Help Print this page 
Title and reference
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1308/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013 , maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 992/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta

OJ L 347, 20.12.2013, p. 671–854 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, GA, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
Languages, formats and link to OJ
BG ES CS DA DE ET EL EN FR GA HR IT LV LT HU MT NL PL PT RO SK SL FI SV
HTML html BG html ES html CS html DA html DE html ET html EL html EN html FR html GA html HR html IT html LV html LT html HU html MT html NL html PL html PT html RO html SK html SL html FI html SV
PDF pdf BG pdf ES pdf CS pdf DA pdf DE pdf ET pdf EL pdf EN pdf FR pdf GA pdf HR pdf IT pdf LV pdf LT pdf HU pdf MT pdf NL pdf PL pdf PT pdf RO pdf SK pdf SL pdf FI pdf SV
Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal
 To see if this document has been published in an e-OJ with legal value, click on the icon above (For OJs published before 1st July 2013, only the paper version has legal value).
Multilingual display
Text

20.12.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 347/671


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 1308/2013,

annettu 17 päivänä joulukuuta 2013,

maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 992/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 42 artiklan ensimmäisen alakohdan ja 43 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen, kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon tilintarkastustuomioistuimen lausunnon (1),

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (3),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (4),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Komission Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle antamassa tiedonannossa "Yhteinen maatalouspolitiikka vuoteen 2020: Ruoka, luonnonvarat ja alueiden käyttö – miten hallita tulevat haasteet?" vahvistetaan vuoden 2013 jälkeisen yhteisen maatalouspolitiikan, jäljempänä 'YMP', mahdolliset haasteet, tavoitteet ja suuntaviivat. Tästä tiedonannosta käydyn keskustelun perusteella YMP olisi uudistettava ja uudistuksen olisi tultava voimaan 1 päivästä tammikuuta 2014. Uudistuksen olisi katettava kaikki YMP:n keskeiset välineet, mukaan lukien neuvoston asetus (EY) N:o 1234/2007 (5). Uudistuksen laajuuden vuoksi on aiheellista kumota mainittu asetus ja korvata se uudella maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä annetulla asetuksella. Uudistuksessa olisi myös mahdollisuuksien mukaan yhdenmukaistettava, virtaviivaistettava ja yksinkertaistettava säännöksiä, erityisesti niitä, jotka koskevat useampaa kuin yhtä maataloussektoria, muun muassa varmistamalla, että komissio voi hyväksyä toimenpiteiden muita kuin keskeisiä osia delegoitujen säädösten avulla.

(2)

Tämän asetuksen olisi sisällettävä kaikki maataloustuotteiden yhteisen markkinajärjestelyn keskeiset osat.

(3)

Tätä asetusta olisi sovellettava kaikkiin Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä yhdessä "perussopimukset", liitteessä I lueteltuihin maataloustuotteisiin, jotta varmistetaan yhteisen markkinajärjestelyn voimassaolo kaikkien tällaisten tuotteiden osalta, kuten Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 40 artiklan 1 kohdassa edellytetään.

(4)

Olisi täsmennettävä, että tässä asetuksessa säädettyihin toimenpiteisiin olisi periaatteessa sovellettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 1306/2013 (6) ja sen nojalla annettuja säännöksiä. Asetuksessa (EU) N:o 1306/2013 annetaan erityisesti säännökset, joilla taataan yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevissa säännöksissä vahvistettujen velvollisuuksien noudattaminen, tarkastukset mukaan lukien, ja jollei velvollisuuksia ole noudatettu, hallinnollisten toimenpiteiden ja seuraamusten soveltaminen, sekä vakuuksien asettamiseen ja vapauttamiseen liittyvät säännöt ja aiheettomasti suoritettujen maksujen takaisinperintä.

(5)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 3 kohdan mukaan neuvosto hyväksyy hintojen, maksujen, tukien ja määrällisten rajoitusten vahvistamiseen liittyvät toimenpiteet. Sovellettaessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 3 kohtaa tässä asetuksessa olisi selkeyden vuoksi mainittava erikseen, että neuvosto hyväksyy toimenpiteet kyseisen oikeusperustan nojalla.

(6)

Tiettyjen tämän asetuksen muiden kuin olennaisten osien täydentämistä ja muuttamista varten komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(7)

Tiettyjä aloja koskevat tietyt määritelmät olisi vahvistettava tässä asetuksessa. Riisialan erityispiirteiden huomioon ottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat riisialaa koskevien määritelmien muuttamista siinä määrin kuin se on tarpeen määritelmien saattamiseksi ajan tasalle markkinakehityksen pohjalta.

(8)

Tässä asetuksessa viitataan yhdistetyn nimikkeistön tuotteiden kuvaukseen ja se sisältää viittauksia nimikkeisiin ja alanimikkeisiin. Yhteisen tullitariffin nimikkeistöön tehtävät muutokset voivat edellyttää teknisiä mukautuksia tähän asetukseen. Tällaisten muutosten huomioon ottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tarvittavien teknisten mukautusten tekemistä. Neuvoston asetus (ETY) N:o 234/79 (7), jossa tällä hetkellä säädetään tällaisesta toimivallasta, olisi selkeyden ja yksinkertaisuuden vuoksi kumottava, ja kyseinen toimivalta olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(9)

Viljalle, riisille, sokerille, kuivatulle rehulle, siemenille, viinille, oliiviöljylle ja syötäväksi tarkoitetuille oliiveille, pellavalle ja hampulle, hedelmille ja vihanneksille, hedelmä- ja vihannesjalosteille, banaaneille, maidolle ja maitotuotteille sekä silkkiäistoukille olisi vahvistettava markkinointivuodet, jotka olisi mahdollisuuksien mukaan mukautettava kunkin mainitun tuotteen biologisiin tuotantosykleihin.

(10)

Markkinoiden vakauttamiseksi ja maatalousväestön kohtuullisen elintason varmistamiseksi eri aloja varten on kehitetty erilaisia markkinatukijärjestelmiä ja otettu käyttöön suoran tuen järjestelmiä ottaen huomioon toisaalta kunkin alan erilaiset tarpeet ja toisaalta eri alojen riippuvuus toisistaan. Tällaisia toimenpiteitä ovat julkiset interventiot tai yksityisestä varastoinnista maksettavat tuet. Markkinatukitoimenpiteet on edelleen tarpeen säilyttää, mutta niitä olisi virtaviivaistettava ja yksinkertaistettava.

(11)

On syytä vahvistaa unionin asteikot ruhojen luokittelua, tunnistamista ja tarjontamuotoa varten naudanliha-, sianliha- sekä lampaan- ja vuohenliha-aloilla hintojen seurantaan ja interventiojärjestelyjen soveltamiseen kyseisillä aloilla. Lisäksi unionin asteikot edistävät markkinoiden avoimuuden parantamista koskevan tavoitteen saavuttamista.

(12)

Selkeyden ja avoimuuden vuoksi julkista interventiota koskeville säännöksille olisi luotava yhteinen rakenne säilyttäen samalla kullakin alalla noudatettava politiikka. Tästä syystä on aiheellista tehdä ero viitekynnysten ja interventiohintojen välillä ja määritellä viimeksi mainitut. Tässä yhteydessä on erityisen tärkeää täsmentää, että ainoastaan julkista interventiota koskevat interventiohinnat vastaavat WTO:n maataloussopimuksen liitteessä 3 olevan 8 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettuja sovellettuja säänneltyjä hintoja (markkinahintaero tuki). Tässä yhteydessä olisi ymmärrettävä, että markkinainterventiot voivat olla julkisia interventioita tai muita interventioita, joissa ei käytetä ennakolta vahvistettuja hintatietoja.

(13)

Käytännön ja edellisistä yhteisistä markkinajärjestelyistä saadun kokemuksen perusteella julkisen interventiojärjestelmän olisi oltava kunkin asianomaisen alan tarpeiden mukaan käytettävissä tiettyinä aikoina vuodesta, ja sen olisi kyseisinä aikoina oltava pysyvästi avoinna tai se olisi avattava markkinahinnoista riippuen.

(14)

Julkisen interventiohinnan olisi muodostuttava eräiden tuotteiden tiettyjen määrien osalta kiinteästä hinnasta ja muissa tapauksissa määräydyttävä tarjouskilpailun mukaan ottaen huomioon käytäntö ja edellisistä yhteisistä markkinajärjestelyistä saadut kokemukset.

(15)

Tässä asetuksessa olisi säädettävä mahdollisuudesta myydä julkisessa interventiossa ostetut tuotteet. Tällaiset toimenpiteet olisi hyväksyttävä siten, että vältetään markkinahäiriöt ja varmistetaan tavaroiden tasapuolinen saanti ja ostajien tasapuolinen kohtelu.

(16)

Nykyisestä YMP:n yhteydessä hyväksytystä unionin vähävaraisimmille henkilöille suunnatusta elintarvikkeiden jakeluohjelmasta olisi annettava erillinen asetus ohjelman sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tavoitteiden ilmentämiseksi. Tässä asetuksessa olisi kuitenkin säädettävä julkisessa interventiossa olevien tuotteiden poistamisesta asettamalla ne käytettäviksi kyseisessä ohjelmassa.

(17)

Saavuttaakseen markkinoiden tasapainottamista ja markkinahintojen vakauttamista koskevan tavoitteen saattaa olla tarpeen myöntää yksityisen varastoinnin tukea tietyille maataloustuotteille. Markkinoiden avoimuudesta huolehtimiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat niiden edellytysten vahvistamista, joiden täyttyessä se voi päättää myöntää yksityisen varastoinnin tukea ottaen huomioon markkinatilanteen.

(18)

Sen varmistamiseksi, että julkisessa interventiossa ostettavat tai yksityisen varastoinnin tuen piiriin kuuluvat tuotteet soveltuvat pitkän aikavälin varastointiin ja ovat laadultaan aitoja, virheettömiä ja myyntikelpoisia, sekä eri alojen erityisominaisuuksien ottamiseksi huomioon tavoitteena varmistaa julkisen intervention ja yksityisen varastoinnin kustannustehokas toiminta, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä vaatimuksista ja edellytyksistä, jotka kyseisten tuotteiden on laatunsa ja tukikelpoisuutensa osalta täytettävä tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten lisäksi.

(19)

Viljan ja paddy- eli raakariisialojen erityispiirteiden ottamiseksi huomioon komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä laatuvaatimusten vahvistamiseksi kyseisten tuotteiden ostoa ja myyntiä varten.

(20)

Jotta varmistetaan asianmukainen varastointikapasiteetti ja julkisen interventiojärjestelmän tehokkuus kustannustehokkuuden, jakelun ja toimijoiden pääsyn osalta ja jotta pidetään huoli julkisessa interventiossa ostettavien varastointijakson lopussa poistettavien tuotteiden laadusta, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat vaatimuksia, jotka julkisen intervention alaisten kaikkien tuotteiden varastointipaikkojen on täytettävä, sääntöjä, jotka liittyvät tuotteiden varastointiin niistä ja niiden käsittelystä vastuussa olevassa jäsenvaltiossa tai sen ulkopuolella tullien ja minkä tahansa YMP:n mukaisesti myönnettävän tai kannettavan määrän suhteen.

(21)

Jotta varmistetaan, että yksityisellä varastoinnilla saadaan toivottu markkinavaikutus, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat sääntöjä ja edellytyksiä, joita sovelletaan silloin, kun varastoitu määrä on sopimuksen alaista määrää pienempi, edellytyksiä ennakon myöntämiselle ja edellytyksiä, joita sovelletaan yksityisten varastointisopimusten kattamien tuotteiden saattamiseen uudelleen markkinoille tai poistamiseen markkinoilta.

(22)

Julkisen intervention ja yksityisen varastoinnin järjestelmien moitteettoman toiminnan varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla säädetään tarjouskilpailumenettelyjen käytöstä ja vahvistetaan lisäedellytyksiä, jotka toimijoiden on täytettävä, ja toimijoita koskeva velvoite asettaa vakuus.

(23)

Jotta otetaan huomioon tekninen kehitys ja naudanliha-, sianliha- ja lampaan- ja vuohenliha-alojen tarpeet sekä tarve yhtenäistää eri tuotteiden tarjontamuodot markkinoiden avoimuuden ja hintojen seurannan parantamiseksi sekä markkinoiden interventiotoimenpiteiden soveltamiseksi, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla mukautetaan ja päivitetään ruhojen luokittelua koskevia unionin asteikkoja kyseisillä aloilla, ja joilla vahvistetaan eräitä niihin liittyviä muita säännöksiä ja poikkeuksia.

(24)

Olisi kannustettava hedelmien ja vihannesten sekä maidon ja maitotuotteiden kulutusta koululaisten keskuudessa, jotta lisätään kyseisten tuotteiden osuutta lasten ruokavaliossa pysyvästi vaiheessa, jossa heidän ruokailutottumuksensa muotoutuvat, ja edistetään siten osaltaan YMP:n tavoitteiden saavuttamista, joita ovat erityisesti markkinoiden vakauttaminen sekä elintarvikkeiden nykyisen ja tulevan saatavuuden varmistaminen. Sen vuoksi olisi edistettävä unionin tukea, jolla rahoitetaan tai osarahoitetaan tällaisten tuotteiden toimittamista oppilaitoksissa oleville lapsille.

(25)

Unionin kouluhedelmä- ja kouluvihannes- sekä koulumaitojärjestelmien moitteettoman budjettihallinnon varmistamiseksi kullekin järjestelmälle olisi vahvistettava aiheelliset säännökset. Unionin tukea ei pitäisi käyttää korvaamaan olemassa olevien kansallisten kouluhedelmä- ja kouluvihannesjärjestelmien sekä koulumaitojärjestelmien rahoitusta. Talousarviorajoitusten vuoksi jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava korvata oma rahoitusosuutensa näissä järjestelmissä yksityiseltä sektorilta saatavilla rahoitusosuuksilla. Kouluhedelmä- ja kouluvihannesjärjestelmien tehostamiseksi saatetaan tarvita liitännäistoimenpiteitä, joihin jäsenvaltioiden olisi voitava myöntää kansallista tukea. Järjestelmiin osallistuvien jäsenvaltioiden olisi tiedotettava unionin tuesta järjestelmälle.

(26)

Lasten terveellisten ruokailutottumusten edistämiseksi ja sen varmistamiseksi, että tuki kohdistetaan jäsenvaltioiden valvomissa tai hyväksymissä oppilaitoksissa säännöllisesti oleviin lapsiin, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia kouluhedelmä- ja kouluvihannesjärjestelmään liittyviä delegoituja säädöksiä, jotka koskevat lisäperusteita tuen kohdistamiselle, tuen hakijoiden hyväksymistä ja valintaa sekä kansallisten tai alueellisten strategioiden laadintaa sekä liitännäistoimenpiteitä.

(27)

Unionin varojen tehokkaan ja kohdennetun käytön varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia kouluhedelmä- ja kouluvihannesjärjestelmään liittyviä delegoituja säädöksiä, jotka koskevat menetelmää, jolla tuki jaetaan uudelleen jäsenvaltioiden kesken vastaanotettujen tukihakemusten perusteella, kustannuksia, joihin voidaan myöntää unionin tukea, mukaan luettuna mahdollisuus vahvistaa tällaisille kustannuksille enimmäismäärä, ja jäsenvaltioiden velvoitetta seurata ja arvioida kouluhedelmä- ja kouluvihannesjärjestelmiensä toimivuutta.

(28)

Kouluhedelmä- ja kouluvihannesjärjestelmää koskevan tietoisuuden edistämiseksi olisi siirrettävä komissiolle valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat kouluhedelmä- ja kouluvihannesjärjestelmää soveltavien jäsenvaltioiden velvollisuutta tiedottaa unionin tuesta järjestelmälle.

(29)

Jotta voitaisiin ottaa huomioon maitotuotteiden kulutustottumusten kehitys, maitotuotteiden markkinoiden innovaatiot ja kehitys, tuotteiden saatavuus unionin eri markkinoilla sekä ravitsemukselliset näkökohdat, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia koulumaitojärjestelmään liittyviä delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tuotteita, joille voidaan myöntää tukea järjestelmästä, jäsenvaltioiden kansallisia tai alueellisia strategioita, tarvittaessa liitännäistoimenpiteet mukaan lukien, ja seurantaa ja arviointia.

(30)

Jotta varmistetaan, että soveltuvat tuensaajat ja hakijat ovat oikeutettuja unioni tukeen ja että sitä käytetään tehokkaasti ja vaikuttavasti, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tukikelpoisiin tuensaajiin ja hakijoihin sovellettavia sääntöjä, vaatimusta, että hakijoiden on oltava jäsenvaltioiden hyväksymiä, ja maitotuotteiden käyttöä aterioiden valmistuksessa kouluissa.

(31)

Sen varmistamiseksi, että tuen hakijat noudattavat velvollisuuksiaan, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä toimenpiteistä, jotka koskevat velvollisuutta asettaa vakuus, jos tuesta maksetaan ennakko.

(32)

Koulumaitojärjestelmästä tiedottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat edellytyksiä, joiden mukaan jäsenvaltioiden on määrä julkistaa mainittuun järjestelmään osallistumisensa ja tiedottaa unionin antamasta tuesta.

(33)

Jotta varmistetaan tuen heijastuminen tuotteiden hintaan, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat koulumaitojärjestelmän mukaisen hintaseurannan käyttöönottoa.

(34)

Unionin rahoitusta tarvitaan hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden, tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien ja toimialakohtaisten organisaatioiden kannustamiseksi laatimaan toimintaohjelmia, joiden tarkoituksena on parantaa oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien tuotantoa ja kaupan pitämistä. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi säädettävä unionin tuesta, jota myönnetään kyseisissä toimintaohjelmissa toteutettaville toimille annetun ensisijaisuuden mukaan. Yhteisrahoitusta olisi kuitenkin vähennettävä ohjelmien tehokkuuden parantamiseksi.

(35)

Jotta voidaan varmistaa oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien tuottajaorganisaatioille, tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymille ja toimialakohtaisille organisaatioille myönnetyn unionin tuen tehokas ja vaikuttava käyttö sekä oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien tuotannon laadun parantamiseksi, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat erityisiä toimenpiteitä, joita voidaan rahoittaa unionin tuella, sekä toimia ja kustannuksia, joita ei voida rahoittaa, erityisiä aloja koskevan unionin rahoituksen jakautumisen vähimmäistasoa, velvoitetta asettaa vakuus, sekä perusteita, jotka jäsenvaltioiden on otettava huomioon toimintaohjelmien valinnassa ja hyväksymisessä.

(36)

Tässä asetuksessa olisi tehtävä ero toisaalta tuoreena kaupan pidettävien hedelmien ja vihannesten sekä jalostukseen tarkoitettujen hedelmien ja vihannesten, ja toisaalta hedelmä- ja vihannesjalosteiden välillä. Toimintarahastoja, toimintaohjelmia ja unionin taloudellista tukea koskevia sääntöjä olisi sovellettava ainoastaan ensiksi mainittuun ryhmään ja molempiin tämän ryhmän hedelmien ja vihannesten tyyppeihin olisi sovellettava yhtäläistä kohtelua.

(37)

Hedelmien ja vihannesten tuotanto on vaikeasti ennakoitavaa, ja tuotteet ovat helposti pilaantuvia. Vähäisetkin ylijäämät voivat häiritä markkinoita merkittävästi. Sen vuoksi olisi otettava käyttöön kriisinhallintatoimenpiteitä, jotka olisi jatkossakin sisällytettävä toimintaohjelmiin.

(38)

Hedelmien ja vihannesten tuotannossa ja kaupan pitämisessä olisi otettava täysimääräisesti huomioon ympäristönäkökohdat, muun muassa viljelymenetelmät, jätemateriaalista huolehtiminen ja markkinoilta poistettujen tuotteiden hävittäminen, erityisesti veden laadun suojelun, biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen ja maisemanhoidon yhteydessä.

(39)

Kaikissa jäsenvaltioissa olisi myönnettävä tukea tuottajaryhmien perustamiseen kaikilla aloilla osana maaseudun kehittämispolitiikkaa. Sen vuoksi hedelmä- ja vihannesalan erityistuki olisi lakkautettava.

(40)

Jotta hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioilla ja niiden liitoilla olisi suurempi vastuu tekemistään taloudellisista päätöksistä ja jotta niille myönnettyjä julkisia varoja suunnattaisiin tulevaisuutta ajatellen, olisi vahvistettava kyseisten varojen käyttöedellytykset. Tuottajaorganisaatioiden ja niiden yhteenliittymien perustamien toimintarahastojen rahoitus on syytä toteuttaa yhteisrahoituksena. Rahoituksen kohteita olisi voitava erityistapauksissa laajentaa. Toimintarahastoista olisi rahoitettava ainoastaan hedelmä- ja vihannesalan toimintaohjelmia. Unionin menojen hallitsemiseksi toimintarahaston perustaville tuottajaorganisaatioille ja niiden yhteenliittymille myönnettävälle tuelle olisi asetettava yläraja.

(41)

Alueilla, joilla hedelmä- ja vihannesalan tuotannon organisointi on vähäistä, olisi sallittava kansallisen täydentävän tuen myöntäminen. Unionin olisi korvattava tällaiset tuet jäsenvaltioille, jotka ovat rakenteellisista syistä erityisen epäedullisessa asemassa.

(42)

Jotta voidaan varmistaa hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioille ja niiden yhteenliittymille myönnetyn tuen tehokas, kohdennettu ja kestävä käyttö, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat toimintarahastoja ja toimintaohjelmia, toimintaohjelmien kansallista säännöstöä ja kansallisia strategioita kansallisen säännöstön ja kansallisten strategioiden vaikuttavuuden seuranta- ja arviointivelvoitteen osalta, unionin taloudellista tukea, kriisinehkäisy- ja kriisinhallintatoimenpiteitä ja kansallista taloudellista tukea.

(43)

On tärkeää säätää viinialan tukitoimenpiteistä, joilla vahvistetaan kilpailurakenteita. Unionin olisi määriteltävä ja rahoitettava kyseiset toimenpiteet, mutta jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus valita tarvittavat toimenpiteet alueellisten elintensä tarpeita vastaavasti ottaen tarvittaessa huomioon alueelliset erityispiirteensä ja sisällyttää ne kansallisiin tukiohjelmiinsa. Jäsenvaltioiden olisi vastattava ohjelmien täytäntöönpanosta.

(44)

Kansallisten tukiohjelmien yhtenä tärkeimpänä tukikelpoisena toimenpiteenä olisi oltava unionin viinien menekinedistäminen ja markkinointi. Innovoinnin tukeminen voi lisätä unionin rypäletuotteiden markkinoitavuutta ja kilpailukykyä. Määrärahoja olisi edelleen myönnettävä rakenneuudistukseen ja uusiin lajikkeisiin siirtymiseen, koska nämä toimet vaikuttavat alaan myönteisesti. Tukea olisi myönnettävä myös alalla tehtäviin investointeihin, joilla pyritään parantamaan yritysten taloudellista suorituskykyä. Sivutuotteiden tislaustuen olisi oltava niiden jäsenvaltioiden käytettävissä, jotka haluavat käyttää tällaista välinettä viinin laadun varmistamiseen samalla ympäristöä suojellen.

(45)

Ennaltaehkäisevien välineiden, joita ovat satovakuutus, keskinäiset rahastot ja rypäleiden korjaaminen raakana, olisi oltava viinialan tukiohjelmissa tukikelpoisia, jotta tuottajia kannustettaisiin toimimaan vastuullisesti kriisitilanteissa.

(46)

Säännökset, jotka koskevat viininviljelijöiden tukemista myöntämällä jäsenvaltioiden vahvistamia tukioikeuksia, on muutettu lopullisiksi varainhoitovuodesta 2015 alkaen asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 n artiklan nojalla ja kyseisessä säännöksessä vahvistetuin edellytyksin.

(47)

Sen varmistamiseksi, että jäsenvaltioiden viinialan tukiohjelmien tavoitteet saavutetaan ja että unionin varoja käytetään tehokkaasti ja vaikuttavasti, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä säännöistä, jotka koskevat seuraaviin liittyviä sääntöjä: vastuu menoista, jotka aiheutuvat tukiohjelmien vastaanottamispäivän komissiossa ja niiden muutosten sekä niiden soveltamisen alkamispäivän välisenä aikana; tukiohjelmien sisältö sekä menot, hallinto- ja henkilöstökustannukset ja toimet, jotka voidaan sisällyttää jäsenvaltioiden tukiohjelmiin, sekä edellytykset ja mahdollisuudet suorittaa maksuja edustajien välityksellä satovakuutukseen myönnettävän tuen tapauksessa; vaatimus asettaa vakuus, jos tuesta maksetaan ennakko; tiettyjen merkintöjen käyttö; ylärajan asettaminen kustannuksille, joita aiheutuu viinitarhojen uudelleenistuttamisesta terveyteen tai kasvinterveyteen liittyvistä syistä; hankkeiden päällekkäisen rahoituksen välttäminen; poikkeukset tuottajien velvoitteesta poistaa markkinoilta viiniyttämisen sivutuotteet ylimääräisen hallintotaakan välttämiseksi sekä tislaajien vapaaehtoinen sertifiointi; ja jäsenvaltioiden mahdollisuus vahvistaa edellytykset tukitoimenpiteiden moitteettomalle toiminnalle.

(48)

Mehiläishoidolle on ominaista tuotantoedellytysten ja -tasojen monimuotoisuus sekä taloudellisten toimijoiden hajaannus ja epäyhtenäisyys niin tuotannon kuin kaupan pitämisen vaiheissa. Lisäksi tiettyjen mehiläispesiin kohdistuvien mehiläisten terveyteen vaikuttavien vaarojen yleistyminen ja erityisesti varroapunkin lisääntyminen viime vuosina useissa jäsenvaltioissa ja tämän tuholaisen hunajantuotannolle aiheuttamat vaikeudet edellyttävät, että unionin toimia jatketaan, sillä varroapunkkia ei voida kokonaan hävittää ja se on käsiteltävä sallituilla tuotteilla. Näissä olosuhteissa ja mehiläistuotteiden tuotannon ja kaupan pitämisen kehittämiseksi unionissa alalle on tarpeen laatia joka kolmas vuosi kansalliset ohjelmat mehiläishoitotuotteiden tuotannon ja kaupan pitämisen yleisten edellytysten parantamiseksi. Unionin olisi osallistuttava kyseisten kansallisten ohjelmien rahoitukseen.

(49)

Toimenpiteet, jotka voivat sisältyä mehiläishoito-ohjelmiin, olisi täsmennettävä. Sen varmistamiseksi, että unionin tukijärjestelmää mukautetaan uusimpaan kehitykseen ja että sen soveltamisalaan kuuluvilla toimenpiteillä voidaan tehokkaasti parantaa mehiläishoitotuotteiden tuotannon ja kaupan pitämisen yleisiä edellytyksiä, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla päivitetään kyseistä toimenpiteiden luetteloa mukauttamalla olemassaolevia toimenpiteitä tai lisäämällä uusia toimenpiteitä.

(50)

Mehiläishoitoon myönnettävien unionin varojen tehokkaan ja vaikuttavan käytön varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat jäsenvaltioiden mehiläishoito- ja maaseudun kehittämistä koskevien ohjelmien päällekkäisen rahoituksen välttämistä sekä perusteita unionin rahoitusosuuden jakamiseksi kullekin osallistujajäsenvaltiolle.

(51)

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 (8) mukaisesti humalan pinta-alatuki on irrotettu tuotannosta 1 päivästä tammikuuta 2010 alkaen. Jotta humalan tuottajaorganisaatiot voisivat jatkaa toimintaansa entiseen tapaan, olisi erityisesti säädettävä, että kyseisissä jäsenvaltioissa vastaavat määrät on käytettävä samoihin toimintoihin. Jotta varmistetaan, että tuella rahoitetaan tässä asetuksessa esitetyn mukaisia tuottaja-organisaatioiden tavoitteita, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tukihakemuksia, tukikelpoisiin humala-aloihin sovellettavia sääntöjä ja tuen laskentaa.

(52)

Silkkiäistoukkien kasvatukseen tarkoitettu unionin tuki olisi irrotettava tuotannosta ja sisällytettävä suorien tukien järjestelmään noudattaen muilla aloilla myönnettäviin tukiin sovellettua lähestymistapaa.

(53)

Eläinten rehuksi tarkoitetulle ja kaseiiniksi ja kaseinaateiksi jalostettavalle unionissa tuotetulle rasvattomalle maidolle ja rasvattomalle maitojauheelle myönnettävä tuki on osoittautunut tehottomaksi markkinoiden tukemisessa, minkä vuoksi se olisi lakkautettava, samoin kuin säännöt, jotka koskevat kaseiinin ja kaseinaattien käyttöä juuston valmistuksessa.

(54)

Päätös lopettaa viiniköynnösten siirtymävaiheen istutuskiellon voimassaolo unionin tasolla on tehty sen perusteella, että unionin viinialan markkinajärjestelyyn vuonna 2008 tehdyn uudistuksen päätavoitteet on saavutettu, erityisesti pitkään kestänyt viinin rakenteellinen ylituotanto on päättynyt ja unionin viinialan kilpailukyky ja markkinasuuntautuneisuus ovat asteittain parantuneet. Nämä myönteiset kehitykset ovat tulosta siitä, että viininviljelyn pinta-ala koko unionissa on pienentynyt selvästi, kilpailukyvyltään heikommat tuottajat ovat poistuneet alalta ja tietyt markkinoiden tukitoimenpiteet on asteittain lakkautettu, mikä on poistanut kannustimen taloudellisesti kestämättömiltä investoinneilta. Tarjontakapasiteetin vähentäminen, rakenteellisten toimenpiteiden tukeminen ja viinin viennin edistäminen ovat mahdollistaneet paremman sopeutumisen unionin tasolla tapahtuneeseen kysynnän vähenemiseen, joka on seurausta kulutuksen asteittaisesta vähenemisestä perinteisissä viiniä tuottavissa jäsenvaltioissa.

(55)

Kysynnän asteittaisen kasvun näkymät maailmanmarkkinoilla kannustavat kuitenkin lisäämään tarjontakapasiteettia ja näin ollen istuttamaan uusia viiniköynnöksiä seuraavan vuosikymmenen aikana. Olisi pyrittävä saavuttamaan keskeinen tavoite, joka on unionin viinialan kilpailukyvyn parantaminen, jotta ei menetettäisi markkinaosuutta maailmanmarkkinoilla, mutta uusien viini-istutusten määrän liian nopea kasvu vastauksena kansainvälisen kysynnän ennustettuun kehitykseen voi jälleen johtaa tilanteeseen, jossa keskipitkällä aikavälillä esiintyy tarjonnan ylikapasiteettia, josta saattaa aiheutua tietyille viinintuotantoalueille mahdollisia sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia. Jotta varmistetaan viini-istutusten määrän hallittu kasvu kaudella 2016–2030, olisi unionin tasolla perustettava uusi viini-istutusten hallintajärjestelmä; joka muodostuu viini-istutuksia koskevasta lupajärjestelmästä.

(56)

Tässä uudessa viini-istutuksia koskevassa lupajärjestelmässä lupia voitaisiin myöntää ilman tuottajilta perittäviä maksuja, ja lupien voimassaolo päättyisi kolmen vuoden kuluessa, jos niitä ei ole siihen mennessä käytetty. Tämä edistäisi sitä, että ne viinintuottajat, joille luvat on myönnetty, käyttävät lupia suoraan ja nopeasti, millä vältetään keinottelu.

(57)

Uusien viini-istutusten lisääntymisen rajoittamista varten olisi perustettava unionin tason suojamekanismi, joka perustuisi jäsenvaltioiden velvollisuuteen tarjota vuosittain uusille istutuksille lupia, jotka vastaisivat yhtä prosenttia istutetusta viininviljelyalasta, samalla kun sallittaisiin jonkin verran joustavuutta kunkin jäsenvaltion erityisolosuhteiden huomioon ottamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi voitava päättää, tarjotaanko pienempien aloja kansallisella tai alueellisella tasolla, mukaan lukien tiettyihin suojattuihin alkuperänimityksiin ja suojattuihin maantieteellisiin merkintöihin soveltuvien alojen tasolla, puolueettomin ja syrjimättömin perustein samalla kun ne varmistavat, että asetetut rajat ovat yli nolla prosenttia eivätkä tavoitteisiin nähden liian rajoittavia.

(58)

Olisi säädettävä tietyistä perusteista sen varmistamiseksi, että luvat myönnetään syrjimättömällä tavalla ja erityisesti kun tuottajien hakema kokonaishehtaarimäärä ylittää jäsenvaltioiden saataville asettaman lupien kokonaishehtaarimäärän.

(59)

Lupien myöntämisen tuottajille, jotka raivaavat olemassa olevan viininviljelyalan, olisi tapahduttava ilman eri toimenpiteitä hakemuksen jättämisen jälkeen ja riippumatta uusia istutuksia koskevasta suojamekanismista, koska tällaiset luvat eivät vaikuta viininviljelyalojen lisääntymiseen kokonaisuudessaan. Tietyillä alueilla, jotka soveltuvat suojatuilla alkuperänimityksillä tai suojatuilla maantieteellisillä merkinnöillä varustettujen viinien tuotantoon, jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus rajoittaa kyseisten lupien myöntäminen koskemaan hyväksyttyjen ja edustavien ammattialajärjestöjen suositusten mukaisia uudelleenistutuksia.

(60)

Viini-istutuksia koskevaa uutta lupajärjestelmää ei tulisi soveltaa niihin jäsenvaltioihin, jotka eivät sovella unionin istutusoikeuksien siirtymäjärjestelyä, ja sen olisi oltava vapaaehtoinen niille jäsenvaltioille, joissa viininviljelyala on alle tietyn raja-arvon, vaikka ne soveltavat istutusoikeuksia.

(61)

Olisi säädettävä siirtymäsäännöksistä sen varmistamiseksi, että entisestä istutusoikeuksien järjestelystä siirrytään kitkattomasti uuteen järjestelmään, ja erityisesti, jotta vältetään liialliset istutukset ennen uuden järjestelmän alkamista. Jäsenvaltioilla olisi oltava tiettyä joustovaraa päättää määräajasta niiden hakemusten esittämiselle, jotka koskevat istutusoikeuksien muuntamista luviksi 31 päivän joulukuuta 2015 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välisenä aikana.

(62)

Sen varmistamiseksi, että viini-istutuksia koskeva uusi lupajärjestelmä pantaisiin täytäntöön yhdenmukaisella ja tehokkaalla tavalla, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädöksiä, jotka koskevat edellytyksiä, joiden perusteella tietyt viini-istutukset vapautetaan järjestelmästä, kelpoisuus- ja ensisijaisuusperusteita koskevia sääntöjä, kelpoisuus- ja ensisijaisuusperusteiden lisäämistä, raivattavien viiniköynnösten samanaikaista esiintymistä istutettujen uusien viiniköynnösten kanssa sekä perusteita, joiden nojalla jäsenvaltiot voivat rajoittaa uudelleenistutuksia koskevien lupien myöntämistä.

(63)

Istutuksia, jotka tapahtuvat ilman lupaa, olisi valvottava tehokkaasti, jotta varmistetaan uuden järjestelmän sääntöjen noudattaminen.

(64)

Maataloustuotteiden kaupan pitämistä koskevien vaatimusten soveltaminen voi parantaa tuotannon ja kaupan pitämisen taloudellisia edellytyksiä sekä tuotteiden laatua. Sen vuoksi tällaisten vaatimusten soveltaminen on tuottajien, kauppiaiden ja kuluttajien edun mukaista.

(65)

Maataloustuotteiden laatupolitiikasta annetun komission tiedonannon ja siitä käydyn keskustelun perusteella ala- tai tuotekohtaiset kaupan pitämisen vaatimukset on aiheellista säilyttää kuluttajien odotusten ottamiseksi huomioon sekä maataloustuotteiden tuotantoon ja kaupan pitämiseen liittyvien taloudellisten edellytysten ja maataloustuotteiden laadun parantamiseksi.

(66)

Kaupan pitämisen vaatimusten osalta olisi vahvistettava horisontaalisia säännöksiä.

(67)

Kaupan pitämisen vaatimukset olisi eriteltävä pakollisiin sääntöihin tiettyjä aloja tai tuotteita varten ja vapaaehtoisiin varattuihin ilmaisuihin, jotka vahvistetaan ala- tai tuotekohtaisesti.

(68)

Kaupan pitämisen vaatimuksia olisi periaatteessa sovellettava kaikkiin asianomaisiin unionissa kaupan pidettäviin maataloustuotteisiin.

(69)

Tässä asetuksessa olisi lueteltava alat ja tuotteet, joihin kaupan pitämisen vaatimuksia voidaan soveltaa. Jotta kuitenkin otetaan huomioon kuluttajien odotukset ja tarve parantaa maataloustuotteiden laatua sekä niiden tuotannon ja kaupan pitämisen taloudellisia edellytyksiä, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan kyseistä luetteloa, tiukoin edellytyksin.

(70)

Kuluttajien odotusten ottamiseksi huomioon, tiettyjen maataloustuotteiden tuotantoon ja kaupan pitämiseen liittyvien taloudellisten edellytysten ja niiden laadun parantamiseksi, jatkuvasti muuttuviin markkinaolosuhteisiin, kehittyvään kuluttajakysyntään ja alan kansainvälisten normien kehitykseen mukautumiseksi sekä tuoteinnovoinnin jarruttamisen välttämiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan ala- tai tuotekohtaiset kaupan pitämisen vaatimukset kaikissa kaupan pitämisen vaiheissa sekä tällaisiin vaatimuksiin sovellettavat poikkeukset ja vapautukset. Kaupan pitämisen vaatimuksissa olisi otettava huomioon muun muassa asianomaisten tuotteiden luonnolliset ja olennaiset ominaisuudet ja vältettävä näin muuttamasta merkittävästi asianomaisen tuotteen tavanomaista koostumusta. Lisäksi kaupan pitämisen vaatimuksissa olisi otettava huomioon mahdollinen riski siitä, että kuluttajia johdetaan harhaan odotusten ja käsitysten suhteen. Vaatimuksiin liittyvistä poikkeuksista tai vapautuksista ei saisi seurata ylimääräisiä kuluja pelkästään maataloustuottajille.

(71)

Kaupan pitämisen vaatimuksia olisi sovellettava, jotta markkinoille voitaisiin helposti toimittaa standardoitua ja tyydyttävää laatua olevia tuotteita, ja niiden olisi koskettava erityisesti teknisiä määritelmiä, luokitteluja, esillepanoa, merkitsemistä ja pakkausmerkintöjä, pakkaamista, tuotantotapaa, säilyttämistä, varastointia, kuljettamista, asiaan liittyviä hallinnollisia asiakirjoja, varmentamista ja määräaikoja sekä käyttöä ja myyntiä koskevia rajoituksia.

(72)

Ottaen huomioon tuottajien intressit antaa tietoa tuotteiden ja tuotannon ominaispiirteistä ja kuluttajien tarve saada riittäviä ja avoimia tuotetietoja olisi oltava mahdollista määritellä maataloustuotannon paikka ja/tai lähtöpaikka tapauskohtaisesti asianmukaisella maantieteellisellä tasolla ottaen samalla huomioon joidenkin alojen erityispiirteet varsinkin jalostettujen maataloustuotteiden osalta.

(73)

Kolmansista maista tuotavien tuotteiden osalta olisi säädettävä erityissäännöistä, jos kolmansissa maissa voimassa olevat kansalliset säännökset oikeuttavat poikkeamisen kaupan pitämisen vaatimuksista ja jos tällaisten säännösten vastaavuus unionin lainsäädännön kanssa voidaan taata. On myös aiheellista vahvistaa säännöt, joilla vahvistetaan unionista vietäviin tuotteisiin sovellettavien kaupan pitämisen vaatimusten soveltamista.

(74)

Hedelmä- ja vihannesalan tuotteita, jotka on tarkoitettu myytäviksi tuoreena kuluttajalle, olisi pidettävä kaupan ainoastaan, jos ne ovat laadultaan virheettömiä, aitoja ja kauppakelpoisia ja jos alkuperämaa on ilmoitettu. Tämän vaatimuksen moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi ja tiettyjen erityistilanteiden ottamiseksi huomioon komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat erityisiä poikkeuksia kyseisestä vaatimuksesta.

(75)

Laatupolitiikkaa olisi sovellettava koko unionissa soveltamalla humala-alan tuotteisiin varmentamista koskevaa menettelyä ja kieltämällä näiden tuotteiden kaupan pitäminen, joille ei ole myönnetty todistusta. Tämän vaatimuksen moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi ja tiettyjen erityistilanteiden ottamiseksi huomioon komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat kyseisestä vaatimuksesta poikkeavia toimenpiteitä tiettyjen kolmansien maiden kaupan vaatimusten täyttämiseksi tai erityiseen käyttöön tarkoitettuja tuotteita varten.

(76)

Eräiden alojen ja tuotteiden osalta määritelmät, nimitykset ja myyntinimitykset ovat tärkeitä seikkoja kilpailuedellytysten määrittämisenkannalta. Sen vuoksi on aiheellista vahvistaa kyseisille aloille ja/tai tuotteille määritelmät, nimitykset ja myyntinimitykset, joita olisi käytettävä unionissa vain sellaisten tuotteiden kaupan pitämiseksi, jotka ovat vastaavien vaatimusten mukaisia.

(77)

Jotta tiettyjen tuotteiden määritelmiä ja myyntinimityksiä voitaisiin mukauttaa kehittyvään kuluttajakysyntään liittyviin tarpeisiin, tekniseen kehitykseen tai tuoteinnovoinnin tarpeisiin, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat määritelmiin ja myyntinimityksiin liittyviä muutoksia, poikkeuksia tai vapautuksia.

(78)

Sen varmistamiseksi, että toimijoilla ja jäsenvaltioilla on selkeä ja oikea käsitys tietyille aloille vahvistetuista määritelmistä ja myyntinimityksistä komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä niiden eritelmiä ja soveltamista koskevista säännöistä.

(79)

Kunkin tuotteen tai alan erityispiirteiden, kaupan pitämisen eri vaiheiden, teknisten edellytysten, mahdollisten merkittävien käytännön vaikeuksien sekä analyysimenetelmien tarkkuuden ja toistettavuuden huomioon ottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat yhteen tai useampaan erityiseen vaatimukseen sovellettavaa sallittua poikkeamaa, jonka ylittyessä koko tuote-erää olisi pidettävä vaatimuksen vastaisena.

(80)

Olisi määriteltävä tietyt viininvalmistusmenetelmät ja viinintuotantoon liittyvät rajoitukset, jotka koskevat erityisesti viinin leikkaamista ja tietynlaisen kolmansista maista peräisin olevan rypäleen puristemehun, viinirypälemehun ja tuoreiden rypäleiden käyttöä. Kansainväliset vaatimukset täyttääkseen komission olisi otettava huomioon Kansainvälisen viinijärjestön (OIV) suosittelemat viininvalmistusmenetelmät.

(81)

Olisi vahvistettava rypälelajikkeiden luokittelua koskevat säännöt, joiden mukaan enemmän kuin 50 000 hehtolitraa vuodessa tuottavat jäsenvaltiot olisi vastattava edelleen niiden rypälelajikkeiden luokittelusta, joista viinin valmistaminen niiden alueilla on sallittua. Eräät rypälelajikkeet olisi jätettävä luokittelun ulkopuolelle.

(82)

Jäsenvaltioiden olisi voitava pitää voimassa tai antaa levitettävien rasvojen laatutasoja koskevat tietyt kansalliset säännöt.

(83)

Jäsenvaltioille olisi annettava viinialalla lupa rajoittaa joidenkin viininvalmistusmenetelmien käyttöä tai kieltää niiden käyttö ja soveltaa alueellaan tuotettuihin viineihin tiukempia rajoituksia sekä sallia sellaisten viininvalmistusmenetelmien koekäyttö, jotka eivät ole sallittuja.

(84)

Jotta voidaan varmistaa tiettyjä tuotteita ja aloja koskeviin kaupan pitämisen vaatimuksiin liittyvien kansallisten sääntöjen moitteeton ja avoin soveltaminen, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tällaisten kaupan pitämisen vaatimusten soveltamiseen sekä kokeellisin menetelmin saatujen tuotteiden hallussapitoon, liikkuvuuteen ja käyttöön liittyvien edellytysten vahvistamista.

(85)

Kaupan pitämisen vaatimusten lisäksi olisi vahvistettava vapaaehtoisia laatuilmaisuja sen varmistamiseksi, ettei erityisiä tuoteominaispiirteitä taikka tuotannon tai jalostuksen ominaisuuksia kuvaavia ilmaisuja käytetä markkinoilla väärin vaan kuluttajat voivat luottaa niihin arvioidessaan tuotteen laatua. Tämän asetuksen tavoitteiden ja selvyyden vuoksi nykyiset vapaaehtoiset laatuilmaisut olisi lueteltava tässä asetuksessa.

(86)

Jäsenvaltioille olisi annettava lupa vahvistaa sääntöjä sellaisten viinialan tuotteiden poistamiselle, jotka eivät ole tämän asetuksen vaatimusten mukaisia. Jotta varmistetaan viinialan tuotteita koskevien kansallisten sääntöjen moitteeton ja avoin soveltaminen, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat käyttöön liittyvien edellytysten vahvistamista viinialan tuotteille, jotka eivät ole tämän asetuksen vaatimusten mukaisia.

(87)

Jotta voidaan ottaa huomioon tiettyjen alojen markkinatilanne ja kaupan pitämisen vaatimusten ja kansainvälisten standardien kehitys, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat uuden vapaaehtoisen varatun ilmaisun varaamista ja sen käyttöedellytysten vahvistamista ja muuttamista sekä vapaaehtoisen varatun ilmaisun käyttöedellytysten muuttamista ja vapaaehtoisten varattujen ilmaisujen peruuttamista.

(88)

Jotta voidaan ottaa huomioon tiettyjen alojen ominaispiirteet ja kuluttajien odotukset, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan uuden varatun ilmaisun käyttöönottoon liittyviä yksityiskohtaisia lisävaatimuksia.

(89)

Sen varmistamiseksi, että vapaaehtoisia varattuja ilmaisuja käyttäen kuvaillut tuotteet täyttävät sovellettavat käyttöedellytykset, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan vapaaehtoisten varattujen ilmaisujen käyttöä koskevia lisäsääntöjä.

(90)

Unionin ja eräiden kolmansien maiden välisen kaupan erityispiirteiden sekä tiettyjen maataloustuotteiden erityisluonteen huomioon ottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat edellytyksiä, joilla tuontituotteiden katsotaan noudattavan unionin kaupan pitämisen vaatimuksia vastaavalla tasolla ja joiden ansiosta voidaan toteuttaa toimenpiteitä niistä säännöistä poikkeamiseksi, joiden mukaan tuotteita voidaan pitää unionissa kaupan ainoastaan kyseisten vaatimusten mukaisesti, ja sääntöjä, jotka koskevat kaupan pitämisen vaatimusten soveltamista unionista vietäviin tuotteisiin.

(91)

Viiniä koskevia säännöksiä sovellettaessa olisi otettava huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti tehdyt kansainväliset sopimukset.

(92)

Laatuviinien käsite perustuu unionissa muun muassa viinin maantieteelliseen alkuperään liittyviin erityisominaisuuksiin. Kuluttaja tunnistaa tällaiset viinit niille myönnetyistä suojatuista alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä. Jotta asianomaisten tuotteiden laatuväitteitä tukeva kehys olisi avoin ja kehittyneempi, olisi otettava käyttöön järjestelmä, jossa alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää koskevat hakemukset tutkitaan noudattaen lähestymistapaa, jota sovelletaan unionin horisontaalisessa laatupolitiikassa muihin elintarvikkeisiin kuin viiniin ja väkeviin alkoholijuomiin, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1151/2012 (9) esitetyn mukaisesti.

(93)

Suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustettujen viinien erityisten laatuominaisuuksien säilyttämiseksi jäsenvaltioiden olisi sallittava soveltaa tiukempia sääntöjä.

(94)

Jotta viinin alkuperänimitykset ja maantieteelliset merkinnät saisivat suojan unionissa, ne olisi hyväksyttävä ja rekisteröitävä unionin tasolla komission vahvistamien menettelysääntöjen mukaisesti.

(95)

Suojaa olisi voitava hakea kolmansien maiden alkuperänimityksille ja maantieteellisille merkinnöille, jotka ovat suojattuja alkuperämaassaan.

(96)

Rekisteröintimenettelyssä olisi annettava kaikille jäsenvaltion tai kolmannen maan luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille, joiden oikeutettua etua asia koskee, mahdollisuus käyttää oikeuksiaan ja esittää vastaväite.

(97)

Rekisteröidyillä alkuperänimityksillä ja maantieteellisillä merkinnöillä olisi oltava suoja sellaista käyttöä vastaan, joka hyödyntää edellytykset täyttävien tuotteiden mainetta. Rehellisen kilpailun edistämiseksi ja kuluttajien harhauttamisen estämiseksi suoja olisi laajennettava koskemaan myös tuotteita ja palveluja, jotka eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan, perussopimusten liitteeseen I kuulumattomat tuotteet mukaan luettuina.

(98)

Käytössä olevien merkintäkäytäntöjen huomioon ottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat viiniköynnöslajikkeen nimen käytön sallimista, kun se sisältää suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän tai koostuu tällaisesta nimityksestä tai merkinnästä.

(99)

Jotta voidaan ottaa huomioon rajatulla maantieteellisellä alueella tapahtuvan tuotannon erityispiirteet, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan maantieteellisen alueen rajaamista koskevia lisäperusteita ja rajatulla maantieteellisellä alueella tapahtuvaan tuotantoon liittyviä rajoituksia ja poikkeuksia.

(100)

Tuotteiden laadun ja jäljitettävyyden varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä edellytyksistä, joilla eritelmiin voi sisältyä lisävaatimuksia.

(101)

Tuottajien ja toimijoiden laillisten oikeuksien ja oikeutettujen etujen suojan varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat hakijatyyppejä, jotka voivat hakea suojaa alkuperänimitykselle tai maantieteelliselle merkinnälle; edellytyksiä, joita on noudatettava haettaessa alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaa, komission suorittamaa hakemuksen tutkimista, vastaväitemenettelyjä sekä suojattujen alkuperänimitysten tai suojattujen maantieteellisten merkintöjen muuttamista tai peruuttamista koskevia menettelyjä. Tämän säädösvallan siirron olisi koskettava myös rajatylittävää suojaa koskeviin hakemuksiin sovellettavia edellytyksiä; kolmannessa maassa sijaitsevia maantieteellisiä alueita koskeviin hakemuksiin sovellettavia edellytyksiä; päivämäärää, josta alkaen suojaa tai suojaan tehtyä muutosta sovelletaan; ja edellytyksiä, jotka liittyvät tuote-eritelmien muutoksiin.

(102)

Jotta voidaan varmistaa riittävä suoja, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat suojattua nimitystä koskevia rajoituksia.

(103)

Jotta voidaan varmistaa, ettei talouden toimijoille ja toimivaltaisille viranomaisille aiheudu aiheettomasti haittaa tämän asetuksen soveltamisesta ennen 1 päivää elokuuta 2009 suojan saaneiden viinien nimitysten osalta tai sellaisten osalta, joiden suojaa koskeva hakemus on tehty ennen kyseistä päivää, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan siirtymäsääntöjä tällaisia viinien nimityksiä varten, ennen tiettyä päivämäärää markkinoille saatettuihin tai etiketöityihin viineihin ja tuote-eritelmien muutoksiin.

(104)

Tiettyjä merkintöjä on käytetty unionissa perinteisesti, ja ne antavat kuluttajille viinien erityispiirteistä ja laadusta tietoja, jotka täydentävät suojattuja alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä ilmeneviä tietoja. Tällaiset perinteiset merkinnät olisi voitava suojata unionissa sisämarkkinoiden toimivuuden ja rehellisen kilpailun varmistamiseksi sekä sen välttämiseksi, että kuluttajia johdettaisiin harhaan.

(105)

Jotta voidaan varmistaa riittävä suojan taso, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat suojattavan perinteisen merkinnän kieltä ja kirjoitusasua.

(106)

Tuottajien ja toimijoiden laillisten oikeuksien suojaamisen varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat hakijatyyppejä, jotka voivat hakea suojaa perinteiselle merkinnälle; perinteisen merkinnän hyväksymishakemuksen voimassaoloedellytyksiä; perusteita ehdotetun perinteisen merkinnän suojaamisen vastustamiselle; suojan laajuutta, mukaan lukien suhde tavaramerkkeihin, suojattuihin perinteisiin merkintöihin, suojattuihin alkuperänimityksiin tai maantieteellisiin merkintöihin, homonyymeihin tai eräisiin rypälelajikkeiden nimiin; perusteita perinteisen merkinnän peruuttamiselle; hakemusten tai pyyntöjen viimeistä jättöpäivää; menettelyjä, joita on noudatettava haettaessa perinteisen merkinnän suojaa, mukaan lukien komission suorittama hakemuksen tutkiminen, vastaväitemenettelyt sekä peruuttamis- ja muuttamismenettelyt.

(107)

Unionin ja eräiden kolmansien maiden välisen kaupan erityispiirteiden huomioon ottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä edellytyksistä, joiden mukaisesti perinteisiä merkintöjä voidaan käyttää kolmansien maiden tuotteissa, ja säätää asiaan liittyvistä poikkeuksista.

(108)

Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien viinialan tuotteiden kuvauksella, nimityksellä ja esillepanolla voi olla merkittävä vaikutus niiden markkinoitavuuteen. Jäsenvaltioiden viinituotteiden merkintöjä koskevan lainsäädännön erot voivat haitata sisämarkkinoiden toimintaa. Sen vuoksi olisi vahvistettava säännöt, joissa otetaan huomioon kuluttajien ja tuottajien oikeutetut edut. Tästä syystä on aiheellista säätää merkintää ja esillepanoa koskevista unionin säännöistä.

