28.3.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 94/375

(1)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa määrätään, että neuvosto toteuttaa turvapaikkaa, maahanmuuttoa ja kolmansien maiden kansalaisten oikeuksien turvaamista koskevia toimenpiteitä vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen toteuttamiseksi asteittain.

(2)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa määrätään, että unionin on kehitettävä yhteinen maahanmuuttopolitiikka, jonka tavoitteena on varmistaa kaikissa vaiheissa muuttovirtojen tehokas hallinta ja jäsenvaltioissa laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten oikeudenmukainen kohtelu. Tätä varten Euroopan parlamentin ja neuvoston on määrä säätää toimenpiteitä kolmansien maiden kansalaisten maahantuloa ja maassa oleskelua koskevista edellytyksistä ja heidän oikeuksiensa määrittelystä.

(3)

Eurooppa-neuvoston 4 päivänä marraskuuta 2004 hyväksymässä Haagin ohjelmassa tunnustetaan, että laillinen maahanmuutto tulee tärkeäksi talouskehityksen eteenpäin viemisessä, ja pyydetään komissiota esittämään laillista maahanmuuttoa koskeva toimintapoliittinen suunnitelma ja maahanpääsymenettelyjä, joilla voidaan nopeasti vastata siirtotyövoiman vaihtelevaan kysyntään työmarkkinoilla.

(4)

Eurooppa-neuvoston kokouksessa 14 ja 15 päivänä joulukuuta 2006 sovittiin lukuisista vuotta 2007 koskevista edistysaskelista. Niihin kuuluu muun muassa hyvin hallittujen laillista maahanmuuttoa koskevien politiikkojen kehittäminen kansallista toimivaltaa kunnioittaen, jotta jäsenvaltioita voitaisiin auttaa täyttämään silloiset ja tulevat työvoimatarpeet. Lisäksi pyydettiin selvittämään keinoja väliaikaisen maahanmuuton helpottamiseksi.

(5)

Eurooppa-neuvoston 16 päivänä lokakuuta 2008 vahvistamassa Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksessa unioni ja sen jäsenvaltiot sitoutuivat harjoittamaan tasapuolista, tehokasta ja johdonmukaista politiikkaa muuttoliikkeeseen liittyvien haasteiden ja mahdollisuuksien suhteen. Sopimus muodostaa perustan yhteiselle maahanmuuttopolitiikalle, jonka ohjenuorana on jäsenvaltioiden välinen yhteisvastuu ja yhteistyö kolmansien maiden kanssa ja joka perustuu muuttovirtojen asianmukaiselle hallinnalle sekä vastaanottavan maan että alkuperämaiden ja muuttajien itsensä eduksi.

(6)

Eurooppa-neuvoston 11 päivänä joulukuuta 2009 hyväksymässä Tukholman ohjelmassa tunnustetaan, että työperäinen maahanmuutto voi osaltaan lisätä kilpailukykyä ja talouden elinvoimaisuutta ja että unionin väestörakenteen muuttuessa huomattavasti ja työvoiman kysynnän kasvaessa joustavat maahanmuuttopolitiikat myötävaikuttavat merkittävästi unionin pitkän aikavälin taloudelliseen kehitykseen ja suorituskykyyn. Siinä korostetaan myös, että on tärkeää varmistaa jäsenvaltioiden alueella laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten oikeudenmukainen kohtelu ja optimoida muuttoliikkeen ja kehityksen välinen yhteys. Ohjelmassa pyydetään komissiota ja Eurooppa-neuvostoa jatkamaan komission 21 päivänä joulukuuta 2005 annetussa tiedonannossa vahvistetun laillista maahanmuuttoa koskevan toimintapoliittisen suunnitelman täytäntöönpanoa.

(7)

Tämän direktiivin olisi myötävaikutettava muuttovirtojen tehokkaaseen hallintaan nimenomaan väliaikaisen kausimuuton osalta ja varmistettava kausityöntekijöille kunnolliset työ- ja elinolot asettamalla maahanpääsylle ja oleskelulle tasapuoliset ja selkeät säännöt ja määrittelemällä kausityöntekijöiden oikeudet sekä luomalla samalla kannustimia ja suojatoimia, joilla estetään oleskeluajan ylittyminen tai tilapäisen oleskelun muuttuminen pysyväksi. Lisäksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/52/EY (4) annetut säännöt ehkäisevät osaltaan tällaisen tilapäisen oleskelun muuttumista laittomaksi oleskeluksi.

(8)

Jäsenvaltioiden olisi pantava tämä direktiivi täytäntöön sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, etniseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta erityisesti neuvoston direktiivin 2000/43/EY (5) ja neuvoston direktiivin 2000/78/EY (6) mukaisesti.

(9)

Tämä direktiivi ei saisi rajoittaa jäsenvaltioiden työmarkkinoille pääsyyn sovellettavaa unionin kansalaisten etuuskohtelun periaatetta sellaisena kuin se on ilmaistuna asianomaisten liittymisasiakirjojen asiaa koskevissa määräyksissä.

(10)

Tämä direktiivi ei saisi rajoittaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa tarkoitettua jäsenvaltioiden oikeutta päättää siitä, kuinka paljon kolmansien maiden kansalaisia päästetään kausityöntekijöiksi niiden alueelle.

(11)

Tämän direktiivin ei pitäisi vaikuttaa edellytyksiin, jotka koskevat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 56 artiklan mukaista palvelujen tarjoamista. Tämän direktiivin ei pitäisi vaikuttaa etenkään työehtoihin ja -oloihin, joita Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71/EY (7) mukaisesti sovelletaan työntekijöihin, jotka jäsenvaltioon sijoittautunut yritys on lähettänyt tuottamaan palvelun toisen jäsenvaltion alueella.

