Kohti kauppaa tukevan avun EU-strategiaa

Kyseisen tiedonannon tarkoituksena on luoda perusta Euroopan unionin (EU) yhteiselle strategialle, joka koskee kauppaa tukevaa apua kehitysmaille. Kauppaan liittyvä apu on Dohan kehitysohjelman ja EU:n sekä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden (AKT-maat) kanssa tehtävien talouskumppanuussopimusten olennainen ulottuvuus. EU on tällaisen avun suurin antaja maailmassa.

ASIAKIRJA

Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle, annettu 4 päivänä huhtikuuta 2007 – "Kohti kauppaa tukevan avun EU-strategiaa – komission puheenvuoro" [KOM(2007) 163 lopullinen – ei julkaistu EUVL:ssä].

TIIVISTELMÄ

Kaupalla on suuri merkitys kehitysmaiden kasvulle ja köyhyyden vähenemiselle. Kehitysmaiden integroimiseksi menestyksekkäästi maailmankauppaan tarvitaan markkinoillepääsyn helpottamisen ja parempien kansainvälisten kauppasääntöjen lisäksi kuitenkin vielä muuta. Jotta kehitysmaat pystyisivät täysin hyödyntämään kauppaan liittyvät edut, niiden on poistettava tarjontaa rajoittavat tekijät ja korjattava rakenteelliset puutteet. Tämä tarkoittaa kansallisia uudistuksia kauppaan liittyvillä politiikan aloilla, kaupan helpottamista, tullitoiminnan kehittämistä, infrastruktuurin parantamista, tuotantokapasiteetin lisäämistä ja kansallisten ja alueellisten markkinoiden kehittämistä. Lisäksi tarvitaan täydentäviä toimia muun muassa makrotalouden vakauden, verouudistusten, investointien edistämisen, työllisyyspolitiikan, pääoma- ja tuotemarkkinoita sääntelevien määräysten ja elinten sekä inhimillisen pääoman kehittämisen aloilla.

Kauppaan liittyvä apu on tässä yhteydessä hyvin tärkeää. Apu kohdennetaan lisäämään kasvua, työllisyyttä ja tuloja, ja näin se tukee ensimmäistä vuosituhattavoitetta eli alle yhdellä dollarilla päivässä elävien ihmisten määrän vähentämistä. Se tukee myös kahdeksatta vuosituhattavoitetta, jonka mukaan luodaan avoin, sääntöihin perustuva ja syrjimätön kauppa- ja rahoitusjärjestelmä.

Kauppaa tukevan avun tavoitteita ovat:

• luoda kehitysmaille, etenkin vähiten kehittyneille maille (LDC-maat), edellytykset hyödyntää kauppaa aiempaa tehokkaammin kasvun, työllisyyden, kehityksen ja köyhyyden vähentämisen edistämisessä ja omien kehitystavoitteidensa saavuttamisessa
• auttaa niitä kehittämään tuotantokapasiteettiaan ja kauppaan liittyvää infrastruktuuria kansainvälisille markkinoille pääsyn helpottamiseksi
• auttaa niitä toteuttamaan kauppaan liittyviä uudistuksia ja mukautumaan näin muuttuneeseen tilanteeseen esimerkiksi työmarkkinoiden mukautusten ja sosiaalisten sopeutusten kautta
• tukea alueellista integroitumista
• tukea kitkatonta integroitumista maailman kauppajärjestelmään.

Kauppaa tukevan avun EU-strategia voi edistää kyseisten tavoitteiden saavuttamista seuraavin toimenpitein:

• lisätään EU:n myöntämän kauppaa tukevan avun määrä 2 miljardiin euroon vuodessa vuoteen 2010 mennessä ja lisäksi vastataan laaja-alaisiin avun tarpeisiin aiempaa tehokkaammin
• parannetaan EU:n antaman kauppaa tukevan avun laatua
• toteutetaan avun tehokasta seurantaa ja raportointia.

Kauppaa tukevan avun määrän lisääminen

Komissio muistuttaa, että maailman kauppajärjestön (WTO) työryhmä on jakanut kauppaa tukevan avun viiteen luokkaan:

• kauppapolitiikka ja kaupan sääntely
• kaupan kehittäminen
• kauppaan liittyvä infrastruktuuri
• tuotantokapasiteetti
• kauppaan liittyvät mukautukset.

Kaksi ensimmäistä luokkaa kuuluvat "kauppaan liittyvän avun" piiriin. Niihin kuuluu:

• kauppapolitiikan ja kaupan sääntelyn piiriin kuuluva apu, jolla pyritään varmistamaan kehitysmaiden tosiasiallinen osallistuminen monenvälisiin kauppaneuvotteluihin ja auttamaan näitä maita kauppaan liittyvän lainsäädännön täytäntöönpanossa
• kaupan ja yrityksille suotuisan toimintaympäristön kehittäminen sekä yritysten tukipalvelujen ja -elinten parantaminen.

EU sitoutui vuonna 2005 nostamaan kauppaan liittyvän apunsa 2 miljardiin euroon vuodessa vuoteen 2010 mennessä, mistä puolet tulisi komissiolta ja puolet jäsenvaltioilta. Tällä hetkellä komissio antaa 840 miljoonaa euroa vuodessa ja jäsenvaltiot vain 300 miljoonaa euroa vuodessa.