(109)

Jotta voidaan varmistaa käytössä olevien merkintäkäytäntöjen noudattaminen, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan poikkeukselliset olosuhteet, joiden vallitessa on oikeutettua jättää pois viittaus suojattuun alkuperänimitykseen tai suojattuun maantieteelliseen merkintään.

(110)

Viinialan erityispiirteiden huomioon ottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat muiden kuin tässä asetuksessa säädettyjen merkintätietojen esillepanoa ja käyttöä; eräitä pakollisia ja vapaaehtoisia merkintöjä, ja esillepanoa.

(111)

Toimijoiden oikeutettujen etujen suojaamisen varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettujen viinien väliaikaisia merkintöjä ja esillepanoa, jos asianomainen alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä täyttää asianmukaiset vaatimukset.

(112)

Sen varmistamiseksi, ettei talouden toimijoille aiheudu haittaa, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat siirtymäsäännöksiä ennen 1 päivää elokuuta 2009 sovellettujen asiaa koskevien sääntöjen mukaisesti markkinoille saatettujen ja etiketöityjen viinien osalta.

(113)

Jotta voidaan ottaa huomioon unionin ja eräiden kolmansien maiden välisen kaupan erityispiirteet, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädöksiä, jotka koskevat poikkeuksia merkintöjä ja esillepanoa koskeviin sääntöihin vientiin tarkoitettujen tuotteiden osalta, jos asianomaisen kolmannen maan oikeudessa tätä edellytetään.

(114)

Sokeriyritysten ja sokerijuurikkaan viljelijöiden oikeuksien ja velvollisuuksien kohtuullisen tasapainon varmistamiseksi tarvitaan erityisiä välineitä vielä kiintiöjärjestelmän päättymisen jälkeenkin. Sen vuoksi olisi vahvistettava näiden välisiä kirjallisia toimialakohtaisia sopimuksia koskevat vakiosäännökset.

(115)

Vuoden 2006 sokerijärjestelmän uudistuksella oli kauaskantoisia muutosvaikutuksia unionin sokerialaan. Jotta sokerijuurikkaan viljelijät voisivat saattaa päätökseen mukautumisensa uuteen markkinatilanteeseen ja kasvavaan markkinasuuntautuneisuuteen, nykyistä sokerikiintiöjärjestelmää olisi jatkettava siihen asti kunnes se kumotaan markkinointivuoden 2016/2017 lopussa.

(116)

Jotta voidaan ottaa huomioon sokerialan erityispiirteet, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia säädöksiä, jotka koskevat sokerialan teknisten määritelmien päivittämistä; sokerijuurikkaan tässä asetuksessa vahvistettujen ostoehtojen päivittämistä; ja lisäsääntöjä, jotka koskevat yritykselle toimitetun sokerijuurikkaan kokonaispainon, taaran ja sokeripitoisuuden määrittämistä ja sokerijuurikasjätemassaa.

(117)

Tuoreet kokemukset ovat osoittaneet, että tarvitaan erityisiä toimenpiteitä varmistamaan sokerin riittävä saatavuus unionin markkinoilla sokerikiintiöiden jäljellä olevalla kaudella.

(118)

Jotta voidaan ottaa huomioon sokerialan erityiset ominaispiirteet ja varmistetaan, että kaikkien osapuolten edut otetaan asianmukaisesti huomioon, ja ehkäistään markkinahäiriöt, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia säädöksiä, jotka koskevat ostoehtoja ja toimitussopimuksia; tässä asetuksessa vahvistettujen sokerijuurikkaan ostoehtojen mukauttamista; ja perusteita, joita sokeriyrityksiin sovelletaan myönnettäessä sokerijuurikkaan myyjille juurikasmäärät, joista on tehtävä toimitussopimukset ennen kylvöä.

(119)

Teknisen kehityksen huomioon ottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia säädöksiä, joissa vahvistetaan luettelo tuotteista, joiden tuotannossa saa käyttää teollisuudelle tarkoitettua sokeria, isoglukoosia tai inuliinisiirappia.

(120)

Varmistaakseen, että sokeria, isoglukoosia tai inuliinisiirappia tuottavat tai jalostavat yritykset noudattavat velvollisuuksiaan, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia säädöksiä, jotka koskevat yritysten hyväksynnän myöntämistä ja peruuttamista sekä hallinnollisia seuraamuksia koskevia perusteita.

(121)

Sokerialan erityispiirteiden huomioon ottamiseksi ja sen varmistamiseksi, että kaikkien osapuolten edut otetaan asianmukaisesti huomioon, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia säädöksiä ehtojen merkityksestä kiintiöjärjestelmän toiminnan kannalta sekä edellytyksistä, jotka liittyvät myyntiin syrjäisimmille alueille.

(122)

Sen varmistamiseksi, että viljelijät on liitetty tiiviisti päätökseen, joka koskee tietyn tuotantomäärän siirtämistä, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia säädöksiä, jotka koskevat sokerin siirtämistä.

(123)

Viinintuotantokyvyn hallinnan parantamiseksi jäsenvaltioiden olisi toimitettava komissiolle viinitilarekisteriin perustuva tuotantokykyään koskeva selvitys. Jotta jäsenvaltiot toimittaisivat selvityksen, tuki rakenneuudistukseen ja uusiin lajikkeisiin siirtymiseen olisi rajoitettava selvityksen toimittaneisiin jäsenvaltioihin.

(124)

Jotta tuotantokyvyn seuranta ja todentaminen olisi jäsenvaltioissa helpompaa, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat viinitilarekisterien sisältöä sekä poikkeuksia.

(125)

Olisi vaadittava, että kaikkien tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien viinialan tuotteiden mukana on oltava unionissa liikkuessa liiteasiakirja, jotta niiden jäljitettävyys olisi riittävä erityisesti kuluttajansuojan kannalta.

(126)

Viinialan tuotteiden kuljetusten ja jäsenvaltioiden niille tekemien tarkastusten helpottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia säädöksiä säännöistä, jotka koskevat liiteasiakirjaa ja sen käyttöä edellytyksillä, joilla liiteasiakirjaa voidaan pitää todisteena suojatusta alkuperänimityksestä tai maantieteellisestä merkinnästä; rekisterinpitovelvollisuutta ja rekisterin käyttöä; sen täsmentämistä, keiden on pidettävä rekisteriä, ja poikkeuksia rekisterinpitovelvollisuuteen; sekä rekisteriin sisällytettäviä toimia.

(127)

Muodollisia kirjallisia sopimuksia koskevan unionin lainsäädännön puuttuessa jäsenvaltiot voivat kansallisen sopimusoikeuden puitteissa tehdä kyseisten sopimusten käyttämisen pakolliseksi, kunhan se tapahtuu unionin oikeuden mukaisesti ja siten, että varmistetaan erityisesti sisämarkkinoiden ja yhteisen markkinajärjestelyn moitteeton toiminta. Koska tilanteet vaihtelevat suuresti eri puolilla unionia ja toissijaisuusperiaatteen vuoksi, tällainen päätös olisi jätettävä jäsenvaltioille. Maito- ja maitotuotealan sopimusten vähimmäisvaatimusten varmistamiseksi ja sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan turvaamiseksi tällaisten sopimusten käyttöä koskevat perusedellytykset olisi kuitenkin vahvistettava unionin tasolla. Kaikista tällaisista perusedellytyksistä olisi voitava neuvotella vapaasti. Koska joidenkin meijeriosuuskuntien perussääntöön saattaa sisältyä vaikutukseltaan vastaavia sääntöjä, ne olisi yksinkertaisuuden vuoksi vapautettava sopimuksen laatimista koskevasta velvoitteesta. Tällaisen sopimusjärjestelmän tehokkuuden lisäämiseksi jäsenvaltioiden olisi päätettävä, olisiko sitä sovellettava myös silloin, kun välittäjäosapuolet keräävät maidon tuottajilta ja toimittavat sen jalostajille.

(128)

Tuotannon kannattavan kehityksen varmistamiseksi ja siten maidontuottajien kohtuullisen elintason takaamiseksi tuottajien neuvotteluvoimaa jalostajiin nähden olisi vahvistettava, jotta lisäarvo jakautuisi toimitusketjussa tasaisemmin. Yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi olisi hyväksyttävä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 42 artiklan ja 43 artiklan 2 kohdan nojalla säännös, jolla maidontuottajien muodostamien tuottajaorganisaatioiden tai niiden yhteenliittymien sallitaan yhteisesti neuvotella meijerin kanssa joidenkin tai kaikkien jäsentensä raakamaitotuotantoa koskevista sopimusehdoista, myös hinnoista. Maitomarkkinoiden toimivan kilpailun säilyttämiseksi tähän mahdollisuuteen olisi sovellettava asianmukaisia määrällisiä rajoituksia. Osuuskuntien tehokkaan toiminnan varmistamiseksi ja selkeyden vuoksi olisi täsmennettävä, että kun tuottajan jäsenyys osuuskunnassa sisältää kyseisen tuottajan koko maidontuotantoa tai sen osaa koskevan velvoitteen toimittaa raakamaitoa ja kun tätä velvoitetta koskevat ehdot on määritelty osuuskunnan perussäännöissä tai näihin perussääntöihin perustuvissa säännöissä tai päätöksissä, näitä ehtoja ei pitäisi alistaa tuottajaorganisaation kautta käytäviin neuvotteluihin.

(129)

Koska suojatuilla alkuperänimityksillä ja suojatuilla maantieteellisillä merkinnöillä on suuri merkitys erityisesti haavoittuvassa asemassa oleville maaseutualueille ja jotta voidaan varmistaa erityisesti suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustettujen juustojen lisäarvo ja laadun säilyminen ja koska maidon kiintiöjärjestelmä on poistumassa käytöstä, jäsenvaltioiden olisi voitava soveltaa sääntöjä, joilla säännellään tällaisten tietyllä maantieteellisellä alueella tuotettujen juustojen kaikkea tarjontaa, toimialakohtaisen organisaation, tuottajaorganisaation tai asetuksessa (EU) N:o 1151/2012 määritellyn ryhmän pyynnöstä. Tällaisen pyynnön olisi saatava tukea suurelta maidontuottajien enemmistöltä, joka edustaa suurinta osaa kyseiseen juustoon käytettävästä maitomäärästä, ja toimialakohtaisten organisaatioiden ja ryhmien tapauksessa sen olisi saatava tukea juustontuottajien suurelta enemmistöltä, joka edustaa suurinta osaa kyseisen juuston tuotannosta.

(130)

Markkinoiden kehityksen seuraamiseksi komissio tarvitsee ajantasaista tietoa toimitetun raakamaidon määristä. Siksi olisi pyrittävä varmistamaan, että ensiostaja toimittaa tällaiset tiedot säännöllisesti jäsenvaltioille ja että jäsenvaltio ilmoittaa niistä komissiolle.

(131)

Tuottajaorganisaatioilla ja niiden yhteenliittymillä voi olla tärkeä rooli tarjonnan keskittämisessä ja kaupan pitämisen parantamisessa, suunnittelussa ja tuotannon mukauttamisessa vastaamaan kysyntää, tuotantokustannusten optimoinnissa ja tuottajahintojen vakauttamisessa, tutkimuksen suorittamisessa, parhaiden käytäntöjen edistämisessä ja teknisen avun antamisessa, sivutuotteiden käsittelyssä ja niiden jäsenille tarjolla olevien riskinhallintavälineiden hallinnoinnissa vahvistaen näin tuottajien asemaa elintarvikeketjussa.

(132)

Toimialakohtaisilla organisaatioilla voi olla merkittävä asema toimitusketjun toimijoiden välisen vuoropuhelun ja parhaiden käytänteiden edistämisessä sekä markkinoiden avoimuuden lisäämisessä.

(133)

Tuottajaorganisaatioiden, niiden yhteenliittymien ja toimialakohtaisten organisaatioiden määrittelyä ja hyväksyntää koskevia voimassaolevia sääntöjä olisi sen vuoksi yhdenmukaistettava, virtaviivaistettava ja laajennettava, jotta voidaan säätää pyynnöstä annettavasta mahdollisesta hyväksynnästä tiettyjen alojen osalta tämän asetuksen mukaisten perussääntöjen nojalla. Tuottajaorganisaatioiden hyväksyntää koskevilla perusteilla ja perussäännöillä olisi varmistettava, että kyseiset elimet perustetaan tuottajien aloitteesta ja että niissä noudatetaan määräysvallan osalta sääntöjä, jotka varmistavat, että tuottajajäsenet voivat demokraattisella tavalla valvoa organisaatiotaan ja sen päätöksiä.

(134)

Eri aloilla voimassa olevat säännökset, jotka tehostavat tuottajaorganisaatioiden ja niiden yhteenliittymien sekä toimialakohtaisten organisaatioiden vaikutusta sallimalla jäsenvaltioiden laajentaa tällaisten organisaatioiden sääntöjen soveltamisalaa tietyin edellytyksin muihin kuin niiden jäseninä oleviin toimijoihin, ovat osoittautuneet toimiviksi, ja niitä olisi yhdenmukaistettava ja virtaviivaistettava, ja ne olisi ulotettava koskemaan kaikkia aloja.

(135)

Olisi säädettävä mahdollisuudesta toteuttaa tiettyjä toimenpiteitä, jotka helpottavat tarjonnan mukauttamista markkinoiden tarpeisiin ja jotka voivat edistää markkinoiden vakauttamista ja kohtuullisen elintason varmistamista alalla toimivalle maatalousväestölle.

(136)

Jotta rohkaistaisiin tuottajaorganisaatioita, tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymiä ja toimialakohtaisia organisaatioita toteuttamaan toimia, joilla helpotetaan tarjonnan mukauttamista markkinoiden vaatimuksiin, lukuun ottamatta markkinoilta poistamiseen liittyviä toimia, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä toimenpiteistä. joilla parannetaan laatua, edistetään tuotannon, jalostuksen ja kaupan pitämisen parempaa organisointia, helpotetaan markkinahintojen kehityksen seurantaa ja mahdollistetaan käytettävien tuotantokeinojen tuntemuksen perusteella lyhyen ja pitkän aikavälin ennusteiden laatiminen.

(137)

Viinimarkkinoiden toimivuuden parantamiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava panna toimialakohtaisten organisaatioiden tekemät päätökset täytäntöön. Päätösten perusteella ei pitäisi kuitenkaan voida toteuttaa menettelyjä, jotka voivat vääristää kilpailua.

(138)

Vaikka muodollisten kirjallisten sopimusten käyttöä maitoalalla säännellään erillisillä säännöksillä, tällaisten sopimusten käyttö voi kuitenkin auttaa lisäämään toimijoiden vastuuta muilla aloilla ja lisätä tietoisuutta siitä, että on tarpeen ottaa markkinasignaalit paremmin huomioon, parantaa hinnan välittymistä ja mukauttaa tarjonta paremmin kysyntään sekä auttaa välttämään tiettyjä sopimattomia kaupallisia menettelyjä. Tällaisia sopimuksia koskevan unionin lainsäädännön puuttuessa jäsenvaltiot voivat kansallisen sopimusoikeuden mukaisesti päättää asettaa kyseisten sopimusten käyttämisen pakolliseksi, kunhan se tapahtuu unionin oikeuden mukaisesti ja erityisesti siten, että varmistetaan sisämarkkinoiden ja yhteisen markkinajärjestelyn moitteeton toiminta.

(139)

Tuotannon kannattavan kehityksen varmistamiseksi ja siten naudanliha-alan ja oliiviöljyalan sekä tiettyjen peltokasvien tuottajien kohtuullisen elintason takaamiseksi tuottajien neuvotteluvoimaa tuotantoketjun loppupään toimijoihin nähden olisi vahvistettava, jotta lisäarvo jakautuisi toimitusketjussa tasaisemmin. Näiden YMP:n tavoitteiden saavuttamiseksi hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden olisi voitava neuvotella määrällisiä rajoituksia soveltaen joidenkin tai kaikkien jäsentensä tuotantoa koskevista toimitussopimusehdoista, muun muassa hinnoista, edellyttäen, että kyseiset organisaatiot pyrkivät saavuttamaan yhden tai useamman tarjonnan keskittämiseen, jäsentensä tuottamien tuotteiden markkinoille saattamiseen ja tuotantokustannusten optimointiin liittyvän tavoitteen ja edellyttäen, että näihin tavoitteisiin pyrkiminen johtaa toimien yhdentämiseen ja tämä yhdentäminen todennäköisesti johtaa toimien merkittävään tehostumiseen, jotta tuottajaorganisaation toimet kaiken kaikkiaan myötävaikuttavat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 39 artiklan tavoitteiden täyttymiseen. Tämä voidaan toteuttaa, jos tuottajaorganisaatio suorittaa tiettyjä erityistoimia ja kyseiset toimet vaikuttavat merkittävästi kyseisen tuotannon määrään, tuotantokustannuksiin ja tuotteen markkinoille saattamiseen.

(140)

Lisäarvon varmistamiseksi ja laadun säilyttämiseksi erityisesti suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustetun cured ham -kinkun osalta jäsenvaltioiden olisi voitava soveltaa tiukoin edellytyksin sääntöjä, joilla säännellään kyseisen tuotteen tarjontaa edellyttäen, että kyseisen kinkun tuottajien ja tarvittaessa kyseisen kinkun tuotantoon liittyvän maantieteellisen alueen siantuottajien suuri enemmistö kannattaa näitä sääntöjä.

(141)

Kaikkien unionissa tuotetun humalan toimitussopimusten rekisteröintivelvollisuus on vaivalloinen toimenpide, joka olisi lakkautettava.

(142)

Jotta varmistetaan, että tuottajaorganisaatioiden, tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien ja toimialakohtaisten organisaatioiden tavoitteet ja velvollisuudet on selkeästi määritelty, ja niiden toiminnan tehostamiseksi tarpeetonta hallintotaakkaa välttäen ja yhdistymisvapautta heikentämättä varsinkaan muiden kuin näiden organisaatioiden jäsenten kohdalla, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä säännöistä, jotka koskevat seuraavia:

säännöt erityisistä tavoitteista, joihin tällaiset organisaatiot ja yhteenliittymät voivat pyrkiä, joihin niiden on pyrittävä tai joihin ne eivät saa pyrkiä ja jotka tarvittaessa olisi lisättävä tässä asetuksessa vahvistettuihin tavoitteisiin; tällaisten organisaatioiden ja yhteenliittymiensäännöt, muiden organisaatioiden kuin tuottajaorganisaatioiden perussäännöt, tuottajaorganisaatioiden perussääntöihin tietyillä aloilla sovellettavat erityisedellytykset, mukaan lukien poikkeukset, rakenne, jäsenyysaika, koko, demokraattinen vastuuvelvollisuus ja tällaisten organisaatioiden ja yhteenliittymientoiminta, sulautumisten seuraukset, edellytykset hyväksynnälle, hyväksynnän peruuttamiselle ja keskeyttämiselle. niiden vaikutukset, sekä vaatimukset toteuttaa korjaavia toimenpiteitä, mikäli hyväksyntää koskevia perusteita ei noudateta;

ylikansalliset organisaatiot ja yhteenliittymät sekä kansainvälisessä yhteistyössä annettavaa hallinnollista apua koskevat säännöt; jäsenvaltion lupaa edellyttävät ulkoistamisen kohteena olevat alat sekä toimien ulkoistamisen edellytykset ja ulkoistettavien toimien luonne sekä teknisten apuvälineiden käyttöön antaminen organisaatioiden tai yhteenliittymientoimesta; organisaatioiden ja yhteenliittymienkaupan pidettävän tuotannon vähimmäismäärän tai -arvon laskentaperuste; säännöt tuottajaorganisaation käymiin neuvotteluihin sisältyvän raakamaidon määrien laskemiseksi, muiden kuin tuottajien hyväksyminen jäseniksi tuottajaorganisaatioihin tai muiden kuin tuottajaorganisaatioiden hyväksyminen jäseniksi tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymiin;

organisaatioiden eräiden sääntöjen soveltamisalan laajentaminen muihin kuin jäseniin ja muiden kuin jäsenten velvollisuus maksaa jäsenmaksuja, mukaan lukien tällaisten maksujen käyttö ja myöntäminen kyseisissä organisaatioissa ja luettelo tiukemmista tuotantosäännöistä, joiden soveltamisalaa voidaan laajentaa, edustavuutta koskevat lisävaatimukset, asianomaiset talousalueet ja niiden määritelmän tarkistaminen komissiossa, vähimmäisajanjaksot, joiden ajan sääntöjen olisi oltava voimassa ennen niiden soveltamisalan laajentamista, henkilöt tai organisaatiot, joihin sääntöjä tai maksuja voidaan soveltaa, ja olosuhteet, joissa komissio voi vaatia, että sääntöjen soveltamisalan laajentaminen tai pakolliset maksut evätään tai peruutetaan.

(143)

Kauppavirtojen seuranta on ensisijaisesti hallinnointiin liittyvä asia, ja se olisi hoidettava joustavasti. Päätös todistuksia koskevien vaatimusten käyttöönotosta olisi tehtävä ottaen huomioon todistusten tarve kyseisten markkinoiden hallinnoinnin ja erityisesti kyseisten tuotteiden tuonnin ja viennin seurannan kannalta.

(144)

Jotta otetaan huomion unionin kansainväliset velvoitteet ja unionissa sovellettavat sosiaali-, ja ympäristöalaa sekä eläinten hyvinvointia koskevat vaatimukset, kaupan ja markkinoiden sekä tuonnin ja viennin kehityksen seurannan tarve, markkinoiden järkevän hallinnan tarve ja hallinnollisen rasituksen vähentämisen tarve, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat luetteloa tuotteista, joilta edellytetään tuonti- tai vientitodistusta, ja tapauksia ja tilanteita, joissa tuonti- tai vientitodistusta ei edellytetä.

(145)

Todistusjärjestelmän pääkohtien tarkentamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä säännöistä, jotka koskevat todistuksesta johtuvia oikeuksia ja velvollisuuksia, todistuksen oikeudellisia vaikutuksia ja tapauksia, joissa sovelletaan todistuksessa mainitun määrän tuonti- tai vientivelvollisuuden noudattamiseen liittyvää sallittua poikkeamaa tai joissa alkuperä on ilmoitettava; tuontitodistuksen myöntämistä tai vapaaseen liikkeeseen luovutusta, sillä sen edellytyksenä on muun muassa on tuotteiden alkuperän, aitouden ja laatuominaisuudet varmentavan, kolmannen maan tai elimen antaman asiakirjan esittäminen; todistuksen siirtämistä tai todistuksen siirtokelpoisuutta koskevia rajoituksia; hampun tuontitodistuksia koskevia lisäedellytyksiä ja jäsenvaltioiden välisen hallinnollisen avun periaatetta petosten ja sääntöjenvastaisuuksien estämiseksi tai selvittämiseksi; sekä tapauksia ja tilanteita, joissa vaaditaan tai ei vaadita vakuutta, jolla taataan tuotteiden tuominen tai vieminen todistuksen voimassaoloaikana.

(146)

WTO:n sopimusten ja kahdenvälisten sopimusten mukaisten maataloustuotteisiin sovellettavien tullien olennaiset seikat vahvistetaan yhteisessä tullitariffissa. Komissiolla olisi oltava valta toteuttaa tuontitullien yksityiskohtaista laskentaa koskevia toimenpiteitä kyseisten olennaisten seikkojen nojalla.

(147)

Eräiden tuotteiden tulohintajärjestelmä olisi säilytettävä. Tulohintajärjestelmän tehokkuuden varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat erän ilmoitetun hinnan todenperäisyyden tarkistamista kiinteää tuontiarvoa käyttäen, ja säätää edellytyksistä vakuuden asettamiseksi.

(148)

Tiettyjen maataloustuotteiden tuonnista unionin markkinoille aiheutuvien mahdollisten epäsuotuisten vaikutusten ehkäisemiseksi ja torjumiseksi tällaisten tuotteiden tuonnista olisi maksettava lisätulli, jos tietyt edellytykset täyttyvät.

(149)

On aiheellista avata ja hallinnoida tietyin edellytyksin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti tehdyistä kansainvälisistä sopimuksista tai muista säädöksistä johtuvia tuontitariffikiintiöitä. Tuontitariffikiintiöiden osalta käytettävässä hallinnointimenetelmässä olisi otettava asianmukaisesti huomioon unionin nykyiset ja tulevat tuotantoon, jalostukseen ja kulutusmarkkinoihin liittyvät hankintatarpeet toimitusten kilpailukykyä, varmuutta ja jatkuvuutta silmällä pitäen sekä tarve turvata näiden markkinoiden tasapaino.

(150)

Jotta toteutettaisiin Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen osana tehtyjen sopimusten mukaiset sitoumukset, jotka koskevat Espanjan 2 000 000 maissitonnin ja 300 000 durratonnin tuontitariffikiintiötä sekä Portugalin 500 000 maissitonnin tuontitariffikiintiötä, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan tarvittavat säännökset, jotka ovat tarpeen tariffikiintiötuonnin ja tarvittaessa kyseisten jäsenvaltioiden maksajavirastojen tuomien määrien julkisen varastoinnin toteuttamiseksi.

(151)

Jotta varmistetaan tasapuoliset mahdollisuudet käytettävissä olevien määrien osalta ja toimijoiden tasavertainen kohtelu tariffikiintiön osalta, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä sellaisten edellytysten ja kelpoisuusvaatimusten määrittelystä, jotka toimijan on täytettävä voidakseen jättää hakemuksen tariffikiintiössä; sellaisten sääntöjen vahvistamisesta, jotka koskevat oikeuksien siirtoa toimijoiden välillä ja tarvittaessa rajoituksia, jotka koskevat siirtoja tariffikiintiön hallinnoinnissa; joilla säädetään, että tariffikiintiöön osallistuminen edellyttää vakuuden asettamista; ja säädetään tarvittaessa kansainvälisessä sopimuksessa tai muussa säädöksessä vahvistettuun tariffikiintiöön sovellettavista mahdollisista erityispiirteistä, vaatimuksista tai rajoituksista.

(152)

Maataloustuotteet voivat tietyissä tapauksissa saada erityistuontikohtelun kolmansissa maissa, jos tuotteet noudattavat tiettyjä laatuominaisuuksia ja/tai hintaedellytyksiä. Hallinnollinen yhteistyö tuojana olevan kolmannen maan ja unionin viranomaisten välillä on tarpeen, jotta varmistettaisiin tällaisen järjestelmän moitteeton soveltaminen. Tämän vuoksi tuotteiden mukana olisi oltava unionissa myönnetty todistus.

(153)

Jotta voidaan varmistaa, että vientituotteet voivat tietyin edellytyksin saada erityiskohtelun tuonnissa kolmanteen maahan unionin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti tekemien kansainvälisten sopimusten nojalla, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joiden nojalla jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on annettava pyynnöstä ja asianmukaisten tarkastusten jälkeen asiakirja, jolla todistetaan edellytysten täyttyminen.

(154)

Jotta laittomat hamppuviljelmät eivät häiritsisi kuiduntuotantoon tarkoitetun hampun markkinoita, tässä asetuksessa olisi säädettävä hampun ja hampunsiementen tuonnin valvonnasta sen varmistamiseksi, että tällaiset tuotteet tarjoavat tietyt takeet niiden tetrahydrokannabinolipitoisuuden (THC) osalta. Lisäksi muiden kuin kylvämiseen tarkoitettujen hampunsiementen tuontiin olisi edelleenkin sovellettava valvontajärjestelmää, johon sisältyy asianomaisten tuojien lupajärjestelmä.

(155)

Koko unionissa noudatetaan humala-alan tuotteet kattavaa laatupolitiikkaa. Tuotujen tuotteiden osalta olisi tähän asetukseen sisällytettävä säännökset, joilla varmistetaan, että vain tuotteiden laadulliset vähimmäisominaisuudet täyttäviä tuotteita tuodaan. Hallinnollisen taakan keventämiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat edellytyksiä, joilla vastaavuustodistukseen ja pakkausmerkintöihin liittyviä velvollisuuksia ei sovellettaisi.

(156)

Unionilla on kolmansien maiden kanssa useita unionin markkinoille pääsyä koskevia etuuskohtelujärjestelmiä, joiden ansiosta nämä maat voivat viedä ruokosokeria unioniin edullisin ehdoin. Olisi säilytettävä tietyn ajan säännökset, jotka koskevat puhdistamoiden puhdistettavaksi tarkoitetun sokerin tarpeen arvioinnista ja tuontitodistusten varaamisesta tietyin ehdoin unionissa päätoimisina puhdistamoina pidettäville, tuodun raa'an ruokosokerin merkittävien määrien erikoistuneille käyttäjille. Jotta varmistetaan, että puhdistettavaksi tarkoitettu tuontisokeri puhdistetaan asianomaisten vaatimusten mukaisesti, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tuontijärjestelyjen toimintaan liittyvien määritelmien käyttöä; edellytyksiä ja kelpoisuusvaatimuksia, jotka toimijan on täytettävä voidakseen jättää tuontitodistushakemuksen, vakuuden asettaminen mukaan luettuna, sekä hallinnollisia seuraamuksia koskevia sääntöjä.

(157)

Tullijärjestelmä mahdollistaa luopumisen kaikista muista suojatoimenpiteistä unionin ulkorajoilla. Sisämarkkina- ja tullimekanismi voi kuitenkin poikkeuksellisissa olosuhteissa osoittautua riittämättömäksi. Unionin olisi tällöin voitava viipymättä toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta unionin markkinat eivät jäisi ilman suojaa mahdollisesti aiheutuvia häiriöitä vastaan. Tällaisten toimenpiteiden olisi oltava unionin kansainvälisten sitoumusten mukaisia.

(158)

on aiheellista säätää mahdollisuudesta keskeyttää sisäisen ja ulkoisen jalostusmenettelyn käyttö, jos tällainen menettely häiritsee tai todennäköisesti häiritsee unionin markkinoita.

(159)

Mahdollisuus myöntää kolmansiin maihin suuntautuvalle viennille unionin hintojen ja maailmanmarkkinahintojen väliseen erotukseen perustuvaa WTO-sitoumusten mukaista vientitukea olisi säilytettävä toimenpiteenä, joka voi koskea tiettyjä tuotteita, joihin sovelletaan tätä asetusta, kun sisämarkkinoiden olosuhteet kuuluvat vastaavat olosuhteita, jotka oikeuttavat poikkeukselliset toimenpiteet. Tuettuun vientiin olisi sovellettava arvoon ja määrään perustuvia rajoituksia, ja sen saatavilla olevan tuen tulisi olla nolla, tämän kuitenkaan vaikuttamatta poikkeuksellisten toimenpiteiden soveltamiseen.

(160)

Arvona ilmaistujen rajoitusten noudattaminen olisi vientitukia vahvistettaessa varmistettava valvomalla, että tuet maksetaan Euroopan maatalouden tukirahaston sääntöjen mukaisesti. Valvontaa olisi helpotettava vientitukien pakollisella ennakkovahvistuksella, samalla kun säädetään mahdollisuudesta eriytetyn vientituen osalta muuttaa ennalta vahvistettua määräpaikkaa sen maantieteellisen alueen sisällä, jolla sovelletaan yhtenäistä vientituen määrää. Jos määräpaikkaa muutetaan, olisi maksettava todelliseen määräpaikkaan sovellettavaa vientitukea siten, että enimmäismäärä on ennalta vahvistettuun määräpaikkaan sovellettava tuen määrä.

(161)

Määrällisten rajoitusten noudattaminen olisi varmistettava luotettavan ja tehokkaan seurantajärjestelmän avulla. Vientitukien myöntämisen edellytyksenä olisi tätä varten oltava vientitodistus. Vientitukia olisi myönnettävä käytettävissä olevien enimmäismäärien rajoissa kunkin tuotteen tilanteen mukaan. Kyseiseen sääntöön olisi sallittava poikkeuksia vain perussopimusten liitteeseen I kuulumattomien jalostettujen tuotteiden osalta, joihin ei sovelleta määrärajoituksia. Olisi säädettävä mahdollisuudesta poiketa hallintoa koskevien sääntöjen tiukasta noudattamisesta sellaisen tukea saavan viennin osalta, joka ei todennäköisesti ylitä vahvistettuja määriä.

(162)

Elävien nautaeläimien viennin tapauksessa vientitukia olisi myönnettävä ja maksettava vain, kun noudatetaan eläinten hyvinvointia ja erityisesti eläinten suojelua kuljetuksen aikana koskevassa unionin lainsäädännössä vahvistettuja säännöksiä.

(163)

Vientitukijärjestelmän moitteettoman toiminnan varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä velvoitteesta asettaa vakuus, jolla taataan, että toimijoiden velvollisuudet täytetään.

(164)

Toimijoiden ja viranomaisten hallinnollisen taakan keventämiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan kynnysarvot, joiden alittuessa vientitodistuksen myöntämistä tai esittämistä ei edellytetä, määritetään määräpaikat tai toimet, joiden osalta vientitodistuksen esittämisvelvollisuudesta vapauttaminen on perusteltua, ja sallitaan perustelluissa tapauksissa vientitodistusten myöntäminen jälkikäteen.

(165)

Sellaisten käytännön tilanteiden varalta, joissa vientitukiin on täysi tai osittainen tukikelpoisuus, ja jotta toimijat voisivat paremmin toimia vientitukihakemuksen jättöpäivän ja vientituen lopullisen maksamisen välisenä aikana, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä säännöistä, jotka koskevat jotakin muuta vientituelle määriteltyä päivämäärää; vientitukien ennakkomaksuja, myös vakuuden asettamista ja vapauttamista koskevia edellytyksiä; lisätodisteita silloin, kun on epäilyksiä tuotteiden todellisen määräpaikan suhteen, ja on mahdollisuus jälleentuontiin unionin tullialueelle; määräpaikkoja, joita pidetään unionista vientinä, ja vientitukikelpoisten määräpaikkojen sisällyttämistä unionin tullialueeseen.

(166)

Jotta voidaan varmistaa, että viejillä on tasavertainen pääsy perussopimusten liitteessä I lueteltujen tuotteiden ja niistä jalostettujen tuotteiden vientitukiin, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tiettyjen maataloustuotteita koskevien sääntöjen soveltamista tuotteisiin, jotka viedään jalostettuina tavaroina.

(167)

Jotta varmistetaan, että vientitukia saavat tuotteet viedään unionin tullialueelta, ja estetään niiden mahdollinen paluu tullialueelle sekä kevennetään toimijoiden hallinnollista taakkaa vientituettujen tuotteiden määrämaahan saapumista koskevien todisteiden laatimisen ja toimittamisen osalta eriytetyn vientituen tapauksessa, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä säännöistä, jotka koskevat määräaikaa, jossa tuotteiden on poistuttava unionin tullialueelta, myös väliaikaisen uuden maahantulon aikaa; käsittelyjä, joita vientituetuille tuotteille saa tehdä kyseisenä ajanjaksona; todistetta määräpaikkaan saapumisesta eriytettyä vientitukea koskevaa kelpoisuutta varten; vientikynnyksiä ja edellytyksiä, joilla viejät voidaan vapauttaa tällaisen todisteen esittämisestä; sekä edellytyksiä, joilla riippumattomat kolmannet osapuolet hyväksyvät todisteen määräpaikkaan saapumisesta eriytettyä vientitukea sovellettaessa.

(168)

Jotta viejiä kannustettaisiin noudattamaan eläinten hyvinvointia koskevia edellytyksiä ja jotta toimivaltaiset viranomaiset voisivat tarkistaa vientitukiin liittyvien varojen moitteettoman käytön silloin kun niiden edellytyksenä on eläinten hyvinvointia koskevien vaatimusten noudattaminen, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat eläinten hyvinvointia koskevien vaatimusten noudattamista unionin tullialueen ulkopuolella, riippumattomien kolmansien osapuolten käyttö mukaan luettuna.

(169)

Jotta voidaan ottaa huomioon eri alojen erityispiirteet, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat toimijoihin ja vientitukikelpoisiin tuotteisiin sovellettavia erityisvaatimuksia ja -edellytyksiä ja kertoimien vahvistamista vientitukien laskemiseksi, tiettyjen viljasta saatavien alkoholipitoisten juomien kypsytysprosessi huomioon ottaen.

(170)

Kukkasipuleita koskevat vähimmäisvientihinnat eivät ole enää hyödyllisiä, ja ne olisi lakkautettava.

(171)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 42 artiklan mukaisesti maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan sovelletaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kilpailumääräyksiä vain siltä osin kuin asiasta säädetään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja niissä määrättyä menettelyä noudattaen annetussa unionin lainsäädännössä.

(172)

Kun otetaan huomioon maatalousalan erityispiirteet ja sen riippuvuus koko elintarvikeketjun asianmukaisesta toiminnasta, mukaan luettuna kilpailusääntöjen tehokas soveltaminen kaikkiin siihen liittyviin koko elintarvikeketjun aloihin, jotka saattavat olla hyvin keskittyneitä, erityistä huomiota olisi kiinnitettävä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 42 artiklassa tarkoitettujen kilpailusääntöjen soveltamista koskevaan sääntöön. Tätä varten tarvitaan komission ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten välistä kiinteää yhteistyötä. Lisäksi tarvittaessa komission hyväksymät suuntaviivat ovat sopiva väline yritysten ja muiden sidosryhmien ohjeistamiseen.

(173)

Olisi säädettävä, että kilpailusääntöjä, jotka koskevat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklassa tarkoitettuja sopimuksia, päätöksiä ja menettelytapoja sekä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, sovelletaan maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan edellyttäen, että niiden soveltaminen vaaranna YMP:n tavoitteiden saavuttamista.

(174)

Sellaisten viljelijä- tai tuottajaorganisaatioiden tai niiden yhteenliittymienasemaan, jotka pyrkivät tuottamaan tai pitämään kaupan maataloustuotteitaan yhteisesti tai käyttämään yhteisiä tiloja, olisi sovellettava erityistä lähestymistapaa, jollei tällaisella yhteisellä toiminnalla estetä kilpailua tai vaaranneta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen39 artiklan tavoitteiden saavuttamista.

(175)

Rajoittamatta tiettyjen tuotteiden kuten suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustetun juuston tai kinkun taikka viinin, johon sovelletaan tiettyä sääntökokonaisuutta, tarjonnan sääntelyä, toimialakohtaisten organisaatioiden tiettyyn toimintaan olisi sovellettava erityistä lähestymistapaa sillä edellytyksellä, ettei toiminta aiheuta markkinoiden lokeroitumista, haittaa yhteisen markkinajärjestelyn moitteetonta toimintaa, vääristä tai poista kilpailua, merkitse hintojen tai kiintiöiden vahvistamista eikä ole syrjivää.

(176)

Kansallisen tuen myöntäminen vaarantaisi sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan. Maataloustuotteisiin olisi sen vuoksi pääsääntöisesti sovellettava valtiontukea koskevia Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen määräyksiä. Sen estämättä tietyissä tilanteissa olisi sallittava poikkeuksia. Jos tällaisia poikkeuksia on olemassa, komission olisi voitava laatia luettelo nykyisistä, uusista tai ehdotetuista kansallisista tuista, antaa jäsenvaltioille aiheellisia huomautuksia ja ehdottaa sopivia toimenpiteitä.

(177)

Raivauspalkkiota ja eräisiin viinialan tukiohjelmiin liittyviä toimenpiteitä koskevissa säännöksissä ei kuitenkaan pitäisi sinänsä estää samaan tarkoitukseen myönnettäviä kansallisia tukia.

(178)

Suomen ja Ruotsin olisi edelleenkin myönnettävä kansallisia tukia porojen ja porotuotteiden tuotantoon ja kaupan pitämiseen kyseisen alan erityisen taloudellisen tilanteen vuoksi.

(179)

Suomessa sokerijuurikasta viljellään erityisissä maantieteellisissä ja ilmastollisissa oloissa, jotka sokeriuudistuksen yleisten vaikutusten ohella haittaavat tätä alaa. Kyseisen jäsenvaltion olisi sen vuoksi sallittava myöntää pysyvästi kansallisia tukia sokerijuurikkaan viljelijöilleen.

(180)

Jäsenvaltioiden olisi voitava maksaa kansallista tukea tämän direktiivin mukaisesti vahvistettujen mehiläishoitotoimenpiteiden yhteisrahoitusta varten sekä rakenteellisten tai luonnonolojen vuoksi epäedullisessa asemassa olevien mehiläistarhojen suojelua varten taikka talouskehitysohjelmien osana, tuotantoon tai kauppaan myönnettäviä kansallisia tukia lukuun ottamatta.

(181)

Jäsenvaltioiden, jotka osallistuvat kouluhedelmäjärjestelmään parantaakseen lasten elintarvikkeiden saantia, tulisi unionin tuen lisäksi voida myöntää kansallista tukea tuotteiden toimittamiseen ja tiettyjen asiaan liittyvien kustannusten kattamiseen.

(182)

Jotta perustelluissa kriisitapauksissa voitaisiin toimia myös siirtymäkauden päätyttyä, jäsenvaltioiden olisi voitava myöntää kansallisia tukia erityiseen tislaustoimenpiteeseen niin, että kokonaismäärärahat eivät ylitä 15:tä prosenttia jäsenvaltion kansallisessa tukiohjelmassa varattujen vuosittaisten määrärahojen vastaavasta arvosta. Tällaisista kansallisista tuista olisi ilmoitettava komissiolle, ja ne olisi hyväksyttävä ennen niiden myöntämistä.

(183)

Jäsenvaltioiden olisi voitava myöntää edelleenkin kansallisia pähkinätukia, kuten asetuksen (EY) N:o 73/2009 120 artiklassa nykyisin säädetään, jotta lievennettäisiin unionin aiemman pähkinätukijärjestelmän tuotannosta irrottamisen vaikutuksia. Koska mainittu asetus on kumottava, kyseisistä kansallisista tuista olisi selkeyden vuoksi säädettävä tässä asetuksessa.

(184)

Olisi säädettävä erityisistä interventiotoimenpiteistä, jotta voitaisiin reagoida tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti markkinahäiriöiden uhkiin. Kyseisten toimenpiteiden soveltamisala olisi määriteltävä.

(185)

Jotta voitaisiin reagoida tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti markkinahäiriöiden uhkiin, jotka johtuvat sisäisillä tai ulkoisilla markkinoilla esiintyvistä merkittävistä hintojen nousuista tai laskuista tai muista tapahtumista ja olosuhteista, joiden vuoksi markkinat vakavasti häiriintyvät tai uhkaavat häiriintyä, jolloin tilanne tai sen vaikutus markkinatilanteeseen todennäköisesti jatkuu tai pahenee entisestään, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä toimenpiteistä, jotka ovat tarpeen markkinatilanteen korjaamiseksi noudattaen kansainvälisistä sopimuksista johtuvia kaikkia velvoitteita ja edellyttäen, että kaikki muut tämän asetuksen nojalla käytettävissä olevat toimenpiteet vaikuttavat riittämättömiltä, mukaan luettuna tarvittaessa toimenpiteet, joilla laajennetaan tai muutetaan tässä asetuksessa säädettyjen muiden toimenpiteiden soveltamisalaa, kestoa tai muita näkökohtia tai joilla säädetään vientituista tai joilla keskeytetään tarvittaessa tuontitullit kokonaan tai osittain tiettyjen määrien tai kausien osalta.

(186)

Eläintautien leviämisen estämiseksi tarkoitettujen toimenpiteiden soveltamisesta aiheutuvat vapaan liikkuvuuden rajoitukset voivat aiheuttaa hankaluuksia yhden tai useamman jäsenvaltion markkinoilla. Kokemus osoittaa, että vakavat markkinahäiriöt, kuten kulutuksen tai hintojen huomattava lasku, voivat johtua kansanterveyteen tai eläinten terveyteen kohdistuvien riskien aiheuttamasta kuluttajien luottamuksen menettämisestä. Kuluttajien luottamuksen menettämisestä johtuvat toimenpiteet olisi kokemuksen perusteella ulotettava koskemaan kasvituotteita.

(187)

Naudan- ja vasikanlihan, maidon ja maitotuotteiden, sianlihan, lampaan- ja vuohenlihan sekä munien ja siipikarjanlihan poikkeuksellisten markkinatukitoimenpiteiden olisi liityttävä suoraan terveys- ja eläinlääkintätoimenpiteisiin, jotka on hyväksytty tautien leviämisen estämiseksi. Ne olisi toteutettava jäsenvaltioiden pyynnöstä vakavien häiriöiden välttämiseksi markkinoilla.

(188)

Jotta voitaisiin reagoida tehokkaasti poikkeuksellisiin olosuhteisiin, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla laajennetaan tässä asetuksessa esitettyä niiden tuotteiden luetteloa, joiden osalta voidaan toteuttaa poikkeuksellisia tukitoimenpiteitä.

(189)

Komissiolle olisi annettava valtuudet toteuttaa tarvittavat toimenpiteet erityisten ongelmien ratkaisemiseksi hätätilanteissa.

(190)

Tehokkaalla ja vaikuttavalla reagoimisella markkinahäiriöiden uhkiin saattaa olla erityisen tärkeä merkitys maito-alalla. Tämä pätee myös erityisten ongelmien ratkaisemiseen hätätilanteissa. Tämän vuoksi on syytä korostaa, että erityisesti maitoalalla edellä mainituilla toimenpiteillä, joita komissio toteuttaa markkinahäiriöiden tapauksessa, mukaan luettuna markkinoiden epätasapaino, tai hätätilanteessa erityisten ongelmien ratkaisemiseksi, on aivan erityistä merkitystä.

(191)

Sellaisiin kausiin vastaamiseksi, joina markkinat ovat vakavasti epätasapainossa, poikkeuksellisina toimenpiteinä voidaan käyttää yksityisten toimijoiden kollektiivisten toimien tiettyjä erityisluokkia, joilla pyritään kyseisten alojen tasapainottamiseen tarkoin suojatoimenpitein, rajoituksin ja edellytyksin. Kun kyseiset toimet voisivat kuulua Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, komission olisi voitava säätää ajallisesti rajoitetusta poikkeuksesta. Tällaisilla toimilla olisi kuitenkin täydennettävä unionin toimia tässä asetuksessa esitettyjen julkisen intervention ja yksityisen varastoinnin tai poikkeuksellisten toimenpiteiden puitteissa eikä niillä saisi haitata sisämarkkinoiden toimintaa.

(192)

Yrityksiä, jäsenvaltioita tai kolmansia maita olisi voitava vaatia toimittamaan tiedonantoja tämän asetuksen soveltamiseksi, maataloustuotteiden markkinoiden seuraamiseksi, analysoimiseksi ja hallinnoimiseksi, markkinoiden avoimuuden varmistamiseksi sekä YMP:n toimenpiteiden moitteettoman toiminnan ja tarkistamisen, valvonnan, seurannan, arvioimisen ja tilintarkastamisen varmistamiseksi sekä kansainvälisissä sopimuksissa vahvistettujen vaatimusten noudattamiseksi, mukaan lukien kyseisten sopimusten mukaiset ilmoitusvaatimukset. Yhdenmukaistetun, virtaviivaistetun ja yksinkertaistetun lähestymistavan varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta toteuttaa kaikki tiedonantoihin liittyvät tarvittavat toimenpiteet. Komission olisi tällöin otettava huomioon tietotarpeet ja mahdollisten tietolähteiden välinen synergia.

(193)

Jotta voidaan varmistaa tietojärjestelmien eheys sekä toimitettavien asiakirjojen ja niihin liittyvien tietojen aitous ja luettavuus, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä ilmoitettavien tietojen luonteesta ja tyypistä; käsiteltävistä tietoryhmistä ja enimmäissäilytysajoista; käsittelyn tarkoituksesta erityisesti, kun tietoja julkaistaan ja siirretään kolmansiin maihin; oikeudesta päästä tietoihin tai saataville asetettavista tietojärjestelmistä, ja tietojen julkaisemisedellytyksistä.

(194)

Sovelletaan unionin oikeutta, joka koskee yksilöiden suojelua henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaata liikkuvuutta, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston (10) direktiiviä 95/46/EY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston (11) asetusta (EY) N:o 45/2001.

(195)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu ja hän on antanut lausunnon 14 päivänä joulukuuta 2011 (12).

(196)

Maatalousalan kriisivarauksesta olisi siirrettävä varoja asetuksen (EU) N:o 1306/2013 24 artiklassa ja Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen budjettikurista, budjettiyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta tehdyn toimielinten sopimuksen (13) 22 alakohdassa tarkoitettujen edellytysten ja menettelyn mukaisesti, ja olisi selvennettävä, että tämä asetus on sovellettava perussäädös.

(197)

Jotta siirtyminen asetuksessa (EY) N:o 1234/2007 säädetyistä järjestelyistä tässä asetuksessa säädettyihin järjestelyihin tapahtuisi joustavasti, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat yritysten saavutettujen oikeuksien ja oikeutettujen odotusten suojaamiseksi tarvittavien toimenpiteiden vahvistamista.

(198)

Kiireellisen menettelyn käyttö annettaessa delegoituja säädöksiä tämän asetuksen nojalla olisi varattava poikkeuksellisiin tapauksiin, joissa on erittäin kiireellisistä syistä välttämätöntä reagoida tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti markkinahäiriöiden uhkiin tai joissa markkinahäiriöitä esiintyy. Kiireellisen menettelyn valinta olisi perusteltava, ja tapaukset, joissa kiireellistä menettelyä olisi käytettävä, olisi täsmennettävä.

(199)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Täytäntöönpanovaltaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (14) mukaisesti.

(200)

Tämän asetuksen täytäntöönpanosäädösten hyväksymiseen olisi käytettävä tarkastelumenettelyä, koska kyseiset säädökset liittyvät asetuksen (EU) N:o 182/2011 2 artiklan 2 kohdan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuun yhteiseen maatalouspolitiikkaan. Kilpailuasioihin liittyvien tämän asetuksen täytäntöönpanosäädösten hyväksymiseen olisi kuitenkin käytettävä neuvoa-antavaa menettelyä, koska neuvoa-antavaa menettelyä käytetään yleisesti täytäntöönpanosäädösten hyväksymiseen kilpailulainsäädännön alalla.

(201)

Komission olisi hyväksyttävä välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä, jos tämä on tarpeen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotka liittyvät unionin suojatoimenpiteiden toteuttamiseen, muuttamiseen tai kumoamiseen, jalostusmenettelyn taikka sisäisen tai ulkoisen jalostusmenettelyn käytön keskeyttämiseen ja reagoimiseen markkinatilanteeseen tarvittaessa välittömästi, ja erityisten ongelmien kiireelliseen ratkaisemiseen, jos tällainen välitön toiminta on ongelmien ratkaisemiseksi tarpeen.

(202)

Komissiolla olisi oltava valta antaa täytäntöönpanosäädöksiä asetusta (EU) N:o 182/2011 soveltamatta sellaisten tämän asetuksen mukaisten toimenpiteiden osalta, jotka edellyttävät nopeaa toimintaa tai koostuvat pelkästään yleisten säännösten soveltamisesta erityistilanteisiin ilman harkintavallan käyttöä.

(203)

Lisäksi komissiolla olisi oltava valta toteuttaa eräitä hallinto- tai johtotehtäviä, jotka eivät edellytä delegoitujen säädösten tai täytäntöönpanosäädösten hyväksymistä.

(204)

Tässä asetuksessa olisi säädettävä tietyistä Kroatiaa koskevista erityisistä säännöistä Kroatian liittymisasiakirjan (15) mukaisesti.

(205)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 mukaisesti useiden alakohtaisten toimenpiteiden voimassaoloaika päättyy kohtuullisen ajan kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta. Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 kumoamisen jälkeen asiaa koskevien säännösten soveltamista olisi jatkettava kyseisten järjestelmien voimassaolon päättymiseen asti.

(206)

Neuvoston asetus (ETY) N:o 922/72, joka koskee kasvatuskauden 1972/1973 silkkiäistoukkien tukea (16), on nyt vanhentunut; asetus (ETY) N:o 234/79, joka koskee yhteisen tullitariffin nimikkeistön mukautusmenettelyjä, on korvattu tällä asetuksella; neuvoston asetus (EY) N:o 1601/96, joka koskee tukea humala-alan tuottajille satovuodeksi 1995 (17), on väliaikainen toimenpide, joka luonteensa mukaisesti on nyt vanhentunut. Tiettyjen tuontiviinien tarjoamisen ja toimittamisen sallimisesta annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1037/2001 (18) on korvattu neuvoston päätöksellä 2006/232/EY (19) tehdyn Euroopan yhteisön ja Amerikan yhdysvaltojen välisen viinikauppasopimuksen määräyksillä, minkä vuoksi se on vanhentunut. Selkeyden ja oikeusvarmuuden vuoksi kyseiset asetukset olisi kumottava.

(207)

Eräät maito- ja maitotuotealan säännöt, jotka koskevat erityisesti sopimussuhteita ja neuvotteluja, suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustetun juuston tarjonnan sääntelyä, ensiostajien ilmoituksia sekä tuottajaorganisaatioita, tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymiä ja toimialakohtaisia organisaatioita, ovat tulleet äskettäin voimaan ja ovat edelleen perusteltuja maitoalan markkinoiden nykyisen taloudellisen tilanteen ja toimitusketjun rakenteen kannalta. Sen vuoksi niitä olisi sovellettava kyseisellä alalla riittävän kauan (sekä ennen maitokiintiöiden lakkauttamista että sen jälkeen), jotta niiden kaikki vaikutukset toteutuisivat. Sääntöjen olisi siitä huolimatta oltava luonteeltaan tilapäisiä, ja niitä olisi arvioitava uudelleen. Komission olisi laadittava kertomukset, joissa se tarkastelee maitomarkkinoiden kehitystä ja erityisesti yhteistuotantosopimusten tekemiseksi tuottajille tarjottavia kannustimia ja joista ensimmäisen se toimittaa viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2014 ja toisen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2018,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I   OSA

JOHDANTOSÄÄNNÖKSET

1 artikla

Soveltamisala

1.   Tässä asetuksessa vahvistetaan yhteinen markkinajärjestely maataloustuotteille, joilla tarkoitetaan kaikkia perussopimusten liitteessä I lueteltuja tuotteita, lukuun ottamatta kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä annetuissa unionin säädöksissä määriteltyjä kalastus- ja vesiviljelytuotteita.