(12)

Tällä direktiivillä olisi katettava kausityöntekijöiden ja työnantajien väliset suorat työsuhteet. Kuitenkin jos jäsenvaltion kansallinen oikeus mahdollistaa kolmansien maiden kansalaisten maahanpääsyn kausityöntekijöiksi sellaisten alueelleen sijoittautuneiden työnvälitystoimistojen tai työvoiman vuokrausyritysten kautta, joilla on suora sopimus kausityöntekijän kanssa, tällaisia yrityksiä ei pitäisi jättää tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle.

(13)

Saattaessaan tätä direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöään jäsenvaltioiden olisi, tarvittaessa työmarkkinaosapuolia kuullen, laadittava luettelo toimialoista, joihin kuuluu kausiluonteista toimintaa. Kausiluonteista toimintaa on tyypillisesti esimerkiksi maataloudessa ja puutarhaviljelyssä erityisesti istutus- tai sadonkorjuuaikaan tai matkailussa erityisesti lomakaudella.

(14)

Mikäli kansallisessa oikeudessa niin säädetään, ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 10 artiklassa vahvistetun syrjimättömyysperiaatteen mukaisesti, jäsenvaltiot saavat tämän direktiivin valinnaisia säännöksiä soveltaessaan kohdella tiettyjen kolmansien maiden kansalaisia suotuisammin kuin muiden kolmansien maiden kansalaisia.

(15)

Maahanpääsyä kausityöntekijäksi olisi oltava mahdollista hakea ainoastaan, kun kolmannen maan kansalainen oleskelee jäsenvaltioiden alueen ulkopuolella.

(16)

Olisi voitava evätä maahanpääsy tämän direktiivin tarkoituksia varten asianmukaisesti perustelluista syistä. Maahanpääsy olisi voitava evätä varsinkin, jos jäsenvaltio katsoo tosiseikkoihin perustuvan arvion mukaisesti, että asianomainen kolmannen maan kansalainen on mahdollinen uhka yleiselle järjestykselle, yleiselle turvallisuudelle tai kansanterveydelle.

(17)

Tämä direktiivi ei saisi rajoittaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY (8) soveltamista.

(18)

Tämän direktiivin ei pitäisi vaikuttaa haitallisesti jäsenvaltiossa jo laillisesti oleskeleville kolmansien maiden kansalaisille myönnettyihin oikeuksiin tehdä työtä.

(19)

Schengenin säännöstöä täysimääräisesti soveltavien jäsenvaltioiden osalta sovelletaan kaikilta osin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 810/2009 (9) (viisumisäännöstö), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 562/2006 (10) (Schengenin rajasäännöstö) sekä neuvoston asetusta (EY) N:o 539/2001 (11). Näin ollen jos oleskelu kestää enintään 90 päivää, kausityöntekijöiden edellytyksiä päästä Schengenin säännöstöä täysimääräisesti soveltavien jäsenvaltioiden alueelle säännellään mainituilla säädöksillä, kun taas tällä direktiivillä olisi säänneltävä ainoastaan työnsaantia koskevia perusteita ja vaatimuksia. Jos on kyse jäsenvaltiosta, joka ei sovella Schengenin säännöstöä täysimääräisesti, Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Irlantia lukuun ottamatta, sovelletaan ainoastaan Schengenin rajasäännöstöä. Tässä direktiivissä tarkoitetut Schengenin säännöstön määräykset kuuluvat siihen säännöstön osaan, johon Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta eivät osallistu, joten kyseisiä määräyksiä ei sovelleta niihin.

(20)

Tässä direktiivissä olisi määriteltävä kausityöntekijän osalta maahanpääsyä koskevat vaatimukset samoin kuin luvan hylkäysperusteet ja perusteet luvan peruuttamiselle sekä perusteet enintään 90 päivän pituista oleskelua koskevan luvan uusimatta jättämiselle. Myönnettäessä lyhytaikaista oleskelua varten myönnettäviä viisumeja kausityötä varten sovelletaan vastaavasti Schengenin säännöstön asiaankuuluvia, maahantuloa ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskevia edellytyksiä samoin kuin kyseisten viisumien hylkäämistä, uusimista, mitätöintiä ja peruuttamista koskevia edellytyksiä. Erityisesti on ilmoitettava hakijalle kaikista viisumin hylkäämis-, mitätöinti- tai kumoamispäätöksistä ja niiden perusteena olevista syistä viisumisäännöstön 32 artiklan 2 kohdan ja 34 artiklan 6 kohdan mukaisesti viisumisäännöstön liitteessä VI olevalla vakiolomakkeella.

(21)

Niiden kausityöntekijöiden osalta, jotka on päästetty maahan yli 90 päivän pituista oleskelua varten, tässä direktiivissä olisi määriteltävä sekä alueelle pääsyn ja alueella oleskelun edellytykset että perusteet ja vaatimukset työn saamiseksi jäsenvaltioista.

(22)

Tässä direktiivissä olisi säädettävä joustavasta maahantulojärjestelmästä, joka perustuu kysyntään ja objektiivisiin kriteereihin, kuten voimassa olevaan työsopimukseen tai sitovaan työtarjoukseen, jossa määritetään työsopimuksen tai työsuhteen olennaiset kohdat.

(23)

Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus tehdä testi, jolla osoitetaan, että paikkaa ei voida täyttää kotimaisilta työmarkkinoilta.

(24)

Jäsenvaltioiden olisi voitava hylätä maahanpääsyä koskeva hakemus erityisesti silloin, jos kolmannen maan kansalainen ei ole kausityöntekijänä noudattanut aiemmasta maahanpääsypäätöksestä seuraavaa velvollisuutta poistua asianomaisen jäsenvaltion alueelta kausityöhön oikeuttavan luvan voimassaolon päättyessä.