Tuen määrän lisäämiseksi komissio suosittelee seuraavaa:

• Jäsenvaltioille vuoteen 2010 mennessä saavutettavaksi asetetun 1 miljardin euron tavoitteen saavuttamiseksi EU:n jäsenvaltioiden kauppaan liittyvän avun olisi vuoteen 2008 mennessä noustava 600 miljoonaan euroon vuodessa
• huomattava osuus kauppaan liittyvän avun lisäyksestä olisi kohdennettava Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maille (AKT-maat) alueelliseen integroitumiseen ja talouskumppanuussopimusprosessiin kohdistettuna tukena. Erityisesti on välttämätöntä antaa AKT-maille ohjeelliset tiedot tosiasiallisista määristä.

Lisäksi kaikissa kehitysmaissa on tarpeen kehittää toimivia tapoja arvioida kauppaan liittyviä alueellisen tason tarpeita sekä varmistaa, että nämä tarpeet otetaan huomioon kumppanimaiden kansallisissa kehitysstrategioissa. EU:n olisi erityisesti pyrittävä saamaan vähiten kehittyneiden maiden kanssa käytössä oleva integroitu toimintakehys * tehokkaasti toimivaksi ja sovellettava samantyyppistä lähestymistapaa myös muihin maihin.

EU:n on myös jatkettava laaja-alaisemman kauppaa tukevaa apua koskevan ohjelman täytäntöönpanoa. Sillä pyritään

• tukemaan kauppaan liittyvää infrastruktuuria, tuotantokapasiteettia ja kauppaan liittyviä mukautuksia (verouudistukset)
• kehittämään johdonmukainen raportointikäytäntö, joka kattaa kaikki kauppaa tukevan avun luokat.

Kauppaa tukevan avun laadun parantaminen

Kauppaa tukevan avun laadun ja tehokkuuden parantamiseksi komissio suosittelee, että EU:n strategiassa keskityttäisiin seuraaviin näkökohtiin:

• niiden keinojen vahvistaminen, joilla varmistetaan kauppaa tukevan avun yhteydessä toteutettavien toimien vähentävän köyhyyttä, esimerkiksi määrittelemällä ne kauppaa tukevan avun osa-alueet, joilla köyhyyttä voidaan vähentää laajimmin ja kestävimmin
• paremman omavastuullisuuden ja osallistumisen varmistaminen siten, että kauppaan liittyvät kysymykset liitetään köyhyyden vähentämisstrategioihin ja yksityissektori ja kansalaisyhteiskunta osallistuvat niihin aktiivisesti
• ohjelmien institutionaalisen ja rahoituksellisen kestävyyden edistäminen varmistamalla sidosryhmien valmiuksien kehittäminen ja omavastuullisuus kaikissa toimissa. On tarpeen varmistaa myös sosiaalinen ja ympäristön kestävyys arvioimalla kauppapolitiikan ja kauppasopimusten vaikutuksia kestävään kehitykseen. Ympäristön kestävyyden osalta EU:n on autettava kumppanejaan kehittämään kestäviä tuotantomenetelmiä. Muita tärkeitä näkökohtia ovat ihmisarvoisen työn edistäminen sekä tehokkaiden työmarkkinoiden ja sosiaalisen sopeutumisen mekanismien kehittäminen
• EU-kumppanien yhteisen analysointitoiminnan, ohjelmasuunnittelun ja toteutuksen varmistaminen. Kauppaan liittyvien tarpeiden yhteinen analysointi on toteutettava vähiten kehittyneissä maissa integroidun toimintakehyksen avulla ja kehittämällä samantapaisia menettelyjä myös muissa maissa käytettäviksi. Tämän jälkeen EU voisi parantaa maa- ja aluestrategioiden koordinointia. Mahdollisuudet avun yhteisiin toimituksiin riippuvat suuresti siitä, kuinka sektoriohjelmien soveltaminen etenee kauppaa tukevan avun alalla. Sektoriohjelmien on tarkoitus mahdollistaa yhteisten toteutustapojen kehittäminen, esimerkiksi EU:n kumppanimaiden välinen budjettituki ja yhteisrahoitus.
• tähtääminen alueellisen kauppaa tukevan avun tuloksellisuuteen seuraavilla tavoilla: tuetaan alueellisten kumppanien edellytyksiä ottaa vastuu kauppaa tukevista toimista ja johtaa niitä, koordinoidaan alueellisen integroitumisen ja kaupan integroitumisen ohjelmaa, yksinkertaistetaan avun toimitusmenetelmiä ja tehostetaan EU:n ulkopuolisten avunantajien kanssa tehtävää yhteistyötä. EU:n strategiassa olisi asetettava erityiseksi painopistealueeksi talouskumppanuuksiin liittyvät alueelliset toimet.