2.   Edellä 1 kohdassa määritellyt maataloustuotteet jaetaan seuraaviin, liitteessä I olevassa vastaavassa osassa lueteltuihin aloihin:

a)

vilja, I osa;

b)

riisi, II osa;

c)

sokeri, III osa;

d)

kuivattu rehu, IV osa;

e)

siemenet, V osa;

f)

humala, VI osa;

g)

oliiviöljy ja syötäväksi tarkoitetut oliivit, VII osa;

h)

pellava ja hamppu, VIII osa;

i)

hedelmät ja vihannekset, IX osa;

j)

hedelmä- ja vihannesjalostetuotteet, X osa;

k)

banaanit, XI osa;

l)

viini, XII osa;

m)

elävät puut ja muut elävät kasvit, sipulit, juuret ja niiden kaltaiset tuotteet, leikkokukat ja leikkovihreä, XIII osa;

n)

tupakka, XIV osa;

o)

naudanliha, XV osa;

p)

maito ja maitotuotteet, XVI osa;

q)

sianliha, XVII osa;

r)

lampaan- ja vuohenliha, XVIII osa;

s)

munat, XIX osa;

t)

siipikarjanliha, XX osa;

u)

maatalousperäinen etyylialkoholi, XXI osa;

v)

mehiläistuotteet, XXII osa;

w)

silkkiäistoukat, XXIII osa;

x)

muut tuotteet, XXIV osa.

2 artikla

Yhteistä maatalouspolitiikkaa (YMP) koskevat yleiset säännökset

Tässä asetuksessa säädettyihin toimenpiteisiin sovelletaan asetusta (EU) N:o 1306/2013 ja sen nojalla annettuja säännöksiä.

3 artikla

Määritelmät

1.   Tässä asetuksessa sovelletaan liitteessä II vahvistettuja tiettyjä aloja koskevia määritelmiä.

2.   Liitteessä II olevan II osan B jaksossa esitettyjä määritelmiä sovelletaan ainoastaan sokerin markkinointivuoden 2016/2017 loppuun.

3.   Tässä asetuksessa sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1306/2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1307/2013 (20) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1305/2013 (21) vahvistettuja määritelmiä, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä.

4.   Riisialan erityispiirteiden huomioon ottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti liitteessä II olevassa I osassa esitettyjen riisialaa koskevien määritelmien muuttamiseksi siinä määrin kuin se on tarpeen määritelmien saattamiseksi ajan tasalle markkinakehityksen pohjalta.

5.   Tässä asetuksessa

a)

tarkoitetaan 'vähemmän kehittyneillä alueilla' alueita, jotka on määritelty sellaisiksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303 /2013 (22) 90 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa.

b)

tarkoitetaan 'luonnonkatastrofiin rinnastettavissa olevilla epäsuotuisilla sääoloilla' sellaisia sääoloja kuin hallaa, rakeita, jäätä, sadetta tai kuivuutta, jotka tuhoavat yli 30 prosenttia viljelijän edellisen kolmivuotiskauden tai edelliseen viisivuotiskauteen perustuvien kolmen vuoden keskimääräisestä vuosituotannosta, lukuun ottamatta korkeinta ja alinta määrää.

4 artikla

Maataloustuotteisiin käytettävän yhteisen tullitariffin nimikkeistön mukautukset

Yhteiseen nimikkeistöön tehtyjen muutosten huomioon ottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti tämän asetuksen tuotteiden kuvauksen ja viittausten mukauttamiseksi yhdistetyn nimikkeistön nimikkeisiin ja alanimikkeisiin.

5 artikla

Riisin muuntokurssit

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla:

a)

vahvistetaan riisin muuntokurssit jalostuksen eri vaiheissa, jalostuskustannukset ja sivutuotteiden arvon;

b)

hyväksytään kaikki riisin muuntokurssien soveltamista koskevat tarvittavat toimenpiteet.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

6 artikla

Markkinointivuodet

Vahvistetaan seuraavat markkinointivuodet:

a)

tietyn vuoden 1 päivästä tammikuuta 31 päivään joulukuuta hedelmä ja vihannesalalla, hedelmä- ja vihannesjalosteiden alalla ja banaanialalla;

b)

1 päivästä huhtikuuta seuraavan vuoden 31 päivään maaliskuuta kuivarehualalla ja silkkiäistoukka-alalla;

c)

1 päivästä heinäkuuta seuraavan vuoden 30 päivään kesäkuuta

i)

vilja-alalla;

ii)

siemenalalla;

iii)

oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien alalla;

iv)

pellava- ja hamppualalla;

v)

maito- ja maitotuotealalla;

d)

1 päivästä elokuuta seuraavan vuoden 31 päivään heinäkuuta viinialalla;

e)

1 päivästä syyskuuta seuraavan vuoden 31 päivään elokuuta riisialalla;

f)

1 päivästä lokakuuta seuraavan vuoden 30 päivään syyskuuta sokerialalla.

7 artikla

Viitekynnys

1.   Vahvistetaan seuraavat viitekynnykset:

a)

vilja-alalla 101,31 euroa tonnilta; viitehinta koskee purkamatonta varastoon toimitettua tuotetta tukkuportaassa;

b)

paddy- eli raakariisin osalta 150 euroa tonnilta vakiolaadulle sellaisena kuin se määritellään liitteessä III olevassa A kohdassa; viitehinta koskee purkamatonta varastoon toimitettua tuotetta tukkuportaassa;

c)

liitteessä III olevassa B kohdassa määritellyn vakiolaatuisen, pakkaamattoman sokerin osalta, vapaasti tehtaalla:

i)

valkoinen sokeri: 404,4 euroa/tonni;

ii)

raakasokeri: 335,2 euroa/tonni;

d)

naudanliha-alalla 2 224 euroa tonnilta urospuolisten nautojen laatu-/rasvaluokkaan R3 kuuluville ruhoille liitteessä IV olevassa A kohdassa tarkoitetun, vähintään kahdeksan kuukauden ikäisten unionin nautaeläinten ruhojen luokitteluasteikon mukaisesti;

e)

maito- ja maitotuotealalla:

i)

246,39 euroa 100 kilogrammalta voita;

ii)

169,80 euroa 100 kilogrammalta rasvatonta maitojauhetta;

f)

sianlihan osalta 1 509,39 euroa tonnilta sikojen vakiolaatuisille ruhoille, jotka on määritelty painon ja vähärasvaisen lihan osuuden perusteella liitteessä IV olevassa B kohdassa tarkoitetun, unionin sianruhojen luokitteluasteikon mukaisesti seuraavasti:

i)

ruhot, joiden paino on vähintään 60 kilogrammaa mutta alle 120 kilogrammaa: luokka E;

ii)

ruhot, joiden paino on vähintään 120 kilogrammaa mutta enintään 180 kilogrammaa: luokka R;

g)

oliiviöljyalalla:

i)

1 779 euroa tonnilta ekstra-neitsytoliiviöljyn osalta;

ii)

1 710 euroa tonnilta neitsytoliiviöljyn osalta;

iii)

1 524 euroa tonnilta sellaisen oliivilamppuöljyn osalta, jonka vapaiden happojen aste on kaksi; määrästä vähennetään 36,70 euroa tonnilta kutakin vapaiden happojen lisäastetta kohden.

2.   Edellä 1 kohdassa säädetyt viitekynnykset on tarkistettava säännöllisesti objektiivisten kriteerien perusteella, nimittäin tuotannon kehityksen, tuotantokustannusten ja erityisesti tuotantopanosten ja markkinoiden kehityksen perusteella. Tarvittaessa viitekynnykset on päivitettävä tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen tuotannon ja markkinoiden kehityksen pohjalta.

II   OSA

SISÄMARKKINAT

I   OSASTO

MARKKINAINTERVENTIOT

I   LUKU

Julkiset interventiot ja yksityisen varastoinnin tuki

1   Jakso

Julkista interventiota ja yksityisen varastoinnin tukea koskevat yleiset säännökset

8 artikla

Soveltamisala

Tässä luvussa vahvistetaan markkinainterventioita koskevat säännöt, jotka liittyvät

a)

julkiseen interventioon, jossa jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ostavat tuotteet ja varastoivat ne, kunnes ne poistetaan, ja

b)

tuen myöntämiseen yksityisten toimijoiden toteuttamaan tuotteiden varastointiin.

9 artikla

Tukikelpoisten tuotteiden alkuperä

Tuotteiden, joihin voidaan soveltaa julkisia interventio-ostoja tai joille voidaan myöntää yksityisen varastoinnin tukea, on oltava peräisin unionista. Lisäksi jos ne on saatu viljelykasveista, kyseisten viljelykasvien on oltava korjattu unionissa, ja jos ne on saatu maidosta, kyseisen maidon on oltava tuotettu unionissa.

10 artikla

Ruhojen luokittelua koskevat unionin asteikot

Ruhojen luokittelua koskevia unionin asteikkoja sovelletaan liitteessä IV olevan A kohdan mukaisesti naudanliha-alalla vähintään kahdeksan kuukauden ikäisten nautaeläinten ruhojen osalta ja liitteessä IV olevan B kohdan mukaisesti sianliha-alalla muiden sikojen kuin siitossikojen osalta.

Lampaan- ja vuohenliha-alalla jäsenvaltiot voivat soveltaa lampaanruhojen luokittelua koskevaa unionin asteikkoa liitteessä IV olevan C kohdan sääntöjen mukaisesti.

2   Jakso

Julkinen interventio

11 artikla

Julkiseen interventioon hyväksyttävät tuotteet

Julkista interventiota sovelletaan seuraaviin tuotteisiin tässä jaksossa säädetyin edellytyksin sekä komission 19 artiklan mukaisesti antamilla delegoiduilla säädöksillä ja 20 artiklan mukaisesti antamilla täytäntöönpanosäädöksillä mahdollisesti määrittämien ylimääräisten vaatimusten ja edellytysten mukaisesti:

a)

tavallinen vehnä, durumvehnä, ohra ja maissi;

b)

paddy- eli raakariisi;

c)

CN-koodien 0201 10 00 ja 0201 20 20–0201 20 50 tuore tai jäähdytetty naudanliha;

d)

hyväksytyssä yrityksessä suoraan ja yksinomaan lehmänmaidosta tuotetusta pastöroidusta kermasta suoraan ja yksinomaan unionissa tuotettu voi, jonka voirasvapitoisuus on vähintään 82 painoprosenttia ja vesipitoisuus enintään 16 painoprosenttia;

e)

ensiluokkainen rasvaton maitojauhe, joka on tehty hyväksytyssä yrityksessä unionissa sumutusmenetelmällä lehmänmaidosta ja jonka valkuaisainepitoisuus on vähintään 34,0 painoprosenttia rasvattomasta kuiva-aineesta.

12 artikla

Julkiset interventiojaksot

Julkinen interventio on mahdollista seuraavasti:

a)

tavallisen vehnän, durumvehnän, ohran ja maissin osalta 1 päivästä marraskuuta 31 päivään toukokuuta;

b)

paddy- eli raakariisin osalta 1 päivästä huhtikuuta 31 päivään heinäkuuta;

c)

naudanlihan osalta koko vuoden ajan;

d)

voin ja rasvattoman maitojauheen osalta 1 päivästä maaliskuuta 30 päivään syyskuuta.

13 artikla

Julkisen intervention aloittaminen ja lopettaminen

1.   Edellä 11 artiklassa tarkoitettujen jaksojen aikana julkinen interventio

a)

on avoinna tavalliselle vehnälle, voille ja rasvattomalle maitojauheelle;

b)

voidaan avata durumvehnälle, ohralle, maissille ja paddy- eli raakariisille (mukaan lukien tietyt paddy- eli raakariisin lajikkeet tai tyypit) komission toimesta täytäntöönpanosäädöksillä markkinatilanteen sitä vaatiessa. Nämä täytäntöönpanosäännökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen;

c)

voidaan avata naudan- ja vasikanlihalle komission toimesta ilman 229 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista hyväksytyillä täytäntöönpanosäädöksillä, jos liitteessä IV olevassa A kohdassa tarkoitetun, unionin nautaeläinten ruhojen luokitteluasteikon perusteella noteerattu keskimääräinen markkinahinta jossakin jäsenvaltiossa tai jonkin jäsenvaltion jollakin alueella on 20 artiklan ensimmäisen kohdan c alakohdan mukaisesti määritetyn edustavan ajanjakson ajan alle 85 prosenttia 7 artiklan 1 kohdan d alakohdassa vahvistetusta viitehinnasta.

2.   Komissio voi lopettaa naudan- ja vasikanliha-alan julkisen intervention hyväksytyillä täytäntöönpanosäädöksillä, jos tämän artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyt edellytykset eivät 20 artiklan ensimmäisen kohdan c alakohdan mukaisesti määritetyn edustavan ajanjakson aikana enää täyty. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään ilman 229 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista.

14 artikla

Ostaminen kiinteään hintaan tai tarjouskilpailumenettelyllä

Jos julkinen interventio on 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti avoinna, neuvosto hyväksyy Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 3 kohdan mukaisesti 11 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden ostohintojen vahvistamiseen liittyvät toimenpiteet sekä tarvittaessa määrällisten rajoitusten vahvistamiseen liittyvät toimenpiteet, kun ostaminen, tapahtuu kiinteään hintaan.

15 artikla

Julkiset interventiohinnat

1.   Julkinen interventiohinta tarkoittaa

a)

hintaa, jolla tuotteet on ostettava julkisessa interventiossa silloin, kun se tapahtuu kiinteään hintaan; tai

b)

enimmäishintaa, jolla julkiseen interventioon hyväksytyt tuotteet voidaan ostaa silloin, kun se tapahtuu tarjouskilpailulla.

2.   Neuvosto hyväksyy julkisen interventiohinnan tason sekä korotusten ja alennusten vahvistamiseen liittyvät toimenpiteet Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

16 artikla

Julkisesta interventiosta tapahtuvaa poistamista koskevat yleiset periaatteet

1.   Julkisessa interventiossa ostetut tuotteet on poistettava siten, että

a)

vältetään markkinahäiriöt;

b)

varmistetaan tuotteiden tasapuolinen saanti ja ostajien tasapuolinen kohtelu; ja

c)

noudatetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti tehdyistä kansainvälisistä sopimuksista johtuvia sitoumuksia.

2.   Julkisessa interventiossa ostetut tuotteet voidaan poistaa asettamalla ne käytettäviksi asiaankuuluvissa unionin säädöksissä tarkoitetuille unionin vähävaraisimmille henkilöille suunnatussa elintarvikkeiden jakeluohjelmassa. Tällaisissa tapauksissa tuotteiden kirjanpitoarvon on tällaisessa tapauksessa vastattava tämän asetuksen 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua asiaankuuluvaa vahvistettua julkista interventiohintaa.

3.   Komissio julkistaa vuosittain edellytykset, joiden mukaan julkisessa interventiossa ostetut tuotteet on myyty edellisenä vuonna.

3   Jakso

Yksityisen varastoinnin tuki

17 artikla

Tukikelpoiset tuotteet

Seuraavien tuotteiden yksityiseen varastointiin voidaan myöntää tukea tässä jaksossa säädetyin edellytyksin sekä komission 18 artiklan 1 kohdan tai 19 artiklan mukaisesti antamilla delegoiduilla säädöksillä ja 18 artiklan 2 kohdan taikka 20 artiklan mukaisesti antamilla täytäntöönpanosäädöksillä hyväksymien lisävaatimusten ja -edellytysten mukaisesti:

a)

valkoinen sokeri;

b)

oliiviöljy;

c)

pellavakuitu;

d)

vähintään kahdeksan kuukauden ikäisten nautaeläinten tuore tai jäähdytetty liha;

e)

suoraan ja yksinomaan lehmänmaidosta saadusta kermasta valmistettu voi;

f)

juusto;

g)

lehmänmaidosta valmistettu rasvaton maitojauhe;

h)

sianliha;

i)

lampaan- ja vuohenliha.

Ensimmäisen kohdan f alakohtaa sovelletaan ainoastaan asetuksen (EY) N:o 1151/2012 mukaisella suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustettuun juustoon, jota on varastoitu mainitun asetuksen 7 artiklassa tarkoitetussa tuotteen tuote-eritelmässä mainittua kypsytysaikaa pidempään ja/tai kypsytysajan, joka osaltaan lisää juuston arvoa.

18 artikla

Tuen myöntämisedellytykset

1.   Markkinoiden avoimuuden takaamiseksi siirretään komissiolle valta antaa tarvittaessa markkinoiden avoimuuden takaamiseksi delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti sellaisten edellytysten vahvistamiseksi, joiden mukaisesti se voi päättää myöntää yksityisen varastoinnin tukea 17 artiklassa luetelluille tuotteille ottaen huomioon:

a)

asianomaisten tuotteiden osalta tilastoidut keskimääräiset unionin markkinahinnat, viitekynnykset ja tuotantokustannukset; ja/tai

b)

tarve reagoida nopeasti erityisen vaikeaan markkinatilanteeseen tai alan taloudelliseen kehitykseen, jotka vaikuttavat merkittävällä tavalla kielteisesti alan marginaaleihin.

2.   Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla:

a)

myönnetään yksityisen varastoinnin tukea 17 artiklassa luetelluille tuotteille ottaen huomioon tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset;

b)

rajoitetaan yksityisen varastoinnin tuen myöntämistä.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3.   Neuvosto hyväksyy 17 artiklan mukaisen yksityisen varastoinnin tuen määrän vahvistamiseen liittyvät toimenpiteet Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

4   Jakso

Julkista interventiota ja yksityisen varastoinnin tukea koskevat yhteiset säännökset

19 artikla

Siirretty säädösvalta

1.   Sen varmistamiseksi, että julkisessa interventiossa ostettavat tai yksityisen varastoinnin tuen piiriin kuuluvat tuotteet soveltuvat pitkän aikavälin varastointiin ja ovat laadultaan aitoja, virheettömiä ja myyntikelpoisia, sekä eri alojen erityisominaisuuksien ottamiseksi huomioon tavoitteena varmistaa julkisen intervention ja yksityisen varastoinnin kustannustehokas toiminta, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti vaatimuksista ja edellytyksistä, jotka kyseisten tuotteiden on täytettävä tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten lisäksi. Kyseisten vaatimusten ja edellytysten tavoitteena on varmistaa ostettujen ja varastoitujen tuotteiden

a)

laatu niiden laadullisten ominaisuuksien, laaturyhmien, laatuluokkien, luokkien, ominaispiirteiden ja iän osalta;

b)

tukikelpoisuus niiden määrien, pakkausten, merkinnät mukaan luettuina, säilytyksen, aikaisempien varastointisopimusten, yritysten hyväksynnän sekä tuotteita koskevan sen vaiheen osalta, johon julkista interventiohintaa ja yksityisen varastoinnin tukea sovelletaan.

2.   Vilja- ja paddy- eli raakariisialojen erityispiirteiden huomioon ottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti laatuvaatimusten vahvistamisesta tavallisen vehnän, durumvehnän, ohran, maissin ja paddy- eli raakariisin interventio-ostojen ja -myyntien osalta.

3.   Jotta varmistetaan asianmukainen varastointikapasiteetti ja julkisen interventiojärjestelmän tehokkuus kustannustehokkuuden, jakelun ja toimijoiden pääsyn osalta ja jotta pidetään huoli julkisessa interventiossa ostettavien varastointijakson lopussa poistettavien tuotteiden laadusta, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti seuraavista:

a)

vaatimukset, jotka julkisen intervention alaisten kaikkien tuotteiden varastointipaikkojen on täytettävä;

b)

säännöt tuotteiden varastoinnista niistä vastuussa olevassa jäsenvaltiossa tai sen ulkopuolella ja tällaisten tuotteiden kohteluun tullien ja minkä tahansa YMP:n mukaisesti myönnettävän tai kannettavan määrän suhteen.

4.   Sen varmistamiseksi, että yksityisen varastoinnin tuella saadaan toivottu markkinavaikutus, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti seuraavista:

a)

säännöt ja edellytykset, joita on sovellettava, jos varastoitu määrä on sopimuksen alaista määrää pienempi;

b)

edellytykset tällaisen tuen ennakon myöntämiselle;

c)

edellytykset, joiden nojalla voidaan päättää yksityisten varastointisopimusten kattamien tuotteiden saattamisesta uudelleen markkinoille tai poistamisesta.

5.   Julkisen intervention ja yksityisen varastoinnin tuen järjestelmien moitteettoman toiminnan varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa

a)

säädetään tavaroiden tasapuolisen saannin ja toimijoiden tasapuolisen kohtelun varmistavien tarjouskilpailumenettelyjen käytöstä;

b)

vahvistetaan lisäedellytykset, jotka toimijoiden on täytettävä, jotta helpotetaan järjestelmän tehokasta hallinnointia ja valvontaa jäsenvaltioiden ja toimijoiden kannalta;

c)

vahvistetaan velvoite asettaa vakuus, jolla taataan, että toimijoiden velvollisuudet täytetään.

6.   Jotta otettaisiin huomioon tekninen kehitys ja 10 artiklassa tarkoitettujen alojen tarpeet sekä tarve yhtenäistää eri tuotteiden tarjontamuodot markkinoiden avoimuuden ja hintojen seurannan parantamiseksi sekä markkinoiden interventiotoimenpiteiden soveltamiseksi, siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla;

a)

mukautetaan ja päivitetään liitteessä IV vahvistettuja säännöksiä, jotka koskevat unionin asteikkoja ruhojen luokittelua, tunnistamista ja tarjontamuotoa varten;

b)

vahvistetaan täydentäviä säännöksiä, jotka koskevat ruhojen luokittelua, pätevien luokittelijoiden suorittama luokittelu mukaan luettuna, kokoluokittelua, automaattiset luokittelutekniikat mukaan luettuina, tunnistamista, punnitsemista ja merkintöjä sekä unionin keskihintojen laskemista ja kyseisten hintojen laskemisessa käytettyjä painotuskertoimia;

c)

vahvistetaan säännöksiin poikkeuksia ja erityisiä poikkeuksia, joita jäsenvaltiot voivat myöntää teurastamoille, joissa teurastetaan vain vähän nautaeläimiä, sekä asianomaisia tuotteita koskevia lisäsäännöksiä, mukaan lukien säännökset, jotka koskevat naudanliha-alalla lihakkuusluokkia ja rasvaisuutta, ja muut säännökset, jotka koskevat lampaanliha-alalla painoa, lihan väriä ja rasvaisuutta sekä kevyiden karitsojen luokitteluperusteita;

d)

annetaan jäsenvaltioille lupa olla soveltamatta sianruhojen luokitteluasteikkoa ja käyttää painon ja vähärasvaisen lihan osuuden lisäksi muita arviointiperusteita tai säätää poikkeuksia kyseiseen asteikkoon.

20 artikla

Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan tarvittavat toimenpiteet tämän luvun yhdenmukaiseksi soveltamiseksi. Nämä toimenpiteet voivat koskea erityisesti seuraavia seikkoja:

a)

toimijan maksettavaksi jäävät kustannukset, kun julkiseen interventioon toimitetut tuotteet eivät täytä vähimmäislaatuvaatimuksia;

b)

vähimmäisvarastointikapasiteetin vahvistaminen interventiovarastoille;

c)

edustavat ajanjaksot, markkinat ja markkinahinnat, jotka ovat tarpeen tämän luvun soveltamiseksi;

d)

julkisessa interventiossa ostettavien tuotteiden toimitus, tarjoajan vastuulla olevat kuljetuskustannukset, maksajavirastojen toteuttama tuotteiden haltuunotto ja maksaminen;

e)

luuttomaksi leikkaamiseen liittyvät eri toimet naudanliha-alalla;

f)

tuotteiden pakkaamista, kaupan pitämistä ja pakkausmerkintöjä koskevat järjestelyt;

g)

tässä luvussa tarkoitettujen voin ja rasvattoman maitojauheen tuotantolaitosten hyväksymismenettelyt;

h)

lupa varastointiin sen jäsenvaltion alueen ulkopuolella, jossa tuotteet on ostettu ja varastoitu;

i)

julkisessa interventiossa ostettujen tuotteiden myynti tai poistaminen liittyen erityisesti myyntihintoihin, varastosta poistamisen edellytyksiin ja varastosta poistettujen tuotteiden myöhempään käyttöön tai määräpaikkaan, mukaan lukien sellaisia tuotteita koskevat menettelyt, jotka on asetettu käytettäviksi 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa ohjelmassa, mukaan lukien jäsenvaltioiden väliset siirrot;

j)

julkisessa interventiossa ostettavien tuotteiden osalta säännökset, jotka liittyvät jäsenvaltioiden mahdollisuuteen myydä omalla vastuullaan varastoihin jääneet pienet määrät tai sellaiset määrät, joita ei ole mahdollista pakata uudelleen tai joiden laatu on heikentynyt;

k)

yksityisen varastoinnin osalta jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen ja hakijoiden välisten sopimusten tekeminen ja sisältö;

l)

tuotteiden yksityiseen varastointiin asettaminen ja siinä pitäminen sekä niiden poistaminen varastosta;

m)

yksityisen varastoinnin kesto ja säännökset, joita on noudatettava sopimuksissa mainittuja aikoja lyhennettäessä tai pidennettäessä;

n)

menettelyt, joita noudatetaan kiinteään hintaan tapahtuvissa ostoissa, myös vakuuden asettamisessa sekä vakuuden määrän osalta, tai yksityisen varastoinnin etukäteen vahvistetun tuen myöntämisessä;

o)

tarjouskilpailumenettelyjen käyttö sekä julkisen intervention että yksityisen varastoinnin yhteydessä erityisesti seuraavien seikkojen osalta:

i)

tarjousten jättäminen ja hakemuksen tai tarjouksen kattama vähimmäismäärä;

ii)

vakuuden asettamisessa noudatettavat menettelyt sekä vakuuden määrä; ja

iii)

tarjousten valinta varmistaen, että etusijalle asetetaan unionille edullisimmat tarjoukset, kuitenkin siten, että sopimus voidaan jättää tekemättä.

p)

naudan-, sian- ja lampaanruhoihin sovellettavien unionin luokitteluasteikkojen täytäntöönpano;

q)

markkinahintojen vahvistamista varten muunlainen ruhojen ja puoliruhojen tarjontamuoto kuin se, joka vahvistetaan liitteessä IV olevan A osan IV kohdassa;

r)

jäsenvaltioiden soveltamat korjauskertoimet, joita käytetään erilaiselle naudan- ja lampaanruhojen tarjontamuodolle, jos vakiotarjontamuotoa ei käytetä;

s)

käytännön järjestelyt, joita noudatetaan luokiteltujen ruhojen merkinnässä ja joiden avulla komissio laskee naudan-, sian- ja lampaanruhojen painotetun unionin keskihinnan;

t)

luvan antaminen jäsenvaltioille säätää alueellaan teurastettujen sikojen osalta liitteessä IV olevasta B osan III kohdasta poikkeavasta sianruhojen tarjontamuodosta, jos jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

i)

niiden alueella tavanomaisesti noudatettu kauppatapa eroaa liitteessä IV olevan B osan III kohdan ensimmäisessä alakohdassa määritellystä vakiotarjontamuodosta;

ii)

se on oikeutettua teknisten vaatimusten vuoksi;

iii)

ruhoista on poistettu nahka yhdenmukaisesti;

u)

säännökset komission asiantuntijoista ja jäsenvaltioiden nimeämistä asiantuntijoista koostuvan unionin komitean toteuttamasta, ruhoihin jäsenvaltioissa sovellettavan luokittelun uudelleentarkastelusta paikan päällä sen varmistamiseksi, että ruhot luokitellaan tarkasti ja luotettavasti. Kyseisten säännösten mukaan unioni vastaa uudelleentarkastelusta aiheutuvista kustannuksista.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

21 artikla

Muu täytäntöönpanovalta

Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädökset luvan antamiseksi jäsenvaltioille käyttää liitteessä IV olevan C osan III kohdasta poiketen ruhopainoltaan alle 13 kilogramman painoisten karitsojen luokittelussa seuraavia ominaisuuksia:

a)

ruhon paino;

b)

lihan väri;

c)

rasvaisuus.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään noudattamatta 229 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä.

II   LUKU

Tukijärjestelmät

1   Jakso

Elintarvikkeiden saantia parantavat järjestelmät

22 artikla

Kohderyhmä

Tukiohjelmat, joilla pyritään parantamaan maataloustuotteiden jakelua ja lasten ruokailutottumuksia, on suunnattu lapsille, jotka käyvät säännöllisesti jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten hallinnoimissa tai tunnustamissa päiväkodeissa, esikouluissa ja ensimmäisen ja toisen asteen oppilaitoksissa.

1   Alajakso

Kouluhedelmä- ja kouluvihannesjärjestelmät

23 artikla

Tuki hedelmien ja vihannesten, hedelmä- ja vihannesjalosteiden sekä banaanituotteiden toimittamiseen lapsille

1.   Unionin tukea myönnetään

a)

hedelmä- ja vihannesalan, hedelmä- ja vihannesjalostealan sekä banaanialan tuotteiden toimittamiseen lapsille 22 artiklassa tarkoitettuihin laitoksiin; ja

b)

eräisiin asiaan liittyviin logistiikka-, jakelu-, laitteisto-, mainonta-, seuranta- ja arviointikustannuksiin sekä liitännäistoimenpiteisiin.

2.   Jäsenvaltioiden, jotka haluavat osallistua ohjelmaan, on laadittava etukäteen sen täytäntöönpanoa varten kansallisen tai alueellisen tason strategia. Niiden on myös säädettävä liitännäistoimenpiteistä, jotka voivat käsittää tietoja toimista, joilla parannetaan tietämystä terveellisestä ruokavaliosta, paikallisista elintarvikeketjuista ja ruoan haaskaamisen välttämisestä ja jotka ovat tarpeen ohjelman tehokkuuden kannalta.

3.   Jäsenvaltioiden on strategioitaan laatiessaan laadittava luettelo hedelmä- ja vihannesalan, hedelmä- ja vihannesjalostealan sekä banaanialan tuotteista, jotka voivat saada tukea niiden järjestelmistä. Luetteloon ei saa sisällyttää liitteessä V lueteltuja tuotteita.

Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, kuten silloin, kun jäsenvaltio haluaa varmistaa järjestelmässään laajan tuotevalikoiman tai tehdä siitä houkuttelevamman, sen strategiassa voidaan kuitenkin vahvistaa, että tällaiset tuotteet voivat olla tukikelpoisia, jos mainitussa liitteessä tarkoitettuja aineita on lisätty vain rajoitetusti.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden toimivaltaiset terveysviranomaiset hyväksyvät niitä tuotteita koskevan luettelon, jotka ovat tukikelpoisia niiden kouluhedelmäjärjestelmässä.

Jäsenvaltioiden on valittava tuotteensa sellaisten objektiivisten kriteerien perusteella, joihin voivat kuulua terveys- ja ympäristöhyödyt sekä kausiluonteisuus, vaihtelevuus tai tuotteiden saatavuus, mikä antaa etusijan, niin pitkälle kuin se on mahdollista toteuttaa, unionista peräisin oleville tuotteille, ja erityisesti paikallisille tuotteille, paikallisille markkinoille, lyhyille toimitusketjuille tai ympäristöhyödyille.

4.   Neuvosto hyväksyy 1 kohdassa tarkoitetun unionin tuen vahvistamiseen liittyvät toimenpiteet Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

5.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu unionin tuki jaetaan kullekin jäsenvaltiolle objektiivisin perustein sen mukaan, mikä on 6–10-vuotiaiden lasten osuus jäsenvaltiossa.

Järjestelmään osallistuvien jäsenvaltioiden on haettava unionin tukea vuosittain 2 kohdassa tarkoitetun strategiansa perusteella.

Neuvosto hyväksyy Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 3 kohdan mukaisesti toimenpiteet, jotka liittyvät unionin tuen vähimmäismäärän vahvistamiseen kullekin järjestelmään osallistuvalle jäsenvaltiolle ja tuen ohjeelliseen ja lopulliseen jakamiseen jäsenvaltioille.

6.   Edellä 1 kohdassa säädettyä unionin tukea ei saa käyttää korvaamaan hedelmä- ja vihannestuotteita, hedelmä- ja vihannesjalosteita sekä banaanituotteita toimittavien olemassa olevien kansallisten kouluhedelmäjärjestelmien tai muiden tällaisia tuotteita sisältävien koulujakelujärjestelmien rahoitusta.

Jos jäsenvaltiolla kuitenkin on jo järjestelmä, joka olisi tämän artiklan nojalla oikeutettu unionin tukeen, ja se aikoo laajentaa tai tehostaa sitä muun muassa järjestelmän kohderyhmän, keston tai tukikelpoisten tuotteiden osalta, unionin tukea voidaan myöntää edellyttäen, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 3 kohdan mukaisesti asetettuja rajoja noudatetaan unionin tuen koko kansallisesta rahoitusosuudesta muodostaman osuuden osalta. Tällaisessa tapauksessa jäsenvaltion on ilmoitettava täytäntöönpanostrategiassaan, miten se aikoo laajentaa tai tehostaa järjestelmäänsä.

7.   Jäsenvaltiot voivat myöntää unionin tuen lisäksi kansallista tukea 217 artiklan mukaisesti.

8.   Unionin kouluhedelmä- ja kouluvihannesjärjestelmä ei saa rajoittaa unionin lainsäädännön mukaisten erillisten kansallisten kouluhedelmä- ja kouluvihannesjärjestelmien soveltamista.

9.   Unioni voi asetuksen (EU) N:o 1306/2013 6 artiklan mukaisesti rahoittaa myös tiedotus-, seuranta- ja arviointitoimenpiteitä, jotka liittyvät kouluhedelmä- ja kouluvihannesjärjestelmään, mukaan lukien toimet, joilla pyritään tiedottamaan siitä yleisölle, sekä asiaan liittyviä verkottumistoimenpiteitä.

10.   Ohjelmaan osallistuvien jäsenvaltioiden on elintarvikkeiden jakelupaikoissa julkistettava tukiohjelmaan osallistumisensa ja tiedotettava unionin antamasta tuesta.

24 artikla

Siirretty säädösvalta

1.   Lasten terveellisten ruokailutottumusten edistämiseksi ja sen varmistamiseksi, että tuki kohdistetaan 22 artiklassa tarkoitettuun kohderyhmään, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti säännöistä, jotka koskevat seuraavia:

a)

lisäperusteet, joita jäsenvaltioiden on noudatettava tuen kohdistamisessa;

b)

jäsenvaltioiden suorittama tuen hakijoiden hyväksyminen ja valinta;

c)

kansallisten ja alueellisten strategioiden laadinta sekä liitännäistoimenpiteet.

2.   Unionin varojen tehokkaan ja vaikuttavan käytön varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti

a)

menetelmästä, jolla 23 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu ohjeellisesti jaettu tuki jaetaan uudelleen jäsenvaltioiden kesken vastaanotettujen tukipyyntöjen perusteella;

b)

jäsenvaltioiden strategioihin kuuluvista kustannuksista, jotka ovat kelpoisia unionin tukeen, ja […] mahdollisuudesta vahvistaa erityisille kustannuksille enimmäismäärä;

c)

jäsenvaltioiden velvoitteesta seurata ja arvioida kouluhedelmä- ja kouluvihannesjärjestelmiensä toimivuutta.

3.   Järjestelmää koskevan tietoisuuden edistämiseksi siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vaaditaan kouluhedelmä- ja kouluvihannesjärjestelmää soveltavia jäsenvaltioita tiedottamaan unionin antamasta tuesta.

25 artikla

Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan tarvittavat toimenpiteet, jotka koskevat tämän alajakson soveltamista, mukaan lukien

a)

tietoja, joiden on sisällyttävä jäsenvaltioiden strategioihin;

b)

tukihakemuksia ja maksuja;

c)

järjestelmän julkistamiseen liittyviä menetelmiä sekä siihen liittyviä verkottumistoimenpiteitä;

d)

unionin kouluhedelmäjärjestelmään osallistuvien jäsenvaltioiden esittämien seuranta- ja arviointikertomusten toimittamista, muotoa ja sisältöä.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2   Alajakso

Koulumaitojärjestelmä

26 artikla

Tuki maidon ja maitotuotteiden toimittamiseen lapsille

1.   Unionin tukea myönnetään CN-koodeihin 0401, 0403, 0404 90 ja 0406 tai CN-koodiin 2202 90 kuuluvien tiettyjen maitotuotteiden ja jalostettujen maitotuotteiden toimittamiseen lapsille 22 artiklassa tarkoitettuihin kouluihin.

2.   Jäsenvaltioiden, jotka haluavat osallistua järjestelmään, on laadittava 1 päivästä elokuuta 2015 etukäteen sen täytäntöönpanoa varten kansallinen tai alueellinen strategia. Ne voivat myös säätää liitännäistoimenpiteistä, jotka voivat käsittää tietoja toimista, joilla parannetaan tietämystä terveellisestä ruokavaliosta, paikallisista elintarvikeketjuista ja ruoan haaskaamisen välttämisestä ja jotka ovat tarpeen ohjelman tehokkuuden kannalta.

3.   Jäsenvaltion on strategiaansa laatiessaan laadittava luettelo maidosta ja maitotuotteista, jotka voivat saada tukea sen ohjelmasta, komission 27 artiklan nojalla hyväksymien sääntöjen mukaisesti.

4.   Lukuun ottamatta aterioiden ilmaisjakelua lapsille kouluihin edellä 1 kohdassa tarkoitettua unionin tukea ei saa käyttää korvaamaan olemassa olevien kansallisten maito- ja maitotuoteohjelmien tai muiden maitoa tai maitotuotteita sisältävien koulujakeluohjelmien rahoitusta. Jos jäsenvaltiolla kuitenkin on jo ohjelma, joka olisi tämän artiklan nojalla oikeutettu unionin tukeen, ja se aikoo laajentaa tai tehostaa sitä muun muassa ohjelman kohderyhmän, keston tai tukikelpoisten tuotteiden osalta, unionin tukea voidaan myöntää. Tällaisessa tapauksessa jäsenvaltion on ilmoitettava täytäntöönpanostrategiassaan, miten se aikoo laajentaa tai tehostaa järjestelmäänsä.

5.   Jäsenvaltiot voivat myöntää unionin tuen lisäksi kansallista tukea 217 artiklan mukaisesti.

6.   Unionin maito- ja maitotuoteohjelma ei saa rajoittaa unionin lainsäädännön mukaisten maidon ja maitotuotteiden kulutusta edistävien erillisten kansallisten maito- ja maitotuoteohjelmien soveltamista.

7.   Neuvosto hyväksyy kaikelle maidolle ja maitotuotteille myönnettävän unionin tuen ja 1 kohdassa tarkoitetun unionin tukeen kelpoisen enimmäismäärän vahvistamiseen liittyvät toimenpiteet Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

8.   Ohjelmaan osallistuvien jäsenvaltioiden on elintarvikkeiden jakelupaikoissa julkistettava tukiohjelmaan osallistumisensa ja tiedotettava unionin antamasta tuesta.

27 artikla

Siirretty säädösvalta

1.   Maitotuotteiden kulutustottumusten kehityksen, maitotuotteiden markkinoiden innovaatioiden ja kehityksen, tuotteiden saatavuuden unionin eri markkinoilla sekä ravitsemuksellisten näkökohtien huomioon ottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa määritellään

a)

tuotteet, joille voidaan myöntää tukea kyseisestä ohjelmasta, 26 artiklan 1 kohdan säännösten mukaisesti ja ottaen huomioon ravitsemusnäkökohdat;

b)

niiden kansallisten tai alueellisten strategioiden laatiminen, joita jäsenvaltioiden on laadittava tukea saadakseen, tarvittaessa liitännäistoimenpiteet mukaan lukien; ja

c)

seurannan ja arvioinnin kannalta tarpeelliset toimenpiteet.

2.   Unionin tuen tehokkaan ja vaikuttavan käytön varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti

a)

säännöistä, jotka koskevat tuensaajien ja hakijoiden kelpoisuutta;

b)

vaatimuksesta, että hakijoiden on oltava jäsenvaltioiden hyväksymiä;

c)

tukea saavien maitotuotteiden mahdollisesta käytöstä aterioiden valmistuksessa kouluissa.

3.   Sen varmistamiseksi, että tuen hakijat noudattavat velvollisuuksiaan, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan vakuuden asettamisesta, jos tuesta maksetaan ennakko.

4.   Tukijärjestelmästä tiedottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan edellytykset, joiden mukaan jäsenvaltioiden on määrä julkistaa tukiohjelmaan osallistumisensa ja tiedottaa unionin antamasta tuesta.

5.   Jotta varmistetaan, että tuki huomioidaan hinnassa, jolla tuotteet ovat järjestelmässä saatavilla, siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan säännöt, jotka koskevat hintaseurannan käyttöönottoa järjestelmässä.

28 artikla

Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan tarvittavat toimenpiteet, jotka koskevat tämän alajakson soveltamista, mukaan lukien

a)

menettelyjä, joilla varmistetaan tukikelpoisen enimmäismäärän noudattaminen;

b)

vakuuden asettamismenettelyä ja määrää, jos maksetaan ennakko;

c)

tietoja, jotka on toimitettava jäsenvaltioille hakijoiden hyväksymistä, tukihakemuksia ja maksuja varten;

d)

järjestelmästä tiedottamiseen liittyviä menetelmiä;

e)

edellä olevan 27 artiklan 5 kohdan mukaisen hintaseurannan hallinnointia.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2   Jakso

Tuki oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien alalla

29 artikla

Oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien alaa tukevat ohjelmat

1.   Unioni rahoittaa 152 artiklan mukaisesti hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden, 156 artiklan mukaisesti hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien tai 157 artiklan mukaisesti hyväksyttyjen toimialakohtaisten organisaatioiden kolmivuotisia toimintaohjelmia yhdellä tai useammalla seuraavista aloista:

a)

oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien alan markkinoiden seuranta ja hallinnointi;

b)

oliivinviljelyn ympäristövaikutusten parantaminen;

c)

oliivinviljelyn kilpailukyvyn parantaminen nykyaikaistamisen avulla;

d)

oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien tuotannon laadun parantaminen;

e)

oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien jäljitettävyysjärjestelmä sekä laadun varmentaminen ja suojaaminen, erityisesti loppukuluttajille myytävien oliiviöljyjen laadun tarkkailu kansallisten viranomaisten valvonnassa;

f)

tiedottaminen tuottajaorganisaatioiden, tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien ja toimialakohtaisten organisaatioiden toimista oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien laadun parantamiseksi.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin toimintaohjelmiin maksettava unionin rahoitus on

a)

11 098 000 euroa vuodessa Kreikalle;

b)

576 000 euroa vuodessa Ranskalle; ja

c)

35 991 000 euroa vuodessa Italialle.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin toimintaohjelmiin myönnettävän unionin rahoitusosuuden enimmäismäärä on samansuuruinen kuin jäsenvaltioiden pidättämät määrät. Tukikelpoisiin kustannuksiin myönnettävä enimmäisrahoitus on

a)

75 prosenttia 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetuilla aloilla toteutettavien toimien osalta;

b)

75 prosenttia käyttöomaisuuteen liittyvien investointien ja 50 prosenttia 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetulla alalla toteutettavien muiden toimien osalta;

c)

75 prosenttia sellaisten toimintaohjelmien osalta, joita toteuttavat 1 kohdassa tarkoitetut hyväksytyt organisaatiot vähintään kahdesta tuottajajäsenvaltiosta ainakin kolmessa kolmannessa maassa tai ei-tuottajajäsenvaltiossa 1 kohdan c ja f alakohdassa tarkoitetuilla aloilla, ja 50 prosenttia muiden näillä aloilla toteutettavien toimien osalta.

Jäsenvaltion on myönnettävä lisärahoitusta, jonka määrä saa olla enintään 50 prosenttia kustannuksista, jotka eivät saa unionin rahoitusta.

30 artikla

Siirretty säädösvalta

Edellä 29 artiklassa säädetyn unionin tuen tehokkaan ja vaikuttavan käytön varmistamiseksi ja oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien tuotannon laadun parantamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti

a)

edellä 29 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen alojen osalta erityisistä toimenpiteistä, jotka unionin tuella voidaan rahoittaa, sekä toimista ja kustannuksista, joita ei voida rahoittaa;

b)

erityisiä aloja koskevan unionin rahoituksen jakautumisen jäsenvaltiokohtaisesta vähimmäistasosta;

c)

vaatimuksesta asettaa vakuus jätettäessä hakemus toimintaohjelman hyväksymiseksi ja jos tuesta maksetaan ennakko;

d)

perusteista, jotka jäsenvaltioiden on otettava huomioon toimintaohjelmien valinnassa ja hyväksymisessä.

31 artikla

Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan tämän jakson soveltamiseksi tarvittavat toimenpiteet, jotka koskevat

a)

toimintaohjelmien toteuttamista ja tällaisiin ohjelmiin tehtäviä muutoksia;

b)

tuen maksamista, tukiennakot mukaan luettuina;

c)

asetettavaan vakuuteen sovellettavia menettelyjä ja vakuuden määrää jätettäessä hakemus toimintaohjelman hyväksymiseksi ja jos tuesta maksetaan ennakko.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3   Jakso

Tuki hedelmä- ja vihannesalalla

32 artikla

Toimintarahastot

1.   Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatiot ja/tai niiden yhteenliittymät voivat perustaa toimintarahaston. Toimintarahasto rahoitetaan

a)

maksuosuuksilla, joista vastaavat

i)

tuottajaorganisaation jäsenet ja/tai tuottajaorganisaatiot itse; tai

ii)

tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymät jäsentensä kautta.

b)

Unionin taloudellisella tuella, jota voidaan myöntää tuottajaorganisaatioille tai niiden yhteenliittymille, jos yhteenliittymät esittävät, johtavat ja suorittavat toimintaohjelmia tai osittaisia toimintaohjelmia, niiden ehtojen ja edellytysten mukaisesti, jotka komissio hyväksyy 37 artiklan mukaisilla delegoiduilla säädöksillä ja 38 artiklan mukaisilla täytäntöönpanosäädöksillä.

2.   Toimintarahastosta voidaan rahoittaa ainoastaan jäsenvaltioille toimitettuja ja niiden hyväksymiä toimintaohjelmia.

33 artikla

Toimintaohjelmat

1.   Hedelmä- ja vihannesalan toimintaohjelmien on kestettävä vähintään kolme ja enintään viisi vuotta. Toimintaohjelmilla on oltava vähintään kaksi 152 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetuista tai kaksi seuraavista tavoitteista:

a)

tuotannonsuunnittelu, tuotannon ja kulutuksen ennakointi ja seuranta mukaan lukien;

b)

tuotteiden laadun parantaminen riippumatta siitä, ovatko kyseessä tuoretuotteet vai jalosteet;

c)

tuotteiden kaupallisen arvon lisääminen;

d)

tuotteiden menekin edistäminen riippumatta siitä, ovatko kyseessä tuoretuotteet vai jalosteet;

e)

ympäristötoimenpiteet, erityisesti veteen liittyvät, ja ympäristöystävälliset tuotantomenetelmät, myös luonnonmukainen maatalous;

f)

kriisinehkäisy ja -hallinta.

Toimintaohjelmat on toimitettava jäsenvaltioiden hyväksyttäväksi.

2.   Tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymät voivat myös esittää kokonaisen tai osittaisen toimintaohjelman, joka koostuu toimista, jotka jäseninä olevat tuottajaorganisaatiot ovat yksilöineet toimintaohjelmissaan mutta eivät ole toteuttaneet. Tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymientoimintaohjelmiin sovelletaan samoja sääntöjä, ja niitä tarkastellaan yhdessä jäseninä olevien tuottajaorganisaatioiden toimintaohjelmien kanssa.

Tätä varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että

a)

tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymientoimintaohjelmien toimet rahoitetaan kokonaan jäseninä olevien tuottajaorganisaatioiden toimintavaroista maksetuilla maksuosuuksilla ja rahoitus tulee jäseninä olevien tuottajaorganisaatioiden toimintavaroista;

b)

toimet ja vastaavat maksuosuudet luetellaan kunkin osallistuvan tuottajaorganisaation toimintaohjelmassa;

c)

kaksinkertaista rahoitusta ei ole.

3.   Edellä 1 kohdan ensimmäisen alakohdan f alakohdassa tarkoitetulla kriisinehkäisyllä ja -hallinnalla on pyrittävä välttämään hedelmä- ja vihannesmarkkinoilla esiintyvät kriisit ja ratkaisemaan ne seuraavin toimenpitein:

a)

investoinnit, joiden avulla voidaan tehostaa markkinoille saatettavien määrien hallintaa;

b)

koulutustoimenpiteet ja parhaiden käytäntöjen vaihto;

c)

menekinedistäminen ja tiedotus kriisin estämiseksi tai sen aikana;

d)

keskinäiset rahastojen perustamisesta aiheutuvien hallinnollisten kustannusten tukeminen;

e)

hedelmätarhojen uudelleenistutus, kun se on tarpeen terveyteen/ tai kasvinterveyteen liittyvistä syistä jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen määräämän pakollisen raivauksen vuoksi;

f)

markkinoiltapoisto;

g)

hedelmien ja vihannesten korjaaminen raakana tai korjaamatta jättäminen;

h)

satovakuutus.

Satovakuutukseen myönnettävällä tuella suojataan tuottajien tuloja silloin kun luonnonkatastrofit, epäsuotuisat sääolot, taudit tai tuholaiset aiheuttavat menetyksiä.

Vakuutussopimuksissa on vaadittava, että tuensaajat toteuttavat tarvittavat riskienehkäisytoimenpiteet.

Enintään kolmannes toimintaohjelman menoista saa liittyä kriisinehkäisy- ja kriisinhallintatoimenpiteisiin, viidennessä alakohdassa tarkoitettu pääoman takaisinmaksu ja korko mukaan luettuina.

Tuottajaorganisaatiot voivat ottaa kriisinehkäisy- ja kriisinhallintatoimenpiteiden rahoittamiseksi kaupallisin ehdoin myönnettäviä lainoja. Siinä tapauksessa pääoman takaisinmaksu ja lainoista perittävä korko voivat muodostaa osan toimintaohjelmasta, ja sille voidaan siten myöntää 34 artiklan mukaista unionin taloudellista tukea. Kriisinehkäisyn ja -hallinnan erityistoimet voidaan rahoittaa tällaisin lainoin tai suoraan taikka molempia tapoja käyttäen.

4.   Tässä jaksossa tarkoitetaan

a)

'raakana korjaamisella' markkinoille kelpaamattomien tuotteiden, jotka eivät saa olla ennen raakana korjaamista vaurioituneita sääolosuhteiden, tautien tai muiden syiden vuoksi, korjaamista kokonaan tietyllä alueella;

b)

'korjaamatta jättämisellä' nykyisen tuotantosyklin lopettamista tietyllä alueella silloin, kun tuote on hyvin kehittynyt ja laadultaan virheetön ja myyntikelpoinen. Tuotteiden hävittämistä sääolosuhteiden tai taudin vuoksi ei kuitenkaan pidetä korjaamatta jättämisenä.

5.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että

a)

toimintaohjelmat sisältävät vähintään kaksi ympäristötointa tai

b)

toimintaohjelmien menoista vähintään 10 prosentilla katetaan ympäristötoimia.

Ympäristötoimien on oltava asetuksen (EU) N:o 1305/2013 28 artiklan 3 kohdassa maatalouden ympäristötuille vahvistettujen vaatimusten mukaisia.

Jos vähintään 80 prosenttia tuottajaorganisaation kaikista tuottajajäsenistä on sitoutunut yhteen tai useampaan samanlaiseen asetuksen (EU) N:o 1305/2013 28 artiklan 3 kohdassa säädettyyn maatalouden ympäristösitoumukseen, on kukin näistä sitoumuksista laskettava tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetuksi ympäristötoimeksi.

Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuille ympäristötoimille myönnettävällä tuella on katettava toimesta aiheutuvia lisäkustannuksia ja tulonmenetyksiä.

6.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ympäristöpaineita lisäävät investoinnit ovat sallittuja vain, jos on otettu käyttöön tehokkaat järjestelyt ympäristön suojaamiseksi näiltä paineilta.

34 artikla

Unionin taloudellinen tuki

1.   Unionin taloudellisen tuen määrä on yhtä suuri kuin 32 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen tosiasiallisesti suoritettujen maksuosuuksien määrä, ja se on rajoitettu 50 prosenttiin tosiasiallisesti aiheutuneista menoista.

2.   Unionin taloudellinen tuki ei saa ylittää 4,1 prosenttia kunkin tuottajaorganisaation ja/tai niiden yhteenliittymän kaupan pitämän tuotannon arvosta.

Tuottajaorganisaatioiden tapauksessa prosenttiosuutta voidaan kuitenkin korottaa 4,6 prosenttiin kaupan pidetyn tuotannon arvosta edellyttäen, että määrä, joka ylittää 4,1 prosenttia kaupan pidetyn tuotannon arvosta, käytetään yksinomaan kriisinehkäisy- ja kriisinhallintatoimenpiteisiin.

Kun on kyse tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymistä, prosenttiosuutta voidaan korottaa 4,7 prosenttiin kaupan pidetyn tuotannon arvosta edellyttäen, että määrä, joka ylittää 4,1 prosenttia kaupan pidetyn tuotannon arvosta, käytetään yksinomaan kyseisen tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymän jäsentensä puolesta täytäntöön panemiin kriisinehkäisy- ja kriisinhallintatoimenpiteisiin.