(25)

Jäsenvaltioiden olisi voitava vaatia työnantajaa tekemään yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa ja antamaan kaikki tarvittavat asiaankuuluvat tiedot mahdollisten väärinkäytösten ja tämän direktiivin mukaisen menettelyn väärinkäytön estämiseksi.

(26)

Sillä, että säädetään yhden hakemuksen menettelystä, joka johtaa sekä oleskelua että työtä koskevan yhdistelmäluvan myöntämiseen, yksinkertaistettaisiin jäsenvaltioissa tällä hetkellä sovellettavia sääntöjä. Tämän ei pitäisi vaikuttaa jäsenvaltioiden oikeuteen nimetä hallinnon organisointia ja hallintokäytäntöä koskevien kansallisten erityispiirteiden mukaisesti toimivaltaiset viranomaiset ja se, millä tavalla niiden olisi oltava mukana yhden hakemuksen menettelyssä.

(27)

Tämän direktiivin mukaisten toimivaltaisten viranomaisten nimeäminen ei saisi rajoittaa muiden viranomaisten ja soveltuvissa tapauksissa työmarkkinaosapuolten kansallisen oikeuden ja/tai käytännön mukaisia hakemuksen käsittelyä ja hakemuksen johdosta tehtävää päätöstä koskevia tehtäviä ja vastuita.

(28)

Tämän direktiivin olisi annettava jäsenvaltioille jossakin määrin joustoa kausityöntekijöiden maahanpääsyä varten myönnettävien (maahantulo-, oleskelu- ja työ)lupien osalta. Direktiivin 12 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisen pitkäaikaista oleskelua varten myönnettävän viisumin myöntämisen ei olisi rajoitettava jäsenvaltioiden mahdollisuutta myöntää ennalta lupa työskennellä asianomaisessa jäsenvaltiossa. Sen varmistamiseksi, että tämän direktiivin mukaiset työtä koskevat edellytykset on tarkistettu ja että ne täyttyvät, olisi kyseisissä luvissa tehtävä selväksi, että ne on tarkoitettu kausiluonteista työtä varten. Jos myönnetään vain lyhytaikaista oleskelua varten myönnettävä viisumi, jäsenvaltion olisi käytettävä tähän tarkoitukseen viisumitarran kohtaa ”Huomautuksia”.

(29)

Jos oleskelu kestää enintään 90 päivää, jäsenvaltioiden olisi myönnettävä kausiluonteista työtä varten joko lyhytaikaista oleskelua varten myönnettävä viisumi tai työluvalla varustettu lyhytaikaista oleskelua varten myönnettävä viisumi silloin, kun kolmannen maan kansalainen tarvitsee viisumin asetuksen (EY) N:o 539/2001 mukaisesti. Jos kolmannen maan kansalaiseen ei sovelleta viisumivaatimusta ja jos jäsenvaltio ei ole soveltanut mainitun asetuksen 4 artiklan 3 kohtaa, jäsenvaltioiden olisi myönnettävä hänelle kausiluonteista työtä varten työlupa. Jos oleskelu kestää yli 90 päivää, jäsenvaltioiden olisi myönnettävä yksi seuraavista luvista: pitkäaikaista oleskelua varten myönnettävä viisumi, kausityölupa tai pitkäaikaista oleskelua varten myönnettävällä viisumilla varustettu kausityölupa, jos alueelle tulo edellyttää kansallisen oikeuden mukaan pitkäaikaista oleskelua varten myönnettävää viisumia. Minkään tässä direktiivissä ei pitäisi estää jäsenvaltiota toimittamasta työlupaa suoraan työnantajalle.

(30)

Jos viisumia tarvitaan ainoastaan jäsenvaltion alueelle tuloa varten ja kolmannen maan kansalainen täyttää kausityöluvan myöntämisen edellytykset, asianomaisen jäsenvaltion olisi annettava kolmannen maan kansalaiselle kaikki mahdollisuudet saada tarvittava viisumi ja varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset tekevät tässä tuloksellista yhteistyötä.

(31)

Oleskelun enimmäiskesto olisi vahvistettava jäsenvaltioissa ja rajoitettava viidestä yhdeksään kuukautta kestävään jaksoon, mikä varmistaisi yhdessä kausityön määrittelyn kanssa, että työ on aidosti kausiluonteista. Tätä tarkoitusta varten olisi säädettävä, että oleskelun enimmäiskeston rajoissa on mahdollista pidentää sopimuksen voimassaoloa tai vaihtaa työnantajaa edellyttäen, että maahanpääsyn perusteet yhä täyttyvät. Tällä vähennettäisiin hyväksikäytön vaaraa, jolle kausityöntekijät voivat altistua, jos he ovat yhteen työnantajaan sidottuja, ja samalla vastattaisiin joustavasti työnantajien tosiasiallisiin työvoimatarpeisiin. Kausityöntekijän mahdollisuus siirtyä toisen työnantajan palvelukseen tässä direktiivissä säädettyjen edellytysten mukaisesti ei saisi antaa kausityöntekijälle mahdollisuutta etsiä työttömänä ollessaan työtä jäsenvaltioiden alueelta.

(32)

Päättäessään oleskelun jatkamisesta tai kausityöhön oikeuttavan luvan uusimisesta jäsenvaltioiden olisi voitava ottaa huomioon työmarkkinatilanne.

(33)

Jos kausityöntekijä on saanut enintään 90 päivän pituisen oleskeluluvan ja jäsenvaltio on päättänyt pidentää sen voimassaoloa yli tämän ajan, lyhytaikaista oleskelua varten myönnettävä viisumi olisi joko korvattava pitkäaikaista oleskelua varten myönnettävällä viisumilla tai kausityöluvalla.

