Johdanto

TAUSTAA

Nizzan sopimus syntyi helmikuussa 2000 käynnistetyssä hallitustenvälisessä konferenssissa (HVK) 11 kuukauden ajan käytyjen neuvottelujen tuloksena. Poliittisesti Nizzan sopimuksesta sovittiin valtioiden ja hallitusten päämiesten kesken Nizzassa 11. joulukuuta 2000 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston yhteydessä. Sopimus allekirjoitettiin 26. helmikuuta 2001 ja se tuli voimaan 1. helmikuuta 2003 kaikkien Euroopan unionin (EU) 15 jäsenvaltion ratifioitua sen oman valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti.

Vuonna 2000 käynnistetyn HVK:n koolle kutsumisesta määrättiin nimenomaisesti Amsterdamin sopimuksen pöytäkirjassa toimielimistä silmällä pitäen Euroopan unionin laajentumista. Jo kyseisessä pöytäkirjassa määrättiin, että "viimeistään vuosi ennen sitä, kun Euroopan unionin jäsenten määrä ylittää kaksikymmentä, kutsutaan jäsenvaltioiden hallitusten edustajien konferenssi koolle toimielinten kokoonpanoa ja toimintaa koskevien perussopimusten määräysten perusteellista uudelleentarkastelua varten." Lisäksi kolme jäsenvaltiota, Belgia, Ranska ja Italia, halusivat antaa julistuksen, jossa ne totesivat, että toimielinten lujittaminen on välttämätön edellytys ensimmäisten laajentumisneuvottelujen päättämiselle.

Kölnissä kesäkuussa 1999 kokoontunut Eurooppa-neuvosto vahvisti, että on välttämätöntä kutsua koolle hallitustenvälinen konferenssi selvittämään niitä Amsterdamissa avoimiksi jääneitä toimielimiä koskevia kysymyksiä, jotka on ratkaistava ennen laajentumista.

Helsingissä joulukuussa 1999 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa vahvistettiin kyseinen tehtävä ja päätettiin, että HVK:ssa käsiteltäisiin komission kokoa ja kokoonpanoa, äänten painotusta neuvostossa, määräenemmistöpäätösten käytön lisäämistä sekä muita perustamissopimuksiin unionin toimielinten osalta tarvittavia muutoksia, joita aiheutuu edellä mainituista kysymyksistä ja Amsterdamin sopimuksen täytäntöönpanosta.

Helsingin Eurooppa-neuvoston päätelmissä jätettiin avoimeksi mahdollisuus ottaa neuvoteltavaksi myös muita asioita.

Mahdollisuutta hyödynnettiin Feirassa kesäkuussa 2000 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa, jossa HVK:n asialistalle lisättiin tiiviimpi yhteistyö.

HVK:n valmistelutyöt aloitettiin jo lokakuussa 1999, kun Jean-Luc Dehaenen johtama korkean tason asiantuntijaryhmä esitteli komission pyynnöstä kertomuksensa laajentumisen vaikutuksesta EU:n toimielimiin. Komissio antoi kyseisen kertomuksen pohjalta 26. tammikuuta 2000 lausunnon nimeltä Toimielinjärjestelmän muuttaminen laajentumisen onnistumiseksi.

Koska HVK:n käynnistäminen edellyttää Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 48 artiklan mukaisesti parlamentin myönteistä lausuntoa, jäsenvaltioiden hallitusten edustajien konferenssi käynnistettiin parlamentin ja komission kuulemisen jälkeen 14. helmikuuta 2000 Portugalin toimiessa puheenjohtajavaltiona.

NIZZAN SOPIMUKSEN TAVOITTEET

Nizzan sopimukseen päätyneen hallitustenvälisen konferenssin tehtävä oli erittäin selkeä. Euroopan unionin laajentumisen valmistelemista varten oli tarkistettava perussopimusten neljää avainkohtaa. Nämä kohdat ovat:

• komission koko ja kokoonpano
• äänten painotus neuvostossa
• määräenemmistöpäätösten käytön lisääminen
• tiiviimpi yhteistyö.

SOPIMUKSEN RAKENNE

Nizzan sopimus muodostuu kahdesta osasta ja neljästä pöytäkirjasta. Lisäksi hallitustenvälisessä konferenssissa hyväksyttiin 24 julistusta ja otettiin huomioon muutamien jäsenvaltioiden antamat kolme julistusta, jotka on myös liitetty päätösasiakirjaan.

