavoitteen, ja kalatalousrahastosta olisi tuettava niihin liittyviä pyyntiponnistuksen mukauttamissuunnitelmia.

Yhteisön ja jonkin kolmannen maan välisen kalastussopimuksen uusimatta jättämisen tai kansainvälisen sopimuksen mukaisten kalastusmahdollisuuksien merkittävän vähentämisen olisi myös johdettava sellaisten monivuotisten pyyntiponnistussuunnitelmien vahvistamiseen, joilla kalastuslaivasto mukautetaan uuteen tilanteeseen.

Olisi säädettävä pyyntiponnistuksen mukauttamisesta silloin kun jäsenvaltiot tai komissio ovat vahvistaneet asetuksen (EY) N:o 2371/2002 7 ja 8 artiklassa säädettyjä kiireellisiä toimenpiteitä.

Yhteisön laivastoa olisi supistettava sen mukauttamiseksi käytettävissä oleviin kalavaroihin.

Kalastuslaivastojen rakenneuudistuksen toteuttamiseksi tarvitaan sosioekonomisia liitännäistoimenpiteitä.

Olisi säädettävä yksityiskohtaiset säännöt toiminnan tilapäisestä keskeyttämisestä tai aluksen tiettyjä laitteita tai pyyntimenetelmiä koskevien teknisten rajoitusten asettamisen vuoksi kalastajille ja alusten omistajille maksettavien avustusten ja taloudellisten korvausten myöntämisestä.

Kalatalousalan kannalta on elintärkeää, että vesiluonnonvarojen ja niiden hyödyntämisen välillä saavutetaan kestävä tasapaino niin, että ympäristövaikutukset tulevat asianmukaisesti huomioon otetuiksi. Sen vuoksi olisi säädettävä aiheellisista toimenpiteistä, joilla ei ainoastaan turvata elintarvikkeiden tuotantoketjua vaan jotka koskevat myös vesiviljelyä ja jalostusteollisuutta.

Olisi säädettävä yksityiskohtaiset säännöt tuen myöntämisestä vesiviljelylle sekä kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jalostukselle ja kaupan pitämiselle niin, että turvataan samalla näiden alojen taloudellinen elinkelpoisuus. Sitä varten on tarpeen määritellä rajoitettu määrä ensisijaisia tukikohteita ja keskittää rakennetuki mikroyrityksille ja pienille yrityksille.

Myös alalla toteutettavat kollektiiviset toimet olisi sisällytettävä kalatalousrahastosta rahoitettaviin toimenpiteisiin.

Kalatalousrahaston olisi tarjottava teknisen avun muodossa tukea arviointeihin, selvityksiin, pilottihankkeisiin ja kokemusten vaihtoon, millä voitaisiin edistää innovatiivisia lähestymistapoja ja käytänteitä sekä yksinkertaista ja avointa täytäntöönpanoa.

Jäsenvaltioiden hajautetusti toteuttamiin kalatalousrahaston toimiin olisi liityttävä riittävät takeet täytäntöönpanon yksityiskohtaisten sääntöjen, toteutuksen laadun, toimien tulosten ja niiden arvioinnin sekä moitteettoman varainhoidon ja sen valvonnan osalta.

Rakennerahastojen toimien tehokkuus ja vaikutus riippuu myös paremmasta ja perusteellisemmasta arvioinnista. Olisi annettava säännökset jäsenvaltioiden ja komission vastuusta tältä osin sekä yksityiskohtaiset säännöt, joilla varmistetaan arvioinnin luotettavuus.

Tukitoimet on aiheellista arvioida niiden valmistelun ja vaikutusten kannalta, ja arviointimenettely olisi sisällytettävä toimien seurantaan. Sitä varten on tarpeen määritellä jokaisen arviointivaiheen tavoitteet ja sisältö.

Jotta kumppanuus olisi toimivaa ja yhteisön tukitoimia voitaisiin edistää asianmukaisella tavalla, niitä koskevan tiedotuksen ja julkisuuden olisi oltava mahdollisimman laajaa. Siitä huolehtimisen olisi kuuluttava tukitoimista vastaaville hallintoviranomaisille, joiden olisi myös tiedotettava toteutetuista toimenpiteistä komissiolle.

Tehokkaan ja säännönmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi olisi täsmennettävä jäsenvaltioiden velvoitteet, jotka koskevat hallinto- ja valvontajärjestelmiä, menojen todentamista ja yhteisön lainsäädäntöön kohdistuvien väärinkäytösten ja rikkomisten ennaltaehkäisyä, havaitsemista ja oikaisemista.

Kullekin tukikokonaisuudelle olisi nimettävä hallintoviranomainen, todentamisviranomainen ja tarkastusviranomainen, joiden vastuut olisi määriteltävä. Kyseisten vastuiden olisi liityttävä ensisijaisesti täytäntöönpanon moitteettomaan varainhoitoon, arvioinnin järjestämiseen, tuensaajille tosiasiallisesti aiheutuneiden menojen todentamiseen ja tarkastamiseen sekä julkisuusvelvoitteiden ja yhteisön lainsäädännön noudattamiseen. Olisi säädettävä komission ja tuen seurannasta vastaavien kansallisten viranomaisten välisistä säännöllisistä kokouksista.

Olisi säädettävä, että ohjauskomitea on tukea valvovan jäsenvaltion nimeämä elin, joka tarkastaa hallintoviranomaisen tukea koskevan hallinnon, varmistaa sen suuntaviivojen ja täytäntöönpanoa koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen noudattamisen ja tutkii sitä koskevat arvioinnit.

Indikaattorit ja täytäntöönpanoa koskevat vuosikertomukset ovat seurannan kannalta oleellisia, ja ne olisi määriteltävä paremmin, jotta ne antaisivat luotettavan kuvan tukitoimien edistymisestä ja ohjelmatyön laadusta.

Rajoittamatta komission varainhoidon valvontaa koskevaa toimivaltaa jäsenvaltioiden ja komission välistä yhteistyötä tällä alalla olisi lisättävä.

Maksusitoumuksia ja maksuja koskevia sääntöjä ja menettelyitä olisi yksinkertaistettava niin, että määrärahasitoumukset olisi tehtävä kerran vuodessa monivuotisten rahoitusnäkymien ja tuen rahoitussuunnitelman mukaisesti ja maksut olisi suoritettava ennakkoina, joita seuraa tosiasiallisesti aiheutuneiden menojen korvaaminen. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ennakkomaksusta mahdollisesti saatavia korkoja olisi pidettävä kyseessä olevan jäsenvaltion varoina, ja rahastojen vaikutuksen tehostamiseksi ne olisi osoitettava samaan tarkoitukseen kuin itse ennakkomaksu.

Olisi varmistettava moitteeton varainhoito säätämällä, että menojen on oltava asianmukaisesti perusteltuja ja todennettuja, ja yhdistämällä maksujen suorittaminen ohjelmatyön seurantaa, varainhoidon valvontaa ja yhteisön lainsäädännön soveltamista koskevien olennaisten velvoitteiden noudattamiseen.

Yhteisön varojen moitteettoman hoidon varmistamiseksi menojen arviointia ja toteuttamista olisi parannettava. Sitä varten jäsenvaltioiden olisi toimitettava komissiolle säännöllisesti arvionsa yhteisön varojen käytöstä, ja rahoituksen toteutumisen viivästymisen olisi johdettava ennakkomaksujen takaisinperintään ja maksusitoumusten vapauttamiseen automaattisesti.

Tehokas seuranta on yksi keino varmistaa rakennerahastojen toimien tehokkuus. Seurantaa olisi parannettava ja sitä koskevat vastuut olisi määriteltävä täsmällisemmin. Erityisesti olisi tehtävä ero hallintotehtävien ja seurantatehtävien välillä.

Jotta kalatalousrahaston osarahoittamat toimenpiteet olisivat tehokkaita, käytettävissä olevista varoista riippuen olisi osoitettava seitsemän prosentin ennakko kahdelle vuodelle.

Moitteettoman varainhoidon ja tehokkuuden varmistamiseksi olisi sovellettava maksusitoumusten vapauttamissääntöä (n+2).

Menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY[8] 2 artiklan mukaisesti tämän asetuksen täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet olisi toteutettava joko mainitun päätöksen 3 artiklan mukaista neuvoa-antavaa menettelyä tai hallintotoimenpiteiden osalta saman päätöksen 4 artiklan mukaista hallintomenettelyä noudattaen.

Olisi säädettävä yksityiskohtaiset siirtymäkauden säännökset, joiden avulla voidaan valmistella uutta ohjelmatyötä heti tämän asetuksen tultua voimaan ja varmistaa, että jäsenvaltioiden saama tuki ei keskeydy ennen uuden järjestelmän mukaisten suunnitelmien ja tukitoimien toteuttamista.

Kesäkuun 21 päivänä 1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1260/1999 ja kalatalousalan rakenteellisia toimia koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja edellytyksistä 17 päivänä joulukuuta 1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2792/1999 sekä muita säännöksiä olisi kumottava. Kumottuja säännöksiä olisi kuitenkin moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi sovellettava tukeen, toimiin ja hankkeisiin, jotka on hyväksytty viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2006,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSASTO

TUEN TAVOITTEET JA YLEISET SÄÄNNÖT

I LUKUSoveltamisala ja määritelmät

1 artikla

Soveltamisala

Tällä asetuksella perustetaan Euroopan kalatalousrahasto, jäljempänä ’kalatalousrahasto’, ja määritellään puitteet kalatalousalan ja kalastusta harjoittavien rannikkoalueiden kestävään kehitykseen tähtäävälle yhteisön tuelle.

2 artikla

Maantieteellinen ala

Tässä asetuksessa säädettyjä toimenpiteitä sovelletaan koko Euroopan unionin alueella.

Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot valitsevat IV osaston IV luvussa säädetyn kalastusta harjoittavien rannikkoalueiden kestävään kehitykseen liittyvän tuen tukikelpoiset alueet 42 artiklan 3 ja 4 kohdassa säädettyjä perusteita käyttäen.

3 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

’kalatalousalalla’ talouden alaa, joka sisältää kaikki kalataloustuotteiden tuotantoon, jalostukseen ja kaupan pitämiseen kuuluvat toiminnat;

’kalastajalla’ henkilöä, jonka jäsenvaltio katsoo työskentelevän päätoimisesti kalastusta harjoittavalla kalastusaluksella;

’kalatalousalalla työskentelevällä henkilöllä’ henkilöä, joka työskentelee päätoimisesti a alakohdassa määritellyllä kalatalousalalla;

’kalastusaluksella’ asetuksen (EY) N:o 2371/2002 3 artiklassa tarkoitettua kalastusalusta;

’vesiviljelyllä’ vesieliöiden kasvatusta tai viljelyä, jossa käytetyllä tekniikalla on tarkoitus lisätä kyseisten eliöiden tuotantoa ympäristön luonnollista kapasiteettia suuremmaksi; eliöt pysyvät koko kasvatus- tai viljelyvaiheen ja myös niiden korjuuvaiheen ajan luonnollisen tai oikeushenkilön omaisuutena;

’mikroyrityksillä ja pienillä yrityksillä’ mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä 6 päivänä toukokuuta 2003 annetussa komission suosituksessa 2003/361/EY[9] määriteltyjä mikroyrityksiä tai pieniä yrityksiä;

’toimenpideohjelmalla’ jäsenvaltion laatimaa ja komission hyväksymää yhtenäistä asiakirjaa, joka sisältää yhtenäisen joukon toimintalinjoja;

’ohjelmatyöllä’ organisointi-, päätöksenteko- ja rahoitusmenettelyä eri vaiheissa tavoitteena panna täytäntöön yhteisön ja jäsenvaltioiden yhteinen toiminta monivuotiselta pohjalta kalatalousrahaston toimintalinjojen tavoitteiden saavuttamiseksi;

’toimintalinjalla’ yhtä toimenpideohjelmaan sisältyvän strategian toimintalinjaa, joka käsittää joukon toisiinsa liittyviä ja yhteisön strategisissa suuntaviivoissa määriteltyjä toimenpiteitä;

’toimenpiteellä’ joukkoa toimia, joilla toimintalinja pyritään panemaan täytäntöön;

’toimella’ yhden tai useamman tuensaajan toteuttamaa hanketta;

’tuensaajalla’ yksityistä tai julkista toimijaa, elintä taikka yritystä, joka vastaa toimien aloittamisesta ja/tai täytäntöönpanosta. Perustamissopimuksen 87 artiklan mukaisten tukijärjestelmien yhteydessä tuensaajat ovat julkisia tai yksityisiä yrityksiä, jotka toteuttavat yksittäisen toimen ja saavat julkista tukea;

’julkisilla menoilla’ kaikkia kansallisille viranomaisille, alueviranomaisille aiheutuvia tai Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon kohdistuvia julkisia menoja taikka muita niitä vastaavia menoja, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/18/EY[10] tarkoitetuille julkisoikeudellisille laitoksille aiheutuneet menot mukaan luettuina;

’lähentymistavoitteella’ Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä annetun asetuksen (EY) N:o …./2004[11] 3 artiklan 2 kohdassa määriteltyä tavoitetta.

II LUKU

Tavoitteet ja tehtävät

4 artikla

Tavoitteet

Kalatalousrahaston tuella pyritään:

tukemaan yhteistä kalastuspolitiikkaa elollisten vesiluonnonvarojen hyödyntämiseksi siten, että saadaan luoduksi kestävän kehityksen edellytyksenä olevat taloudelliset, ympäristölliset ja sosiaaliset olosuhteet;

edistämään kestävää tasapainoa kalavarojen ja yhteisön kalastuslaivaston kapasiteetin välillä;

vahvistaa kalatalousalan tuotantorakenteiden kilpailukykyä ja taloudellisesti kannattavien yritysten kehitystä;

edistää ympäristön ja luonnonvarojen suojelua;

edistää kestävää kehitystä ja elämänlaadun parantamista meri-, sisävesi- ja rannikkoalueilla, joilla harjoitetaan kalastusta ja vesiviljelyä;

edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa kalatalousalan ja kalastusta harjoittavien rannikkoalueiden kehittämisessä.

5 artikla

Tehtävät

Kalatalousalan tuesta vastaa Euroopan kalatalousrahasto, jäljempänä ’kalatalousrahasto’ tai ’EKTR’. Tämän asetuksen nojalla toteutettavilla toimenpiteillä pyritään saavuttamaan perustamissopimuksen 33 artiklassa vahvistetut yleiset tavoitteet sekä yhteisen kalastuspolitiikan osana määritellyt tavoitteet. Niillä täydennetään tarvittaessa yhteisön muita välineitä ja politiikkoja.

III LUKU

Tuen periaatteet

6 artikla

Täydentävyys, johdonmukaisuus ja vaatimustenmukaisuus

Kalatalousrahasto myöntää tukea, joka täydentää kansallisia, alueellisia ja paikallisia toimenpiteitä, joihin yhteisön ensisijaiset tavoitteet sisällytetään.

Komissio ja jäsenvaltiot huolehtivat, että kalatalousrahaston tuki on yhteisön toimien, politiikkojen ja ensisijaisten tavoitteiden mukaista.

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että kalatalousrahastosta rahoitettavat toimet ovat perustamissopimuksen ja sen nojalla annettujen säädösten sekä erityisesti kilpailusääntöihin, julkisten sopimusten myöntämiseen ja ympäristön suojeluun ja parantamiseen liittyvien yhteisön politiikkojen ja toimien mukaisia.

Kalatalousrahastosta rahoitettavilla toimilla ei saa olla pyyntiponnistusta lisääviä suoria eikä epäsuoria vaikutuksia.

Asetuksen (EY) N:o 2371/2002 16 artiklan säännöksiä sovelletaan.

7 artikla

Valtiontuet

Jäsenvaltioiden kalatalousalan yrityksille myöntämään tukeen on sovellettava perustamissopimuksen 87, 88 ja 89 artiklaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista.

Perustamissopimuksen 87, 88 ja 89 artiklaa ei sovelleta yhteisön osarahoittamien toimenpiteiden, joista on säädetty III osaston 1 luvussa tarkoitetun toimenpideohjelman osana, jäsenvaltioille kuuluviin pakollisiin rahoitusosuuksiin.

Toimenpiteitä, joihin liittyy 2 kohdassa säädettyjä pakollisia rahoitusosuuksia koskevaa tämän asetuksen säännökset ylittävää julkista rahoitusta, käsitellään kokonaisuuksina 1 kohdan perusteella.

8 artikla

Kumppanuus

Kalatalousrahaston tuesta päättää komissio tiiviissä yhteistyössä, jäljempänä ’kumppanuus’, komission ja jäsenvaltion kanssa. Jäsenvaltion on järjestettävä voimassa olevien kansallisten sääntöjen ja käytänteiden mukaisesti kumppanuus nimeämiensä viranomaisten ja tahojen kanssa. Näitä ovat:

toimivaltaiset alueelliset, paikalliset ja muut viranomaiset;

talouselämän edustajat ja työmarkkinaosapuolet;

kaikki muut aiheelliset tahot, jotka edustavat kansalaisyhteiskuntaa, ympäristöosapuolia ja valtiosta riippumattomia järjestöjä, sekä miesten ja naisten välisen tasa-arvon edistämisestä vastuussa olevat tahot.

Jäsenvaltion on nimettävä kansalliselta, alueelliselta ja paikalliselta tasolta sekä talouselämän edustajien ja työmarkkinaosapuolten tai muiden piirien joukosta edustavimmat kumppanit, jäljempänä ’kumppanit’. Jäsenvaltion on huolehdittava kaikkien asianomaisten tahojen laajasta ja tehokkaasta osallistumisesta kansallisten sääntöjen ja käytänteiden mukaisesti ja otettava huomioon tarve edistää miesten ja naisten välistä tasa-arvoa sekä kestävää kehitystä ottamalla mukaan ympäristön suojelua ja parantamista koskevat vaatimukset.

Kumppanuutta harjoitetaan kunkin osapuolen institutionaalisen, oikeudellisen ja rahoitusta koskevan lainkäyttövallan mukaisesti.

Kumppanuus koskee 15 artiklassa säädetyn kansallisen strategiasuunnitelman valmistelua ja seurantaa sekä toimenpideohjelmien valmistelua, toteutusta ja seurantaa. Jäsenvaltion on huolehdittava, että aiheelliset kumppanit osallistuvat ohjelmatyön eri vaiheisiin kullekin vaiheelle asetetun määräajan puitteissa.

9 artikla

Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaate

Toimenpideohjelmien täytäntöönpano kuuluu jäsenvaltioiden vastuulle. Niiden on kannettava tämä vastuunsa tässä asetuksessa säädettyjen hallinto- ja valvontavaatimusten mukaisesti aiheellisella aluetasolla.

Komission ja jäsenvaltioiden käyttämät keinot saattavat vaihdella yhteisön rahoitusosuuden suuruuden mukaisesti. Vaihtelu koskee erityisesti arviointiin, tarkastuksiin ja 61 artiklassa säädettyä komission seurantakomiteoihin osallistumista sekä toimenpideohjelmien vuosikertomuksia.

10 artikla

Yhteinen hallinnointi

Kalatalousrahastolle osoitettavan yhteisön talousarvion toteutusta hallinnoivat jäsenvaltiot ja komissio yhdessä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1605/2002 53 artiklan mukaisesti. Mainitun asetuksen 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua teknistä apua koskevan talousarvion toteuttamista hallinnoi kuitenkin komissio suoraan. Jäsenvaltiot ja komissio huolehtivat moitteettoman varainhoidon periaatteiden noudattamisesta perustamissopimuksen 274 artiklan mukaisesti.

Komissio huolehtii Euroopan yhteisön yleisen talousarvion toteuttamista koskevista velvollisuuksistaan seuraavasti:

Komissio tarkastaa jäsenvaltioiden hallinto- ja valvontajärjestelmien olemassaolon ja moitteettoman toiminnan VII osaston I luvun mukaisesti.

Komissio lykkää, pidättää tai keskeyttää kaikki maksut tai osan maksuista 84, 85 ja 86 artiklan mukaisesti, jos kansalliset hallinto- ja valvontajärjestelmät ovat puutteellisia, ja soveltaa kaikkia tarpeellisia rahoitusoikaisuja 97 ja 98 artiklassa kuvattujen menettelyiden mukaisesti.

Komissio tarkastaa ennakkomaksujen korvaukset ja vapauttaa maksusitoumukset automaattisesti 78 artiklan 2 kohdan, 87 artiklan ja 91 artiklan mukaisesti.

Näitä toimenpiteitä soveltamalla komissio voi varmistua siitä, että jäsenvaltiot käyttävät varoja laillisella ja asianmukaisella tavalla sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1605/2002 27 ja 28 artiklassa tarkoitettuja moitteettoman varainhoidon periaatteita noudattaen.

Asetuksen (EY) N:o 1605/2002 II osaston toisen osan säännöksiä sovelletaan kalatalousrahastosta myönnettävään tukeen.

11 artikla

Miesten ja naisten välinen tasa-arvo

Jäsenvaltiot ja komissio huolehtivat, että miesten ja naisten välisen tasa-arvon ja sukupuolinäkökulman huomioon ottamista edistetään kalatalousrahaston tukien täytäntöönpanossa niin suunnittelu-, täytäntöönpano-, seuranta- kuin arviointivaiheessakin.