(34)

Kun otetaan huomioon kiertomuuton tietyt näkökohdat samoin kuin kolmansista maista tulevien kausityöntekijöiden mahdollisuus työllistyä yhtä kautta pidempään sekä unionin työnantajien edut siltä osin, että he voisivat luottaa pysyvämpään ja jo koulutettuun työvoimaan, olisi säädettävä mahdollisuudesta käyttää helpotettuja maahanpääsymenettelyjä sellaisten vilpittömässä mielessä toimivien kolmansien maiden kansalaisten kohdalla, jotka ovat päässeet jäsenvaltioon kausityöntekijöiksi vähintään kerran edeltävien viiden vuoden aikana ja jotka ovat asianomaiseen jäsenvaltioon tulon ja siellä oleskelun suhteen aina noudattaneet kaikkia tässä direktiivissä säädettyjä perusteita ja edellytyksiä. Tällaisilla menettelyillä ei saisi vaikuttaa työn kausiluonteisuutta koskevaan vaatimukseen eikä kiertää sitä.

(35)

Jäsenvaltioiden olisi tehtävä parhaansa varmistaakseen, että hakijoilla on saatavillaan tietoa maahantulon ja oleskelun edellytyksistä, kuten tässä direktiivissä säädetyistä oikeuksista ja velvollisuuksista ja menettelyllisistä takeista sekä kaikista jonkin jäsenvaltion alueella kausityöntekijänä oleskelua ja työskentelyä koskevaan hakemukseen tarvittavista asiakirjoista.

(36)

Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tehokkaista, oikeasuhteisista ja varoittavista seuraamuksista, joita sovelletaan työnantajiin, jos ne eivät noudata tämän direktiivin mukaisia velvoitteitaan. Tällaiset seuraamukset voisivat koostua toimenpiteistä, joista säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/52/EY 7 artiklassa niihin olisi kuuluttava tarvittaessa työnantajan velvollisuus maksaa korvausta kausityöntekijöille. Tarvittavien mekanismien olisi oltava käytössä, jotta kausityöntekijät saisivat korvausta, johon heillä on oikeus jopa silloin, kun he eivät enää ole kyseisen jäsenvaltion alueella.

(37)

Kausityöntekijänä maahanpääsyä koskevien hakemusten käsittelyä koskevaa menettelyä varten olisi vahvistettava säännöt. Kyseisen menettelyn olisi oltava tehokas ja helposti toteutettava jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten tavanomainen työtaakka huomioon ottaen, ja sen olisi oltava avoin ja tasapuolinen, jotta asianomaisille henkilöille voitaisiin taata riittävä oikeusvarmuus.

(38)

Lyhytaikaista oleskelua varten myönnettävien viisumien osalta menettelylliset takeet ovat Schengenin säännöstön asianomaisten määräysten mukaiset.

(39)

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi tehtävä päätökset kausityöhön oikeuttavaa lupaa koskevista hakemuksista mahdollisimman pian niiden tekemisen jälkeen. Jos luvan jatkamista tai uusimista koskevat hakemukset on tehty luvan voimassaoloaikana, jäsenvaltioiden olisi toteutettava kaikki kohtuulliset toimet varmistaakseen, ettei kausityöntekijää velvoiteta keskeyttämään työsuhdettaan samaan työnantajaan tai ettei häntä estetä vaihtamasta työnantajia vireillä olevien hallinnollisten menettelyjen vuoksi. Hakijoiden olisi toimitettava luvan jatkamista tai uusimista koskeva hakemuksensa mahdollisimman nopeasti. Kausityöntekijän olisi joka tapauksessa saatava oleskella asianomaisen jäsenvaltion alueella ja tapauksen mukaan jatkaa työntekoa, kunnes toimivaltaiset viranomaiset ovat tehneet luvan jatkamista tai uusimista koskevasta hakemuksesta lopullisen päätöksen.

(40)

Jäsenvaltioita olisi kannustettava kausityön luonteen vuoksi olemaan perimättä maksua hakemusten käsittelystä. Jos jäsenvaltio kaikesta huolimatta päättää periä maksun, tämä ei saisi olla suhteeton tai kohtuuton.

(41)

Kaikilla kausityöntekijöillä olisi oltava kohtuullisen elintason takaava majoitus. Kaikista majoituksessa tapahtuvista muutoksista olisi ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle. Jos työnantaja järjestää majoituksen tai se järjestyy työnantajan kautta, vuokra ei saisi olla kohtuuton verrattuna kausityöntekijän nettoansioihin ja majoituksen laatuun, kausityöntekijän vuokraa ei saisi automaattisesti vähentää hänen palkastaan, työnantajan olisi toimitettava kausityöntekijälle vuokrasopimus tai vastaava asiakirja, jossa ilmoitetaan majoituksen vuokraehdot, ja työnantajan olisi huolehdittava siitä, että majoitus vastaa asianomaisessa jäsenvaltiossa voimassa olevia yleisiä terveys- ja turvallisuusnormeja.

(42)

Kolmansien maiden kansalaiset, joilla on voimassa oleva matkustusasiakirja ja kausityöhön oikeuttava lupa, jonka Schengenin säännöstöä täysimääräisesti soveltava jäsenvaltio on tämän direktiivin nojalla myöntänyt, voivat tulla Schengenin säännöstöä täysimääräisesti soveltavan jäsenvaltion alueelle ja liikkua siellä vapaasti enintään 90 päivän ajan 180 päivän ajanjaksoa kohden Schengenin rajasäännöstön ja tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14 päivänä kesäkuuta 1985 Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan hallitusten välillä tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen (12), jäljempänä ’Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehty yleissopimus’, 21 artiklan mukaisesti.