3.   Edellä 1 kohdassa säädettyä 50 prosentin enimmäismäärää korotetaan tuottajaorganisaation pyynnöstä 60 prosenttiin, jos kyse on toimintaohjelmasta tai sen osasta, joka täyttää vähintään yhden seuraavista edellytyksistä:

a)

sen jättää useampi unionin tuottajaorganisaatio, joka harjoittaa eri jäsenvaltioissa kansainvälistä toimintaa;

b)

sen jättää yksi tai useampi tuottajaorganisaatio, joka harjoittaa toimialakohtaisesti toteutettavia toimia;

c)

se koskee yksinomaan tukea neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 (23) soveltamisalaan kuuluville luonnonmukaisesti tuotetuille tuotteille;

d)

se on ensimmäinen toimintaohjelma, jonka jättää hyväksytty tuottajaorganisaatio, joka on syntynyt kahden hyväksytyn tuottajaorganisaation sulautumisesta;

e)

se on ensimmäinen toimintaohjelma, jonka hyväksytty tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymä jättää;

f)

sen jättää tuottajaorganisaatio jäsenvaltioissa, joissa tuottajaorganisaatiot pitävät kaupan alle 20:tä prosenttia hedelmien ja vihannesten tuotannosta;

g)

sen jättää tuottajaorganisaatio jollakin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklassa tarkoitetuista syrjäisimmistä alueista.

4.   Edellä 1 kohdassa säädettyä 50 prosentin enimmäismäärää korotetaan 100 prosenttiin, jos on kyse markkinoilta poistettavista hedelmistä ja vihanneksista, joiden osuus on enintään 5 prosenttia kunkin tuottajaorganisaation kaupan pidetyn tuotannon määrästä ja jotka poistetaan markkinoilta

a)

ilmaisjakeluna jäsenvaltioiden tätä tarkoitusta varten hyväksymille hyväntekeväisyysorganisaatioille tai -säätiöille niiden toimintaan sellaisten henkilöiden hyväksi, joita kansallisessa lainsäädännössä pidetään oikeutettuina valtion apuun erityisesti elämiseen tarvittavien varojen puutteellisuuden takia; tai

b)

ilmaisjakeluna rangaistuslaitoksille, kouluille, 22 artiklassa tarkoitetuille laitoksille, lasten lomaleireille, jäsenvaltioiden nimeämille sairaaloille ja vanhainkodeille, jotka toteuttavat tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että näin jaetut määrät ovat lisäys niiden tavallisesti ostamiin määriin.

35 artikla

Kansallinen taloudellinen tuki

1.   Kun kyseessä ovat jäsenvaltioiden alueet, joilla tuottajien järjestäytymisaste hedelmä- ja vihannesalalla on erityisen alhainen, komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla annetaan jäsenvaltioille näiden asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä luvan maksaa tuottajaorganisaatioille kansallista taloudellista tukea, joka on suuruudeltaan enintään 80 prosenttia 32 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista maksuosuuksista. Tällä tuella täydennetään toimintarahastosta myönnettävää tukea.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.   Unioni voi asianomaisen jäsenvaltion pyynnöstä korvata tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kansallisen taloudellisen tuen jäsenvaltioiden sellaisilla alueilla, joiden hedelmä- ja vihannestuotannon arvosta alle 15 prosenttia pidetään kaupan asetuksen (EU) N:o 1305/2013 27 artiklassa tarkoitettujen tuottajaorganisaatioiden, tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien ja tuottajaryhmien kautta ja joiden hedelmä- ja vihannestuotanto edustaa vähintään 15:tä prosenttia näiden alueiden maatalouden kokonaistuotannosta.

Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla päätetään kyseisestä korvauksesta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

36 artikla

Toimintaohjelmien kansallinen säännöstö ja kansallinen strategia

1.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava kansallinen säännöstö, joka sisältää 33 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuja ympäristötoimia koskevat yleiset edellytykset. Säännöstössä on edellytettävä erityisesti, että tällaiset toimet täyttävät asetuksen (EU) N:o 1305/2013 asianomaiset vaatimukset, erityisesti sen 3 artiklassa esitetyt vaatimukset.

Jäsenvaltioiden on toimitettava säännöstöehdotuksensa komissiolle, joka voi ilman 229 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista hyväksytyillä täytäntöönpanosäädöksillä vaatia siihen muutoksia kolmen kuukauden kuluessa toimittamisesta, jos se katsoo, ettei ehdotus edistäisi niiden tavoitteiden saavuttamista, jotka on asetettu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 artiklassa ja seitsemännessä ympäristöä koskevassa unionin toimintaohjelmassa. Myös toimintaohjelmista rahoitettavien yksittäisten tilojen investointien on oltava mainittujen tavoitteiden mukaisia.

2.   Kunkin jäsenvaltion on laadittava hedelmä- ja vihannesmarkkinoilla toteutettaville kestäville toimintaohjelmille kansallinen strategia. Strategian on sisällettävä

a)

tilanneanalyysi vahvuuksista, heikkouksista ja kehitysmahdollisuuksista;

b)

perusteet valituille ensisijaisille toimille;

c)

toimintaohjelmien tavoitteet sekä välineet ja suoritusindikaattorit;

d)

toimintaohjelmien arviointi;

e)

tuottajaorganisaatioiden raportointivelvollisuudet.

Kansallisen strategian on sisällettävä myös 1 kohdassa tarkoitettu kansallinen säännöstö.

3.   Jäsenvaltioihin, joissa ei ole hyväksyttyjä tuottajaorganisaatioita, ei sovelleta 1 ja 2 kohtaa.

37 artikla

Siirretty säädösvalta

Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioille ja niiden yhteenliittymille myönnetyn tuen tehokkaan, kohdennetun ja kestävän käytön varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti seuraavista:

a)

toimintarahastot ja toimintaohjelmat, seuraavien osalta:

i)

arvioidut määrät, tuottajaorganisaatioiden ja niiden yhteenliittymienpäätökset maksuosuuksista ja toimintarahastojen käyttö;

ii)

toimintaohjelmiin sisällytettävät tai niiden ulkopuolelle jätettävät toimenpiteet, toimet, menot sekä hallinto- ja henkilöstökustannukset, niiden muuttaminen ja jäsenvaltioiden myöhemmin määrittelemät lisävaatimukset;

iii)

rahoituksen päällekkäisyyden välttäminen toimintaohjelmien ja maaseudun kehittämisohjelmien välillä;

iv)

tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien toimintaohjelmat;

v)

erityissäännöt, jotka koskevat tapauksia, joissa tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymät huolehtivat kokonaan tai osittain toimintaohjelmien hallinnoinnista, käsittelystä, toteuttamisesta ja esittämisestä;

vi)

velvoite käyttää yhteisiä indikaattoreita toimintaohjelmien seurannassa ja arvioinnissa;

b)

toimintaohjelmien kansallinen säännöstö ja kansallinen strategia kansallisten säännöstöjen ja kansallisten strategioiden vaikuttavuuden seuranta- ja arviointivelvoitteen osalta;

c)

unionin taloudellinen tuki, seuraavien osalta:

i)

unionin taloudellisen tuen laskentaperuste ja 34 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun, kaupan pidetyn tuotannon arvo;

ii)

tuen laskennassa sovellettavat viitekaudet;

iii)

ennakkomaksujen suorittamista sekä vakuuksien asettamisen vaatimusta, jos tuesta maksetaan ennakko;

iv)

erityissäännöt, jotka koskevat tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymientoimintaohjelmien rahoittamista, erityisesti 34 artiklan 2 kohdassa mainittujen rajojen soveltamista;

d)

kriisinehkäisy- ja kriisinhallintatoimenpiteet, seuraavien osalta:

i)

jäsenvaltioiden mahdollisuus olla soveltamatta yhtä tai useampaa kriisinehkäisy- ja kriisinhallintatoimenpidettä;

ii)

33 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b, ja c alakohtiin liittyvät edellytykset;

iii)

markkinoilta poistettujen tuotteiden jäsenvaltioiden päätöksellä sallittavat käyttötarkoitukset;

iv)

markkinoiltapoiston enimmäistukitaso;

v)

markkinoiltapoiston yhteydessä annettavia ennakkoilmoituksia koskeva vaatimus;

vi)

markkinoiltapoiston tapauksessa 34 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuun ilmaisjakeluun osoitetun kaupan pidetyn tuotannon määrän laskentaperuste ja kaupan pidetyn tuotannon enimmäismäärän määrittely;

vii)

vaatimus unionin tunnuksen merkitsemisestä ilmaisjakeluun tarkoitettujen tuotteiden pakkauksiin;

viii)

markkinoilta poistettujen tuotteiden vastaanottajia koskevat edellytykset;

ix)

termien käyttö tätä jaksoa sovellettaessa;

x)

raakana korjaamista ja korjaamatta jättämistä koskevat, jäsenvaltioiden vahvistamat edellytykset;

xi)

satovakuutus;

xii)

keskinäiset rahastot; ja

xiii)

edellytykset, jotka liittyvät 33 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan e alakohdan mukaisesta viinitarhojen uudelleenistuttamisesta terveyteen/ tai kasvinterveyteen liittyvistä syistä aiheutuviin kustannuksiin ja niitä koskevan ylärajan asettamiseen;

e)

kansallinen taloudellinen tuki, seuraavien osalta:

i)

tuottajien järjestäytymisaste;

ii)

vakuuden asettamisvaatimus, jos tuesta maksetaan ennakko;

iii)

unionin korvauksen enimmäisosuus kansallisesta taloudellisesta tuesta.

38 artikla

Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan toimenpiteet, jotka koskevat:

a)

toimintarahastojen hallinnointia;

b)

tietoja, jotka 36 artiklassa tarkoitettuihin toimintaohjelmiin, kansallisiin säännöstöihin ja kansallisiin strategioihin on sisällytettävä, toimintaohjelmien toimittamista jäsenvaltioille, määräaikoja, niihin liitettäviä asiakirjoja ja hyväksymistä jäsenvaltioissa;

c)

toimintaohjelmien täytäntöönpanoa tuottajaorganisaatioiden ja tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien toimesta;

d)

kansallisten strategioiden ja toimintaohjelmien seuranta- ja arviointikertomusten toimittamista, muotoa ja sisältöä;

e)

tukihakemuksia ja tuen maksamista, tuen ennakkomaksut tai osittaiset maksut mukaan luettuina;

f)

käytännön järjestelyjä unionin tunnuksen merkitsemiseksi ilmaisjakeluun tarkoitettujen tuotteiden pakkauksiin;

g)

kaupan pitämisen vaatimusten noudattamista markkinoiltapoiston tapauksessa;

h)

kuljetus-, lajittelu- ja pakkauskustannuksia ilmaisjakelun tapauksessa;

i)

menekinedistämis-, tiedotus- ja koulutustoimenpiteitä kriisinehkäisyn ja kriisinhallinnan tapauksessa;

j)

markkinoiltapoistotoimien, raakana korjaamisen, korjaamatta jättämisen sekä satovakuutustoimenpiteiden toteuttamista;

k)

kansallisen taloudellisen tuen hakemista, maksulupaa, maksamista ja korvaamista;

l)

vakuuden asettamismenettelyä ja määrää, jos tuesta maksetaan ennakko.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4   Jakso

Viinialan tukiohjelmat

1   Alajakso

Yleiset säännökset ja tukikelpoiset toimenpiteet

39 artikla

Soveltamisala

Tässä jaksossa vahvistetaan säännöt, jotka koskevat sitä, miten unionin varat jaetaan jäsenvaltioille ja miten jäsenvaltioiden on käytettävä kyseisiä varoja viisivuotisissa kansallisissa tukiohjelmissa, jäljempänä 'tukiohjelmat', viinialan erityisten tukitoimenpiteiden rahoittamiseksi.

40 artikla

Yhteensopivuus ja johdonmukaisuus

1.   Tukiohjelmien on oltava unionin lainsäädännön mukaisia ja johdonmukaisia unionin toimien, politiikkojen ja prioriteettien kanssa.

2.   Jäsenvaltiot ovat vastuussa tukiohjelmista, ja niiden on varmistettava, että tukiohjelmat ovat sisäisesti johdonmukaisia ja että ne laaditaan ja pannaan täytäntöön puolueettomasti ottaen huomioon asianomaisten tuottajien taloudellinen tilanne ja tarve välttää tuottajien perusteetonta eriarvoista kohtelua.

3.   Tukea ei myönnetä

a)

tutkimushankkeisiin tai toimenpiteisiin sellaisten tutkimushankkeiden tukemiseksi, jotka ovat muita kuin 45 artiklan 2 kohdan d ja e alakohdassa tarkoitettuja;

b)

toimenpiteisiin, jotka sisältyvät asetuksen (EU) N:o 1305/2013 mukaisiin jäsenvaltioiden maaseudun kehittämisohjelmiin.

41 artikla

Tukiohjelmien toimittaminen

1.   Kunkin liitteessä VI luetellun tuottajajäsenvaltion on toimitettava komissiolle ehdotus viisivuotiseksi tukiohjelmaksi, joka sisältää vähintään yhden 38 artiklassa esitetyistä tukikelpoisista toimenpiteistä.

2.   Tukiohjelmaluonnosten tukitoimenpiteet on laadittava jäsenvaltion sopivimmaksi katsomalla maantieteellisellä tasolla. Jäsenvaltion on kuultava tukiohjelmaluonnoksesta toimivaltaisia viranomaisia ja organisaatioita sopivalla alueellisella tasolla ennen sen esittämistä komissiolle.

3.   Kukin jäsenvaltio voi toimittaa yhden tukiohjelmaehdotuksen, jossa voidaan ottaa huomioon alueelliset erityispiirteet.

4.   Tukiohjelman soveltaminen alkaa kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun tukiohjelmaluonnos on toimitettu komissiolle.

Komissio voi kuitenkin antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla todetaan, että toimitettu tukiohjelmaluonnos ei ole tässä jaksossa vahvistettujen sääntöjen mukainen, ja ilmoittaa tästä asianomaiselle jäsenvaltiolle. Siinä tapauksessa jäsenvaltion on toimitettava komissiolle tarkistettu tukiohjelmaluonnos. Tarkistetun tukiohjelman soveltaminen alkaa kahden kuukauden kuluttua tarkistetun tukiohjelmaluonnoksen toimittamisesta, ellei se ole vieläkin yhteensopimaton, missä tapauksessa sovelletaan tätä alakohtaa.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään soveltamatta 229 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä.

5.   Edellä olevaa 4 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin jäsenvaltioiden soveltamien tukiohjelmien muutoksiin.

42 artikla

Tukiohjelmien sisältö

Näihin toimenpiteisiin on sisällyttävä vähintään:

a)

ehdotettujen toimenpiteiden yksityiskohtainen kuvaus ja määrälliset tavoitteet;

b)

kuulemisten tulokset;

c)

arvio ohjelman teknisistä, taloudellisista, sosiaalisista ja ympäristövaikutuksista;

d)

toimenpiteiden täytäntöönpanon aikataulu;

e)

yleinen rahoitusselvitys, josta ilmenevät käytettävät määrärahat ja määrärahojen alustava jakosuunnitelma toimenpiteiden välillä liitteessä VI esitettyjen talousarvion enimmäismäärien rajoissa;

f)

seurannassa ja arvioinnissa käytettävät perusteet ja määrälliset indikaattorit sekä tukiohjelman asianmukaisen ja tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi toteutettavat toimet; ja

g)

tukiohjelman täytäntöönpanosta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset ja laitokset.

43 artikla

Tukikelpoiset toimenpiteet

Tukiohjelmat voivat sisältää vain yhden tai useampia seuraavista toimenpiteistä:

a)

45 artiklan mukainen menekinedistäminen;

b)

46 artiklan mukainen viinitilojen rakenneuudistus ja uusiin lajikkeisiin siirtyminen;

c)

47 artiklan mukainen rypäleiden korjaaminen raakana;

d)

48 artiklan mukaiset keskinäiset rahastot;

e)

49 artiklan mukainen satovakuutus;

f)

50 artiklan mukaiset investoinnit;

g)

51 artiklan mukainen innovointi viinialalla;

h)

52 artiklan mukainen sivutuotteiden tislaus.

44 artikla

Tukiohjelmia koskevat yleiset säännöt

1.   Käytettävissä olevat unionin varat on jaettava liitteessä VI säädetyissä talousarviorajoissa.

2.   Unionin tukea voidaan myöntää vain asianomaisen tukiohjelmaluonnoksen toimittamisen jälkeen aiheutuneisiin tukikelpoisiin menoihin.

3.   Jäsenvaltiot eivät saa osallistua unionin tukiohjelmissa rahoittamien toimenpiteiden kustannuksiin.

2   Alajakso

Erityiset tukitoimenpiteet

45 artikla

Menekinedistäminen

1.   Tämän artiklan mukaisella tuella katetaan unionin viinejä koskevat tiedotus- ja menekinedistämistoimet

a)

jäsenvaltioissa tarkoituksena tiedottaa kuluttajille vastuullisesta viininkulutuksesta ja unionin alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen järjestelmistä; tai

b)

kolmansissa maissa tarkoituksena parantaa niiden kilpailukykyä.

2.   Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja toimia sovelletaan viineihin, joilla on suojattu alkuperänimitys tai suojattu maantieteellinen merkintä tai joihin on merkitty rypälelajike, ja ne voivat koskea ainoastaan yhtä tai useampaa seuraavista:

a)

suhdetoimintaa ja menekinedistämistä tai mainontaa, joissa korostetaan erityisesti unionin tuotteiden korkeita vaatimuksia, etenkin laadun, turvallisuuden tai ympäristön kannalta;

b)

osallistumista kansainvälisesti merkittäviin tapahtumiin, messuille tai näyttelyihin;

c)

tiedotuskampanjoita erityisesti unionin alkuperänimitysten, maantieteellisten merkintöjen ja luonnonmukaisen tuotannon järjestelmistä;

d)

laajempien markkinointimahdollisuuksien kannalta tarpeellisia uusia markkinoita koskevia tutkimuksia;

e)

tiedotus- ja menekinedistämistoimien tulosten arviointitutkimuksia.

3.   Unionin rahoitusosuus 1 kohdassa tarkoitettuihin tiedotus- ja menekinedistämistoimiin saa olla enintään 50 prosenttia tukikelpoisista menoista.

46 artikla

Viinitilojen rakenneuudistus ja uusiin lajikkeisiin siirtyminen

1.   Viinitilojen rakenneuudistukseen ja uusiin lajikkeisiin siirtymiseen liittyvien toimenpiteiden tarkoituksena on parantaa viinintuottajien kilpailukykyä.

2.   Viinitilojen rakenneuudistusta ja uusiin lajikkeisiin siirtymistä tuetaan, jos jäsenvaltiot toimittavat tuotantokykyään koskevan selvityksen 145 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

3.   Viinitilojen rakenneuudistukseen ja uusiin lajikkeisiin siirtymiseen suunnattava tuki, jolla voitaisiin myös parantaa kestäviä tuotantojärjestelmiä ja viinialan ympäristöjalanjälkeä, voi sisältää vain yhden tai useampia seuraavista toimenpiteistä:

a)

uusiin lajikkeisiin siirtyminen, joka voi tapahtua myös uudelleen varttamalla;

b)

viinitilojen uudelleensijoittaminen;

c)

viinitarhojen uudelleenistuttaminen, kun se on tarpeen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen terveyteen tai kasvinterveyteen liittyvästä syystä määräämän pakollisen raivauksen vuoksi;

d)

viinitilan hoitotekniikoiden parantaminen, erityisesti kestävän tuotannon kehittyneiden järjestelmien käyttöönotto.

Tukea ei voida myöntää tavanomaiseen uudistamiseen, toisin sanoen saman viininvalmistukseen käytettävän rypälelajikkeen uudelleenistuttamiseen samalle lohkolle samaa viininviljelymenetelmää noudattaen viljelmillä, joilla viiniköynnökset ovat jo yli-ikäisiä.

Jäsenvaltiot voivat vahvistaa lisäedellytyksiä erityisesti korvattavien viinitarhojen iän osalta.

4.   Tuki viinitilojen rakenneuudistukseen ja uusiin lajikkeisiin siirtymiseen, muun muassa viinitilan hoitotekniikoiden parantamiseen, voidaan myöntää ainoastaan seuraavissa muodoissa:

a)

tuottajille toimenpiteen täytäntöönpanosta aiheutuvien tulonmenetysten korvaaminen;

b)

rakenneuudistuksesta ja uusiin lajikkeisiin siirtymisestä aiheutuviin kustannuksiin osallistuminen.

5.   Kun kyseessä on 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettu tuottajille toimenpiteen täytäntöönpanosta aiheutuvien tulonmenetysten korvaaminen, korvaus saa olla enintään 100 prosenttia asianomaisista menetyksistä, ja se voidaan myöntää jommassakummassa seuraavista muodoista:

a)

sen estämättä, mitä istutusoikeuksien siirtymäjärjestelyä koskevassa asetuksen (EY) N:o 1234/2007 II osan I osaston III luvun IV a jakson II alajaksossa säädetään, vanhojen ja uusien viiniköynnösten samanaikaiselle esiintymiselle myönnetty lupa, joka voi olla voimassa enintään kolme vuotta kestävän siirtymäjärjestelyn päättymiseen saakka;

b)

taloudellinen korvaus.

6.   Unionin rahoitusosuus rakenneuudistuksen ja uusiin lajikkeisiin siirtymisen tosiasiallisista kustannuksista saa olla enintään 50 prosenttia. Vähemmän kehittyneillä alueilla unionin rahoitusosuus rakenneuudistuksen ja uusiin lajikkeisiin siirtymisen kustannuksista saa olla enintään 75 prosenttia.

47 artikla

Rypäleiden korjaaminen raakana

1.   Tämän artiklan soveltamiseksi 'rypäleiden raakana korjaamisella' tarkoitetaan raakojen rypäleterttujen hävittämistä tai poistamista kokonaan siten, että kyseiseltä alalta ei tule lainkaan satoa.

Kaupallisten rypäleiden korjaamatta jättämistä tavanomaisen tuotantosyklin lopussa ei pidetä raakana korjaamisena.

2.   Rypäleiden raakana korjaamiseen myönnettävällä tuella pyritään palauttamaan tarjonnan ja kysynnän tasapaino unionin viinimarkkinoilla markkinakriisien ehkäisemiseksi.

3.   Tuki rypäleiden raakana korjaamiseen voidaan myöntää kiinteämääräisenä hehtaaritukena, jonka asianomainen jäsenvaltio määrittelee. Tuki saa olla enintään 50 prosenttia rypäleterttujen hävittämisestä tai poistamisesta aiheutuvien suorien kustannusten ja tulonmenetysten summasta.

4.   Asianomaisen jäsenvaltion on otettava käyttöön puolueettomiin perusteisiin perustuva järjestelmä varmistaakseen, ettei rypäleiden raakana korjaaminen johda siihen, että yksittäisen viinintuottajan saama korvaus ylittää 3 kohdassa vahvistetut enimmäismäärät.

48 artikla

Keskinäiset rahastot

1.   Keskinäisten rahastojen perustamiseen tarkoitetulla tuella autetaan tuottajia, jotka haluavat ottaa vakuutuksen markkinaheilahteluja vastaan.

2.   Keskinäisten rahastojen perustamiseen tarkoitettua tukea voidaan myöntää väliaikaisena ja asteittain alenevana tukena rahaston hallintokustannusten kattamiseksi.

49 artikla

Satovakuutus

1.   Satovakuutukseen myönnettävällä tuella suojataan tuottajien tuloja silloin kun luonnonkatastrofit, epäsuotuisat sääolot, taudit tai tuholaiset aiheuttavat menetyksiä.

Vakuutussopimuksissa on vaadittava, että tuensaajat toteuttavat tarvittavat riskienehkäisytoimenpiteet.

2.   Satovakuutusta varten voidaan myöntää tukea unionin taloudellisena tukena, joka saa olla enintään

a)

80 prosenttia vakuutusmaksuista, jotka tuottaja on maksanut luonnonkatastrofeihin rinnastettavien epäsuotuisien sääolojen aiheuttamien menetysten varalta;

b)

50 prosenttia vakuutusmaksuista, jotka tuottaja on maksanut seuraavien varalta:

i)

a alakohdassa tarkoitetut menetykset ja muut epäsuotuisien sääolojen aiheuttamat menetykset;

ii)

eläinten, kasvitautien tai tuholaisten aiheuttamat menetykset.

3.   Satovakuutukseen voidaan myöntää tukea, jos asianomaiset vakuutuskorvaukset eivät korvaa tuottajalle yli sataa prosenttia tulonmenetyksistä ottaen huomioon muut korvaukset, joita tuottaja on mahdollisesti saanut muista vakuutettuun riskiin liittyvistä tukijärjestelmistä.

4.   Satovakuutukseen myönnettävä tuki ei saa vääristää kilpailua vakuutusmarkkinoilla.

50 artikla

Sijoitukset

1.   Tukea voidaan myöntää aineellisille tai aineettomille investoinneille viininvalmistuslaitteisiin ja viininvalmistamojen infrastruktuuriin ja kaupan pitämisen rakenteisiin ja välineisiin. Näiden investointien tarkoituksena on parantaa yrityksen yleistä suorituskykyä, sen mukautumista markkinoiden vaatimuksiin ja sen kilpailukykyä ja ne koskevat liitteessä VI olevassa II osassa tarkoitettujen rypäletuotteiden tuotantoa tai kaupan pitämistä, mukaan lukien tavoitteet lisätä energiasäästöjä, maailmanlaajuista energiatehokkuutta ja kestäviä prosesseja

2.   Edellä olevan 1 kohdan mukaista enimmäistukea

a)

sovelletaan ainoastaan komission suosituksessa 2003/361/EY tarkoitettuihin mikroyrityksiin sekä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin (24).

b)

voidaan lisäksi soveltaa kaikkiin yrityksiin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklassa tarkoitetuilla syrjäisimmillä alueilla ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 229/2013 (25) 1 artiklan 2 kohdassa määritellyillä Egeanmeren pienillä saarilla.

Enimmäistuki-intensiteetti puolitetaan, kun on kyse suosituksen 2003/361/EY liitteessä olevan I osaston 2 artiklan 1 kohdan piiriin kuulumattomista yrityksistä, joiden palveluksessa on vähemmän kuin 750 työntekijää tai joiden liikevaihto on alle 200 miljoonaa euroa.

Tukea ei saa myöntää vaikeuksissa oleville yrityksille, sellaisina kuin ne määritellään vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja niiden rakenteiden uudistamiseksi myönnettävää valtiontukea koskevissa yhteisön suuntaviivoissa (26).

3.   Tukikelpoisiksi menoiksi ei lasketa asetuksen (EU) N:o 1303/2013 69 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja ei-tukikelpoisia kustannuksia.

4.   Unionin rahoitusosuuteen tukikelpoisista investointikustannuksista sovelletaan seuraavia tuen enimmäismääriä:

a)

50 prosenttia vähemmän kehittyneillä alueilla;

b)

40 prosenttia muilla kuin vähemmän kehittyneillä alueilla;

c)

75 prosenttia Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklassa tarkoitetuilla syrjäisimmillä alueilla;

d)

65 prosenttia asetuksen (EU) N:o 229/2013 1 artiklan 2 kohdassa määritellyillä Egeanmeren pienillä saarilla.

5.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun tukeen sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1303/2013 71 artiklaa soveltuvin osin.

51 artikla

Innovointi viinialalla

Tukea voidaan myöntää aineellisille tai aineettomille investoinneille liitteessä VII olevassa II osassa tarkoitettuihin tuotteisiin liittyvien uusien tuotteiden, prosessien tai teknologioiden kehittämiseksi. Tuella on pyrittävä parantamaan unionin rypäletuotteiden markkinoitavuutta ja kilpailukykyä, ja niihin voi osaksi sisältyä tiedonsiirtoa. Unionin rahoitusosuuden enimmäismäärät tämän artiklan nojalla tarjotun tuen osalta ovat samat kuin 50 artiklan 4 kohdassa määritetyt enimmäismäärät.

52 artikla

Sivutuotteiden tislaus

1.   Tukea voidaan myöntää viiniyttämisen sivutuotteiden vapaaehtoiseen tai pakolliseen tislaukseen, joka on suoritettu liitteessä VIII olevan II osan D jaksossa säädettyjen edellytysten mukaisesti.

Myönnettävän tuen määrä vahvistetaan tuotetun alkoholin tilavuusprosenttia ja hehtolitraa kohti. Tukea ei myönnetä tislattavissa sivutuotteissa olevalle alkoholimäärälle, joka ylittää 10 prosenttia tuotetun viinin sisältämästä alkoholimäärästä.

2.   Tuki maksetaan tislaajille, jotka jalostavat tislattavaksi toimitetut viiniyttämisen sivutuotteet raa'aksi alkoholiksi, jonka alkoholipitoisuus on vähintään 92 tilavuusprosenttia.

Jäsenvaltiot voivat asettaa tuen myöntämisen edellytykseksi sen, että edunsaaja on asettanut vakuuden.

3.   Tuen enimmäismäärät perustuvat keräys- ja käsittelykustannuksiin, ja komissio vahvistaa ne 54 artiklan mukaisilla täytäntöönpanosäädöksillä.

4.   Tukeen sisältyy viiniyttämisen sivutuotteiden keräyskustannuksista maksettava kiinteämääräinen korvaus. Tämä korvaus siirretään tislaajalta tuottajalle, jos viimeksi mainittu vastaa kyseisistä kustannuksista.

5.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tuetun tislauksen tuloksena tuotettu alkoholi on käytettävä kilpailun vääristymisen välttämiseksi yksinomaan teollisuudessa tai energiatarkoituksiin.

3   Alajakso

Menettelysäännökset

53 artikla

Siirretty säädösvalta

Sen varmistamiseksi, että jäsenvaltioiden viinialan tukiohjelmien tavoitteet saavutetaan ja että unionin varoja käytetään tehokkaasti ja vaikuttavasti, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti säännöistä, jotka koskevat:

a)

sääntöjä, jotka koskevat vastuuta menoista, jotka aiheutuvat tukiohjelmien vastaanottamispäivän komissiossa ja niiden muuttamispäivän sekä niiden soveltamisen alkamispäivän välisenä aikana;

b)

sääntöjä, jotka koskevat tukiohjelmien sisältöä sekä menoja, hallinto- ja henkilöstökustannuksia ja toimia, jotka voidaan sisällyttää jäsenvaltioiden tukiohjelmiin, ja mahdollisuutta suorittaa maksuja edustajien välityksellä 49 artiklassa säädetyn satovakuutuksen tuen tapauksessa;

c)

sääntöjä, jotka koskevat vaatimusta asettaa vakuus, jos tuesta maksetaan ennakko;

d)

sääntöjä, jotka koskevat termien käyttöä tätä jaksoa sovellettaessa;

e)

sääntöjä, jotka koskevat ylärajan asettamista kustannuksille, joita aiheutuu 46 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdan mukaisesta viinitarhojen uudelleenistuttamisesta terveyteen/ tai kasvinterveyteen liittyvistä syistä;

f)

sääntöjä, jotka koskevat rahoituksen päällekkäisyyden välttämistä seuraavien välillä:

i)

jäsenvaltion viinialan tukiohjelman eri toimet ja

ii)

jäsenvaltion viinialan tukiohjelma ja sen maaseudun kehittämis- tai menekinedistämisohjelmat;

g)

sääntöjä, joiden nojalla tuottajien on poistettava markkinoilta viiniyttämisen sivutuotteet, ja jotka koskevat ylimääräisen hallintotaakan välttämiseksi kyseiseen velvollisuuteen myönnettäviä poikkeuksia sekä tislaajien vapaaehtoista sertifiointia koskevia sääntöjä;

h)

sääntöjä, joiden nojalla jäsenvaltioiden on mahdollista vahvistaa edellytykset ohjelmiensa tukitoimenpiteiden moitteettomalle toiminnalle.

54 artikla

Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan toimenpiteet, jotka koskevat:

a)

tukiohjelmien toimittamista, vastaavaa rahoitussuunnittelua ja tukiohjelmien uudelleentarkastelua;

b)

haku-, valinta- ja maksumenettelyjä;

c)

jäsenvaltioiden tukiohjelmia koskevien raporttien ja arviointien toimittamista, muotoa ja sisältöä;

d)

rypäleiden raakana korjaamiseen ja sivutuotteiden tislaukseen myönnettävän tuen määrien vahvistamista jäsenvaltioiden toimesta;

e)

varainhoitoa sekä säännöksiä, jotka koskevat tukitoimenpiteiden soveltamista jäsenvaltioissa;

f)

vakuuden asettamismenettelyä ja määrää, jos maksetaan ennakko;

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5   Jakso

Tuki mehiläishoitoalalla

55 artikla

Kansalliset ohjelmat ja rahoitus

1.   Jäsenvaltiot voivat mehiläistuotteiden tuotannon ja kaupan pitämisen yleisten edellytysten parantamiseksi laatia kolmivuotiset kansalliset ohjelmat, jäljempänä 'mehiläishoito-ohjelmat'. Ohjelmat on suunniteltava yhteistyössä mehiläishoitoalaa edustavien organisaatioiden kanssa.

2.   Unionin rahoitusosuus mehiläishoito-ohjelmista vastaa 50:tä prosenttia menoista, joita jäsenvaltioille aiheutuu kyseisistä, 57 artiklan ensimmäisen kohdan c alakohdan mukaisesti hyväksytyistä ohjelmista.

3.   Voidakseen päästä osalliseksi 2 kohdassa tarkoitetusta unionin rahoitusosuudesta jäsenvaltion on tehtävä tutkimus mehiläishoitoalan tuotannon ja kaupan pitämisen rakenteesta alueellaan.

4.   Seuraavat toimenpiteet voivat sisältyä mehiläishoito-ohjelmiin:

a)

mehiläishoitajille ja mehiläishoitajien organisaatioille annettava tekninen apu;

b)

mehiläisiä vaivaavien tuholaisten ja tautien, erityisesti varroapunkin, torjunta;

c)

siirtohoidon järkeistäminen;

d)

mehiläistuotteiden ominaisuuksia määrittävien laboratorioiden tukeminen, millä pyritään auttamaan mehiläishoitajia pitämään tuotteitaan kaupan ja nostamaan niiden arvoa;

e)

tukitoimenpiteet unionin mehiläiskantojen lisäämiseksi;

f)

yhteistoiminta mehiläishoitoalaa ja mehiläistuotteita koskevan soveltavan tutkimuksen ohjelmien toteuttamiseen erikoistuneiden tahojen kanssa;

g)

markkinoiden seuranta;

h)

tuotteiden laadun parantaminen niiden markkina-arvon parantamiseksi.

56 artikla

Siirretty säädösvalta

1.   Mehiläishoitoon myönnettyjen unionin varojen tehokkaan ja vaikuttavan käytön varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti:

a)

päällekkäisen rahoituksen välttämisestä jäsenvaltioiden mehiläishoito-ohjelmien ja maaseudun kehittämisohjelmien välillä;

b)

perustasta unionin rahoitusosuuden jakamiseksi kullekin osallistujajäsenvaltiolle muun muassa unionin mehiläispesien kokonaismäärän perusteella.

2.   Sen varmistamiseksi, että unionin tukijärjestelmää mukautetaan uusimpaan kehitykseen ja että sen soveltamisalaan kuuluvilla toimenpiteillä voidaan tehokkaasti parantaa mehiläishoitotuotteiden tuotannon ja kaupan pitämisen yleisiä edellytyksiä, komissiolle siirretään valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla päivitetään 55 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen, jäsenvaltioiden mehiläishoito-ohjelmiin sisältyvien toimenpiteiden luetteloa lisäämällä siihen muita toimenpiteitä tai mukauttamalla kyseisiä toimenpiteitä poistamatta mitään niistä. Toimenpideluettelon päivittäminen ei vaikuta ennen delegoidun säädöksen voimaantuloa hyväksyttyjen kansallisten ohjelmien soveltamiseen.

57 artikla

Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä vahvistaa tämän jakson soveltamiseksi tarvittavat toimenpiteet, jotka koskevat:

a)

mehiläishoito-ohjelmien ja jäsenvaltioissa tehtyjen, mehiläishoitoalan tuotannon ja kaupan pitämisen rakennetta koskevien tutkimusten sisältöä;

b)

menettelyä käyttämättömien varojen uudelleenjakamiseksi;

c)

jäsenvaltioiden toimittamien mehiläishoito-ohjelmien hyväksymistä, mukaan lukien unionin rahoitusosuuden jakaminen kullekin osallistujajäsenvaltiolle, ja jäsenvaltioiden myöntämän rahoituksen enimmäismäärää.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

6   Jakso

Tuki humala-alalla

58 artikla

Tuki tuottajaorganisaatioille

1.   Unioni myöntää 152 artiklan mukaisesti tunnustetuille humala-alan tuottajaorganisaatioille tukea 152 artiklan 1 kohdan c alakohdan i, ii ja iii alakohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseen.

2.   Unionin rahoitus 1 kohdassa säädettyyn tuottajaorganisaatioille maksettavaan tukeen on Saksan osalta 2 277 000 euroa.

59 artikla

Siirretty säädösvalta

Jotta varmistetaan, että 58 artiklassa tarkoitetulla tuella pyritään 152 artiklassa tarkoitettuihin tavoitteisiin, komissiolle siirretään valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti seuraavista:

a)

tukihakemukset, mukaan lukien määräaikoja ja hakemuksiin liitettäviä asiakirjoja koskevat säännöt;

b)

säännöt, jotka koskevat tukikelpoisia humalan viljelyaloja ja kullekin tuottajaorganisaatiolle maksettavien määrien laskentaa.

60 artikla

Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan tämän jakson soveltamiseksi tarvittavat toimenpiteet, jotka koskevat tuen maksamista.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

III   LUKU

Viini-istutusten lupajärjestelmä

61 artikla

Kesto

Tässä luvussa perustettua viini-istutusten lupajärjestelmää sovelletaan 1 päivän tammikuuta 2016 ja 31 päivän joulukuuta 2030 välisenä kautena. Komissio tekee väliarvioinnin arvioidakseen järjestelmän toimintaa ja tekee tarvittaessa ehdotuksia.

1   Jakso

Viini-istutusten lupajärjestelmän hallinnointi

62 artikla

Luvat

1.   Edellä olevan 81 artiklan 2 kohdan mukaisesti luokiteltuihin rypälelajikkeisiin kuuluvia lajikkeita voidaan istuttaa tai uudelleenistuttaa ainoastaan, jos siihen on myönnetty lupa 64, 66 ja 68 artiklan mukaisesti ja tässä luvussa säädettyjä edellytyksiä noudattaen.

2.   Jäsenvaltion on myönnettävä 1 kohdassa tarkoitettu lupa, joka vastaa tiettyä hehtaareissa ilmoitettua alaa, tuottajan jätettyä puolueettomat ja syrjimättömät kelpoisuusedellytykset täyttävän hakemuksensa. Tällainen lupa on myönnettävä ilman, että tuottajalta peritään siitä maksua.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut luvat ovat voimassa kolme vuotta niiden myöntämispäivästä. Tuottajaan, joka ei ole käyttänyt hänelle myönnettyä lupaa luvan voimassaoloaikana, kohdistetaan hallinnollisia seuraamuksia, joista säädetään asetuksen (EU) N:o 1306/2013 89 artiklan 4 kohdassa.

4.   Tätä lukua ei sovelleta istutuksiin tai uudelleenistutuksiin alueilla, jotka on tarkoitettu kokeellisiin tarkoituksiin tai emoviiniköynnösten varttamisoksien viljelyyn, eikä alueilla, joilta saatavat viini tai viinituotteet on tarkoitettu yksinomaan viinintuottajan talouden omaan kulutukseen, tai alueilla, joilla tehdään uusia istutuksia yleisen edun perusteella ja kansallisen lainsäädännön nojalla toteutettujen pakkolunastusten johdosta.

63 artikla

Uusia istutuksia koskeva suojamekanismi

1.   Jäsenvaltioiden on tarjottava vuosittain uusille istutuksille lupia niin, että ne vastaavat yhtä prosenttia niiden alueella viiniköynnöstä tosiasiallisesti kasvavasta kokonaisalasta mitattuna edellisen vuoden heinäkuun 31 päivänä.

2.   Jäsenvaltiot voivat

a)

soveltaa kansallisesti 1 kohdassa säädettyä pienempää prosenttiosuutta;

b)

rajoittaa lupien myöntämistä aluetasolla, kun kyseessä ovat tietyt alueet, jotka soveltuvat suojatulla alkuperänimityksellä varustettujen viinien viljelyyn, tai alueet, jotka soveltuvat suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustettujen viinien viljelyyn, tai maantieteellistä merkintää vailla olevat alueet.

3.   Kaikkien 2 kohdassa tarkoitettujen rajojen on edistettävä viini-istutusten määrän hallittua kasvua, oltava yli nolla prosenttia, ja ne on nimenomaisesti perusteltava yhdellä tai useammalla seuraavista erityisistä syistä:

a)

tarve välttää selvästi osoitettua viinituotteiden ylitarjonnan riskiä suhteessa näiden tuotteiden markkinanäkymiin, ylittämättä sitä, mikä on tämän tarpeen täyttämiseksi välttämätöntä;

b)

tarve välttää selvästi osoitettua tietyn suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän arvon alenemisen merkittävää riskiä.

4.   Jäsenvaltioiden on julkistettava kaikki 2 kohdan nojalla hyväksytyt päätökset, jotka on perusteltava asianmukaisesti. Jäsenvaltioiden on viipymättä ilmoitettava komissiolle hyväksymistään säännöistä.

64 artikla

Uusia istutuksia koskevien lupien myöntäminen

1.   Kaikki kelpoisuusedellytykset täyttävät hakemukset on hyväksyttävä, jos kyseisten hakemusten kohteena oleva kokonaisala tiettynä vuonna ei ylitä kyseisen jäsenvaltion tarjoamaa alaa.

Jäsenvaltio voi tämän artiklan soveltamiseksi soveltaa yhtä tai useampaa seuraavista puolueettomista ja syrjimättömistä kelpoisuuskriteereistä:

a)

hakijan maatalousmaan pinta-alan on oltava kooltaan vähintään sen alan suuruinen, jota lupapyyntö koskee;

b)

hakijalla on oltava riittävä ammattitaito ja pätevyys;

c)

hakemus ei saa aiheuttaa tiettyjen suojattujen alkuperänimitysten maineen väärinkäytön merkittävää riskiä, mikä on oletuksena elleivät viranomaiset osoita tällaisen riskin olemassaoloa;

d)

asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa yksi tai useampi 2 kohdassa tarkoitetuista perusteista edellyttäen, että niitä sovelletaan puolueettomasti ja syrjimättömästi.

2.   Jos kelpoisuusedellytykset täyttävien 1 kohdassa tarkoitettujen hakemusten kohteena oleva kokonaisala tiettynä vuonna ylittää kyseisen jäsenvaltion tarjoaman alan, lupia on myönnettävä kaikille hakijoille suhteessa hehtaarien jakamiseen sen alan pohjalta, jolle hakijat ovat lupaa hakeneet. Tällainen myöntäminen voidaan lisäksi osittain tai kokonaan suorittaa noudattaen yhtä tai useampaa seuraavista puolueettomista ja syrjimättömistä ensisijaisuusperusteista:

a)

viiniköynnöksiä ensimmäistä kertaa istuttavat tuottajat, jotka vastaavat tilanpidosta (uudet tuottajat);

b)

alueet, joilla viinitilat edistävät ympäristönsuojelua;

c)

alueet, joilla tehdään uusia istutuksia maanjakohankkeiden puitteissa;

d)

alueet, joilla on luonnonolosuhteista johtuvia rajoitteita tai muita erityisiä rajoitteita;

e)

kehitys- tai uudelleenistutushankkeiden kestävyys taloudellisen arvioinnin pohjalta;

f)

alueet, joille tehdään uusia istutuksia, jotka osaltaan lisäävät kilpailukykyä tilatasolla ja alueellisesti;

g)

hankkeet, joilla on mahdollisuudet parantaa maantieteellisillä merkinnöillä varustettujen tuotteiden laatua;

h)

alueet, joille tehdään uusia istutuksia pienten ja keskisuurten tilojen koon kasvattamisen puitteissa.

3.   Jäsenvaltioiden on julkistettava 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut soveltamansa perusteet ja ilmoitettava ne viipymättä komissiolle.

65 artikla

Ammattialajärjestöjen asema

Jäsenvaltiot voivat 63 artiklan 2 kohtaa soveltaessaan ottaa huomioon 152, 156 ja 157 artiklassa tarkoitettujen, viinialalla toimivien tunnustettujen ammattialajärjestöjen, 95 artiklassa tarkoitettujen kiinnostuneiden tuottajaryhmien tai jäsenvaltion lainsäädännön perusteella tunnustettujen muuntyyppisten ammattialajärjestöjen esittämiä suosituksia sillä edellytyksellä, että asianomaiset kyseistä maantieteellistä viitealuetta edustavat osapuolet ovat sopineet niistä etukäteen.

Suosituksia ei saa esittää kolmea vuotta pidemmäksi ajanjaksoksi.

66 artikla

Uudelleenistutukset

1.   Jäsenvaltioiden on 1 päivästä tammikuuta 2016 myönnettävä ilman eri toimenpiteitä lupa tuottajille, jotka ovat raivanneet viiniköynnöstä kasvavan alan ja jotka ovat jättäneet hakemuksen. Luvan on vastattava raivatun alan todellista satotasoa. Tällaisten lupien kohteena olevia aloja ei lasketa mukaan sovellettaessa 63 artiklaa.

2.   Jäsenvaltiot voivat myöntää 1 kohdassa tarkoitetun luvan tuottajille, jotka sitoutuvat raivaamaan viiniköynnöstä kasvavan alan, jos sitoumuksenalainen ala raivataan viimeistään neljän vuoden kuluttua siitä päivästä, jona uudet viiniköynnökset istutettiin.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu lupa on käytettävä samalla tilalla, jolla raivaus tehtiin. Jäsenvaltiot voivat rajoittaa uudelleenistutukset alueilla, jotka soveltuvat suojatuilla alkuperänimityksillä tai suojatuilla maantieteellisillä merkinnöillä varustettujen viinien viljelyyn, 65 artiklan mukaisen ammattialajärjestön suosituksen pohjalta koskemaan viinejä, jotka ovat saman suojatun alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän mukaisia kuin raivatulla alueella.

4.   Tätä artiklaa ei sovelleta luvattomia istutuksia raivattaessa.

67 artikla

Vähimmäissääntö

1.   Tässä luvussa perustettua viini-istutusten lupajärjestelmää ei sovelleta niissä jäsenvaltioissa, joissa asetuksen (EY) N:o 1234/2007 II osan I osaston III luvun IV a jakson II alajaksossa perustettua istutusoikeuksien siirtymäjärjestelyä ei sovellettu 31 päivänä joulukuuta 2007.

2.   Jäsenvaltiot, joissa sovellettiin 1 kohdassa tarkoitettua järjestelmää 31 päivänä joulukuuta 2007 ja joissa nykyinen viiniköynnöstä kasvava kokonaisala on enintään 10 000 hehtaaria, voivat päättää olla panematta täytäntöön tässä luvussa perustettua viini-istutusten lupajärjestelmää.

68 artikla

Siirtymäsäännökset

1.   Istutusoikeudet, jotka on myönnetty tuottajille ennen 31 päivää joulukuuta 2015 asetuksen (EY) N:o 1234/2007 85 h artiklan, 85 i artiklan tai 85 k artiklan mukaisesti ja joita kyseiset tuottajat eivät vielä ole käyttäneet mutta jotka ovat edelleen voimassa mainittuna päivänä, voidaan muuntaa tämän luvun nojalla luviksi 1 päivästä tammikuuta 2016 alkaen.

Tällainen muuntaminen tehdään kyseisten tuottajien ennen 31 päivää joulukuuta 2015 esittämän pyynnön perusteella. Jäsenvaltiot voivat päättää, että tuottajien sallitaan esittää kyseinen pyyntö oikeuksien muuntamisesta luviksi 31 päivään joulukuuta 2020 saakka.

2.   Edellä olevan 1 kohdan nojalla myönnettyjen lupien voimassaoloaika on sama kuin 1 kohdassa tarkoitettujen istutusoikeuksien voimassaoloaika. Jos näitä lupia ei käytetä, ne lakkaavat olemasta voimassa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2018 tai viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2023, jos jäsenvaltiot ovat tehneet 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun päätöksen.

3.   Edellä olevan 1 kohdan nojalla myönnettyjen lupien kohteena olevia aloja ei lasketa mukaan sovellettaessa 63 artiklaa.

69 artikla

Siirretty säädösvalta

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti seuraavista:

a)

62 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun vapautuksen hakemisen edellytykset;

b)

64 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja perusteita koskevat säännöt;

c)

uusien perusteiden lisääminen 64 artiklan 1 ja 2 kohdassa lueteltuihin perusteisiin;

d)

niiden viiniköynnösten, jotka tuottaja on sitoutunut raivaamaan, samanaikainen esiintyminen 66 artiklan 2 kohdan nojalla istutettujen uusien viiniköynnösten kanssa;

e)

perusteet 66 artiklan 3 kohdan mukaisille jäsenvaltion päätöksille.

70 artikla

Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan aiheelliset toimenpiteet, jotka koskevat:

a)

lupien myöntämismenettelyjä;

b)

jäsenvaltioiden ylläpitämiä rekistereitä ja komissiolle lähetettäviä ilmoituksia.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2   Jakso

Viini-istutusten lupajärjestelmän valvonta

71 artikla

Luvattomat istutukset

1.   Tuottajien on raivattava omalla kustannuksellaan alat, joille on ilman lupaa istutettu viiniköynnöksiä.

2.   Jos tuottajat eivät tee raivausta neljän kuukauden kuluessa siitä, kun heille on ilmoitettu sääntöjenvastaisuudesta, jäsenvaltioiden on varmistettava tällaisten luvattomien istutusten raivaus kahden vuoden kuluessa siitä, kun mainittu neljän kuukauden jakso päättyi. Raivaukseen liittyvät kustannukset peritään asianomaisilta tuottajilta.

3.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle vuosittain 1 päivään maaliskuuta mennessä niiden alojen kokonaispinta-ala, joille on todettu istutetun viiniköynnöksiä ilman lupaa 1 päivän tammikuuta 2016 jälkeen, sekä alat, jotka on raivattu 1 ja 2 kohdan mukaisesti.

4.   Tuottajaan, joka ei ole noudattanut tämän artiklan 1 kohdassa säädettyjä velvollisuuksia, kohdistetaan seuraamuksia, joista säädetään asetuksen (EU) N:o 1306/2013 64 artiklan mukaisesti.

5.   Alat, joille on ilman lupaa istutettu viiniköynnöksiä, eivät saa hyötyä mistään kansallisista tai unionin tukitoimenpiteistä.

72 artikla

Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla hyväksytään aiheelliset toimenpiteet, jotka koskevat ilmoitusvaatimuksia, joita jäsenvaltioiden on noudatettava, mukaan lukien liitteessä VI säädettyjen talousarviomäärärahojen mahdolliset alentamiset, jos vaatimuksia ei ole noudatettu.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen

II   OSASTO

KAUPAN PITÄMISTÄ JA TUOTTAJAORGANISAATIOITA KOSKEVAT SÄÄNNÖT

I   LUKU

Kaupan pitämistä koskevat säännöt

1   Jakso

Kaupan pitämisen vaatimukset

1   Alajakso

Johdantosäännökset

73 artikla

Soveltamisala

Tässä jaksossa vahvistetaan maataloustuotteiden kaupan pitämisen vaatimuksia koskevat säännöt, sanotun kuitenkaan rajoittamatta maataloustuotteisiin sovellettavien muiden säännösten sekä eläinlääkintä-, kasvinterveys- ja elintarvikealoilla annettujen sellaisten säännösten soveltamista, joiden tarkoituksena on taata tuotteiden hygienia- ja terveysvaatimusten noudattaminen sekä eläinten, kasvien ja ihmisten terveyden suojelu. Nämä säännöt jaotellaan pakollisiin sääntöihin ja vapaaehtoisiin varattuihin ilmaisuihin.

2   Alajakso

Ala- tai tuotekohtaiset kaupan pitämisen vaatimukset

74 artikla

Yleisperiaate

Tuotteita, joille on vahvistettu ala- tai tuotekohtaiset kaupan pitämisen vaatimukset tämän jakson mukaisesti, voidaan pitää kaupan unionissa ainoastaan, jos ne täyttävät kyseiset vaatimukset.

75 artikla

Vahvistaminen ja sisältö

1.   Kaupan pitämisen vaatimuksia voidaan soveltaa yhteen tai useampaan seuraavista tuotteista ja aloista:

a)

oliiviöljy ja syötäväksi tarkoitetut oliivit;

b)

hedelmät ja vihannekset;

c)

hedelmä- ja vihannesjalosteet;

d)

banaanit;

e)

elävät kasvit;

f)

munat;

g)

siipikarjanliha;

h)

ihmisravinnoksi tarkoitetut levitettävät rasvat;

i)

humala.

2.   Kuluttajien odotusten ottamiseksi huomioon sekä tämän artiklan 1 ja 4 kohdan kattamien maataloustuotteiden tuotantoon ja kaupan pitämiseen liittyvien taloudellisten edellytysten ja niiden laadun parantamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti ala- tai tuotekohtaisista kaupan pitämisen vaatimuksista kaikissa kaupan pitämisen vaiheissa, sekä tällaisiin vaatimuksiin sovellettavista poikkeuksista ja vapautuksista, jotta voitaisiin mukautua jatkuvasti muuttuviin markkinaolosuhteisiin, kehittyvään kuluttajakysyntään ja alan kansainvälisten normien kehitykseen sekä välttää tuoteinnovoinnin jarruttamista.