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että naisten roolin kasvattamista kalatalousalalla koskevia toimia edistetään.

IV LUKU

Rahoituskehys

12 artikla

Varat ja keskittäminen

Kalatalousrahaston käytettävissä olevat maksusitoumusmäärärahat kaudella 2007-2013 ovat 4 963 miljoonaa euroa vuoden 2004 hintoina liitteessä I olevan vuosittaisen jaon mukaisesti.

Edellä olevassa kohdassa tarkoitetuista varoista 0,8 prosenttia osoitetaan komissiolle 45 artiklassa määriteltyyn tekniseen apuun.

Ohjelmatyötä varten ja 1 kohdassa tarkoitettujen määrien ottamiseksi myöhemmin Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon niihin tehdään vuosittain [….] suuruinen indeksikorjaus [….] alkaen.

Muiden kuin 2 kohdan mukaisesti kohdennettujen talousarviomäärärahojen 1 kohdassa säädetty jako on tehtävä siten, että huomattava osa varoista voidaan keskittää lähentymistavoitealueille.

Komissio huolehtii, etteivät minkään jäsenvaltion lähentymistavoitteeseen kalatalousrahastosta tämän asetuksen nojalla saamat vuotuiset kokonaismäärärahat yhdessä sen EAKR:sta ja ESR:sta asetuksen (EY) N:o (….) nojalla – mukaan luettuna Euroopan naapuruuspoliittisen kumppanuusvälineen valtioiden välisen ohjelmalohkon asetuksen (EY) N:o (….) nojalla saama EAKR:n rahoitusosuus – ja liittymistä valmistelevasta rakennepolitiikan välineestä asetuksen (EY) N:o (….) nojalla ja EMOTR:n ohjausosastosta peräisin olevien Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (EMKMR) asetuksen (EY) N:o (….) nojalla saamien vuotuisten määrärahojen kanssa ylitä neljää prosenttia kyseisen jäsenvaltion bruttokansantuotteesta arvioituna toimielinten välisen sopimuksen tekohetkellä.

Muita mainittuja rahoitusvälineitä koskeviin asetuksiin sisältyy samanlainen säännös.

13 artikla

Määrärahojen jakaminen

Komissio suorittaa ohjelmakaudella 2007–2013 käytettävissä olevien maksusitoumusmäärärahojen alustavat jaot jäsenvaltioittain ja erottaa erilleen lähentymistavoitteeseen kohdistuvan osuuden seuraavia perusteita käyttäen: kalatalousalan suuruus kyseisessä jäsenvaltiossa, pyyntiponnistukseen tarvittavan mukautuksen laajuus, kalatalousalan työllisyystaso ja meneillään olevien toimenpiteiden jatkuvuus.

II OSASTO

STRATEGISET SUUNTAVIIVAT

I LUKU

STRATEGISET SUUNTAVIIVAT

14 artikla

Yhteisön strategiset suuntaviivat

Yhteisen kalastuspolitiikan kehittämistä koskevissa yhteisön strategisissa suuntaviivoissa vahvistetaan puitteet kalatalousrahaston valmistelulle ja toteutukselle. Ne muodostavat viitekehyksen kalatalousrahaston osallistumiselle 15 artiklassa tarkoitettujen kansallisten strategiasuunnitelmien täytäntöönpanoon.

Neuvosto vahvistaa yhteisön tasolla strategiset suuntaviivat kalatalous- ja vesiviljelyalan sekä yhteisön kalastusta harjoittavien rannikkoalueiden kestävälle kehitykselle vuosiksi 2007–2013.

Suuntaviivoissa määritellään tätä kokonaisuutta koskevan tuen toimintalinjat tämän asetuksen IV osaston mukaisesti.

Yhteisön strategiset suuntaviivat vahvistetaan perustamissopimuksen 37 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen kolmen kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaan tulosta.

Suuntaviivoille tehdään tarvittaessa väliarviointi strategisen arvioinnin pohjalta 48 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

II LUKU

Kansallinen strategiasuunnitelma

15 artikla

Kansallinen strategiasuunnitelma

Jäsenvaltioiden on vahvistettava kalatalousalan kansallinen strategiasuunnitelma kolmen kuukauden kuluessa strategisten suuntaviivojen hyväksymisestä ja ennen toimenpideohjelmien esittämistä.

Kansallinen strategiasuunnitelma on toimitettava komissiolle kumppaneiden perusteellisen kuulemisen jälkeen ja ottaen huomioon 47 artiklassa säädetyn arvioinnin tulokset.

Jäsenvaltio ja komissio käsittelevät kansallista strategiasuunnitelmaa yhdessä.

Kansallisen strategiasuunnitelman on katettava kaikki yhteisen kalastuspolitiikan alat, ja siinä on vahvistettava toimintalinjat, tavoitteet ja täytäntöönpanoa koskevat määräajat erityisesti seuraavilta osin:

pyyntiponnistuksen ja kalastuskapasiteetin vähentäminen sekä keinojenja määräaikojen määritteleminen kyseessä olevan kalastuksen ja laivaston tavoitteiden saavuttamiseksi;

vesiviljelyalan, jalostusteollisuuden ja kaupan kehittäminen;

YKP:n kalastustoimien tarkastuksia ja valvontaa sekä tietojenkeruuta koskevien vaatimusten täyttämiseksi noudatettava täytäntöönpanostrategia;

kalastustuotteiden tarjontastrategia ja kalastustoiminnan kehittäminen yhteisön vesialueiden ulkopuolella;

rannikkoalueiden kehittämisstrategia ja määrittelyperusteet.

16 artikla

Kansallisen strategiasuunnitelman sisältö

Kansalliseen strategiasuunnitelmaan on sisällyttävä tiivistetty kuvaus seuraavista:

koko kalatalousalan tilanne;

ympäristövaikutusten arviointi;

YKP:n täytäntöön panemiseksi käytettävissä olevien julkisten varojen alustava jako, josta käy ilmi kunkin kansallisen toimintalinjan osalta kalatalousrahaston rahoitusosuus sekä kansallisista julkisista varoista rahoitettava osuus.

III LUKU

Strateginen seuranta

17 artikla

Komission ja jäsenvaltioiden strategiakertomus

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle viimeistään 30 päivänä huhtikuuta 2011 kansallisen strategian täytäntöönpanoa koskeva kertomus, jossa esitetään tiivistetysti keskeiset sekä strategisten suuntaviivojen täytäntöönpanoon liittyvät tulokset, kehityssuunnat ja haasteet.

Komissio toimittaa viimeistään 31 päivänä lokakuuta 2011 Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle kertomuksen kansallisten strategiasuunnitelmien ja yhteisön strategisten suuntaviivojen täytäntöönpanosta.

Komissio antaa sen tiedoksi 100 artiklassa säädetylle rahastokomitealle.

III OSASTO

OHJELMATYÖ

I LUKU

Kalatalousrahastoa koskevat yleiset säännökset

18 artikla

Toimenpideohjelman sisältö

Toimenpideohjelmien on sisällettävä strategia, toimintalinjat ja erityistavoitteet, jotka liittyvät yhteiseen kalastuspolitiikkaan ja muihin yhteisiin politiikkoihin.

Tuki myönnetään ainoastaan toimenpideohjelmien muodossa. Jäsenvaltioiden on laadittava toimenpideohjelma kansallisella tasolla sen jälkeen kun ne ovat kuulleet perusteellisesti kalatalousalan alueellisia ja paikallisia sekä talouselämää ja työmarkkinaosapuolia edustavia kumppaneita ja muita aiheellisia tahoja institutionaalisten rakenteidensa mukaisesti.

Jokaiseen toimenpideohjelmaan on sisällyttävä:

strategisissa suuntaviivoissa määritellyt toimintalinjat, niiden erityiskohteet kvantifioituina, jos se on mahdollista, odotetut vaikutukset ja johdonmukaisuus suhteessa kansalliseen strategiasuunnitelmaan;

tiivistelmä keskeisistä toimenpiteistä toimintalinjojen toteuttamiseksi;

selvitys siitä, miten ohjelma täydentää maaseudun kehittämisrahastosta ja muista rakennerahastoista rahoitettaviksi suunniteltuja toimia;

rahoitussuunnitelma, jossa on kaksi taulukkoa:

Ensimmäisessä taulukossa on […] artiklan mukaisesti esitettävä kalatalousrahastosta rahoitettavaksi aiotun kokonaismäärän jakautuminen kullekin vuodelle. Rahoitussuunnitelmasta on käytävä kalatalousrahaston kokonaisrahoitusosuuden osalta erikseen ilmi ne määrärahat, jotka osoitetaan lähentymistavoitteeseen. Kalatalousrahaston kokonaisosuuden on oltava sovellettavien rahoitusnäkymien mukainen.

Toisessa taulukossa on määriteltävä koko ohjelmakauden ajalta ja jokaisen toimintalinjan osalta suunnitellut yhteisön rahoitusosuuden ja kansallisten julkisten rahoitusosuuksien määrät, kalatalousrahaston rahoitusosuuden taso kunkin toimintalinjan osalta sekä tekniseen apuun osoitettava määrä. Tarvittaessa taulukosta on käytävä erikseen ilmi kalatalousrahaston ja kansallisten julkisten osapuolten lähentymistavoitealueille myöntämät rahoitusosuudet.

Toimenpideohjelmat on laadittava strategisten suuntaviivojen ja kansallisen strategiasuunnitelman mukaisesti.

19 artikla

Toimenpideohjelmien täytäntöönpanosäännökset

Jäsenvaltioiden on sisällytettävä täytäntöönpanosäännöksiin seuraavat asiat:

kaikkien 57 artiklassa säädettyjen viranomaisten nimeäminen jäsenvaltiossa;

kuvaus 58 artiklassa säädetyistä toimenpideohjelmien hallinnointimenettelyistä;

toimet, joilla pyritään parantamaan ja ajanmukaistamaan yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanoa koskevia hallinnollisia rakenteita ja lisäämään kalatalousrahaston hallinnoinnissa ja tarkastamisessa tarvittavia hallinnollisia resursseja;

kuvaus arviointi- ja seurantajärjestelmistä sekä 46, 61, 62 ja 63 artiklassa säädetyn seurantakomitean kokoonpano;

menettelyt 60 artiklassa säädetyn toimenpideohjelman täytäntöönpanon tarkastamiseksi;

rahoitusvirtojen käyttöön ottamista ja liikkeitä koskevien menettelyjen määrittely avoimuuden varmistamiseksi;

yksityiskohtaiset säännöt, joilla varmistetaan 50 artiklan mukaisesti, että toimenpideohjelmat julkistetaan;

kuvaus komission ja jäsenvaltioiden välillä sovituista sähköistä tiedonvälitystä koskevista menettelyistä tässä asetuksessa säädettyjen maksuja, seurantaa ja arviointia koskevien vaatimusten täyttämiseksi;

69 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun riippumattoman tarkastuselimen nimeäminen.

Jäsenvaltioiden on määriteltävä toimenpideohjelmissaan kaikkien IV osastossa säädettyjen tukimuotojen osalta niiden soveltamista koskevat edellytykset ja menettelyt. Ohjelmassa on erityisesti ilmoitettava selkeästi jokaisen suunnitellun toimenpiteen tarkoitus.

20 artikla

Valmistelu ja hyväksyminen

Jokaisen jäsenvaltion on kumppaneita perusteellisesti kuultuaan laadittava toimenpideohjelma kansallisella tasolla. Se on toimitettava komissiolle kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun jäsenvaltio on hyväksynyt kansallisen strategiasuunnitelmansa.

Komissio arvioi, 47 artiklassa tarkoitetun ennakkoarvioinnin huomioon ottaen, ehdotetun toimenpideohjelman päättääkseen, auttaako se toteuttamaan yhteisön strategisissa suuntaviivoissa ja kansallisessa strategiasuunnitelmassa määritellyt tavoitteet ja toimintalinjat.

Jos komissio katsoo, ettei toimenpideohjelma ole yhdenmukainen yhteisön strategisten suuntaviivojen tai kansallisen strategiasuunnitelman kanssa, se pyytää jäsenvaltiota tarkistamaan ehdotettua ohjelmaa.

Komissio hyväksyy toimenpideohjelman viimeistään viiden kuukauden kuluttua siitä, kun jäsenvaltio on sen komissiolle toimittanut edellyttäen, että toimenpideohjelma on laadittu 18 artiklan mukaisesti.

21 artikla

Voimassaoloaika ja tarkastelu

Toimenpideohjelmien on katettava 1 päivän tammikuuta 2007 ja 31 päivän joulukuuta 2013 välinen kausi.

Jokaista toimenpideohjelmaa tarkastellaan uudelleen ja sitä tarkistetaan tarvittaessa jäljellä olevan kauden osalta jäsenvaltion tai komission aloitteesta ja sen jälkeen kun 61 artiklassa säädetty seurantakomitea on sen hyväksynyt, jos ohjelman täytäntöönpanossa on ilmennyt vaikeuksia, jos on tehty merkittäviä strategisia muutoksia tai jos on olemassa moitteetonta hallinnointia koskevia syitä. Tarkistuksissa otetaan erityisesti huomioon komission vuosikertomukset ja kaikki vuosittaisen tarkastelun yhteydessä tehdyt päätelmät, erityisesti yhteisen kalastuspolitiikan ensisijaisten tavoitteiden tarkistamiseksi tai vahvistamiseksi, sekä 48 artiklassa säädetyn väliarvioinnin havainnot ja päätelmät.

Komissio tekee päätöksen toimenpideohjelmien tarkastelusta kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun jäsenvaltio on jättänyt virallisesti sitä koskevan pyynnön.

22 artikla

Tuen kasautuminen ja päällekkäisyys

Toimeen voidaan sen tukikelpoisuusaikana saada rahoitusta ainoastaan yhdestä rahastosta tai yhdestä yhteisön rahoitusvälineestä. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että tätä säännöstä noudatetaan.

IV OSASTO

TOIMINTALINJAT

I LUKU

TOIMINTALINJA 1 – TOIMENPITEET YHTEISÖN KALASTUSLAIVASTON MUKAUTTAMISEKSI

23 artikla

Soveltamisala

Kalatalousrahastosta myönnetään rahoitusosuuksia seuraaviin tarkoituksiin:

julkinen tuki kansallisista pyyntiponnistuksen mukauttamissuunnitelmista kärsiville alusten omistajille ja miehistöille, kun on kyse seuraavista:

asetuksen (EY) N:o 2371/2002 5 artiklassa tarkoitetut elvytyssuunnitelmat,

asetuksen (EY) N:o 2371/2002 7 ja 8 artiklassa tarkoitetut kiireelliset toimenpiteet,

kansalliset pyyntiponnistuksen mukauttamissuunnitelmat, jotka ovat seurausta yhteisön ja jonkin kolmannen maan välisen kalastussopimuksen uusimatta jättämisestä tai kansainvälisen sopimuksen tai muun järjestelyn mukaisten kalastusmahdollisuuksien merkittävästä vähentämisestä,

asetuksen (EY) N:o 2371/2002 6 artiklassa tarkoitetut hoitosuunnitelmat,

kestoltaan enintään kahden vuoden pituiset kansalliset suunnitelmat alusten laivastosta poistamiseksi osana asetuksen (EY) N:o 2371/2002 11–16 artiklassa säädettyjä velvoitteita, jotka koskevat yhteisön kalastuslaivaston kapasiteetin mukauttamista.

aluksilla tehtävät 27 artiklan mukaiset investoinnit.

sosioekonomiset toimenpiteet, joilla korvataan laivaston mukauttamisesta aiheutuneita haittoja, ammatillinen koulutus mukaan luettuna.

24 artikla

Pyyntiponnistuksen mukauttaminen

Jäsenvaltioiden on vahvistettava kansallisessa strategiasuunnitelmassaan pyyntiponnistuksen mukauttamispolitiikkansa. Niiden on rahoitettava ensisijaisesti 23 artiklan a alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettuja toimia.

Edellä 23 artiklan a alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan nojalla säädettyihin kansallisiin pyyntiponnistuksen mukauttamissuunnitelmiin on sisällyttävä toimenpiteitä kalastustoimien pysyväksi lopettamiseksi 25 artiklan säännösten mukaisesti.

Niihin voi myös sisältyä väliaikaista lopettamista koskevia toimenpiteitä 26 artiklan ja kaikkien muiden asiaa koskevien tämän luvun toimenpiteiden mukaisesti.

Lähentymistavoitealueilla kansallisten pyyntiponnistuksen mukauttamissuunnitelmien on sisällettävä 28 artiklassa säädettyjä korvaavia sosioekonomisia toimenpiteitä.

Muilla kuin lähentymistavoitealueilla jäsenvaltioita pyydetään esittämään kansallisia sosioekonomisia tukitoimenpiteitä kansallisissa pyyntiponnistuksen mukauttamissuunnitelmissaan.

Edellä 23 artiklan a alakohdassa tarkoitettujen kansallisten pyyntiponnistuksen mukauttamissuunnitelmien kesto ei saa ylittää kahta vuotta.

Edellä 23 artiklan a alakohdan ensimmäisessä, toisessa ja neljännessä luetelmakohdassa säädetyissä tapauksissa jäsenvaltioiden on vahvistettava kansalliset suunnitelmansa kahden kuukauden kuluessa neuvoston tai komission päätöksen tekopäivästä.

Edellä 23 artiklan a alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädetyissä tapauksissa jäsenvaltioiden on vahvistettava kärsimään joutuneita aluksia ja kalastajia koskevat rakennemuutossuunnitelmansa kahden kuukauden kuluessa komission ilmoituksesta.

25 artikla

Julkinen tuki toiminnan pysyväksi lopettamiseksi

Kalatalousrahastosta myönnetään tukea alusten kalastustoiminnan pysyvän lopettamisen osarahoittamiseksi edellyttäen, että lopettaminen on osa 23 artiklan a alakohdassa tarkoitettua pyyntiponnistuksen mukauttamissuunnitelmaa. Aluksen kalastustoiminnan pysyvä lopettaminen voidaan toteuttaa vain romuttamalla alus tai siirtämällä se voittoa tavoittelemattomiin tarkoituksiin.

Alusten omistajille toiminnan pysyvästä lopettamisesta maksettavaa julkista tukea sovelletaan aluksen kalastuskapasiteettiin ja tarvittaessa siihen liittyviin kalastusoikeuksiin.

Kansallisten pyyntiponnistuksen mukauttamissuunnitelmien täytäntöönpanon helpottamiseksi jäsenvaltiot voivat järjestää julkisia tarjouskilpailuja tai ehdotuspyyntöjä.

Jäsenvaltiot voivat myös päättää julkisen tuen tason ottaen huomioon parhaan kustannus-hyötysuhteen yhden tai useamman seuraavan perusteen nojalla:

kalastusaluksen hinta kansallisilla markkinoilla tai sen vakuutusarvo;

aluksen liikevaihto;

aluksen ikä ja sen vetoisuus bruttorekisteritonneina tai koneteho kilowatteina.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava vuosittain 65 artiklassa säädetyssä täytäntöönpanoa koskevassa vuosikertomuksessa kansallisten pyyntiponnistuksen mukauttamissuunnitelmiensa täytäntöönpanossa saavuttamansa tulokset. Tulokset mitataan käyttäen toimenpideohjelmissa määriteltyjä tarkoituksenmukaisia indikaattoreita.

26 artikla

Julkinen tuki toiminnan väliaikaiseksi lopettamiseksi

Edellä 23 artiklan a alakohdan ensimmäisessä, toisessa ja neljännessä luetelmakohdassa tarkoitettujen pyyntiponnistuksen mukauttamissuunnitelmien yhteydessä kalatalousrahasto voi osallistua kalastajiin ja alusten omistajiin kohdistuvien kalastustoiminnan väliaikaiseksi lopettamiseksi toteutettavien tukitoimenpiteiden rahoittamiseen enintään vuoden pituisen ajan, jota voidaan pidentää vuodella.

Näihin väliaikaista lopettamista koskeviin toimenpiteisiin on liityttävä pyyntiponnistuksen mukauttamissuunnitelma, jolla varmistetaan kapasiteetin pysyvä vähentäminen, joka vastaa vähintään väliaikaisesta lopettamisesta johtuvaa pyyntiponnistuksen vähennystä.

Kalatalousrahasto voi osallistua kalastajille ja alusten omistajille maksettavien väliaikaista lopettamista koskevien avustusten rahoittamiseen enintään kuuden kuukauden ajan, kun on kyse luonnonmullistuksesta tai muusta poikkeuksellisesta tapahtumasta, joka ei johdu kalavarojen säilyttämistoimenpiteistä.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava vuosittain 65 artiklassa säädetyssä täytäntöönpanoa koskevassa vuosikertomuksessa väliaikaista lopettamista koskevien toimenpiteiden täytäntöönpanossa saavuttamansa tulokset.

Toistuvaa kausiluonteista kalastuksen keskeyttämistä ei oteta huomioon avustuksia tai maksuja tämän asetuksen nojalla myönnettäessä.