(43)

Koska kausityötä tekevät kolmansien maiden kansalaiset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa ja koska heidän tehtävänsä ovat luonteeltaan tilapäisiä, kausityötä tekevien kolmansien maiden kansalaisten oikeudet on suojattava tehokkaasti myös sosiaaliturvan alalla, oikeuksien noudattamista on valvottava säännöllisesti ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kunnioittaminen on taattava kaikilta osin verrattuna niiden työntekijöiden kohteluun, jotka ovat vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisia, pitäen kiinni samapalkkaisuudesta samalla työpaikalla soveltamalla työehtosopimuksia ja työoloja koskevia muita järjestelyjä, joita on tehty millä tahansa tasolla tai joista on olemassa säädännäisiä normeja kansallisen oikeuden ja käytännön mukaisesti, samoin ehdoin kuin vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisiin.

(44)

Tämän direktiivin soveltamisen ei pitäisi vaikuttaa 18 päivänä lokakuuta 1961 allekirjoitettuun Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan ja 24 päivänä marraskuuta 1977 tehtyyn siirtotyöläisten oikeudellista asemaa koskevaan eurooppalaiseen yleissopimukseen sisältyviin oikeuksiin ja periaatteisiin.

(45)

Työntekijöihin, jotka ovat vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisia, sovellettavien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lisäksi välitystuomioita, työehtosopimuksia ja kaikilla tasoilla tehtyjä sopimuksia, jotka on tehty vastaanottavan jäsenvaltion kansallisen oikeuden ja käytännön mukaisesti, olisi sovellettava myös kausityötä tekeviin kolmansien maiden kansalaisiin samoin ehdoin kuin vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisiin.

(46)

Kausityötä tekeville kolmansien maiden kansalaisille olisi myönnettävä tasavertainen kohtelu niillä sosiaaliturvan osa-alueilla, jotka on lueteltu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 3 artiklassa (13). Tällä direktiivillä ei yhdenmukaisteta jäsenvaltioiden sosiaaliturvalainsäädäntöä, eikä se koske sosiaalihuoltoa. Se rajoitetaan soveltamaan yhdenvertaisen kohtelun periaatetta sosiaaliturvan alalla sen soveltamisalaan kuuluviin henkilöihin. Tällä direktiivillä ei pitäisi antaa enempää oikeuksia kuin ne, joita sovelletaan sosiaaliturvan alalla voimassa olevan unionin lainsäädännön mukaisesti sellaisiin kolmansien maiden kansalaisiin, joiden tilanteeseen liittyy jäsenvaltioiden välisiä rajatylittäviä etuja.

Kausityöntekijöiden oleskelun väliaikaisen luonteen vuoksi ja rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1231/2010 (14) soveltamista, jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus sulkea perhe-etuudet ja työttömyysetuudet kausityöntekijöiden ja omien kansalaisten välisen yhdenvertaisen kohtelun soveltamisen ulkopuolelle ja rajoittaa yhdenvertaisen kohtelun soveltamista yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen sekä veroetuuksiin.

Tässä direktiivissä ei säädetä perheenyhdistämisestä. Tällä direktiivillä ei myöskään myönnetä oikeuksia unionin oikeuden soveltamisalan ulkopuolella olevien tilanteiden osalta, kuten esimerkiksi sellaisten tilanteiden osalta, joissa perheenjäsenet oleskelevat kolmannessa maassa. Tämän ei kuitenkaan pitäisi vaikuttaa niiden jälkeenelävien oikeuteen, joilla on kausityöntekijään perustuvia oikeuksia perhe-eläkkeeseen kolmannessa maassa asuessaan. Tämän ei olisi vaikutettava jäsenvaltioissa syrjimättömästi sovellettavaan kansalliseen oikeuteen, jossa säädetään eläkejärjestelmiin suoritettavia maksuja koskevista vähimmäissäännöistä. Käytössä olisi oltava mekanismeja, joilla voidaan varmistaa tehokas sosiaaliturva oleskelun aikana ja tarpeen mukaan kausityöntekijöiden hankittujen oikeuksien maastavienti.

(47)

Unionin oikeudessa ei rajoiteta jäsenvaltioiden toimivaltaa järjestää sosiaaliturvajärjestelmänsä. Jos unionin tason yhdenmukaistamista ei ole suoritettu, on kunkin jäsenvaltion asia säätää edellytykset, joiden perusteella sosiaaliturvaetuuksia myönnetään, sekä näiden etuuksien määrä ja ajanjakso, jona niitä myönnetään. Tätä toimivaltaa käyttäessään jäsenvaltioiden olisi kuitenkin noudatettava unionin oikeutta.

(48)

Mahdolliset tämän direktiivin mukaiset rajoitukset yhdenvertaista kohtelua koskevaan oikeuteen sosiaaliturvan alalla eivät saisi vaikuttaa asetuksen (EU) N:o 1231/2010 soveltamisessa myönnettyihin oikeuksiin.

(49)

Tämän direktiivin ja erityisesti sen oikeuksia, työehtoja ja -oloja sekä majoitusta koskevien säännösten asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä, että työnantajien seurantaa varten on käytössä asianmukaisia mekanismeja ja että tarvittaessa niiden alueella tehdään tehokkaita ja riittäviä tarkastuksia. Tarkastettavat työnantajat olisi valittava ensisijaisesti jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten suorittaman riskinarvioinnin perusteella ottaen huomioon muun muassa yrityksen toimiala ja mahdolliset aiemmat säännösten rikkomiset.

(50)

Tämän direktiivin täytäntöönpanon helpottamiseksi jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön tehokkaita mekanismeja, joiden avulla kausityöntekijät voivat turvautua tuomioistuinmenettelyyn ja tehdä kanteluja joko suoraan tai asiaankuuluvien kolmansien osapuolten, kuten ammattiliittojen tai muiden järjestöjen, välityksellä. Tätä pidetään välttämättömänä, jotta voidaan puuttua tilanteisiin, joissa kausityöntekijät eivät ole tietoisia täytäntöönpanomekanismeista tai epäröivät käyttää niitä omissa nimissään mahdollisten seurausten pelossa. Kausityöntekijöillä olisi oltava oikeussuoja sellaisten vastatoimenpiteiden varalta, jotka ovat seurausta kantelun tekemisestä.