Ensimmäisessä osassa käsitellään sisältöä koskevia muutoksia, jotka esitetään seuraavissa kuudessa artiklassa:

• 1 artikla Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen tehtävistä muutoksista, jotka koskevat- Euroopan unionin perusperiaatteiden vakavaa rikkomista- yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa- kansainvälisiä sopimuksia- tiiviimpää yhteistyötä- oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa.
• 2 artikla Euroopan yhteisön perustamissopimukseen tehtävistä muutoksista, jotka koskevat- määräenemmistöpäätösten käytön lisäämistä- sosiaalisen suojelun komitean perustamista- parlamentin jäseniä ja eurooppalaisia poliittisia puolueita koskevia sääntöjä- komissiota (kokoonpano ja puheenjohtajan tehtävät)- muita toimielimiä (yhteisöjen tuomioistuin, tilintarkastustuomioistuin, Euroopan talous- ja sosiaalikomitea, alueiden komitea)- Euroopan investointipankkia- Euroopan yhteisöjen virallisen lehden nimen muuttamista Euroopan unionin viralliseksi lehdeksi.
• 3 artikla Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimukseen (Euratom-sopimus) tehtävistä muutoksista.
• 4 artikla Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimukseen (EHTY-sopimus) tehtävistä muutoksista.
• 5 artikla Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussääntöön tehtävistä muutoksista.
• 6 artikla Euroopan yhteisöjen erioikeuksiin ja vapauksiin tehtävistä muutoksista.

Toinen osa sisältää siirtymä- ja loppumääräyksiä, jotka esitetään 7-13 artiklassa.

Lisäksi perustamissopimukseen on liitetty seuraavat neljä pöytäkirjaa:

• pöytäkirja Euroopan unionin laajentumisesta, joka koskee parlamentin ja komission kokoonpanoa sekä äänten painottamista neuvostossa
• yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen perussääntöä koskeva pöytäkirja
• pöytäkirja EHTY:n (Euroopan hiili- ja teräsyhteisön) perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen taloudellisista seurauksista
• pöytäkirja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 67 artiklasta, joka koskee hallinnollista yhteistyötä jäsenvaltioiden viranomaisten välillä viisumi-, turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikassa sekä muissa henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyvissä politiikoissa.

SOPIMUKSEN TUOMAT UUDISTUKSET

Nizzassa aikaansaatua toimielinuudistusta on sanottu tekniseksi ja rajalliseksi. Sopimus ei toki horjuttanut toimielinten välistä tasapainoa, vaan sen seurauksena pikemminkin tarkennetaan kahta ensisijaista aihealuetta: toimielinten toimintaa ja niiden kokoonpanoa sekä tiiviimpää yhteistyötä. Toimielinten uudistusta koskevien neuvottelujen ohella käsiteltiin myös muutamia toimielimiin liittymättömiä asioita.

Tässä Nizzan sopimuksesta laaditussa käyttäjän oppaassa tärkeimmät uudistukset on selkeyden vuoksi ryhmitelty seuraavien kolmen alaotsikon alle.

Toimielimiä koskevat kysymykset

• Euroopan unionin neuvosto ja äänten uusi painotus neuvostossa: määrätään kunkin jäsenvaltion painoarvon tasapainottamisesta runsasväkisimpien valtioiden hyväksi ja äänimäärien jakamisesta uudelleen 25:lle ja myöhemmin 27:lle jäsenvaltiolle.
• Euroopan komissio: määrätään komission kokoonpanon muuttamisesta, puheenjohtajan valtuuksien vahvistamisesta ja puheenjohtajan nimittämistavan muuttamisesta.
• Tuomioistuinjärjestelmä: määrätään yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimivallan uudelleenjaosta ja luodaan mahdollisuus perustaa erityisasioita käsitteleviä lainkäyttölautakuntia.
• Muut toimielimet:Parlamentti: lisätään yhteispäätösmenettelyn käyttöä ja muutetaan nykyisten ja tulevien jäsenvaltioiden edustajamääriä. Tilintarkastustuomioistuin, Euroopan talous- ja sosiaalikomitea ja alueiden komitea: määrätään kokoonpanosta ja jäsenten nimittämisestä.

Päätöksenteko

• Tiiviimpi yhteistyö: Nizzan sopimuksessa tiiviimmän yhteistyön järjestelmästä tehdään joustavampi lieventämällä yhteistyön ehtoja, poistamalla veto-oikeus ja laajentamalla yhteistyön kohdealoja.
• Määräenemmistöpäätökset: määräenemmistöpäätösten käyttöä lisätään asettamalla kolmisenkymmentä uutta asiaa määräenemmistöllä päätettäviksi.

Muut uudistukset

Muut uudistukset koskevat tiettyjä aihepiirejä koskevia määräyksiä, kuten perusoikeuksista, turvallisuudesta ja puolustuksesta, oikeudellisesta yhteistyöstä rikosasioissa ja eurooppalaisia poliittisia puolueita koskevista säännöistä annettuja määräyksiä, sekä tiettyä määrää määräyksiä, jotka sisältyvät sopimuksen liitteenä oleviin julistuksiin ja pöytäkirjoihin.

TOIMIELINUUDISTUKSEN JATKAMINEN NIZZAN SOPIMUKSEN JÄLKEEN

Julistus unionin tulevaisuudesta

Nizzan sopimukseen liitetyssä unionin tulevaisuutta koskevassa julistuksessa hallitustenvälinen konferenssi toivoi, että Euroopan unionin tulevaisuudesta käytäisiin perusteellisempaa ja laaja-alaisempaa keskustelua. Keskustelua olisi käytävä kansallisten kansanedustuslaitosten ja kaikkien julkista mielipidettä edustavien tahojen sekä ehdokasvaltioiden kanssa, ja sen olisi johdettava uuden hallitustenvälisen konferenssin koollekutsumiseen vuonna 2004.