27 artikla

Aluksilla tehtävät investoinnit ja valikoivuus

Kalatalousrahastosta voidaan osarahoittaa laitteita:

joista on säädetty asetuksen (EY) N:o 2371/2002 11 artiklan 5 kohdassa;

joiden avulla aluksella voidaan pitää saaliita, joiden poisheittäminen ei ole enää sallittua;

jotka ovat osa jotakin pilottihanketta, joka koskee joidenkin neuvoston tai komission vahvistamien ja rajoitetun ajan sovellettavien uusien toimenpiteiden valmistelua tai kokeilua;

joiden avulla voidaan vähentää kalastuksen vaikutuksia luontotyyppeihin ja merenpohjaan sekä ei-kaupallisiin lajeihin, ei kuitenkaan pyydyksiä.

Kalatalousrahasto voi osallistua sellaisten investointien rahoittamiseen, joilla pyritään pyydysten valikoivuuden lisäämiseen edellyttäen, että kyseiseen alukseen sovelletaan 23 artiklan a alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettua elvytyssuunnitelmaa, että se muuttaa kalastusmenetelmää, että se siirtyy kyseisestä kalastuksesta sellaiseen toiseen kalastukseen, jossa kalavarojen tila mahdollistaa kalastuksen, ja että investointi koskee ainoastaan pyydyksen ensimmäistä korvaamista.

Edellä 2 kohdassa kuvattujen tapausten lisäksi kalatalousrahasto voi osallistua pyydyksen ensimmäisen korvaamisen rahoittamiseen edellyttäen, että uusi pyydys on valikoivampi ja tunnustettujen ja nykyisissä säännöissä olevat vaatimukset ylittävien ympäristökriteerien ja käytänteiden mukainen.

27 a artikla

Pienimuotoinen rannikkokalastus

Tätä artiklaa sovellettaessa ’pienimuotoisella rannikkokalastuksella’ tarkoitetaan yhteisön kalastuslaivastorekisteristä 30 päivänä joulukuuta 2003 annetun komission asetuksen (EY) N:o 26/2004[12] liitteessä I olevassa taulukossa 2 olevan luettelon mukaisilla kokonaispituudeltaan alle 12 metrin pituisilla aluksilla, jotka eivät käytä vedettäviä pyydyksiä, harjoitettavaa kalastusta.

Kun kalatalousrahastosta rahoitetaan tämän asetuksen 27 artiklan mukaisia toimenpiteitä, jotka kohdistuvat pienimuotoiseen rannikkokalastukseen, liitteessä II olevan taulukon ryhmässä 2 vahvistettua yksityisen rahoitusosuuden tasoa alennetaan 20 prosenttia.

Kun kalatalousrahastosta rahoitetaan tämän asetuksen 28 artiklan mukaisia toimenpiteitä, sovelletaan liitteessä II olevan taulukon ryhmässä 3 vahvistettuja tasoja.

Kalatalousrahasto voi osallistua palkkioiden maksamiseen pienimuotoista rannikkokalastusta harjoittaville kalastajille ja alusten omistajille seuraavia tarkoituksia varten:

tietyille kalastusalueilla pääsyn edellytysten hallinnoinnin ja valvonnan parantaminen,

kalastustuotteiden tuotanto- jalostus- ja markkinointiketjun organisoinnin edistäminen,

pyyntiponnistuksen vapaaehtoisten rajoittamistoimien edistäminen kalavarojen suojelemiseksi,

sellaisten teknisten innovaatioiden (valikoivammat pyyntimenetelmät, jotka ylittävät voimassa olevien säännösten vaatimukset) käyttäminen, jotka eivät kasvata pyyntiponnistusta.

Tämän asetuksen liitteessä II olevan taulukon ryhmässä 3 vahvistettuja tasoja sovelletaan.

28 artikla

Laivaston mukauttamisen sosioekonominen korvaaminen

Kalatalousrahasto voi osallistua kalastusalalla tapahtuneesta kehityksestä kärsineiden kalastajien hyväksi toteutettavien ja jäsenvaltioiden ehdottamien seuraavien sosioekonomisten toimenpiteiden rahoittamiseen:

toiminnan monipuolistaminen, jolla pyritään luomaan rinnakkaisia työpaikkoja kalatalousalalla työskenteleville työntekijöille;

uudelleenkoulutusohjelmat muihin kuin merikalastusammatteihin;

varhainen poistuminen kalatalousalalta, varhaiseläkkeelle siirtyminen mukaan luettuna.

Kalatalousrahasto voi myös osallistua sellaisten nuorten kalastajien koulutustoimenpiteisiin ja –kannustimiin, jotka haluavat hankkia ensimmäisen oman kalastusaluksensa.

II LUKU

TOIMINTALINJA 2 – VESIVILJELY SEKÄ KALASTUS- JA VESIVILJELYTUOTTEIDEN JALOSTUS JA KAUPAN PITÄMINEN

29 artikla

Vesiviljelyyn kohdistuvat investoinnit

Kalatalousrahasto voi tukea vesiviljelyyn kohdistuvia investointeja 15 artiklassa säädettyihin kansallisiin strategiasuunnitelmiin sisällytettävien erityistavoitteiden mukaisesti.

Nämä investoinnit voivat kattaa tuotantolaitosten rakentamisen, laajentamisen, laitehankinnat ja ajanmukaistamisen erityisesti siltä osin kuin on kyse hygieniaan, ihmisten ja eläinten terveyteen ja tuotteiden laatuun liittyvien olosuhteiden parantamisesta tai haitallisten ympäristövaikutusten vähentämisestä. Yrityksen omistajuuden siirtäminen ei oikeuta yhteisön tukeen.

Kun investoinnit tehdään äskettäin käyttöön otettujen ympäristöä, ihmisten ja eläinten terveyttä, hygieniaa tai eläinten hyvinvointia koskevien yhteisön vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi, tukea voidaan myöntää ainoastaan mainittujen uusien vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi yhteisön lainsäädännössä annetussa määräajassa.

Kalatalousrahastosta ei tueta investointeja, joilla pyritään lisäämään sellaisten tuotteiden tuotantoa, joille ei ole menekkiä tavanomaisilla markkinoilla tai joilla voisi olla kalavarojen säilyttämispolitiikan kannalta haitallisia vaikutuksia.

Tukea ei myönnetä direktiivin 85/337/ETY[13] liitteessä II luetelluille hankkeille, joiden osalta ei ole toimitettu mainitun direktiivin liitteessä IV vahvistettuja tietoja.

30 artikla

Tukikelpoiset toimenpiteet

Kalatalousrahasto tukee investointeja, joilla autetaan saavuttamaan yksi tai useampi seuraavista tavoitteista:

tuotannon suuntaaminen uusiin lajeihin ja lajeihin, joiden markkinanäkymät ovat hyvät;

sellaisten kasvatusmenetelmien käyttöön ottaminen, joiden avulla voidaan vähentää huomattavasti ympäristövaikutuksia kalatalousalan tavanomaisiin menetelmiin verrattuna;

sellaisen perinteisen vesiviljelytoiminnan tukeminen, joka on tärkeätä sekä taloudellisen ja sosiaalisen rakenteen että ympäristön säilyttämisen kannalta;

tämän osaston III luvussa säädettyihin yleiseen etuun liittyvien toimenpiteiden sekä ammatillisen koulutuksen edistäminen;

ympäristönsuojelua ja luonnon säilymistä edistävien vesiviljelyn tuotantomenetelmien käytön korvaaminen;

kansanterveyttä ja eläinten terveyttä koskevien toimenpiteiden täytäntöönpano.

Investointitukea myönnetään ainoastaan mikroyrityksille ja pienille yrityksille.

31 artikla

Tuki vesiensuojelutoimenpiteille

Kalatalousrahastosta voidaan myöntää tukea ympäristön suojelua ja parantamista sekä luonnon säilymistä edistävien vesiviljelyn tuotantomenetelmien käytön korvaamiseen yhteisön kalatalouteen ja ympäristöön liittyvien tavoitteiden saavuttamiseksi.

Tuen tarkoituksena on edistää:

vesiviljelymuotoja, joihin sisältyy ympäristön, luonnonvarojen ja geneettisen monimuotoisuuden suojelu ja parantaminen sekä vesiviljelyalueiden maisemasta ja perinteisistä piirteistä huolehtiminen;

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 761/2001[14] perustettuun yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä) osallistumista;

asetuksessa (ETY) N:o 2092/91[15] tarkoitettua luonnonmukaista vesiviljelyä.

Saadakseen tukea tämän artiklan nojalla hanke-ehdotusten tekijöiden on sitouduttava tavanomaiset hyvät vesiviljelytavat ylittävien vesiensuojeluvaatimusten noudattamiseen vähintään viiden vuoden ajaksi. Tällaisten sitoumusten edut on osoitettava jäsenvaltion nimeämän elimen suorittamalla vaikutusten ennakkoarvioinnilla.

Jäsenvaltion on määriteltävä vesiensuojelusitoumuksen korvauksena myönnettävän julkisen tuen enimmäismäärä vuosittain toimenpideohjelmassaan seuraavia perusteita käyttäen:

aiheutunut tulonmenetys;

vesiensuojelullisten menetelmien soveltamisesta mahdollisesti aiheutuneet lisäkustannukset;

taloudellisen tuen tarve hankkeen toteuttamiseksi.

32 artikla

Kansanterveyttä ja eläinten terveyttä koskevat toimenpiteet

Kalatalousrahastosta voidaan tukea:

simpukanviljelijöitä korvaamalla viljeltyjen simpukoiden korjuun väliaikainen keskeyttäminen. Korvausta voidaan myöntää enintään kuuden kuukauden ajalta koko kaudella 2007–2013. Korvausta voidaan myöntää silloin, kun nilviäisten korjuu on toksiineja tuottavan planktonin lisääntymisestä tai biotoksiineja sisältävän planktonin esiintymisestä aiheutuvan saastumisen vuoksi keskeytettävä kansanterveydellisistä syistä:

pitempään kuin neljän kuukauden ajan yhtäjaksoisesti,

kun korjuun keskeyttämisen aiheuttama tappio on enemmän kuin 35 prosenttia kyseisen yrityksen vuosittaisesta liikevaihdosta laskettuna yrityksen kolmen edeltävän vuoden keskimääräisen liikevaihdon perusteella;

patologisten riskien torjuntaa vesiviljelyssä silloin, kun komissio on hyväksynyt päätöksen 90/424/ETY[16] nojalla teurastussuunnitelman.

33 artikla

Jalostamiseen ja kaupan pitämiseen liittyvät investoinnit

Kalatalousrahastosta voidaan tukea kansallisiin strategiasuunnitelmiin sisältyvien erityisstrategioiden osana kalastus- ja vesiviljelytuotteiden suoraan ihmisravinnoksi jalostamista sekä kaupan pitämistä koskevia investointeja. Tukea myönnetään ainoastaan mikroyrityksille ja pienille yrityksille.

Nämä investoinnit voivat kattaa yritysten rakentamisen, laajentamisen, laitehankinnat ja ajanmukaistamisen erityisesti siltä osin kuin on kyse hygieniaan, ihmisten ja eläinten terveyteen ja tuotteiden laatuun liittyvien olosuhteiden parantamisesta tai haitallisten ympäristövaikutusten vähentämisestä. Yrityksen omistajuuden siirtäminen ei oikeuta yhteisön tukeen.

34 artikla

Tukikelpoiset toimenpiteet

Kalatalousrahastosta tuetaan yritysten rakentamiseen, laajentamiseen, varustamiseen ja ajanmukaistamiseen kohdistuvia investointeja jalostuksen ja kaupan pitämisen alalla.

Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitettujen investointien on vaikutettava kalatalousalan työllisyyden säilymiseen tai lisääntymiseen sekä yhden tai useamman seuraavan tavoitteen saavuttamiseen:

työolojen ja ammatillisen koulutuksen parantaminen;

kansanterveyden ja hygieniaolojen tai tuotteiden laadun parantaminen ja seuranta;

haitallisten ympäristövaikutusten vähentäminen;

vähän käytettyjen lajien, sivutuotteiden ja jätteiden käytön tehostaminen;

uusien teknologioiden soveltaminen tai sähköisen kaupankäynnin kehittäminen;

pääasiassa paikallisen laivaston purkamista saaliista peräisin olevien tuotteiden kaupan pitäminen.

Yhteisön tukea ei myönnetä vähittäiskauppaa koskeviin investointeihin.

III LUKU

TOIMINTALINJA 3 – YHTEISEN EDUN MUKAISET TOIMENPITEET

35 artikla

Tuen periaatteet

Kalatalousrahastosta voidaan tukea kestoltaan rajallisia kollektiivisia toimia, joita ei tavallisesti tueta yksityisesti ja jotka toimijat itse tai tuottajien puolesta toimivat organisaatiot tai muut hallintoviranomaisen tunnustamat organisaatiot panevat täytäntöön ja jotka auttavat saavuttamaan yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteet.

36 artikla

Kollektiiviset toimet

Kalatalousrahastosta tuetaan kollektiivisia toimia, joilla pyritään:

edistämään kestävää kehitystä kalavarojen hoidon ja säilyttämisen parantamiseksi tai kalastus- ja vesiviljelytuotteiden markkinoiden avoimuuden lisäämistä; tai

hankkimaan kollektiivisia investointeja viljelylaitosten kehittämiseen, jätteiden käsittelyyn tai tuotannossa, jalostuksessa taikka kaupan pitämisessä tarvittavien laitteiden hankintaan; tai

edistämään kalatalousalan tutkijoiden ja toimijoiden välistä kumppanuutta; tai

edistämään tämän asetuksen 27 a artiklan 4 kohdassa säädettyjen tavoitteiden saavuttamista.

37 artikla

Vesieläimistön suojelemiseksi ja kehittämiseksi tarkoitetut toimenpiteet

Kalatalousrahastosta voidaan tukea yhteisen edun mukaisia toimia, joilla pyritään suojelemaan ja kehittämään vesieläimistöä, ei kuitenkaan suoria istutuksia. Toimien on edistettävä vesiympäristön parantamista.

Toimien on liityttävä vesieläimistön suojeluun ja kehittämiseen tarkoitettujen kiinteiden tai liikuteltavien järjestelmien asentamiseen tai sisävesiväylien ennallistamiseen, vaeltavien lajien kutualueet ja vaellusreitit mukaan luettuina.

Toimien on oltava julkisten tai puolijulkisten elinten, tunnustettujen ammattijärjestöjen tai muiden hallintoviranomaisen sitä varten nimeämien elinten täytäntöön panemia.

38 artikla

Kalasatamat

Kalatalousrahastosta voidaan myöntää tukea kalasatamiin tehtäviin investointeihin, jotka hyödyttävät kaikkia satamaa käyttäviä kalastajia ja auttavat parantamaan kalastajille tarjottavia palveluita.

Investointien on liityttävä:

kalataloustuotteiden purkamis-, käsittely- ja varastointiolosuhteiden parantamiseen satamissa;

polttoaineen, jään, veden ja sähkön saantiin;

kalastusalusten huollossa ja korjaamisessa tarvittaviin laitteisiin;

satamalaitureiden parantamiseen turvallisuuden parantamiseksi tuotteita purettaessa tai lastattaessa;

kalastustoimien atk-pohjaiseen hallinnointiin.

39 artikla

Uusien markkinoiden edistäminen ja kehittäminen

Kalatalousrahastosta voidaan tukea kollektiivisia toimia, joilla pyritään toteuttamaan kalastus- ja vesiviljelytuotteiden laadun parantamiseen ja arvon lisäämiseen sekä uusien markkinoiden löytämiseen ja kehittämiseen tähtäävää politiikkaa.

Toimet eivät saa kohdistua tavaramerkkeihin eikä niissä saa viitata tiettyihin maihin tai alueisiin, paitsi jos on kyse neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2081/92[17] tunnustetuista tuotteista.

Investointien on liityttävä:

kansallisten tai kansalliset rajat ylittävien menekinedistämiskampanjoiden toteuttamiseen;

liian runsaslukuisten, liian vähän hyödynnettyjen tai pois heitettävien taikka vailla kaupallista kiinnostusta olevien lajien käyttöön;

kalastus- ja vesiviljelytuotteiden laatupolitiikan toteuttamiseen;

sellaisten tuotteiden menekin edistämiseen, jotka on tuotettu vain vähän ympäristöön vaikuttavilla menetelmillä;

asetuksella (ETY) N:o 2081/92 tunnustettujen tuotteiden menekin edistämiseen;

laadun varmentamiseen;

pakkausmerkintöihin, ympäristöystävällisiä kalastusmenetelmiä käyttäen saatujen tuotteiden pakkausmerkinnät mukaan luettuina;

tuotteiden menekinedistämiskampanjoihin tai kalatalousalaa koskevien mielikuvien parantamiseen tähtääviin kampanjoihin;

markkinaselvitysten toteuttamiseen.

40 artikla

Pilottihankkeet

Kalatalousrahastosta voidaan tukea pilottihankkeita, joiden tavoitteena on uuden teknisen tiedon hankkiminen ja levittäminen ja jotka ovat jonkin talouden toimijan, tunnustetun ammattijärjestön tai hallintoviranomaisen sitä varten nimeämän jonkin muun elimen yhteistyössä jonkin tieteellisen tai teknisen elimen kanssa täytäntöön panemia.

Edellisessä kohdassa tarkoitetuissa pilottihankkeissa on:

testattava tuotantoalan olosuhteita läheisesti vastaavissa olosuhteissa jonkin teknisen innovaation teknistä tai taloudellista elinkelpoisuutta tavoitteena hankkia ja levittää testattua tekniikkaa koskevaa teknistä ja taloudellista tietoa;

voitava toteuttaa testejä, jotka koskevat hoitosuunnitelmia ja pyyntiponnistuksen jakosuunnitelmia, tarvittaessa myös kalastuskieltoalueiden vahvistamista biologisten ja taloudellisten seurausten arvioimiseksi, sekä koeistutuksia.

Pilottihankkeeseen on aina liityttävä asianmukainen tieteellinen seuranta, jotta se voisi tuottaa luotettavia tuloksia.

Edellä olevan 1 kohdan nojalla rahoitettavista hankkeista on laadittava tekniset raportit, joiden on oltava julkisesti saatavilla.

41 artikla

Kalastusalusten muuttaminen tai muuhun tarkoitukseen siirtäminen

Kalatalousrahastosta voidaan tukea kalastusalusten muuttamista niin, että niitä käytetään jäsenvaltion lipun alla ainoastaan julkisten tai puolijulkisten elinten kalastusalan koulutus- tai tutkimustarkoituksiin.

Kalatalousrahastosta voidaan rahoittaa toimia kalastusaluksen siirtämiseksi pysyvästi ammattikalastuksen ulkopuolisiin voittoa tavoittelemattomiin tarkoituksiin.

IV LUKU

TOIMINTALINJA 4 – KALASTUSTA HARJOITTAVIEN RANNIKKOALUEIDEN KESTÄVÄ KEHITYS

42 artikla

Tuen soveltamisala

Kalatalousrahastosta myönnetään muita yhteisön välineitä täydentävää tukea kestävän kehityksen edistämiseen ja elämänlaadun parantamiseen kalastusta harjoittavilla rannikkoalueilla, jotka ovat tukikelpoisia osana yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden toteuttamiseen tähtäävää kokonaisstrategiaa, ottaen erityisesti huomioon strategian soveltamisen sosioekonomiset seuraukset.

Kalastusta harjoittavien rannikkoalueiden kestävään kehitykseen tähtäävillä toimenpiteillä on pyrittävä:

ylläpitämään näiden alueiden taloudellista ja sosiaalista hyvinvointia ja edistämään kalastus- ja vesiviljelytuotteiden arvostusta;

ylläpitämään ja kehittämään työllisyyttä kalastusta harjoittavilla rannikkoalueilla tukemalla kalatalousalan muutosten vuoksi sosioekonomisiin vaikeuksiin joutuneiden alueiden elinkeinoelämän monipuolistamista tai taloudellista ja sosiaalista rakennemuutosta;

parantamaan rannikkoalueiden ympäristön tilaa;

tukemaan ja edistämään yhteistyötä yhden tai useamman valtion alueella sijaitsevien kalastusta harjoittavien rannikkoalueiden välillä.

Jäsenvaltioiden on sisällytettävä toimenpideohjelmaansa luettelo alueista, jotka ovat kelpoisia saamaan tukea kalatalousrahastosta rannikkoalueiden kestävään kehitykseen.

Kalastusta harjoittavat rannikkoalueet ovat yleensä pienempiä kuin NUTS III –tason alueet, ja niihin kuuluu meren tai järven rantaa taikka jokisuistoa, jotka liittyvät kalastukseen. Alueen on oltava kohtuullisen yhtenäinen niin maantieteelliseltä ja vesistölliseltä kuin taloudelliselta ja sosiaaliseltakin kannalta.

Alueen on oltava harvaan asuttu, kalatalousalan työpaikkojen osuuden on oltava huomattava, kalastuselinkeinon on oltava taantumassa eikä yli 100 000 asukkaan kuntia hyväksytä.

Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi alueet, jotka ovat tukikelpoisia 3 kohdan nojalla.

