UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

27 päivänä maaliskuuta 2014 ( *1 )

”Ennakkoratkaisupyyntö — Euroopan unionin perusoikeuskirja — 47 artikla — Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin — Oikeudenkäyntimaksut haettaessa muutosta sosiaalioikeudellisessa asiassa — Unionin oikeuden soveltamatta jättäminen — Unionin oikeuden soveltamisala — Unionin tuomioistuimen toimivallan puuttuminen”

Asiassa C‑265/13,

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Juzgado de lo Social no 2 de Terrassa (Espanja) on esittänyt 3.5.2013 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 15.5.2013, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

Emiliano Torralbo Marcos

vastaan

Korota SA ja

Fondo de Garantía Salarial,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja R. Silva de Lapuerta, varapresidentti K. Lenaerts (esittelevä tuomari) sekä tuomarit J. L. da Cruz Vilaça, J.-C. Bonichot ja A. Arabadjiev,

julkisasiamies: N. Jääskinen,

kirjaaja: A. Calot Escobar,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

—	Espanjan hallitus, asiamiehenään S. Centeno Huerta,

—	Euroopan komissio, asiamiehinään I. Martínez del Peral ja H. Krämer,

päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,

on antanut seuraavan

tuomion

1	Ennakkoratkaisupyyntö koskee Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklan tulkintaa.

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Emiliano Torralbo Marcos sekä Korota SA (jäljempänä Korota) ja Fondo de Garantía Salarial (palkkaturvalaitos, jäljempänä Fogasa) ja joka koskee vahingonkorvauksen maksamista Torralbo Marcosille sen seurauksena, että pakkosaneerauksessa oleva Korota irtisanoi hänet.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Unionin oikeus

Työntekijöiden suojasta työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa 22.10.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/94/EY (EUVL L 283, s. 36) 1 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tätä direktiiviä sovelletaan työntekijöiden työsopimuksista tai työsuhteista johtuviin saataviin työnantajalta, joka on 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla maksukyvytön.”

Kyseisen direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tätä direktiiviä sovellettaessa työnantajaa pidetään maksukyvyttömänä, jos on pyydetty jonkin jäsenvaltion lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten mukaisen, työnantajan kaikkia velkoja koskevan sellaisen maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista, jossa kyseinen työnantaja menettää osittain tai kokonaan määräysvallan omaisuuteensa ja jossa määrätään selvittäjä tai vastaavaa tehtävää suorittava henkilö, ja jos kyseisten säännösten nojalla toimivaltainen viranomainen on joko

a)	päättänyt menettelyn aloittamisesta; tai

b)	todennut, että työnantajan yritys tai liiketoiminta on kokonaan lopetettu ja että käytettävissä olevat varat eivät riitä perusteeksi menettelyn aloittamiselle.”

Direktiivin 3 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta palkkaturvajärjestelmät turvaavat, jollei 4 artiklasta muuta johdu, työsopimuksista tai työsuhteista, myös työsuhteen päättymisen yhteydessä maksettavasta erorahasta, jos tästä on säädetty kansallisessa lainsäädännössä, johtuvien maksamatta olevien työntekijöiden saatavien suorituksen.”

Espanjan oikeus

Maksuttomasta oikeusavusta 10.1.1996 annetun lain 1/1996 (Ley de asistencia jurídica gratuita; BOE nro 11, 12.1.1996, s. 793; jäljempänä laki 1/1996) 2 §:ssä, jonka otsikko on ”Henkilöllinen soveltamisala”, säädetään seuraavaa:

”Tässä laissa ja alaa koskevissa kansainvälisissä sopimuksissa ja yleissopimuksissa, joissa Espanjan kuningaskunta on sopimuspuolena, määrätyin edellytyksin ja rajoituksin maksuttomaan oikeusapuun ovat oikeutettuja

– –

d)	sosiaalisia asioita käsittelevissä tuomioistuimissa myös työntekijät ja sosiaaliturvajärjestelmän edunsaajat sekä puolustuksensa järjestämiseen oikeudessa että kanteiden nostamiseen työoikeudellisten oikeuksien tehokkuuden varmistamiseksi pakkosaneerausmenettelyissä.”