Erityisesti olisi keskusteltava neljästä seuraavasta avainkysymyksestä:

• Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden välisen toimivallan jaon tarkentamisesta
• Euroopan unionin perusoikeuskirjan asemasta
• perussopimusten yksinkertaistamisesta
• kansallisten kansanedustuslaitosten asemasta eurooppalaisissa rakenteissa.

Laekenin julistus (joulukuu 2001)

Laekenissa joulukuussa 2001 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa esiteltiin uudistuksen toteuttamiseksi valittu menettelytapa: asiaa käsittelemään kutsuttaisiin valmistelukunta. Lisäksi ilmoitettiin uudistuksen aikataulu ja määriteltiin keskustelun aihepiirit esittämällä lukuisia Euroopan unionin tulevaisuuteen liittyviä kysymyksiä.

Valmistelukunta

Laekenin julistuksen mukaisesti seuraavan hallitustenvälisen konferenssin valmistelemista varten valittiin valmistelukunta, jonka esikuvana toimi perusoikeuskirjan laatinut valmistelukunta. Tulevaisuutta käsittelevä valmistelukunta muodostettiin jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallitusten ja kansallisten kansanedustuslaitosten edustajista sekä Euroopan parlamentin ja komission edustajista. Valmistelukunnan avajaisistunto pidettiin 28. helmikuuta 2002, ja 17 kuukautta kestäneiden keskustelujen jälkeen valmistelukunta sai työnsä päätökseen.

Valmistelukunta laati ehdotuksen sopimukseksi Euroopan perustuslaista, jonka valmistelukunnan puheenjohtaja Valéry Giscard d'Estaing esitteli Thessalonikin Eurooppa-neuvostolle. Valmistelukunnan työ päättyi heinäkuussa 2003.

Hallitustenvälinen konferenssi ja perustuslakiluonnos

Valmistelukunnan laatima perustuslakiluonnos oli lokakuussa 2003 kokoontuneen hallitustenvälisen konferenssin neuvottelujen pohjana. Konferenssin päästyä poliittiseen sopimukseen 18. kesäkuuta 2004 perustuslakiluonnos toimitettiin valtion- ja hallitusten päämiehille, jotka 29. lokakuuta 2004 allekirjoittivat sen.

Perustuslain ratifiointi oli viimeinen vaihe lain voimaansaattamiseksi. Jotta sopimus Euroopan perustuslaista tulisi voimaan, kaikkien jäsenvaltioiden olisi täytynyt ratifioida se omien perustuslaillisten sääntöjensä mukaisesti, joko parlamentissa tai kansanäänestyksellä.

Joidenkin jäsenvaltioiden kohdalla ratifioinnissa ilmenneiden vaikeuksien vuoksi valtion- ja hallitusten päämiehet päättivät Eurooppa-neuvoston kokouksessa 16. ja 17. kesäkuuta 2005 käynnistää Euroopan tulevaisuutta koskevan "pohdinta-ajan".

Lissabonin sopimus

Eurooppa-neuvoston kokouksessa 21. ja 22. kesäkuuta 2007 Euroopan johtajat päätyivät kompromissiratkaisuun. He kutsuivat koolle hallitustenvälisen konferenssin, jonka tehtävänä on saattaa päätökseen ja hyväksyä ei ainoastaan perustuslaki, vaan "uudistussopimus" Euroopan unionille. HVK:n laatima lopullinen sopimusteksti hyväksyttiin Eurooppa-neuvoston epävirallisessa kokouksessa, joka pidettiin 18. - 19. lokakuuta Lissabonissa. Jäsenvaltiot allekirjoittivat Lissabonin sopimuksen 13. joulukuuta 2007.

Nizzan sopimus muutettuna liittymissopimuksilla

Nizzan sopimuksen laatimishetkellä ei tiedetty, milloin ja missä järjestyksessä ehdokasvaltiot liittyisivät unioniin. Nizzan sopimuksessa vahvistetaan siis ainoastaan periaatteet ja menetelmät, joita sovelletaan komission kokoonpanon muuttamiseen ja neuvoston määräenemmistön määrittelyyn. Laajentumista koskevan pöytäkirjan ja sopimukseen liitettyjen julistusten mukaisesti uusien jäsenvaltioiden edustajamäärä Euroopan parlamentissa, niiden äänimäärä neuvostossa sekä tulevaisuudessa sovellettava määräenemmistökynnys määritettiin oikeudellisesti niiden liittymissopimuksissa. Kymmenen uuden jäsenvaltion liittymissopimuksissa, jotka allekirjoitettiin Ateenassa 16. huhtikuuta 2003, ja Luxemburgin sopimuksessa Romanian ja Bulgarian liittymisestä, joka allekirjoitettiin 25. huhtikuuta 2005, vahvistetaan kyseiset määräykset. Näin ollen 1. tammikuuta 2007 lähtien unioni perustuu Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen, sellaisina kuin ne ovat viimeksi muutettuina Nizzan, Ateenan ja Luxemburgin sopimuksilla.

Viimeisin päivitys 19.12.2007