43 artikla

Tukikelpoiset toimenpiteet

Tukea kalastusta harjoittavien rannikkoalueiden kestävään kehitykseen voidaan myöntää:

taloudellisen toiminnan rakenteen muuttamiseen ja uudelleen suuntaamiseen erityisesti edistämällä ekomatkailua edellyttäen, ettei näillä toimilla lisätä pyyntiponnistusta;

toiminnan monipuolistamiseen edistämällä rinnakkaistyötä luomalla kalatalousalalla työskenteleville ihmisille kalatalousalan ulkopuolisia korvaavia tai lisätyöpaikkoja;

meren antimien paikalliseen kaupalliseen hyödyntämiseen;

pienimuotoiseen kalastukseen liittyvien kohteiden tukemiseen ja matkailun edistämiseen;

meri-, järvi- ja rannikkoympäristön suojelemiseen niiden viehätyksen säilyttämiseksi, rannikkokylien elvyttämiseen ja kehittämiseen sekä luonnon ja arkkitehtonisen perinnön suojelemiseen ja arvostuksen lisäämiseen;

luonnonmullistusten tai teollisuusonnettomuuksien tuhoaman kalastusalan tuotantokyvyn palauttamiseen;

alueiden ja valtioiden välisen yhteistyön tukemiseen kalastusta harjoittavilla rannikkoalueilla lähinnä verkottumalla ja levittämällä tietoa parhaista toimintatavoista;

organisointi- ja esiintymistaitojen hankkimiseen paikallisen kehitysstrategian valmistelemiseksi ja täytäntöön panemiseksi.

Toissijaisesti kalatalousrahastosta voidaan rahoittaa, toimenpiteitä ammatillisten taitojen edistämiseksi ja parantamiseksi, työntekijöiden sopeutumiskyvyn lisäämiseksi ja erityisesti naisten työnsaannin parantamiseksi edellyttäen, että nämä toimenpiteet ovat olennainen osa rannikkoalueiden kestävän kehityksen strategiaa ja että niillä on suora yhteys 1 kohdassa kuvattuihin toimenpiteisiin. Rahoitus voi olla enintään 15 prosenttia kyseessä olevasta toimintalinjasta.

Edellä 1 kohdassa tarkoitettua tukea ei saa myöntää kalastusalusten uusimiseen tai nykyaikaistamiseen.

Tämän artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa sekä 2 kohdassa säädetyn tuen saajien on oltava joko kalatalousalalla työskenteleviä tai sellaisia, joiden työpaikka on kalatalousalasta riippuvainen.

Jos tämän artiklan soveltamisalaan kuuluva toimenpide on tukikelpoinen myös yhteisön jonkin muun tukivälineen kautta, jäsenvaltion on ilmoitettava selvästi ohjelmassaan, tuetaanko sitä kalatalousrahastosta vai jostakin muusta yhteisön tukivälineestä.

44 artikla

Kalastusta harjoittavien rannikkoalueiden kestävään kehitykseen osallistuminen

Kalastusta harjoittavien rannikkoalueiden kestävää kehitystä tukevia toimia tietyllä alueella toteuttaa paikallisista julkisista tai yksityisistä kumppaneista tarkoitusta varten perustettu ryhmä, jäljempänä ’rannikkotoimintaryhmä’. Rannikkotoimintaryhmät on perustettava kyseessä olevien jäsenvaltioiden lakien mukaisesti, ja niiden jäsenet on valittava avoimella menettelyllä julkisen ehdotuspyynnön jälkeen.

Rannikkotoimintaryhmien aloitteesta toteutettavissa toimissa yksityissektorin on vastattava vähintään kahdesta kolmasosasta hankkeista.

Rannikkotoimintaryhmät voivat olla tukikelpoisia edellyttäen, että ne toteuttavat yhdennettyjä paikallisia kehittämistoimia, jotka perustuvat alhaalta ylöspäin suuntautuvalle lähestymistavalle ja joita sovelletaan jollakin tietyllä alueella tai johonkin tiettyyn henkilöluokkaan taikka hanketyyppiin. Jäsenvaltion on huolehdittava, että rannikkotoimintaryhmillä on riittävä hallinnollinen ja taloudellinen kyky hallinnoida tukimuotoja ja toteuttaa suunnitellut toimet menestyksekkäästi.

Rannikkotoimintaryhmän kohdealueen on oltava yhtenäinen, ja sillä on oltava henkilöresursseina sekä taloudellisina ja rahavaroina mitattuna riittävä kriittinen massa elinkelpoisen kehittämisstrategian tukemiseksi.

Institutionaalisen rakenteen erityispiirteistä riippuen tietyn jäsenvaltion tai alueen rannikkotoimintaryhmien on muodostettava yhteinen yhdistys, jolla on sen moitteettoman toiminnan turvaava perussääntö.

V LUKU

TOIMINTALINJA 5 – TEKNINEN APU

45 artikla

Tekninen apu

Kalatalousrahasto voi komission aloitteesta ja/tai puolesta ja enintään 0,80 prosentin osuudella vuotuisista kokonaismäärärahoistaan rahoittaa tämän asetuksen täytäntöön panemiseksi tarvittavia valmistelua, seurantaa, hallintoa, teknistä tukea, arviointia, tarkastuksia ja valvontaa koskevia toimenpiteitä. Toimet on toteutettava asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 53 artiklan 2 kohdan ja sen kaikkien muiden säännösten sekä sen tämänkaltaiseen talousarvion toteuttamiseen sovellettavien täytäntöönpanosääntöjen mukaisesti.

Näihin toimiin sisältyvät:

tutkimukset, jotka liittyvät yhteisön strategisten suuntaviivojen ja komission vuosikertomuksen laatimiseen;

arvioinnit, asiantuntijaraportit, tilastot ja selvitykset, myös yleisluonteiset kalatalousrahaston toimintaa koskevat;

kumppaneille, kalatalousrahaston tuen saajille ja suurelle yleisölle kohdistetut toimenpiteet, tiedotustoimenpiteet mukaan luettuina;

toimenpiteet tiedonvälityksen ja verkottumisen kehittämiseksi, tietoisuuden lisäämiseksi sekä yhteistyön ja kokemustenvaihdon edistämiseksi koko yhteisön alueella;

hallinnossa, seurannassa, valvonnassa ja arvioinnissa käytettävien atk-järjestelmien käyttöönotto, käyttö ja keskinäiset yhteydet;

arviointimenetelmien parantaminen ja tietojenvaihto alan käytänteistä;

kalastusta harjoittavien rannikkoalueiden kestävään kehittämiseen osallistuvien toimijoiden ylikansallisten ja yhteisön laajuisten verkkojen perustaminen kokemusten ja parhaiden menettelytapojen vaihtamiseksi alueiden ja valtioiden rajat ylittävän yhteistyön kannustamiseksi ja toteuttamiseksi sekä tietojen välittämiseksi.

Kalatalousrahastosta voidaan jäsenvaltioiden aloitteesta rahoittaa kuhunkin toimenpideohjelmaan kuuluvia toimia, jotka liittyvät toimenpideohjelmille myönnettävän tuen valmisteluun, hallinnointiin, seurantaan, arviointiin, julkistamiseen, valvontaan ja tarkastamiseen. Tuen enimmäismäärä on viisi prosenttia kunkin toimenpideohjelman kokonaismäärästä.

Kalatalousrahasto voi myös jäsenvaltion aloitteesta rahoittaa sellaisen jäsenvaltion hallinnollisen kapasiteetin parantamiseen liittyviä toimenpideohjelmiin kuuluvia toimia, jonka kaikki alueet ovat tukikelpoisia lähentymistavoitteen perusteella.

V OSASTO

TUEN TEHOKKUUS JA JULKISUUS

I LUKU

TOIMENPIDEOHJELMIEN ARVIOINTI

46 artikla

Yleiset säännökset

Toimenpideohjelmille tehdään ennakko-, väli- ja jälkiarviointi 47, 48 ja 49 artiklan säännösten mukaisesti.

Arviointien tavoitteena on parantaa kalatalousrahaston tuen laatua ja tehokkuutta sekä toimenpideohjelmien täytäntöönpanoa. Niissä on myös arvioitava ohjelmien vaikutukset suhteessa yhteisön strategisiin suuntaviivoihin, kansallisiin strategiasuunnitelmiin ja jäsenvaltioiden kohtaamiin erityisongelmiin samalla kun otetaan huomioon kalatalousalan kestävän kehityksen tarpeet ja ympäristövaikutukset.

Kalatalousrahaston tuen tehokkuus on arvioitava seuraavia perusteita käyttäen:

kalatalousrahaston kokonaisvaikutus tämän asetuksen 4 artiklassa säädettyjen tavoitteiden osalta;

ohjelmiin sisältyvien toimintalinjojen vaikutus.

Edellä 1 kohdassa säädetyt arviointitoimet on toteutettava tapauksesta riippuen jäsenvaltioiden tai komission vastuulla ja suhteellisuusperiaatetta noudattaen sekä komission ja jäsenvaltion väliseen kumppanuuteen perustuen.

Jäsenvaltioiden on huolehdittava arviointien toteuttamiseen tarvittavista taloudellisista ja henkilöresursseista, järjestettävä tarvittavien tietojen tuottaminen ja kerääminen sekä käytettävä seurantajärjestelmään sisältyviä eri tyyppisiä tietoja.

Komissio päättää sovellettavista arviointimenetelmistä ja standardeista 100 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

Arviointi on annettava riippumattomien arvioijien tehtäväksi. Tulokset on julkistettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001[18] säännösten mukaisesti, ellei arvioinnista vastaava viranomainen sitä nimenomaisesti vastusta.

Arvioinnit on rahoitettava toimenpideohjelmien teknisen avun määrärahoista, jos ne tehdään jäsenvaltion vastuulla, ja komission teknisen avun määrärahoista, jos komissio vastaa niistä.

47 artikla

Ennakkoarviointi

Ennakkoarvioinnin tavoitteena on yhteisön strategisten suuntaviivojen, kansallisten strategiasuunnitelmien ja toimenpideohjelmien välinen yhdenmukaisuus sekä optimoida talousarviomäärärahojen jakoa toimenpideohjelmiin ja parantaa ohjelmatyön laatua.

Jäsenvaltioiden on toteutettava ennakkoarviointi toimenpideohjelmien tasolla suhteellisuusperiaatetta noudattaen sekä 46 artiklan 5 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen määriteltävien arviointimenetelmien ja standardien mukaisesti.

48 artikla

Väliarviointi

Väliarvioinnin tavoitteena on tutkia koko toimenpideohjelman tai sen osan tehokkuutta sen mukauttamiseksi niin, että tuen laatua ja täytäntöönpanoa voitaisiin parantaa.

Toimenpideohjelman väliarvioinnit on tehtävä suhteellisuusperiaatetta noudattaen ja sellaisella aikataululla, joka mahdollistaa havaintojen huomioon ottamisen, jos ohjelmaa jatketaan.

Väliarvioinnit on järjestettävä jäsenvaltioiden vastuulla hallintoviranomaisten aloitteesta ja komissiota kuullen 46 artiklan 5 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen määriteltävien arviointimenetelmien ja standardien mukaisesti. Ne on toimitettava toimenpideohjelman seurantakomitealle ja komissiolle.

Komissio toteuttaa yhteisön strategisten suuntaviivojen täytäntöönpanoa koskevan väliarvioinnin sellaisella aikataululla, joka mahdollistaa tulosten käytön kaikessa ohjelmatyön jatkamista koskevassa päätöksenteossa.

49 artikla

Jälkiarviointi

Jälkiarvioinnissa tutkitaan varojen käyttöastetta, toimenpideohjelman vaikuttavuutta ja tehokkuutta ja sen vaikutuksia suhteessa 4 artiklassa asetettuihin yleisiin tavoitteisiin ja yhteisön strategisiin suuntaviivoihin. Siinä on eriteltävä ne tekijät, jotka johtivat toimintaohjelman täytäntöönpanon onnistumiseen tai epäonnistumiseen, ottaen huomioon myös kestävän kehityksen ja parhaiden menettelytapojen näkökulmat.

Jälkiarviointi toteutetaan komission aloitteesta ja vastuulla kuullen jäsenvaltiota ja hallintoviranomaisia, joiden on kerättävä arvioinnin toteuttamiseksi tarvittavat tiedot.

Jälkiarviointi on saatettava loppuun viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2015.

II LUKU

Tiedotus ja julkistaminen

50 artikla

Tiedotus ja julkistaminen

Jäsenvaltioiden on toimitettava yhteisrahoitettavia ohjelmia ja toimia koskevat tiedot ja julkistettava ne. Tiedot on tarkoitettu Euroopan kansalaisille. Niiden tavoitteena on korostaa yhteisön roolia ja varmistaa kalatalousrahastosta myönnettävän tuen avoimuus.

Hallintoviranomainen vastaa:

toimenpideohjelman saattamisesta tiedoksi mahdollisille tuensaajille, ammattijärjestöille, talouselämän edustajille ja työmarkkinaosapuolille, tasa-arvotyötä tekeville järjestöille sekä ympäristöalalla ja kalatalousalalla toimiville valtiosta riippumattomille järjestöille. Hallintoviranomaisen on ilmoitettava mainituille tahoille tuen tarjoamista mahdollisuuksista sekä rahoituksen saamista koskevista säännöistä ja menettelyistä;

yhteisön osarahoituksen suuruuden ilmoittamisesta tuensaajille;

Euroopan kansalaisille kohdistetusta tiedottamisesta, joka koskee yhteisön osuutta toimenpideohjelmien toteuttamisessa sekä ohjelmien tuloksia, ja myös huolehtii, että tuensaajat tiedottavat yhteisön osuudesta kansalaisille.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle vuosittain tämän artiklan soveltamiseksi toteutetut aloitteet.

V OSASTO

KALATALOUSRAHASTON RAHOITUSOSUUS

I LUKU

KALATALOUSRAHASTON RAHOITUSOSUUS

51 artikla

Julkisen tuen intensiteetti

Julkisen tuen intensiteetin enimmäismäärä vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä II.

52 artikla

Kalatalousrahaston rahoitusosuus

Päätöksessä, jolla toimenpideohjelma hyväksytään, vahvistetaan kullekin toimintalinjalle kalatalousrahastosta myönnettävän osuuden enimmäismäärä.

Kalatalousrahaston osuus lasketaan suhteessa kaikkiin julkisiin menoihin.

Kalatalousrahaston osuus vahvistetaan toimintalinjakohtaisesti. Siihen sovelletaan seuraavia enimmäismääriä:

75 prosenttia kalatalousrahaston osarahoittamista julkisista menoista lähentymistavoitealueilla;

50 prosenttia toimenpideohjelmien julkisista menoista muilla kuin lähentymistavoitealueilla;

85 prosenttia julkisista menoista toimenpideohjelmien syrjäisimpiä alueita ja Kreikan syrjäisiä saaristoalueita koskevilta osilta.

Poiketen 3 kohdassa vahvistetuista enimmäismääristä kalatalousrahaston tuki on:

85 prosenttia 23 artiklan a alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettujen toimien julkisista menoista lähentymistavoitealueilla;

65 prosenttia 23 artiklan a alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettujen toimien julkisista menoista muilla kuin lähentymistavoitealueilla.

Kalatalousrahaston tuki on vähintään 20 prosenttia julkisista menoista toimintalinjaa kohti.

Komission aloitteesta tai puolesta toteutettavia teknisen avun toimenpiteitä voidaan rahoittaa 100 prosentin määrään asti.

Johonkin toimeen kalatalousrahastosta ja muista yhteisön tukimäärärahoista myönnettävän tuen kokonaismäärä ei saa olla enempää kuin 90 prosenttia toimeen kohdistuvista julkisista menoista.

53 artikla

Päällekkäisyyksien estäminen

Toimintalinja tai toimi voi saada tukikelpoisuusaikanaan rahoitusta ainoastaan yhdestä yhteisön rahastosta kerrallaan. Toimi voi saada rahoitusta ainoastaan yhdestä toimenpideohjelmasta kerrallaan.

54 artikla

Menojen tukikelpoisuus

Menot ovat kalatalousrahaston tukeen kelpoisia, jos ne ovat aiheutuneet tuensaajalle toimen toteuttamisesta 1 päivän tammikuuta 2007 ja 31 päivän joulukuuta 2015 välisenä aikana. Yhteisrahoitetut toimet eivät ole saaneet päättyä ennen tukikelpoisuuden alkamispäivää.

Menot ovat kalatalousrahaston tukeen kelpoisia ainoastaan, jos ne ovat aiheutuneet kyseessä olevan toimenpideohjelman hallintoviranomaisen päättämistä tai vastuulla olevista toimista seurantakomitean ennalta vahvistamien perusteiden mukaisesti.

Uusi meno, joka on aiheutunut toimenpideohjelman tarkastelun aikana, on tukikelpoinen siitä päivästä, jona komissio on saanut toimenpideohjelman muuttamista koskevan pyynnön.

Menojen tukikelpoisuussäännöt säädetään kansallisella tasolla lukuun ottamatta tässä asetuksessa säädettyjä poikkeuksia.

Seuraavat menot eivät ole tukikelpoisia:

alv;

lainan korot;

maan hankinta siltä osin kuin se ylittää 10 prosenttia kyseisen toimen tukikelpoisista kokonaismenoista;

majoituskulut.

Tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohdan säännökset eivät rajoita 45 artiklan säännösten soveltamista.

55 artikla

Toimien pysyvyys

Jäsenvaltion tai hallintoviranomaisen on varmistettava, että toimi saa kalatalousrahaston tukea ainoastaan, jos kyseiseen toimeen ei kohdistu seitsemän vuoden kuluessa siitä, kun toimivaltainen kansallinen viranomainen tai hallintoviranomainen teki tuen myöntämistä koskevan päätöksen, sellaisia huomattavia muutoksia, jotka:

vaikuttaisivat sen luonteeseen tai täytäntöönpanoedellytyksiin tai hyödyttäisivät aiheettomasti jotakin yritystä tai julkista elintä;

johtuisivat perusrakenteen jonkin osan omistussuhteissa tapahtuneista muutoksista tai tuotantotoiminnan lopettamisesta tai sijainnin muuttumisesta.

Hallintoviranomaisen on ilmoitettava komissiolle kaikista 1 kohdassa säädetyistä muutoksista.

Aiheettomasti maksetut määrät on perittävä takaisin VIII osaston II luvun mukaisesti.

Jäsenvaltion on huolehdittava, ettei yrityksille, joilta tukea on peritty takaisin 3 kohdan mukaisesti, myönnetä tukea kalatalousrahastosta.

VI OSASTO

HALLINNOINTI, SEURANTA JA VALVONTA

I LUKU

Hallinto- ja valvontajärjestelmä

56 artikla

Hallinto- ja valvontajärjestelmän yleiset periaatteet

Jäsenvaltioiden vahvistamissa toimenpideohjelmien hallinto- ja valvontajärjestelmissä on oltava säännökset:

joissa määritellään selkeästi hallinnosta ja valvonnasta vastaavien elinten tehtävät ja tehtävien jako kunkin elimen sisällä;

joissa erotetaan selkeästi tehtävät hallinnosta, menojen todentamisesta ja valvonnasta vastaavien elinten välillä ja kunkin elimen sisällä;

tarkoituksenmukaisista resursseista kullekin elimelle sille osoitettujen tehtävien suorittamiseksi;

sisäisen tarkastuksen tehokkaista yksityiskohtaisista säännöistä;

luotettavista kirjanpitoa, seurantaa ja tilinpäätösraportointia koskevista järjestelmistä, joiden on oltava atk-muodossa;

tehokkaasta raportointi- ja seurantajärjestelmästä, jos tehtävien suorittaminen on delegoitu;

suoritettavia tehtäviä koskevien menettelyohjeiden olemassaolosta;

tehokkaista yksityiskohtaisista säännöistä järjestelmän moitteettoman toiminnan tarkastamiseksi;

järjestelmistä ja menettelyistä asianmukaisen kirjausketjun turvaamiseksi.

Edellä b, c, d, f, g ja h alakohdassa säädettyjen toimenpiteiden on oltava oikeassa suhteessa kyseisen toimenpideohjelman julkisiin menoihin.

57 artikla

Viranomaisten nimeäminen

Jäsenvaltion on nimettävä kullekin toimenpideohjelmalle seuraavat:

a) hallintoviranomainen: jäsenvaltion toimenpideohjelman hallinnoimista varten nimeämä viranomainen taikka julkinen tai yksityinen kansallinen, alueellinen tai paikallinen elin taikka jäsenvaltio itse silloin, kun se suorittaa kyseisen tehtävän;

b) todentamisviranomainen: jäsenvaltion nimeämä elin tai paikallinen, alueellinen taikka kansallinen viranomainen, jonka tehtävänä on todentaa menoilmoitukset ja maksuhakemukset ennen kuin ne lähetetään komissiolle;

c) tarkastusviranomainen: jäsenvaltion nimeämä elin, jonka toiminta on hallintoviranomaisesta ja todentamisviranomaisesta riippumatonta ja jonka tehtävänä on tarkastaa hallinto- ja valvontajärjestelmien moitteeton toiminta.

Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten lisäksi jäsenvaltion on myös nimettävä toimivaltainen elin, joka ottaa vastaan komission suorittamat maksut, sekä elin tai elimet, jotka vastaavat maksujen suorittamisesta tuensaajille.

Jäsenvaltion on säädettävä säännöt, jotka kattavat sen suhteet mainittuihin viranomaisiin tai elimiin ja niiden suhteet komissioon. Jäsenvaltioiden on annettava mainittujen viranomaisten keskinäisiä suhteita koskevat säännökset, ja näiden on hoidettava tehtävänsä kyseisen jäsenvaltion institutionaalisten, oikeudellisten ja rahoitusta koskevien järjestelmien mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen soveltamista.