Kyseisen lain 6 §:n, jonka otsikko on ”Oikeuden aineellinen sisältö”, sanamuoto on seuraava:

”Maksuttomaan oikeusapuun sisältyvät seuraavat etuudet:

– –

5.	Vapautus oikeudenkäyntimaksuista ja kanteen nostamiseksi vaadittavien vakuuksien asettamisesta.”

Lainkäytön sekä kansallisen oikeustoksikologian ja teknisen rikostutkinnan laitoksen suoritteista perittävistä maksuista 20.11.2012 annetun lain 10/2012 (Ley por la que se regulan determinadas tasas en el ámbito de la Administración de Justicia y del Instituto Nacional de Toxicología y Ciencias Forenses; BOE nro 280, 21.11.2012, s. 80820; jäljempänä laki 10/2012) 1 §:ssä, jonka otsikko on ”Yksityisoikeudellisia, hallinto-oikeudellisia ja sosiaalioikeudellisia asioita käsittelevissä tuomioistuimissa perittävät maksut”, säädetään seuraavaa:

”Yksityisoikeudellisia, hallinto-oikeudellisia ja sosiaalioikeudellisia asioita käsittelevissä tuomioistuimissa perittävä maksu on valtiollinen maksu, joka veloitetaan yhtäläisesti koko valtion alueella kaikissa tässä laissa määritellyissä tilanteissa – –.”

Kyseisen lain 2 §:n, jonka otsikko on ”Maksun perusteena oleva tapahtuma”, sanamuoto on seuraava:

”Maksun perusteena oleva tapahtuma muodostuu lainkäytöstä, jota harjoitetaan seuraavien prosessitoimien suorittamisen yhteydessä:

– –

f)	sosiaalioikeudellisia asioita käsitteleville tuomioistuimille tehtävät valitukset ja kassaatiovalitukset.”

10	Mainitun lain 3 §:n, jonka otsikko on ”Maksuvelvollinen”, 1 momentissa säädetään seuraavaa: ”Maksuvelvollinen on se, joka panee lainkäyttöasian vireille ja toteuttaa maksun perusteena olevan tapahtuman.”

Saman lain 4 §:n, joka koskee vapautusta maksusta, 2 ja 3 momentin sanamuoto on seuraava:

”2. Maksun suorittamisesta on joka tapauksessa vapautettu seuraavat henkilöt:

a)	henkilöt, joille on myönnetty oikeus maksuttomaan oikeusapuun ja jotka osoittavat täyttävänsä oikeusavun saamiseksi asetetut lakisääteiset edellytykset

– –

3. Sosiaalioikeudellisia asioita käsittelevissä tuomioistuimissa työntekijöillä, joihin luetaan palkansaajat ja itsenäiset ammatinharjoittajat, on oikeus maksuvapautukseen, jonka määrä on 60 prosenttia valitusta tai kassaatiovalitusta vireille pantaessa perittävästä maksusta.”

12	Lain 10/2012 5 §:n 3 momentissa, joka koskee maksun kantamista, säädetään seuraavaa: ”Työoikeudellisissa asioissa maksu on suoritettava valitusta tai kassaatiovalitusta vireille pantaessa.”

Maksun määräytymisperuste määritellään kyseisen lain 6 §:ssä. Lain 7 §:ssä, joka koskee maksun määrän määrittämistä, vahvistetaan maksun määräksi lähtökohtaisesti 500 euroa valituksen (suplicación) tekemiseksi sosiaalioikeudellisia asioita käsittelevälle tuomioistuimelle. Tähän määrään lisätään summa, joka vastaa 0,1:tä prosenttia maksun määräytymisperusteesta mutta voi olla enintään 2000 euroa, jos maksuvelvollinen on luonnollinen henkilö. Mainitun lain 8 § koskee oma-aloitteista maksua ja maksun suorittamista.