(51)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita eli erityisen maahanpääsymenettelyn käyttöönottoa, kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytysten hyväksymistä kausityötä varten ja heidän kausityöntekijän oikeuksiensa määrittelyä, vaan ne voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ottaen huomioon unionin ja jäsenvaltioiden maahanmuutto- ja työllisyyspolitiikan. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(52)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita, erityisesti sen 7 artiklaa, 15 artiklan 3 kohtaa, 17 artiklaa, 27 artiklaa, 28 artiklaa, 31 artiklaa ja 33 artiklan 2 kohtaa, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan mukaisesti.

(53)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (15) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(54)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevan 1 ja 2 artiklan mukaisesti nämä jäsenvaltiot eivät osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, direktiivi ei sido näitä jäsenvaltioita eikä sitä sovelleta näihin jäsenvaltioihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainitun pöytäkirjan 4 artiklan soveltamista.

(55)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, direktiivi ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,

a)

jotka suorittavat tehtäviä toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden yritysten lukuun Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 56 artiklan mukaisen palvelujen tarjoamisen yhteydessä, mukaan lukien ne kolmansien maiden kansalaiset, jotka jäsenvaltioon sijoittautuneet yritykset ovat lähettäneet direktiivin 96/71/EY mukaisen palvelujen tarjoamisen yhteydessä;

b)

jotka ovat sellaisten unionin kansalaisten perheenjäseniä, jotka ovat käyttäneet oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen unionissa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY (16) mukaisesti;

c)

joilla ja joiden perheenjäsenillä kansalaisuudesta riippumatta on unionin ja sen jäsenvaltioiden tai unionin ja kolmansien maiden kanssa tekemien sopimusten perusteella unionin kansalaisten oikeutta vastaava oikeus vapaaseen liikkuvuuteen.

a)

’kolmannen maan kansalaisella’ henkilöä, joka ei ole Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu unionin kansalainen;

b)

’kausityöntekijällä’ kolmannen maan kansalaista, jonka pääasiallinen asuinpaikka on edelleen kolmannessa maassa ja joka oleskelee laillisesti ja tilapäisesti jäsenvaltion alueella työntekotarkoituksessa harjoittaakseen kausiluonteista toimintaa yhden tai useamman määräaikaisen, kolmannen maan kansalaisen ja kyseiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen työnantajan välillä suoraan tehdyn työsopimuksen perusteella;

c)

’kausiluonteisella toiminnalla’ toimintaa, jonka kausittaisiin olosuhteisiin liittyvä toistuva tapahtuma tai tapahtumasarja sitoo tiettyyn aikaan vuodesta, jolloin työvoimaa tarvitaan huomattavasti enemmän kuin tavallisesti käynnissä olevassa toiminnassa;

d)

’kausityöluvalla’ lupaa, joka on myönnetty käyttämällä neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1030/2002 (17) vahvistettua kolmansien maiden kansalaisten oleskeluluvan yhdenmukaista mallia, jossa on kausityötä koskeva merkintä ja jonka nojalla luvanhaltija voi oleskella ja työskennellä jäsenvaltion alueella yli 90 päivän ajan tämän direktiivin ehtojen mukaisesti;

e)

’lyhytaikaista oleskelua varten myönnettävällä viisumilla’ lupaa, jonka jäsenvaltio on myöntänyt viisumisäännöstön 2 artiklan 2 kohdan a alakohdan määräysten mukaisesti tai jäsenvaltioiden, jotka eivät sovella Schengenin säännöstöä täysimääräisesti, tapauksessa kansallisen oikeuden mukaisesti;

f)

’pitkäaikaista oleskelua varten myönnettävällä viisumilla’ lupaa, jonka jäsenvaltio on myöntänyt Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 18 artiklan määräysten mukaisesti tai jäsenvaltioiden, jotka eivät sovella Schengenin säännöstöä täysimääräisesti, tapauksessa kansallisen oikeuden mukaisesti;

g)

’yhden hakemuksen menettelyllä’ menettelyä, jonka tuloksena tehdään kolmannen maan kansalaisen oleskelua ja työskentelyä jonkin jäsenvaltion alueella koskevan yhden lupahakemuksen perusteella päätös kausityölupahakemuksesta;

h)

’kausityöhön oikeuttavalla luvalla’ 12 artiklassa tarkoitettua lupaa, jonka nojalla luvanhaltija voi oleskella ja työskennellä luvan antaneen jäsenvaltion alueella tämän direktiivin mukaisesti;

i)

’työluvalla’ jäsenvaltion kansallisen oikeutensa mukaisesti myöntämää lupaa, joka koskee työskentelyä tuon jäsenvaltion alueella.

a)

unionin oikeuteen, mukaan lukien unionin tai unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä yhden tai useamman kolmannen maan väliset kahden- ja monenväliset sopimukset;

b)

kahden- tai monenvälisiin sopimuksiin, joita yksi tai useampi jäsenvaltio on tehnyt yhden tai useamman kolmannen maan kanssa.