Jollei 56 artiklan 1 kohdan b alakohdan säännöksistä muuta johdu, sama elin voi huolehtia useista tai kaikista hallinto-, maksu-, todentamis- ja tarkastustehtävistä.

58 artikla

Hallintoviranomaisen tehtävät

Hallintoviranomainen on vastuussa toimenpideohjelman tehokkaasta ja moitteettomasta hallinnoinnista ja täytäntöönpanosta ja erityisesti:

sen varmistamisesta, että rahoitettavat toimet valitaan toimenpideohjelmiin sovellettavien perusteiden mukaisesti ja että ne noudattavat koko täytäntöönpanoajan niitä koskevia yhteisön ja kansallisia sääntöjä;

yhteisrahoitettujen tuotteiden ja palveluiden toimituksen tarkastamisesta ja sen varmistamisesta, että toimiin liittyvät ilmoitetut menot ovat todella aiheutuneet ja ovat yhteisön ja kansallisten sääntöjen mukaisia;

sen varmistamisesta, että käytössä on atk-järjestelmä toimenpideohjelman jokaista toimea koskevan yksityiskohtaisen kirjanpitoaineiston tallentamiseksi ja säilyttämiseksi ja että taloushallintoa, seurantaa, valvontaa ja arviointia varten tarpeelliset täytäntöönpanoa koskevat tiedot kerätään;

sen varmistamisesta, että tuensaajilla ja muilla toimien täytäntöönpanoon osallistuvilla tahoilla on joko erillinen kirjanpito tai soveltuva kirjanpitokoodi kaikille toimeen liittyville taloustoimille;

sen varmistamisesta, että 46 artiklassa tarkoitetut toimenpideohjelmien arvioinnit tehdään tässä asetuksessa säädetyissä määräajoissa ja että ne ovat komission ja jäsenvaltion välillä sovittujen laatuvaatimusten mukaisia;

sellaisten menetelmien käyttöön ottamisesta, joilla varmistetaan, että kaikki menoja ja tarkastuksia koskevat asiakirjat, joita tarvitaan turvaamaan asianmukainen jäljitysketju, laaditaan 83 ja 93 artiklan vaatimusten mukaisesti;

sen varmistamisesta, että todentamisviranomainen saa kaikki todentamista varten tarvitsemansa tiedot menoja koskevista menettelyistä ja tarkastuksista;

seurantakomitean johtamisesta ja sellaisten asiakirjojen toimittamisesta sille, jotka vaaditaan toimenpideohjelman täytäntöönpanon laadun seurantaan ohjelman erityistavoitteet huomioon ottaen;

täytäntöönpanoa koskevien vuosikertomusten ja loppukertomusten laatimisesta ja komissiolle toimittamisesta sen jälkeen, kun seurantakomitea on ne hyväksynyt;

edellä 50 artiklassa säädettyjen tiedottamista ja julkisuutta koskevien vaatimusten noudattamisen varmistamisesta.

Hallintoviranomaisen tehtävänä on sisäinen tarkastus.

59 artikla

Todentamisviranomaisen tehtävät

Toimenpideohjelman todentamisviranomainen on vastuussa erityisesti:

atk-muodossa olevien todennettujen menoilmoitusten ja maksatuspyyntöjen laatimisesta ja komissiolle toimittamisesta;

sen todentamisesta, että:

menoilmoitus on todenmukainen, luotettavan kirjanpitojärjestelmän mukaan laadittu ja tarkistettavissa oleviin tositteisiin perustuva;

ilmoitettu meno on sovellettavien yhteisön ja kansallisten sääntöjen mukainen ja on aiheutunut niistä toimista, jotka on valittu rahoitettaviksi ohjelmaan sovellettavien perusteiden mukaisesti ja jotka ovat sovellettavien yhteisön ja kansallisten sääntöjen mukaisia;

sen varmistamisesta, että se on saanut hallintoviranomaiselta todentamista varten menoilmoituksiin sisältyviin menoihin liittyvät toteutettuja menettelyitä ja suoritettuja tarkastuksia koskevat asianmukaiset tiedot;

kaikkien tarkastusviranomaisen tekemien tai sen vastuulla tehtyjen tarkastusten tulosten huomioon ottamisesta todentamista varten;

komissiolle toimitettuja menoja koskevan kirjanpitoaineiston säilyttämisestä atk-muodossa;

havaittujen väärinkäytösten vuoksi aiheettomasti maksetuiksi todettujen yhteisön varojen takaisinperinnän varmistamisesta tarvittaessa korkoineen, kirjan pitämisestä takaisinperittävistä määristä ja niiden määrien maksamisesta takaisin komissiolle, jotka on peritty takaisin vähentämällä ne seuraavasta menoilmoituksesta silloin kun se on mahdollista.

60 artikla

Tarkastusviranomaisen tehtävät

Toimenpideohjelman tarkastusviranomainen on vastuussa erityisesti:

sen varmistamisesta, että tarkastukset tehdään kansainvälisten tarkastussuositusten mukaisesti toimenpideohjelman hallinto- ja valvontajärjestelmien tehokkaan toiminnan tarkastamiseksi;

sen varmistamisesta, että toimia koskevat tarkastukset tehdään tarkoituksenmukaisista otoksista ilmoitettujen menojen tarkastamiseksi;

siitä, että se esittää komissiolle kuuden kuukauden kuluessa toimenpideohjelman hyväksymisestä edellä a ja b alakohdassa tarkoitettuja tarkastuksia suorittavat elimet kattavan tarkastusstrategian, käytettävän menetelmän, toimiin kohdistuvia tarkastuksia koskevan otantamenettelyn sekä alustavan tarkastussuunnitelman sen varmistamiseksi, että tärkeimmät elimet tarkastetaan ja että tarkastukset jakautuvat tasaisesti koko ohjelmakaudelle;

kun yhteisiä järjestelmiä sovelletaan useampaan kuin yhteen toimenpideohjelmaan, c alakohdassa voidaan esittää yksi yhdistetty tarkastusstrategia;

viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä kesäkuuta vuodesta 2008 vuoteen 2016:

i) vuotuisesta tarkastuskertomuksesta, jossa esitellään tarkastusstrategian mukaisesti toteutettujen toimenpideohjelmaa edellisenä vuonna koskeneiden tarkastusten havainnot ja havaitut puutteellisuudet ohjelman hallinto- ja valvontajärjestelmissä. Vuosia 2014 ja 2015 koskevat tiedot voidaan sisällyttää tarkastuslausumaan liittyvään loppukertomukseen;

ii) lausunnon antamisesta siitä, onko hallinto- ja valvontajärjestelmä toiminut tehokkaasti antaakseen kohtuullisen varmuuden komissiolle esitettyjen menoilmoitusten oikeellisuudesta kyseisenä vuonna sekä niiden taustalla olevien taloustoimien laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta;

tietojen toimittamisesta sellaisista tarkastuksista ja lausunnoista, jotka voidaan koota yhteen kertomukseen silloin, kun useisiin toimenpideohjelmiin sovelletaan yhtä yhteistä järjestelmää;

ohjelman päättyessä annettavasta ilmoituksesta, jossa arvioidaan loppuerän maksatuspyynnön pätevyys sekä lopullisen menoilmoituksen, jonka tukena on lopullinen tarkastuskertomus, kattamien taloustoimien laillisuus ja sääntöjenmukaisuus.

Kun 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut tarkastukset suorittaa joku muu elin kuin tarkastusviranomainen, viimeksi mainitun on huolehdittava, että näiden elinten toiminta on tarpeeksi riippumatonta ja että tehtävä suoritetaan hyväksyttyjä kansainvälisiä tarkastussuosituksia noudattaen.

II LUKU

Seuranta

61 artikla

Seurantakomitea

Jäsenvaltion on perustettava kutakin toimenpideohjelmaa varten seurantakomitea yhteisymmärryksessä hallintoviranomaisen kanssa ja kumppaneita kuultuaan. Seurantakomitea on perustettava kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun toimenpideohjelman hyväksymispäätös on tehty.

Komitea laatii työjärjestyksensä noudattaen asianomaisen jäsenvaltion institutionaalisia, oikeudellisia ja taloudellisia puitteita ja vahvistaa sen yhteisymmärryksessä hallintoviranomaisen kanssa.

62 artikla

Kokoonpano

Seurantakomitean puheenjohtajana toimii jäsenvaltion tai hallintoviranomaisen edustaja. Komission edustaja voi osallistua omasta aloitteestaan seurantakomitean työhön neuvonantajan ominaisuudessa.

Jäsenvaltio päättää komitean kokoonpanosta, ja siihen on kuuluttava 8 artiklassa tarkoitetut kumppanit sekä hallintoviranomainen.

Hallintoviranomaisen on koordinoitava seurantakomiteaa.

63 artikla

Tehtävät

Seurantakomitean on huolehdittava toimenpideohjelmien täytäntöönpanon tehokkuudesta ja laadusta. Sitä varten:

sen on tutkittava rahoitettavien toimien valintaperusteet ja hyväksyttävä ne neljän kuukauden kuluessa toimenpideohjelman hyväksymisestä. Valintaperusteita tarkistetaan ohjelmatyön tarpeita vastaavasti;

sen on tarkasteltava säännöllisesti toimenpideohjelmien erityistavoitteiden saavuttamisessa tapahtunutta edistystä hallintoviranomaisen sille toimittamien asiakirjojen perusteella;

sen on tarkasteltava täytäntöönpanon tuloksia, erityisesti kullekin toimintalinjalle asetettujen tavoitteiden saavuttamista ja 48 artiklassa tarkoitettuja väliarviointeja;

sen on tutkittava 65 artiklassa tarkoitetut täytäntöönpanoa koskevat vuosikertomukset ja loppukertomukset ja hyväksyttävä ne ennen niiden komissiolle lähettämistä;

sille on annettava tiedoksi vuosittainen tarkastuskertomus ja kaikki komission sen tutkittuaan tekemät huomautukset;

jäsenvaltion aloitteesta sille voidaan antaa tiedoksi 17 artiklassa tarkoitettu vuosikertomus;

se voi ehdottaa hallintoviranomaiselle mitä tahansa toimenpideohjelman mukautusta tai tarkistusta, joka voisi mahdollistaa kalatalousrahaston tavoitteiden saavuttamisen tai parantaa sen hallintoa, rahoitushallinto mukaan luettuna;

sen on tutkittava kaikki ehdotukset kalatalousrahaston tukea koskevan komission päätöksen sisällön muuttamiseksi ja hyväksyttävä ne.

64 artikla

Seurantaa koskevat yksityiskohtaiset säännöt

Hallintoviranomainen ja seurantakomitea varmistavat toimenpideohjelman täytäntöönpanon laadun.

Hallintoviranomainen ja seurantakomitea toteuttavat seurannan toimenpideohjelmassa määriteltyjen rahoitusta, täytäntöönpanoa, tuloksia ja vaikutuksia koskevien indikaattoreiden perusteella.

Tilastot jaotellaan sukupuolen ja edunsaajina olevien yritysten koon mukaan, jos se on tukitoimen luonteen kannalta mahdollista.

Komissio tutkii yhdessä jäsenvaltioiden kanssa toimenpideohjelman seurantaan ja arviointiin tarvittavat indikaattorit.

65 artikla

Vuosikertomukset ja loppukertomukset

Hallintoviranomaisen on toimitettava toimenpideohjelman täytäntöönpanoa koskeva vuosikertomus komissiolle ensimmäisen kerran vuonna 2008 ja sen jälkeen vuosittain viimeistään 30 päivänä kesäkuuta. Hallintoviranomaisen on toimitettava toimenpideohjelman täytäntöönpanoa koskeva loppukertomus komissiolle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2016.

Kaikissa täytäntöönpanoa koskevissa vuosikertomuksissa ja loppukertomuksessa on oltava seuraavat tiedot:

toimenpideohjelman ja toimintalinjojen täytäntöönpanossa tapahtunut edistys suhteessa niiden todennettavissa oleviin erityistavoitteisiin siten, että niiden rahoitusta, täytäntöönpanoa, tuloksia ja vaikutuksia koskevat indikaattorit ilmaistaan määrällisinä aina, kun se on mahdollista;

sellaiset yleistilanteen muutokset, joilla on suoria vaikutuksia tuen täytäntöönpanoon, erityisesti huomattavat sosioekonomisen tilanteen muutokset sekä kansallisen, alueellisen tai alakohtaisen politiikan muutokset ja tarvittaessa niiden seuraukset kalatalousrahastosta ja muista rahoitusvälineistä saatavan tuen väliselle johdonmukaisuudelle;

toimenpideohjelman rahoituksen täytäntöönpano, jossa eritellään yksityiskohtaisesti kunkin toimintalinjan osalta tuensaajille maksetut menot ja vastaava julkinen rahoitusosuus, komissiolta saatujen maksujen kokonaismäärä sekä ilmoitetaan määrällisinä 64 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut rahoitusindikaattorit;

rahoituksen täytäntöönpano tukityypeittäin IV osastossa säädetyn toimintalinjajaon mukaisesti;

hallintoviranomaisen ja seurantakomitean täytäntöönpanon laadun ja tehokkuuden varmistamiseksi toteuttamat toimet, erityisesti:

seurantaa ja arviointia koskevat toimenpiteet, tietojenkeruumenetelmät mukaan luettuina,

tiivistelmä kaikista toimenpideohjelman täytäntöönpanossa kohdatuista merkittävistä ongelmista ja toteutetuista toimenpiteistä, 67 artiklan nojalla tehtyjen huomautusten aiheuttamat toimet mukaan luettuina,

teknisen avun käyttö;

toimenpiteet toimenpideohjelman julkisuudesta huolehtimiseksi;

ilmoitus toimenpideohjelman täytäntöönpanon ja yhteisön politiikkojen vastaavuudesta ja tarvittaessa selvitys kohdatuista ongelmista ja niiden ratkaisemiseksi toteutetuista toimista;

tarvittaessa selvitys toimenpideohjelman täytäntöönpanokaudella hallintoviranomaiselle tai jollekin muulle viranomaiselle takaisin maksetun tuen käytöstä.

Kertomuksia pidetään hyväksyttävinä, jos niihin sisältyy kaikki 2 kohdassa luetellut tiedot ja jos niiden avulla on mahdollista saada käsitys toimenpideohjelman täytäntöönpanosta.

Komissio tekee päätöksen hallintoviranomaisen sille toimittaman täytäntöönpanoa koskevan vuosikertomuksen sisällöstä kahden kuukauden kuluessa. Toimenpideohjelman loppukertomuksen osalta määräaika on viisi kuukautta. Jos komissio ei vastaa säädetyssä määräajassa, kertomuksen katsotaan tulleen hyväksytyksi.

66 artikla

Komission vuosikertomus

Komissio esittää viimeistään kunkin vuoden joulukuun 31 päivänä Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle kertomuksen tämän asetuksen täytäntöönpanosta edellisen vuoden aikana. Kertomuksessa esitetään tiivistetysti toimenpideohjelmien täytäntöönpanoon liittyvät keskeiset tulokset, kehityssuunnat ja haasteet.

Kertomus perustuu 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden strategisten vuosikertomusten ja muiden saatavilla olevien tietojen tutkimiseen ja arvioimiseen. Kertomuksessa esitetään jäsenvaltioiden ja komission toteuttamat tai suunnittelemat seurantatoimenpiteet, jotka mahdollistavat kertomuksessa esitettyjen huomautusten asianmukaisen seurannan.

Lisäksi siihen on sisällyttävä:

tiivistelmä kalatalousrahaston toiminnasta jäsenvaltioittain ja siihen sisältyen erittely sidotuista ja maksetuista määrärahoista jäsenvaltioittain sekä komission ja jäsenvaltioiden teknisen avun käytöstä;

arviointi kalatalousrahaston toimien koordinoinnista rakennerahastojen ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston toimien kanssa;

edellä 48 artiklassa säädettyjen arviointien huomautukset niin pian kuin ne ovat saatavilla;

neljättä vuosikertomusta toimitettaessa ja jälleen ohjelmakauden viimeistä vuotta koskevaa kertomusta toimitettaessa, tiivistelmä komission puolesta tehdyistä ja jäsenvaltioiden perustamia hallinto- ja valvontajärjestelmiä koskevista tarkastuksista sekä jäsenvaltioiden tekemien kalatalousrahaston tukea koskevien tarkastusten tuloksista ja tarvittaessa toteutetuista rahoitusoikaisuista.

67 artikla

Ohjelmien vuosittainen tarkastaminen

Joka vuosi 60 artiklan 4 kohdassa ja 65 artiklassa tarkoitettuja vuosittaisia täytäntöönpano- ja tarkastuskertomuksia toimitettaessa ja niiden sääntöjen mukaisesti, jotka kyseessä oleva jäsenvaltio ja hallintoviranomainen yhteisymmärryksessä määrittelevät, komissio ja hallintoviranomainen tarkastelevat toimenpideohjelman täytäntöönpanossa saavutettua edistystä, edeltävänä vuonna saavutettuja keskeisiä tuloksia, rahoituksen toteutusta ja muita tekijöitä, jotta täytäntöönpanoa ja myös hallinto- ja valvontajärjestelmän toimintaa voitaisiin parantaa.

Komissio voi esittää tämän tarkastelun perusteella jäsenvaltiolle ja hallintoviranomaiselle huomautuksia. Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle huomautusten perusteella toteutetuista toimista.

Kun ohjelmakaudella 2000–2006 myönnettyjä tukia koskevat jälkiarvioinnit ovat käytettävissä, kokonaistuloksia tarkastellaan ensimmäisen sitä seuraavan vuositarkastelun yhteydessä.

III LUKU

Valvonta

1 JAKSO

JÄSENVALTIOIDEN VASTUUT

68 artikla

Moitteeton varainhoito

Jäsenvaltiot ovat vastuussa toimenpideohjelmien moitteettoman varainhoidon varmistamisesta ja niiden taustalla olevien taloustoimien laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta.

Niiden on huolehdittava, että hallintoviranomaiset, todentamisviranomaiset, tarkastusviranomaiset ja muut asianomaiset elimet saavat asianmukaista ohjausta 56–60 artiklassa tarkoitettujen hallinto- ja valvontajärjestelmien perustamisessa sen varmistamiseksi, että yhteisön rahoitusta käytetään tehokkaalla ja moitteettomalla tavalla.

Jäsenvaltioiden on estettävä, paljastettava ja oikaistava väärinkäytökset. Niiden on ilmoitettava niistä komissiolle sääntöjen mukaisesti ja tiedotettava komissiolle hallinnollisten ja oikeudellisten menettelyiden etenemisestä.

Jos tuensaajalle aiheettomasti maksettuja määriä ei voida periä takaisin, jäsenvaltio vastaa menetettyjen määrien korvaamisesta Euroopan yhteisöjen talousarvioon, paitsi jos se voi osoittaa, ettei aiheutunut menetys ole johtunut sen väärinkäytöksestä tai laiminlyönnistä.

69 artikla

Hallinto- ja valvontajärjestelmät

Jäsenvaltion on ennen toimenpideohjelman hyväksymistä varmistettava, että toimenpideohjelmien hallinto- ja valvontajärjestelmät on perustettu 56–60 artiklan mukaisesti. Jäsenvaltiot ovat vastuussa sen varmistamisesta, että järjestelmät toimivat tehokkaasti koko ohjelmakauden ajan.

Jäsenvaltion on toimitettava komissiolle kolmen kuukauden kuluessa kunkin toimenpideohjelman hyväksymisestä näistä järjestelmistä kuvaus, johon sisältyy erityisesti kuvaus hallinto- ja todentamisviranomaisten ja välittävien elinten sekä näiden viranomaisten ja elinten, tarkastusviranomaisen ja kaikkien muiden sen vastuulla tarkastuksia tekevien elinten sisällä toimivien sisäisen tarkastuksen järjestelmien organisaatiosta ja menettelyistä.

Tähän kuvaukseen on liityttävä riippumattoman tarkastuselimen kertomus, jossa esitetään järjestelmiä koskevan arvioinnin tulokset ja lausunto siitä, ovatko ne 56–60 artiklan mukaisia. Jos lausunnossa on varauksia, kertomuksessa on esitettävä järjestelmien puutteet ja niiden vakavuus. Jäsenvaltioiden on laadittava yhteisymmärryksessä komission kanssa suunnitelma toteutettavista oikaisutoimenpiteistä ja niiden toteuttamisaikataulu.

Riippumaton tarkastuselin on nimettävä viimeistään silloin, kun toimenpideohjelma hyväksytään. Komissio voi hyväksyä toimenpideohjelman tarkastusviranomaisen riippumattomaksi tarkastuselimeksi, jos tällä on siihen tarvittavat valmiudet. Riippumattomalla tarkastuselimellä on oltava toimissaan tarvittava riippumattomuus, ja sen on tehtävä työnsä kansainvälisiä tarkastussuosituksia noudattaen.

2 jakso

KOMISSION VASTUUT

70 artikla

Komission vastuut

Komissio varmistaa 69 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti, että jäsenvaltiot ovat perustaneet hallinto- ja valvontajärjestelmät, sekä vuotuisten tarkastuskertomusten ja omien tarkastustensa perusteella, että järjestelmät toimivat tehokkaasti toimenpideohjelmien täytäntöönpanon ajan.