Avun tehokkaan seurannan ja raportoinnin toteuttaminen

Jotta näillä kaikilla aloilla voitaisiin edistyä, on olennaisen tärkeää toteuttaa seurantaa ja raportointia sekä kansainvälisellä tasolla että EU:n tasolla. Kansainvälisellä tasolla toteutettavan seurannan ja raportoinnin on katettava ensinnäkin toimitetun kauppaa tukevan avun määrä sekä laatu (yhteydessä avun tuloksellisuuteen). EU:n tasolla komissio suosittelee, että neuvoston olisi arvioitava kauppaa tukevan avun EU-strategian täytäntöönpanon edistymistä vuosittain.

Edellä mainittujen kolmen toimenpideryhmän ohella on kehitettävä inhimillisiä valmiuksia avunantajaorganisaatioissa. Tältä osin komissio suosittelee kartoittamaan EU:n kyvyn antaa kauppaa tukevaa apua ja EU:n asiantuntemuksen alalla sekä tarkastelemaan asiantuntemuksen kehittämiseen ja vaihtoon liittyviä EU:n yhteisiä aloitteita.

Taustaa

Kyseessä oleva tiedonanto on komission kannanotto EU:n antaman kauppaa tukevan avun laajentamiseen. Tavoitteena on, että neuvosto hyväksyisi asiasta EU:n yhteisen strategian (ks. "Muut asiaan liittyvät asiakirjat"). Tiedonanto on osa komission hyväksymää toimenpidepakettia, jonka tarkoituksena on arvioida EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan piirissä tehtyjen sitoumusten noudattamisen tilannetta (ks. "Muut asiaan liittyvät asiakirjat").

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Komission kertomus annettu 15 päivänä syyskuuta 2008 "Social provisions in Free Trade Agreements". Lisäämällä vapaakauppasopimuksiinsa työtä ja kestävää kehitystä koskevia määräyksiä Euroopan unioni (EU) edistää kumppanimaiden taloudellista, poliittista ja sosiaalista vakautta. Tässä kertomuksessa luetteloidaan erilaiset asiaa koskevat toimintamallit ja käytännöt.

Maailman kauppajärjestö (WTO) on vuodesta 1996 lähtien sitoutunut noudattamaan työoikeuden perusperiaatteita. Kansainvälinen työjärjestö (ILO) hyväksyi vuonna 2000 näiden periaatteiden pohjalta ihmisarvoisen työn edistämistä koskevan toimintaohjelman. Myös YK ja EU ovat ottaneet käyttöön kyseisen toimintaohjelman. EU on sitoutunut sisällyttämään sen kansainvälisiin kauppasopimuksiinsa. Toimintaohjelma on myös tärkeä vertauskohta yritysten yhteiskuntavastuuta koskeville peruskirjoille ja käytännöille.

Määrätyt kahden osapuolen tai alueiden välillä tehdyt kansainväliset sopimukset sisältävät työoikeutta koskevia määräyksiä. Niihin kuuluu pääasiassa Kanadan, Yhdysvaltojen, Mercosur-maiden ja Euroopan unionin tekemiä sopimuksia. Olennaiset määräykset koskevat työoikeudellisia perusnormeja (yhdistymisvapaus, työehtosopimusneuvottelut, lapsityövoiman käytön poistaminen sekä kaikkien pakkotyön muotojen ja työpaikalla tapahtuvan syrjinnän poistaminen). Sopimusten sosiaaliset määräykset voivat koskea myös muita aloja, kuten työoloja, vähimmäispalkkaa, työaikaa, työterveyttä ja -turvallisuutta ja kestävää kehitystä. Myös yleiseen tullietuusjärjestelmään liittyvissä sopimuksissa on määrätty työtä koskevista lausekkeista sekä myönteisten tai kielteisten seuraamusten mahdollisuudesta. Vastavuoroisen kaupan vapauttamisen jälkeen EU:n ja sen kumppanimaiden on tiivistettävä suhteitaan laatimalla vähimmäisnormit ja antamalla muita aloja koskevia määräyksiä (reilu kauppa, kielteiset työllisyysvaikutukset, yleismaailmallisten arvojen puolustaminen).

Lisäämällä tällaisia määräyksiä sopimuksiin tavoitellaan kaupan vapauttamisen kielteisten vaikutusten lieventämistä. Kertomuksessa kuitenkin myös korostetaan, että työoikeuden periaatteiden rikkominen on sosiaalisen kehityksen ja talouskasvun este.

Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle annettu 4 päivänä huhtikuuta 2007 – "Monterreysta kehityspolitiikkaa koskevaan eurooppalaiseen konsensukseen: sitoumusten noudattaminen" [KOM(2007) 158 lopullinen – Ei julkaistu EUVL:ssä]. Poliittinen tiedonanto esittelee kaksi erityistä tiedonantoa "Kehitysyhteistyön rahoitusta koskevien lupausten pitäminen" ja "Kohti kauppaa tukevan avun EU:n strategiaa – komission puheenvuoro".

Komission vuosikertomus Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle, annettu 4 päivänä huhtikuuta 2007 – "Kehitysyhteistyön rahoitusta koskevien lupausten pitäminen" [KOM(2007) 164 lopullinen – Ei julkaistu EUVL:ssä].

Viimeisin päivitys 23.08.2009