3.   Rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1169/2011 (27) 26 artiklan soveltamista edellä 1 kohdassa tarkoitetut kaupan pitämisen vaatimukset voivat koskea yhtä tai useampaa seuraavista seikoista, jotka on määritelty ala- tai tuotekohtaisesti ja jotka perustuvat kunkin alan ominaispiirteisiin, tarpeeseen säännellä markkinoille saattamista ja tämän artiklan 5 kohdassa määriteltyihin edellytyksiin:

a)

tekniset määritelmät, nimitykset ja myyntinimitykset, jotka koskevat muita kuin 78 artiklassa säädettyjä aloja;

b)

luokittelukriteerit, kuten luokittelu, paino, kokoluokittelu, ikä ja luokka;

c)

laji, kasvilajike, eläinrotu tai kaupallinen tyyppi;

d)

esillepano, kaupan pitämisen pakollisiin vaatimuksiin liittyvät päällysmerkinnät, pakkaaminen, pakkaamoihin sovellettavat säännöt, merkitseminen, satovuosi ja tiettyjen termien käyttö, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 92–123 artiklan soveltamista;

e)

sellaiset kriteerit kuin tuotteen ulkonäkö, koostumus, lihakkuus ja ominaispiirteet sekä vesipitoisuus prosenttiosuutena;

f)

tuotannossa käytettävät aineet tai ainesosat mukaan lukien niiden määrä, puhtaus ja yksilöiminen;

g)

maataloustuotannon ja tuotantomenetelmän tyyppi mukaan lukien viininvalmistusmenetelmät ja kestävän tuotannon kehittyneet järjestelmät;

h)

puristemehun ja viinin leikkaaminen mukaan lukien näiden määritelmät, sekoittaminen ja rajoitukset;

i)

keruutiheys, toimittaminen, säilyttäminen ja käsittely, säilytysmenetelmä ja -lämpötila, varastointi ja kuljetus;

j)

maataloustuotannon paikka ja/tai alkuperä siipikarjanlihaa ja levitettäviä rasvoja lukuun ottamatta;

k)

eräiden aineiden ja käytäntöjen käyttörajoitukset;

l)

erityiskäyttö;

m)

edellytykset sellaisten tuotteiden myynnille, hallussapidolle, liikkuvuudelle ja käytölle, jotka eivät ole 1 kohdan nojalla määriteltyjen kaupan pitämisen vaatimusten tai 78 artiklassa tarkoitettujen määritelmien, nimitysten ja myyntinimitysten mukaisia, sekä sivutuotteiden hävittämiselle.

4.   Sen lisäksi, mitä 1 kohdassa säädetään, viinialaan sovelletaan kaupan pitämisen vaatimuksia. Edellä olevan 3 kohdan f, g, h, k ja m alakohtaa sovelletaan kyseiseen alaan.

5.   Tämän artiklan 1 kohdan nojalla määritellyt ala- tai tuotekohtaiset kaupan pitämisen vaatimukset vahvistetaan rajoittamatta 84–88 artiklan ja liitteen IX soveltamista ja ottaen huomioon

a)

asianomaisen tuotteen erityispiirteet;

b)

tarve varmistaa edellytykset tuotteiden markkinoille saattamisen helpottamiseksi;

c)

tuottajien intressi ilmoittaa tuotteiden ja viljelyn ominaisuudet ja kuluttajien tarve saada riittäviä ja avoimia tuotetietoja mukaan lukien maataloustuotannon paikka, joka on määriteltävä tapauskohtaisesti asianmukaisella maantieteellisellä tasolla, sen jälkeen, kun on tehty vaikutustenarviointi, jossa otetaan huomioon toimijoille aiheutuvat kustannukset ja hallinnollinen taakka ja tuottajille ja loppukuluttajalle koituvat hyödyt;

d)

menetelmät, jotka ovat saatavilla tuotteiden fysikaalisten, kemiallisten ja aistinvaraisten ominaisuuksien määrittämiseen;

e)

kansainvälisten elinten hyväksymät normisuositukset;

f)

tarve säilyttää tuotteiden luonnolliset ja olennaiset ominaisuudet ja välttää muuttamasta merkittävästi asianomaisen tuotteen koostumusta.

6.   Kuluttajien odotusten ottamiseksi huomioon sekä maataloustuotteiden tuotantoon ja kaupan pitämiseen liittyvien taloudellisten edellytysten ja maataloustuotteiden laadun parantamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti 1 kohdassa esitetyn aloja koskevan luettelon muuttamiseksi. Tällaiset delegoidut säädökset rajoitetaan tiukasti osoitettuihin tarpeisiin, jotka johtuvat muuttuvasta kuluttajakysynnästä, teknisestä kehityksestä tai tuoteinnovoinnin tarpeista, ja komission kertomuksessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle on arvioitava erityisesti kuluttajien tarpeita, toimijoiden kustannuksia ja hallinnollista taakkaa sekä vaikutusta sisämarkkinoihin ja kansainväliseen kauppaan ja tuottajille ja loppukuluttajille koituvia etuja.

76 artikla

Hedelmä- ja vihannesalan tuotteiden kaupan pitämistä koskevat lisävaatimukset

1.   Edellä 75 artiklassa tarkoitettujen kaupan pitämisen vaatimusten lisäksi voidaan hedelmä- ja vihannesalan tuotteita, jotka on tarkoitettu myytäväksi tuoreina kuluttajille, pitää tarvittaessa kaupan ainoastaan, jos ne ovat laadultaan aitoja, virheettömiä ja myyntikelpoisia ja jos alkuperämaa on ilmoitettu.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja kaupan pitämisen vaatimuksia sekä tämän alajakson mukaisesti vahvistettuja hedelmä- ja vihannesalaan sovellettavia kaupan pitämisen vaatimuksia sovelletaan kaikissa kaupan pitämisen vaiheissa, myös tuonnissa ja viennissä, ja ne voivat koskea laatua, luokittelua, painoa, kokoa, pakkaamista, päällysmerkintöjä, varastointia, kuljetusta, tarjontamuotoa ja kaupan pitämistä.

3.   Sellaisten hedelmä- ja vihannesalan tuotteiden haltija, joita hyväksytyt kaupan pitämisen vaatimukset koskevat, ei saa pitää kyseisiä tuotteita esillä myyntitarkoituksessa, saattaa niitä myyntiin eikä toimittaa tai pitää niitä kaupan millään tavoin unionissa, elleivät ne ole mainittujen vaatimusten mukaisia, ja haltijan on vastattava siitä, että vaatimuksia noudatetaan.

4.   Tämän artiklan 1 kohdassa esitetyn vaatimuksen asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi ja tiettyjen erityistilanteiden huomioon ottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti erityisistä poikkeuksista tähän artiklaan, jos ne ovat tarpeen sen soveltamiseksi asianmukaisesti.

77 artikla

Humalan varmentaminen

1.   Sovellettavien kaupan pitämisen vaatimusten lisäksi unionissa korjattuihin tai valmistettuihin humala-alan tuotteisiin on tarvittaessa sovellettava tämän artiklan mukaista varmentamismenettelyä.

2.   Varmennustodistus voidaan antaa ainoastaan tuotteille, joiden laatu vastaa määrätylle kaupan pitämisen vaiheelle asetettuja vähimmäisvaatimuksia. Humalajauheelle, lupuliinipitoiselle humalajauheelle, humalauutteelle ja humalatuotteiden seoksille voidaan antaa varmennustodistus ainoastaan, jos näiden tuotteiden alfahappopitoisuus ei ole pienempi kuin sen humalan alfahappopitoisuus, josta ne on valmistettu.

3.   Varmennustodistuksessa on ilmoitettava vähintään:

a)

humalan tuotantopaikka tai -paikat;

b)

sadonkorjuuvuosi tai -vuodet; ja

c)

lajike tai lajikkeet.

4.   Humala-alan tuotteita voidaan pitää kaupan tai viedä ainoastaan, jos niille on annettu tämän artiklan mukaisesti annettu varmennustodistus.

Jos on kyse humala-alan tuontituotteista, 190 artiklan 2 kohdassa säädetyn todistuksen katsotaan vastaavan varmennustodistusta.

5.   Siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan tämän artiklan 4 kohdasta poikkeavia toimenpiteitä,

a)

tiettyjen kolmansien maiden kaupan vaatimusten täyttämiseksi; tai

b)

tiettyjen erityiskäyttöön tarkoitettujen tuotteiden osalta.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuilla toimenpiteillä

i)

ei saa vaikuttaa varmennustodistuksen saaneiden tuotteiden tavanomaiseen kaupan pitämiseen; ja

ii)

on varmistettava, että vältetään kaikenlaiset näitä tuotteita koskevat epäselvyydet.

78 artikla

Määritelmät, nimitykset ja myyntinimitykset eräiden alojen ja tuotteiden osalta

1.   Sovellettavien kaupan pitämisen vaatimusten lisäksi liitteessä VII säädettyjä määritelmiä, nimityksiä ja myyntinimityksiä sovelletaan tarvittaessa seuraaviin aloihin tai tuotteisiin:

a)

naudanliha;

b)

viini;

c)

ihmisravinnoksi tarkoitetut maito ja maitotuotteet;

d)

siipikarjan liha

e)

munat;

f)

ihmisravinnoksi tarkoitetut levitettävät rasvat;

g)

oliiviöljy ja syötäväksi tarkoitetut oliivit.

2.   Liitteessä VII säädettyjä määritelmiä, nimityksiä tai myyntinimityksiä saa käyttää unionissa vain sellaisen tuotteen kaupan pitämiseksi, joka on kyseisessä liitteessä säädettyjen vastaavien vaatimusten mukainen.

3.   Siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat liitteessä VII säädettyihin määritelmiin ja myyntinimityksiin tehtäviä muutoksia sekä poikkeuksia tai vapautuksia niistä. Nämä delegoidut säädökset rajoitetaan tiukasti osoitettuihin tarpeisiin, jotka johtuvat muuttuvasta kuluttajakysynnästä, teknisestä kehityksestä tai tuoteinnovoinnin tarpeista.

4.   Sen varmistamiseksi, että toimijoilla ja jäsenvaltioilla on selkeä ja asianmukainen käsitys liitteessä VII säädetyistä määritelmistä ja myyntinimityksistä, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti eritelmiä ja soveltamista koskevien sääntöjen osalta.

5.   Kuluttajien odotusten ja maitotuotteiden markkinoiden kehityksen ottamiseksi huomioon siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa määritellään maitotuotteet, joiden osalta eläinlaji, josta maito on peräisin, on mainittava, ellei maito ole nautaeläimestä, ja vahvistetaan asiaankuuluvat tarpeelliset säännöt.

79 artikla

Sallitut poikkeamat

1.   Kunkin tuotteen tai alan erityispiirteiden, kaupan pitämisen eri vaiheiden, teknisten edellytysten, mahdollisten merkittävien käytännön vaikeuksien sekä analyysimenetelmien tarkkuuden ja toistettavuuden huomioon ottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan yhteen tai useampaan erityiseen vaatimukseen sovellettava sallittu poikkeama, jonka ylittyessä koko tuote-erää pidetään vaatimuksen vastaisena.

2.   Hyväksyessään 1 kohdassa tarkoitettuja säädöksiä komissio ottaa huomioon tarpeen olla muuttamatta tuotteen ominaispiirteitä ja välttää alentamasta sen laatua.

80 artikla

Viininvalmistusmenetelmät ja määritysmenetelmät

1.   Tuotettaessa ja säilytettäessä liitteessä VII olevassa II osassa lueteltuja tuotteita unionissa saa käyttää vain niitä viininvalmistusmenetelmiä, jotka ovat sallittuja liitteen VIII mukaisesti ja joista säädetään 75 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan g alakohdassa ja 83 artiklan 2 ja 3 kohdassa.

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta:

a)

viinirypälemehuun ja tiivistettyyn viinirypälemehuun; ja

b)

viinirypälemehun valmistukseen tarkoitettuun rypäleen puristemehuun ja tiivistettyyn rypäleen puristemehuun.

Sallittuja viininvalmistusmenetelmiä saa käyttää ainoastaan tuotteen asianmukaisen valmistuksen, säilytyksen tai jälkikäsittelyn varmistamiseksi.

Liitteessä VII olevassa II osassa luetellut tuotteet on tuotettava unionissa noudattaen liitteessä VIII vahvistettuja sääntöjä.

2.   Liitteessä VII olevassa II osassa lueteltuja tuotteita ei saa pitää unionissa kaupan, jos

a)

ne on valmistettu viininvalmistusmenetelmällä, joka ei ole sallittu unionissa;

b)

ne on valmistettu viininvalmistusmenetelmällä, joka ei ole sallittu kansallisella tasolla; tai

c)

ne eivät ole liitteessä VIII vahvistettujen sääntöjen mukaisia.

Rypäletuotteet, joita ei saa ensimmäisen alakohdan mukaisesti pitää kaupan, on hävitettävä. Poiketen tästä säännöstä jäsenvaltiot voivat sallia, että tiettyjä sellaisia tuotteita, joiden ominaisuudet jäsenvaltiot määrittävät, voidaan käyttää tislaamoissa, etikkavalmistamoissa tai teollisuudessa, edellyttäen, että tämä lupa ei kannusta käyttämään viininvalmistusmenetelmiä, jotka eivät ole sallittuja.

3.   Salliessaan 75 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan g alakohdassa tarkoitetun viininvalmistusmenetelmän komissio

a)

ottaa huomioon Kansainvälisen viinijärjestön OIV:n suosittelemat ja julkaisemat viininvalmistus- ja määritysmenetelmät ja sellaisten viininvalmistusmenetelmien, jotka eivät ole vielä sallittuja, koekäytön tulokset;

b)

ottaa huomioon ihmisten terveyden suojelemisen;

c)

ottaa huomioon mahdolliset riskit siitä, että kuluttajia johdetaan harhaan tuotetta koskevien vakiintuneiden käsitysten ja vastaavien odotusten vuoksi, sekä tällaisten riskien poistamiseen käytettävien tiedotusmenetelmien saatavuuden ja käytettävyyden;

d)

varmistaa, että viinin luonnolliset ja olennaiset ominaisuudet säilyvät eikä asianomaisen tuotteen koostumus muutu merkittävästi;

e)

varmistaa, että ympäristön suojelussa noudatetaan hyväksyttävää vähimmäistasoa;

f)

noudattaa viininvalmistusmenetelmiä koskevia yleisiä sääntöjä ja liitteessä VIII vahvistettuja sääntöjä.

4.   Jotta varmistettaisiin sellaisten viinituotteiden asianmukainen käsittely, joita ei saa pitää kaupan, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti niiden sääntöjen osalta, jotka koskevat tämän artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuja kansallisia menettelyjä sellaisten viinituotteiden markkinoilta poistamiseksi ja hävittämiseksi, jotka eivät täytä vaatimuksia, ja näitä sääntöjä koskevien poikkeusten osalta.

5.   Tarvittaessa komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan 75 artiklan 5 kohdan d alakohdassa tarkoitetut menetelmät liitteessä VII olevassa II osassa lueteltujen tuotteiden osalta. Kyseisten menetelmien on perustuttava asiaa koskeviin OIV:n suosittelemiin ja julkaisemiin menetelmiin, elleivät ne olisi tehottomia tai epäasianmukaisia unionin tavoittelemaan päämäärään nähden. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Siihen asti, kun kyseiset täytäntöönpanosäädökset vahvistetaan, on käytettävä asianomaisen jäsenvaltion sallimia menetelmiä ja sääntöjä.

81 artikla

Viininvalmistuksessa käytettävät rypälelajikkeet

1.   Liitteessä VII olevassa II osassa luetellut unionissa tuotettavat tuotteet on valmistettava tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti luokiteltavista rypälelajikkeista.

2.   Jäsenvaltioiden on luokiteltava rypälelajikkeet, joita niiden alueella saa istuttaa, uudelleenistuttaa ja varttaa viininvalmistusta varten, jollei 3 kohdasta muuta johdu.

Jäsenvaltiot voivat luokitella ainoastaan rypälelajikkeet, jotka ovat seuraavien edellytysten mukaisia:

a)

lajike kuuluu Vitis vinifera -lajiin tai on peräisin Vitis vinifera -lajin ja muiden Vitis-suvun lajien välisestä risteytyksestä;

b)

lajike ei ole mikään seuraavista lajikkeista: Noah, Othello, Isabelle, Jacquez, Clinton ja Herbemont.

Jos jokin rypälelajike poistetaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta luokittelusta, kyseisen lajikkeen raivaus on suoritettava 15 vuoden kuluessa luokittelusta poistamisesta.

3.   Jäsenvaltioille, joiden viinintuotanto on enintään 50 000 hehtolitraa viinivuodessa, laskettuna viiden edeltävän viinivuoden keskituotoksesta, myönnetään vapautus 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetystä luokitteluvelvoitteesta.

Myös näissä jäsenvaltioissa saa kuitenkin istuttaa, uudelleenistuttaa ja varttaa viininvalmistusta varten ainoastaan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisia rypälelajikkeita.

4.   Edellä olevan 2 kohdan ensimmäisestä ja kolmannesta alakohdasta sekä 3 kohdan toisesta alakohdasta poiketen jäsenvaltio voi sallia seuraavien rypälelajikkeiden istutuksen, uudelleenistutuksen ja varttamisen tieteellisiin ja kokeellisiin tarkoituksiin:

a)

luokittelemattomat rypälelajikkeet muiden kuin 3 kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden osalta;

b)

muut kuin 2 kohdan toisen alakohdan mukaiset rypälelajikkeet 3 kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden osalta.

5.   Alat, joille on istutettu 2, 3 ja 4 kohdan vastaisesti viinintuotantoon tarkoitettuja rypälelajikkeita, on raivattava.

Tällaisia aloja ei ole kuitenkaan pakko raivata, jos kyseinen tuotanto on tarkoitettu yksinomaan viinintuottajan oman talouden käyttöön.

82 artikla

Sellaisen viinin erityiskäyttö, joka ei ole liitteessä VII olevassa II osassa lueteltujen luokkien mukaista

Edellä olevan 81 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti luokitelluista rypälelajikkeista saatua viiniä, joka ei ole minkään liitteessä VII olevassa II osassa vahvistetun luokan mukaista, saa käyttää ainoastaan viinintuottajan oman talouden kulutukseen, viinietikan valmistukseen tai tislaukseen, lukuun ottamatta pullotettuja viinejä, jotka voidaan todistaa pullotetuiksi ennen 1 päivää syyskuuta 1971.

83 artikla

Eräitä tuotteita ja aloja koskevat kansalliset säännöt

1.   Sen estämättä, mitä 75 artiklan 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat antaa tai pitää voimassa levitettävien rasvojen laatutasoja koskevat kansalliset sääntönsä. Näissä säännöissä on sallittava laatutasojen arviointi erityisesti käytettyjä raaka-aineita, tuotteiden aistinvaraisia ominaisuuksia sekä fyysistä ja mikrobiologista säilyvyyttä koskevin perustein.

Ensimmäisessä alakohdassa säädettyä vaihtoehtoa hyödyntävien jäsenvaltioiden on varmistettava, että mainituissa kansallisissa säännöissä vahvistettuja perusteita noudattavien toisten jäsenvaltioiden tuotteissa voidaan syrjimättömällä tavalla käyttää ilmaisuja, joilla todetaan, että kyseisiä perusteita on noudatettu.

2.   Jäsenvaltiot voivat rajoittaa joidenkin viininvalmistusmenetelmien käyttöä tai kieltää niiden käytön ja säätää tiukemmista säännöistä unionin lainsäädännössä sallituille, alueellaan tuotetuille viineille vahvistaakseen suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustettujen viinien sekä kuohuviinien ja väkevien viinien olennaisten ominaisuuksien säilymistä.

3.   Jäsenvaltiot voivat sallia sellaisten viininvalmistusmenetelmien, jotka eivät ole sallittuja, koekäytön.

4.   Tämän artiklan moitteettoman ja avoimen soveltamisen varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan edellytykset, jotka koskevat tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohdan soveltamista ja tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetuin kokeellisin menetelmin saatujen tuotteiden hallussapitoa, liikkuvuutta ja käyttöä.

5.   Jäsenvaltiot voivat antaa tai pitää voimassa muita kansallisia säännöksiä tuotteista, joihin sovelletaan unionin kaupan pitämisen vaatimusta, edellyttäen, että kyseiset säännökset ovat unionin oikeuden ja etenkin tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteen mukaisia, ja jollei Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivistä 98/34/EY (28) muuta johdu.

3   Alajakso

Vapaaehtoiset varatut ilmaisut

84 artikla

Yleinen säännös

Perustetaan ala- tai tuotekohtainen vapaaehtoisten varattujen ilmaisujen järjestelmä, jonka avulla tuottajat, joiden maataloustuotteilla on lisäarvoa tuovia ominaispiirteitä tai ominaisuuksia, voivat helpommin välittää sisämarkkinoilla tietoa näistä ominaispiirteistä tai ominaisuuksista, ja jolla tuetaan ja täydennetään erityisesti ala- ja tuotekohtaisia 58 artiklassa tarkoitettuja kaupan pitämisen vaatimuksia.

Tätä alajaksoa ei sovelleta 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin viinialan tuotteisiin.

85 artikla

Nykyiset vapaaehtoiset laatuilmaisut

1.   Tämän asetuksen liitteessä IX luetellaan vapaaehtoiset varatut ilmaisut, jotka kuuluvat tähän järjestelmään 20 päivän joulukuuta 2013 ja niiden käyttöedellytykset vahvistetaan 86 artiklan a alakohdan mukaisesti.

2.   Edellä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut vapaaehtoiset varatut ilmaisut pysyvät voimassa, jollei niitä muuteta tai peruta 86 artiklan nojalla.

86 artikla

Vapaaehtoisten varattujen ilmaisujen varaaminen, muuttaminen ja peruminen

Kuluttajien odotusten, tieteellisen ja teknisen tiedon kehityksen, markkinatilanteen sekä kaupan pitämisen vaatimusten ja kansainvälisten standardien kehityksen huomioon ottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla

a)

varataan uusi vapaaehtoinen varattu ilmaisu ja vahvistetaan sen käyttöedellytykset;

b)

muutetaan vapaaehtoisen varatun ilmaisun käyttöedellytyksiä; tai

c)

perutaan vapaaehtoinen varattu ilmaisu.

87 artikla

Uudet vapaaehtoiset varatut ilmaisut

1.   Ilmaisu voi tulla valituksi uudeksi vapaaehtoiseksi varatuksi ilmaisuksi vain, jos se täyttää kaikki seuraavat vaatimukset:

a)

ilmaisu liittyy johonkin tuotteen ominaispiirteeseen taikka tuotannon tai jalostuksen ominaisuuteen jonkin alan tai tuotteen osalta;

b)

ilmaisua käyttämällä välitetään selvemmin tietoa tuotteen erityispiirteestä taikka tuotannon tai jalostuksen ominaisuudesta johtuvasta lisäarvosta;

c)

kun tuote saatetaan markkinoille, a alakohdassa tarkoitettu ominaispiirre tai ominaisuus on kuluttajien tunnistettavissa useissa jäsenvaltioissa;

d)

ilmaisun edellytykset ja käyttö ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/13/EY (29) tai asetuksen (EU) N:o 1169/2011 mukaiset.

Uuden vapaaehtoisen varatun ilmaisun käyttöönoton yhteydessä komissio ottaa huomioon asiaan liittyvät kansainväliset normit sekä jo käytössä olevat, asianomaisia tuotteita tai aloja koskevat varatut ilmaisut.

2.   Joidenkin alojen ominaispiirteiden ja kuluttajien odotusten huomioon ottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti lisäyksityiskohdista, joilla vahvistetaan tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen uusien vapaaehtoisten varattujen ilmaisujen käyttöönottoon liittyviä vaatimuksia.

88 artikla

Vapaaehtoisten varattujen ilmaisujen käyttörajoitukset

1.   Vapaaehtoista varattua ilmaisua voidaan käyttää ainoastaan kuvaamaan tuotteita, jotka täyttävät sovellettavat käyttöedellytykset.

2.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, ettei tuotemerkinnöistä aiheudu sekaannusta vapaaehtoisten varattujen ilmaisujen kanssa.

3.   Sen varmistamiseksi, että vapaaehtoisia varattuja ilmaisuja käyttäen kuvaillut tuotteet täyttävät sovellettavat käyttöedellytykset, siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan vapaaehtoisten varattujen ilmaisujen käyttöä koskevia lisäsääntöjä.

4   Alajakso

Tuontiin ja vientiin liittyvät kaupan pitämisen vaatimukset

89 artikla

Yleiset säännökset

Unionin ja eräiden kolmansien maiden välisen kaupan erityispiirteiden ja tiettyjen maataloustuotteiden erityisluonteen ottamiseksi huomioon siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti

a)

edellytyksistä, joilla tuontituotteiden katsotaan olevan unionin kaupan pitämisen vaatimusten mukaisuutta vastaavalla tasolla ja joiden ansiosta voidaan poiketa 74 artiklasta; ja

b)

säännöistä, jotka koskevat kaupan pitämisen vaatimusten soveltamista unionista vietäviin tuotteisiin.

90 artikla

Viinin tuontia koskevat erityissäännökset

1.   Jollei Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti tehdyissä kansainvälisissä sopimuksissa toisin määrätä, viinien alkuperänimityksiä, maantieteellisiä merkintöjä ja päällysmerkintöjä koskevia säännöksiä, jotka esitetään tämän luvun 2 jaksossa ja tämän asetuksen 78 artiklassa tarkoitetuissa määritelmissä, nimityksissä ja myyntinimityksissä, sovelletaan unioniin tuotaviin, CN-koodeihin 2009 61, 2009 69 ja 2204 kuuluviin tuotteisiin.

2.   Jollei Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti tehdyissä kansainvälisissä sopimuksissa toisin määrätä, tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tuotteet on tuotettava unionin tässä asetuksessa sallimien viininvalmistusmenetelmien mukaisesti tai, ennen 80 artiklan 3 kohdan mukaista lupaa, OIV:n suosittelemien ja julkaisemien viininvalmistusmenetelmien mukaisesti.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden tuonnin edellytyksenä on

a)

komission julkaisemaan luetteloon sisältyvän toimivaltaisen viranomaisen tuotteen alkuperämaassa antama todistus siitä, että 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja säännöksiä noudatetaan;

b)

tuotteen alkuperämaan nimeämän elimen tai viranomaisen laatima määritystodistus, jos tuotteet on tarkoitettu suoraan ihmisravinnoksi.

5   Alajakso

Yhteiset säännökset

91 artikla

Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla:

a)

laaditaan luettelo liitteessä VII olevan III osan 5 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetuista maidosta ja maitotuotteista ja liitteessä VII olevan VII osan kuudennen kohdan a alakohdassa tarkoitetuista levitettävistä rasvoista niiden ohjeellisten luetteloiden perusteella, joissa olevia tuotteita jäsenvaltiot pitävät alueellaan kyseisiä säännöksiä vastaavina ja jotka jäsenvaltioiden on lähetettävä komissiolle;

b)

vahvistetaan säännöt ala- tai tuotekohtaisten kaupan pitämisen vaatimusten täytäntöönpanosta;

c)

vahvistetaan säännöt sen määrittelystä, onko tuotteita käsitelty sallittujen viininvalmistusmenetelmien vastaisesti;

d)

vahvistetaan säännöt tuotteiden ominaispiirteiden määrittämisessä käytettävistä menetelmistä;

e)

vahvistetaan säännöt sallitun poikkeaman vahvistamisesta;

f)

vahvistetaan säännöt 89 artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden täytäntöönpanosta;

g)

vahvistetaan säännöt tuottajan ja/tai teollisuuslaitoksen, jossa tuote on valmistettu tai käsitelty, tunnistamisesta tai rekisteröinnistä sekä sertifiointimenettelyistä, kaupallisista asiakirjoista, mukaan liitettävistä asiakirjoista ja pidettävistä rekistereistä.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2   Jakso

Alkuperänimitykset, maantieteelliset merkinnät ja perinteiset merkinnät viinialalla

1   Alajakso

Johdantosäännökset

92 artikla

Soveltamisala

1.   Tässä jaksossa vahvistettuja alkuperänimityksiä, maantieteellisiä merkintöjä ja perinteisiä merkintöjä koskevia sääntöjä sovelletaan liitteessä VII olevan II osan 1, 3–6, 8, 9, 11, 15 ja 16 kohdassa tarkoitettuihin tuotteisiin.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen perustana on:

a)

kuluttajien ja tuottajien oikeutettujen etujen suojelu;

b)

kyseisten tuotteiden sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistaminen; ja

c)

tässä jaksossa tarkoitettujen laatutuotteiden tuotannon edistäminen ja kansallisten laatupoliittisten toimenpiteiden salliminen.

2   Alajakso

Alkuperänimitykset ja maantieteelliset merkinnät

93 artikla

Määritelmät

1.   Tässä jaksossa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a)

'alkuperänimityksellä' tarkoitetaan alueen, tietyn paikan tai poikkeuksellisissa ja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa maan nimeä, jota käytetään kuvaamaan 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tuotetta, joka on seuraavien vaatimusten mukainen:

i)

tuotteen laatu ja ominaisuudet johtuvat olennaisesti tai yksinomaan tietystä maantieteellisestä ympäristöstä luontoon liittyvine ja inhimillisine tekijöineen;

ii)

tuotteen tuotannossa käytetyt rypäleet tulevat yksinomaan kyseiseltä maantieteelliseltä alueelta;

iii)

tuotanto tapahtuu kyseisellä maantieteellisellä alueella; ja

iv)

on saatu Vitis vinifera -lajiin kuuluvista rypälelajikkeista;

b)

'maantieteellisellä merkinnällä' tarkoitetaan alueen, tietyn paikan tai poikkeuksellisissa ja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa maan nimeä, jota käytetään kuvaamaan 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tuotetta, joka on seuraavien vaatimusten mukainen:

i)

sen erityinen laatu, maine tai muut ominaisuudet johtuvat kyseisestä maantieteellisestä alkuperästä;

ii)

vähintään 85 prosenttia sen tuotannossa käytetyistä rypäleistä tulee yksinomaan kyseiseltä maantieteelliseltä alueelta;

iii)

sen tuotanto tapahtuu kyseisellä maantieteellisellä alueella; ja

iv)

se on saatu Vitis vinifera -lajiin kuuluvista rypälelajikkeista tai Vitis vinifera -lajin ja muiden Vitis-suvun lajien välisestä risteytyksestä.

2.   Tiettyjä perinteisesti käytettyjä nimiä pidetään alkuperänimityksinä, jos ne

a)

kuvaavat viiniä;

b)

viittaavat maantieteelliseen nimeen;

c)

ovat 1 kohdan a alakohdan i–iv alakohdassa tarkoitettujen edellytysten mukaisia; ja

d)

ovat käyneet läpi menettelyn, jossa myönnetään tässä alajaksossa säädetty alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suoja.

3.   Alkuperänimitykset ja maantieteelliset merkinnät, mukaan lukien kolmansissa maissa sijaitseviin maantieteellisiin alueisiin liittyvät nimitykset ja merkinnät, voidaan suojata unionissa tässä alajaksossa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

4.   Edellä 1 kohdan a alakohdan iii alakohdassa tarkoitetaan "tuotannolla" kaikkia toimia rypäleiden korjuusta viininvalmistusprosessin loppuunsaattamiseen, tuotannon jälkeisiä prosesseja lukuun ottamatta.

5.   Edellä 1 kohdan b alakohdan ii alakohdan soveltamiseksi enintään 15 prosenttia rypäleistä voi olla peräisin rajatun alueen ulkopuolelta, mutta kyseisen osuuden on oltava peräisin siitä jäsenvaltiosta tai kolmannesta maasta, jossa rajattu alue sijaitsee.

94 artikla

Suojahakemukset

1.   Hakemuksen, jolla haetaan nimelle suojaa alkuperänimityksenä tai maantieteellisenä merkintänä, on sisällettävä tekninen asiakirja, jossa on

a)

suojattava nimi;

b)

hakijan nimi ja osoite;

c)

jäljempänä 2 kohdassa tarkoitettu tuote-eritelmä; ja

d)

yhtenäinen asiakirja, jossa esitetään yhteenveto 2 kohdassa tarkoitetusta tuote-eritelmästä.

2.   Tuote-eritelmän tarkoituksena on antaa asianomaisille osapuolille mahdollisuus tarkistaa alkuperänimitykseen tai maantieteelliseen merkintään liittyvät tuotantoedellytykset.

Tuote-eritelmässä on oltava vähintään:

a)

suojattava nimi;

b)

viinin tai viinien kuvaus:

i)

kun kyse on alkuperänimityksestä, niiden tärkeimmät analyyttiset ja aistinvaraiset ominaisuudet;

ii)

kun kyse on maantieteellisestä merkinnästä, niiden tärkeimmät analyyttiset ominaisuudet sekä arviointi tai ilmoitus niiden aistinvaraisista ominaisuuksista;

c)

viinin tai viinien valmistuksessa mahdollisesti käytettävät erityiset viininvalmistusmenetelmät ja niiden valmistusta koskevat rajoitukset;

d)

asianomaisen maantieteellisen alueen rajaus;

e)

enimmäistuotos hehtaaria kohden;

f)

maininta rypälelajikkeesta tai -lajikkeista, joista viini tai viinit on saatu;

g)

tiedot a alakohdan i alakohdassa tai tarvittaessa 93 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdassa tarkoitetusta yhteydestä;

h)

unionin tai kansallisessa lainsäädännössä vahvistetut vaatimukset tai, jos jäsenvaltiot niin säätävät, suojattua alkuperänimitystä tai suojattua maantieteellistä merkintää hallinnoivan organisaation vahvistamat vaatimukset, ottaen huomioon, että vaatimusten on oltava puolueettomia, syrjimättömiä ja unionin lainsäädännön mukaisia;

i)

tuote-eritelmää koskevien säännösten noudattamisen tarkistamisesta huolehtivien viranomaisten tai laitosten nimet, osoitteet ja erityistehtävät.

3.   Jos suojahakemus koskee kolmannessa maassa sijaitsevaa maantieteellistä aluetta, sen on sisällettävä 1 ja 2 kohdassa säädettyjen tietojen lisäksi todiste siitä, että kyseinen nimitys on suojattu alkuperämaassaan.

95 artikla

Hakijat

1.   Alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaa voivat hakea tuottajaryhmät tai poikkeuksellisissa ja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa yksittäiset tuottajat. Muut osapuolet, joita asia koskee, voivat olla osallisina hakemuksessa.

2.   Tuottajat voivat hakea suojaa ainoastaan tuottamilleen viineille.

3.   Jos nimi tarkoittaa jotakin rajatylittävää maantieteellistä aluetta tai rajatylittävään maantieteelliseen alueeseen liittyvää perinteistä nimeä, voidaan jättää yhteinen hakemus.

96 artikla

Alustava kansallinen menettely

1.   Hakemuksiin, jotka koskevat alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaa unionista peräisin oleville viineille, sovelletaan alustavaa kansallista menettelyä.

2.   Suojahakemus on jätettävä siinä jäsenvaltiossa, jonka alueelta alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä on peräisin.

3.   Jäsenvaltion, jossa suojahakemus on jätetty, on tutkittava suojahakemus sen tarkistamiseksi, onko se tässä alajaksossa vahvistettujen edellytysten mukainen.

Jäsenvaltion on toteutettava kansallinen menettely hakemuksen julkaisemiseksi asianmukaisesti ja vahvistettava julkaisemista seuraava, vähintään kahden kuukauden pituinen ajanjakso, jonka aikana kaikki luonnolliset tai oikeushenkilöt, joiden oikeutettua etua asia koskee ja jotka asuvat kyseisessä jäsenvaltiossa tai ovat sijoittautuneet kyseiseen jäsenvaltioon, voivat vastustaa ehdotettua suojaa toimittamalla kyseiselle jäsenvaltiolle asianmukaisesti perustellun lausuman.

4.   Jos hakemusta arvioiva jäsenvaltio katsoo, että alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä ei ole tässä alajaksossa vahvistettujen edellytysten mukainen tai että se on yhteensopimaton unionin lainsäädännön kanssa, sen on hylättävä hakemus.

5.   Jos hakemusta arvioiva jäsenvaltio katsoo asiaankuuluvien vaatimusten täyttyvän, sen on toteutettava kansallinen menettely, jolla varmistetaan tuote-eritelmän asianmukainen julkaiseminen ainakin Internetissä, ja toimitettava hakemus edelleen komissiolle.

97 artikla

Hakemuksen tutkiminen komissiossa

1.   Komissio julkaisee suojattua alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää koskevan hakemuksen jättöpäivän.

2.   Komissio tutkii, ovatko 94 artiklassa tarkoitetut suojahakemukset tämän alajakson edellytysten mukaiset.

3.   Jos komissio katsoo, että tämän alajakson edellytykset täyttyvät, se antaa täytäntöönpanosäädöksiä, jotka koskevat 94 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun yhtenäisen asiakirjan ja tuote-eritelmän alustavan kansallisen menettelyn aikana tapahtunutta julkaisemista koskevan viittauksen julkaisemista Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään soveltamatta 229 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä.

4.   Jos komissio katsoo, että tässä alajaksossa säädetyt edellytykset eivät täyty, se antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla hakemus hylätään.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

98 artikla

Vastaväitemenettely

Kahden kuukauden kuluessa 94 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun yhtenäisen asiakirjan julkaisupäivästä kaikki jäsenvaltiot, kolmannet maat sekä luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, joiden oikeutettua etua asia koskee ja jotka asuvat muussa jäsenvaltiossa tai ovat sijoittautuneet muuhun jäsenvaltioon kuin suojahakemuksen jättänyt jäsenvaltio taikka jotka asuvat kolmannessa maassa tai ovat sijoittautuneet kolmanteen maahan, voivat vastustaa ehdotettua suojaa toimittamalla komissiolle tässä alajaksossa säädettyihin tukikelpoisuusedellytyksiin liittyvän, asianmukaisesti perustellun lausuman.

Kolmansissa maissa asuvien luonnollisten henkilöiden tai kolmansiin maihin sijoittautuneiden oikeushenkilöiden on toimitettava lausuma komissiolle joko suoraan tai kyseisen kolmannen maan viranomaisten välityksellä ensimmäisessä kohdassa tarkoitetussa kahden kuukauden määräajassa.

99 artikla

Suojapäätös

Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla päätetään 98 artiklassa tarkoitetun vastaväitemenettelyn päätyttyä käytettävissä olevien tietojen perusteella joko myöntää suoja alkuperänimitykselle tai maantieteelliselle merkinnälle, joka on tässä alajaksossa säädettyjen edellytysten ja unionin lainsäädännön mukainen, tai hylätä hakemus, jos mainitut edellytykset eivät täyty.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

100 artikla

Homonyymit

1.   Tämän asetuksen mukaisesti jo rekisteröidyn nimityksen kanssa kokonaan tai osittain homonyymisen nimen, jonka osalta hakemus on jätetty, rekisteröinnissä on otettava asianmukaisesti huomioon paikalliset ja perinteiset käytännöt sekä sekaannusten riski.

Homonyymistä nimitystä, joka saa kuluttajan virheellisesti uskomaan, että tuotteet ovat peräisin joltain muulta alueelta, ei saa rekisteröidä, vaikka nimi olisikin oikea sen alueen tai paikan osalta, mistä kyseiset tuotteet ovat peräisin.

Rekisteröityä homonyymistä nimeä saa käyttää ainoastaan, jos myöhemmin rekisteröidyn homonyymisen nimen ja rekisterissä jo olevan nimen välillä on käytännössä riittävä ero, ottaen huomioon tarve varmistaa kyseisten tuottajien tasavertainen kohtelu ja tarve välttää kuluttajan harhaanjohtamista.

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin, jos nimi, jonka osalta hakemus on jätetty, on kokonaan tai osittain homonyyminen jäsenvaltioiden kansallisen oikeuden nojalla suojatun maantieteellisen merkinnän kanssa.

3.   Jos rypälelajikkeen nimi sisältää suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän tai koostuu tällaisesta nimityksestä tai merkinnästä, kyseistä nimeä ei saa käyttää maataloustuotteiden merkitsemisessä.

Käytössä olevien merkintäkäytäntöjen huomioon ottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti poikkeuksista kyseiseen sääntöön.

4.   Tämän asetuksen 93 artiklan soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen suoja ei rajoita suojattuja maantieteellisiä merkintöjä, joita sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 110/2008 (30) 2 artiklassa tarkoitettuihin alkoholijuomiin.

101 artikla

Suojan epäämisen lisäperusteet

1.   Nimeä, josta on tullut yleisnimi, ei saa suojata alkuperänimityksenä tai maantieteellisenä merkintänä.

Tässä jaksossa 'nimellä, josta on tullut yleisnimi', tarkoitetaan viinin nimeä, josta on unionissa tullut viinin yleinen nimi, vaikka se viittaakin paikkaan tai alueeseen, jossa kyseistä tuotetta alun perin tuotettiin tai pidettiin kaupan.

Sen määrittämiseksi, onko nimestä tullut yleisnimi, on otettava huomioon kaikki asiaankuuluvat tekijät ja erityisesti

a)

tilanne unionissa ja erityisesti alueilla, joilla tuotetta kulutetaan;

b)

asiaa koskeva unionin tai kansallinen oikeus.

2.   Nimeä ei saa suojata alkuperänimityksenä tai maantieteellisenä merkintänä, jos suoja saattaa johtaa kuluttajaa harhaan tuotteen tunnistamisessa tavaramerkin maineen ja tunnettavuuden vuoksi.

102 artikla

Suhde tavaramerkkeihin

1.   Sellaisen tavaramerkin rekisteröinti, joka sisältää suojatun alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän, joka ei ole asianomaisen tuote-eritelmän mukainen, tai joka muodostuu tällaisesta alkuperänimityksestä tai merkinnästä tai jonka käyttö kuuluu 103 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan ja joka koskee jotain liitteessä VII olevassa II osassa lueteltuun luokkaan kuuluvaa tuotetta, on:

a)

evättävä, jos tavaramerkin rekisteröintihakemus on tehty sen päivän jälkeen, jona alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojahakemus toimitettiin komissiolle, ja alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä suojataan, tai

b)

mitätöitävä.

2.   Edellä olevan 101 artiklan 2 kohdan soveltamista rajoittamatta tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tavaramerkin, jota koskeva hakemus on tehty tai joka on rekisteröity tai jota koskeva oikeus on saatu asiaa koskevan lainsäädännön mukaisesti unionin alueella vilpittömässä mielessä tapahtuneella käytöllä joko ennen alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaamisajankohtaa alkuperämaassa taikka ennen 1 päivää tammikuuta 1996, käyttöä voidaan kuitenkin jatkaa ja se voidaan uusia alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaamisesta huolimatta edellyttäen, että Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/95/EY (31) tai neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 (32) mukaisia tavaramerkin mitättömyys- tai menettämisperusteita ei ole olemassa.

Tällöin alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän käyttö on sallittua samanaikaisesti asianomaisen tavaramerkin kanssa.

103 artikla

Suojaaminen

1.   Suojattua alkuperänimitystä ja suojattua maantieteellistä merkintää saa käyttää kuka tahansa asianomaisen tuote-eritelmän mukaisesti tuotettua viiniä kaupan pitävä toimija.

2.   Suojattu alkuperänimitys ja suojattu maantieteellinen merkintä sekä kyseistä suojattua nimeä käyttävä, asianomaisen tuote-eritelmän mukaisesti tuotettu viini on suojattu

a)

kyseisen suojatun nimen suoralta tai välilliseltä kaupalliselta käytöltä

i)

vastaavissa tuotteissa, jotka eivät ole suojattua nimeä koskevan tuote-eritelmän mukaisia, tai

ii)

jos nimen käytöllä hyödynnetään alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän mainetta;

b)

väärinkäytöltä, jäljittelyltä tai mielleyhtymiltä, vaikka tuotteen tai palvelun oikea alkuperä on merkitty tai vaikka suojattu nimi on käännetty, litteroitu tai translitteroitu tai siihen on liitetty esimerkiksi ilmaisu "laatu", "tyyppi", "menetelmä", "tuotettu kuten", "jäljitelmä", "laatuinen", "tyyppinen" tai muu samankaltainen ilmaisu;

c)

muilta vääriltä tai harhaanjohtavilta merkinnöiltä, jotka koskevat tuotteen lähtöpaikkaa, alkuperää, tuotteen luonnetta tai olennaisia ominaisuuksia, jotka on merkitty sisä- tai ulkopakkaukseen, mainoksiin tai asianomaista viinituotetta koskeviin asiakirjoihin sekä tuotteen pakkaamiseen tavalla, joka on omiaan antamaan väärän kuvan sen alkuperästä;

d)

muilta käytännöiltä, jotka saattaisivat johtaa kuluttajaa harhaan tuotteen todellisen alkuperän suhteen.

3.   Suojatuista alkuperänimityksistä ja suojatuista maantieteellisistä merkinnöistä ei saa tulla unionissa 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja yleisnimiä.

104 artikla

Rekisteri

Komissio perustaa viinien suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen sähköisen rekisterin, joka on yleisölle avoin, sekä ylläpitää kyseistä rekisteriä. Rekisteriin voidaan ottaa sellaisiin kolmansien maiden tuotteisiin liitettyjä alkuperänimityksiä ja maantieteellisiä merkintöjä, jotka on suojattu unionissa kansainvälisellä sopimuksella, jossa unioni on sopimuspuolena. Jollei nimiä kyseisessä sopimuksessa erikseen määritellä tässä asetuksessa tarkoitetuiksi suojatuiksi alkuperänimityksiksi, nimet merkitään rekisteriin suojattuina maantieteellisinä merkintöinä.

105 artikla

Eritelmien muutokset

Edellä 95 artiklassa vahvistetut edellytykset täyttävä hakija voi pyytää suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän eritelmän muutoksen hyväksymistä erityisesti tieteellisen ja teknisen kehityksen perusteella tai 94 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan d alakohdassa tarkoitetun maantieteellisen alueen rajauksen tarkistamiseksi. Hakemuksessa on kuvattava ja perusteltava muutokset, joita pyyntö koskee.

106 artikla

Peruuttaminen

Komissio voi omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion, kolmannen maan, luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, jonka oikeutettua etua asia koskee, asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla peruutetaan alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suoja, jos asianomaisen eritelmän edellytysten täyttymistä ei enää voida taata.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

107 artikla

Nykyiset suojatut viinien nimitykset

1.   Viinien nimitykset, joita tarkoitetaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999 (33) 51 ja 54 artiklassa ja komission asetuksen (EY) N:o 753/2002 (34) 28 artiklassa, ovat suojattuja tämän asetuksen mukaisesti ilman eri toimenpiteitä. Komissio kirjaa ne tämän asetuksen 104 artiklassa säädettyyn rekisteriin.

2.   Komissio toteuttaa ilman tämän asetuksen 229 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista hyväksytyillä täytäntöönpanosäädöksillä tarvittavat toimenpiteet viinien nimitysten, joihin sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 118 s artiklan 3 kohtaa, poistamiseksi tämän asetuksen 104 artiklassa säädetystä rekisteristä.

3.   Edellä olevaa 106 artiklaa ei sovelleta tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin nykyisiin suojattuihin viinien nimityksiin.

Komissio voi omasta aloitteestaan 31 päivään joulukuuta 2014 saakka antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla peruutetaan tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu nykyisen suojatun viinin nimityksen suoja, jos se ei ole 93 artiklassa säädettyjen edellytysten mukainen.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4.   Kroatian osalta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (35) julkaistut viinien nimitykset ovat suojattuja tämän asetuksen mukaisesti edellyttäen, että vastaväitemenettelyn tulos on myönteinen. Komissio kirjaa ne 104 artiklassa säädettyyn rekisteriin.

108 artikla

Maksut

Jäsenvaltiot voivat periä maksuja kattaakseen kulunsa, joita aiheutuu muun muassa tämän alajakson mukaisista suojahakemusten tutkimisesta, vastaväitteistä, muutoshakemuksista ja peruutuspyynnöistä.

109 artikla

Siirretty säädösvalta

1.   Rajatulla maantieteellisellä alueella tapahtuvan tuotannon erityispiirteiden huomioon ottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan:

a)

maantieteellisen alueen rajaamista koskevista lisäperusteista; ja

b)

rajatulla maantieteellisellä alueella tapahtuvaan tuotantoon liittyvistä rajoituksista ja poikkeuksista.

2.   Tuotteiden laadun ja jäljitettävyyden varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti edellytyksistä, joilla eritelmiin voi sisältyä lisävaatimuksia.

3.   Tuottajien ja toimijoiden laillisten oikeuksien ja oikeutettujen etujen suojan varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti

a)

hakijatyypeistä, jotka voivat hakea suojaa alkuperänimitykselle tai maantieteelliselle merkinnälle;

b)

edellytyksistä, joita on noudatettava haettaessa alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaa, alustavista kansallisista menettelyistä, hakemuksen tutkimisesta komissiossa, vastaväitemenettelystä sekä suojattujen alkuperänimitysten tai suojattujen maantieteellisten merkintöjen muuttamista tai peruuttamista koskevista menettelyistä;

c)

rajatylittävää suojaa koskeviin hakemuksiin sovellettavista edellytyksistä;

d)

kolmannessa maassa sijaitsevia maantieteellisiä alueita koskeviin hakemuksiin sovellettavista edellytyksistä;

e)

päivämäärästä, josta alkaen suojaa tai siihen tehtyä muutosta sovelletaan;

f)

edellytyksistä, jotka liittyvät tuote-eritelmien muutoksiin.

4.   Asianmukaisen suojan tason varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti suojattua nimitystä koskevista rajoituksista.

5.   Sen varmistamiseksi, että talouden toimijoille ja toimivaltaisille viranomaisille ei aiheudu aiheetonta haittaa tämän alajakson soveltamisesta sellaisten viinien nimitysten osalta, jotka ovat saaneet suojan ennen 1 päivää elokuuta 2009 tai joista on tehty suojahakemus ennen kyseistä päivämäärää, siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan siirtymäsäännöksistä, jotka liittyvät

a)

viinien nimityksiin, jotka jäsenvaltiot ovat hyväksyneet alkuperänimityksinä tai maantieteellisinä merkintöinä viimeistään 1 päivänä elokuuta 2009, ja viinien nimityksiin, joista on tehty suojahakemus ennen kyseistä päivämäärää;

b)

ennen tiettyä päivämäärää markkinoille saatettuihin tai etiketöityihin viineihin; ja

c)

tuote-eritelmien muutoksiin.

110 artikla

Täytäntöönpanovalta tarkastelumenettelyn mukaisesti

1.   Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan tarvittavat toimenpiteet, jotka koskevat:

a)

tuote-eritelmässä ilmoitettavia tietoja maantieteellisen alueen ja lopputuotteen välisestä yhteydestä;

b)

suoja- tai hylkäyspäätösten julkistamista;

c)

104 artiklassa tarkoitetun rekisterin perustamista ja ylläpitämistä;

d)

suojatun alkuperänimityksen muuttamista suojatuksi maantieteelliseksi merkinnäksi;

e)

rajatylittävää suojaa koskevien hakemusten jättämistä.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.   Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan tarvittavat toimenpiteet, jotka koskevat alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suoja- tai muutoshakemusten tutkintamenettelyä, vastaväitteisiin, peruutuspyyntöihin ja muuttamispyyntöihin liittyvää menettelyä ja nykyisiin suojattuihin viinien nimityksiin liittyvien tietojen toimittamista erityisesti seuraavien osalta:

a)

asiakirjojen mallit ja tiedonsiirtomuoto;

b)

määräajat;

c)

hakemuksen tai pyynnön tueksi toimitettavat tosiseikat, todisteet ja todistusasiakirjat.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

111 artikla

Muu täytäntöönpanovalta

Jos vastaväitettä ei katsota voitavan ottaa tutkittavaksi, komissio antaa täytäntöönpanosäädöksen, jolla se jätetään tutkimatta. Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään soveltamatta 229 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä.

3   Alajakso

Perinteiset merkinnät

112 artikla

Määritelmä

'Perinteisellä merkinnällä' tarkoitetaan jäsenvaltioissa 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista tuotteista perinteisesti käytettyä merkintää osoittamaan:

a)

että tuotteella on unionin tai kansallisen lainsäädännön nojalla suojattu alkuperänimitys tai suojattu maantieteellinen merkintä;

b)

suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustettujen tuotteiden tuotanto- tai vanhentamismenetelmää taikka viinin laatua, väriä, paikkaa tai kyseiseen viiniin liittyvää historiallista tapahtumaa.

113 artikla

Suojaaminen

1.   Suojattua perinteistä merkintää voidaan käyttää tuotteesta, joka on tuotettu 112 artiklassa säädetyn määritelmän mukaisesti.

Perinteiset merkinnät suojataan lainvastaiselta käytöltä.

2.   Perinteiset merkinnät suojataan ainoastaan sillä kielellä ja niiden rypäletuotteiden luokkien osalta, joita hakemuksessa tarkoitetaan, seuraavilta:

a)

väärinkäytöltä, vaikka suojattuun merkintään olisi liitetty sellainen ilmaisu kuin 'tyylinen', 'tyyppinen', 'menetelmä', 'tuotettu kuten', 'jäljitelmä', 'makuinen', 'kaltainen' tai muu vastaava merkintä;

b)

muilta vääriltä tai harhaanjohtavilta merkinnöiltä, jotka koskevat tuotteen luonnetta, ominaispiirteitä tai olennaisia ominaisuuksia, jotka on merkitty sisä- tai ulkopakkaukseen, mainoksiin tai tuotetta koskeviin asiakirjoihin;

c)

muilta käytännöiltä, jotka saattaisivat johtaa kuluttajia harhaan, ja erityisesti sellaisilta, joista voisi luulla viinillä olevan suojattu perinteinen merkintä.

3.   Perinteisistä merkinnöistä ei saa tulla unionissa yleisnimiä.

114 artikla

Siirretty säädösvalta

1.   Asianmukaisen suojan tason varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä suojattavan perinteisen merkinnän kielestä ja kirjoitusasusta.