Rajoittamatta jäsenvaltioiden suorittamia tarkastuksia komission virkamiehet tai komission valtuuttamat edustajat voivat suorittaa hallinto- ja valvontajärjestelmien tehokkaan toiminnan tarkastamiseksi vähintään yhden työpäivän varoitusajalla paikalla tarkastuksia, joihin voi sisältyä toimenpideohjelmaan sisältyviä toimia koskevia tarkastuksia. Jäsenvaltioiden virkamiehet tai valtuutetut edustajat voivat osallistua näihin tarkastuksiin.

Komissio voi vaatia jäsenvaltiota suorittamaan tarkastuksen paikalla järjestelmien moitteettoman toiminnan tai yhden taikka useamman taloustoimen moitteettomuuden tarkastamiseksi. Komission virkamiehet tai valtuutetut edustajat voivat osallistua näihin tarkastuksiin.

71 artikla

Yhteistyö jäsenvaltioiden valvontaelinten kanssa

Komissio tekee yhteistyötä toimenpideohjelmien tarkastusviranomaisten kanssa niiden valvontasuunnitelmien ja tarkastusmenetelmien koordinoimiseksi ja vaihtaa viipymättä tietoja hallinto- ja valvontajärjestelmien tarkastusten tuloksista valvontaresurssien parhaan mahdollisen käytön varmistamiseksi ja työn aiheettoman päällekkäisyyden välttämiseksi. Komissio ja valvontaviranomaiset tapaavat säännöllisesti, yleensä vähintään kerran vuodessa, tutkiakseen yhdessä 60 artiklan mukaisesti esitettyä vuosittaista tarkastuskertomusta ja vaihtaakseen näkemyksiä muista toimenpideohjelmien hallinnoinnin ja valvonnan parantamiseen liittyvistä kysymyksistä. Komissio toimittaa 60 artiklan mukaisesti esitettyä valvontastrategiaa koskevat huomautuksensa kolmen kuukauden kuluessa tai ensimmäisessä strategian vastaanottamista seuraavassa kokouksessa.

Omaa valvontastrategiaansa määritellessään komissio yksilöi ne toimenpideohjelmat, joiden osalta 60 artiklassa tarkoitettua järjestelmää koskevat lausunnot ovat varauksettomia tai joiden osalta varaukset on peruttu oikaisutoimenpiteiden johdosta, joiden osalta tarkastusviranomaisen valvontastrategia on tyydyttävä ja joiden osalta on komission ja jäsenvaltioiden tekemien tarkastusten tulosten perusteella saatu kohtuulliset takeet siitä, että hallinto- ja valvontajärjestelmät toimivat tehokkaasti.

Mainittujen ohjelmien osalta komissio voi ilmoittaa kyseisille jäsenvaltioille, että se luottaa ilmoitettujen menojen oikeellisuuden, laillisuuden ja sääntöjenmukaisuuden osalta pääasiallisesti tarkastusviranomaisen lausuntoon ja suorittaa omia paikalla tehtäviä tarkastuksia vain poikkeuksellisissa olosuhteissa.

VIII OSASTO

VARAINHOITO

I LUKU

Varainhoito

1 JAKSO

MAKSUSITOUMUKSET

72 artikla

Maksusitoumukset

Toimenpideohjelmia koskevat yhteisön maksusitoumukset, jäljempänä ’maksusitoumukset’, toteutetaan vuosittain 1 päivän tammikuuta 2007 ja 31 päivän joulukuuta 2013 välisenä aikana. Ensimmäinen maksusitoumus tehdään ennen kuin komissio on tehnyt päätöksen toimenpideohjelman hyväksymisestä. Komissio tekee kaikki myöhemmät maksusitoumukset 20 artiklassa tarkoitetun, kalatalousrahaston tuen myöntämistä koskevan päätöksen perusteella.

2 jakso

MAKSUT

73 artikla

Maksuja koskevat yhteiset säännöt

Komissio suorittaa kalatalousrahaston tukeen liittyvät maksut maksusitoumusten mukaisesti. Maksut kirjataan aikaisimpaan avoimeen maksusitoumukseen.

Maksut suoritetaan ennakkomaksuna, välimaksuina ja loppumaksuna. Ne maksetaan jäsenvaltion nimeämälle elimelle.

Jäsenvaltioiden on lähetettävä viimeistään kunkin vuoden tammikuun 31 päivänä komissiolle päivitetyt arviot maksatuspyynnöistä kuluvan varainhoitovuoden ja sitä seuraavan varainhoitovuoden osalta.

Kaikki rahoitusta koskevat toimet komission ja jäsenvaltioiden nimeämien viranomaisten välillä on tehtävä sähköisessä muodossa komission 100 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistamien täytäntöönpanosääntöjen mukaisesti.

74 artikla

Välimaksujen ja loppuerien laskemista koskevat säännöt

Välimaksut ja loppuerät on laskettava soveltaen kunkin toimintalinjan yhteisrahoitusosuutta kyseisen toimintalinjan julkisiin menoihin, jotka on todennettu todentamisviranomaisen todentaman menoilmoituksen perusteella.

75 artikla

Menoilmoitus

Menoilmoituksiin on sisällyttävä kunkin toimintalinjan osalta tuensaajalle toimia toteutettaessa aiheutuneiden menojen määrä ja vastaava julkisista varoista saatu tukiosuus. Tuensaajien maksamat menot on näytettävä toteen maksettujen laskujen tai muiden vastaavien luotettavien kirjanpitotositteiden avulla.

Perustamissopimuksen 87 artiklassa tarkoitettujen tukijärjestelmien osalta komissiolle todennettuina menoina pidetään tuensaajien maksamia menoja, joiden maksun on suorittanut tuen myöntävä elin.

76 artikla

Ennakkomaksujen ja välimaksujen yhteismäärä

Ennakkomaksujen ja välimaksujen yhteismäärä ei saa olla enempää kuin 95 prosenttia toimenpideohjelmaan myönnetystä tuesta.

Kun tämä raja saavutetaan, todentamisviranomaisen on toimitettava edelleen komissiolle kaikki 31 päivänä joulukuuta vuonna n todennetut menot sekä kalatalousrahaston vuoden aikana takaisin perimät määrät viimeistään 31 päivänä tammikuuta vuonna n+1.

77 artikla

Tuensaajille maksettavien maksujen täysimääräisyys

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että maksujen suorittamisesta vastaava elin varmistaa, että tuensaajat saavat julkisista varoista maksettavan tuen kokonaisuudessaan niin pian kuin mahdollista ja täysimääräisenä. Siitä ei saa vähentää tai pidättää mitään määriä eikä siitä saa periä mitään erityismaksuja tai muita vastaavia maksuja, jotka vähentäisivät tuensaajille maksettavia määriä.

3 jakso

ENNAKKOMAKSUT

78 artikla

Maksaminen

Kun komissio on tehnyt päätöksen kalatalousrahaston tuen hyväksymisestä toimenpideohjelmaan, se maksaa yhden ainoan ennakkomaksun jäsenvaltion nimeämälle elimelle. Ennakkomaksun määrä on seitsemän prosenttia kalatalousrahastosta toimenpideohjelmaan maksettavasta tuesta.

Jäsenvaltion nimeämän elimen on maksettava komissiolle takaisin ennakkomaksuna maksettu määrä kokonaisuudessaan, ellei toimenpideohjelmaa koskevaa maksatuspyyntöä ole lähetetty 24 kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona komissio maksoi ennakkomaksun ensimmäisen erän.

Ennakkomaksusta kertyneet korot on kirjattava kyseiseen toimenpideohjelmaan ja ne on vähennettävä lopullisessa maksuilmoituksessa ilmoitettavien julkisten menojen määrästä.

Ennakkomaksuna maksettu määrä poistetaan tileistä, kun toimenpideohjelma saatetaan päätökseen.

4 jakso

VÄLIMAKSUT

79 artikla

Välimaksut

Komissio suorittaa välimaksut käytettävissä olevien varojen rajoissa saatuaan kohtuulliset takeet siitä, että jäsenvaltion perustama toimenpideohjelmien hallinto- ja valvontajärjestelmä on 56–60 artiklan mukainen. Nämä takeet perustuvat 69 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun riippumattoman tarkastuselimen kertomukseen.

80 artikla

Maksatuspyyntöjen hyväksyttävyys

Seuraavien edellytysten on täytyttävä komission suorittaman jokaisen välimaksun osalta:

komissiolle on lähetetty maksatuspyyntö ja menoilmoitus 73 artiklan mukaisesti;

millekään toimintalinjalle ei ole koko kaudella myönnetty kalatalousrahastosta tukea enimmäismäärää enempää;

hallintoviranomainen on lähettänyt komissiolle viimeisimmän vuosittaisen täytäntöönpanokertomuksen vaaditussa määräajassa 65 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

mitään 84 artiklassa tarkoitettua maksatuksen lykkäystä tai keskeytystä ei ole tapahtunut eikä komissio ole antanut niitä toimia koskien, joista meno maksatuspyynnön mukaisesti oli aiheutunut, perustamissopimuksen 226 artiklassa tarkoitettua rikkomista koskevaa lausuntoa perusteluineen.

Komissio suorittaa välimaksun käytettävissä olevien varojen rajoissa viimeistään kahden kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona edellä tarkoitetut edellytykset täyttävä maksatuspyyntö kirjattiin.

Komissio ilmoittaa mahdollisimman nopeasti jäsenvaltiolle ja maksujen suorittamisesta vastaavalle todentamisviranomaiselle, jos jokin 1 kohdassa tarkoitetuista edellytyksistä ei täyty.

81 artikla

Maksatusmenettely

Komissio suorittaa välimaksun viimeistään 45 päivän kuluttua siitä päivästä, jona edellä olevassa artiklassa tarkoitetut edellytykset täyttävä maksatuspyyntö kirjattiin.

Jos jokin mainituista edellytyksistä ei täyty, komissio ilmoittaa siitä mahdollisimman nopeasti jäsenvaltiolle ja maksujen suorittamisesta vastaavalle todentamisviranomaiselle.

Todentamisviranomaisen on huolehdittava, että toimenpideohjelmien välimaksuja koskevat pyynnöt kootaan yhteen ja lähetetään komissiolle vuosittain kolmessa erässä, jos se on mahdollista. Jotta komissio voisi suorittaa maksun kuluvana vuonna, maksatuspyyntö on toimitettava viimeistään 31 päivänä lokakuuta.

5 jakso

LOPPUERÄ JA OHJELMAN PÄÄTTÄMINEN

82 artikla

Loppuerän maksamista koskevat edellytykset

Komissio maksaa loppuerän edellyttäen, että se on saanut seuraavat asiakirjat viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2016:

loppuerää koskeva maksatuspyyntö ja 75 artiklan mukainen menoilmoitus;

toimenpideohjelman täytäntöönpanoa koskeva loppukertomus, johon sisältyy 65 artiklassa säädetyt tiedot;

60 artiklan 1 kohdan g alakohdassa säädetty loppuerää koskevaan maksatuspyyntöön liitettävä tarkastuslausuma sekä lopullinen tarkastuskertomus.

Loppuerän maksamisen edellytyksenä on, että täytäntöönpanoa koskeva loppukertomus ja loppuerää koskevaan maksatuspyyntöön liitettävä tarkastuslausuma hyväksytään.

Minkä tahansa 1 kohdassa tarkoitetun asiakirjan jättämisestä lähettämättä komissiolle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2016 seuraa automaattisesti loppuerää koskevan maksusitoumuksen vapauttaminen 87 artiklan mukaisesti.

Komissio maksaa loppuerän käytettävissä olevien varojen rajoissa viimeistään 45 päivän kuluttua siitä päivästä, jona se hyväksyy täytäntöönpanoa koskevan loppukertomuksen ja loppuerää koskevaan maksatuspyyntöön liitettävän tarkastuslausuman. Maksusitoumuksen loppuerä vapautetaan kuuden kuukauden kuluttua maksamisesta, sanotun rajoittamatta 5 kohdan soveltamista.

Kesäkuun 30 päivän 2016 jälkeen ei menoilmoituksiin voida lisätä menoja, joita ei ole todennettu ennen mainittua päivää.

Komission tai Euroopan tilintarkastustuomioistuimen suorittamien tarkastusten tuloksista riippumatta komission maksamaa toimenpideohjelman rahoituksen loppuerää voidaan muuttaa yhdeksän kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona se on maksettu, tai jos loppuerä on negatiivinen ja jäsenvaltion korvattava, yhdeksän kuukauden kuluessa päivästä, jona veloitusilmoitus annettiin.

83 artikla

Asiakirjojen säilyttäminen

Hallintoviranomaisen on varmistettava, että kaikki asianomaisen toimenpideohjelman menoja ja tarkastuksia koskevat tositteet ovat komission ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimen saatavilla. Asiakirjojen on oltava käytettävissä asiakirjojen säilyttämiselle vahvistetuista määräajoista annettujen kansallisten säännösten mukaisesti ja vähintään viiden vuoden ajan toimenpideohjelman päättämisen jälkeen. Asiakirjat on säilytettävä joko alkuperäisinä tai oikeiksi todistettuina jäljennöksinä yleisesti hyväksytyillä tietovälineillä. Tämä määräaika keskeytetään, jos aloitetaan asiaa koskeva oikeustutkinta, tai komission asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä.

6 jakso

MAKSATUKSEN LYKKÄYS, MAKSUJEN PIDÄTTÄMINEN JA MAKSATUKSEN KESKEYTYS

84 artikla

Maksatuksen lykkäys

Varainhoitoasetuksessa tarkoitetun valtuutetun tulojen ja menojen hyväksyjän on lykättävä maksumääräaikaa enintään kuudella kuukaudella, jos on syytä epäillä hallinto- ja valvontajärjestelmien moitteetonta toimintaa tai jos kyseinen virkamies pyytää kansallisilta viranomaisilta lisätietoja vuositarkastuksessa tehtyjen huomautusten seurantamenettelyyn liittyen. Komissio ilmoittaa jäsenvaltiolle ja todentamisviranomaiselle lykkäyksen syistä viipymättä. Jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi mahdollisimman pian.

Jos on tarpeen tehdä päätös 85 ja 86 artiklan mukaisesti, edellä tarkoitettua lykkäysaikaa voidaan pidentää enintään kuudella kuukaudella.

85 artikla

Maksujen pidättäminen

Komissio päättää pidättää välimaksuista 20 prosenttia komission korvattavana olevasta määrästä, jos 69 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun toteutettavia oikaisutoimenpiteitä koskevan suunnitelman olennaiset osat on pantu täytäntöön ja 60 artiklan 1 kohdan e alakohdan i alakohdassa tarkoitetun ohjelman tarkastusviranomaisen vuosikertomuksessaan tarkoittamat vakavat puutteet on korjattu, mutta muutoksia on silti tarpeen tehdä, jotta komissio saisi kohtuulliset takeet hallinto- ja valvontajärjestelmien toiminnasta.

Komissio tekee pidättämispäätökset annettuaan jäsenvaltiolle mahdollisuuden esittää huomautuksensa kahden kuukauden määräajassa.

Välimaksujen loppuerä maksetaan, kun kaikki vaaditut toimenpiteet on toteutettu. Muussa tapauksessa sovelletaan rahoitusoikaisua 96 artiklan mukaisesti.

86 artikla

Maksatuksen keskeytys

Komissio voi keskeyttää välimaksut toimintalinjojen tai ohjelmien tasolla kokonaan tai osittain, jos:

a) ohjelman hallinto- ja valvontajärjestelmässä on vakava puute, joka vaikuttaa todentamisviranomaisen maksujen todentamismenettelyn luotettavuuteen ja jonka osalta ei ole toteutettu oikaisutoimenpiteitä; tai

b) todennettuun menoilmoitukseen sisältyvä meno liittyy vakavaan väärinkäytökseen, jota ei ole oikaistu; tai

c) jäsenvaltio ei ole täyttänyt sille 69 artiklan mukaan kuuluvia velvoitteita.

Komissio voi päättää keskeyttää välimaksut annettuaan jäsenvaltiolle mahdollisuuden esittää huomautuksensa kahden kuukauden määräajassa.

Komissio lopettaa välimaksujen keskeytyksen, kun se katsoo jäsenvaltion toteuttaneen keskeytyksen lopettamiseksi tarvittavat toimenpiteet. Jos jäsenvaltio ei ole toteuttanut vaadittuja toimenpiteitä, komissio voi tehdä päätöksen vähentää nettomäärää tai peruuttaa yhteisön tuen kyseiselle toimenpideohjelmalle 96 artiklan mukaisesti.

7 jakso

MAKSUSITOUMUSTEN VAPAUTTAMINEN AUTOMAATTISESTI

87 artikla

Periaatteet

Komissio vapauttaa automaattisesti kaikki sellaiset toimenpideohjelman maksusitoumukset, joita ei ole käytetty ennakkomaksujen tai välimaksujen maksamiseen tai joiden osalta se ei ole saanut 80 artiklassa määriteltyä hyväksyttävää maksatuspyyntöä viimeistään ohjelman maksusitoumusvuotta seuraavan toisen vuoden 31 päivänä joulukuuta.

Maksusitoumusten vielä 31 päivänä joulukuuta 2015 avoinna oleva osa vapautetaan automaattisesti, jos komissio ei ole saanut sitä koskevaa hyväksyttävää maksatuspyyntöä viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2016.

Jos tämä asetus tulee voimaan 1 päivän tammikuuta 2007 jälkeen, määräaikaa, jonka jälkeen 2 kohdassa tarkoitettu maksusitoumuksen vapauttaminen automaattisesti voidaan tehdä, jatketaan ensimmäisen maksusitoumuksen osalta sillä kuukausien lukumäärällä, joka on 1 päivän tammikuuta 2007 ja ensimmäisen maksusitoumuksen päivämäärän välissä.

88 artikla

Maksusitoumusten vapauttamiselle säädettyjen määräaikojen poikkeukset

Jos jonkin tukijärjestelmän hyväksymiseksi tarvitaan komission myöhempi päätös, 87 artiklassa tarkoitettu maksusitoumuksen vapauttamista automaattisesti koskeva määräaika alkaa tästä toimenpideohjelman hyväksymispäätöstä seuraavasta komission päätöksestä. Tähän poikkeukseen liittyvät tuen määrät on vahvistettava jäsenvaltion lähettämän maksuaikataulun ja selvityksen perusteella.

89 artikla

Oikeudellisten menettelyiden ja hallinnollisten vetoomusten määräaikojen lykkäys

Edellä 87 artiklassa tarkoitettu maksusitoumusten automaattista vapauttamista koskeva määräaika lakkaa kulumasta kyseessä oleviin toimiin liittyvän määrän osalta sellaisen oikeudellisen menettelyn tai hallinnollisen muutoksenhaun aikana, jolla on lykkäävä vaikutus, edellyttäen, että jäsenvaltio lähettää komissiolle asiasta selvityksen viimeistään 31 päivänä joulukuuta vuonna n+2. Vielä 31 päivänä joulukuuta 2015 avoinna olevalta maksusitoumusten osalta 87 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua määräaikaa lykätään samoilla ehdoilla kuin kyseessä oleviin toimiin liittyvän määränkin osalta.

90 artikla

Poikkeukset maksusitoumusten vapauttamiseen automaattisesti

Seuraavia ei oteta huomioon, kun lasketaan maksusitoumusten vapauttamista automaattisesti:

sitä osaa maksusitoumuksesta, josta on tehty maksatuspyyntö mutta jonka maksamisen komissio on lykännyt, pidättänyt tai keskeyttänyt 31 päivänä joulukuuta vuonna n+2. Näiden määrien lopullinen huomioon ottaminen riippuu maksun pidättämiseen, lykkäämiseen tai keskeyttämiseen johtaneen ongelman ratkaisusta;

sitä osaa maksusitoumuksesta, josta on tehty maksatuspyyntö mutta jonka maksamista on rajoittanut erityisesti talousarviomäärärahojen puute;

sitä osaa maksusitoumuksesta, josta ei ole ollut mahdollista tehdä hyväksyttävää maksatuspyyntöä toimenpideohjelman täytäntöönpanoa vakavasti vaikeuttaneesta ylivoimaisesta esteestä johtuen. Ylivoimaiseen esteeseen vetoavien kansallisten viranomaisten on osoitettava sen suorat seuraukset koko toimenpideohjelman tai sen osan täytäntöön panemiselle.

91 artikla

Menettely

Komissio ilmoittaa jäsenvaltiolle ja asianomaisille viranomaisille hyvissä ajoin, jos on olemassa vaara, että 2 kohdassa säädettyä maksusitoumuksen vapauttamista automaattisesti sovelletaan. Komissio ilmoittaa jäsenvaltiolle ja asianomaisille viranomaisille tuen määrän, jota maksusitoumuksen vapauttaminen automaattisesti sen hallussa olevien tietojen perusteella koskee.

Jäsenvaltiolla on kyseisen ilmoituksen saatuaan kaksi kuukautta aikaa hyväksyä määrä tai esittää huomautuksensa. Komissio tekee maksusitoumuksen vapauttamisen automaattisesti viimeistään yhdeksän kuukautta 87 artiklassa säädetyn määräajan jälkeen.