a)

voimassa oleva työsopimus taikka kansallisen oikeuden, hallinnollisten määräysten tai käytännön mukaisesti sitova työtarjous, joka koskee kausityön tekemistä kyseisessä jäsenvaltiossa jäsenvaltioon sijoittautuneelle työnantajalle ja jossa määritetään

b)

todisteet sairausvakuutuksesta, joka kattaa kaikki riskit, jotka yleensä katetaan asianomaisen jäsenvaltion kansalaisten osalta, niille ajanjaksoille, jolloin tällaista vakuutusturvaa ja vastaavaa oikeutta etuuksiin ei ole kyseisessä jäsenvaltiossa tehtyyn työhön liittyen tai sen seurauksena, tai jos kansallisessa oikeudessa niin säädetään, todisteet tällaisen sairausvakuutuksen hakemisesta;

c)

todisteet siitä, että kausityöntekijällä on asianmukainen majoitus tai että asianmukainen majoitus järjestetään 20 artiklan mukaisesti.

a)

ei aiheuta laittoman maahanmuuton riskiä;

b)

aikoo poistua jäsenvaltioiden alueelta viimeistään luvan voimassaolon päättymispäivänä.

a)

voimassa oleva työsopimus taikka kansallisen oikeuden, hallinnollisten määräysten tai käytännön mukaisesti sitova työtarjous, joka koskee kausityön tekemistä kyseisessä jäsenvaltiossa jäsenvaltioon sijoittautuneelle työnantajalle ja jossa määritetään

b)

todisteet sairausvakuutuksesta, joka kattaa kaikki riskit, jotka yleensä katetaan asianomaisen jäsenvaltion kansalaisten osalta, niille ajanjaksoille, jolloin tällaista vakuutusturvaa ja vastaavaa oikeutta etuuksiin ei ole kyseisessä jäsenvaltiossa tehtyyn työhön liittyen tai sen seurauksena, tai jos kansallisessa oikeudessa niin määrätään, todisteet tällaisen sairausvakuutuksen hakemisesta;

c)

todisteet siitä, että kausityöntekijällä on asianmukainen majoitus tai että asianmukainen majoitus järjestetään 20 artiklan mukaisesti.

a)

voimassaoloaika ylittää suunnitellun oleskelun keston enintään kolmella kuukaudella;

b)

matkustusasiakirja on myönnetty viimeisten 10 vuoden aikana; ja

c)

matkustusasiakirjassa on ainakin kaksi tyhjää sivua.

a)

5 tai 6 artiklaa ei noudateta; tai

b)

5 tai 6 artiklan soveltamiseksi esitetyt asiakirjat on hankittu vilpillisin keinoin, ne on väärennetty tai niitä on muutettu.

a)

työnantajalle on määrätty seuraamuksia kansallisen oikeuden mukaisesti työnantajavelvoitteiden rikkomisen ja/tai laittoman työnteon vuoksi;

b)

työnantajan yritystä ollaan likvidoimassa tai se on likvidoitu kansallisten maksukyvyttömyyslakien mukaisesti tai jos mitään taloudellista toimintaa ei ole; tai

c)

työnantajalle on määrätty seuraamuksia 17 artiklan mukaisesti.

a)

työnantaja ei ole noudattanut sosiaaliturvaan, verotukseen, työntekijöiden oikeuksiin, työoloihin tai työehtoihin liittyviä oikeudellisia velvoitteitaan, joista säädetään sovellettavassa lainsäädännössä ja/tai työehtosopimuksissa;

b)

hakemuksen päivämäärää välittömästi edeltävien 12 kuukauden aikana työnantaja on poistanut kokoaikaisen työpaikan luodakseen avoimen työpaikan, jonka työnantaja yrittää täyttää tämän direktiivin nojalla; tai

c)

kolmannen maan kansalainen ei ole noudattanut aiemmasta kausityöntekijän maahanpääsyä koskevasta päätöksestä johtuvia velvoitteita.

a)

5 tai 6 artiklan soveltamiseksi esitetyt asiakirjat on hankittu vilpillisin keinoin, ne on väärennetty tai niitä on muutettu; tai

b)

luvan haltija oleskelee maassa muuta tarkoitusta varten kuin sitä, jonka perusteella hänelle on myönnetty lupa oleskeluun.

a)

työnantajalle on määrätty seuraamuksia kansallisen oikeuden mukaisesti työnantajavelvoitteiden rikkomisen ja/tai laittoman työnteon vuoksi;

b)

työnantajan yritystä ollaan likvidoimassa tai se on likvidoitu kansallisen maksukyvyttömyyttä koskevan lainsäädännön mukaisesti tai jos mitään taloudellista toimintaa ei ole; tai

c)

työnantajalle on määrätty seuraamuksia 17 artiklan mukaisesti.

a)

5 tai 6 artiklaa ei ole noudatettu tai ei enää noudateta;

b)

työnantaja ei ole noudattanut sosiaaliturvaan, verotukseen, työntekijöiden oikeuksiin, työoloihin tai työehtoihin liittyviä oikeudellisia velvoitteitaan, joista säädetään sovellettavassa lainsäädännössä ja/tai työehtosopimuksissa;

c)

työnantaja ei ole täyttänyt työsopimuksen mukaisia velvoitteitaan; tai

d)

hakemuksen päivämäärää välittömästi edeltävien 12 kuukauden aikana työnantaja on poistanut kokoaikaisen työpaikan luodakseen avoimen työpaikan, jonka työnantaja yrittää täyttää tämän direktiivin nojalla.

a)

lyhytaikaista oleskelua varten myönnettävä viisumi, jossa on merkintä siitä, että se on myönnetty kausityötä varten;

b)

lyhytaikaista oleskelua varten myönnettävä viisumi ja työlupa, jossa on merkintä siitä, että se on myönnetty kausityötä varten; tai

c)

työlupa, jossa on merkintä siitä, että se on myönnetty kausityötä varten, jos kolmannen maan kansalainen on asetuksen (EY) N:o 539/2001 liitteen II mukaisesti vapautettu viisumivaatimuksesta, eikä asianomainen jäsenvaltio sovella häneen mainitun asetuksen 4 artiklan 3 kohtaa.