2.   Tuottajien ja toimijoiden laillisten oikeuksien ja oikeutettujen etujen suojan varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan:

a)

hakijatyypit, jotka voivat hakea perinteisen merkinnän suojaa;

b)

perinteisen merkinnän suojahakemuksen voimassaoloedellytykset;

c)

perusteet ehdotetun perinteisen merkinnän vastustamiselle;

d)

suojan laajuus, suhde tavaramerkkeihin, suojattuihin perinteisiin merkintöihin, suojattuihin alkuperänimityksiin tai maantieteellisiin merkintöihin, homonyymeihin tai eräisiin rypälelajikkeiden nimiin;

e)

perusteet perinteisen merkinnän peruuttamiselle;

f)

suojaa tai sen vastustamista tai peruuttamista koskevien hakemusten viimeinen jättöpäivä.

g)

menettelyt, joita on noudatettava haettaessa perinteisen merkinnän suojaa, mukaan lukien komission suorittama hakemuksen tutkiminen, vastaväitemenettely sekä peruuttamis- ja muuttamismenettelyt.

3.   Unionin ja eräiden kolmansien maiden välisen kaupan erityispiirteiden huomioon ottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti edellytyksistä, joilla perinteisiä merkintöjä voidaan käyttää kolmansien maiden tuotteissa, ja poikkeuksista 112 artiklaan ja 113 artiklan 2 kohtaan.

115 artikla

Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

1.   Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla hyväksytään tarvittavat toimenpiteet, jotka koskevat perinteisen merkinnän suoja- tai muutoshakemusten tutkintamenettelyä ja vastaväite- tai peruutuspyyntömenettelyä erityisesti seuraavien osalta:

a)

asiakirjojen mallit ja tiedonsiirtomuoto;

b)

määräajat;

c)

hakemuksen tai pyynnön tueksi toimitettavat tosiseikat, todisteet ja todistusasiakirjat;

d)

suojattujen perinteisten merkintöjen julkaisemista koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

2.   Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla hyväksytään tai hylätään perinteisen merkinnän suojahakemus, suojatun merkinnän muutoshakemus tai perinteisen merkinnän suojan peruutuspyyntö.

3.   Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla säädetään sellaisten perinteisten merkintöjen suojasta, joita koskeva suojahakemus on hyväksytty, erityisesti luokittelemalla ne 112 artiklan mukaisesti ja julkaisemalla määritelmän ja/tai käyttöedellytykset.

4.   Tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

116 artikla

Muu täytäntöönpanovalta

Jos vastaväitettä ei katsota voitavan ottaa tutkittavaksi, komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla se jätetään tutkimatta. Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään soveltamatta 229 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä.

3   Jakso

Merkinnät ja esillepano viinialalla

117 artikla

Määritelmä

Tässä jaksossa tarkoitetaan:

a)

'merkinnällä' tuotteeseen liittyvää mainintaa, tietoa, tavaramerkkiä, kaupallista merkkiä, kuvaa tai tunnusta, joka on tehty mihin tahansa kyseistä tuotetta seuraavaan tai siihen viittaavaan pakkaukseen, asiakirjaan, tiedotteeseen, etikettiin, renkaaseen tai kaulukseen;

b)

'esillepanolla' tietoja, jotka annetaan kuluttajille kyseisen tuotteen pakkauksessa, mukaan lukien pullojen muoto ja tyyppi.

118 artikla

Horisontaalisten sääntöjen sovellettavuus

Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, merkintöihin ja esillepanoon sovelletaan neuvoston direktiiviä 89/396/ETY (36), direktiiviä 2000/13/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2007/45/EY (37), direktiiviä 2008/95/EY ja asetusta (EU) N:o 1169/2011.

Liitteessä VII olevan II osan 1–11, 13, 15 ja 16 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden merkintöihin ei saa lisätä muita tietoja kuin tässä asetuksessa tarkoitettuja tietoja, paitsi jos kyseiset tiedot täyttävät direktiivin 2000/13/EY tai asetuksen (EU) N:o 1169/2011 edellytykset.

119 artikla

Pakolliset merkinnät

1.   Liitteessä VII olevan II osan 1–11, 13, 15 ja 16 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden, joita pidetään kaupan unionissa tai jotka on tarkoitettu vientiin, merkinnöissä ja esillepanossa on oltava seuraavat pakolliset tiedot:

a)

rypäletuotteen luokka liitteessä VII olevan II osan mukaisesti;

b)

viineissä, joilla on suojattu alkuperänimitys tai suojattu maantieteellinen merkintä:

i)

ilmaisu "suojattu alkuperänimitys" tai "suojattu maantieteellinen merkintä"; ja

ii)

suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän nimi;

c)

todellinen alkoholipitoisuus tilavuusprosentteina;

d)

maininta lähtöpaikasta;

e)

maininta pullottajasta tai, jos kyseessä on kuohuviini, hiilihapotettu kuohuviini, laatukuohuviini tai aromaattinen laatukuohuviini, valmistajan tai myyjän nimi;

f)

maininta tuojasta, jos kyseessä on tuontiviini; ja

g)

maininta sokeripitoisuudesta, jos kyseessä on kuohuviini, hiilihapotettu kuohuviini, laatukuohuviini tai aromaattinen laatukuohuviini.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan a alakohdassa säädetään, rypäletuotteen luokka voidaan jättää mainitsematta viineissä, joissa on suojatun alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän nimi.

3.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan b alakohdassa säädetään, ilmaisu "suojattu alkuperänimitys" tai "suojattu maantieteellinen merkintä" voidaan jättää pois seuraavissa tapauksissa:

a)

merkinnässä on 112 artiklan a alakohdan mukainen perinteinen merkintä 94 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tuote-eritelmän mukaisesti;

b)

poikkeuksellisissa ja asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa, jotka komissio määrittää 227 artiklan mukaisesti annetuilla delegoiduilla säädöksillä sen varmistamiseksi, että käytössä olevia merkintäkäytäntöjä noudatetaan.

120 artikla

Vapaaehtoiset merkinnät

1.   Liitteessä VII olevan II osan 1–11, 13, 15 ja 16 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden merkinnöissä ja esillepanossa voi olla erityisesti seuraavat vapaaehtoiset tiedot:

a)

satovuosi;

b)

yhden tai useamman rypälelajikkeen nimi;

c)

sokeripitoisuus, kun on kyse muista kuin 119 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitetuista viineistä;

d)

kun kyseessä ovat suojatulla alkuperämerkinnällä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustetut viinit, 112 artiklan b alakohdan mukaiset perinteiset merkinnät;

e)

suojattua alkuperänimitystä tai suojattua maantieteellistä merkintää kuvaava unionin tunnus;

f)

eräisiin tuotantomenetelmiin viittaavat ilmaisut;

g)

kun kyseessä ovat suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustetut viinit, alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän perustana olevaa aluetta pienemmän tai suuremman maantieteellisen yksikön nimi, joka on muu kuin alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän nimi.

2.   Kun kyseessä ovat viinit, joilla ei ole suojattua alkuperänimitystä tai suojattua maantieteellistä merkintää, tämän artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen tietojen käytön osalta sovelletaan seuraavaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 100 artiklan 3 kohdan soveltamista:

a)

jäsenvaltioiden on otettava käyttöön lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset, joilla varmistetaan asianomaisten tietojen todenperäisyyden takaavat sertifiointi-, hyväksymis- ja tarkastusmenettelyt;

b)

jäsenvaltiot voivat syrjimättömin ja puolueettomin perustein ja rehellisen kilpailun asianmukaisesti huomioon ottaen laatia alueellaan tuotetuista rypälelajikkeista saadun viinin osalta luetteloita luokittelun ulkopuolelle jäävistä rypälelajikkeista, erityisesti jos

i)

kuluttajille saattaa aiheutua sekaannusta viinin todellisesta alkuperästä sen vuoksi, että rypälelajike on jonkin nykyisen suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän erottamaton osa;

ii)

tarkastukset eivät olisi kustannustehokkaita siksi, että tietty rypälelajike edustaa vain pientä osaa jäsenvaltion viinitilojen tuotannosta;

c)

eri jäsenvaltioista peräisin olevien viinien sekoitusten merkinnöissä ei saa käyttää rypälelajikkeen nimeä, elleivät jäsenvaltiot toisin sovi ja varmista, että asianmukaiset sertifiointi-, hyväksymis- ja tarkastusmenettelyt ovat toteutettavissa.

121 artikla

Kielet

1.   Edellä 119 ja 120 artiklassa tarkoitetut pakolliset ja vapaaehtoiset merkinnät, jotka ilmaistaan sanoina, on tehtävä yhdellä tai useammalla unionin virallisella kielellä.

2.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän nimi tai 112 artiklan b alakohdassa tarkoitettu perinteinen merkintä on merkittävä sillä virallisella kielellä tai niillä virallisilla kielillä, johon tai joihin suojaa sovelletaan. Jos kyseessä on suojattu alkuperänimitys tai suojattu maantieteellinen merkintä tai kansallinen erityisnimike, jossa käytetään muuta kuin latinalaista aakkostoa, nimi voidaan merkitä myös yhdellä tai useammalla unionin virallisella kielellä.

122 artikla

Siirretty säädösvalta

1.   Viinialan erityispiirteiden huomioon ottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti säännöistä ja rajoituksista, jotka koskevat

a)

muiden kuin tässä jaksossa säädettyjen merkintätietojen esillepanoa ja käyttöä;

b)

pakollisia tietoja seuraavista:

i)

pakollisten tietojen muotoilussa käytettävät ilmaisut ja niiden käyttöedellytykset;

ii)

tilaan liittyvät ilmaisut ja niiden käyttöedellytykset;

iii)

säännökset, joilla tuottajajäsenvaltioiden sallitaan vahvistaa pakollisia merkintöjä koskevia lisäsääntöjä;

iv)

säännökset, joilla sallitaan 119 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen poikkeusten lisäksi lisäpoikkeuksia rypäletuotteen luokan mainitsematta jättämisen osalta; ja

v)

kielten käyttöä koskevat säännökset;

c)

vapaaehtoisia tietoja seuraavista:

i)

vapaaehtoisten tietojen muotoilussa käytettävät ilmaisut ja niiden käyttöedellytykset;

ii)

säännökset, joilla tuottajajäsenvaltioiden sallitaan vahvistaa vapaaehtoisia merkintöjä koskevia lisäsääntöjä;

d)

esillepanoa seuraavien osalta:

i)

eräiden pullomallien käyttöedellytykset ja luettelo eräistä pullomalleista;

ii)

kuohuviinipullojen ja niiden sulkimien käyttöedellytykset;

iii)

säännökset, joilla tuottajajäsenvaltioiden sallitaan vahvistaa esillepanoa koskevia lisäsääntöjä;

iv)

kielten käyttöä koskevat säännökset.

2.   Toimijoiden oikeutettujen etujen suojan varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti säännöistä, jotka koskevat alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettujen viinien väliaikaisia merkintöjä ja esillepanoa, jos asianomainen alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä on asianmukaisten vaatimusten mukainen.

3.   Sen varmistamiseksi, ettei talouden toimijoille aiheudu haittaa, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti siirtymäsäännöksistä, jotka koskevat ennen 1 päivää elokuuta 2009 sovellettujen asiaa koskevien sääntöjen mukaisesti markkinoille saatettuja ja etiketöityjä viinejä.

4.   Unionin ja eräiden kolmansien maiden välisen kaupan erityispiirteiden huomioon ottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti poikkeuksista tästä jaksosta vientiin tarkoitettujen tuotteiden osalta, jos asianomaisen kolmannen maan oikeudessa tätä edellytetään.

123 artikla

Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan tarvittavat toimenpiteet, jotka koskevat tähän jaksoon sovellettavia menettelyjä ja teknisiä perusteita, mukaan lukien toimenpiteet sellaisten viinien sertifiointi-, hyväksymis- ja tarkastusmenettelyjä varten, joilla ei ole suojattua alkuperänimitystä tai suojattua maantieteellistä merkintää. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

II   LUKU

Yksittäisiä aloja koskevat erityiset säännökset

1   Jakso

Sokeri

124 artikla

Kesto

Poikkeuksena 125 artiklasta ja 126 artiklasta tätä jaksoa sovelletaan markkinointivuoden 2016/2017 loppuun.

1   Alajakso

Erityistoimenpiteet

125 artikla

Sokerialan sopimukset

1.   Sokerijuurikkaan ja -ruo'on ostoehtoihin, ennen kylvöä tehtävät toimitussopimukset mukaan lukien, sovelletaan toisaalta unionin sokerijuurikkaan ja -ruo'on unionin viljelijöiden tai niitä edustavien organisaatioiden ja toisaalta unionin sokeriyritysten tai niitä edustavien organisaatioiden välisiä toimialakohtaisia kirjallisia sopimuksia.

2.   Sokeriyritysten on ilmoitettava liitteessä II olevan II osan A jakson 6 kohdassa kuvatut toimialakohtaiset sopimukset sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa ne tuottavat sokeria.

3.   Toimialakohtaisten sopimusten on oltava 1 päivästä lokakuuta 2017 alkaen liitteessä X vahvistettujen ostoehtojen mukaisia.

4.   Jotta otetaan huomioon sokerialan erityispiirteet ja alan kehittyminen tuotantokiintiöiden poistamisen jälkeisellä kaudella, siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa

a)

mukautetaan liitteessä II olevan II osan A jaksossa tarkoitettuja ehtoja;

b)

mukautetaan liitteessä X tarkoitettuja sokerijuurikaan ostoehtoja;

c)

vahvistetaan lisäsääntöjä, jotka koskevat yritykselle toimitetun sokerijuurikkaan kokonaispainon, taaran ja sokeripitoisuuden määrittämistä ja sokerijuurikasjätemassaa.

5.   Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan tarpeelliset toimenpiteet tämän artiklan täytäntöönpanemiseksi, myös menettelyjen, ilmoitusten ja hallinnollisen avun osalta, mikäli toimialakohtaiset sopimukset koskevat useampaa kuin yhtä jäsenvaltiota. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

126 artikla

Sokerimarkkinoiden hintaselvitykset

Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla otetaan käyttöön sokerimarkkinoiden hintaselvitysjärjestelmä ja siihen sisältyvät sokerimarkkinoiden hintatasojen julkistamisjärjestelyt. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Edellä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun järjestelmän perustana ovat valkoista sokeria tuottavien yritysten tai muiden sokerikauppaan osallistuvien toimijoiden toimittamat tiedot. Näitä tietoja käsitellään luottamuksellisina.

Komissio varmistaa, että yksittäisten talouden toimijoiden erityisiä hintoja tai nimiä ei julkaista.

2   Alajakso

Sokerialaan 124 artiklassa tarkoitetulla kaudella sovellettavat vaatimukset

127 artikla

Toimitussopimukset

1.   Edellä 125 artiklan 1 kohdassa esitettyjen vaatimusten lisäksi toimialakohtaisten sopimusten on oltava liitteessä XI vahvistettujen ostoehtojen mukaisia.

2.   Toimitussopimuksessa on tehtävä ero sen mukaan, tulevatko sokerijuurikkaasta valmistettavat sokerimäärät olemaan:

a)

kiintiösokeria, tai

b)

kiintiön ulkopuolista sokeria.

3.   Kunkin sokeriyrityksen on toimitettava jäsenvaltiolle, jossa se tuottaa sokeria, seuraavat tiedot:

a)

edellä 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetut sokerijuurikasmäärät, joista ne ovat tehneet toimitussopimukset ennen kylvöä, sekä sopimuksen perustana oleva sokeripitoisuus;

b)

vastaava arvioitu saanto.

Jäsenvaltiot voivat vaatia lisätietoja.

4.   Sokeriyritysten, jotka eivät ole allekirjoittaneet ennen kylvöä toimitussopimuksia kiintiösokerijuurikkaan vähimmäishintaan 135 artiklassa tarkoitettua sokerikiintiötään vastaavasta sokerijuurikasmäärästä, jota on tapauksen mukaan mukautettu 130 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti vahvistetulla ennaltaehkäisevällä markkinoiltapoiston kertoimella, on maksettava kaikesta sokeriksi jalostamastaan sokerijuurikkaasta ainakin kiintiösokerijuurikkaan vähimmäishinta.

5.   Toimialakohtaisissa sopimuksissa voidaan asianomaisen jäsenvaltion suostumuksella poiketa 2, 3 ja 4 kohdasta.

6.   Jos toimialakohtaisia sopimuksia ei ole, kyseisen jäsenvaltion on toteutettava asianomaisten osapuolten etujen suojaamiseksi tarvittavat toimenpiteet tämän asetuksen mukaisesti.

128 artikla

Tuotantomaksu

1.   Sokeria, isoglukoosia tai inuliinisiirappia tuottaville yrityksille myönnetyistä 136 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista sokeri-, isoglukoosi- ja inuliinisiirappikiintiöistä peritään tuotantomaksu.

2.   Neuvosto hyväksyy 1 kohdassa tarkoitetun sokeri-, isoglukoosi- ja inuliinisiirappikiintiöiden tuotantomaksun vahvistamista koskevat toimenpiteet Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

129 artikla

Tuotantotuki

1.   Liitteessä I olevan III osan b–e kohdassa luetelluille sokerialan tuotteille voidaan myöntää tuotantotukea, jos 140 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan b ja c alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden valmistukseen ei ole saatavilla ylijäämäsokeria tai tuontisokeria taikka ylijäämäisoglukoosia tai ylijäämäinuliinisiirappia maailmanmarkkinahintaan.

2.   Neuvosto hyväksyy 1 kohdassa tarkoitetun tuotantotuen vahvistamista koskevat toimenpiteet Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

130 artikla

Sokerin poistaminen markkinoilta

1.   Jotta vältetään hintojen romahtaminen sisämarkkinoilla ja korjataan arvioidun hankintataseen perusteella määritetty ylituotantotilanne, komissio voi, ottaen huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen nojalla tehdyistä kansainvälisistä sopimuksista seuraavat unionin sitoumukset, hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla poistetaan markkinoilta tietyn markkinointivuoden osalta kiintiöiden mukaisesti tuotetut sokeri- tai isoglukoosimäärät, jotka ylittävät 2 kohdan mukaisesti lasketun enimmäismäärän.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu markkinoiltapoiston enimmäismäärä lasketaan kullekin yritykselle, jolla on kiintiö, kertomalla sen kiintiö kertoimella. Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla markkinointivuoden kerroin vahvistetaan, odotettavissa olevan markkinakehityksen perusteella viimeistään edellisen markkinointivuoden 28 päivänä helmikuuta.

Ajantasaisen markkinakehityksen perusteella komissio voi antaa viimeistään kyseisen markkinointivuoden 31 päivänä lokakuuta täytäntöönpanosäädöksiä, joilla päätetään joko mukauttaa kerrointa tai, jos kerrointa ei ole vahvistettu ensimmäisen alakohdan mukaisesti, vahvistaa kerroin.

3.   Kunkin yrityksen, jolla on kiintiö, on varastoitava omalla kustannuksellaan seuraavan markkinointivuoden alkuun saakka kiintiön mukaisesti tuotettu sokerimäärä, joka ylittää 2 kohdan mukaisesti lasketun enimmäismäärän. Jonakin markkinointivuonna markkinoilta poistettuja sokeri-, isoglukoosi- tai inuliinisiirappimääriä pidetään ensimmäisinä seuraavan markkinointivuoden kiintiössä tuotettavina määrinä.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla säädetään, että sokerialan odotettavissa oleva markkinakehitys huomioon ottaen kuluvana tai seuraavana markkinointivuonna tai niinä molempina markkinoilta poistettua sokeria, isoglukoosia tai inuliinisiirappia pidetään kokonaan tai osittain:

a)

ylijäämäsokerina, -isoglukoosina tai -inuliinisiirappina, jota voidaan käyttää teollisuudelle tarkoitettuna sokerina, isoglukoosina tai inuliinisiirappina; tai

b)

väliaikaisena kiintiötuotantona, josta osa voidaan varata vientiä varten noudattaen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti tehdyistä kansainvälisistä sopimuksista johtuvia unionin sitoumuksia.

4.   Jos unionin sokeritarjonta on riittämätön, komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla sallitaan se, että tietty määrä markkinoilta poistettua sokeria, isoglukoosia tai inuliinisiirappia voidaan myydä unionin markkinoilla ennen markkinoiltapoistamisjakson päättymistä.

5.   Jos markkinoilta poistettua sokeria pidetään seuraavan markkinointivuoden ensimmäisenä sokerintuotantona, sokerijuurikkaan viljelijöille maksetaan kyseisen markkinointivuoden 135 artiklassa tarkoitettu vähimmäishinta.

Jos markkinoilta poistettu sokeri voidaan käyttää teollisuudelle tarkoitettuna sokerina tai se viedään tämän artiklan 3 kohdan toisen alakohdan a tai b alakohdan mukaisesti, sokerijuurikkaan vähimmäishintaa koskevia 135 artiklan vaatimuksia ei sovelleta.

Jos markkinoilta poistettu sokeri myydään unionin markkinoilla ennen markkinoiltapoistamisjakson päättymistä tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti, sokerijuurikkaan viljelijöille maksetaan kuluvan markkinointivuoden vähimmäishinta.

6.   Tämän artiklan mukaiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

131 artikla

Väliaikainen markkinahallintamekanismi

1.   Edellä 124 artiklassa tarkoitetun kauden keston ajaksi komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan sokerin riittävä tarjonta unionin markkinoille. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Kyseisillä toimenpiteillä voidaan mukauttaa tarvittavilta osin ja tarvittavan ajan tuontiraakasokerista kannettavia tulleja.

Neuvosto toteuttaa väliaikaisen markkinahallintamekanismin puitteissa toimenpiteet, jotka koskevat ylijäämämaksun vahvistamista, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

2.   Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla määritetään kiintiön ulkopuolisen sokerin ja tuontiraakasokerin osalta asianmukaiset määrät, jotka voidaan vapauttaa unionin markkinoille. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

132 artikla

Siirretty säädösvalta

Jotta otetaan huomioon sokerialan erityispiirteet ja varmistetaan, että kaikkien osapuolten edut otetaan asianmukaisesti huomioon, sekä ehkäistään markkinahäiriöitä, siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat

a)

edellä 127 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja ostoehtoja ja toimitussopimuksia;

b)

liitteessä XI tarkoitettujen sokerijuurikkaan ostoehtojen mukauttamista;

c)

perusteita, joita sokeriyritykset soveltavat myöntäessään sokerijuurikkaan myyjille juurikasmäärät, joista on tehtävä ennen kylvöä toimitussopimukset 127 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

133 artikla

Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan tarvittavat toimenpiteet, jotka koskevat tähän jaksoon sovellettavia menettelyjä, sisältöä ja teknisiä perusteita.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3   Alajakso

Tuotannon sääntelyjärjestelmä

134 artikla

Sokerialan kiintiöt

1.   Sokeriin, isoglukoosiin ja inuliinisiirappiin sovelletaan kiintiöjärjestelmää.

2.   Jos tuottaja ylittää tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa kiintiöjärjestelmässä sovellettavan kiintiön eikä käytä sokerin ylijäämiä 139 artiklassa säädetyllä tavalla, näistä määristä peritään ylijäämämaksu 139–142 artiklan mukaisesti.

135 artikla

Sokerijuurikkaan vähimmäishinta

Neuvosto vahvistaa kiintiösokerijuurikkaan vähimmäishinnat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

136 artikla

Kiintiön myöntäminen

1.   Liitteessä XII vahvistetaan sokerin, isoglukoosin ja inuliinisiirapin tuotantokiintiöt kansallisella tai alueellisella tasolla.

2.   Jäsenvaltioiden on myönnettävä kiintiö kullekin alueelleen sijoittautuneelle sokeria, isoglukoosia tai inuliinisiirappia tuottavalle yritykselle, joka on hyväksytty 137 artiklan mukaisesti.

Kunkin yrityksen kiintiö on yhtä suuri kuin sille markkinointivuodeksi 2010/2011 asetuksen (EY) N:o 1234/2007 mukaisesti myönnetty kiintiö.

3.   Jos kiintiö myönnetään sokeriyritykselle, jolla on useampia kuin yksi tuotantoyksikkö, jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteet, jotka ne katsovat tarpeellisiksi sokerijuurikkaan ja -ruo'on viljelijöiden etujen huomioon ottamiseksi.

137 artikla

Hyväksytyt yritykset

1.   Jäsenvaltion on pyynnöstä myönnettävä hyväksyntä sokeria, isoglukoosia tai inuliinisiirappia tuottavalle yritykselle tai kyseisiä tuotteita joksikin 140 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun luetteloon sisältyväksi tuotteeksi jalostavalle yritykselle, jos yritys täyttää seuraavat edellytykset:

a)

se todistaa, että sillä on ammattimainen tuotantokapasiteetti;

b)

se lupautuu toimittamaan tarvittavat tiedot ja hyväksyy tähän asetukseen liittyvät tarkastukset;

c)

sen hyväksyntää ei ole keskeytetty eikä peruutettu.

2.   Hyväksytyn yrityksen on toimitettava seuraavat tiedot sille jäsenvaltiolle, jonka alueella sokerijuurikas tai -ruoko korjataan tai jossa puhdistaminen tapahtuu:

a)

sokerijuurikkaan tai -ruo'on määrät, joista on tehty toimitussopimus, sekä arvioitu sokerijuurikkaan, sokeriruo'on ja sokerin vastaava saanto hehtaaria kohden;

b)

tiedot, jotka koskevat sokerijuurikkaan, sokeriruo'on ja raakasokerin suunniteltuja ja tosiasiallisia toimituksia sekä sokerintuotantoa ja sokerivarastoja;

c)

myydyn valkoisen sokerin määrät sekä vastaavat hinnat ja ehdot.

138 artikla

Kansallisen kiintiön uudelleen jakaminen ja kiintiöiden alentaminen

1.   Jäsenvaltio saa alentaa alueelleen sijoittautuneelle yritykselle myönnettyä sokeri- tai isoglukoosikiintiötä enintään 10 prosentilla. Tällöin jäsenvaltioiden on sovellettava puolueettomia ja syrjimättömiä perusteita.

2.   Jäsenvaltiot voivat siirtää kiintiöitä yritysten välillä liitteessä XIII vahvistettuja sääntöjä noudattaen sekä ottaen huomioon kunkin osapuolen ja erityisesti sokerijuurikkaan tai sokeriruo'on viljelijöiden edut.

3.   Kyseisen jäsenvaltion on myönnettävä 1 ja 2 kohdan mukaisesti alennetut määrät yhdelle tai useammalle alueelleen sijoittautuneelle yritykselle riippumatta siitä, onko niillä kiintiö.

139 artikla

Kiintiön ulkopuolinen tuotanto

1.   Sokeri, isoglukoosi tai inuliinisiirappi, jota tuotetaan jonakin markkinointivuonna 136 artiklassa tarkoitetun kiintiön ulkopuolella, voidaan

a)

käyttää 140 artiklassa tarkoitettujen tiettyjen tuotteiden tuotantoon;

b)

siirtää seuraavan markkinointivuoden kiintiötuotantoon 141 artiklan mukaisesti;

c)

käyttää syrjäisimpien alueiden erityistä hankintajärjestelmää varten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 228/2013 (38) III luvun mukaisesti;

d)

viedä komission täytäntöönpanosäädöksillä vahvistaman määrällisen rajoituksen puitteissa ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti tehtyjen kansainvälisten sopimusten sitoumuksia noudattaen; tai

e)

vapauttaa sisämarkkinoille 131 artiklassa kuvatulla tavalla soveltaen samoja edellytyksiä kuin kiintiösokeriin tarjonnan mukauttamiseksi kysyntään arvioidun hankintataseen perusteella.

Tämän artiklan ensimmäisen alakohdan e alakohdassa tarkoitetut toimenpiteet on pantava täytäntöön ennen 219 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen, markkinahäiriöiden vastaisten toimenpiteiden aktivointia.

Muihin määriin sovelletaan 142 artiklassa tarkoitettua ylijäämämaksua.

2.   Tämän artiklan mukaiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

140 artikla

Teollisuudelle tarkoitettu sokeri

1.   Teollisuudelle tarkoitettu sokeri, isoglukoosi ja inuliinisiirappi on varattava jonkin 2 kohdassa tarkoitetun tuotteen tuotantoon silloin, kun

a)

siitä on tehty ennen markkinointivuoden loppua toimitussopimus sellaisen tuottajan ja käyttäjän välillä, joille molemmille on myönnetty hyväksyntä 137 artiklan mukaisesti; ja

b)

se on toimitettu käyttäjälle viimeistään 30 päivänä marraskuuta seuraavana markkinointivuonna.

2.   Teknisen kehityksen huomioon ottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan luettelo tuotteista, joiden tuotannossa saa käyttää teollisuudelle tarkoitettua sokeria, isoglukoosia tai inuliinisiirappia.

Luettelo käsittää muun muassa seuraavat tuotteet:

a)

bioetanoli, alkoholi, rommi, elävä hiiva sekä levitteiksi tarkoitettujen ja "Rinse appelstroopiksi" jalostettavien siirappien määrät;

b)

tietyt teollisuustuotteet, jotka eivät sisällä sokeria mutta joiden valmistuksessa käytetään sokeria, isoglukoosia tai inuliinisiirappia;

c)

tietyt kemian- tai lääketeollisuuden tuotteet, jotka sisältävät sokeria, isoglukoosia tai inuliinisiirappia.

141 artikla

Ylijäämäsokerin siirtäminen

1.   Kukin yritys voi päättää siirtää sokeri-, isoglukoosi- tai inuliinisiirappikiintiönsä ylittävän tuotantonsa kokonaan tai osittain siten, että se luetaan seuraavan markkinointivuoden tuotantoon. Tätä koskeva päätös on peruuttamaton, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan soveltamista.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun päätöksen tehneiden yritysten on

a)

ilmoitettava kyseiselle jäsenvaltiolle ennen tämän jäsenvaltion määrittelemää päivämäärää

i)

siirrettävän ruokosokerin määrät kuluvan markkinointivuoden 1 päivän helmikuuta ja 31 päivän elokuuta välisenä aikana,

ii)

siirrettävän juurikassokerin, isoglukoosin tai inuliinisiirapin muut määrät kuluvan markkinointivuoden 1 päivän helmikuuta ja 31 päivän elokuuta välisenä aikana;

b)

sitouduttava varastoimaan siirrettävät määrät omalla kustannuksellaan kuluvan markkinointivuoden loppuun asti.

3.   Jos yrityksen lopullinen tuotanto on kyseisenä markkinointivuonna pienempi kuin 1 kohdan mukaisen päätöksen tekohetkellä tehty arvio, siirrettyä määrää voidaan mukauttaa taannehtivasti viimeistään 31 päivänä lokakuuta seuraavana markkinointivuonna.

4.   Siirrettyjä määriä pidetään ensimmäisinä seuraavan markkinointivuoden kiintiössä tuotettavina määrinä.

5.   Markkinointivuoden aikana tämän artiklan mukaisesti varastoituun sokeriin ei saa soveltaa muita 16 tai 130 artiklan mukaisia varastointitoimenpiteitä.

142 artikla

Ylijäämämaksu

1.   Ylijäämämaksu peritään seuraavien tuotteiden määristä:

a)

minä tahansa markkinointivuonna tuotettu ylijäämäsokeri, -isoglukoosi ja inuliinisiirappi, lukuun ottamatta seuraavan markkinointivuoden kiintiötuotantoon siirrettyjä ja 141 artiklan mukaisesti varastoituja määriä taikka 139 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c–e alakohdassa tarkoitettuja määriä;

b)

teollisuudelle tarkoitettu sokeri, isoglukoosi ja inuliinisiirappi, josta ei ole komission täytäntöönpanosäädöksillä vahvistamaan määräpäivään mennessä toimitettu selvitystä, jonka mukaan se on valmistettu joksikin 140 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuksi tuotteeksi;

c)

sokeri, isoglukoosi ja inuliinisiirappi, joka on poistettu markkinoilta 130 artiklan mukaisesti ja jonka osalta 130 artiklan 3 kohdassa säädettyjä velvollisuuksia ei ole täytetty.

Ensimmäisen alakohdan b alakohdan mukaiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.   Neuvosto hyväksyy 1 kohdassa tarkoitetun ylijäämämaksun vahvistamista koskevat toimenpiteet Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

143 artikla

Siirretty säädösvalta

1.   Jotta varmistetaan, että 137 artiklassa tarkoitetut yritykset noudattavat velvollisuuksiaan, siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan yritysten hyväksynnän myöntämistä ja peruuttamista koskevat säännöt sekä hallinnollisia seuraamuksia koskevat perusteet.

2.   Jotta otetaan huomioon sokerialan erityispiirteet ja varmistetaan, että kaikkien osapuolten edut otetaan asianmukaisesti huomioon, siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä ehtojen merkityksestä kiintiöjärjestelmän toiminnan kannalta sekä edellytyksistä, jotka liittyvät myyntiin syrjäisimmille alueille.

3.   Sen varmistamiseksi, että viljelijät on liitetty tiiviisti päätökseen, joka koskee tietyn tuotantomäärän siirtämistä, siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan sokerin siirtämistä koskevat säännöt.

144 artikla

Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksillä 137 artiklassa tarkoitettujen yritysten osalta säännöt, jotka koskevat

a)

yritysten tekemiä hyväksymishakemuksia, hyväksyttyjen yritysten pitämiä rekistereitä ja tietoja, jotka hyväksyttyjen yritysten on toimitettava;

b)

tarkastuksia, jotka jäsenvaltioiden on tehtävä hyväksytyille yrityksille;

c)

jäsenvaltioiden komissiolle ja hyväksytyille yrityksille osoittamia tiedonantoja;

d)

raaka-aineiden toimittamista yrityksille, toimitussopimukset ja lähetysluettelot mukaan luettuina;

e)

vastaavuutta 139 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetun sokerin suhteen;

f)

syrjäisimpien alueiden erityistä hankintajärjestelmää;

g)

139 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan d alakohdassa tarkoitettua vientiä;

h)

jäsenvaltioiden yhteistyötä tehokkaiden tarkastusten varmistamiseksi;

i)

141 artiklassa erityisiä markkinointivuosia varten säädettyjen päivämäärien muuttamista;

j)

ylijäämämäärän vahvistamista, tiedonantoja ja 142 artiklassa tarkoitetun ylijäämämaksun suorittamista;

k)

päätoimisten puhdistamojen luettelon hyväksymistä liitteessä II olevan II osan B jakson 6 kohdan mukaisesti.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2   Jakso

Viini

145 artikla

Viinitilarekisteri ja tuotantokykyselvitys

1.   Jäsenvaltioiden on pidettävä viinitilarekisteriä, joka sisältää ajantasaiset tiedot tuotantokyvystä. Tätä velvoitetta sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2016 ainoastaan, jos jäsenvaltiot panevat täytäntöön I osan III luvussa tarkoitetun viini-istutuksia koskevan lupajärjestelmän tai kansallisen tukiohjelman.

2.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu velvollisuus ei koske 31 päivään joulukuuta 2015 saakka jäsenvaltioita, joissa 81 artiklan 2 kohdan mukaisesti luokiteltuihin viiniköynnöslajikkeisiin kuuluvien viiniköynnösten kokonaisviljelyala on pienempi kuin 500 hehtaaria.

3.   Jäsenvaltioiden, joiden tukiohjelmiin sisältyy viinitilojen rakenneuudistus ja uusiin lajikkeisiin siirtyminen 46 artiklan mukaisesti, on toimitettava komissiolle vuosittain viimeistään 1 päivänä maaliskuuta tuotantokykyään koskeva ajantasainen selvitys viinitilarekisterin perusteella. Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla 1 päivästä tammikuuta 2016 alkaen vahvistetaan yksityiskohdat, jotka koskevat viininviljelyaloista komissiolle toimitettavia tiedonantoja. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4.   Jäsenvaltioiden tuotantokyvyn seurannan ja todentamisen helpottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat viinitilarekisterin sisältöön ja sitä koskeviin poikkeuksiin liittyviä sääntöjä.

146 artikla

Viinialan kansalliset viranomaiset

1.   Jäsenvaltioiden on nimettävä yksi tai useampi viranomainen vastaamaan unionin sääntöjen noudattamisesta viinialalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen muita säännöksiä toimivaltaisten kansallisten viranomaisten määrittelystä. Jäsenvaltioiden on ennen kaikkea nimettävä ne laboratoriot, joilla on valtuudet suorittaa viinialan virallisia analyyseja. Nimettyjen laboratorioiden on täytettävä testilaboratorioita koskevat yleiset vaatimukset, jotka on määritelty asiakirjassa ISO/IEC 17025.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 1 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten ja laboratorioiden yhteystiedot. Komissio julkaisee nämä tiedot ja päivittää niitä säännöllisesti.

147 artikla

Saateasiakirjat ja rekisteri

1.   Viinialan tuotteet saa luovuttaa liikkeeseen unionissa ainoastaan, jos niiden mukana on virallisesti hyväksytty liiteasiakirja.

2.   Luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden tai henkilöryhmittymien, joilla on ammattinsa harjoittamista varten hallussaan viinialan tuotteita, erityisesti tuottajien, pullottajien, jalostajien ja kauppiaiden, on pidettävä kirjaa edellä mainittujen tuotteiden saapuvista ja lähtevistä eristä.

3.   Viinialan tuotteiden kuljetusten ja jäsenvaltioiden niille tekemien tarkastusten helpottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti

a)

säännöistä, jotka koskevat liiteasiakirjaa ja sen käyttöä;

b)

edellytyksistä, joilla liiteasiakirjaa voidaan pitää todisteena suojatusta alkuperänimityksestä tai maantieteellisestä merkinnästä;

c)

rekisterinpitovelvollisuudesta ja rekisterin käytöstä;

d)

sen täsmentämisestä, kenellä on velvollisuus pitää rekisteriä, ja vapautuksista tästä velvollisuudesta;

e)

rekisteriin sisällytettävistä toimista.

4.   Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan:

a)

sääntöjä rekistereiden rakenteesta, rekisteriin sisällytettävistä tuotteista, rekistereihin kirjaamisen määräajoista ja rekisterien päättämisestä;

b)

toimenpiteitä, joilla jäsenvaltiot velvoitetaan määrittelemään hävikkien suurimmat sallitut prosenttiosuudet;

c)

yleisiä ja siirtymäsäännöksiä, jotka koskevat rekisterien pitoa;

d)

sääntöjä, joilla määritetään, kuinka kauan liiteasiakirjat ja rekisterit on säilytettävä.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3   Jakso

Maito ja maitotuotteet

148 artikla

Sopimussuhteet maito- ja maitotuotealalla

1.   Jos jäsenvaltio päättää, että jokaisen sen alueella tapahtuvan raakamaidon toimituksen tuottajalta raakamaidon jalostajalle on kuuluttava osapuolten välisen kirjallisen sopimuksen piiriin, ja/tai päättää, että ensiostajan on tehtävä kirjallinen tarjous tuottajan toimittamaa raakamaitoa koskevan sopimuksen tekemisestä, tällaisen sopimuksen ja/tai tarjouksen sopimuksen tekemisestä on täytettävä 2 kohdassa säädetyt edellytykset.

Jos jäsenvaltio päättää, että raakamaidon toimitusten tuottajalta raakamaidon jalostajalle on kuuluttava osapuolten välisen kirjallisen sopimuksen piiriin, sen on myös päätettävä, mikä tai mitkä toimituksen vaiheet kuuluvat tällaisen sopimuksen piiriin, jos raakamaidon toimitus tapahtuu yhden tai useamman kerääjän toimesta.

Tässä artiklassa ja 105 artiklassa 'kerääjällä' tarkoitetaan yritystä, joka kuljettaa raakamaidon tuottajalta tai toiselta kerääjältä raakamaidon jalostajalle tai toiselle kerääjälle, jos raakamaidon omistusoikeus siirtyy kussakin tapauksessa.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu sopimus ja/tai tarjous sopimuksen tekemisestä on:

a)

tehtävä ennen toimitusta;

b)

tehtävä kirjallisesti; ja

c)

sen on sisällettävä erityisesti seuraavat seikat:

i)

toimituksesta maksettava hinta

jonka on oltava kiinteä ja sopimuksessa vahvistettu, ja/tai

joka on laskettava yhdistämällä sopimuksessa mainittuja eri tekijöitä, joihin voivat kuulua markkinatilanteen vaihtelua kuvaavat markkinaindikaattorit, toimitettu määrä ja toimitetun raakamaidon laatu tai koostumus;

ii)

raakamaidon määrä, joka voidaan toimittaa ja/tai on toimitettava, sekä tällaisten toimitusten ajankohta;

iii)

sopimuksen kesto, jolloin sopimus voi olla joko määräaikainen tai toistaiseksi voimassa oleva siten, että sopimukseen sisällytetään irtisanomislauseke;

iv)

maksuaikoja ja -menettelyjä koskevat yksityiskohtaiset tiedot;

v)

raakamaidon keräämis- tai toimittamisjärjestelyt; ja

vi)

ylivoimaisen esteen sattuessa sovellettavat säännöt.

3.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, sopimusta ja/tai tarjousta sopimuksen tekemisestä ei vaadita silloin, kun tuottaja toimittaa raakamaidon osuuskunnalle, jonka jäsen tuottaja on, jos kyseisen osuuskunnan sääntöihin tai näillä säännöillä vahvistettuihin taikka niistä johdettuihin sääntöihin ja päätöksiin sisältyy määräyksiä, jotka vaikutukseltaan vastaavat 2 kohdan a, b ja c alakohdan säännöksiä.

4.   Kaikista raakamaidon tuottajien, kerääjien tai jalostajien tekemien raakamaidon toimitusta koskevien sopimusten ehdoista, 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetut ehdot mukaan luettuina, voidaan vapaasti neuvotella osapuolten kesken.

Sen estämättä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, sovelletaan toista tai kumpaakin seuraavista:

a)

jos jäsenvaltio päättää tehdä raakamaidon toimituksia koskevan kirjallisen sopimuksen pakolliseksi 1 kohdan mukaisesti, se voi vahvistaa vähimmäiskeston, jota sovelletaan ainoastaan tuottajan ja raakamaidon ensiostajan välisiin kirjallisiin sopimuksiin; vähimmäiskeston on oltava vähintään kuusi kuukautta, eikä se saa haitata sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa;

b)

jos jäsenvaltio päättää, että raakamaidon ensiostajan on 1 kohdan mukaisesti tehtävä tuottajalle kirjallinen tarjous sopimuksen tekemisestä, se voi säätää, että tarjouksen on sisällettävä kansallisessa lainsäädännössä tältä osin vahvistettu sopimuksen vähimmäiskesto; vähimmäiskeston on oltava vähintään kuusi kuukautta, eikä se saa haitata sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa.

Toinen alakohta ei rajoita tuottajan oikeutta kieltäytyä tällaisesta vähimmäiskestosta, jos kieltäytyminen tehdään kirjallisesti. Tällöin osapuolet voivat vapaasti neuvotella kaikista sopimuksen ehdoista, 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetut ehdot mukaan luettuina.

5.   Jäsenvaltioiden, jotka käyttävät tässä artiklassa tarkoitettuja vaihtoehtoja, on ilmoitettava komissiolle, miten niitä sovelletaan.

6.   Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan toimenpiteet, jotka ovat tarpeen tämän artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan sekä 3 kohdan yhdenmukaista soveltamista varten, sekä toimenpiteet, jotka liittyvät jäsenvaltioiden tämän artiklan mukaisesti tekemiin ilmoituksiin. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

149 artikla

Sopimussuhteet maito- ja maitotuotealalla

1.   Jäljempänä olevan 152 artiklan 3 kohdan mukaisesti hyväksytty maito- ja maitotuotealan tuottajaorganisaatio voi neuvotella tuottajajäsentensä puolesta raakamaidon toimittamista tuottajalta raakamaidon jalostajalle tai 148 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetulle kerääjälle koskevan sopimuksen, joka kattaa jäsenten koko yhteistuotannon tai osan siitä.

2.   Tuottajaorganisaatio voi käydä neuvotteluja

a)

riippumatta siitä, siirretäänkö raakamaidon omistusoikeus tuottajalta tuottajaorganisaatiolle;

b)

riippumatta siitä, onko neuvoteltu hinta sama joidenkin tai kaikkien tuottajajäsenten yhteistuotannolle;

c)

jos tietyn tuottajaorganisaation osalta täyttyvät kaikki seuraavat edellytykset:

i)

tällaisten neuvottelujen kohteena olevan raakamaidon määrä on enintään 3,5 prosenttia unionin kokonaistuotannosta,

ii)

neuvottelujen kohteena olevan raakamaidon tietyssä jäsenvaltiossa tuotettu määrä on enintään 33 prosenttia kyseisen jäsenvaltion kansallisesta kokonaistuotannosta, ja

iii)

neuvottelujen kohteena olevan raakamaidon tietyssä jäsenvaltiossa tuotettu määrä on enintään 33 prosenttia kyseisen jäsenvaltion kansallisesta kokonaistuotannosta, ja

d)

jos asianomaiset tuottajat eivät ole minkään muun sellaisen tuottajaorganisaation jäseniä, joka niin ikään neuvottelee tällaisia sopimuksia niiden puolesta; jäsenvaltiot voivat kuitenkin myöntää poikkeuksia tästä edellytyksestä asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, joissa tuottajilla on kaksi toisistaan erillistä tuotantoyksikköä eri maantieteellisillä alueilla;

e)

jos raakamaitoa ei koske tuottajan osuuskuntajäsenyydestä aiheutuva velvoite toimittaa maitoa osuuskunnan säännöissä vahvistettujen ehtojen mukaisesti tai näillä säännöillä vahvistettujen tai niistä johdettujen sääntöjen ja päätösten mukaisesti; ja

f)

jos tuottajaorganisaatio ilmoittaa neuvottelujen kohteena olevan raakamaidon määrän sen jäsenvaltion tai niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, jossa tai joissa se toimii.

3.   Sen estämättä, mitä 2 kohdan c alakohdan ii ja iii alakohdassa säädetään, tuottajaorganisaatio voi käydä 1 kohdan nojalla neuvotteluja, jos neuvottelujen kohteena oleva kyseisen tuottajaorganisaation tuottaman raakamaidon määrä, joka tuotetaan tai toimitetaan jäsenvaltiossa, jonka vuotuinen raakamaidon kokonaistuotanto on alle 500 000 tonnia, on enintään 45 prosenttia kyseisen jäsenvaltion kansallisesta kokonaistuotannosta.

4.   Tätä artiklaa sovellettaessa viittauksilla tuottajaorganisaatioihin tarkoitetaan myös tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymiä.

5.   Edellä olevan 2 kohdan c alakohdan ja 3 kohdan soveltamiseksi komissio julkaisee tarkoituksenmukaisiksi katsomillaan tavoin ja viimeisimpiä saatavilla olevia tietoja käyttäen raakamaidon tuotantomäärät unionissa ja jäsenvaltioissa.

6.   Poiketen siitä, mitä 2 kohdan c alakohdassa ja 3 kohdassa säädetään ja vaikka siinä asetetut kynnykset eivät ylity, tämän kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu kilpailuviranomainen voi yksittäisessä tapauksessa päättää, että tuottajaorganisaation olisi joko aloitettava tietyt neuvottelut uudelleen tai ei olisi neuvoteltava lainkaan, jos se katsoo tämän olevan välttämätöntä kilpailun ylläpitämiseksi tai kyseisen viranomaisen alueella toimiville raakamaitoa jalostaville pk-yrityksille aiheutuvan vakavan haitan välttämiseksi.

Jos kyse on useamman kuin yhden jäsenvaltion kattavista neuvotteluista, komissio tekee ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun päätöksen ilman 229 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista. Muissa tapauksissa päätöksen tekee sen jäsenvaltion kansallinen kilpailuviranomainen, jota neuvottelut koskevat.

Tässä kohdassa tarkoitettuja päätöksiä ei sovelleta ennen kuin ne on annettu tiedoksi asianomaisille yrityksille.

7.   Tässä artiklassa tarkoitetaan

a)

'kansallisella kilpailuviranomaisella' neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (39) 5 artiklassa tarkoitettua viranomaista;

b)

'pk-yrityksellä' suosituksessa 2003/361/EY tarkoitettuja mikroyrityksiä sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä.

8.   Jäsenvaltioiden, joissa käydään tämän artiklan mukaisia neuvotteluja, on ilmoitettava komissiolle 2 kohdan f alakohdan ja 6 kohdan soveltamisesta.

150 artikla

Suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustetun juuston tarjonnan sääntely

1.   Jäljempänä olevan 152 artiklan 3 kohdan mukaisesti hyväksytyn tuottajaorganisaation, 157 artiklan 3 kohdan mukaisesti hyväksytyn toimialakohtaisen organisaation tai asetuksen (EU) N:o 1151/2012 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun toimijoiden ryhmittymän pyynnöstä jäsenvaltiot voivat vahvistaa rajoitetuksi ajaksi sitovia sääntöjä, jotka koskevat asetuksen (EU) N:o 1151/2012 5 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisella suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustetun juuston tarjonnan sääntelyä.

2.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista säännöistä on tehtävä etukäteissopimus asetuksen (EU) N:o 1151/2012 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun maantieteellisen alueen osapuolten välillä. Tällaisen sopimuksen osapuolina on oltava vähintään kaksi kolmasosaa maidontuottajista tai heidän edustajistaan, jotka edustavat vähintään kahta kolmasosaa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun juuston tuotantoon käytetystä raakamaidosta, ja tapauksen mukaan vähintään kaksi kolmasosaa tuon juuston tuottajista, jotka edustavat vähintään kahta kolmasosaa kyseisen juuston tuotannosta asetuksen (EU) N:o 1151/2012 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla maantieteellisellä alueella.

3.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovellettaessa ja kun kyse on suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustetusta juustosta, kyseisen juuston tuote-eritelmässä esitetyn raakamaidon maantieteellisen alkuperäalueen on oltava sama kuin kyseiseen juustoon liittyvä asetuksen (EU) N:o 1151/2012 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu maantieteellinen alue.

4.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut säännöt:

a)

saavat kattaa ainoastaan asianomaisen tuotteen tarjonnan sääntelyn, ja niiden tavoitteena on oltava kyseisen juuston tarjonnan mukauttaminen kysyntään;

b)

saavat vaikuttaa ainoastaan asianomaiseen tuotteeseen;

c)

voivat olla sitovia enintään kolmen vuoden ajan, ja ne voidaan uusia tämän kauden jälkeen uuden 1 kohdassa tarkoitetun pyynnön perusteella;

d)

eivät saa vaikuttaa haitallisesti sellaisten tuotteiden kauppaan, jotka eivät kuulu mainittujen sääntöjen soveltamisalaan;

e)

eivät saa liittyä mihinkään liiketoimeen asianomaisen juuston ensimmäisen markkinoille saattamisen jälkeen;

f)

eivät saa mahdollistaa hintojen vahvistamista silloinkaan, kun hinnat vahvistetaan ohjeellisesti tai suosituksena;

g)

eivät saa johtaa siihen, että asianomaisesta tuotteesta ei ole käytettävissä suurta osaa, joka muussa tapauksessa olisi käytettävissä;

h)

eivät saa aiheuttaa syrjintää, estää uusia toimijoita pääsemästä markkinoille eivätkä heikentää pientuottajien asemaa;

i)

vaikuttavat osaltaan asianomaisen tuotteen laadun ylläpitämiseen ja/tai kehittämiseen.

j)

eivät saa rajoittaa 149 artiklan soveltamista.

5.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut säännöt on julkaistava asianomaisen jäsenvaltion virallisessa lehdessä.

6.   Jäsenvaltioiden on suoritettava tarkastuksia varmistaakseen, että 4 kohdassa säädettyjä ehtoja noudatetaan, ja jos toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ovat todenneet, että näitä ehtoja ei ole noudatettu, jäsenvaltioiden on kumottava 1 kohdassa tarkoitetut säännöt.

7.   Jäsenvaltioiden on viipymättä ilmoitettava komissiolle hyväksymistään 1 kohdassa tarkoitetuista säännöistä. Komissio toimittaa jäsenvaltioille tiedon tällaisia sääntöjä koskevista ilmoituksista.

8.   Komissio voi milloin tahansa hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla velvoitetaan jäsenvaltio kumoamaan 1 kohdan mukaisesti hyväksymänsä säännöt, jos komissio toteaa, että kyseiset säännöt eivät ole 4 kohdassa säädettyjen ehtojen mukaisia tai että ne haittaavat tai vääristävät kilpailua huomattavassa osassa sisämarkkinoita tai vaarantavat vapaakaupan taikka Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 39 artiklan tavoitteiden saavuttamisen. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään ilman tämän asetuksen 229 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista.

151 artikla

Pakolliset ilmoitukset maito- ja maitotuotealalla

Raakamaidon ensiostajien on 1 päivästä huhtikuuta 2015 ilmoitettava toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle niille kunkin kuukauden aikana toimitetun raakamaidon määrä.

Tässä artiklassa ja 148 artiklassa 'ensiostajalla' tarkoitetaan yritystä tai ryhmää, joka ostaa maitoa tuottajilta

a)

kerätäkseen, pakatakseen, varastoidakseen, jäähdyttääkseen tai jalostaakseen sitä, myös toimeksiantona;

b)

myydäkseen sen yhdelle tai useammalle maitoa tai muita maitotuotteita käsittelevälle tai jalostavalle yritykselle.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun raakamaidon määrä.

Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan tällaisten ilmoitusten sisältöä, muotoa ja toimittamisajankohtaa koskevat säännöt sekä jäsenvaltioiden tämän artiklan mukaisesti antamiin ilmoituksiin liittyvät toimenpiteet. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

III   LUKU

Tuottajaorganisaatiot ja niiden yhteenliittymät sekä toimialakohtaiset organisaatiot

1   Jakso

Määritelmä ja hyväksyminen

152 artikla

Tuottajaorganisaatiot

1.   Jäsenvaltiot voivat pyynnöstä hyväksyä tuottajaorganisaatiot, jotka

a)

muodostuvat jonkin yksittäisen 1 artiklan 2 kohdassa luetellun alan viljelijöistä ja joissa näillä on 153 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukainen määräävä asema;

b)

on perustettu tuottajien aloitteesta;

c)

pyrkivät tiettyyn päämäärään, johon voi sisältyä vähintään yksi seuraavista tavoitteista:

i)

varmistaa tuotannon suunnittelu ja mukauttaminen kysyntää vastaavaksi, erityisesti laadun ja määrän osalta;

ii)

keskittää jäsenten tuottamien tuotteiden tarjontaa ja markkinoille saattamista, mukaan lukien suoramarkkinointi;

iii)

optimoida tuotantokustannuksia ja investointien kannattavuutta ympäristöön ja eläinten hyvinvointiin liittyviin vaatimuksiin vastaamiseksi ja vakauttaa tuottajahintoja;

iv)

laatia tutkimuksia ja kehitysaloitteita kestävistä tuotantomenetelmistä, innovatiivisista käytännöistä, taloudellisesta kilpailukyvystä ja markkinakehityksestä;

v)

edistää ja antaa ympäristöä säästävien viljelymenetelmien, tuotantotekniikoiden sekä asianmukaisten eläinten hyvinvointia koskevien käytäntöjen ja tekniikoiden toteuttamiseen tarvittavaa teknistä apua;

vi)

edistää tuotantonormien käyttöä, tuotteiden laadun parantamista ja sellaisten tuotteiden kehittämistä, joiden alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä on suojattu tai jotka kuuluvat kansallisen laatumerkinnän piiriin, sekä antaa näihin tarvittavaa teknistä apua;

vii)

käsitellä sivutuotteita ja jätettä erityisesti veden, maaperän ja maiseman laadun suojelemiseksi sekä luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi tai parantamiseksi;

viii)

edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä ja ilmastonmuutoksen hillitsemistä;

ix)

kehittää aloitteita menekinedistämisen ja kaupan pitämisen aloilla;

x)

hallinnoida tämän asetuksen 31 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitettujen hedelmä- ja vihannesalan toimintaohjelmissa ja (EU) N:o 1305/2013 36 artiklassa tarkoitettuja keskinäisiä rahastoja;

xi)

antaa tarvittavaa teknistä tukea futuurimarkkinoiden ja vakuutusjärjestelmien käyttöön.

2.   Edellä olevan 1 kohdan mukainen hyväksytty tuottajaorganisaatio voidaan hyväksyä edelleen, jos se sitoutuu pitämään kaupan CN-koodiin ex 2208 kuuluvia muita kuin perussopimusten liitteessä I tarkoitettuja tuotteita, edellyttäen, että kyseisten tuotteiden osuus ei ole suurempi kuin 49 prosenttia tuottajaorganisaation kaupan pidettyjen tuotteiden kokonaisarvosta ja että kyseiset tuotteet eivät saa unionin tukea. Tuotteita ei oteta huomioon hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioiden osalta 34 artiklan 2 kohdan mukaisen kaupan pidetyn tuotannon arvon laskennassa.

3.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on hyväksyttävä maito- ja maitotuotealan tuottajista muodostuvat tuottajaorganisaatiot, jotka

a)

on perustettu tuottajien aloitteesta;

b)

pyrkivät tiettyyn päämäärään, johon voi sisältyä yksi tai useampi seuraavista tavoitteista:

i)

varmistaa tuotannon suunnittelu ja mukauttaminen kysyntää vastaavaksi, erityisesti laadun ja määrän osalta;

ii)

keskittää jäsenten tuottamien tuotteiden tarjontaa ja markkinoille saattamista;

iii)

optimoida tuotantokustannuksia ja vakauttaa tuottajahintoja.

153 artikla

Tuottajaorganisaatioiden perussääntö

1.   Tuottajaorganisaation perussäännössä on määrättävä, että sen tuottajajäsenten on erityisesti

a)

sovellettava tuottajaorganisaation hyväksymiä sääntöjä, jotka liittyvät tuotantoilmoitusvelvoitteeseen, tuotantoon, kaupan pitämiseen ja ympäristönsuojeluun;

b)

kuuluttava minkä tahansa tietyn tilan tietyn tuotteen osalta vain yhteen tuottajaorganisaatioon; asianomainen jäsenvaltio voi kuitenkin myöntää poikkeuksia tästä edellytyksestä asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, joissa tuottajajäsenillä on kaksi toisistaan erillistä tuotantoyksikköä eri maantieteellisillä alueilla;

c)

toimitettava tuottajaorganisaation tilastotarkoituksiin pyytämät tiedot.

2.   Tuottajaorganisaation perussäännössä on lisäksi määrättävä

a)

menettelyistä, joilla 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut säännöt määritetään, annetaan ja muutetaan;

b)

tuottajaorganisaation rahoittamiseen tarvittavien maksujen perimisestä jäseniltä;

c)

säännöistä, jotka varmistavat, että tuottajajäsenet voivat demokraattisella tavalla valvoa organisaatiota ja päätöksentekoa;

d)

seuraamuksista, kun tuottajaorganisaation perussäännön mukaisia velvoitteita, erityisesti maksujen suorittamisen osalta, jätetään noudattamatta tai tuottajaorganisaation hyväksymiä sääntöjä rikotaan;

e)

säännöistä, jotka liittyvät uusien jäsenten hyväksymiseen ja erityisesti jäsenyyden vähimmäiskestoon, joka ei voi olla vuotta lyhyempi;

f)

tuottajaorganisaation toiminnan kannalta välttämättömistä kirjanpito- ja budjettisäännöistä.

3.   Edellä olevaa 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta maito- ja maitotuotealan tuottajaorganisaatioihin.

154 artikla

Tuottajaorganisaatioiden hyväksyminen

1.   Jotta jäsenvaltio hyväksyy tuottajaorganisaation, hyväksymistä hakevan tuottajaorganisaation on oltava oikeussubjekti tai oikeussubjektin selkeästi määritelty osa, joka

a)

täyttää 152 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa säädetyt vaatimukset;

b)

omaa vähimmäismäärän jäseniä ja/tai jonka kaupan pidetyn tuotannon määrä tai arvo täyttää asianomaisen jäsenvaltion asettamat vähimmäisvaatimukset alueella, jolla se toimii;

c)

tarjoaa riittävät selvitykset siitä, että se voi toteuttaa toimintaansa asianmukaisesti niin keston, tehokkuuden, inhimillisen, aineellisen ja teknisen avun jäsenille tarjoamisen kuin tarjonnan asianmukaisen keskittämisen suhteen;

d)

soveltaa tämän kohdan a, b ja c alakohdan mukaista perussääntöjä.

2.   Jäsenvaltiot voivat päättää, että tuottajaorganisaatiot, jotka on hyväksytty ennen 1 päivää tammikuuta 2014 kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja jotka täyttävät tämän artiklan 1 kohdassa vahvistetut edellytykset, on katsottava 152 artiklan nojalla hyväksytyiksi tuottajaorganisaatioiksi.

3.   Tuottajaorganisaatiot, jotka on hyväksytty ennen 1 päivää tammikuuta 2014 kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja jotka eivät täytä 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä, voivat jatkaa toimintaansa kansallisen lainsäädännön mukaisesti 1 päivään tammikuuta 2015 saakka.

4.   Jäsenvaltioiden on:

a)

päätettävä hyväksymisen myöntämisestä tuottajaorganisaatiolle neljän kuukauden kuluessa siitä, kun hakemus ja kaikki sitä tukevat asianmukaiset todisteet on jätetty; tämä hakemus on jätettävä siinä jäsenvaltiossa, jossa organisaation päätoimipaikka on;

b)

suoritettava itse määritteleminsä väliajoin tarkastuksia varmistaakseen, että hyväksytyt tuottajaorganisaatiot noudattavat tätä lukua;

c)

määrättävä kyseisille organisaatioille ja yhteenliittymille sovellettavia seuraamuksia, jos säännöksiä ei ole noudatettu tai jos ilmenee tässä luvussa säädettyjä toimenpiteitä koskevia sääntöjenvastaisuuksia, sekä päätettävä tarvittaessa siitä, peruutetaanko hyväksyntä;

d)

ilmoitettava komissiolle viimeistään kunkin vuoden 31 päivänä maaliskuuta edellisen kalenterivuoden aikana tekemistään hyväksymisen myöntämistä, epäämistä tai peruuttamista koskevista päätöksistä.

155 artikla

Ulkoistaminen

Jäsenvaltiot voivat sallia hyväksytyn tuottajaorganisaation tai hyväksytyn tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymän ulkoistaa komission 173 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaisesti määrittelemillä aloilla jonkin muun osan toiminnastaan kuin tuotannon, myös tytäryritysten kohdalla, edellyttäen, että tuottajaorganisaatio tai tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymä on edelleen vastuussa ulkoistetun toiminnon suorittamisen varmistamisesta sekä toiminnon suorittamiseen liittyvän kaupallisen järjestelyn kokonaishallinnasta ja -valvonnasta.

156 artikla

Tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymät

1.   Jäsenvaltiot voivat pyynnöstä hyväksyä tietyllä 1 artiklan 2 kohdassa luetellulla alalla toimivat tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymät, jotka on perustettu hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden aloitteesta.

Jollei 173 artiklan mukaisesti vahvistetuista säännöistä muuta johdu, tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymät voivat hoitaa mitä tahansa tuottajaorganisaatioiden toimia tai tehtäviä.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat pyynnöstä hyväksyä maito- ja maitotuotealan hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymän, jos asianomainen jäsenvaltio katsoo, että yhteenliittymä pystyy käytännössä hoitamaan minkä hyvänsä hyväksytyn tuottajaorganisaation tehtävistä ja täyttää 161 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset.

157 artikla

Toimialakohtaiset organisaatiot

1.   Jäsenvaltiot voivat pyynnöstä hyväksyä jollain yksittäisellä 1 artiklan 2 kohdassa luetellulla alalla toimivat toimialakohtaiset organisaatiot, jotka

a)

muodostuvat tuotantoon ja vähintään yhteen seuraavista toimitusketjun vaiheista liittyvien taloudellisten toimien edustajista: yhden tai useamman alan tuotteiden jalostus tai kauppa, myös jakelu;

b)

on perustettu kaikkien tai joidenkin niihin kuuluvien organisaatioiden tai yhteenliittymien aloitteesta;

c)

ottaen huomioon jäsentensä ja kuluttajien edut pyrkivät tiettyyn päämäärään, johon voi sisältyä erityisesti yksi seuraavista tavoitteista:

i)

tuotantoa ja markkinoita koskevan tietämyksen ja avoimuuden lisääminen muun muassa julkistamalla koottuja tilastotietoja aiemmin tehtyjen sopimusten mukaisista tuotantokustannuksista, hinnoista, myös tarvittaessa hintaindekseistä, määristä sekä niiden kestosta, ja tekemällä selvityksiä mahdollisesta tulevasta markkinakehityksestä alueellisesti, kansallisesti tai kansainvälisesti;

ii)

tuotantomahdollisuuksien ennakointi ja julkisten markkinahintojen rekisteröinti;

iii)

tuotteiden markkinoille saattamisen entistä paremman yhteensovittamisen edistäminen erityisesti tutkimuksen ja markkinatutkimusten avulla;

iv)

potentiaalisten vientimarkkinoiden tutkiminen;

v)

sanotun rajoittamatta 148 ja 168 artiklan soveltamista unionin sääntöjen mukaisten vakiosopimusten laatiminen maataloustuotteiden myynnistä hankkijoille ja/tai jalostettujen tuotteiden toimittamisesta jakelijoille ja vähittäismyyjille ottaen huomioon, että on saatava aikaan oikeudenmukaiset kilpailuedellytykset ja vältettävä vääristymiä markkinoilla;

vi)

tuotteisiin liittyvän koko potentiaalin hyödyntäminen, myös markkinointimahdollisuuksien osalta, ja taloudellista kilpailukykyä ja innovointia vahvistavien aloitteiden kehittäminen;

vii)

tiedottaminen ja tutkimusten toteuttaminen tuotannon innovoimiseksi, järkeistämiseksi, parantamiseksi ja ohjaamiseksi ja tarvittaessa jalostamiseksi ja kaupan pitämiseksi markkinoiden tarpeisiin ja kuluttajien makuun ja odotuksiin entistä paremmin mukautettujen tuotteiden suuntaan, erityisesti tuotteiden laadun, suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustettujen tuotteiden erityisominaisuudet mukaan lukien, ja ympäristönsuojelun osalta;

viii)

keinojen etsiminen eläinlääkintätuotteiden tai kasvinsuojeluaineiden käytön rajoittamiseksi, muiden tuotantopanosten hallinnoimiseksi paremmin, tuotteiden laadun varmistamiseksi, maaperän ja vesien suojelemiseksi, elintarviketurvallisuuden edistämiseksi, erityisesti tuotteiden jäljitettävyyden avulla ja parantamalla eläinten terveyttä ja hyvinvointia;

ix)

menetelmien ja keinojen kehittäminen tuotteiden laadun parantamiseksi kaikissa tuotannon ja tarvittaessa jalostuksen ja kaupan pitämisen vaiheissa;

x)

kaikkien mahdollisten sellaisten toimien toteuttaminen, joilla voidaan tukea, suojata ja edistää luonnonmukaista maataloutta sekä alkuperänimityksiä, laatumerkintöjä ja maantieteellisiä merkintöjä;

xi)

integroitua kestävää tuotantoa tai muita ympäristöystävällisiä tuotantotapoja koskevien tutkimusten edistäminen ja laatiminen;

xii)

tuotteiden terveelliseen ja vastuulliseen kulutukseen kannustaminen sisämarkkinoilla; ja/tai terveydelle vaarallisen käytön haitoista tiedottaminen;

xiii)

kulutuksen edistäminen ja/tai tuotteita koskevan tiedon tarjoaminen sisämarkkinoilla ja niiden ulkopuolisilla markkinoilla;

xiv)

sivutuotteiden ja jätteiden hallinnan ja vähentämisen tukeminen.

2.   Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa jäsenvaltiot voivat syrjimättömin ja puolueettomin perustein päättää, että 158 artiklan 1 kohdan c alakohdassa mainittu edellytys täyttyy rajoittamalla toimialakohtaisten organisaatioiden lukumäärää alueellisesti tai kansallisesti, jos näin säädetään ennen 1 päivää tammikuuta 2014 olemassa olevissa kansallisissa säännöissä ja kun tällä ei haitata sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa.

3.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, maito- ja maitotuotealalla jäsenvaltiot voivat hyväksyä toimialakohtaiset organisaatiot, jotka

a)

ovat muodollisesti pyytäneet hyväksyntää ja joihin kuuluu edustajia taloudellisen toiminnan aloilta, jotka liittyvät raakamaidon tuotantoon ja vähintään yhteen seuraavista toimitusketjun vaiheista:

b)

on perustettu kaikkien tai joidenkin a alakohdassa tarkoitettujen edustajien aloitteesta;

c)

harjoittavat tällaisten toimialakohtaisten organisaatioiden jäsenten ja kuluttajien edut huomioon ottaen yhdellä tai useammalla unionin alueella yhtä tai useampaa seuraavista toiminnoista:

i)

tuotantoa ja markkinoita koskevan tietämyksen ja avoimuuden lisääminen muun muassa julkistamalla tilastotietoja aiemmin tehtyjen raakamaidon toimitusta koskevien sopimusten mukaisista hinnoista, määristä ja näiden sopimusten kestosta, ja tekemällä selvityksiä mahdollisesta tulevasta markkinakehityksestä alueellisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti;

ii)

maito- ja maitotuotealan tuotteiden markkinoille saattamisen entistä paremman yhteensovittamisen edistäminen erityisesti tutkimuksen ja markkinatutkimusten avulla;

iii)

maidon ja maitotuotteiden kulutuksen edistäminen ja niitä koskeva tiedotus sekä sisämarkkinoilla että ulkomaanmarkkinoilla;

iv)

potentiaalisten

v)

raakamaidon myymistä ostajille tai jalostettujen tuotteiden toimittamista jakelijoille ja vähittäismyyjille koskevien, unionin sääntöjen mukaisten vakiosopimusten laatiminen ottaen huomioon oikeudenmukaisten kilpailuedellytysten toteutuminen ja markkinoiden vääristymisen välttäminen;

vi)

tiedottaminen ja tutkimusten toteuttaminen tuotannon ohjaamiseksi tuotteisiin, jotka soveltuvat paremmin markkinoiden tarpeisiin ja kuluttajien mieltymyksiin ja odotuksiin, erityisesti tuotteiden laadun ja ympäristönsuojelun osalta;

vii)

maitotuotealan tuotantopotentiaalin säilyttäminen ja kehittäminen muun muassa edistämällä innovointia ja tukemalla sovellettua tutkimusta ja kehittämistä koskevia ohjelmia, jotta voidaan käyttää hyväksi maidon ja maitotuotteiden kaikkia mahdollisuuksia ja erityisesti kehittää lisäarvoa tuovia, kuluttajien kannalta houkuttelevampia tuotteita;

viii)

keinojen etsiminen eläinlääkintätuotteiden käytön rajoittamiseksi, muiden tuotantopanosten hallinnan parantamiseksi sekä elintarvikkeiden turvallisuuden ja eläinten terveyden parantamiseksi;

ix)

menetelmien ja keinojen kehittäminen tuotteiden laadun parantamiseksi kaikissa tuotannon ja kaupan pitämisen vaiheissa;

x)

luonnonmukaisen maatalouden potentiaalin hyödyntäminen ja tällaisen maatalouden sekä alkuperänimityksellä, laatumerkinnällä ja maantieteellisellä merkinnällä varustettujen tuotteiden tuotannon suojaaminen ja edistäminen; ja

xi)

integroidun tuotannon tai muiden ympäristöä säästävien tuotantotapojen edistäminen.

158 artikla

Toimialakohtaisten organisaatioiden hyväksyminen

1.   Jäsenvaltiot voivat hyväksyä pyynnöstä toimialakohtaiset organisaatiot, jos tällaiset organisaatiot:

a)

täyttävät 157 artiklassa säädetyt vaatimukset;

b)

harjoittavat toimintaansa yhdellä tai useammalla asianomaisella alueella;

c)

muodostavat merkittävän osan 157 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta taloudellisesta toiminnasta;

d)

eivät itse harjoita tuotantoa, jalostusta tai kauppaa lukuun ottamatta 162 artiklassa tarkoitettuja tapauksia.

2.   Jäsenvaltiot voivat päättää, että toimialakohtaiset organisaatiot, jotka on hyväksytty ennen 1 päivää tammikuuta 2014 kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja jotka täyttävät tämän artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset, on katsottava 157 artiklan nojalla hyväksytyiksi toimialakohtaisiksi organisaatioiksi.

3.   Toimialakohtaiset organisaatiot, jotka on hyväksytty ennen 1 päivää tammikuuta 2014 kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja jotka eivät täytä tämän artiklan 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä, voivat jatkaa toimintaansa kansallisen lainsäädännön mukaisesti 1 päivään tammikuuta 2015 saakka.

4.   Jäsenvaltiot voivat hyväksyä ennen 1 päivää tammikuuta 2014 olemassa olevat toimialakohtaiset organisaatiot kaikilla aloilla riippumatta siitä, onko ne hyväksytty pyynnöstä vai perustettu lailla, vaikka ne eivät täytä 157 artiklan 1 kohdan b alakohdan tai 157 artiklan 3 kohdan b alakohdan edellytystä.

5.   Jos jäsenvaltiot hyväksyvät toimialakohtaisen järjestön 1 kohdan tai 2 kohdan mukaisesti, niiden on

a)

päätettävä hyväksymisen myöntämisestä neljän kuukauden kuluessa siitä, kun hakemus ja kaikki sitä tukevat asianmukaiset todisteet on jätetty siinä jäsenvaltiossa, jossa organisaation päätoimipaikka on;

b)

suoritettava määritteleminsä väliajoin tarkastuksia varmistaakseen, että hyväksytyt toimialakohtaiset organisaatiot täyttävät niiden hyväksymiselle asetetut edellytykset;

c)

määrättävä kyseiselle organisaatiolle vahvistamiaan seuraamuksia, jos tässä asetuksessa säädettyjä toimenpiteitä ei ole noudatettu tai jos ilmenee tässä luvussa säädettyjä toimenpiteitä koskevia sääntöjenvastaisuuksia, sekä päätettävä tarvittaessa siitä, peruutetaanko hyväksyntä;

d)

peruutettava hyväksyntä, mikäli tässä artiklassa säädetyt vaatimukset ja hyväksymisedellytykset eivät enää täyty;

e)

ilmoitettava komissiolle vuosittain viimeistään 31 päivänä maaliskuuta edellisen kalenterivuoden aikana tekemistään hyväksymisen myöntämistä, epäämistä tai peruuttamista koskevista päätöksistä.

2   Jakso

Erityisaloja koskevat lisäsäännöt

159 artikla

Hyväksymisvelvoite

Poiketen siitä, mitä 152–158 artiklassa säädetään, jäsenvaltioiden on pyynnöstä hyväksyttävä

a)

tuottajaorganisaatiot, jotka toimivat

i)

hedelmä- ja vihannesalalla siten, että toiminta koskee yhtä tai useampaa kyseisen alan tuotetta ja/tai tällaisia yksinomaan jalostukseen tarkoitettuja tuotteita;

ii)

oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien alalla,

iii)

silkkiäistoukka-alalla,

iv)

humala-alalla;

b)

oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien alalla sekä tupakka-alalla toimivat toimialakohtaiset organisaatiot.

160 artikla

Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatiot

Hedelmä- ja vihannesalalla toimivien tuottajaorganisaatioiden on pyrittävä vähintään yhteen 152 artiklan 1 kohdan c alakohdan i–iii alakohdassa asetetuista tavoitteista.

Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaation perussäännössä on vaadittava, että tuottajajäsenet pitävät koko kyseisen tuotantonsa kaupan tuottajaorganisaation välityksellä.

Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioiden ja tuottajaorganisaatioiden yhteenliitymien katsotaan tehtäviään hoitaessaan toimivan taloudellisissa asioissa jäsentensä nimissä ja näiden puolesta.

161 artikla

Maito- ja maitotuotealan tuottajaorganisaatioiden hyväksyminen

1.   Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä maito- ja maitotuotealan tuottajaorganisaatioiksi kaikki oikeussubjektit tai oikeussubjektien tarkoin määritellyt osat, jotka hakevat tällaista hyväksymistä, jos

a)

ne täyttävät 152 artiklan 3 kohdassa säädetyt vaatimukset;

b)

niillä on vähimmäismäärä jäseniä ja/tai niiden kaupan pidetyn tuotannon määrä täyttää asianomaisen jäsenvaltion asettamat vähimmäisvaatimukset alueella, jolla ne toimivat;

c)

on olemassa riittävät todisteet siitä, että ne voivat toteuttaa toimintaansa asianmukaisesti niin keston, tehokkuuden kuin tarjonnan keskittämisen suhteen;

d)

niiden säännöt ovat tämän kohdan a, b ja c alakohdan mukaiset.

2.   Jäsenvaltiot voivat päättää, että tuottajaorganisaatiot, jotka on hyväksytty kansallisen lainsäädännön perusteella ennen 2 päivää huhtikuuta 2012 ja jotka täyttävät tämän artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset, on katsottava 152 artiklan 3 kohdan nojalla hyväksytyiksi tuottajaorganisaatioiksi.

3.   Jäsenvaltioiden on

a)

päätettävä hyväksymisen myöntämisestä tuottajaorganisaatiolle neljän kuukauden kuluessa siitä, kun hakemus ja kaikki sitä tukevat asianmukaiset todisteet on jätetty; tämä hakemus on jätettävä siinä jäsenvaltiossa, jossa organisaation päätoimipaikka on;

b)

suoritettava määritteleminsä väliajoin tarkastuksia tarkastaakseen, että hyväksytyt tuottajaorganisaatiot ja tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymät noudattavat tämän luvun säännöksiä;

c)

määrättävä kyseisille organisaatioille ja yhteenliittymille vahvistamiaan seuraamuksia, jos säännöksiä ei ole noudatettu tai jos tässä luvussa säädettyjen toimenpiteiden täytäntöönpanossa ilmenee sääntöjenvastaisuuksia, sekä päätettävä tarvittaessa siitä, peruutetaanko hyväksyntä;

d)

ilmoitettava komissiolle vuosittain viimeistään 31 päivänä maaliskuuta edellisen kalenterivuoden aikana tekemistään hyväksymisen myöntämistä, epäämistä tai peruuttamista koskevista päätöksistä.

162 artikla

Oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien alalla sekä tupakka-alalla toimivat toimialakohtaiset organisaatiot

Oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien alalla sekä tupakka-alalla toimivien toimialakohtaisten organisaatioiden osalta 157 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun tiettyyn päämäärään voi sisältyä myös vähintään yksi seuraavista tavoitteista:

a)

jäsenten tuotteiden tarjonnan ja kaupan pitämisen keskittäminen ja koordinointi;

b)

tuotannon ja jalostuksen mukauttaminen yhteisesti markkinoiden vaatimuksiin ja tuotteen parantaminen;

c)

tuotannon ja jalostuksen järkiperäistämisen ja parantamisen edistäminen.

163 artikla

Maito- ja maitotuotealan toimialakohtaisten organisaatioiden hyväksyminen

1.   Jäsenvaltiot voivat hyväksyä maito- ja maitotuotealan toimialakohtaiset organisaatiot, jos tällaiset organisaatiot

a)

täyttävät 157 artiklan 3 kohdassa säädetyt vaatimukset;

b)

harjoittavat toimintaansa yhdellä tai useammalla alueella asianomaisen alueen sisällä;

c)

muodostavat merkittävän osan 157 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta taloudellisesta toiminnasta;

d)

eivät itse harjoita maito- ja maitotuotealan tuotteiden tuotantoa, jalostusta tai kauppaa.

2.   Jäsenvaltiot voivat päättää, että toimialakohtaiset organisaatiot, jotka on hyväksytty kansallisen lainsäädännön perusteella ennen 2 päivää huhtikuuta 2012 ja jotka täyttävät 1 kohdassa säädetyt edellytykset, on katsottava 157 artiklan 3 kohdan nojalla hyväksytyiksi toimialakohtaisiksi organisaatioiksi.

3.   Jos jäsenvaltiot käyttävät mahdollisuutta hyväksyä toimialakohtainen organisaatio 1 tai 2 kohdan mukaisesti, niiden on

a)

päätettävä hyväksymisen myöntämisestä toimialakohtaiselle organisaatiolle neljän kuukauden kuluessa siitä, kun hakemus ja kaikki sitä tukevat asiaankuuluvat todisteet on jätetty; tämä hakemus on jätettävä siinä jäsenvaltiossa, jossa organisaation päätoimipaikka on;

b)

suoritettava määritteleminsä väliajoin tarkastuksia varmistaakseen, että hyväksytyt toimialakohtaiset organisaatiot täyttävät niiden hyväksymiselle asetetut edellytykset;

c)

määrättävä kyseiselle organisaatiolle vahvistamiaan seuraamuksia, jos säännöksiä ei ole noudatettu tai jos tässä luvussa säädettyjen toimenpiteiden täytäntöönpanossa ilmenee sääntöjenvastaisuuksia, sekä päätettävä tarvittaessa siitä, peruutetaanko hyväksyntä;

d)

peruutettava hyväksyminen, jos

i)

tässä artiklassa säädetyt vaatimukset ja hyväksymisedellytykset eivät enää täyty;

ii)

toimialakohtainen organisaatio sitoutuu johonkin 210 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuun sopimukseen, päätökseen tai yhdenmukaistettuun menettelytapaan; tällainen hyväksynnän peruuttaminen ei rajoita kansallisen lainsäädännön perusteella määrättävien muiden seuraamusten soveltamista;

iii)

toimialakohtainen organisaatio ei noudata 210 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettua tiedonantovelvoitetta;

e)

ilmoitettava komissiolle vuosittain viimeistään 31 päivänä maaliskuuta edellisen kalenterivuoden aikana tekemistään hyväksymisen myöntämistä, epäämistä tai peruuttamista koskevista päätöksistä.

3   Jakso

Sääntöjen soveltamisalan laajentaminen ja pakolliset maksut

164 artikla

Sääntöjen soveltamisalan laajentaminen

1.   Jos jäsenvaltion yhdellä tai useammalla talousalueella toimiva hyväksytty tuottajaorganisaatio, hyväksytty tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymä tai hyväksytty toimialakohtainen organisaatio katsotaan jonkin tuotteen tuotannon, kaupan tai jalostuksen osalta edustavaksi, kyseinen jäsenvaltio voi mainitun organisaation pyynnöstä velvoittaa tuohon organisaatioon tai yhteenliittymää kuulumattomat, kyseisellä yhdellä tai useammalla talousalueella toimivat muut toimijat, jotka voivat olla yksittäisiä tuottajia tai ryhmiä, noudattamaan tietyllä ajanjaksolla joitakin sopimuksia, päätöksiä ja yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joista on sovittu kyseisessä organisaatiossa.

2.   Tätä jaksoa sovellettaessa 'talousalueella' tarkoitetaan maantieteellistä aluetta, joka muodostuu vierekkäisistä tai läheisistä tuotantoalueista, joilla on samanlaiset tuotannon ja kaupan pitämisen edellytykset.

3.   Organisaatiota tai yhteenliittymää pidetään edustavana, jos sen osuus kyseisellä yhdellä tai useammalla jäsenvaltion talousalueella on

a)

kyseisen tuotteen tai kyseisten tuotteiden tuotantomäärän, kaupan tai jalostuksen osuutena ilmaistuna

i)

hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioiden osalta vähintään 60 prosenttia, tai

ii)

muissa tapauksissa vähintään kaksi kolmasosaa, ja

b)

tuottajaorganisaatioiden tapauksessa yli 50 prosenttia asianomaisista tuottajista.

Kuitenkin toimialakohtaisten organisaatioiden osalta, jos kyseisen tuotteen tai kyseisten tuotteiden tuotantomäärän, kaupan tai jalostuksen määrittäminen osuudellisesti aiheuttaa käytännön ongelmia, jäsenvaltio voi vahvistaa kansallisia sääntöjä ensimmäisen alakohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitetun erityisen edustavuuden määrittämiseksi.

Jos pyyntö laajentaa sääntöjen soveltamisalaa muihin toimijoihin kattaa useampia talousalueita, organisaation tai yhteenliittymän on kullakin asianomaisista talousalueista osoitettava ensimmäisessä alakohdassa määritelty vähimmäisedustavuus kunkin siihen kuuluvan alan osalta.

4.   Säännöillä, joiden soveltamisalan laajentamista muihin toimijoihin voidaan pyytää 1 kohdassa säädetyllä tavalla, on oltava jokin seuraavista tavoitteista:

a)

tuotannon ja markkinoiden tuntemus;

b)

tuotantoa koskevat säännöt, jotka ovat unionin tai kansallisessa sääntelyssä vahvistettuja tiukemmat;

c)

unionin sääntöjen kanssa yhteensopivien vakiosopimusten laatiminen;

d)

kaupan pitäminen;

e)

ympäristönsuojelu;

f)

toimenpiteet tuotteiden potentiaalin edistämiseksi ja hyödyntämiseksi;

g)

luonnonmukaisen maatalouden, alkuperänimitysten, laatumerkintöjen ja maantieteellisten merkintöjen suojaamista koskevat toimet;

h)

tutkimus tuotteiden arvon lisäämiseksi erityisesti uusien kansanterveyttä vaarantamattomien käyttötapojen avulla;

i)

tutkimukset tuotteiden laadun parantamiseksi;

j)

tutkimukset, jotka koskevat erityisesti kasvinsuojeluaineiden tai eläinlääkintätuotteiden käytön rajoittamisen mahdollistavia sekä maaperän ja ympäristön säilymisen tai parantamisen turvaavia viljelymenetelmiä;

k)

vähimmäislaatujen sekä pakkaamista ja esillepanoa koskevien vähimmäisvaatimusten määrittely;

l)

varmennettujen siementen käyttö ja tuotteiden laadun valvonta;

m)

eläinten ja kasvien terveys ja elintarvikkeiden turvallisuus;

n)

sivutuotteiden hallinta.

Kyseiset säännöt eivät saa aiheuttaa vahinkoa asianomaisen jäsenvaltion tai unionin muille toimijoille, niillä ei saa olla mitään 210 artiklan 4 kohdassa lueteltuja vaikutuksia eivätkä ne saa olla muutoin ristiriidassa voimassa olevien unionin lainsäädännön tai kansallisten sääntöjen kanssa.

5.   Edellä 1 kohdassa esitettyjen sääntöjen soveltamisalan laajentaminen on saatettava laajalti toimijoiden tietoon julkaisemalla ne kokonaisuudessaan asianomaisen jäsenvaltion virallisessa lehdessä.

6.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän artiklan mukaisesti tehdyistä päätöksistä.

165 artikla

Muiden kuin jäsenten maksuosuudet

Jos hyväksytyn tuottajaorganisaation, hyväksytyn tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymän tai hyväksytyn toimialakohtaisen organisaation sääntöjen soveltamisalaa laajennetaan 164 artiklan mukaisesti ja jos kyseisten sääntöjen kattamasta toiminnasta on yleistä taloudellista hyötyä talouden toimijoille, joiden toiminta liittyy kyseisiin tuotteisiin, hyväksynnän antanut jäsenvaltio voi asiaan kuuluvia sidosryhmiä kuultuaan päättää, että organisaatioon kuulumattomien yksittäisten talouden toimijoiden tai ryhmien, jotka hyötyvät tästä toiminnasta, on maksettava organisaatiolle sen jäsenten maksamia maksuja vastaava summa kokonaan tai osittain, siinä määrin kuin maksujen on tarkoitus kattaa kyseisestä toiminnasta suoraan aiheutuvat kulut.

4   Jakso

Tarjonnan mukauttaminen

166 artikla

Toimenpiteet, joilla helpotetaan tarjonnan mukauttamista markkinoiden vaatimuksiin

Jotta kannustetaan 152–163 artiklassa tarkoitettuja organisaatioita toteuttamaan toimia, joilla helpotetaan tarjonnan mukauttamista markkinoiden vaatimuksiin, lukuun ottamatta markkinoilta poistamiseen liittyviä toimia, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti 1 artiklan 2 kohdassa luetelluilla aloilla toteutettavista toimenpiteistä, joilla

a)

parannetaan laatua;

b)

tehostetaan tuotannon, jalostuksen ja kaupan pitämisen organisointia;

c)

helpotetaan markkinahintojen kehityksen seurantaa;

d)

mahdollistetaan lyhyen ja pitkän aikavälin ennusteiden laatiminen käytettävien tuotantovälineiden perusteella.

167 artikla

Kaupan pitämistä koskevat säännöt viinin yhteismarkkinoiden toiminnan tehostamiseksi ja vakauttamiseksi

1.   Viinin sekä rypäleiden, rypäleen puristemehujen ja viinien, joista ne ovat peräisin, yhteismarkkinoiden toiminnan tehostamiseksi ja vakauttamiseksi tuottajajäsenvaltiot voivat erityisesti 157 ja 158 artiklan mukaisesti hyväksyttyjen toimialakohtaisten organisaatioiden tekemillä päätöksillä vahvistaa kaupan pitämistä koskevia sääntöjä tarjonnan sääntelemiseksi.

Näiden sääntöjen tulee olla tavoitteeseen nähden oikeasuhtaisia eivätkä ne saa

a)

liittyä mihinkään liiketoimeen asianomaisen tuotteen ensimmäisen markkinoille saattamisen jälkeen;

b)

sallia hintojen edes ohjeellista vahvistamista tai suosittamista;

c)

johtaa siihen, että vuosikerrasta ei ole käytettävissä suurta osaa, joka muussa tapauksessa olisi käytettävissä;

d)

antaa mahdollisuutta kieltäytyä antamasta kansallisia ja unionin todistuksia, joita tarvitaan viinien liikkeeseen luovuttamiseen ja kaupan pitämiseen, jos kaupan pitämisessä noudatetaan edellä mainittuja sääntöjä.

2.   Edellä 1 kohdassa esitetyt säännöt on saatettava laajalti toimijoiden tietoon julkaisemalla ne kokonaisuudessaan asianomaisen jäsenvaltion virallisessa lehdessä.

3.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän artiklan mukaisesti tehdyistä päätöksistä.

5   Jakso

Sopimusjärjestelmät

168 artikla

Sopimussuhteet

1.   Rajoittamatta maito- ja maitotuotealaa koskevan 148 artiklan ja sokerialaa koskevan 125 artiklan soveltamista, jos jäsenvaltio päättää, että tämän asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa luetellun alan maataloustuotteiden, lukuun ottamatta maitoa ja maitotuotteita sekä sokeria, minkä tahansa seuraavista:

a)

kustakin sen alueella tapahtuvasta kyseisten tuotteiden toimituksesta tuottajalta jalostajalle tai jakelijalle on laadittava osapuolten välinen kirjallinen sopimus,

b)

että ensiostajan on tehtävä kirjallinen tarjous tuottajan sen alueella toimittamia kyseisiä maataloustuotteita koskevasta sopimuksesta,

sopimuksen ja/tai tarjouksen on täytettävä tämän artiklan 4 ja 6 kohdassa vahvistetut edellytykset.

2.   Jos jäsenvaltio päättää, että tässä artiklassa tarkoitettujen tuotteiden toimitusten tuottajalta jalostajalle on kuuluttava osapuolten välisen kirjallisen sopimuksen piiriin, sen on myös päätettävä, mitkä toimituksen vaiheet kuuluvat tällaisen sopimuksen piiriin, jos kyseisten tuotteiden toimitus tapahtuu yhden tai useamman välittäjän toimesta.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden tämän artiklan mukaisesti hyväksymien säännökset eivät haittaa sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa jäsenvaltio voi ottaa käyttöön sovittelumenetelmän sellaisia tilanteita varten, joissa tällaisen sopimuksen tekemisestä ei ole keskinäistä yhteisymmärrystä, oikeudenmukaisten sopimussuhteiden varmistamiseksi.

4.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu sopimus tai tarjous on

a)

tehtävä ennen toimitusta;

b)

tehtävä kirjallisesti; ja

c)

sen on sisällettävä erityisesti seuraavat seikat:

i)

toimituksesta maksettava hinta

jonka on oltava kiinteä ja sopimuksessa vahvistettu, ja/tai

joka lasketaan yhdistämällä erilaisia sopimuksessa mainittuja tekijöitä, joita voivat olla markkinaindikaattorit, jotka heijastelevat markkinaolojen vaihtelua, toimitettu määrä ja toimitettujen maataloustuotteiden laatu tai koostumus;

ii)

kyseisten tuotteiden määrä ja laatu, joka voidaan toimittaa tai on toimitettava, sekä tällaisten toimitusten ajankohta;

iii)

sopimuksen kesto, jolloin sopimus voi olla joko määräaikainen tai toistaiseksi voimassa oleva siten, että sopimukseen sisällytetään irtisanomislauseke;

iv)

maksuaikoja ja -menettelyjä koskevat yksityiskohtaiset tiedot;

v)

maataloustuotteiden keräämistä tai toimittamista koskevat järjestelyt; ja

vi)

ylivoimaisen esteen sattuessa sovellettavat säännöt.

5.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, sopimusta tai tarjousta sopimuksen tekemisestä ei vaadita silloin, kun tuottaja toimittaa kyseiset tuotteet osuuskunnalle, jonka jäsen tuottaja on, jos kyseisen osuuskunnan sääntöihin tai näillä säännöillä vahvistettuihin taikka niistä johdettuihin sääntöihin ja päätöksiin sisältyy määräyksiä, jotka vaikutukseltaan vastaavat 4 kohdan a, b ja c alakohdan säännöksiä.

6.   Kaikista tuottajan, kerääjän, jalostajan tai jakelijan tekemien maataloustuotteiden toimitusta koskevien sopimusten näkökohdista, 4 kohdan c alakohdassa tarkoitetut näkökohdat mukaan luettuina, voidaan vapaasti neuvotella osapuolten kesken.

Sen estämättä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, sovelletaan toista tai kumpaakin seuraavista:

a)

jos jäsenvaltio päättää tehdä maataloustuotteiden toimituksia koskevat kirjalliset sopimukset pakollisiksi 1 kohdan mukaisesti, se voi määrittää vähimmäiskeston, jota sovelletaan ainoastaan tuottajan ja maataloustuotteiden ensiostajan välisiin kirjallisiin sopimuksiin. Vähimmäiskeston on oltava vähintään kuusi kuukautta, eikä se saa haitata sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa;

b)

jos jäsenvaltio päättää, että raakamaidon ensiostajan on 1 kohdan mukaisesti tehtävä tuottajalle kirjallinen tarjous sopimuksen tekemisestä, se voi säätää, että tarjouksen on sisällettävä kansallisessa lainsäädännössä tältä osin vahvistettu sopimuksen vähimmäiskesto. Vähimmäiskeston on oltava vähintään kuusi kuukautta, eikä se saa haitata sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa.

Toinen alakohta ei rajoita tuottajan oikeutta kieltäytyä tällaisesta vähimmäiskestosta, jos kieltäytyminen tehdään kirjallisesti. Tässä tapauksessa osapuolet voivat vapaasti neuvotella kaikista sopimuksen ehdoista, mukaan lukien 4 kohdan c alakohdassa tarkoitetut ehdot.

7.   Tässä artiklassa tarkoitettuja vaihtoehtoja käyttävien jäsenvaltioiden on varmistettava, että käyttöön otetut säännökset eivät haittaa sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle siitä, miten ne soveltavat tämän artiklan mukaisesti käyttöön otettuja toimenpiteitä.

8.   Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan toimenpiteet, jotka ovat tarpeen tämän artiklan 4 kohdan a ja b alakohdan sekä 5 kohdan yhdenmukaista soveltamista varten, sekä toimenpiteet, jotka liittyvät jäsenvaltioiden tämän artiklan mukaisesti tekemiin ilmoituksiin.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

169 artikla

Sopimusneuvottelut oliiviöljyalalla

1.   Edellä olevan 152 artiklan nojalla hyväksytty oliiviöljyalan tuottajaorganisaatio, joka pyrkii saavuttamaan yhden tai useamman tarjonnan keskittämiseen, jäsentensä tuottamien tuotteiden markkinoille saattamiseen ja tuotantokustannusten optimoimiseen liittyvän tavoitteen, voi neuvotella jäsentensä puolesta oliiviöljyn tarjontaan liittyviä sopimuksia, jotka koskevat osaa sen jäsenten yhteenlasketusta tuotannosta tai koko kyseistä tuotantoa.

Tuottajaorganisaatio täyttää tässä kohdassa mainitut tavoitteet, jos näihin tavoitteisiin pyrkiminen johtaa toimien yhdentämiseen ja jos tällainen yhdentäminen todennäköisesti johtaa toimien merkittävään tehostumiseen, niin että tuottajaorganisaation toimet kaiken kaikkiaan myötävaikuttavat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 39 artiklan tavoitteiden täyttymiseen.

Tämä voidaan saavuttaa edellyttäen, että

a)

tuottajaorganisaatio harjoittaa vähintään yhtä seuraavista:

i)

yhteinen jakelu, mukaan lukien yhteinen myyntifoorumi tai yhteiset kuljetukset;

ii)

yhteiset pakkaukset, pakkausmerkinnät tai myynninedistämistoimet;

iii)

yhteisesti järjestetty laadunvalvonta;

iv)

laitteistojen tai varastotilojen yhteinen käyttö;

v)

yhteinen jalostaminen;

vi)

välittömästi oliiviöljyn tuottamiseen liittyvä yhteinen jätehuolto;

vii)

yhteiset tuotantopanosten hankinnat;

b)

kyseiset toimet vaikuttavat merkittävästi oliiviöljyn määrään, tuotantokustannuksiin ja tuotteen markkinoille saattamiseen.

2.   Tuottajaorganisaatio voi käydä neuvotteluja

a)

riippumatta siitä, siirtyykö kyseisen oliiviöljyn omistusoikeus tuottajalta tuottajaorganisaatiolle vai ei;

b)

riippumatta siitä, onko neuvoteltu hinta sama kaikkien tai vain joidenkin jäsenten yhteenlasketun tuotannon osalta;

c)

edellyttäen, että tietyn tuottajaorganisaation osalta tällaisten neuvottelujen kohteena olevan, yhdessä jäsenvaltiossa tuotetun oliiviöljyn tuotannon määrä ei ole yli 20 prosenttia kyseisistä markkinoista; laskettaessa tuotannon määrää on tehtävä ero elintarvikkeeksi tarkoitetun ja muuhun käyttöön tarkoitetun oliiviöljyn välillä;

d)

edellyttäen, että tällaisten neuvottelujen kohteena olevan oliiviöljyn määrän osalta tuottajaorganisaatio keskittää tarjontansa ja saattaa markkinoille jäsentensä tuotteita;

e)

edellyttäen, että asianomaiset tuottajat eivät ole minkään muun sellaisen tuottajaorganisaation jäseniä, joka niin ikään neuvottelee tällaisia sopimuksia niiden puolesta;

f)

edellyttäen, että kyseistä oliiviöljyä ei koske tuottajan sellaisen osuuskunnan jäsenyydestä, joka ei ole kyseisen tuottajaorganisaation jäsen, aiheutuva velvoite toimittaa tuotteita osuuskunnan säännöissä vahvistettujen ehtojen mukaisesti tai näillä säännöillä vahvistettujen tai niistä johdettujen sääntöjen ja päätösten mukaisesti;

g)

edellyttäen, että tuottajaorganisaatio ilmoittaa tällaisten neuvottelujen kohteena olevan oliiviöljytuotannon määrän sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa se toimii.

3.   Tätä artiklaa sovellettaessa viittauksilla tuottajaorganisaatioihin tarkoitetaan myös 156 artiklan 1 kohdan nojalla hyväksyttyjä tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymiä.

4.   Edellä olevan 2 kohdan c alakohdan soveltamiseksi komissio julkistaa asianmukaisiksi katsominsa keinoin jäsenvaltioiden oliiviöljytuotannon määrän.

5.   Poiketen siitä, mitä 2 kohdan c alakohdassa säädetään ja vaikka siinä asetettu kynnys ei ylity, tämän kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu kilpailuviranomainen voi yksittäisessä tapauksessa päättää, että tuottajaorganisaation olisi joko aloitettava tietyt neuvottelut uudelleen tai ei olisi neuvoteltava lainkaan, jos se katsoo tämän olevan välttämätöntä kilpailun ylläpitämiseksi tai jos se toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 39 artiklan tavoitteet vaarantuvat.

Jos kyse on useamman kuin yhden jäsenvaltion kattavista neuvotteluista, komissio tekee ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun päätöksen ilman 229 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista. Muissa tapauksissa päätöksen tekee sen jäsenvaltion kansallinen kilpailuviranomainen, jota neuvottelut koskevat.

Tässä kohdassa tarkoitettuja päätöksiä ei sovelleta ennen kuin ne on annettu tiedoksi asianomaisille yrityksille.

Tätä artiklaa sovellettaessa sovelletaan 149 artiklan 7 kohdassa olevaa "kansallisen kilpailuviranomaisen" määritelmä.

6.   Jäsenvaltioiden, joissa käydään tämän artiklan mukaisia neuvotteluja, on ilmoitettava komissiolle 2 kohdan g alakohdan ja 5 kohdan soveltamisesta.

170 artikla

Sopimusneuvottelut naudanliha-alalla

1.   Edellä olevan 152 artiklan 1 kohdan nojalla hyväksytty naudanliha-alan tuottajaorganisaatio, joka pyrkii saavuttamaan yhden tai useamman tarjonnan keskittämiseen, jäsentensä tuottamien tuotteiden markkinoille saattamiseen ja tuotantokustannusten optimoimiseen liittyvän tavoitteen, voi neuvotella jäsentensä puolesta CN-koodeihin ex 0102 29 21, ex 0102 29 41, ex 0102 29 51, ex 0102 29 61 tai ex 0102 29 91 kuuluvan, teurastettavaksi tarkoitetun Bos taurus -suvun elävän karjan tarjontaan liittyviä sopimuksia, jotka koskevat osaa sen jäsenten yhteenlasketusta tuotannosta tai koko kyseistä tuotantoa ja jotka koskevat nautoja, jotka ovat:

a)

alle 12 kuukauden ikäisiä;

b)

vähintään 12 kuukauden ikäisiä.

Tuottajaorganisaatio täyttää tässä kohdassa mainitut tavoitteet, jos näihin tavoitteisiin pyrkiminen johtaa toimien yhdentämiseen ja jos tällainen yhdentäminen todennäköisesti johtaa toimien merkittävään tehostumiseen, niin että tuottajaorganisaation toimet kaiken kaikkiaan myötävaikuttavat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 39 artiklan tavoitteiden täyttymiseen.

Tämä voidaan saavuttaa edellyttäen, että:

a)

tuottajaorganisaatio harjoittaa vähintään yhtä seuraavista:

i)

yhteinen jakelu, mukaan lukien yhteinen myyntifoorumi tai yhteiset kuljetukset;

ii)

yhteiset myynninedistämistoimet;

iii)

yhteisesti järjestetty laadunvalvonta;

iv)

laitteistojen tai varastotilojen yhteinen käyttö;

v)

välittömästi elävän karjan tuottamiseen liittyvä yhteinen jätehuolto;

vi)

yhteiset tuotantopanosten hankinnat;

b)

kyseiset toimet vaikuttavat merkittävästi naudanlihan määrään, tuotantokustannuksiin ja tuotteen markkinoille saattamiseen.

2.   Tuottajaorganisaatio voi käydä neuvotteluja

a)

riippumatta siitä, siirtyykö tuotteen omistusoikeus tuottajalta tuottajaorganisaatiolle vai ei;

b)

riippumatta siitä, onko neuvoteltu hinta sama kaikkien tai vain joidenkin jäsenten yhteenlasketun tuotannon osalta;

c)

edellyttäen, että tietyn tuottajaorganisaation osalta tällaisten neuvottelujen kohteena olevan, yhdessä jäsenvaltiossa tuotetun naudanlihan tuotannon määrä ei ole yli 15 prosenttia kunkin 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a tai b alakohdassa tarkoitetun tuotteen teuraspainoekvivalenttina ilmaistusta kansallisesta kokonaistuotannosta tuossa jäsenvaltiossa;

d)

edellyttäen, että tällaisten neuvottelujen kohteena olevan naudanlihan määrän osalta tuottajaorganisaatio keskittää tarjontansa ja saattaa markkinoille jäsentensä tuotteita;

e)

edellyttäen, että asianomaiset tuottajat eivät ole minkään muun sellaisen tuottajaorganisaation jäseniä, joka niin ikään neuvottelee tällaisia sopimuksia niiden puolesta;

f)

edellyttäen, että kyseistä tuotetta ei koske tuottajan sellaisen osuuskunnan jäsenyydestä, joka ei ole kyseisen tuottajaorganisaation jäsen, aiheutuva velvoite toimittaa tuotteita osuuskunnan säännöissä vahvistettujen ehtojen mukaisesti tai näillä säännöillä vahvistettujen tai niistä johdettujen sääntöjen ja päätösten mukaisesti;

g)

edellyttäen, että tuottajaorganisaatio ilmoittaa tällaisten neuvottelujen kohteena olevan naudanlihatuotannon määrän sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa se toimii.

3.   Tätä artiklaa sovellettaessa viittauksilla tuottajaorganisaatioihin tarkoitetaan myös 156 artiklan 1 kohdan nojalla hyväksyttyjä tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymiä.

4.   Edellä olevan 2 kohdan c alakohdan soveltamiseksi komissio julkistaa asianmukaisiksi katsominsa keinoin jäsenvaltioiden naudanlihatuotannon määrän teuraspainoekvivalenttina ilmaistuna.

5.   Poiketen siitä, mitä 2 kohdan c alakohdassa säädetään ja vaikka siinä asetetut kynnykset eivät ylity, tämän kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu kilpailuviranomainen voi yksittäisessä tapauksessa päättää, että tuottajaorganisaation olisi joko aloitettava tietyt neuvottelut uudelleen tai ei olisi neuvoteltava lainkaan, jos se katsoo tämän olevan välttämätöntä kilpailun ylläpitämiseksi tai jos se toteaa, että neuvottelujen kohteena oleva tuote on osa erillisiä markkinoita tuotteen erityisominaisuuksien tai käyttötarkoituksen perusteella ja että tällaiset kollektiiviset neuvottelut kattaisivat yli 15 prosenttia kyseisten markkinoiden kansallisesta tuotannosta, tai jos se toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 39 artiklan tavoitteet vaarantuvat.

Jos kyse on useamman kuin yhden jäsenvaltion kattavista neuvotteluista, komissio tekee ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun päätöksen ilman 229 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista. Muissa tapauksissa päätöksen tekee sen jäsenvaltion kansallinen kilpailuviranomainen, jota neuvottelut koskevat.

Tässä kohdassa tarkoitettuja päätöksiä ei sovelleta ennen kuin ne on annettu tiedoksi asianomaisille yrityksille.

Tätä artiklaa sovellettaessa sovelletaan 149 artiklan 7 kohdan a alakohdassa olevaa "kansallisen kilpailuviranomaisen" määritelmää.

6.   Jäsenvaltioiden, joissa käydään tämän artiklan mukaisia neuvotteluja, on ilmoitettava komissiolle 2 kohdan g alakohdan ja 5 kohdan soveltamisesta.

