EU:n ja Latinalaisen Amerikan tiiviimpi kumppanuus

Wienissä järjestettiin toukokuussa 2006 Euroopan unionin, Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen neljäs huippukokous, jonka yhteydessä komissio valmisteli EU:n ja Latinalaisen Amerikan kumppanuuden uudistamista. Komissio määritteli alueiden suhteisiin kohdistuvat uudet haasteet ja esitti EU:lle uutta Latinalaisen Amerikan strategiaa. Lisäksi komissio ehdotti useita toimia poliittisen vuoropuhelun, kaupan ja investointien, vakauden ja hyvinvoinnin sekä yhteistyön ja keskinäisen ymmärtämyksen aloilla.

ASIAKIRJA

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille, annettu 8. joulukuuta 2005, "Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan tiiviimpi kumppanuus" [KOM(2005) 636 lopullinen - Ei julkaistu EUVL:ssä].

TIIVISTELMÄ

Koska Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan alueella on tapahtunut useita muutoksia sen jälkeen kun edellinen tiedonanto alueiden välisten suhteiden yleisestä politiikasta julkaistiin vuonna 1995, tarvitaan uutta strategiaa alueiden kumppanuuden syventämiseksi.

Vahvistamalla kumppanuutta Latinalaisen Amerikan kanssa EU voi uudistaa sitoumuksensa tukea aluetta, jonka kanssa se jakaa yhteiset arvot (ihmisoikeudet, demokratia ja monenvälisyys). Alueet tekevät jo yhteistyötä myös kansainvälisten järjestöjen, kuten Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) (EN) (FR) ja Maailman kauppajärjestön (WTO) (EN) (FR) puitteissa, jotka jakavat mainitut arvot. EU voi omien kokemustensa pohjalta auttaa Latinalaista Amerikkaa selviytymään alueella tapahtuneista muutoksista. Näin EU voi osaltaan edistää vakauden ja turvallisuuden lujittamista Latinalaisessa Amerikassa.

Uudessa strategiassa (jonka koko teksti on tiedonannon liitteenä) on keskeistä se, että komissio aikoo tehostaa toimiaan useilla aloilla yhteiskunnallisten epäkohtien poistamisesta kestävän kehityksen ehdoilla toimivan talouden tukemiseen.

Komissio suosittelee yleistä lähestymistapaa, jonka mukaan jokainen Latinalaisen Amerikan alueen toimija olisi samalla unionin neuvottelukumppani ja yhteistyökumppani. Kumppaneista asetetaan etusijalle osa-alueet, kuten Mercosur (EN) (ES) (FR), Andien yhteisö (EN) (ES) (FR) ja Keski-Amerikka (EN) (ES) (FR). Suhteita alueen kuhunkin maahan on tarkoitus syventää maiden erityispiirteiden pohjalta. Tässä käytetään hyväksi maiden ryhmittelyä, jossa otetaan huomioon maiden bruttokansantuotteen (BKT) lisäksi niiden kansainvälinen asema (esimerkiksi Brasilia ja Meksiko).

Kumppanuus

Ajatus EU:n ja Latinalaisen Amerikan välisestä strategisesta kumppanuudesta syntyi Riossa vuonna 1999 pidetyssä EU:n, Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen ensimmäisessä huippukokouksessa. Sen jälkeen ajatus on pantu täytäntöön vahvistamalla alueiden suhteita politiikan, talouden ja kulttuurin aloilla.

Komissio on asettanut kumppanuuden osalta useita suhteellisen pitkän aikavälin tavoitteita, kuten

Strategia kumppanuuden uudistamiseksi

Kumppanuuden uudistamiseen tähtäävässä strategiassa otetaan huomioon osapuolten uusi poliittinen, yhteiskunnallinen ja taloudellinen tilanne ja alueilla vuoden 1995 jälkeen tapahtuneet muutokset. Näiden pohjalta voidaan määritellä ensisijaiset toiminta-alueet.

Kumppanuuden vahvistamisessa on keskeistä tehokas ja tarkkaan kohdennettu poliittinen vuoropuhelu. Osapuolet tukevat yhteistyönsä puitteissa monenvälisyyttä, minkä lisäksi niiden on toimittava aiempaa näkyvämmin paitsi alueiden sisällä myös kansainvälisellä areenalla. Poliittisen vuoropuhelun ansiosta EU ja Latinalainen Amerikka voivat kehittää tehokasta kumppanuutta, joka vastaa osapuolten todellisia valmiuksia.

