Kehitysmaiden auttaminen hyötymään kaupasta

Euroopan unioni määrittelee käytännön keinoja edistää kaupan liittämistä osaksi kehitysyhteistyöstrategioita tavalla, joka edistää köyhyyden vähentämisen ja kestävän kehityksen perustavoitteita.

ASIAKIRJA

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille: "Kauppapolitiikka ja kehitys: kehitysmaiden auttaminen hyötymään kaupasta" [KOM(2002) 513 lopullinen - ei julkaistu EYVL:ssä].

TIIVISTELMÄ

VUOROPUHELUN SYVENTÄMINEN KUMPPANIMAIDEN KANSSA

Kauppapolitiikan uudistaminen köyhyyden vähentämisstrategioissa

Euroopan unioni (EU) sitoutuu painottamaan aikaisempaa enemmän kaupan näkökohtia poliittisessa vuoropuhelussa kehitysmaiden kanssa. Tavoitteena on kauppapoliittisten kysymysten tehokkaampi liittäminen köyhyyden vähentämistä koskeviin strategioihin. Kauppapolitiikka on liitettävä köyhyyden vähentämisstrategioihin tavalla, joka edistää köyhyyden vähentämisen ja kestävän kehityksen perustavoitteita. Kauppapolitiikan avulla on edistettävä tasapuolista kasvua ja inhimillistä kehitystä sekä varmistettava luonnonvarojen asianmukainen hallinnointi ja ympäristön suojelu.

Kauppaan liittyvän tuen mukauttaminen kunkin maan erityisolosuhteisiin

Kauppa on yksi kehitysyhteistyöpolitiikan kuudesta ensisijaisesta alasta, jotka määriteltiin vuonna 2000. Tavoitteiden saavuttamiseksi komissio huolehtii siitä, että kauppaan liittyvän tuen rahoitusta mukautetaan tarpeen mukaan erityisesti vähiten kehittyneiden maiden osalta. Parhaimmillaan tuen mukauttamisen pitäisi olla tulosta kansallisesta vuoropuhelusta, johon osallistuvat hallitus ja yksityinen sektori sekä työntekijöiden ja kansalaisyhteiskunnan edustajat.

EU:N TUEN TEHON LISÄÄMINEN

Maa- ja aluekohtaiset strategia-asiakirjat ovat välineitä, joilla poliittinen vuoropuhelu muutetaan konkreettisiksi tukiohjelmiksi. Kauppaan liittyvät kysymykset ja niiden yhteydet muihin kestävän kehityksen kannalta tärkeisiin politiikkoihin on otettava huomioon strategia-asiakirjojen valmistelun kaikissa vaiheissa.

Lisäksi komissio ehdottaa lujittavansa tarvittaessa ja kumppanimaata tai -aluetta kuullen kaupan osuutta EU:n kehitysavun ohjelmasuunnittelussa, sisällyttämällä siihen seuraavat:

• Tuki makrotalouden ja verotuksen uudistuksille: Kaupallisten valmiuksien tukemisen tavoitteena pitäisi olla myös terveet makrotalous- ja veropolitiikat kaupankäynnin ehtoja parantavan poliittisen toimintakehyksen luomiseksi.
• Tuki tuotannon rakennemuutoksen ja kilpailukyvyn tukemiselle: Muutosprosessin tukemiseksi ja kehitysmaiden yksityisen sektorin kilpailukyvyn lisäämiseksi on perustettu useita välineitä, jotka toimivat sekä kansallisella että alueellisella tasolla. Myös tukipalvelujen vahvistaminen ja infrastruktuurin parantaminen ovat olleet EU:n tuen keskeisiä kohteita.
• Tuki yhteistyölle ja alueelliselle yhdentymiselle: Alueellista yhdentymistä tuetaan kehitysstrategian osana. Kysymys on etelä-etelä-pohjoinen-lähestymistavasta, jonka mukaisesti EU neuvottelee parhaillaan sopimuksia alueellisten ryhmittymien, esimerkiksi Mercosur-maiden, Välimeren maiden ja Kaakkois-Aasian maiden kanssa. Lähestymistapa koskee erityisesti Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) maiden ja EU:n välisiä talouskumppanuussopimuksia, joita koskevat neuvottelut alkoivat syyskuussa 2002.
• Tuki tehokkaalle osallistumiselle monenväliseen kauppajärjestelmään: EU:n tuki keskittyy pääasiassa seuraaville aloille: Maailman kauppajärjestöön (WTO) (ES) (EN) (FR) liittymisen ja monenvälisten kauppaneuvottelujen tukeminen, sellaisten nykyisten ja tulevien WTO-sopimusten täytäntöönpaneminen, joihin liittyy merkittäviä taloudellisia panoksia sekä sellaisten poliittisten uudistusten ja investointien tukeminen, joita tarvitaan kehitysmaiden talouden tehokkuuden ja monenväliseen kauppajärjestelmään osallistumisen tukemiseksi. Viimeinen ala käsittää etenkin tullihallintojen uudistamisen, standardit ja vaatimustenmukaisuuden arvioinnin, palvelut, investoinnit, teollis- ja tekijänoikeudet, kilpailupolitiikan, asianmukaisia työnormeja koskevan lainsäädännön sekä ympäristönormit.

Komissio tarkastelee myös mahdollisuuksia rahoittaa horisontaalisia kauppaan liittyviä aloitteita, jotka hyödyttävät kaikkia kehitysmaita. Tarkoituksena on tehdä yhteistyötä erityisesti monenvälisten järjestöjen kanssa. Nykyisin käytännöllisesti katsoen kaikki EU:n kehitysapu annetaan maa- tai aluekohtaisena. Kehitysyhteistyössä on kuitenkin erittäin tärkeää tukea monenvälisiä aloitteita yhteistyössä kansainvälisten järjestöjen kanssa, eivätkä nämä aloitteet rajoitu tiettyihin maihin tai alueisiin.

KANSAINVÄLISTEN TOIMIEN TEHOSTAMINEN

Kaupan ja muiden kestävälle kehitykselle tärkeiden alojen välisiä yhteyksiä on tärkeä hyödyntää. Huomiota on kiinnitettävä sellaisten EU:n politiikkojen johdonmukaisuuteen, joilla on ulkoinen ulottuvuus.

Olemassa olevia mekanismeja jäsenvaltioiden toiminnan yhteensovittamiseksi olisi tarkasteltava uudelleen. Parhaiden käytäntöjen laajempaa vaihtoa olisi edistettävä sekä jäsenvaltioiden kesken että komission ja jäsenvaltioiden välillä.

Edistetään tiiviimpää yhteistyötä sellaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa, joilla on erityisasiantuntemusta kaupasta sekä kauppaan liittyvistä kysymyksistä.

EU kannustaa lisäksi alueellisia kehityspankkeja (kuten Afrikan kehityspankkia, Aasian kehityspankkia ja Latinalaisen Amerikan kehityspankkia) osoittamaan lisävaroja kaupan valmiuksia lisäävien ohjelmien toteuttamiseen.

Tiedonannossa kehotetaan EU:ta tukemaan WTO:n sihteeristöä tekniseen apuun liittyvissä kysymyksissä ja jatkamaan osallistumista Dohan kehitysohjelman (ES) (EN) (FR) maailmanlaajuisen rahaston rahoittamiseen.

Viimeisin päivitys 30.05.2007