171 artikla

Tiettyjä peltokasveja koskevat sopimusneuvottelut

1.   Edellä olevan 152 artiklan 1 kohdan nojalla hyväksytty tuottajaorganisaatio, joka pyrkii saavuttamaan yhden tai useamman tarjonnan keskittämiseen, jäsentensä tuottamien tuotteiden markkinoille saattamiseen ja tuotantokustannusten optimoimiseen liittyvän tavoitteen, voi neuvotella jäsentensä puolesta tarjontaan liittyviä sopimuksia, jotka koskevat osaa sen jäsenten yhteenlasketusta tuotannosta tai koko kyseistä tuotantoa ja yhtä tai useampaa seuraavista tuotteista, joita ei ole tarkoitettu kylvämiseen tai, ohran osalta, mallastamiseen:

a)

tavallinen vehnä, joka kuuluu CN-koodiin ex 1001 99 00;

b)

ohra, joka kuuluu CN-koodiin ex 1003 90 00;

c)

maissi, joka kuuluu CN-koodiin 1005 90 00;

d)

ruis, joka kuuluu CN-koodiin 1002 90 00;

e)

durumvehnä, joka kuuluu CN-koodiin 1001 19 00;

f)

kaura, joka kuuluu CN-koodiin 1004 90 00;

g)

ruisvehnä, joka kuuluu CN-koodiin ex 1008 60 00;

h)

rapsinsiemenet, joka kuuluu CN-koodiin ex 1205;

i)

auringonkukan siemenet, joka kuuluu CN-koodiin ex 1206 00;

j)

soija, joka kuuluu CN-koodiin 1201 90 00;

k)

härkäpapu, joka kuuluu CN-koodeihin ex 0708 ja ex 0713;

l)

herne, joka kuuluu CN-koodeihin ex 0708 ja ex 0713.

Tuottajaorganisaatio täyttää tässä kohdassa mainitut tavoitteet, jos näihin tavoitteisiin pyrkiminen johtaa toimien yhdentämiseen ja jos tällainen yhdentäminen todennäköisesti johtaa toimien merkittävään tehostumiseen, niin että tuottajaorganisaation toimet kaiken kaikkiaan myötävaikuttavat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 39 artiklan tavoitteiden täyttymiseen.

Tämä voidaan saavuttaa edellyttäen, että:

a)

tuottajaorganisaatio harjoittaa vähintään yhtä seuraavista:

i)

yhteinen jakelu, mukaan lukien yhteinen myyntifoorumi tai yhteiset kuljetukset;

ii)

yhteiset myynninedistämistoimet;

iii)

yhteisesti järjestetty laadunvalvonta;

iv)

laitteistojen tai varastotilojen yhteinen käyttö;

v)

yhteiset tuotantopanosten hankinnat;

b)

kyseiset toimet vaikuttavat merkittävästi oliiviöljyn määrään, tuotantokustannuksiin ja tuotteen markkinoille saattamiseen.

2.   Tuottajaorganisaatio voi käydä neuvotteluja:

a)

riippumatta siitä, siirtyykö tuotteen omistusoikeus tuottajalta tuottajaorganisaatiolle vai ei;

b)

riippumatta siitä, onko neuvoteltu hinta sama kaikkien tai vain joidenkin jäsenten yhteenlasketun tuotannon osalta;

c)

edellyttäen, että tietyn tuottajaorganisaation osalta tällaisten neuvottelujen kohteena olevan, yhdessä jäsenvaltiossa tuotetun tuotannon määrä ei ole yli 15 prosenttia kyseisen tuotteen kansallisesta kokonaistuotannosta tuossa jäsenvaltiossa;

d)

edellyttäen, että tällaisten neuvottelujen kohteena olevien tuotteiden määrän osalta tuottajaorganisaatio keskittää tarjontansa ja saattaa markkinoille jäsentensä tuotteita;

e)

edellyttäen, että asianomaiset tuottajat eivät ole minkään muun sellaisen tuottajaorganisaation jäseniä, joka niin ikään neuvottelee tällaisia sopimuksia niiden puolesta;

f)

edellyttäen, että kyseistä tuotetta ei koske tuottajan sellaisen osuuskunnan jäsenyydestä, joka ei ole kyseisen tuottajaorganisaation jäsen, aiheutuva velvoite toimittaa tuotteita osuuskunnan säännöissä vahvistettujen ehtojen mukaisesti tai näillä säännöillä vahvistettujen tai niistä johdettujen sääntöjen ja päätösten mukaisesti;

g)

edellyttäen, että tuottajaorganisaatio ilmoittaa tällaisten neuvottelujen kohteena olevan kunkin tuotteen tuotannon määrän sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa se toimii.

3.   Tätä artiklaa sovellettaessa viittauksilla tuottajaorganisaatioihin tarkoitetaan myös 156 artiklan 1 kohdan nojalla hyväksyttyjä tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymiä.

4.   Edellä olevan 2 kohdan c alakohdan soveltamiseksi komissio julkistaa asianmukaisiksi katsominsa keinoin jäsenvaltioiden tuotannon määrän 1 kohdassa mainittujen tuotteiden osalta.

5.   Poiketen siitä, mitä 2 kohdan c alakohdassa säädetään ja vaikka siinä asetetut kynnykset eivät ylity, tämän kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu kilpailuviranomainen voi yksittäisessä tapauksessa päättää, että tuottajaorganisaation olisi joko aloitettava tietyt neuvottelut uudelleen tai ei olisi neuvoteltava lainkaan, jos se katsoo tämän olevan välttämätöntä kilpailun ylläpitämiseksi tai jos se toteaa, että neuvottelujen kohteena oleva tuote on osa erillisiä markkinoita tuotteen erityisominaisuuksien tai käyttötarkoituksen perusteella ja että tällaiset kollektiiviset neuvottelut kattaisivat yli 15 prosenttia kyseisten markkinoiden kansallisesta tuotannosta, tai jos se toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 39 artiklan tavoitteet vaarantuvat.

Jos kyse on useamman kuin yhden jäsenvaltion kattavista neuvotteluista, komissio tekee ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun päätöksen ilman 229 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista. Muissa tapauksissa päätöksen tekee sen jäsenvaltion kansallinen kilpailuviranomainen, jota neuvottelut koskevat.

Tässä kohdassa tarkoitettuja päätöksiä ei sovelleta ennen kuin ne on annettu tiedoksi asianomaisille yrityksille.

Tätä artiklaa sovellettaessa sovelletaan 149 artiklan 7 kohdan a alakohdassa olevaa "kansallisen kilpailuviranomaisen" määritelmää.

6.   Jäsenvaltioiden, joissa käydään tämän artiklan mukaisia neuvotteluja, on ilmoitettava komissiolle 2 kohdan g alakohdan ja 5 kohdan soveltamisesta.

172 artikla

Suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustetun juuston tarjonnan sääntely

1.   Tämän asetuksen 152 artiklan 1 kohdan nojalla hyväksytyn tuottajaorganisaation, tämän asetuksen 157 artiklan 1 kohdan nojalla hyväksytyn toimialakohtaisen organisaation tai asetuksen (EU) N:o 1151/2012 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun toimijoiden ryhmittymän pyynnöstä jäsenvaltiot voivat vahvistaa rajoitetuksi ajaksi sitovia sääntöjä, jotka koskevat asetuksen (EU) N:o 1151/2012 5 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisella suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustetun kinkun tarjonnan sääntelyä.

2.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista säännöistä on tehtävä etukäteissopimus asetuksen (EY) N:o 1151/2012 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun maantieteellisen alueen osapuolten välillä. Tuollainen sopimus voidaan tehdä vasta sen jälkeen, kun asianomaisen maantieteellisen alueen sianlihatuottajia on kuultu, ja sen osapuolina on oltava vähintään kaksi kolmasosaa kyseisen kinkun jalostajista, jotka edustavat vähintään kahta kolmasosaa kyseisen kinkun tuotannosta asetuksen (EU) N:o 1151/2012 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla maantieteellisellä alueella ja, jos asianomainen jäsenvaltio katsoo sen aiheelliseksi, vähintään kahta kolmasosaa sianlihantuottajista asetuksen (EU) N:o 1151/2012 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla maantieteellisellä alueella.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut säännöt

a)

saavat koskea ainoastaan asianomaisen tuotteen tarjonnan sääntelyä, ja niiden tavoitteena on kyseisen kinkun tarjonnan mukauttaminen kysyntään;

b)

saavat vaikuttaa ainoastaan asianomaiseen tuotteeseen;

c)

voivat olla sitovia enintään kolmen vuoden ajan, ja ne voidaan uusia tämän kauden jälkeen uuden 1 kohdassa tarkoitetun pyynnön perusteella;

d)

eivät saa vaikuttaa haitallisesti sellaisten tuotteiden kauppaan, jotka eivät kuulu 1 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen soveltamisalaan;

e)

eivät saa liittyä mihinkään liiketoimeen asianomaisen kinkun ensimmäisen markkinoille saattamisen jälkeen;

f)

eivät saa mahdollistaa hintojen vahvistamista silloinkaan, kun hinnat vahvistetaan ohjeellisesti tai suosituksena;

g)

eivät saa johtaa siihen, että asianomaisesta tuotteesta ei ole käytettävissä suurta osaa, joka muussa tapauksessa olisi käytettävissä;

h)

eivät saa aiheuttaa syrjintää, estää uusia toimijoita pääsemästä markkinoille eivätkä heikentää pientuottajien asemaa;

i)

vaikuttavat osaltaan asianomaisen tuotteen laadun ylläpitämiseen ja/tai kehittämiseen.

4.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut säännöt on julkaistava asianomaisen jäsenvaltion virallisessa lehdessä.

5.   Jäsenvaltioiden on suoritettava tarkastuksia varmistaakseen, että 3 kohdassa säädettyjä ehtoja noudatetaan, ja jos toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ovat todenneet, että näitä ehtoja ei ole noudatettu, jäsenvaltioiden on kumottava 1 kohdassa tarkoitetut säännöt.

6.   Jäsenvaltioiden on viipymättä ilmoitettava komissiolle hyväksymistään 1 kohdassa tarkoitetuista säännöistä. Komissio toimittaa jäsenvaltioille tiedon tällaisia sääntöjä koskevista ilmoituksista.

7.   Komissio voi milloin tahansa hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla velvoitetaan jäsenvaltio kumoamaan 1 kohdan mukaisesti hyväksymänsä säännöt, jos komissio toteaa, että kyseiset säännöt eivät ole 4 kohdassa säädettyjen ehtojen mukaisia tai että ne haittaavat tai vääristävät kilpailua huomattavassa osassa sisämarkkinoita tai vaarantavat vapaakaupan taikka Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 39 artiklan tavoitteiden saavuttamisen. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään ilman tämän asetuksen 229 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista.

6   Jakso

Menettelysäännöt

173 artikla

Siirretty säädösvalta

1.   Jotta varmistetaan, että tuottajaorganisaatioiden, tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien ja toimialakohtaisten organisaatioiden tavoitteet ja velvollisuudet on selkeästi määritelty tällaisten organisaatioiden ja yhteenliittymien toiminnan tehostamiseksi tarpeetonta hallintotaakkaa välttäen ja yhdistymisvapautta heikentämättä varsinkaan muiden kuin näiden organisaatioiden jäsenten kohdalla, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti tuottajaorganisaatioista, tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymistä ja toimialakohtaisista organisaatioista seuraavien seikkojen osalta yhteen tai useampaan 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun alaan tai kyseisten alojen tiettyihin tuotteisiin liittyen:

a)

erityistavoitteet, joihin tällaiset organisaatiot ja yhteenliittymät voivat pyrkiä, joihin niiden on pyrittävä tai joihin niiden ei tule pyrkiä ja jotka tarvittaessa lisätään 152–163 artiklassa vahvistettuihin tavoitteisiin;

b)

tällaisten organisaatioiden ja yhteenliittymien säännöt, muiden organisaatioiden kuin tuottajaorganisaatioiden perussäännöt, tiettyjen alojen tuottajaorganisaatioiden perussääntöihin sovellettavat erityisehdot, mukaan lukien poikkeukset 160 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetusta velvoitteesta saattaa koko tuotanto markkinoille tuottajaorganisaation kautta, tällaisten organisaatioiden ja yhteenliittymien rakenne, jäsenyys, koko, vastuuvelvollisuus ja toimet, hyväksynnän, hyväksynnän peruuttamisen ja sulautumisten seuraukset;

c)

hyväksymistä, hyväksynnän peruuttamista ja keskeyttämistä koskevat edellytykset, hyväksymisen, hyväksynnän peruuttamisen ja keskeyttämisen seuraukset sekä kyseisille organisaatioille ja yhteenliittymille asetetut vaatimukset korjaavien toimenpiteiden toteuttamiseksi, jos hyväksyntäperusteita ei noudateta;

d)

kansainväliset organisaatiot ja yhteenliittymät, mukaan lukien tämän kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetut säännöt;

e)

asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten antaman hallinnollisen avun määrittämistä koskevat säännöt ja sen ehdot kansainvälisen yhteistyön tapauksessa;

f)

alat, joihin sovelletaan 161 artiklaa, toimien ulkoistamisen edellytykset, ulkoistettavien toimien luonne sekä organisaatioiden ja yhteenliittymien tarjoamien teknisten apuvälineiden käyttöön antaminen;

g)

organisaatioiden ja yhteenliittymien kaupan pidettävän tuotannon vähimmäismäärän tai arvon laskentaperuste;

h)

muiden kuin tuottajien hyväksyminen jäseniksi tuottajaorganisaatioihin tai muiden kuin tuottajaorganisaatioiden hyväksyminen jäseniksi tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymiin;

i)

organisaatioiden 164 artiklassa tarkoitettu tiettyjen sääntöjen soveltamisalan laajentaminen muihin kuin jäseniin ja muiden kuin jäsenten 165 artiklassa tarkoitettu velvollisuus maksaa jäsenmaksut, mukaan lukien kyseisen maksun käyttö ja myöntäminen kyseisissä organisaatioissa, sekä luettelo tiukemmista tuotantosäännöistä, joiden soveltamisalaa voidaan laajentaa 164 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan nojalla, varmistaen, että organisaatiot toimivat avoimesti ja vastuullisesti muita kuin jäseniä kohtaan ja että organisaatioiden jäsenet eivät saa muihin kuin jäseniin verrattuna suotuisampaa kohtelua erityisesti jäsenmaksuvelvoitteen käytön osalta;

j)

organisaatioiden 164 artiklassa tarkoitettua edustavuutta koskevat lisävaatimukset, asianomaiset talousalueet, mukaan lukien niiden määritelmän tarkistaminen komissiossa, vähimmäisajanjaksot, joiden ajan sääntöjen olisi oltava voimassa ennen niiden soveltamisalan laajentamista, henkilöt tai organisaatiot, joihin sääntöjä tai maksuja voidaan soveltaa, ja olosuhteet, joissa komissio voi vaatia, että sääntöjen soveltamisalan laajentaminen tai pakolliset maksut evätään tai peruutetaan.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, sen varmistamiseksi, että maito- ja maitotuotealan tuottajaorganisaatioiden, tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien ja toimialakohtaisten organisaatioiden tavoitteet ja vastuut määritellään selkeästi ja edistetään siten näiden organisaatioiden toiminnan tehokkuutta aiheuttamatta tarpeetonta rasitusta, komissiolle siirretään valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti seuraavista:

a)

ylikansallisten tuottajaorganisaatioiden ja ylikansallisten tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien hyväksymisehdot;

b)

tuottajaorganisaatioille, mukaan lukien tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymille, asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten antaman hallinnollisen avun määrittämistä koskevat säännöt ja sen ehdot kansainvälisen yhteistyön tapauksessa;

c)

lisäsäännöt, jotka koskevat 149 artiklan 2 kohdan c alakohdassa ja 3 kohdassa tarkoitettujen neuvottelujen piiriin kuuluvan raakamaidon määrän laskentaa.

d)

säännöt organisaatioiden 164 artiklassa tarkoitettujen tiettyjen sääntöjen soveltamisalan laajentamisesta muihin kuin jäseniin ja muiden kuin jäsenten 165 artiklassa tarkoitetusta velvollisuudesta maksaa jäsenmaksut.

174 artikla

Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

1.   Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan tämän luvun soveltamiseksi tarvittavat toimenpiteet, jotka koskevat erityisesti

a)

tuottajaorganisaatioiden sekä toimialakohtaisten organisaatioiden 154 ja 158 artiklassa vahvistettujen hyväksymisedellytysten täytäntöönpanoa;

b)

tuottajaorganisaatioiden sulautuessa noudatettavia menettelyjä;

c)

jäsenvaltioiden määrittelemiä vähimmäiskokoon ja jäsenyyden vähimmäiskestoon liittyviä menettelyjä;

d)

164 ja 165 artiklassa tarkoitetun sääntöjen ja maksuosuuksien soveltamisalan laajentamisen osalta tarvittavia menettelyjä, erityisesti 164 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun "talousalue-käsitteen" soveltamista;

e)

hallinnolliseen apuun liittyviä menettelyjä;

f)

toimien ulkoistamiseen liittyviä menettelyjä;

g)

166 artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden täytäntöönpanoon liittyviä menettelyjä ja teknisiä edellytyksiä.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, komissio voi antaa maito- ja maitotuotealalla täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan tarvittavat yksityiskohtaiset säännöt seuraavien osalta:

a)

tuottajaorganisaatioiden ja niiden yhteenliittymien sekä toimialakohtaisten organisaatioiden 161 ja 163 artiklassa vahvistettujen hyväksymisedellytysten täytäntöönpano;

b)

149 artiklan 2 kohdan f alakohdassa tarkoitetun ilmoituksen antaminen;

c)

jäsenvaltioiden komissiolle 161 artiklan 3 kohdan d alakohdan, 163 artiklan 3 kohdan e alakohdan, 149 artiklan 8 kohdan ja 150 artiklan 7 kohdan mukaisesti tekemät ilmoitukset;

d)

hallinnolliseen apuun liittyvät menettelyt kansainvälisen yhteistyön tapauksessa.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

175 artikla

Muu täytäntöönpanovalta

Komissio voi hyväksytyillä täytäntöönpanosäädöksillä hyväksyä yksittäisiä päätöksiä, jotka koskevat

a)

sellaisten organisaatioiden hyväksyntää, jotka harjoittavat toimintaa useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa, 174 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti vahvistettuja sääntöjä noudattaen;

b)

toimialakohtaisen organisaation hyväksynnän vastustamista tai peruuttamista jäsenvaltion toimesta;

c)

talousalueiden luetteloa, jonka jäsenvaltiot ovat antaneet tiedoksi 174 artiklan 1 kohdan h alakohdan ja 174 artiklan 2 kohdan d alakohdan nojalla;

d)

jäsenvaltion velvoitetta kieltäytyä toisen jäsenvaltion päättämästä sääntöjen soveltamisalan laajentamisesta tai maksuosuuksien ulottamisesta muihin kuin jäseniin tai kumota ne.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään ilman 229 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista.

III   OSA

KOLMANSIEN MAIDEN KANSSA KÄYTÄVÄ KAUPPA

I   LUKU

Tuonti- ja vientitodistukset

176 artikla

Yleiset säännöt

1.   Rajoittamatta tapauksia, joissa tämän asetuksen mukaisesti vaaditaan tuonti- tai vientitodistukset, todistuksen esittämistä voidaan edellyttää yhden tai useamman tuotteen unioniin tuontia varten vapaaseen liikkeeseen luovuttamiseksi tai unionista vientiä varten seuraavilla aloilla:

a)

vilja;

b)

riisi;

c)

sokeri;

d)

siemenet;

e)

oliiviöljy ja syötäväksi tarkoitetut oliivit CN-koodeihin 1509, 1510 00, 0709 92 90, 0711 20 90, 2306 90 19, 1522 00 31 ja 1522 00 39 kuuluvien tuotteiden osalta;

f)

pellava ja hamppu, hampun osalta;

g)

hedelmät ja vihannekset;

h)

hedelmä- ja vihannesjalosteet;

i)

banaanit;

j)

viini;

k)

elävät kasvit;

l)

naudanliha;

m)

maito ja maitotuotteet;

n)

sianliha;

o)

lampaan- ja vuohenliha;

p)

munat;

q)

siipikarjanliha;

r)

maatalousperäinen etyylialkoholi.

2.   Jäsenvaltioiden on myönnettävä todistukset kaikille hakijoille riippumatta näiden sijoittautumispaikasta unionissa, jollei Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 2 kohdan mukaisesti annetussa säädöksessä toisin säädetä ja rajoittamatta tämän asetuksen 177, 178 ja 179 artiklan soveltamista.

3.   Todistukset ovat voimassa koko unionin alueella.

177 artikla

Siirretty säädösvalta

1.   Jotta otetaan huomion unionin kansainväliset velvoitteet ja unionissa sovellettavat sosiaali- ja ympäristöalaa sekä eläinten hyvinvointia koskevat vaatimukset, kaupan ja markkinoiden sekä tuotteiden tuonnin ja viennin kehityksen seurannan tarve, markkinoiden järkevän hallinnan tarve ja hallinnollisen rasituksen vähentämisen tarve, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti

a)

luettelon laatimiseksi 176 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen alojen tuotteista, joista on esitettävä tuonti- tai vientitodistus;

b)

sellaisten tapausten ja tilanteiden määrittelemiseksi, joissa tuonti- tai vientitodistusta ei edellytetä, ottaen huomioon asianomaisten tuotteiden tullioikeudellinen asema, noudatettava kauppajärjestelmä, toimien tarkoitus, hakijan oikeudellinen asema ja asianomaiset määrät.

2.   Todistusjärjestelmän muiden osien määrittelemiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti seuraavista:

a)

todistuksesta johtuvat oikeudet ja velvollisuudet, todistuksen oikeudelliset vaikutukset ja tapaukset, joissa sovelletaan sallittua poikkeamaa todistuksessa mainittua määrää koskevan tuonti- tai vientivelvollisuuden noudattamisesta, tai tapaukset, joissa alkuperä on mainittava todistuksessa;

b)

muun muassa tuotteiden alkuperän, aitouden ja laatuominaisuudet varmentavan, kolmannen maan tai elimen antaman asiakirjan esittäminen edellytyksenä tuontitodistuksen myöntämiselle tai vapaaseen liikkeeseen luovutukselle;

c)

todistuksen siirtäminen tai tällaista siirtoa koskevat rajoitukset;

d)

hampun tuontitodistuksia koskevat 189 artiklan mukaiset lisäedellytykset ja jäsenvaltioiden välisen hallinnollisen avun periaate petosten ja sääntöjenvastaisuuksien estämiseksi tai selvittämiseksi;

e)

tapaukset ja tilanteet, joissa vaaditaan tai ei vaadita vakuutta, jolla taataan tuotteiden tuominen tai vieminen todistuksen voimassaoloaikana.

178 artikla

Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan tämän luvun soveltamiseksi tarvittavat toimenpiteet, mukaan lukien säännöt, jotka koskevat:

a)

todistuksen muotoa ja sisältöä;

b)

hakemusten jättämistä sekä todistusten antamista ja käyttöä;

c)

todistuksen voimassaoloaikaa;

d)

vakuuden asettamismenettelyjä ja määrää;

e)

todisteita siitä, että todistuksen käyttöedellytyksiä on noudatettu;

f)

sallittua poikkeamaa todistuksessa mainittua määrää koskevan tuonti- tai vientivelvollisuuden noudattamisesta;

g)

korvaavien todistusten ja kaksoiskappaleiden antamista;

h)

todistusten käsittelyä jäsenvaltioissa ja järjestelmän hallinnon kannalta tarvittavien tietojen vaihtoa, mukaan lukien menettelyt, jotka liittyvät jäsenvaltioiden väliseen erityiseen hallinnolliseen apuun.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

179 artikla

Muu täytäntöönpanovalta

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla:

a)

rajoitetaan määriä, joille voidaan myöntää todistus;

b)

evätään haetut määrät;

c)

keskeytetään hakemusten jättämisen markkinoiden hallinnoimiseksi, jos haetaan suuria määriä.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään ilman 229 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista.

II   LUKU

Tuontitullit

180 artikla

Kansainvälisten sopimusten ja tiettyjen muiden säädösten täytäntöönpano

Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan toimenpiteet Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti tehtyjen kansainvälisten sopimusten tai minkä tahansa muun, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 2 kohdan tai 207 artiklan tai yhteisen tullitariffin mukaisesti annetun säädöksen vaatimusten noudattamiseksi maataloustuotteiden tuontitullien laskemisessa. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

181 artikla

Eräiden hedelmä- ja vihannesalan, hedelmä- ja vihannesjalostealan sekä viinialan tuotteiden tulohintajärjestelmä

1.   Yhteisen tullitariffin tullien soveltamiseksi hedelmä- ja vihannesalan tuotteisiin, hedelmä- ja vihannesjalostealan tuotteisiin sekä viinirypälemehuun ja rypäleen puristemehuun lähetyksen tulohinta on sen tullausarvo, joka lasketaan neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (40) (tullikoodeksi) ja komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (41) mukaisesti.

2.   Järjestelmän tehokkuuden varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joiden mukaan erän ilmoitetun tulohinnan todenperäisyys tarkistetaan käyttämällä kiinteää tuontiarvoa, ja joilla säädetään edellytyksistä vakuuden asettamiseksi.

3.   Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan 2 kohdassa tarkoitetun kiinteän tuontiarvon laskemista koskevat säännöt. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

182 artikla

Lisätuontitullit

1.   Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla määritellään vilja-, riisi-, sokeri-, hedelmä- ja vihannes-, hedelmä- ja vihannesjaloste-, naudan- ja vasikanliha-, maito- ja maitotuote-, sianliha-, lampaan- ja vuohenliha-, muna-, siipikarjanliha- ja banaanialojen sekä viinirypälemehun ja rypäleen puristemehun alojen tuotteet, joiden tuonnissa on sovellettava yhteisessä tullitariffissa vahvistetun tullin lisäksi lisätuontitullia kyseisestä tuonnista johtuvien epäsuotuisten vaikutusten ehkäisemiseksi ja torjumiseksi unionin markkinoilla, jos

a)

tuontihinta alittaa tason, jonka unioni on ilmoittanut WTO:lle (käynnistyshinta); tai

b)

tuonnin määrä ylittää minä tahansa vuonna tietyn tason (käynnistysmäärä).

Käynnistysmäärä perustuu markkinoille pääsyn mahdollisuuksien tasoon, joka määritellään tuontina ilmaistuna prosenttiosuutena edellisten kolmen vuoden vastaavasta unionin kulutuksesta.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.   Lisätuontitulleja ei määrätä, jos tuonti ei todennäköisesti häiritse unionin markkinoita tai jos vaikutukset eivät olisi oikeassa suhteessa asetettuihin tavoitteisiin nähden.

3.   Edellä olevan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan soveltamiseksi tuontihinnat määritellään tarkasteltavana olevan lähetyksen cif-tuontihintojen perusteella. Cif-tuontihinnat tarkistetaan kyseisen tuotteen osalta maailmanmarkkinoilla tai unionin tuontimarkkinoilla todettujen edustavien hintojen perusteella.

4.   Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan tämän artiklan soveltamiseksi tarvittavat toimenpiteet. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

183 artikla

Muu täytäntöönpanovalta

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla

a)

vahvistetaan sovellettavan tuontitullin tason Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti tehdyssä kansainvälisessä sopimuksessa, yhteisessä tullitariffissa ja 180 artiklassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä vahvistettujen sääntöjen mukaisesti;

b)

vahvistetaan edustavat hinnat ja käynnistysmäärät lisätuontitullien soveltamiseksi 182 artiklan 1 kohdan nojalla vahvistettujen sääntöjen puitteissa.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään ilman 229 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista.

III   LUKU

Tariffikiintiöiden hallinnointi ja erityistuontikohtelu kolmansissa maissa

184 artikla

Tariffikiintiöt

1.   Kun kyseessä ovat tariffikiintiöt unionissa tai sen osassa vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi tarkoitettujen maataloustuotteiden tuontia varten tai sellaiset unionin osittain tai kokonaan hallinnoimat tariffikiintiöt unionin maataloustuotteiden kolmansiin maihin tuontia varten, jotka johtuvat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen tai Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 2 kohdan tai 207 artiklan mukaisesti annetun muun säädöksen mukaisesti tehdyistä kansainvälisistä sopimuksista, komissio avaa ne ja/tai hallinnoi niitä tämän asetuksen 186 artiklan mukaisilla delegoiduilla säädöksillä ja tämän asetuksen 187 ja 188 artiklan mukaisilla täytäntöönpanosäädöksillä.

2.   Tariffikiintiöitä hallinnoidaan soveltamalla jotain seuraavista menetelmistä, niiden yhdistelmää tai jotain muuta asianmukaista menetelmää välttäen kaikenlaista toimijoihin kohdistuvaa syrjintää:

a)

hakemusten saapumisjärjestykseen perustuva menetelmä ("ensin tullutta palvellaan ensin -periaate");

b)

menetelmä, jossa kiintiöt jaetaan suhteessa haettuihin määriin hakemusten jättöhetkellä ("samanaikaisen tarkastelun menetelmä");

c)

perinteisiin kaupan järjestelyihin perustuva menetelmä ("perinteiset/uudet toimijat -menetelmä").

3.   Valitussa hallinnointimenetelmässä on

a)

otettava riittävästi huomioon unionin nykyiset ja tulevat tuotantoon, jalostukseen ja kulutusmarkkinoihin liittyvät hankintatarpeet toimitusten kilpailukykyä, varmuutta ja jatkuvuutta silmällä pitäen ja tarve turvata näiden markkinoiden tasapaino tuontitariffikiintiöiden osalta; ja

b)

mahdollistettava asianomaisessa kiintiössä käytettävissä olevien mahdollisuuksien täysimääräinen käyttö vientitariffikiintiöiden osalta.

185 artikla

Erityiset tariffikiintiöt

Espanjan 2 000 000 maissitonnin ja 300 000 durratonnin tuontitariffikiintiön sekä Portugalin 500 000 maissitonnin tuontitariffikiintiön toteuttamiseksi siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan säännökset, jotka ovat tarpeen tariffikiintiötuonnin ja tarvittaessa kyseisten jäsenvaltioiden maksajavirastojen tuomien määrien julkisen varastoinnin ja kyseisten jäsenvaltioiden markkinoille saattamisen toteuttamiseksi.

186 artikla

Siirretty säädösvalta

1.   Jotta varmistetaan tasapuoliset mahdollisuudet käytettävissä olevien määrien osalta ja toimijoiden tasavertainen kohtelu tariffikiintiön osalta, siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä,

a)

joilla määritellään edellytykset ja kelpoisuusvaatimukset, jotka toimijan on täytettävä voidakseen jättää hakemuksen tariffikiintiössä; asianomaisissa säännöksissä voidaan edellyttää vähimmäiskokemusta kolmansien maiden ja niihin rinnastettavien alueiden kanssa käytävässä kaupassa tai jalostustoiminnassa, ilmaistuna vähimmäismääränä ja -aikana tietyllä markkinasektorilla; säännöksiin voi sisältyä erityissääntöjä, jotka soveltuvat tietyn alan tarpeisiin ja käytäntöihin sekä jalostusteollisuuden käyttötapoihin ja tarpeisiin;

b)

joilla vahvistetaan sellaiset säännöt, jotka koskevat oikeuksien siirtoa toimijoiden välillä ja tarvittaessa siirtorajoituksia tariffikiintiön hallinnoinnissa;

c)

joilla säädetään, että tariffikiintiöön osallistuminen edellyttää vakuuden asettamista;

d)

joilla säädetään tarvittaessa 184 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa kansainvälisessä sopimuksessa tai muussa säädöksessä vahvistettuun tariffikiintiöön sovellettavista erityispiirteistä, vaatimuksista tai rajoituksista.

2.   Jotta varmistetaan, että vientituotteet voivat tietyin edellytyksin saada erityiskohtelun tuonnissa kolmanteen maahan unionin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti tekemien kansainvälisten sopimusten nojalla, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tämän asetuksen 227 artiklan mukaisesti säännöistä, joilla jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset velvoitetaan antamaan pyynnöstä ja asianmukaisten tarkastusten jälkeen tuotteille, jotka voivat vietäessä saada tietyin edellytyksin erityiskohtelun tuonnissa kolmanteen maahan, asiakirja, jolla todistetaan edellytysten täyttyminen.

187 artikla

Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan:

a)

vuosittaiset tariffikiintiöt, jotka jaetaan tarvittaessa sopivalla tavalla vuoden ajalle, ja käytettävän hallinnointimenetelmän;

b)

tuonti- ja vientijärjestelmää koskevassa sopimuksessa tai säädöksessä vahvistettujen erityissäännösten soveltamismenettelyt, jotka liittyvät erityisesti

i)

takeisiin tuotteen luonteesta, lähtöpaikasta ja alkuperästä;

ii)

edellä i alakohdassa tarkoitettujen takeiden tarkistamiseen käytetyn asiakirjan hyväksymiseen;

iii)

viejämaan antaman asiakirjan esittämiseen;

iv)

tuotteiden käyttötarkoitukseen ja käyttöön;

c)

todistusten tai lupien voimassaoloajan;

d)

vakuuden asettamismenettelyt ja määrän;

e)

todistusten käytön ja tarvittaessa erityistoimenpiteet, jotka koskevat erityisesti tuontihakemusten jättämisedellytyksiä ja lupien myöntämistä tariffikiintiössä;

f)

menettelyt ja tekniset perusteet 185 artiklan soveltamiseksi;

g)

edellä 186 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun asiakirjaan liittyvät sisältöä, muotoa, antamista ja käyttöä koskevat tarvittavat toimenpiteet.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

188 artikla

Muu täytäntöönpanovalta

1.   Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan säännökset, jotka koskevat menettelyn hallinnoimista sen varmistamiseksi, että tariffikiintiössä käytettävissä olevia määriä ei ylitetä, erityisesti vahvistamalla kuhunkin hakemukseen sovellettavat jakokertoimet silloin, kun käytettävissä olevat määrät on saavutettu, hylkäämällä vireillä olevat hakemukset ja tarvittaessa keskeyttämällä hakemusten jättämisen.

2.   Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan säännökset käyttämättömien määrien jakamiseksi uudelleen.

3.   Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään ilman 229 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista.

IV   LUKU

Eräiden tuotteiden tuontia koskevat erityissäännökset

189 artikla

Hampun tuonti

1.   Seuraavia tuotteita voidaan tuoda unioniin vain, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

CN-koodin 5302 10 00 raaka hamppu, joka täyttää asetuksen (EU) N:o 1307/2013 32 artiklan 6 kohdassa ja 35 artiklan 3 kohdassa säädetyt edellytykset;

b)

CN-koodin ex 1207 99 20 kylvettäviksi tarkoitetut hampunsiemenet, joiden mukana on todisteet siitä, että asianomaisen lajikkeen tetrahydrokannabinolipitoisuus ei ylitä asetuksen (EU) N:o 1307/2013 32 artiklan 6 kohdan ja 35 artiklan mukaisesti vahvistettua pitoisuutta;

c)

CN-koodin 1207 99 91 muut kuin kylvettäviksi tarkoitetut hampunsiemenet, joita tuovat vain jäsenvaltion hyväksymät tuojat, jotta varmistetaan, että tällaisia siemeniä ei käytetä kylvämiseen.

2.   Tämän artiklan soveltaminen ei rajoita niiden tiukempien sääntöjen soveltamista, joita jäsenvaltiot ovat antaneet Euroopan unionin toiminnasta tehdystä sopimuksesta ja WTO:n maataloussopimuksesta johtuvien velvoitteiden noudattamiseksi.

190 artikla

Humalan tuonti

1.   Humala-alan tuotteita voidaan tuoda kolmansista maista ainoastaan, jos niiden laatuominaisuudet vastaavat vähintään unionissa korjatuille tuotteille tai unionissa korjatuista tuotteista valmistetuille tuotteille vahvistettuja vaatimuksia.

2.   Tuotteilla katsotaan olevan 1 kohdassa tarkoitetut ominaisuudet, jos niiden mukana seuraa alkuperämaan viranomaisten myöntämä ja 77 artiklassa tarkoitettua varmennustodistusta vastaavaksi todettu todistus.

Humalajauheen, lupuliinipitoisen humalajauheen, humalauutteen ja humalatuotteiden seosten osalta todistus voidaan todeta varmennustodistusta vastaavaksi ainoastaan, jos kyseisten tuotteiden alfahappopitoisuus ei ole pienempi kuin sen humalan alfahappopitoisuus, josta ne on valmistettu.

3.   Hallinnollisen taakan keventämiseksi siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan edellytykset, joilla vastaavuustodistukseen ja pakkausmerkintöihin liittyviä velvollisuuksia ei sovelleta.

4.   Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan tämän artiklan soveltamiseksi tarvittavat toimenpiteet mukaan luettuina vastaavuustodistusten tunnustamista ja humalan tuontitarkastuksia koskevat säännöt. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

191 artikla

Tuontituotteita koskevat poikkeukset ja erityisvakuus viinialalla

Poikkeuksia liitteessä VIII olevan II osan B jakson 5 kohdasta tai C jaksosta voidaan vahvistaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 2 kohdan mukaisesti unionin kansainvälisiä sitoumuksia noudattaen.

Kun kyseessä on poikkeus liitteessä VIII olevan II osan B jakson 5 kohdasta, tuojien on asetettava nimetyille tulliviranomaisille kyseisten tuotteiden osalta vakuus vapaaseen liikkeeseen luovuttamisen yhteydessä. Vakuus vapautetaan, kun tuoja esittää sen jäsenvaltion, jossa vapaaseen liikkeeseen luovuttaminen on tapahtunut, tulliviranomaisille tyydyttävät todisteet siitä, että

a)

tuotteisiin ei ole sovellettu poikkeuksia tai

b)

jos poikkeuksia on sovellettu, tuotteita ei ole viiniytetty tai jos ne on viiniytetty, niihin on tehty asianmukaiset merkinnät.

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan säännöt tämän artiklan yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi, mukaan lukien vakuuden määrät ja asianmukaiset merkinnät. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

192 artikla

Puhdistettavaksi tarkoitetun raakasokerin tuonti

1.   Markkinointivuoden 2016/2017 loppuun saakka päätoimisille puhdistamoille myönnetään markkinointivuotta kohden yksinoikeus 2 500 000 tonnin tuontikapasiteettiin valkoisena sokerina ilmaistuna.

2.   Ainoaa Portugalissa vuonna 2005 toiminnassa ollutta sokerijuurikkaan jalostustehdasta pidetään päätoimisena puhdistamona.

3.   Puhdistettavaksi tarkoitetun sokerin tuontitodistuksia saa myöntää vain päätoimisille puhdistamoille ja sillä edellytyksellä, että asianomaiset määrät eivät ylitä 1 kohdassa tarkoitettuja määriä. Todistuksia voidaan siirtää ainoastaan päätoimisten puhdistamojen kesken, ja niiden voimassaolo lakkaa sen markkinointivuoden lopussa, jolle ne on myönnetty.

Tätä kohtaa sovelletaan jokaisen markkinointivuoden ensimmäisinä kolmena kuukautena.

4.   Koska on tarpeellista varmistaa, että tämän artiklan mukaisesti tuotu puhdistettavaksi tarkoitettu sokeri puhdistetaan, siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan

a)

1 kohdassa tarkoitettujen tuontijärjestelyjen toimintaan liittyvien termien käyttö;

b)

edellytykset ja kelpoisuusvaatimukset, jotka toimijan on täytettävä voidakseen jättää tuontitodistushakemuksen, vakuuden asettaminen mukaan luettuna;

c)

hallinnollisia seuraamuksia koskevat säännöt.

5.   Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan tarvittavat säännöt, jotka koskevat vaatimuksiin ja velvollisuuksiin liittyviä todistusasiakirjoja, jotka tuojien ja erityisesti päätoimisten puhdistamojen on toimitettava. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

193 artikla

Tuontitullien soveltamisen keskeyttäminen sokerialalla

Jotta varmistetaan 140 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden valmistamiseksi tarvittava saatavuus, komissio voi markkinointivuoden 2016–2017 loppuun saakka antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla keskeytetään tuontitullien soveltamisen kokonaan tai osittain seuraavien tuotteiden tiettyjen määrien osalta:

a)

CN-koodiin 1701 kuuluva sokeri;

b)

CN-koodeihin 1702 30 10, 1702 40 10, 1702 60 10 ja 1702 90 30 kuuluva isoglukoosi.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

V   LUKU

Suojatoimenpiteet ja sisäinen jalostus

194 artikla

Suojatoimenpiteet

1.   Jollei tämän artiklan 3 kohdasta muuta johdu, komissio toteuttaa unioniin suuntautuvan tuonnin vastaiset suojatoimenpiteet neuvoston asetusten (EY) N:o 260/2009 (42) ja (EY) N:o 625/2009 (43) mukaisesti.

2.   Jollei muissa Euroopan parlamentin ja neuvoston säädöksissä tai neuvoston muissa säädöksissä toisin säädetä, komissio vahvistaa tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti suojatoimenpiteitä sellaista unioniin suuntautuvaa tuontia vastaan, josta määrätään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti tehdyissä kansainvälisissä sopimuksissa.

3.   Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla toteutetaan tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä jonkin jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Jos komissio saa jäsenvaltiolta tällaisen pyynnön, se tekee asiasta täytäntöönpanosäädöksillä päätöksen viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Komissio hyväksyy 229 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä.

Vahvistetut toimenpiteet annetaan viipymättä tiedoksi jäsenvaltioille, ja ne tulevat voimaan välittömästi.

4.   Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla peruutetaan tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti vahvistetut unionin suojatoimenpiteet tai muuttaa niitä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Komissio hyväksyy 229 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä.

195 artikla

Jalostusmenettelyn ja sisäisen jalostusmenettelyn keskeyttäminen

Jos unionin markkinat häiriintyvät tai ovat vaarassa häiriintyä jalostusmenettelyn tai sisäisen jalostusmenettelyn vuoksi, komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla keskeytetään jonkin jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan jalostusmenettelyn tai sisäisen jalostusmenettelyn käytön osittain tai kokonaan vilja-, riisi-, sokeri-, oliiviöljy- ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien, hedelmä- ja vihannes-, hedelmä- ja vihannesjaloste-, viini-, naudan- ja vasikanliha-, maito- ja maitotuote-, sianliha-, lampaan- ja vuohenliha-, muna- ja siipikarja-alojen sekä maatalousperäisen etyylialkoholialan tuotteiden osalta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Jos komissio saa jäsenvaltiolta tällaisen pyynnön, se tekee asiasta täytäntöönpanosäädöksillä päätöksen viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Komissio hyväksyy 229 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä.

Vahvistetut toimenpiteet annetaan viipymättä tiedoksi jäsenvaltioille, ja ne tulevat voimaan välittömästi.

VI   LUKU

Vientituet

196 artikla

Soveltamisala

1.   Jotta vienti olisi maailmanmarkkinanoteerausten ja -hintojen perusteella mahdollista, kun sisämarkkinoita koskevat edellytykset ovat 219 artiklan 1 kohdassa tai 221 artiklassa kuvatun kaltaisia, sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti tehdyistä kansainvälisistä sopimuksista johtuvissa rajoissa, mainittujen noteerausten tai hintojen ja unionin hintojen välinen erotus voidaan kattaa vientituella

a)

seuraavien alojen sellaisenaan vietäville tuotteille:

i)

vilja;

ii)

riisi;

iii)

sokeri liitteessä I olevan III osan b–d ja g kohdassa lueteltujen tuotteiden osalta;

iv)

naudanliha;

v)

maito ja maitotuotteet;

vi)

sianliha;

vii)

munat;

viii)

siipikarjanliha;

b)

tämän kohdan a alakohdan i–iii, v ja vii alakohdassa luetelluille tuotteille, jotka viedään jalostettuina tavaroina neuvoston asetuksen (EY) N:o 1216/2009 (44) mukaisesti ja jotka ovat tämän asetuksen liitteessä I olevan X osan b kohdassa lueteltujen sokeria sisältävien tuotteiden muodossa.

2.   Vientituki tuotteille, jotka viedään jalostettuina tavaroina, ei saa olla suurempi kuin samojen, sellaisenaan vietävien tuotteiden vientituki.

3.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden saatavilla oleva tuki on 0 euroa sanotun rajoittamatta tämän artiklan 219 artiklan 1 kohdan ja 221 artiklan soveltamista.

197 artikla

Vientituen jakaminen

Jakomenetelmänä määrille, jotka voidaan viedä vientituella, käytetään jakomenetelmää, joka

a)

sopii parhaiten tuotteen luonteeseen ja kyseiseen markkinatilanteeseen ja jolla hyödynnetään käytettävissä olevia voimavaroja mahdollisimman tehokkaasti ottaen huomioon unionin viennin tehokkuus, rakenne ja vaikutus markkinatasapainoon, aiheuttamatta kuitenkaan syrjintää kyseessä olevien toimijoiden ja etenkin suurten ja pienten toimijoiden välillä;

b)

on toimijoille hallinnollisesti kevein, kun hallinnolliset vaatimukset otetaan huomioon.

198 artikla

Vientituen vahvistaminen

1.   Samoihin tuotteisiin sovelletaan samoja vientitukia koko unionissa. Vientituki voi vaihdella määräpaikan mukaan, erityisesti jos maailmanmarkkinatilanne, tiettyjen markkinoiden erityisvaatimukset tai Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti tehdyistä kansainvälisistä sopimuksista johtuvat velvoitteet niin edellyttävät.

2.   Neuvosto hyväksyy vientitukien vahvistamista koskevat toimenpiteet Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

199 artikla

Vientituen myöntäminen

1.   Edellä 196 artiklan 1 kohdan a alakohdassa luetelluille sellaisenaan vietäville tuotteille voidaan myöntää tukea vain hakemuksesta ja asianmukaisen vientitodistuksen esittämistä vastaan.

2.   Edellä 196 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin tuotteisiin sovelletaan vientitodistuksen hakemispäivänä sovellettavaa vientitukea tai asianomaiseen tarjousmenettelyyn perustuvaa vientitukea ja eriytetyn tuen osalta vientitukea, jota kyseisenä päivänä sovelletaan

a)

todistuksessa mainittuun määräpaikkaan; tai

b)

todelliseen määräpaikkaan, jos se ei ole sama kuin todistuksessa mainittu määräpaikka; tällöin sovellettava määrä ei saa olla suurempi kuin vientitodistuksessa mainittuun määräpaikkaan sovellettava määrä.

3.   Vientituki maksetaan, kun esitetään todiste siitä, että

a)

tuotteet ovat poistuneet unionin tullialueelta tullikoodeksin 161 artiklassa tarkoitetun vientimenettelyn mukaisesti;

b)

tuotteet on eriytetyn vientituen tapauksessa tuotu todistuksessa ilmoitettuun määräpaikkaan tai muuhun määräpaikkaan, jolle on vahvistettu vientituki, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan b alakohdan soveltamista.

200 artikla

Elävistä eläimistä naudanliha-alalla maksettavat vientituet

Naudan- ja vasikanliha-alan tuotteiden osalta eläviä eläimiä koskevien vientitukien myöntäminen ja maksaminen edellyttää eläinten hyvinvointia ja erityisesti eläinten suojelua kuljetuksen aikana koskevassa unionin oikeudessa säädettyjen vaatimusten noudattamista.

201 artikla

Vientirajoitukset

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti tehdyistä kansainvälisistä sopimuksista johtuvien määrällisten sitoumusten noudattaminen varmistetaan kyseessä oleviin tuotteisiin sovellettavien viiteajanjaksojen osalta myönnettyjen vientitodistusten perusteella.

WTO:n maataloussopimuksesta johtuvien velvoitteiden noudattamisen osalta viitejakson päättyminen ei vaikuta vientitodistusten voimassaoloon.

202 artikla

Siirretty säädösvalta

1.   Vientitukijärjestelmän moitteettoman toiminnan varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti velvoitteesta asettaa vakuus, jolla taataan, että toimijoiden velvollisuudet täytetään.

2.   Toimijoiden ja viranomaisten hallinnollisen taakan keventämiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti niiden kynnysarvojen vahvistamisesta, joiden alittuessa vientitodistuksen myöntämistä tai esittämistä ei edellytetä, niiden määräpaikkojen tai toimien määrittämisestä, joiden osalta vientitodistuksen esittämisvelvollisuudesta vapauttaminen on perusteltua, ja perustelluissa tapauksissa vientitodistusten myöntämisen sallimisesta jälkikäteen.

3.   Sellaisten käytännön tilanteiden varalta, joissa vientitukiin on täysi tai osittainen tukikelpoisuus, ja jotta helpotetaan toimijoiden toimintaa vientitukihakemuksen jättöpäivän ja vientituen lopullisen maksamisen välisenä aikana, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti säännöistä, jotka koskevat

a)

jotakin muuta vientituelle määriteltyä päivämäärää;

b)

vientitukien ennakkomaksuja, myös vakuuden asettamista ja vapauttamista koskevia edellytyksiä;

c)

lisätodisteita silloin, kun on epäilyksiä tuotteiden todellisen määräpaikan suhteen, ja mahdollisuutta jälleentuontiin unionin tullialueelle;

d)

määräpaikkoja, joita pidetään unionista vientinä, ja vientitukikelpoisten määräpaikkojen sisällyttämistä unionin tullialueeseen.

4.   Jotta voidaan varmistaa, että viejillä on tasavertainen pääsy perussopimusten liitteessä I lueteltujen tuotteiden ja niistä jalostettujen tuotteiden vientitukiin, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti 199 artiklan 1 ja 2 kohdan soveltamisesta 196 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin tuotteisiin.

5.   Jotta varmistetaan, että vientitukia saavat tuotteet viedään unionin tullialueelta ja estetään niiden mahdollinen tullialueelle paluu sekä kevennetään toimijoiden hallinnollista taakkaa vientituettujen tuotteiden määrämaahan saapumista koskevien todisteiden laatimisen ja toimittamisen osalta eriytetyn vientituen tapauksessa, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti säännöistä, jotka koskevat

a)

määräaikaa, jossa tuotteiden on poistuttava unionin tullialueelta, myös väliaikaisen uuden maahantulon aikaa;

b)

käsittelyjä, joita vientituetuille tuotteille saa tehdä kyseisenä ajanjaksona;

c)

todistetta määräpaikkaan saapumisesta tukikelpoisuutta varten eriytetyn vientituen osalta;

d)

vientikynnyksiä ja edellytyksiä, joilla viejät voidaan vapauttaa tällaisen todisteen esittämisestä;

e)

edellytyksiä, joilla riippumattomat kolmannet osapuolet hyväksyvät todisteen määräpaikkaan saapumisesta tukikelpoisuutta varten eriytettyä vientitukea sovellettaessa.

6.   Jotta viejiä kannustettaisiin noudattamaan eläinten hyvinvointia koskevia edellytyksiä ja jotta toimivaltaiset viranomaiset voisivat tarkistaa vientitukiin liittyvien varojen moitteettoman käytön silloin, kun niiden edellytyksenä on eläinten hyvinvointia koskevien vaatimusten noudattaminen, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti eläinten hyvinvointia koskevien vaatimusten noudattamisesta unionin tullialueen ulkopuolella, riippumattomien kolmansien osapuolten käyttö mukaan luettuna.

7.   Siirretään komissiolle valta antaa eri alojen erityispiirteiden huomioon ottamiseksi 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan toimijoihin ja vientitukikelpoisiin tuotteisiin sovellettavat erityisvaatimukset ja -edellytykset ja kertoimet vientitukien laskemiseksi tiettyjen viljasta saatavien alkoholipitoisten juomien kypsytysprosessin huomioon ottamiseksi.

203 artikla

Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan tämän luvun soveltamiseksi tarvittavat toimenpiteet, jotka koskevat erityisesti

a)

sellaisten vietävissä olevien määrien uudelleenjakamista, joita ei ole myönnetty eikä käytetty;

b)

vientituen maksamisen uudelleenlaskentamenetelmää silloin, kun todistuksessa mainittu tuotekoodi tai määräpaikka ei vastaa todellista tuotetta tai määräpaikkaa;

c)

edellä olevan 196 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja tuotteita;

d)

vakuuden asettamismenettelyjä ja määrää;

e)

202 artiklan 4 a kohdan mukaisesti toteutettujen toimenpiteiden soveltamista.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

204 artikla

Muu täytäntöönpanovalta

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla:

a)

vahvistetaan asianmukaiset toimenpiteet 199 artiklan 2 kohdassa säädetyn jouston väärinkäytön estämiseksi erityisesti hakemusten jättämismenettelyssä;

b)

vahvistetaan tarvittavat toimenpiteet 201 artiklassa tarkoitettujen määrällisten sitoumusten noudattamiseksi, mukaan lukien vientitodistusten myöntämisen keskeyttäminen tai rajoittaminen silloin, kun tällaiset sitoumukset ylitetään tai ne voidaan ylittää;

c)

vahvistetaan vientitukeen sovellettavia kertoimia 202 artiklan 7 kohdan mukaisesti vahvistettuja sääntöjä noudattaen.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään ilman 229 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista hyväksytyillä

VII   LUKU

Ulkoinen jalostus

205 artikla

Ulkoisen jalostusmenettelyn keskeyttäminen

Jos unionin markkinat häiriintyvät tai saattavat häiriintyä ulkoisen jalostusmenettelyn vuoksi, komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla keskeytetään jonkin jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan ulkoisen jalostusmenettelyn käyttö osittain tai kokonaan vilja-, riisi-, hedelmä- ja vihannes-, hedelmä- ja vihannesjaloste-, viini-, naudan- ja vasikanliha-, sianliha-, lampaan- ja vuohenliha- sekä siipikarja-alojen tuotteiden osalta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Jos komissio saa jäsenvaltiolta tällaisen pyynnön, se tekee asiasta täytäntöönpanosäädöksillä päätöksen viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Komissio hyväksyy 229 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä.

Vahvistetut toimenpiteet annetaan viipymättä tiedoksi jäsenvaltioille, ja ne tulevat voimaan välittömästi.

IV   OSA

KILPAILUSÄÄNNÖT

I  &