Pääasian tosiseikat ja ennakkoratkaisukysymykset

14	Korota on ollut pakkosaneerauksessa 16.6.2008 lähtien.

Juzgado de lo Mercantil no 4 de Barcelona (Barcelonan kauppatuomioistuin nro 4) antoi 16.6.2010 tuomion, jonka tuomiolauselmassa todetaan seuraavaa:

”Velallisen 9.4.2010 ehdottama järjestely, johon velkojat ovat suostuneet, hyväksytään; velallisen on toimitettava tälle tuomioistuimelle kuuden kuukauden välein selvitys järjestelyn noudattamisesta. – – Saneeraushallinto todetaan päättyneeksi tuomion päivämäärästä lukien – –.”

Torralbo Marcosin ja Korotan välisessä sovintopöytäkirjassa vahvistetussa sovinnossa, jonka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kirjaaja hyväksyi 25.6.2012 (jäljempänä sovintopöytäkirja), todetaan seuraavaa:

”1.	[Korota] vahvistaa irtisanomisperusteet ja pelkästään sovintoon pääsemiseksi myöntää irtisanomisen perusteettomaksi sekä tarjoutuu maksamaan 14090 euroa irtisanomiskorvausta, 992,66 euroa hyvitystä saamatta jääneeltä irtisanomisajalta ja 6 563 euroa tässä oikeusriidassa vaadittuina nettosummina.

2.	Koska [Torralbo Marcos] on hyväksynyt mainitun määrän, asianosaiset sopivat, että heidän välisensä työsopimus todetaan päättyneeksi 27.2.2012 lukien.

– –”

17	Torralbo Marcos haki 3.10.2012 ennakkoratkaisua pyytäneeltä tuomioistuimelta sovintopöytäkirjan täytäntöönpanoa, koska Korota ei ollut noudattanut sitoumuksiaan.

18	Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin päätti 13.11.2012 sovintopöytäkirjan täytäntöönpanosta Korotaa vastaan. Täytäntöönpano kuitenkin keskeytettiin samana päivänä, koska Korota oli pakkosaneerauksessa ja koska siltä ei ollut ulosmitattu omaisuutta ennen siihen joutumista.

19	Torralbo Marcosille ilmoitettiin samana päivänä annetulla ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kirjaajan määräyksellä, että hän voi vedota oikeuksiinsa Korotaa vastaan toimivaltaisessa Juzgado de lo Mercantilissa.

Torralbo Marcos teki kyseisestä määräyksestä oikaisuvaatimuksen (recurso de reposición) ja vetosi siihen, että koska Juzgado de lo Mercantil no 4 de Barcelona oli hyväksynyt järjestelyn ja todennut saneeraushallinnon päättyneeksi, täytäntöönpanoa pitäisi hakea sosiaalioikeudellisista tuomioistuimista annetun lain (Ley Reguladora de la Jurisdicción Social) 239 §:n nojalla.

21	Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin hylkäsi oikaisuvaatimuksen 3.1.2013 antamallaan määräyksellä sillä perusteella, että edellä mainittu 13.11.2012 annettu määräys oli yhä voimassa, koska järjestelyä ei ollut päätetty.

22	Torralbo Marcos ilmoitti aikovansa valittaa (recurso de suplicación) 3.1.2013 annetusta määräyksestä Tribunal Superior de Justicia de Cataluñaan (Katalonian alueen ylimmän oikeusasteen tuomioistuin).

23	Koska Torralbo Marcos ei ollut toimittanut verohallinnon tositetta laissa 10/2012 tarkoitettujen oikeudenkäyntimaksujen suorittamisesta, hänet määrättiin 13.3.2013 tehdyllä päätöksellä toimittamaan kyseinen tosite viiden päivän kuluessa.