Kalatalousrahaston tukea toimenpideohjelmalle vähennetään kyseessä olevan vuoden osalta automaattisesti vapautetun maksusitoumuksen määrällä. Jäsenvaltion on laadittava tarkistettu rahoitussuunnitelma, jossa vähennetty tuen määrä jaetaan toimenpideohjelman toimintalinjojen kesken. Jos suunnitelmaa ei laadita, komissio tekee suhteellisen vähennyksen jokaiselle toimintalinjalle myönnetyistä määristä.

8 jakso

OSITTAINEN PÄÄTTÄMINEN

92 artikla

Osittainen päättäminen

Toimenpideohjelmien osittainen päättäminen voidaan tehdä jäsenvaltion valitsemina aikoina. Osittaisen päättämisen on liityttävä loppuun saatettuihin toimiin, joiden osalta loppumaksu tuensaajalle on maksettu viimeistään 31 päivänä joulukuuta vuonna n-1. Tätä asetusta sovellettaessa toimi katsotaan loppuun saatetuiksi, jos siihen sisältyvät työt on tosiasiallisesti suoritettu ja tuensaaja on saanut loppumaksun tai toimittanut hallintoviranomaiselle sitä vastaavan asiakirjan.

Loppuun saatettuja toimia vastaavien maksujen määrä on esitettävä menoilmoituksessa. Osittainen päättäminen tehdään sillä edellytyksellä, että hallintoviranomainen lähettää komissiolle seuraavat asiakirjat viimeistään 30 päivänä kesäkuuta vuonna n:

lopullinen menoilmoitus kyseessä olevien toimien osalta;

tarkastuslausuma, joka on 60 artiklassa säädetyn tarkastusviranomaisen ohjelman loppuun saatettuihin toimiin liittyvästä loppuerän maksatuspyynnöstä antama ja jossa todistetaan taustalla olevien taloustoimien laillisuus ja sääntöjenmukaisuus.

93 artikla

Asiakirjat

Hallintoviranomaisen on pidettävä komission saatavilla luettelo toimista, joihin sovelletaan osittaista päättämistä ja joista on suoritettu loppumaksu.

Hallintoviranomaisen on varmistettava, että kaikki asianomaisten toimien menoja ja tarkastuksia koskevat tositteet ovat komission ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimen saatavilla. Asiakirjojen on oltava saatavina vähintään viisi vuotta sen vuoden jälkeen, jona osittainen päättäminen toteutettiin, sanotun rajoittamatta valtiontukea koskevien sääntöjen soveltamista. Asiakirjat on säilytettävä joko alkuperäisinä tai oikeiksi todistettuina jäljennöksinä yleisesti hyväksytyillä tietovälineillä. Tämä määräaika keskeytetään, jos aloitetaan asiaa koskeva oikeustutkinta, tai komission asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä.

Osittain päätettäviä toimia koskevat 95 ja 96 artiklan mukaisesti tehdyt rahoitusoikaisut on tarkoitettu nettomääräiseksi rahoitusoikaisuksi.

9 jakso

EURON KÄYTTÖ

94 artikla

Euron käyttö

Toimenpideohjelmia, komission maksusitoumuksia ja maksuja sekä jäsenvaltioiden todennettujen menojen määriä ja maksatuspyyntöjä koskevat komission päätökset tehdään euromääräisinä, ja ne maksetaan euroina komission 100 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen laatimien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

II LUKU

Rahoitusoikaisut

1 JAKSO

JÄSENVALTIOIDEN TEKEMÄT RAHOITUSOIKAISUT

95 artikla

Jäsenvaltioiden tekemät rahoitusoikaisut

Jäsenvaltioilla on ensisijainen vastuu tutkia väärinkäytökset ja toteuttaa tarvittavat toimenpiteet silloin kun ne toteavat tuen täytäntöönpano- tai valvontaedellytysten luonteeseen tai sen vaikuttavia merkittäviä muutoksia sekä tehdä tarvittavat rahoitusoikaisut.

Jäsenvaltioiden on tehtävä toimissa tai toimenpideohjelmissa havaittuihin yksittäisiin tai järjestelmällisiin väärinkäytöksiin liittyvät vaadittavat rahoitusoikaisut. Jäsenvaltioiden tekemät oikaisut koskevat yhteisön rahoitusosuuden peruuttamista kokonaan tai osittain. Jäsenvaltioiden on otettava huomioon väärinkäytösten luonne ja vakavuus sekä niistä kalatalousrahastolle aiheutunut tappio. Jäsenvaltio voi käyttää tällä tavalla vapautuneet yhteisön varat uudelleen joulukuuhun 2015 saakka kyseiseen toimenpideohjelmaan 3 kohdan yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti. Jäsenvaltioiden on sisällytettävä komissiolle lähetettäviin 60 ja 65 artiklan mukaisiin vuosittaisiin täytäntöönpano- ja tarkastuskertomuksiin luettelo kyseisenä vuonna aloitetuista peruutusmenettelyistä.

Kalatalousrahaston rahoitusosuutta, joka on peruutettu 2 kohdan mukaisesti, ei saa käyttää uudelleen oikaisun kohteena olleeseen toimeen tai toimiin, ja rahoitusoikaisu liittyy järjestelmälliseen väärinkäytökseen, osuutta ei saa käyttää sellaisiin toimiin, joihin järjestelmällinen väärinkäytös liittyi. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 65 artiklassa tarkoitetussa kertomuksessa, kuinka ne ovat päättäneet tai aikovat käyttää peruutetut varat uudelleen ja tarvittaessa muuttaa tukitoimen rahoitussuunnitelmaa.

Kun on kyse järjestelmällisistä väärinkäytöksistä, jäsenvaltion on laajennettava tutkimuksiaan niin, että ne kattavat kaikki mahdollisesti kyseessä olevat toimet.

Kun varat on perittävä takaisin 1 kohdan nojalla tehtävän peruutuksen seurauksena, toimivaltaisen yksikön tai elimen on aloitettava perintämenettely ja ilmoitettava siitä todentamis- ja hallintoviranomaisille. Perimisestä on ilmoitettava ja pidettävä kirjaa.

2 jakso

KOMISSION TEKEMÄT RAHOITUSOIKAISUT

96 artikla

Oikaisujen perusteet

Komissio voi tehdä rahoitusoikaisut peruuttamalla toimenpideohjelmalle myönnetyn yhteisön rahoitusosuuden kokonaan tai osittain, jos se tarvittavan tutkinnan tehtyään päätyy siihen, että:

ohjelman hallinto- ja valvontajärjestelmässä on vakava puute, joka on saattanut vaaraan ohjelmaan jo maksetun yhteisön rahoitusosuuden;

todennettuun maksuilmoitukseen sisältyvä meno on sääntöjenvastainen, eikä jäsenvaltio ole oikaissut sitä ennen tässä kohdassa tarkoitetun oikaisumenettelyn aloittamista;

jäsenvaltio ei ole täyttänyt 68 artiklan mukaisia velvoitteitaan ennen tässä kohdassa tarkoitetun oikaisumenettelyn aloittamista.

Komissio perustaa rahoitusoikaisunsa havaittuihin yksittäisiin väärinkäytöstapauksiin ja ottaa huomioon väärinkäytösten järjestelmällisyyden päättäessään, olisiko sovellettava kiinteämääräistä vai ekstrapoloitua oikaisua. Jos väärinkäytöstapaus liittyy menoilmoitukseen, josta on aiemmin annettu myönteinen lausunto 60 artiklan 1 kohdan e alakohdan i alakohdassa tarkoitetussa vuotuisessa tarkastuskertomuksessa, olettamana on, että väärinkäytös on järjestelmällistä, jolloin siihen sovelletaan kiinteämääräistä tai ekstrapoloitua oikaisua, ellei jäsenvaltio pysty osoittamaan tätä olettamaa vääräksi kahden kuukauden kuluessa.

Komissio ottaa oikaisun määrää päättäessään huomioon väärinkäytöksen tärkeyden sekä kyseessä olevassa toimenpideohjelmassa havaittujen puutteellisuuksien laajuuden ja taloudelliset vaikutukset.

Kun komissio perustaa kantansa muiden kuin omien yksiköidensä tilintarkastajien toteamiin seikkoihin, se tekee omat johtopäätöksensä niiden varainhoidollisista seurauksista tarkasteltuaan asianomaisen jäsenvaltion 69 artiklan mukaisesti toteuttamia toimenpiteitä, asetuksen (EY) N:o 1681/94 mukaisesti toimitettuja kertomuksia ja jäsenvaltioiden mahdollisesti antamia vastauksia.

97 artikla

Menettely

Ennen rahoitusoikaisupäätöksen tekemistä komissio aloittaa menettelyn ilmoittamalla jäsenvaltioille alustavista päätelmistään ja pyytämällä jäsenvaltioita toimittamaan huomautuksensa kahden kuukauden kuluessa.

Jos komissio ehdottaa ekstrapolaatioon perustuvaa tai kiinteämääräistä oikaisua, jäsenvaltiolla on mahdollisuus kyseisiä aineistoja tutkimalla osoittaa, että väärinkäytös ei tosiasiassa ole ollut niin laajaa kuin komissio arvioi. Sovittuaan asiasta komission kanssa jäsenvaltio voi rajoittaa tämän tutkimuksen laajuutta aiheelliseen aineiston osaan tai otokseen. Aineistojen tutkimiseen varattu aika saa asianmukaisesti perusteltuja tapauksia lukuun ottamatta olla korkeintaan toiset kaksi kuukautta edellä tarkoitetun kahden kuukauden määräajan jälkeen. Komissio ottaa huomioon kaikki jäsenvaltion määräaikojen kuluessa toimittamat todisteet.

Jos jäsenvaltio ei hyväksy komission alustavia päätelmiä, komissio kutsuu jäsenvaltion kuulemiseen, jossa molemmat osapuolet pyrkivät kumppanuuteen perustuvan yhteistyön avulla pääsemään sopuun huomautuksista ja niistä tehtävistä päätelmistä. Jos sopuun ei päästä, komissio tekee rahoitusoikaisupäätöksen kuuden kuukauden kuluessa kuulemisesta. Jos kuulemista ei järjestetä, kuuden kuukauden määräaika alkaa siitä päivästä, jona komissio on saanut jäsenvaltion kielteisen vastauksen kuulemiskutsuun.

98 artikla

Takaisin maksaminen

Kaikki komissiolle takaisin maksettavat varat on maksettava Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavan varainhoitoasetuksen soveltamissääntöjen[19] 72 artiklan mukaisesti laaditussa perintämääräyksessä vahvistettuna määräaikana. Määräajan viimeinen päivä on perintämääräyksen antamista seuraavan toisen kuukauden viimeinen päivä.

Takaisinmaksamisen viivästyminen johtaa viivästyskorkoon, joka lasketaan määräpäivästä tosiasialliseen maksupäivään. Viivästyskoron korkokanta on puolitoista prosenttia korkeampi kuin korkokanta, jota Euroopan keskuspankki soveltaa pääasiallisiin jälleenrahoitustoimiinsa sen kuukauden ensimmäisenä työpäivänä, jonka aikana määräaika päättyy.

99 artikla

Jäsenvaltioiden velvollisuudet

Komission tekemä rahoitusoikaisu ei vaikuta jäsenvaltion velvollisuuteen periä varat takaisin 96 artiklan mukaisesti eikä jäsenvaltion velvollisuuteen periä valtiontuet takaisin asetuksen (EY) N:o 659/1999 14 artiklan mukaisesti.

IX OSASTO

KOMITEA

100 artikla

Komitea ja menettelyt

Komissiota avustaa Euroopan kalatalousrahastokomitea, jäljempänä ’komitea’.

Komitea muodostuu jäsenvaltioiden edustajista ja sen puheenjohtajana toimii komission edustaja. Se perustetaan komission alaisuuteen.

Jos tähän artiklaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 ja 7 artiklassa säädettyä hallintomenettelyä.

Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuksi määräajaksi vahvistetaan yksi kuukausi.

Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

101 artikla

Soveltamissäännöt

Tämän asetuksen soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 100 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

Komission täytäntöön panemien ja 45 artiklan 1 kohdassa säädettyjen teknisen avun toimenpiteiden tyyppi vahvistetaan 100 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

X OSASTO

LOPPUSÄÄNNÖKSET

102 artikla

Siirtymäsäännökset

Tämä asetus ei estä jatkamasta tai muuttamasta neuvoston tai komission asetusten (ETY) N:o 2052/88, (ETY) N:o 4253/88, (EY) N:o 1164/94, (EY) N:o 1260/1999 ja (EY) N:o 2792/1999 tai muun kyseiseen tukitoimeen 31 päivänä joulukuuta 2006 sovellettavan lainsäädännön perusteella hyväksymää tukitoimea, sen peruuttaminen kokonaan tai osittain mukaan luettuna.

Komissio ottaa yhteisön tukea valmistellessaan huomioon kaikki neuvoston tai komission jo ennen tämän asetuksen voimaantuloa hyväksymät toimenpiteet, joilla on taloudellisia vaikutuksia tuen kattamana aikana.

Komissio vapauttaa automaattisesti viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2010 ne 1 päivän tammikuuta 2000 ja 31 päivän joulukuuta 2006 välisenä aikana hyväksymäänsä tukeen osoitettujen varojen osat, joita koskevia tuen päättämiseen vaadittavia asiakirjoja ei ole lähetetty komissiolle loppukertomuksen jättämiselle vahvistettuun määräaikaan mennessä; aiheettomasti maksetut määrät on maksettava takaisin. Tuen päättämiseen vaadittavat asiakirjat ovat loppuerää koskeva maksatuspyyntö, lopullinen täytäntöönpano- ja tarkastuskertomus sekä ilmoitus, jonka on laatinut nimetystä hallintoviranomaisesta riippumattomassa tehtävässä oleva henkilö tai yksikkö ja jossa esitetään yhteenveto suoritettujen tarkastusten perusteella tehdyistä päätelmistä ja annetaan arvio loppuerää koskevan maksatuspyynnön pätevyydestä sekä lopullisista kuluista annetun todistuksen kattamien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta asetuksen (EY) N:o 1260/1999 38 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Määriä, jotka liittyvät toimiin tai ohjelmiin, joita on lykätty sellaisen oikeudellisen menettelyn tai hallinnollisen vetoomuksen vuoksi, jolla on lykkäävä vaikutus, ei oteta huomioon automaattisesti vapautettavan maksusitoumuksen määrää laskettaessa.

103 artikla

Aiempien asetusten kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 1263/1999 ja asetus (EY) N:o 2792/1999 1 päivästä tammikuuta 2007 alkaen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 102 artiklan soveltamista.

Viittauksia kumottuihin asetuksiin pidetään viittauksina tähän asetukseen.

104 artikla

Uudelleentarkastelu

Neuvosto tarkastelee tätä asetusta komission ehdotuksen pohjalta uudelleen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013.

105 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2007.

Asetuksen 14 artiklaa sovelletaan kuitenkin tämän asetuksen voimaantulosta alkaen.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä [...]

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

[…]

LIITE I

Komission 10 päivänä helmikuuta 2004 antaman rahoitusnäkymiä koskevan tiedonannon mukaisesti kalatalousrahaston maksusitoumusmäärärahojen vuosittainen jako vuoden 2004 hintoina on seuraava:

miljoonaa euroa

+++++ TABLE +++++

Käytettävissä olevat maksusitoumusmäärärahat ovat 15 jäsenvaltion kaikkien lähentymistavoitealueiden osalta vuoden 2004 hintoina 2 015 miljoonaa euroa kaudella 2007-2013.

miljoonaa euroa

+++++ TABLE +++++

Talousarviovaroja pyritään voimakkaasti keskittämään lähentymistavoitteen soveltamisalaan kuuluviin uusiin jäsenvaltioihin. Näiden jäsenvaltioiden käytettävissä olevat maksusitoumusmäärärahat ovat vuoden 2004 hintoina 1 702 miljoonaa euroa kaudella 2007-2013.

miljoonaa euroa

+++++ TABLE +++++

Kalatalousrahaston käytettävissä olevista maksusitoumusmäärärahoista 75 prosenttia reaalisena arvona on osoitettava lähentymistavoitealueille.

LIITE IIJULKISEN TUEN ENIMMÄISMÄÄRÄT

Rahoitusosuuden määrät

Kaikissa IV osastossa tarkoitetuissa toimenpiteissä yhteisön taloudellisen osallistumisen (A), kyseisen jäsenvaltion julkisen taloudellisen kokonaisosallistumisen (kansallinen, alueellinen ja muu) (B) ja tarvittaessa yksityisten tuensaajien taloudellisen osallistumisen (C) rajoihin sovelletaan seuraavia edellytyksiä ilmaistuna prosenttilukuna tukikelpoisista menoista:

Ryhmä 1: (tuottamattomat investoinnit)

Aluksen pysyvästä poistamisesta maksettava palkkio (25 artikla), tilapäisestä lopettamisesta maksettava palkkio (26 artikla), sosioekonominen korvaus (28 artikla), kalastusta harjoittavien rannikkoalueiden kestävä kehitys (43 artikla), vesiensuojelutoimenpiteet (31 artikla), kansanterveyttä ja eläinten terveyttä koskevat toimenpiteet (32 artikla), kollektiiviset toimet (36 artikla), vesieläimistön suojelemiseksi ja kehittämiseksi tarkoitetut toimenpiteet (37 artikla), kalasatamien kalusto (38 artikla), uusien markkinoiden edistäminen ja kehittäminen (39 artikla), pilottihankkeet (40 artikla), kalastusalusten muuttaminen ja muuhun tarkoitukseen siirtäminen (41 artikla) ja tekninen apu (45 artikla).

Ryhmä 2: (tuottavat investoinnit)

Kalastusta harjoittavien rannikkoalueiden kestävä kehitys (43 artikla), aluksilla tehtävät investoinnit (27 artikla), vesiviljelyinvestoinnit (30 artikla), kalastustuotteiden jalostamista ja kaupan pitämistä koskevat investoinnit (34 artikla) ja uusien markkinoiden edistäminen ja kehittäminen (39 artikla).

Ryhmä 3

- pyyntiponnistuksen mukauttamissuunnitelmien puitteissa 23 artiklan a alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan nojalla:

- aluksen pysyvästä poistamisesta maksettavat palkkiot (25 artikla),

- tilapäisestä lopettamisesta maksettavat palkkiot (26 artikla),

- sosioekonomiset korvaukset (28 artikla).

- 27 a artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet pienimuotoisen rannikkokalastuksen hyväksi.

Ryhmä 4

Muut kuin julkisten elinten toteuttamat pilottihankkeet (40 artikla).

Tämän asetuksen nojalla rahoitettavien toimien tuen intensiteetti ja rahoitusosuuden määrät

+++++ TABLE +++++

(*) 27 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden osalta yksityisen rahoitusosuuden tasoa alennetaan 20 prosenttia.

FICHE FINANCIÈRE LÉGISLATIVE

+++++ TABLE +++++

1. LIGNE(S) BUDGÉTAIRE(S) + INTITULÉ(S)

2. DONNÉES CHIFFRÉES GLOBALES

2.1 Enveloppe totale de l’action (partie B): millions d'euros en CE

2.2 Période d’application:

(années de début et d’expiration)

01 janvier 2007 au 31 décembre 2013.

2.3 Estimation globale pluriannuelle des dépenses:

a) Échéancier crédits d'engagement/crédits de paiement (intervention financière) (cf. point 6.1.1)

Millions d'euros (à la 3e décimale)

+++++ TABLE +++++

b) Assistance technique et administrative (ATA) et dépenses d’appui (DDA) (cf. point 6.1.2)

+++++ TABLE +++++

c) Incidence financière globale des ressources humaines et autres dépenses de fonctionnement(cf. points 7.2 et 7.3)

+++++ TABLE +++++

2.4 Compatibilité avec la programmation financière et les perspectives financières

[X] Proposition compatible avec la programmation financière existante.

Cette proposition est compatible avec la proposition de la Commission pour les perspectives financières 2007-2013 (Com (2004) 101 final du 10.02.2004). Elle s’inscrit dans le cadre de la rubrique 2 « conservation et gestion des ressources naturelles ».

[…] Cette proposition nécessite une reprogrammation de la rubrique concernée des perspectives financières,

[…] y compris, le cas échéant, un recours aux dispositions de l’accord interinstitutionnel.

2.5 Incidence financière sur les recettes

[X] Aucune implication financière (concerne des aspects techniques relatifs à la mise en œuvre d'une mesure).

[…] Incidence financière - L'effet sur les recettes est le suivant:

Millions d'euros (à la première décimale)

+++++ TABLE +++++

4. BASE JURIDIQUE

(Indiquer ici uniquement la base juridique principale.)

Articles 32 et 33 du Traité.

5. DESCRIPTION ET JUSTIFICATION

5.1 Nécessité d'une intervention communautaire[20]

5.1.1 Objectifs poursuivis

La présente proposition vise la mise en place d’un Fonds destiné à promouvoir le développement économique et social du secteur de la pêche, dans le cadre d’une gestion durable des ressources halieutiques conformément aux orientations arrêtées par la réforme de la politique commune de la pêche adoptée en Décembre 2002.