Kumppanuus koskee erityisesti yhteisen edun kannalta keskeisiä aihealueita, kuten YK:n uudistamista, rauhan turvaamista, kriisien ehkäisyä sekä kriisitilanteita eräissä Latinalaisen Amerikan maissa.

Alueiden on luotava suotuisat olosuhteet kaupalle ja investoinneille, jotta voidaan helpottaa markkinoille pääsyä ja lisätä alueiden välistä kauppaa. EU on suurin ulkomainen sijoittaja Latinalaisessa Amerikassa. Vilkkaasta kaupankäynnistä ja huomattavista investoinneista huolimatta kasvumahdollisuuksia olisi hyödynnettävä entistä tehokkaammin.

Kauppaa ja investointeja edistävien olosuhteiden luominen edellyttää, että vahvistetaan Maailman kauppajärjestön tarjoamia monenvälisiä puitteita, jotka perustuvat yhteisten sääntöjen noudattamiselle. Suotuisia olosuhteita täydennetään EU:n tasolla assosiaatiosopimuksilla, joista neuvotellaan erikseen kunkin maan kanssa, sekä vapaakauppasopimuksilla, joita tehdään riittävän yhtenäisten alueiden, kuten Mercosur-maiden kanssa. Lisäksi on tarpeen hyödyntää tehokkaammin Meksikon ja Chilen kanssa tehtyjen assosiaatiosopimusten mahdollisuuksia.

EU:n ja Latinalaisen Amerikan yritykset ovat suoraan mukana yhteistoiminnassa. Latinalaisamerikkalaisten yritysten pääsyä EU:n markkinoille voidaan helpottaa esimerkiksi yleisen tullietuusjärjestelmän avulla. Tässä yhteydessä painopiste on Latinalaisen Amerikan alueellisessa yhdentymisessä, jotta alue pärjäisi paremmin kilpailussa EU:n markkinoilla. Lisäksi tarvitaan kauppakumppaneiden vuoropuhelua kaupan esteiden poistamiseksi.

Latinalaisessa Amerikassa olisi vastaavasti luotava suotuisat oikeudelliset puitteet eurooppalaisten yritysten toiminnalle. Tämä edellyttää sääntelyä koskevan vuoropuhelun tehostamista, oikeudellisen kehyksen ja yhteisten normien vahvistamista sekä makrotaloudellista vuoropuhelua kasvun ja investointien elvyttämiseksi vakaissa taloudellisissa puitteissa. Erityisesti on vahvistettava Euroopan huippualojen roolia alueen kehityksen edistäjänä.

EU haluaa tukea Latinalaisen Amerikan pyrkimyksiä turvata vakaus ja hyvinvointi erityisesti hyvän hallintotavan ja demokraattisen johtamistavan osalta. Sen lisäksi, että sosiaalisen eriarvoisuuden ja erityisesti köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vähentäminen sekä huumausaineiden ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunta ovat alueen maille suuria haasteita, ne voivat osaltaan heikentää demokratiaa ja aiheuttaa yhteiskunnan pirstoutumista. Latinalaisen Amerikan maiden on sen vuoksi sitouduttava tiukemmin demokraattiseen johtamiskulttuuriin. Lisäksi niiden on otettava järjestelmällisesti huomioon ympäristönsuojelu alueen merkittävän biodiversiteetin säilyttämiseksi.

Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tavoite on otettava osaksi kaikkia toimia, joihin EU ryhtyy Latinalaisen Amerikan kumppanina. Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistäminen määritettiin EU:n ja Latinalaisen Amerikan yhteisen edun kannalta keskeiseksi tavoitteeksi Guadalajarassa vuonna 2004 [EN] ja Wienissä vuonna 2006 [EN] järjestetyissä huippukokouksissa. Se on ensisijainen keino vähentää köyhyyttä ja eriarvoisuutta sekä edistää sosiaalista integraatiota talouskasvun ja työllisyyden sekä tasa-arvon ja solidaarisuuden avulla. Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tavoitetta on mukautettava kunkin maan ja osa-alueen erityispiirteisiin. Komissio ehdottaa, että käynnistetään alueiden välinen vuoropuhelu ja perustetaan sosiaalisen yhteenkuuluvuuden foorumi, joka kokoontuu kahden vuoden välein. Lisäksi komissio esittää kansainvälisten järjestöjen ja Latinalaisen Amerikan julkisen ja yksityisen sektorin toimijoiden ottamista läheisesti mukaan yhteistyöhön. Komissio ehdottaa sosiaalisen yhteenkuuluvuuden määrittämistä yhdeksi kehitysapu- ja kehitysyhteistyöpolitiikan painopistealueista vuosina 2007-2013.

Demokraattisen hallintotavan tukeminen edistää valtioiden nykyaikaistumisprosessia. Komissio ehdottaa, että vahvistetaan yhteistyötoimia, lisätään kansalaisyhteiskunnan ja kansalaisten osallistumista poliittiseen elämään ja perustetaan Euroopan parlamentin ehdotuksen pohjalta Euroopan ja Latinalaisen Amerikan transatlanttinen edustajakokous.

Turvallisuuden vahvistaminen on toinen alue, jolla EU haluaa tukea Latinalaista Amerikkaa. Tämä koskee erityisesti huumausaineiden torjuntaa, jonka osalta on tarkoitus jatkaa jaetun vastuun lähestymistavan soveltamista, sekä rikollisuuden torjuntaa (rahanpesu ja korruptio mukaan luettuina). Turvallisuuden vahvistaminen perustuu olennaisesti avoimuuteen, joka puolestaan edellyttää hyvää talous-, vero- ja oikeushallintoa.

EU pitää tärkeänä myös alueiden ja tätä pienempien yksiköiden yhdentymistä ja tukee sen vuoksi yhdentämisen syventämistä esimerkiksi assosiaatio- ja vapaakauppasopimusten avulla. Alueellinen yhdentyminen puolestaan edistää talouskasvua ja lisää investointeja. Alueellinen yhdentyminen on tärkeää Latinalaisen Amerikan maantieteellisen monimuotoisuuden vuoksi. Siksi onkin tärkeää kehittää infrastruktuuriverkostoa ja parantaa yhteenliitettävyyttä esimerkiksi liikenne-, vesi- ja energia-aloilla. Tarkoitus on perustaa erityinen Latinalaisen Amerikan väline, jonka puitteissa Euroopan investointipankki (DE), (EN), (FR) myöntää luottoja kyseisten verkkojen kehittämiseen ja vahvistamiseen.

Talouden kestävä kehitys riippuu olennaisesti luonnonvarojen hyvästä hallinnoinnista, jolla varmistetaan alueen maiden hyvinvointi pitkällä aikavälillä. Sen vuoksi komissio ehdottaa, että lujitetaan yhteistyötä ja yhteistoimintaa kestävän kehityksen ympäristönäkökohdista keskittymällä erityisesti ilmastonmuutokseen, energia- ja vesialaan, biodiversiteettiin ja metsiin. Lisäksi komissio ehdottaa, että ennen jokaista EU:n, Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen huippukokousta järjestetään ympäristöministerien kokous. Komissio esittää myös, että yhteistoimintaa harjoitettaisiin entistä enemmän YK:n puitteissa.

EU:n ja Latinalaisen Amerikan väliset suhteet huomioon ottaen alueet voisivat käynnistää poliittisen vuoropuhelun konfliktien ehkäisemisestä ja kriisien hallinnasta.

Komissio ehdottaa useita käytännön toimia kehitysyhteistyön vahvistamiseksi ja EU:n ja Latinalaisen Amerikan keskinäisen yhteisymmärryksen lujittamiseksi. Toimien tarkoituksena on:

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Wienin julkilausuma (DE) (EN) (ES) (FR) (pdf), 12. toukokuuta 2006, Euroopan unionin, Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen neljäs huippukokous.

Yhteinen julistus, 27. helmikuuta 2006, Latinalaisen Amerikan ja Euroopan unionin strategisen kumppanuuden täytäntöönpanosta vesi- ja sanitaatiokysymyksissä (pdf).

Viimeisin päivitys 02.07.2007