Torralbo Marcos teki tästä päätöksestä oikaisuvaatimuksen (recurso de reposición) 22.3.2013 ja väitti lähinnä, ettei sillä ollut velvollisuutta maksaa kyseisiä maksuja, koska yhtäältä hänelle työntekijänä ja sosiaaliturvajärjestelmän edunsaajana pitäisi myöntää lain 1/1996 2 §:n d kohdan mukaisesti oikeus maksuttomaan oikeusapuun, ja toisaalta, että laki 10/2012 on yhteensopimaton perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa siltä osin kuin kyseinen laki merkitsee suhteetonta estettä, joka on vastoin kyseisessä artiklassa taattua tehokasta oikeussuojaa koskevaa perusoikeutta.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, onko perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaista, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa kansallisessa lainsäädännössä asetetaan palkansaajalle velvollisuus suorittaa oikeudenkäyntimaksu valituksen tekemiseksi pakkotäytäntöönpanomenettelyssä työnantajan maksukyvyttömyyden toteamiseksi tuomioistuimessa, minkä ansiosta valittajalla olisi oikeus tehdä hakemus toimivaltaiselle palkkaturvalaitokselle direktiivin 2008/94 mukaisesti.

Tässä tilanteessa Juzgado de lo Social no 2 de Terrassa (Terrassan työtuomioistuin nro 2) on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)

Ovatko [lain 10/2012] 1 §, 2 §:n f kohta, 3 §:n 1 momentti, 4 §:n 2 momentin a kohta, 4 §:n 3 momentti, 5 §:n 3 momentti, 6 §, 7 § sekä 8 §:n 1 ja 2 momentti ristiriidassa [perusoikeuskirjan] 47 artiklan kanssa, koska kyseisten säännösten mukaan kansallinen tuomioistuin ei voi a) mukauttaa oikeudenkäyntimaksuja eikä arvioida niiden oikeasuhteisuutta (huomioimalla valtion perusteet maksun asettamiselle ja sen, rajoittaako maksujen määrä oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan) maksuvapautuksen määräämiseksi, b) ottaa huomioon unionin oikeuden oikeusnormien tehokkaan soveltamisen periaatetta eikä c) arvioida menettelyn merkitystä asianosaisille asian olosuhteiden perusteella, kun valitusta (suplicación) ei oteta käsiteltäväksi, jollei maksua ole suoritettu?

Ovatko [lain 10/2012] 1 §, 2 §:n f kohta, 3 §:n 1 momentti, 4 §:n 2 momentin a kohta, 4 §:n 3 momentti, 5 §:n 3 momentti, 6 §, 7 § sekä 8 §:n 1 ja 2 momentti ristiriidassa [perusoikeuskirjan] 47 artiklan kanssa, koska kyseisiä säännöksiä sovelletaan sosiaalioikeudellisten asioiden oikeudenkäynnin kaltaiseen erityismenettelyyn, jossa tavanomaisesti sovelletaan unionin oikeutta olennaisena osana tasapainoista taloudellista ja sosiaalista kehitystä [Euroopan unionissa]?

Kun otetaan huomioon edeltävät kysymykset, voiko ennakkoratkaisua pyytävän tuomioistuimen kaltainen tuomioistuin jättää soveltamatta nyt riitautetun kaltaista säännöstöä, jonka mukaan kansallinen tuomioistuin ei voi a) mukauttaa oikeudenkäyntimaksuja eikä arvioida niiden oikeasuhteisuutta (huomioimalla valtion perusteet maksujen asettamiselle ja sen, rajoittaako maksun määrä oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan) maksuvapautuksen määräämiseksi, b) ottaa huomioon unionin oikeuden oikeusnormien tehokkaan soveltamisen periaatetta eikä c) arvioida menettelyn merkitystä asianosaisille asian olosuhteiden perusteella, kun valitusta (suplicación) ei oteta käsiteltäväksi, jollei maksua ole suoritettu?”