L’excès de capacité de flotte communautaire, en dépit des efforts entrepris dans le cadre des programmes structurels précédents (IFOP 1994-1999 et IFOP 2000-2006), demeure l’une des causes de la surexploitation de certains stocks. Le Fonds européen pour la pêche (FEP) devra désormais contribuer de manière décisive à la réduction nécessaire des capacités, notamment celles des flottes exerçant une pression sur les stocks menacés. Par ailleurs le Fonds devra accompagner la restructuration du secteur par un dispositif de mesures sociales et économiques de nature à limiter l’impact lié au déclin des activités de pêche ou aux mesures contraignantes prises en vertu de la politique de la conservation des ressources halieutiques.

L’aquaculture et la transformation communautaires demeurent confrontées à des problèmes de compétitivité, de productivité et de durabilité, ces domaines devraient faire l’objet d’un soutien ciblé, permettant aux entreprises de s’adapter aux contraintes de marché, environnementales et réglementaires auxquelles elles sont confrontées.

Les problèmes liés à l’évolution du secteur et à la rareté de la ressource frappent l’ensemble des activités économiques des zones pêche, il convient donc de mettre en place une politique de développement des zones côtières de pêche qui s’inscrit dans une démarche intégrée autour d’une stratégie territoriale pertinente et adaptée au contexte local.

Enfin, conformément aux objectifs fixés la PCP réformée, il conviendra d’accorder une importance accrue à la prise en compte de la dimension environnementale dans toutes les interventions du Fonds.

L’analyse d’impact réalisée par la DG FISH et mentionnée au point 5.1.2 développe davantage les objectifs poursuivis par les interventions du Fonds

5.1.2 Dispositions prises relevant de l’évaluation ex ante

a) d'expliquer comment et quand l'évaluation ex ante a été effectuée (auteur, calendrier et si le(s) rapport(s) est/sont disponible(s) ou comment l'information correspondante a été collectée[21].

L’analyse d’impact de la présente proposition réalisée par la DG pêche a été rédigée sur la base des évaluations disponibles notamment

- l’évaluation ex post des programmes IFOP pour la période 1994-1999,

- l’évaluation à mi-parcours des programmes IFOP pour la période 2000-2006,

- l’étude de l’impact de l’IFOP sur l’industrie de la transformation 1994-1999.

D’autres documents stratégiques ont été également pris en compte pour l’élaboration de cette proposition en particulier,

- le Livre Vert sur l’avenir de la PCP (mars 2001),

- la Communication de la Commission intitulée « une stratégie pour le développement durable de l’aquaculture européenne » - COM (2002)511 final du 19.9.2002,

- la Communication de la Commission « plan d’action pour pallier les conséquences sociales, économiques et régionales de la restructuration du secteur de la pêche de l’UE » -COM (2002) 600 du 6.11.2002.

b) de décrire brièvement les constatations et enseignements tirés de l'évaluation ex ante.)

La gestion des interventions soutenues par le Fonds sera plus décentralisée vers les Etats membres,,,, par analogie avec les règles de gestion qui régiront les nouveaux Fonds structurels et de cohésion et le nouvel instrument de développement rural. Un autre élément de simplification réside dans le choix d’un Fonds unique couvrant tout le territoire communautaire, régit par un règlement unique simplifié, se limitant à définir les principes et les critères d’intervention.

Les responsabilités de la Commission et des Etats membres seront également mieux définies à chaque stade de la programmation, du suivi, de l’évaluation et du contrôle. Au niveau de la programmation, cette proposition adopte le principe d’une feuille de route déterminant les objectifs stratégiques tels que prévu dans les conclusions du 3ème rapport de la Commission sur la cohésion économique de 2004. Ainsi le Conseil dans un premier temps adopte, sur proposition de la Commission, après avis du Parlement, des orientations stratégiques définissant les priorités d’intervention de la PCP et servant de cadre de référence pour la programmation du Fonds par les Etats membres. Les Etats membres adoptent à leur tour des plans stratégiques nationaux conformes aux orientations du Conseil, qui portent sur l’ensemble des volets de la PCP et indiquent les priorités et les objectifs pour sa mise en œuvre. Les programmes opérationnels des Etats membre devront tenir compte.

Les ressources du Fonds seront concentrées sur un nombre limité de priorités de manière à améliorer la transparence financière, la qualité et l’efficacité des interventions et faciliter l’évaluation de la valeur ajoutée communautaire. Ainsi la concentration de l’effort financier sur l’ajustement des capacités de pêche et l’atténuation des impacts socio-économiques qui en découlent devraient mieux contribuer à la réalisation des objectifs d’une pêche responsable et durable sur le plan économique, social et environnemental.

5.1.3 Dispositions prises à la suite de l’évaluation ex post

(Dans le cas du renouvellement d’un programme, il s’agit aussi de décrire brièvement les enseignements à tirer d’une évaluation intérimaire ou ex post.)

L’évaluation ex-post de l’impact du soutien de l’IFOP sur la période 1994-1999 montre que cet instrument n’a pas été suffisant pour enrayer la réduction des surcapacités de pêche, du fait, en partie, que l’IFOP s’est avéré difficile à gérer et inadapté pour susciter le retrait des navires ciblant les stocks halieutiques les plus menacés.

L’évaluation ex-post de l’impact du soutien de l’IFOP reçu par l’industrie de la transformation pour la période 1994-1999 montre que, quoique la politique communautaire en matière d’aide au secteur de la transformation ait évolué, vers des mesures de restructuration et un encouragement à l’adoption de techniques de production améliorant la compétitivité, des progrès restent à faire non seulement au niveau de la définition des priorités mais aussi à celui de la simplification des mécanismes de mise en œuvre de l’IFOP.

L’évaluation a mi-parcours des programmes relevant de la période 2000-2006 suggère que la programmation devrait être élaborée de manière partenariale, qu’il convient d’éliminer les mesures contradictoires pour la flotte (construction, modernisation versus démolition et déclassement) et de soutenir d’avantage des activités intra sectoriels, pour combattre la fragmentation du secteur. En ce qui concerne la gestion et le suivi des programmes, il est recommandé d’améliorer la promotion pour attirer d’avantage des projets, de simplifier les procédures administratives et de mieux définir les indicateurs de suivi.

5.2 Actions envisagées et modalités de l'intervention budgétaire

- L’adaptation des capacités de pêche :

Le fonds devra répondre à l’une des priorités de la PCP à savoir l’exploitation durable des ressources halieutiques. Il devra par conséquent accompagner la gestion de la flotte communautaire, aujourd’hui encore sur capacitaire, en visant en premier lieu les flottes pêchant des ressources en dessous des limites biologiques raisonnable. Le Fonds pourra accorder des aides aux armateurs et équipages affectés par des mesures d’ajustement des efforts de pêche lorsque celles-ci s’inscrivent dans le cadre :

- De plans de reconstitution ou de gestion de la ressource adoptés par le Conseil,

- De mesures d’urgence adoptée par la Commission ou les Etats membres pour la conservation,

- De la non reconduction d’un accord de pêche avec un pays tiers ou d’un arrangement international,

- De plans de sortie de flotte adoptés par les Etats membres sur une base volontaire.

Ces plans d’adaptation des capacités devront inclure des actions d’arrêt définitif des activités de pêche et pourront inclure des mesures d’arrêt temporaire.

Les crédits non alloués au titre de la réserve feront l’objet d’une programmation classique pour tous les autres domaines d’intervention ci-après. Dans ce cadre, le fonds apportera un concours financier aux plans de sortie de flotte qui seraient adoptés par les Etats membres suite à la non reconduction d’un accord ou d’un arrangement international, ou en vue d’adapter les capacités de leur flotte de pêche aux ressources disponibles dans le cadre de plans d’une durée limitée adoptés volontairement par les Etats membre.

Un soutien approprié sera accordé au financement d’équipements visant à améliorer la sécurité à bord, d’hygiène, la qualité des produits et des conditions de travail, l’expérimentation de nouvelles mesures techniques dans le cadre de projets pilotes et ou permettant de conserver les captures à bord ou de réduite l’impact de la pêche sur l’environnement marin.

Au titre de cette priorité « ajustement des efforts de pêche », des compensations socio-économiques pourront être octroyées en faveur des pêcheurs affectés par l’évolution de l’activité de pêche pour leur reconversion, la diversification de leur activité ou leur départ anticipé du secteur.

- Développement durable des zones côtières de pêche :

Le Fonds interviendra en faveur du développement durable des zones côtières, qui devra s’appuyer sur une stratégie territoriale pertinente et adaptée au contexte local, visant le maintien ou l’amélioration de la prospérité économique et sociale, la promotion de la valeur ajoutée des activités de pêche et d’aquaculture, le soutien à la diversification et à la reconversion économique et la promotion de l’environnement côtier. Le public visé dans ce cadre sera l’ensemble des communautés côtières liées au secteur, allant ainsi au-delà des pêcheurs et armateurs. La délimitation des zones éligibles incombera aux Etats membres sur la base de critères homogènes pour toute la Communauté et définis par la présente proposition. Afin de donner une préférence à la participation des acteurs de terrain, et de garantir une démarche ascendante à partir de la base, les stratégies de développement des zones côtières de pêches seront élaborées et mises en oeuvre par des regroupements de partenaires locaux publics et privés, sélectionnés par les Etats membres par le biais d’appels à propositions.

- Aquaculture, transformation et commercialisation des produits de la pêche et de l’aquaculture :

Les investissements dans ces secteurs devront s’inscrire dans une perspective de développement durable et d’amélioration de la compétitivité des entreprises, notamment à travers l’adaptation des conditions de production, le respect de la santé humaine et animale, de la qualité des produits et la réduction de l’impact de ces activités sur l’environnement. Les aides aux investissement dans les entreprises de transformation ou de commercialisation seront néanmoins limitées aux micro et petites entreprises.

- Mesures d’intérêt collectif

Les mesures d’intérêt collectif mises en œuvre par les professionnels et destinées à la protection et au développement de la faune aquatique constituent un autre domaine d’intervention du Fonds. Ces actions doivent être mises en œuvre par des organismes publics ou parapublics ou des organisations professionnelles ou similaires reconnues. Les autres domaines d’intervention au titre des mesures collectives éligibles sont les investissements dans les ports de pêche contribuant à l’amélioration des services offerts aux pêcheurs, la promotion et la recherche de nouveaux débouchés pour les produits de la pêche et de l’aquaculture dans le respect du droit de la concurrence, les projets pilotes dans le but d’acquérir ou de diffuser de nouvelles connaissance techniques, la transformation des navires de pêche à des fins exclusives de formation ou de recherche.

- Assistance technique

Dans la limite de 5 % des programmes opérationnels, le Fonds pourra concourir au financement d’actions de préparation, de gestion, de suivi, d’évaluation, d’information, de contrôle et d’audit des interventions. Par ailleurs le Fonds pourra apporter un soutien au renforcement de la capacité administrative nécessaire pour la gestion de la PCP et du Fonds, des Etats membres dont la totalité des régions relèvent de l’objectif de convergence.

A son initiative et pour son compte, et dans la limite de 0,8% de la dotation totale du Fonds, la Commission peut financer au titre du Fonds des mesures de préparation, de suivi et de mise en œuvre, d’évaluation, de contrôle et d’audit nécessaire à la mise en œuvre du Fonds.

Bien que ne relevant plus de la politique de cohésion pour la période 2007-2013, les interventions du fonds en conserveront les mêmes fondements à savoir les principes de partenariat, de subsidiarité et de concentration en faveur des régions les plus défavorisées. A ce titre, les taux d’intervention différenciés pour les différentes régions de la Communauté en vigueur pour les autres Fonds structurels (FEDER et FSE) seront d’application.

5.3 Modalités de mise en œuvre

La mise en oeuvre du Fonds relève de la gestion partagée entre la Commission et les Etats membres conformément à l’article 53 du règlement (CE) n° 1605/2002 à l’exception de l’assistance technique à l’initiative de la Commission effectuée en gestion directe. La Commission, sur proposition des Etats membres adopte les stratégies et les priorités de développement de la programmation et la participation financière communautaire. La mise en œuvre du Fonds et leur contrôle, en application du principe de subsidiarité, relève de la responsabilité des Etats membres.

6. INCIDENCE FINANCIÈRE

6.1 Incidence financière totale sur la partie B (opérationnelle) (pour toute la période de programmation)

6.1.1 Intervention financière

Crédits d'engagement en millions d'euros (à la 3e décimale)

+++++ TABLE +++++

L’allocation financière pour le FEP dans le cadre des perspectives financières proposées par la Commission[22] pour la période 2007-2013 est de EUR 4,96 milliard pour une Europe élargie à 25, ce qui correspond approximativement aux montants alloués pour l’Europe de 15 lors de la période 2000-2006 (EUR 3.7 milliard).

6.1.2 Assistance technique et administrative (ATA), dépenses d'appui (DDA) et dépenses TI (crédits d’engagement)

+++++ TABLE +++++

6.2. Calcul des coûts par mesure envisagée en partie B (opérationnelle) (pour toute la période de programmation)[23]

(Dans le cas où il y a plusieurs actions, il y a lieu de donner, sur les mesures concrètes à prendre pour chaque action, les précisions nécessaires à l'estimation du volume et du coût des réalisations.)

Les programmes opérationnels qui seront élaborés par les Etats membres se déclineront en 5 axes prioritaires pour les Etats membres concernés par des mesures relatives à la flotte et 4 axes prioritaires pour les pays qui ne seront pas concernés par ces mesures.

Ces axes sont détaillés au titre IV de la présente proposition, il s’agit respectivement de l’adaptation de la flotte de pêche communautaire ; de l’aquaculture, de la transformation et de la commercialisation des produits,,,, des mesures d’intérêt collectif, du développement des zones côtières de pêche ; et de l’assistance technique .

La répartition des crédits à l’intérieur de chaque enveloppe est de la compétence des Etats membres, elle doit néanmoins être compatible avec les orientations stratégiques prévues à l’article 13 de la présente proposition.

7. INCIDENCE SUR LES EFFECTIFS ET LES DÉPENSES ADMINISTRATIVES

Les besoins en ressources humaines et administratives seront couverts à l’intérieure de la dotation allouée à la DG gestionnaire dans le cadre de la procédure d’allocation annuelle.

L'allocation de postes dépendra d'une part de l'organisation interne de la prochaine Commission et d'autre part d'une éventuelle réallocation de postes entre services suite aux nouvelles perspectives financières.

7.1. Incidence sur les ressources humaines

+++++ TABLE +++++

7.2 Incidence financière globale des ressources humaines

+++++ TABLE +++++

Les montants correspondent aux dépenses totales pour 12 mois.

7.3 Autres dépenses de fonctionnement découlant de l’action

+++++ TABLE +++++

Les montants correspondent aux dépenses totales de l’action pour 12 mois.

(1) Préciser le type de comité ainsi que le groupe auquel il appartient :

+++++ TABLE +++++

8. SUIVI ET ÉVALUATION

8.1 Système de suivi

Un comité de pilotage est créé pour chaque programme opérationnel par l'État membre, en accord avec l'autorité de gestion après consultation des partenaires. Le comité de pilotage s'assure de l'efficacité et de la qualité de la mise en oeuvre de l'intervention. Il examine et approuve les critères de sélection des opérations financées, évalue périodiquementles progrès réalisés pour atteindre les objectifs spécifiques du programme opérationnel, examine les résultats de la mise en œuvre et examine et approuve le rapport annuel d'exécution et le rapport final d'exécution avant leur envoi à la Commission

L'autorité de gestion et le comité de pilotage assurent le suivi au moyen d'indicateurs de résultat, y compris les indicateurs physiques, d’impact et financiers définis dans le programme opérationnel. Ces indicateurs se réfèrent au caractère spécifique du secteur de l’Etat membre et aux objectifs poursuivis. La Commission en partenariat avec les Etats membres et en conformité avec le principe de proportionnalité examine les indicateurs nécessaires au suivi et à l’évaluation du programme opérationnel.

L'autorité de gestion envoie un rapport annuel d'exécution et de contrôle du programme opérationnel à la Commission, dans les six mois suivant la fin de chaque année civile entière de mise en oeuvre. Avant leur transmission à la Commission, chaque rapport est examiné et approuvé par le comité de pilotage.

8.2 Modalités et périodicité de l’évaluation prévue

Les programmes opérationnels des Etats membres pour la mise en œuvre du Fonds font l’objet d’une évaluation ex-ante, d’une évaluation intermédiaire et d’une évaluation ex-post conformément à des modalités convenues entre la Commission et les Etats membres. Le principe de proportionnalité est applicable aux évaluations.

L’évaluation ex-ante vise à assurer la cohérence entre les orientations stratégiques au niveau de la Communauté,,,, les plans stratégiques nationaux et les programmes opérationnels ainsi qu’à optimiser l’allocation des ressources budgétaires des programmes opérationnels et à améliorer la qualité de la programmation. Elle est conduite sous la responsabilité de l’Etat membre.

L’évaluation intermédiaire vise à examiner l’efficacité des programmes opérationnels en vue de leur adaptation pour améliorer la qualité des interventions et leur mise en œuvre. Elle est organisée à l’initiative de l’autorité de gestion, en concertation avec la Commission. Elle doit être conduite selon un calendrier permettant de tenir compte de ses conclusions en cas de reconduction du programme.

L’évaluation ex-post est conduite sous la responsabilité de la Commission en concertation avec l’Etat membre et l’autorité de gestion qui doit assurer la collecte des données nécessaires à sa réalisation. Elle est finalisée au plus tard deux ans à la fin de la période de programmation.

9. MESURES ANTIFRAUDE

La Commission s’assure de l’existence et du bon fonctionnement dans les Etats membres des systèmes de gestion et de contrôle. Elle se base également sur les rapports annuels de contrôle et sur ses propres contrôles sur place pour vérifier le bon fonctionnement des ces systèmes. La Commission coopère avec les autorités nationales d’audit des programmes opérationnels, avec lesquelles elles se réunit au moins une fois par an.

En cas de défaillance des systèmes de gestion et de contrôle nationaux, la Commission interrompt, retient ou réduit tout ou partie des paiements.

La Commission peut effectuer des corrections financière en annulant tout ou partie de la contribution communautaire pour un programme opérationnel lorsqu’elle constate qu’il existe des déficiences dans les systèmes de gestion et de contrôle qui mettent en péril les contributions communautaires déjà octroyées, que les déclarations des dépenses sont irrégulières et n’ont pas fait l’objet de mesures de correction par les Etats membres ou que les Etats membres n’ont pas donné suite aux observations formulées par la Commission sur le rapport annuel d’exécution et de contrôle établit par l’autorité de gestion.

[1] Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille. Yhteisen tulevaisuuden rakentaminen. Politiikan haasteet ja rahoitusmahdollisuudet laajentuneessa unionissa 2007–2013 KOM(2004) 101 lopullinen, 10.2.2004.

[2] EUVL C […], […], s. […].

[3] EUVL C […], […], s. […].

[4] EUVL C […], […], s. […].

[5] EUVL C […], […], s. […].

[6] EYVL L 358, 31.12.2002, s. 59.

[7] EUVL 154, 21.6.2003, s. 1.

[8] EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

[9] EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36.

[10] EUVL L 134, 30.4.2004, s. 114.

[11] EUVL L […],[…], s. […].

[12] EUVL 5, 9.1.2004, s. 25.

[13] Neuvoston direktiivi 85/337/ETY, annettu 27 päivänä kesäkuuta 1985, tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista (EYVL L 175, 5.7.1985, s. 40). Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2003/35/EY (EUVL L 156, 25.6.2003, s. 17).

[14] EYVL 114, 24.4.2001, s. 1.

[15] Neuvoston asetus (ETY) N:o 2092/91, annettu 24 päivänä kesäkuuta 1991, maataloustuotteiden luonnonmukaisesta tuotantotavasta ja siihen viittaavista merkinnöistä maataloustuotteissa ja elintarvikkeissa (EYVL L 198, 22.7.1991, s. 1). Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 24 päivänä helmikuuta 2004 annetulla asetuksella (EY) N:o 392/2004 (EUVL L 65, 3.3.2004).

[16] Neuvoston päätös 90/424/ETY, tehty 26 päivänä kesäkuuta 1990, tietyistä eläinlääkintäalan kustannuksista. Päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 17 päivänä marraskuuta 2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/99/EY (EUVL L 325, 12.12.2003, s. 31).

[17] Neuvoston asetus (ETY) N:o 2081/92, annettu 14 päivänä heinäkuuta 1992, maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta (EYVL L 208, 24.7.1992, s. 1). Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 14 päivänä huhtikuuta 2003 annetulla asetuksella (EY) N:o 806/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 1).

[18] EUVL L 145, 31.5.2003, s. 43.

[19] Komission asetus (EY, Euratom) N:o 2342/2002, annettu 23 päivänä joulukuuta 2002, Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 soveltamissäännöistä (EYVL L 351, 28.12.2002, s. 29).

[20] Pour plus d'informations, voir le document d'orientation séparé.

[21] Pour les informations minimales obligatoires à présenter en ce qui concerne les initiatives nouvelles, voir le document SEC(2000) 1051.

[22] Communication de la Commission au Conseil et au Parlement européen. Construire notre avenir commun. Défis politiques et moyens budgétaires de l’Union élargie – 2007-2013. Document COM(2004) 101 final du 10.2.2004.

[23] Pour plus d'informations, voir le document d'orientation séparé.

52004PC0497