a)

pitkäaikaista oleskelua varten myönnettävä viisumi, jossa on merkintä siitä, että se on myönnetty kausityötä varten;

b)

kausityölupa; tai

c)

kausityölupa ja pitkäaikaista oleskelua varten myönnettävä viisumi, jos alueelle tulo edellyttää kansallisen oikeuden mukaan pitkäaikaista oleskelua varten myönnettävää viisumia.

a)

vapautus yhden tai useamman 5 tai 6 artiklassa tarkoitetun asiakirjan toimittamista koskevasta edellytyksestä;

b)

useamman kausityöluvan myöntäminen yhtenä hallinnollisena asiakirjana;

c)

nopeutettu menettely, jonka tuloksena tehdään päätös kausityölupaa tai pitkäaikaiseen oleskeluun tarkoitettua viisumia koskevasta hakemuksesta;

d)

kausityötarkoituksessa tehtyjen maahanpääsyhakemusten käsittelyn ensisijaisuus, mukaan lukien aiempien maahanpääsyjen ottaminen huomioon, kun hakemuksista tehdään päätöksiä maahan päästettävien kolmansien maiden kansalaisten lukumäärän täyttymisen osalta.

a)

voivat joutua 1 kohdassa tarkoitettujen seuraamusten kohteeksi;

b)

voidaan työnantajan ohella tai tämän sijasta velvoittaa maksamaan kausityöntekijälle 2 kohdan mukaisesti kuuluvat korvaukset;

c)

voidaan työnantajan ohella tai tämän sijasta velvoittaa maksamaan kausityöntekijälle kansallisen oikeuden nojalla kuuluvat saatavat.

a)

myöntää kansallisen väliaikaisen oleskeluluvan tai vastaavan luvan, kunnes päätös tehdään; tai

b)

antaa kausityöntekijän työskennellä, kunnes kyseinen päätös tehdään.

a)

matkakulut kausityöntekijöiden lähtöpaikasta työpaikkaan kyseisessä jäsenvaltiossa ja paluumatkan kulut;

b)

5 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun sairausvakuutuksen kulut.

a)

kausityöntekijää voidaan vaatia maksamaan vuokra, joka ei saa olla kohtuuton verrattuna hänen nettoansioihinsa ja kyseisen majoituksen laatuun. Vuokraa ei saa automaattisesti vähentää kausityöntekijän palkasta;

b)

työnantajan on toimitettava kausityöntekijälle vuokrasopimus tai vastaava asiakirja, jossa ilmoitetaan selvästi majoituksen vuokraehdot,

c)

työnantajan on huolehdittava siitä, että majoitus vastaa asianomaisessa jäsenvaltiossa voimassa olevia yleisiä terveys- ja turvallisuusnormeja.

a)

oikeus tulla luvan myöntäneen jäsenvaltion alueelle ja oleskella siellä;

b)

oikeus liikkua vapaasti kaikkialla luvan myöntäneen jäsenvaltion alueella sen kansallisen oikeuden mukaisesti;

c)

oikeus tehdä sitä konkreettista työtä, johon lupa on kansallisen oikeuden mukaisesti myönnetty.

a)

työehdot, vähimmäistyöikä mukaan lukien, ja työolot, palkkausta ja irtisanomista, työaikaa, lomaa ja vapaapäiviä sekä työterveyttä ja -turvallisuutta koskevat ehdot mukaan lukien;

b)

lakko- ja työtaisteluoikeus vastaanottavan jäsenvaltion kansallisen oikeuden ja käytäntöjen mukaisesti, yhdistymisvapaus ja oikeus liittyä työntekijöiden ammattijärjestöön tai jonkin ammattialan järjestöön, mukaan lukien tällaisen järjestön myöntämät oikeudet ja etuudet, mukaan lukien oikeus neuvotella ja tehdä työehtosopimuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yleistä järjestystä ja yleistä turvallisuutta koskevien kansallisten säännösten soveltamista;

c)

työnantajien maksettavat saatavat, jotka koskevat kolmansien maiden kansalaisten palkkasaatavia;

d)

sosiaaliturvan alat sellaisina kuin ne määritellään asetuksen (EY) N:o 883/2004 3 artiklassa;

e)

mahdollisuus saada yleisesti tarjolla olevia tavaroita ja palveluja, lukuun ottamatta asumista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta unionin ja kansallisen oikeuden mukaista sopimusvapautta;

f)

työvoimatoimistojen tarjoamat, kausityötä koskevat neuvontapalvelut;

g)

yleissivistävä ja ammatillinen koulutus;

h)

tutkintojen, todistusten ja muun ammattipätevyyden tunnustaminen asiaankuuluvien kansallisten menettelyjen mukaisesti;

i)

veroetuudet, jos kausityöntekijän katsotaan asuvan verotuksellisesti asianomaisessa jäsenvaltiossa.

i)

1 kohdan ensimmäisen alakohdan d alakohtaan, jättämällä perhe-etuudet ja työttömyysetuudet sen ulkopuolelle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EU) N:o 1231/2010 soveltamista;

ii)

1 kohdan ensimmäisen alakohdan g alakohtaan, rajoittamalla sen soveltamisen yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen, joka liittyy suoraan tiettyyn työhön ja jättämällä ulkopuolelle opinto- ja toimeentulotuet ja -lainat tai muut tuet ja lainat;

iii)

1 kohdan ensimmäisen alakohdan i alakohtaan, rajoittamalla veroetuuksia koskevan yhdenvertaisen kohtelun soveltamisen tapauksiin, joissa niiden perheenjäsenten rekisteröity tai tavanomainen asuinpaikka, joiden osalta kausityöntekijä vaatii etuuksia, on asianomaisen jäsenvaltion alueella.