Unionin tuomioistuimen toimivalta

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin tuomioistuin voi SEUT 267 artiklaan perustuvaa ennakkoratkaisupyyntöä käsitellessään tulkita unionin oikeutta ainoastaan sille annetun toimivallan rajoissa (ks. vastaavasti tuomio McB., C‑400/10 PPU, EU:C:2010:582, 51 kohta; määräys Cholakova, C‑14/13, EU:C:2013:374 21 kohta ja määräys SC Schuster & Co Ecologic, C‑371/13, EU:C:2013:748, 14 kohta).

Tästä on huomautettava, että perusoikeuskirjan soveltamisala on jäsenvaltioiden toimenpiteiden osalta määritelty perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa, jonka mukaan perusoikeuskirjan määräykset koskevat jäsenvaltioita ainoastaan silloin, kun ne soveltavat unionin oikeutta (tuomio Åkerberg Fransson, C‑617/10, EU:C:2013:105, 17 kohta).

Perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan unionin tuomioistuimen vakiintunut oikeuskäytäntö, jonka mukaan unionin oikeusjärjestyksessä taattuja perusoikeuksia sovelletaan kaikkiin unionin oikeudessa säänneltyihin tilanteisiin mutta ei muihin tilanteisiin (ks. tuomio Åkerberg Fransson, EU:C:2013:105, 19 kohta ja määräys Sociedade Agrícola e Imobiliária da Quinta de S. Paio, C‑258/13, EU:C:2013:810, 19 kohta).

Silloin, kun oikeudellinen tilanne ei kuulu unionin oikeuden soveltamisalaan, unionin tuomioistuin ei ole toimivaltainen arvioimaan tilannetta, eivätkä perusoikeuskirjan määräykset, joihin mahdollisesti tukeudutaan, sellaisinaan voi perustaa kyseistä toimivaltaa (ks. vastaavasti tuomio Åkerberg Fransson, EU:C:2013:105, 22 kohta; määräys Sociedade Agrícola e Imobiliária da Quinta de S. Paio, EU:C:2013:810, 20 kohta; määräys Dutka ja Sajtos, C-614/12 ja C-10/13, EU:C:2014:30, 15 kohta ja määräys Weigl, C-332/13, EU:C:2014:31, 14 kohta).

31	Näin ollen on tutkittava, kuuluuko pääasian taustalla oleva oikeudellinen tilanne unionin oikeuden soveltamisalaan.

Käsiteltävän ennakkoratkaisupyynnön yhteydessä pääasiassa kyseessä olevassa kansallisessa säännöstössä säännellään yleisesti tiettyjä maksuja lainkäytön alalla. Säännöstön tarkoituksena ei ole unionin oikeuden säännösten soveltaminen. Unionin oikeus ei myöskään sisällä mitään erityistä säännöstöä asiasta tai säännöstöä, joka voisi vaikuttaa kyseiseen kansalliseen säännöstöön.

33	Lisäksi pääasian oikeudenkäynnin kohde ei koske muun unionin oikeuden oikeussäännön kuin perusoikeuskirjassa olevan oikeussäännön tulkintaa tai soveltamista (ks. analogisesti määräys Sociedade Agrícola e Imobiliária da Quinta de S. Paio, EU:C:2013:810, 21 kohta).

Toisin kuin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mainitsemaan tuomioon DEB (C‑279/09, EU:C:2010:811) johtaneessa asiassa, joka liittyi oikeusapuhakemukseen unionin oikeuteen perustuvaa valtion vastuuta koskevassa oikeudenkäynnissä, ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että pääasiassa kyseessä olevat oikeudenkäyntimaksut koskevat valituksen (suplicación) tekemistä edellä mainitusta 3.1.2013 annetusta määräyksestä, jolla ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on hylännyt sovintopöytäkirjan pakkotäytäntöönpanoa koskevan hakemuksen, jonka Torralbo Marcos oli tehnyt kansallisen oikeuden eli sosiaalioikeudellisista tuomioistuimista annetun lain 239 §:n nojalla.

35	Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin mainitsee tosin, että toimenpiteiden, joihin Torralbo Marcos on tuomioistuimissa ryhtynyt, perimmäinen tavoite on saada oikeus etuuksiin Fogasalta direktiivin 2008/94 3 artiklan mukaisesti, jos Korota on maksukyvytön.

36	On kuitenkin todettava, että pääasian menettelyn nykyisessä vaiheessa tilanne ei kuulu mainitun direktiivin eikä yleisemmin unionin oikeuden soveltamisalaan.

Kuten Euroopan komissio on huomauttanut, direktiivin 2008/94 2 artiklan 1 kohdan sanamuodosta ilmenee nimittäin, että kysymys siitä, onko työnantajan katsottava olevan kyseisessä direktiivissä tarkoitetulla tavalla maksukyvytön, kuuluu kansallisen oikeuden soveltamisalaan sekä edellyttää toimivaltaisen kansallisen elimen päätöstä tai toteamusta.

Vaikka Korota tosin on ennakkoratkaisupyyntöön sisältyneiden tietojen mukaan asetettu pakkosaneeraukseen kesäkuussa 2008, ennakkoratkaisupyynnössä ei kuitenkaan mainita konkreettisia seikkoja, joiden perusteella voitaisiin katsoa, että mainittu yritys olisi pääasian menettelyn nykyisessä vaiheessa Espanjan oikeuden merkityksellisten säännösten mukaan maksukyvytön.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ilmoituksesta, jonka mukaan Torralbo Marcosin sovintopöytäkirjan pakkotäytäntöönpanoa koskevalla kanteella tavoitellaan Korotan maksukyvyttömyyden toteamista tuomioistuimessa, ilmenee päinvastoin, että kyseisen yrityksen ei tässä vaiheessa katsota olevan maksukyvytön Espanjan oikeuden nojalla.

Se, että Torralbo Marcos pyrkii toimenpiteillään ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen antamien tietojen mukaan tällaiseen maksukyvyttömyyden toteamiseen, jotta se saisi oikeuden etuuksiin Fogasalta direktiivin 2008/94 3 artiklan mukaisesti, ei ole riittävää, jotta pääasiassa kyseessä olevan tilanteen voitaisiin katsoa kuuluvan jo menettelyn nykyisessä vaiheessa kyseisen direktiivin ja siten unionin oikeuden soveltamisalaan.

On todettava vielä, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on antamiensa tietojen mukaan edellä mainitussa 3.1.2013 antamassaan määräyksessä, josta Torralbo Marcos on tehnyt valituksen (suplicación), hylännyt Torralbo Marcosin sovintopöytäkirjan pakkotäytäntöönpanoa koskevan hakemuksen lähinnä sillä perusteella, että pakkotäytäntöönpanon jatkaminen riippuu sen toimivaltaisen kauppatuomioistuimen ratkaisusta, jossa Torralbo Marcosia on kehotettu vetoamaan oikeuksiinsa.

Kyseisellä määräyksellä ei oteta ennakolta kantaa kysymykseen Korotan maksukyvyttömyydestä eikä asianomaisen mahdolliseen oikeuteen siihen, että toimivaltainen palkkaturvalaitos ottaa vastatakseen asianomaiselle maksamattomista palkkasaatavista direktiivin 2008/94 mukaisesti, mikäli Korota todetaan maksukyvyttömäksi merkityksellisten kansallisten säännösten mukaisesti.

43	Kaiken edellä esitetyn perusteella pääasian taustalla oleva oikeudellinen tilanne ei kuulu unionin oikeuden soveltamisalaan. Näin ollen unionin tuomioistuin ei ole toimivaltainen vastaamaan Juzgado de lo Social no 2 de Terrassan kysymyksiin.

Oikeudenkäyntikulut

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Unionin tuomioistuin ei ole toimivaltainen vastaamaan Juzgado de lo Social no 2 de Terrassan (Espanja) ennakkoratkaisukysymyksiin.

Allekirjoitukset

( *1 ) Oikeudenkäyntikieli: espanja.